Bolivia suuntaa sosialismiin

Bolivian suunta sosialismiin.
Lännen kapitalismi rypee talousvaikeuksissa. Talouskasvu on hidasta tai alenevaa.
Korkeasta tuotannon tasosta riippumatta se purkaa sosiaalisen yhteiskunnan perusteita.
Bolivia lähtee alhaalta molempien kehittämisen näköalat edessä.
2013 talouskasvu oli 6.8 % ja IMF:n ennuste tälle vuodelle on 5.5%. Ensi vuodelle ennustetaan lähes 7 % kasvua. USAn taloussaarto Venezuelaan vaikeuttaa siellä talouden kehitystä. Talaoussaarto onkin uusivanha naton sotakeino demokratian kehittämisen jarruna.

MAS-puolue ei tähtää talousnumeroiden kohottamiseen itseisarvona vaan kansan elinehtojen kohottamiseen rikkaan eliitin lihottamisen sijasta. Siinäkin ero mm. Suomen tämän vuosituhannen hallitusten politiikkaan.

Työkkärin esittämät luvut lienevät sinnepäin oikeat.
Bolivian kapitalismi asetti kansan tosi kurjaan asemaan, yhteen heikoimmista Etelä-Amerikassa ja sen olisi tullut lähteä palkkojen alentamiseen ja kieltäytyä sotun kehittämisestä. Toistaiseksi on toinen kurssi.
Valtiollinen valta ennen 2005 oli pääosin varakkaamman valkoisen eliitin käsissä kun nyt hallitus on edistänyt kansalaisjärjestöjen aloitteellisuutta valtion hallinanssa. Muutosprosessi on käynnissä.

Niin.
Ja mikähän saa sinut uskomaan bolivian onnistuvan siinä, missä neukkula epäonnistui?

Kerrohan mikä käsityksesi mukaan on ratkaiseva ero neukkulan ja Bolivian yrityksillä saavuttaa sosialismi.

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

2005 presidentiksi valittu MAS:n edustaja Evo Morales on alkuperäiskansojen kansalainen.
Se ja MAS:n ympärille rakentuneet kansalaisjärjestöt saivat muutosta aikaan ja lujittivat "liikettä kohti sosialismia". Maassa ensi kertaa alkuperäisväestö hallitsi itseään.
Teoreettisesti kysymyksessä on demokraattisten voimien liitto ja jonka politiikkana on kansan elintason nostaminen ja tuloerojen kaventaminen.

Hallitus on panostanut terveydenhoitoon ja infrastruktuuriin. Minimipalkkaa on korotettu tasaisesti ja on nyt 227 % korkeampi kuin 2006 ja 164 euroa/kk.
160 000 opiskelijalle on jaettu kannettavat tietokoneet.
Luvuista näemme, miten alhaalta kansa joutuu ponnistamaan.
Samaan aikaan työttömyys on laskenut lähes 9 prosentista 3.2 prosenttiin.
Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on laskenut 38 prosentista 18 prosenttiin. Hallituksen tavoite on poistaa köyhyys vuoteen 2025 mennessä.
Kotitalouksien sähköistäminen on edennyt ripeästi ja on n. 83 %.

Tuloeroja on kavennettu kansallistamisilla. Maan energiatuotanto, öljy ja kaasuvarat, on kansallistettu ja myös muuta avainteollisuutta.
Lännen yksityistämisten vastakohtana hallitus yhteiskunnallistaa kieltämättä yksityisyrityksiä.
Hallitus panostaa maan sisäisen lentoliikenteen (infraa) kehittämiseen valtiollisen lentoliikenteen kautta.

Kansalaisliikkeet ja suurrikkaiden reilumpi verottaminen tai kansallistaminen luovat yhdessä taloudellisen ja poliittisen pohjan muutokselle.
Kansalaisten osuuskunnat ja osuuskuntatoiminta työn yhdistyksinä pien- ja keskisuuressa tuotannossa vievät kehitystä eteenpäin. Osuustoiminta ei ole mahdollista ilman valtion suojaa ja tukea.

Suomen IPU-puolue on nostanut esille osuustoiminnan ja jonka ympärille mm. Lenin&bolsevikit panostivat Venäjän vallankumouksen alkuvuosina. Ovatko ipulaiset saaneet uutta esiin osuustoiminta-aatteesta? Olisi mielenkiintoista tietää.
Lenin: Osuustoiminta, sähköistäminen, koeneellinen suurteollisuus ja osuustoiminta ja se alkaa olla sosialismia.
Kommunistien lehdistössä on vähän jos lainkaan osuustoimitapohdintoja. Kokemuksesta tiedän, että pääosin Suomen osuustoimintayritykset ovat kaikkea muuta kuin osa yhteiskunnallista kokonaisuutta.

Boliviassa kuin muuallakin eteläisessä Amerikassa on pelko natomaiden sotilaallisesta sekaantumisesta eteenpäinpyrkivien valtioiden kimppuun. Kansainvälinen solidaarisuusliike olisi syytä herättää unimaailmasta henkiin.

Kapitalistinen vapaakauppa ja uusliberalistinen talouspolitiikka eivät mahdollista kansojen nousua kurjuudesta. Ne mahdollistavat alikehittyneissä maissa oligarkkikapitalisen olemassaolon ja vastaavasti kansan puolella slummit.
Kansat nousevat yhä uudelleen ja haluavat veljeyteen ja taloudellisesti oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan. Myös kehittyneen kapitalismin maissa.
Rikkaan eliitin kapitalismi käy luokkasotaa kansojen veljeysaatetta vastaan. Perustelut ovat mitä moninaisimmat alkaen teorioista yli-ihmisistä, joita ilman yhteisö ei voisi tulla toimeen.
Kansanjoukot nousevat silti. He kumoavat teoillaan poroporvarilliset teoriat hyvänsuovista kapitalisteista.

Vielä 1973 Chilessä USAn kapitalismi järjesti verisen kapinan demokraattisen kehityksen tukahduttamiseksi ja onnistui.Täämän vuosituhannen vaihteen jälkeen useita latinalaisen Amerikan maita on lähtenyt antikapitalistiselle tielle.
Niissä oleellinen piirre on laajojen yhteiskunnallisten ryhmien yhteisrintama ja kansalaisjärjestöjen aktiivinen toiminta kolonialismin poistamiseksi.
Mielenkiintoinen piirre on katolisen kirkon sivussaolo tai sen tuki kansojen pyrkiessä riistosta ja kurjuudesta ylös. Katoliset perustelevat toimiaan raamatulla. Raamatussa onkin monia kohtia leskien tukemisesta, miekkojen takomisesta auroiksi, rikkaiden sortoa vastaan jne.. Kotikristityt tahtovat sivuuttaa raamatun edistykselliset moraaliasetukset ja keskittyä tuonpuoleiseen. Muun muassa Boliviassa katoliset ovat mukana kansan parissa.
Suomessa kristillisten järjestöjen ei olisi mitenkään esteellistä osallistua työkansan etujen puolustamiseen. Kristillinen puolue taitaa olla nimikupla. Se osallistuu hallituksessa Kokoomuksen rajuun työväen etuja karsivaan politiikkaan. Latinalaisessa Amerikassa katoliset toimivat päinvastoin. Molemmilla on sama ideologinen pohja raamatussa.

Onkohan teistä sosialismin ilosanomaa saarnaavista pösilöistä kukaan koskaan edes käynyt Etelä-Amerikassa. Itsellä on alueelta useiden vuosien kokemus paikanpäältä, joten voin vähän selventää. Chilessä tehtiin vuonna 1973 sotilasvallankaappaus pakon edessä. Tapahtumia edelsivät mm hyperinflaatio ja yhteiskunnan totaalinen sekasorto. Tätä nykyä Chile on valtavasti muita alueen maita edellä ja tämä on yksinomaan vapaan markkinatalouden ansiota.

Etelä-Amerikassa näkee sosialismin jäljet parhaiten Venezuelassa. Chavezin kauden aikana muun muassa murhaluvut viisinkertaistuivat ja kaikki kynnelle kykenevät ovat jättäneet maan pölyt jaloistaan aikaa sitten. Argentiina on seurannut menestyksellä Venezuelan jälkiä ja keikkuu nyt kuilun partaalla. Minä hetkenä tahansa siellä tapahtuu taas kunnon rysähdys. Brasilia menee pahempaan suuntaan ja jopa Chilessä Bachelet on ottamassa ensiaskeleita pois siitä, mikä nykyisen menestyksen on saanut aikaan. Bolivia ja Ecuador ovat molemmat sosialistisia maita ja toisaalta myös jälkeenjääneitä ja merkityksettömiä maita jopa Etelä-Amerikan mittakaavalla.

Piristäviä poikkeuksia Etelä-Amerikassa ovat Peru ja varsinkin Kolumbia. Vielä suhteellisen lyhyt aika sitten Kolumbia tunnettiin vain huumeparoneistaan, mutta nyt maa on Etelä-Amerikan lupaavin. Talous kasvaa, turvallisuus paranee ja ulkomaisia investointeja virtaa maahan. Ihmisten olot ovat oikeastikin parantuneet, eivät vain poliitikkojen kauniissa puheissa. Liekö silkka yhteensattuma, että Kolumbia sattuu olemaan tätä nykyä Etelä-Amerikan selkeästi oikeistolaisin maa.

Kuten jo aiemmissa viesteissä on todettu, sosialismi ei ole saanut aikaan mitään hyvää missään. Etelä-Amerikassa on helppo verrata oikeiston ja vasemmiston aikaansaannoksia vertaamalla yllä mainittuja naapureita Kolumbiaa ja Venezuelaa. Muualla maailmassa voi vastaavan vertauksen tehdä esim Koreoiden välillä. Korean sodan jälkeen etelä oli pohjoista köyhempi ja vielä 60-luvulla ennen markkinataloutta Etelä-Korea oli samalla tasolla Angolan kanssa.. Nyt on hieman toinen ääni kellossa.

"Tätä nykyä Chile on valtavasti muita alueen maita edellä ja tämä on yksinomaan vapaan markkinatalouden ansiota."

Niin tämä kuin koko viesti tyypillistä persujen hommalaista paatosta. Kaikki sosiaalisuus olisi pahasta. Puhdas yksityinen voitonsaalistus olisi elämisen ehto. Ihmiskunnasta tulisi rakentaa raatelevien susien yhteisö. Viesti sitäpaitsi kertoo täysin väärin eteläisen Amerikan valtioiden ponnisteluista.

Yhteiskunnallinen edistys on teknologian kehityksen mukana tuoma mahdollisuus rakentaa sosiaalinen kulttuurinen yhteisö susiyhteisön sijaan. Käytännössä susilauma on paljon sosiaalisempi kuin kapitalismin kylmä rahansaalistus.
Maailman maat hakevat yhteisyyden linjaa aina uudestaan takaiskuista riippumattta.
Lännen kapitalismi ja kapitalistit kokevat omalta kannaltaan oikeutetusti kaikenlaisen yhteiskunnallisuuden itselleen vaaraksi. Siksi vallitseva porvarillinen talouspoltiikka noudattaa "puhdas yksilösaalistus" linjaa. Minä ensin, sitten muut - kaatukoot katuojaan - rikkaille ei kuulu moraali hädänalaisista.

Lännen kapitalismi tekee kaikkensa estääkseen boliviat, kuubat, chilet ja näiden kehityksen. Näiden maiden ökyrikkaista lähtee ilman muuta osa muualle ja menkööt. Näin lähtee jo Suomestakin ensimmäiset rikkaat pakolaisiksi. Suomalainen pääomakin karkaa riistämään alikehittyneitä maita. Tilalle tulee läntisten suuryhtiöiden pääoma eikä maksa Suomeen veroa lainkaan tai vähän.
Maailma on murrostaitteessa. Proletaarien toimeentulo kyseenalaistuu kaikkialla. Pääoma käy armotonta luokkataistelua talouden, politiikan ja ideologian alueella.

Imperialistinen kapitalismi joko kulkee sosialismin suuntaan tai vielä kerran fasismiluontoinen kapitalismi jyrää ihmisoikeudet ja edistyksen väkivaltaisen kapitalismin avulla. Hommalaiset persuissa ja niiden liittolaiset useissa porvarillisissa puolueissa jauhavat riistokapitalismin pysyttämistä hinnalla millä tahansa.

Ja paljonko edellisen kirjoittajalla olikaan kokemusta ihan sieltä paikanpäältä? Työnteosta ja normaalista kanssaelämisestä paikallisten kanssa. Suosittelen ottamaan aluksi vaikka menopaluun Buenos Airesiin ja sitten käymään mutkan Santiagossa. Saattaa silmät hieman aueta varsinkin pimeän aikaan liikkuessa. Vielä paremmin ne aukeavat, jos lähdet mihin tahansa yksityisen sektorin töihin.

Tavallisia ihmisiä ei kiinnosta hienot aatteet, jos kotiin tullaan öisin sisälle murtoveikkojen toimesta tai jos inflaatio laukkaa niin, ettei rahat riitä enää ruokaan. Perusturvallisen arjen rakentamisessa kapitalismi on osoittautunut ylivertaiseksi verrattuna sosialismiin. Se totuus ei tule koskaan muuttumaan.

Pena-Tommi jatkaa pöhelyyksiä.

Etelä-Amerikan historia espanjalaisten ja portugalilaisten valloittajien jäljiltä on karmea. Alkuperäiskansat alistettiin pakolla, niiden arvokas omaisuus ryöstettiin.
Seuraavaksi nouseva kristillinen kapitalismi toi sinne Afrikasta saalistettuja orjia.
1800 luvulla valloittajien jälkeläiset kävivät itsenäisyyssotia muuttamatta suhdetta alkuperäiskansoihin.
USAn ote kiristyi II maailmansodan jälkeen. Se nosti ja kumosi hallituksia sen mukaan miten maiden raaka-aineet edullisimmin sai. Sama linja kuin eurooppalaisilla siirtomaaisännillä Afrikan ja Aasian suhteen.

Muun muassa Argentiinan kohtalo 1950 jälkeen on traaginen. USA tukemat diktatuurit toisensa jälkeen kansanmurhat mukana. Suomen suojeluskuntahenkiset syyttävät maiden kansoja ylikansallisen kapitalismin raakuuksista.
Samat voimat esittävät että paratiisi ei heti tulekaan kun alueen kansat yrittävät päästä eroon riistokapitalismista.
Ei tule heti. Tie on pitkä. Tietyn kansalaissodan kausi on pitkä. Kapitalismin mustat voimat tekevät kaikkensa edistystä vastaan. Alueen kansat yrittävät. Menestystä on tullut. Menestyksen tae on antikapitalistinen tie. Antikapitalismi eteläisessä Amerikassa ei ole Suomen Kansallissosialistisen Vastarintaliikkeen (natsiliike) mieleen.
Siellä antikapitalismi hakee pesäeroa imperialismiin ja suuntana on sosiaalisen yhteiskunnan rakentaminen ts. sosialismi. Muutos tapahtuu vaalien kautta kansan enemmistön päätöksellä ja menestyy.
Maailman mustat porvarit tekevät kaikkensa saattaakseen maat takaisin lännen raaka-ainetuottajiksi ja kansat alistettuun asemaan pienen eliitin hallitsemiksi sortovaltioiksi takaisin.

Merkittävää on että katolinen kirkko tukee kansojen pyrkimyksiä "ole köyhän ja sorretun puolella". Suomessa Soini katolisena tukee ja vaatii suurempia kansan kuristuksia kuin hallitus. Natsihenkinen rasisti Halla-aho haluaa muukalaiset, alkuperäiskansat, samaan katuojaan mihin kapitalismi ne pisti.

Housuunpaskantamalla mitään ei tapahdu. Sorretuilla kansoilla on pitkä tie kapitalismin saastan purkamisessa.
On selvää, että monenlaiset voimat ovat käytettävissä muutamasta rovosta taantumuksen hyväksi. Kuubaa on yritetty nujertaa 50 vuotta ja saattaa takaisin USAn rikkaiden porttolaksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Kuuba nauttii lat. Amerikassa suurta arvovaltaa.
Suomen taatumusporvarit haluavat Venezuelan köyhälistön takaisin katuojaan mistä he ovat hiukan nousseet.
Suomen työläiset tukevat kansojen taistelua vapautensa puolesta persukakkaajista riippumatta. Persut ja niissä lymyilevät natsiliikkeet panevat roponsa natoon. Turhaan panevat. Kansat nousevat yhä uudelleen. Etelä-Efrikka karisti avoimen fasismin yltään eikä natousa mahtanut mitään.

Bolivia on kova piikki Suomen kansallissosialisteille (fasistit). Heidän rotuoppinsa menee nurin ja Katanokan kolera-altaaseen. Alkuperäiskansat nousevat vallan kahvaan ja pystyvät rakentamaan sosiaalista yhteiskuntaa. Historia kääntää selkänsä haisulipersuille.

Bolivia kaipaa Suomen työläisten tukea ja sitä sille annetaan.

On se vaan jännä, kun markkinaliberaalit ja konservatiiviset porvarit kritisoivat ei-kapitalistisia maita vapauden puutteesta samalla kun kehuvat "hyvin taloutensa hoitaneita" länsimielisiä diktatuureja. Eihän se oikeastaan kerro muusta, kuin porvariston kylmästä ajatusmaailmasta.

Kannattaa muuten perehtyä Kolumbian historiaan. Se on surullista luettavaa, mutta hiemankin asiaan syventymällä selviää, ettei FARC sitä sisällissota todellakaan aloittanut. Hyvin lyhyesti: nykyiseen sisällissotaan ovat syyllisiä viime vuosisadan hallitukset, jotka olivat kykenemättömiä ja haluttomia kehittää yhteiskuntaa sosiaalisesti tasa-arvoiseksi kaikille tuloluokille. 1960-luvulla Kolumbian kartellihallitus lähetti joukkoja kommunistien hallinnoimaan "Marquetalian tasavaltaan". Toivottavasti Kolumbiaan saadaan rauha ja vasemmistolainen valta!


http://finnishdog.wordpress.com/

Latinalaisessa Amerikassa USAn imperialismin ote on kirpoamassa. Kansat käyttävät tilaisuutta hyväksi ja pyrkivät teollistamaan maitaan.
Ongelma Suomen "vapaassa mediassa" on siinä, että ainoat uutiset tulevat ongelmista, joihin hallitukset joutuvat vastaamaan eikä aina päätökset ole asianmukaisia.
Toinen on presidenttien ja hallitusten demonisoiminen, joka lännen propagandassa on yleistynyt viimeisinä vuosikymmeninä. Hallitusten alistuminen lihottamaan maiden suppeaa kapitalistien ryhmää olisi demokratiaa kun taas kansanjoukkojen nostamisyritykset ojan pohjalta diktatuuria.
Suomalainen kielitaitoinen sivistyneistö tekisi hyvän työn seuratessaan maailman tapahtumia muistakin lähteistä kuin AFP ja Reuters uutistoimistoista ja laatimalla kehitysukuluista yhteenvetoja.

Lännen kapitalismin leikkauspolitiikka ja köyhien maiden ponnistelut sosiaaliturvan rakentamisen puolesta ovat ristiriidassa keskenään ja siksi lännessä pyritään vääristelemään.

"- - - Suomen työläiset tukevat kansojen taistelua... - - -
höpö höpö!
Tämä on sitä vanhaa kommarijargonia, jolla ei ole enää ( edelleenkään ) mitään pohjaa."

Kylläpä tukevat. Työläiset ovat aina tukeneet toisen maan työläisiä.
Ahdasmielinen porvari ja varsinkin persu pyrkii kiistämään maailman työläisten etujen yhtäläisyyden.
Viime vuosisadan loppupuolella solidaarisuusliike oli voimissaan. Rahaorvari jopa nukkui huonosti.
Etelä-Afrikan fasismin, Apartheidin kaatumiselle oli suuri apu lännen työläisten solidaarisuusliike.
Työväen keskinäinen solidaarisuus on äärimmäisen tärkeä. Se estää nationalismia ja omaan napaan käpertymistä. Se avartaa myös kansalaisen humaanista maailmankuvaa.
Perussuomalainen Puolue lienee tätä nykyä vahvin nationalismin tukija. Se haluaa asettaa erimaalaiset köyhät vastakkain. Kapitalistiluokka on aikoja sitten kansainvälistynyt satojen ja monenlaisten järjestöjen kautta. Vallitseva talouspolitikikka on yhteinen koko lännelle. Työläisten pärjätäkseen tulee nostaa esiin keskinäinen internationalismi.
Bolivian demokraattinen kehitys tarvitsee tukea. Kuuba tarvitsee tukea, Kolumbia myös. Taantumus pyrkii asettamaan mm. Suomessa työväestön niitä vastaan. Se on porvarillista kansainvälisyyttä ja johon työväenluokka ei saa mennä.

"No mites suomalainen työläinen sitä sitten tukee?"


Niin, kun se Suomen työläistenkin välinen solidaarisuus on vähän niin ja näin. Porvari on tehnyt hyvää työtä asettamalla työläiset vastakkain pätkätyöläisten kanssa, köyhät vielä köyhimpien jne. Ei ole aikaa solidaarisuuteen, kun kaikki aika menee omasta työpaikasta huolehtimiseen.

Jaksettaisi edes vaatia loppua veronkierrolle ja TTIP:lle, jotka kurjistavat työläisten ja työttömien asemaa entisestään. Tästä maasta ollaan tekemässä kehitysmaata. Perussuomalaiset porvariston arvokonservatiivisena osastona ei ole vaihtoehto muille korruptoituneille puolueille. Latinalainen Amerikka olkoon suunnannäyttäjämme!

>> Jaksettaisi edes vaatia loppua veronkierrolle ja ...

Persulaistimot eivät luonnollisesti tue minkäänlaista kansanvaltaan johtavaa kehitystä. Eivätkä he sallisi sitä muidenkaan tukevan.
1960 - 1990 välillä Suomessa oli mahtava kansallisten itsenäisyysliikkeiden
tukeminen, siirtomaasorrosta vapautta hakevien kansojen tukeminen. Se oli osa työläisten kansainvälistä solidaarisuutta ja omalta osaltaan auttoi vapautusliikkeitä voittoon mahtavista natosiirtomaaisännistä.
Viimeisimpiä tämän saran liikkeitä oli kommunisti Nelson Mandelan vapautusliike ja rotusorron (fasismi) kukistaminen Etelä-Afrikasta. Mandelan tueksi nousi persulaistimoja lukuun ottamatta arvovaltaisia porvarillisia demokraatteja.

Tämän päivän tehtäviä ovat mm. Bolivian tukeminen. Muilla puoluepalstoilla antikapitalistista tietä ei edes mainita. Nato on edelleen uhka demokraattista tietä hakeville valtioille.
Merkittävä on ehkä oikeistolaisen nationalismin (uusnatsismi) paljastaminen kaikissa maissa.
Työväestön palkka ja poliittisten liikkeiden tukeminen kuuluvat internationalismiin.
Suomessa erityisesti ja EU:ssa yleisesti lietsotaan väärää kansallistunnetta venäjänvihan lietsomisen avulla. Se on seikkailupolitiikkaa ja joka taloudellisesti kohdistuu itseensä unionin jäsenvaltioihin. Kuka siitä hyötyy! Usa:n kapitalismi.
Suomessa venäläisvihaan yhdistetään siellä täällä Suursuomi ideologiaa.

Tässä muutamia työläisten solidaarisuustehtäviä. Työtä riittää humanismin puolesta.

Timo Espoosta:
"Minä olen aina kannattanut demokratiaa ja kansanvaltaa."

Tervetuloa. Sovimme varmastikin samaan fasismin vastaiseen rintamaan ja tukemaan Venezuelan ja Bolivian kanmsanvaltaista kehitystä.
Maat tarvitsevat maailman demokraattien tukea, ettei nato ja/tai USA kukista kansan valitsemia hallintoelimiä.