Malmin myymäläraiskaaja vapaaksi vankilasta NYT JO

Tuomio oli pitkä, täysin lain ja oikeuskäytännön mukainen, turha valittaa.

Näin se vain on kirjoitti:

Tuomio oli pitkä, täysin lain ja oikeuskäytännön mukainen, turha valittaa.

mikä mielipide. Stanan mokkakorva.

Vttu kirjoitti:

mikä mielipide. Stanan mokkakorva.

Saman tuomion olisi saanut jos tekijä olisi supisuomalainen valkoinen mies. Mitä oikein kiukuttelet, etkö tietä kuka Suomessa lait säätää?

Näin se vain on kirjoitti:

Saman tuomion olisi saanut jos tekijä olisi supisuomalainen valkoinen mies. Mitä oikein kiukuttelet, etkö tietä kuka Suomessa lait säätää?

kyllähän tässä tuomiossa oli "värialennusta", jotteivat hyysäiot suuttuisi.

värivammainen_vaalee kirjoitti:

kyllähän tässä tuomiossa oli "värialennusta", jotteivat hyysäiot suuttuisi.

Ei todellakaan ollut mitään värialennusta, tuomio oli poikkeuksellisen pitkä. Kerro yksikin tapaus jossa valkoinen on saanut pitemmän tuomion samanlaisesta teosta?

Näin se vain on kirjoitti:

Tuomio oli pitkä, täysin lain ja oikeuskäytännön mukainen, turha valittaa.

Kolme ja puoli vuottta pitkä aika tuntikausien vankina pitämisestä, hengen uhkaamisesta, raiskauksista, ryöstöstä, yrityksestä paeta maasta, tekijänä luottamuksen työpaikan kautta saanut työpaikallaan? Pitkä aika?

Ihan teidän vuotavasydämisten liberaalienkin ns. sivistysmaina pitämissä valtioissa tuosta olisi istuttu vuosikymmen että heilahtaa. Siis istuttu, ilman mitään täysin järjenvastaisia tuomioalennuksia ensikertalaisuudesta!

Oikeuskäytännön mukainen tuomio toki oli, munattoman oikeuskäytännön.

Näin se vain on kirjoitti:

Tuomio oli pitkä, täysin lain ja oikeuskäytännön mukainen, turha valittaa.

Tuomio oli lyhyt ja se ei sisältänyt yleistä häpäisyrangaistusta edes, jollainen saisi olla vielä lopun kukkuraksi tuollaisille "turvapaikanhakijoille" tai "pakolaisille" tai "rakkauden" perässä tulleille ja kaikille vakavan rikoksen tehneelle.

Tuomio oli lyhyt sekä uhrin kärsimyksen kestoon katsottuna että teon vakavuuteen katsottuna.

Eikö tuo edes karkotusta saanut ?

Miksi Suomi vastaanottaa haahuiljoita alueilta, joissa ei opiskella, tehdä töitä, ei tehdä mitään järkevää ?, jossa nainen raiskataan silloin kun panettaa, mutta ei ole omaa naista ja pakottamatta ei saa ?

Kaikesta saamme kiittää Suomen eduskuntaa joka lait säätää. Eduskunnassa on vuoden 1970 vaalien jälkeen ollut yhtäjaksoisesti vankka porvarienemmistö joten demlan syyttäminen on lapsellista. Jos jotkut ovat syyllisiä niin kansa joka on äänestänyt samoja puolueita vuosikymmenestä toiseen.

Koivisto ei armahtanut Jammu Siltavuorta, keksi parempia valheita.

Näin se vain on kirjoitti:

Koivisto ei armahtanut Jammu Siltavuorta, keksi parempia valheita.

Mauno Koivisto (SDP) armahti Veikko "Jammu" Siltavuoren v. 1992.
Eli punikkien takia tämä vaarallisena rikoksenuusijana ja yhteiskunnan vihollisena pakkolaitokseen vuonna 1988 eristetty moninkertainen rikoksenuusija pääsi raiskailemaan lisää, ja tappamaan lapsia.

"Armahdetusta raiskaajasta tuli tappaja

Lyhyt uutinen kertoi pari viikkoa sitten Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuominneen turkulaisen miehen taposta ja väkisinmakaamisesta lähes 12 vuodeksi vankeuteen. Hän oli tammikuussa raiskannut ja surmannut nuoren ylivieskalaisen opiskelijatytön. Sitä ennen hän oli saanut kahdeksan vuoden tuomion parin vuoden takaisista väkisinmakaamisista ja pahoinpitelyistä. Uutisen viimeinen lause oli hätkähdyttävä: presidentti oli armahtanut surmaajan vuoden 1992 alussa hänen tekemistään seksuaalirikoksista.

Uutisen lukija ei voi olla ihmettelemättä, millä perusteella presidentti on antanut armon miehelle, joka lähes heti vapautumisensa jälkeen syyllistyy törkeisiin seksuaalirikoksiin. Miten mies on onnistunut kätkemään mielensä pimeät puolet lähes kaikilta armahduspäätökseen osallistuneilta?

Miehen tausta on pahasti rikollinen. Hänet oli eristetty vuonna 1988 vaarallisena rikoksenuusijana pakkolaitokseen. Hän anoi armahdusta, jota vankilan johto puolsi. Anomus meni sen jälkeen suoraan lausunnolle korkeimpaan oikeuteen, joka äänin 3-2 kannatti armahdusta. Vakiintuneen nykykäytännön mukaisesti presidentti noudatti korkeimman oikeuden enemmistön tahtoa ja armahti miehen.

Käsittelyssä tapahtui historiallinen poikkeus. Normaalisti pakkolaitokseen eristetyn armahdusanomus menee ennen KKO:n käsittelyä oikeusministeriön vankeinhoito-osastolle (vaho) lausunnolle. Tässä tapauksessa armahduspaperit jostain syystä ohittivat vahon ja vankilaoikeuden. Sellaista ei koskaan ennen ole tapahtunut.

Miehen tuomio olisi päättynyt 24.3.1993. Nyt hän vapautui tammikuussa 1992 eli vuosi ja kaksi kuukautta ennen tuomion päättymistä. Kohta vapauduttuaan hän syyllistyi raiskaukseen ja loppuvuodesta vielä toiseen. tapaukset paljastuivat vasta tänä vuonna, kun hän oli jäänyt kiinni opiskelijatyrtön raiskauksesta ja surmaamisesta Hämeenlinnassa.

Kukaan ei voi tietää, olisivatko rikokset jääneet tekemättä, jos mies olisi kärsinyt rangaistuksensa loppuun. Vankeinhoito-osasto sanoo jälkiviisaasti pitävänsä miestä niin vaarallisena, että tuskin olisi puoltanut hänen armahdustaan. Nyt hänet voidaan panna pakkolaitokseen molempien tuomioidensa perusteella. 43-vuotiasta miestä ei enää hevin päästetä vapaaksi.

Raiskaajan armahtamista voi tietysti pitää työtapaturmana - jokainen päätös ei aina voi olla viisain päätös. Silti se panee miettimään suomalaisen armahduskäytännön perusteita.

Esimerkkitapaus osoittaa, että kaksi KKO:n jäsentä ei ollut vakuuttunut armoa anoneen vangin kelpoisuudesta vapautua vankilasta ennen aikojaan. Armahduksen perusteluissa on täytynyt olla heikkouksia, jos kaksi tuomaria viidestä ei kannata armahdusta. Miksi ylipäätään maan korkein oikeusaste tekee äänestyspäätöksiä? Eikö armahduslausuntojen tulisi olla yksimielisiä?

Arnmahdusmenettelyä on viimeksi virallisesti pohdittu neljä vuotta sitten armahdustyöryhmän mietinnössä. Silloinen presidentti Koivisto oli jo aiemmin halunnut antaa päätösvallan KKO:lle. Työryhmä ei ajatusta kannattanut eikä KKO sille lämmennyt. Työryhmän mietintö jäi lausuntokierroksen jälkeen oikeusministeriön arkistoihin ja nykykäytäntö jatkuu.

Armahdusoikeuden pysyminen oikeuslaitoksen ulkopuolella on perusteltua. Oikeus ja arno ovat eri asioita. Armahdus antaa mahdollisuuden inhmiliisyyteen. Useimmat armahdetut eivät myöhemmin syyllisty rikoksiin. Esimerkkitapauksen vanki on onneksi harvinainen poikkeus.

Lähdeaineisto HS arkisto "

PunikkiValehtel AINA kirjoitti:

Mauno Koivisto (SDP) armahti Veikko "Jammu" Siltavuoren v. 1992.
Eli punikkien takia tämä vaarallisena rikoksenuusijana ja yhteiskunnan vihollisena pakkolaitokseen vuonna 1988 eristetty moninkertainen rikoksenuusija pääsi raiskailemaan lisää, ja tappamaan lapsia.

"Armahdetusta raiskaajasta tuli tappaja

Lyhyt uutinen kertoi pari viikkoa sitten Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuominneen turkulaisen miehen taposta ja väkisinmakaamisesta lähes 12 vuodeksi vankeuteen. Hän oli tammikuussa raiskannut ja surmannut nuoren ylivieskalaisen opiskelijatytön. Sitä ennen hän oli saanut kahdeksan vuoden tuomion parin vuoden takaisista väkisinmakaamisista ja pahoinpitelyistä. Uutisen viimeinen lause oli hätkähdyttävä: presidentti oli armahtanut surmaajan vuoden 1992 alussa hänen tekemistään seksuaalirikoksista.

Uutisen lukija ei voi olla ihmettelemättä, millä perusteella presidentti on antanut armon miehelle, joka lähes heti vapautumisensa jälkeen syyllistyy törkeisiin seksuaalirikoksiin. Miten mies on onnistunut kätkemään mielensä pimeät puolet lähes kaikilta armahduspäätökseen osallistuneilta?

Miehen tausta on pahasti rikollinen. Hänet oli eristetty vuonna 1988 vaarallisena rikoksenuusijana pakkolaitokseen. Hän anoi armahdusta, jota vankilan johto puolsi. Anomus meni sen jälkeen suoraan lausunnolle korkeimpaan oikeuteen, joka äänin 3-2 kannatti armahdusta. Vakiintuneen nykykäytännön mukaisesti presidentti noudatti korkeimman oikeuden enemmistön tahtoa ja armahti miehen.

Käsittelyssä tapahtui historiallinen poikkeus. Normaalisti pakkolaitokseen eristetyn armahdusanomus menee ennen KKO:n käsittelyä oikeusministeriön vankeinhoito-osastolle (vaho) lausunnolle. Tässä tapauksessa armahduspaperit jostain syystä ohittivat vahon ja vankilaoikeuden. Sellaista ei koskaan ennen ole tapahtunut.

Miehen tuomio olisi päättynyt 24.3.1993. Nyt hän vapautui tammikuussa 1992 eli vuosi ja kaksi kuukautta ennen tuomion päättymistä. Kohta vapauduttuaan hän syyllistyi raiskaukseen ja loppuvuodesta vielä toiseen. tapaukset paljastuivat vasta tänä vuonna, kun hän oli jäänyt kiinni opiskelijatyrtön raiskauksesta ja surmaamisesta Hämeenlinnassa.

Kukaan ei voi tietää, olisivatko rikokset jääneet tekemättä, jos mies olisi kärsinyt rangaistuksensa loppuun. Vankeinhoito-osasto sanoo jälkiviisaasti pitävänsä miestä niin vaarallisena, että tuskin olisi puoltanut hänen armahdustaan. Nyt hänet voidaan panna pakkolaitokseen molempien tuomioidensa perusteella. 43-vuotiasta miestä ei enää hevin päästetä vapaaksi.

Raiskaajan armahtamista voi tietysti pitää työtapaturmana - jokainen päätös ei aina voi olla viisain päätös. Silti se panee miettimään suomalaisen armahduskäytännön perusteita.

Esimerkkitapaus osoittaa, että kaksi KKO:n jäsentä ei ollut vakuuttunut armoa anoneen vangin kelpoisuudesta vapautua vankilasta ennen aikojaan. Armahduksen perusteluissa on täytynyt olla heikkouksia, jos kaksi tuomaria viidestä ei kannata armahdusta. Miksi ylipäätään maan korkein oikeusaste tekee äänestyspäätöksiä? Eikö armahduslausuntojen tulisi olla yksimielisiä?

Arnmahdusmenettelyä on viimeksi virallisesti pohdittu neljä vuotta sitten armahdustyöryhmän mietinnössä. Silloinen presidentti Koivisto oli jo aiemmin halunnut antaa päätösvallan KKO:lle. Työryhmä ei ajatusta kannattanut eikä KKO sille lämmennyt. Työryhmän mietintö jäi lausuntokierroksen jälkeen oikeusministeriön arkistoihin ja nykykäytäntö jatkuu.

Armahdusoikeuden pysyminen oikeuslaitoksen ulkopuolella on perusteltua. Oikeus ja arno ovat eri asioita. Armahdus antaa mahdollisuuden inhmiliisyyteen. Useimmat armahdetut eivät myöhemmin syyllisty rikoksiin. Esimerkkitapauksen vanki on onneksi harvinainen poikkeus.

Lähdeaineisto HS arkisto "

Lue lisää

Tämä olikin toinen vastaava tapaus, jota tuo käsitteli. No katsotaan, selviääkö...

PunikkiValehtel AINA kirjoitti:

Mauno Koivisto (SDP) armahti Veikko "Jammu" Siltavuoren v. 1992.
Eli punikkien takia tämä vaarallisena rikoksenuusijana ja yhteiskunnan vihollisena pakkolaitokseen vuonna 1988 eristetty moninkertainen rikoksenuusija pääsi raiskailemaan lisää, ja tappamaan lapsia.

"Armahdetusta raiskaajasta tuli tappaja

Lyhyt uutinen kertoi pari viikkoa sitten Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuominneen turkulaisen miehen taposta ja väkisinmakaamisesta lähes 12 vuodeksi vankeuteen. Hän oli tammikuussa raiskannut ja surmannut nuoren ylivieskalaisen opiskelijatytön. Sitä ennen hän oli saanut kahdeksan vuoden tuomion parin vuoden takaisista väkisinmakaamisista ja pahoinpitelyistä. Uutisen viimeinen lause oli hätkähdyttävä: presidentti oli armahtanut surmaajan vuoden 1992 alussa hänen tekemistään seksuaalirikoksista.

Uutisen lukija ei voi olla ihmettelemättä, millä perusteella presidentti on antanut armon miehelle, joka lähes heti vapautumisensa jälkeen syyllistyy törkeisiin seksuaalirikoksiin. Miten mies on onnistunut kätkemään mielensä pimeät puolet lähes kaikilta armahduspäätökseen osallistuneilta?

Miehen tausta on pahasti rikollinen. Hänet oli eristetty vuonna 1988 vaarallisena rikoksenuusijana pakkolaitokseen. Hän anoi armahdusta, jota vankilan johto puolsi. Anomus meni sen jälkeen suoraan lausunnolle korkeimpaan oikeuteen, joka äänin 3-2 kannatti armahdusta. Vakiintuneen nykykäytännön mukaisesti presidentti noudatti korkeimman oikeuden enemmistön tahtoa ja armahti miehen.

Käsittelyssä tapahtui historiallinen poikkeus. Normaalisti pakkolaitokseen eristetyn armahdusanomus menee ennen KKO:n käsittelyä oikeusministeriön vankeinhoito-osastolle (vaho) lausunnolle. Tässä tapauksessa armahduspaperit jostain syystä ohittivat vahon ja vankilaoikeuden. Sellaista ei koskaan ennen ole tapahtunut.

Miehen tuomio olisi päättynyt 24.3.1993. Nyt hän vapautui tammikuussa 1992 eli vuosi ja kaksi kuukautta ennen tuomion päättymistä. Kohta vapauduttuaan hän syyllistyi raiskaukseen ja loppuvuodesta vielä toiseen. tapaukset paljastuivat vasta tänä vuonna, kun hän oli jäänyt kiinni opiskelijatyrtön raiskauksesta ja surmaamisesta Hämeenlinnassa.

Kukaan ei voi tietää, olisivatko rikokset jääneet tekemättä, jos mies olisi kärsinyt rangaistuksensa loppuun. Vankeinhoito-osasto sanoo jälkiviisaasti pitävänsä miestä niin vaarallisena, että tuskin olisi puoltanut hänen armahdustaan. Nyt hänet voidaan panna pakkolaitokseen molempien tuomioidensa perusteella. 43-vuotiasta miestä ei enää hevin päästetä vapaaksi.

Raiskaajan armahtamista voi tietysti pitää työtapaturmana - jokainen päätös ei aina voi olla viisain päätös. Silti se panee miettimään suomalaisen armahduskäytännön perusteita.

Esimerkkitapaus osoittaa, että kaksi KKO:n jäsentä ei ollut vakuuttunut armoa anoneen vangin kelpoisuudesta vapautua vankilasta ennen aikojaan. Armahduksen perusteluissa on täytynyt olla heikkouksia, jos kaksi tuomaria viidestä ei kannata armahdusta. Miksi ylipäätään maan korkein oikeusaste tekee äänestyspäätöksiä? Eikö armahduslausuntojen tulisi olla yksimielisiä?

Arnmahdusmenettelyä on viimeksi virallisesti pohdittu neljä vuotta sitten armahdustyöryhmän mietinnössä. Silloinen presidentti Koivisto oli jo aiemmin halunnut antaa päätösvallan KKO:lle. Työryhmä ei ajatusta kannattanut eikä KKO sille lämmennyt. Työryhmän mietintö jäi lausuntokierroksen jälkeen oikeusministeriön arkistoihin ja nykykäytäntö jatkuu.

Armahdusoikeuden pysyminen oikeuslaitoksen ulkopuolella on perusteltua. Oikeus ja arno ovat eri asioita. Armahdus antaa mahdollisuuden inhmiliisyyteen. Useimmat armahdetut eivät myöhemmin syyllisty rikoksiin. Esimerkkitapauksen vanki on onneksi harvinainen poikkeus.

Lähdeaineisto HS arkisto "

Lue lisää

Presidentti Koivisto ei ole armahtanut Jammu Siltavuorta vuonna 1992, se on valhe. Keksi parempia valheita sillä tuo on helppo tarkistaa.

Näin se vain on kirjoitti:

Presidentti Koivisto ei ole armahtanut Jammu Siltavuorta vuonna 1992, se on valhe. Keksi parempia valheita sillä tuo on helppo tarkistaa.

Tuossahan juuri kerroin, että olikin toinen vastaava, jota tuo Mauno Koiviston (sosialisti) armahtamisesta kertova artikkeli koski.

Koivistohan (sos.) armahteli näitä murhaajia ja raiskaajia elinkautisesta yleensä jo 10-12 vuoden jälkeen, joten olisi mielellään Jammu-sedänkin armahtanut, jos olisi ollut elinkautisessa hänen kausillaan.

Oli ilmeisesti sekä ennen, että jälkeen Koiviston (SDP) kausien, mutta aiempien istumisten vuodet eivät ole tiedossani.

Mutta katsotaan varmistuuko...

Monia ainakin armaht kirjoitti:

Tuossahan juuri kerroin, että olikin toinen vastaava, jota tuo Mauno Koiviston (sosialisti) armahtamisesta kertova artikkeli koski.

Koivistohan (sos.) armahteli näitä murhaajia ja raiskaajia elinkautisesta yleensä jo 10-12 vuoden jälkeen, joten olisi mielellään Jammu-sedänkin armahtanut, jos olisi ollut elinkautisessa hänen kausillaan.

Oli ilmeisesti sekä ennen, että jälkeen Koiviston (SDP) kausien, mutta aiempien istumisten vuodet eivät ole tiedossani.

Mutta katsotaan varmistuuko...

Lue lisää

Presidentti armahtaa korkeimman oikeuden suositusten mukaan. Juristit ovat lähes kaikki porvareita, mikä on heidän vastuunsa? Entä eduskunnan jossa on ollut vuodesta 1970 tähän päivään saakka vankka porvarienemmistö. Ilmeisesti porvarit ovat syyntakeettomia?

Näin se vain on kirjoitti:

Presidentti armahtaa korkeimman oikeuden suositusten mukaan. Juristit ovat lähes kaikki porvareita, mikä on heidän vastuunsa? Entä eduskunnan jossa on ollut vuodesta 1970 tähän päivään saakka vankka porvarienemmistö. Ilmeisesti porvarit ovat syyntakeettomia?

Lue lisää

Demlan juristit eivät ole "porvareita", vaan sosialisteja.

Et näytä edes tietävän, mikä on porvari. Porvarit olivat kauppiassäätyläisiä. Punikit ovat jostain syystä kutsuneet ei-sosialisteja porvareiksi. Mutta päästänne sekaisinhan te muutenkin olette, joka ikinen.

Presidentti taas armahtaa Suomessa oman halunsa mukaan, ja ilman perusteluita. Osin ovat noudattaneet KO:n (nyk. huvioikeuden) esitystä, osin eivät.

Päästänne sekaisin kirjoitti:

Demlan juristit eivät ole "porvareita", vaan sosialisteja.

Et näytä edes tietävän, mikä on porvari. Porvarit olivat kauppiassäätyläisiä. Punikit ovat jostain syystä kutsuneet ei-sosialisteja porvareiksi. Mutta päästänne sekaisinhan te muutenkin olette, joka ikinen.

Presidentti taas armahtaa Suomessa oman halunsa mukaan, ja ilman perusteluita. Osin ovat noudattaneet KO:n (nyk. huvioikeuden) esitystä, osin eivät.

Lue lisää

Ahaa, kokoomus, keskusta, kristilliset, perussuomalaiset, vihreät ja rkp ovatkin sosialisteja. Entä demarit ja vasemmistoliitto, he ovat varmaan kommunisteja?

Tuossahan tuo liberialaissyntyisen EMMANUEL KWASI SABIn kuva on:

http://static.iltalehti.fi/uutiset/sabijuttu1301MZ_503_uu.jpg

nilviäisiäviheliäinen suvakkisaasta haluaa tänne lisää!

Liike oli suljettu, kun PASKAKUUKERI uhkasi naismyyjää pitkäteräisellä keittiöveitsellä. Hän läimäytti tätä poskille, viilsi takkia ja pakotti naisen riisuutumaan. Sen jälkeen tuomittu sitoi naisen ja raiskasi tämän useita kertoja. Yhteensä vapaudenriisto ja raiskaukset kestivät noin kaksi tuntia.

Tämän jälkeen PASKAKUUKERI kuljetti uhria mukanaan, edelleen puukolla uhkaamalla ja varasti liikkeen pohjakassoista rahaa. Hän vei setelirahaa yhteensä 5 605 euron edestä.

Kuinkahan tämä heikkolahjainen liberialaissyntyinen mies selviää nyt arkielämästä? Asunto on kaiketi järjestetty ja jääkaappi täynnä ruokaa. Tukihenkilöitä ja ymmärtäjiä on varmasti ympärillä useita.

avunsaaja kirjoitti:

Kuinkahan tämä heikkolahjainen liberialaissyntyinen mies selviää nyt arkielämästä? Asunto on kaiketi järjestetty ja jääkaappi täynnä ruokaa. Tukihenkilöitä ja ymmärtäjiä on varmasti ympärillä useita.

Lue lisää

avunsaaja. Työllistää se tukihenkilöitä ja muita, kun heikkolahjaiselle syötetään psykoterapiaa tai jotakin muuta tukea mitä tuskin pystyy ottamaan vastaan älyn lahjansa huomioon ottaen.