Rakastuin ihan ensinäkemältä aivan valloittavaan naiseen, jota aluksi tapailin säännöllisen epäsäännöllisesti noin yhdeksän kuukautta, jonka jälkeen alkoi vakavempi suhde. Vaikka olen seurustellut aikaisemmin pitkiä pätkiä, tämä suhde oli täysin erilainen, se opetti minulle ensikerran, miltä tuntuu rakastaa.
Seurustelimme vakavemmin noin vuoden, muttemme missään vaiheessa saman katon alla. Olen yrittänyt analysoida, mikä tässä naisessa oli se jokin, jota ei ole muissa ollut, mutta en ole löytänyt siihen yksiselitteistä vastausta, sen täytyy olla osien summa, tai yhteinen kemia. Hän vain kertakaikkiaan sai minut sekaisin rakkaudesta, en voinut ajatella mitään muuta, halusin olla hänen seurassaan kaiken mahdollisen ajan, kertaakaan pitkästymättä tai kyllästymättä. Tapaamisistamme tuntui aina loppuvan aika kesken, hänestä ei vain saanut tarpeekseen. Tapaamisia ennen oli vieroitusoireita, jotka hellitti vasta, kun sain hänet syliini. Loppuun saakka oli tapaamista ennen perhosia ja jännitystä ihanalla tavalla vatsassa. Se, miten hän puhui, katsoi, kosketti, tuoksui, kaikki tuntui saavan tunteeni ihan tappiin, vuodenkin seurustelun jälkeen. Hänen vierellään oli aina hyvä olla, siinä tunsin eläväni ensimmäistä kertaa, tunsin olevani ensimmäistä kertaa onnellinen. Oli yhteisiä unelmia, hääkirkkokin katsottu. Vihdoinkin olin löytänyt sielunkumppanini, johon olisin voinut liimautua loppuiäkseni.
Sitten jouduimme muuton vuoksi eroamaan, kesken voimakkaimman rakkaudentunteen. Meillä oli vielä pitkä on/off-yritys, mutta mahdottomassa tilanteessa nainen löi homman 6kk jälkeen täysin seis, eikä olla enää missään tekemisissä.
Siitä huolimatta rakkaudentunteeni ei tunnu hiipuvan. Ajattelen häntä kaiken ajan, en osaa keskittyä muuhun. Kaipaan häntä ihan liikaa. Hän tuntui liian hyvältä. Tuntuu, kuin elämäni olisi menettänyt merkityksensä, tiedän etten tapaa enää milloinkaan hänen kaltaistaan. Kaipaan hänen syliään, kosketusta, sitä tunteiden kuohuntaa, mitä hän sai minussa aikaiseksi. Pelkään, etten voi enää olla onnellinen tässä elämässä. Pelkää, että kohta kadun saamiani ihania kokemuksia, vaikka ne olivat elämäni parhaita, koska en kestä tätä ikävää ja surua. Sydämeni on särkynyt.
Olen lukenut pelottavia tarinoita netistä vastaavasta tilanteesta. Voi mennä viisikin vuotta, eikä tunteet ole vielä laskeneet. En voi ajatellakaan, että joutuisin kestämään tätä ikävää niin pitkään. Tunne-elämäni halvaantuu, koska sydämeni on sidottu häneen, eikä sinne muut silloin pääse.
Tiedän, että tulen rakastamaan häntä aina. Miten voin unohtaa hänet, kun ikävä muistuttaa kaiken aikaa hänestä? Hänen kasvonsa tuntuvat katsovan kaikkialta, muistuttavat kadotetuista haaveista ja unelmista. Hän on elämäni suurin menetys. En ymmärrä, miksi kohtalo antoi kokea tämän, mutta veikin sitten kaiken pois.
Miten voi unohtaa elämänsä rakkaus? Miten kauan unohtaminen kestää? Vinkkejä selviämiseen?
Miten kauan kestää unohtaa elämänsä rakkaus? Kokemuksia?
83
14429
Vastaukset
- miäs.
tjoo, ei siinä mikään auta paitsi pitkä aika lopulta tekee tehtävänsä . Kyllä mies pystyy rakastamaan useampaakin naista. Valitset vaan toisen yhtä hyvän sitten kun pystyt ja alat rakastaa sitä täysillä. Elämä on. Katos, kun ei se sun nainen ollu täysillä mukana tuossa jutussa ollenkaan. Päästä se menemään. Puolen vuoden päästä alat katsella muita ja vuoden päästä olet jo yli siitä vanhasta vaikket edes yrittäisi.
- särkynyt
Hmmm... mitä tarkoitat rakkaudella? En edes tiennyt mitään rakastamisesta, ennen tätä naista. En usko, että pystyn sellaiseen koskaan, mitä en muiden kanssa ole edes saanut kokea, saati sitten että pystyisin rakastamaan montaa yhtäaikaa. Ei toimi siis minulla.
Oli hän jutussa mukana, ainakin joskus, ihan yhtä kovasti kuin minäkin. :( Välillä mietityttää, mitä hän nyt minusta ajattelee. Hyvää vai pahaa? Ikävöikö hän? Vai ajatteleeko mitään?
Yritän unohtaa hänet, siksi ketjun aloitinkin. Se on vain vaikeaa, jos tietää, että on menettänyt sielunkumppaninsa, ehkä elämänsä rakkauden.
Hienosti menee, jos puolessa vuodessa unohdan. Korkkaan sitten kuoharin, kun huomaan, etten ole miettinyt häntä kokonaiseen vuorokauteen. Ehkä joskus viiden vuoden päästä.
Tämän threadin aloitus ei vähennä hänen miettimistään, mutta jos saisin niitä vinkkejä unohtamiseen täältä, tai jos joku vastaavassa tilanteessa ollut kertoisi, miten kauan unohtamiseen voi mennä? Onko joku muu eronnut kesken pahimman rakastumisen?
https://www.youtube.com/watch?v=mkQb9yVFs-U - miäs.
särkynyt kirjoitti:
Hmmm... mitä tarkoitat rakkaudella? En edes tiennyt mitään rakastamisesta, ennen tätä naista. En usko, että pystyn sellaiseen koskaan, mitä en muiden kanssa ole edes saanut kokea, saati sitten että pystyisin rakastamaan montaa yhtäaikaa. Ei toimi siis minulla.
Oli hän jutussa mukana, ainakin joskus, ihan yhtä kovasti kuin minäkin. :( Välillä mietityttää, mitä hän nyt minusta ajattelee. Hyvää vai pahaa? Ikävöikö hän? Vai ajatteleeko mitään?
Yritän unohtaa hänet, siksi ketjun aloitinkin. Se on vain vaikeaa, jos tietää, että on menettänyt sielunkumppaninsa, ehkä elämänsä rakkauden.
Hienosti menee, jos puolessa vuodessa unohdan. Korkkaan sitten kuoharin, kun huomaan, etten ole miettinyt häntä kokonaiseen vuorokauteen. Ehkä joskus viiden vuoden päästä.
Tämän threadin aloitus ei vähennä hänen miettimistään, mutta jos saisin niitä vinkkejä unohtamiseen täältä, tai jos joku vastaavassa tilanteessa ollut kertoisi, miten kauan unohtamiseen voi mennä? Onko joku muu eronnut kesken pahimman rakastumisen?
https://www.youtube.com/watch?v=mkQb9yVFs-UKuvailemasi romanttinen rakkaus on vain välittäjäaineiden häiriötila aivoissa. Se on kemiallinen riippuvuus. Sen tarkoitus on yhdistää sinut emotionaalisesti kumppaniisi ja sen se todella tekeekin kuten erotilanteessa huomataan, vieroitusoireet iskee. Mutta kunhan olet saanut aivot järjestykseen niin voit siirtyä seuraavaan kohteeseen. Nyt kun aivosi on oppineet tuottamaan tätä huumetta niin kyllä ne yrittävät saada sinut hakemaan sitä lisää. Kun se ei onnistu vanhan ihastuksen kanssa niin niillä on suorastaan tarve löytää uusi kohde rakastumisellesi.
Mutta koska olet erimieltä ja luulet löytäneesi jonkun maagisen sielunkumppanin niin haastan sinut vastaamaan tähän samaan ketjuun vuoden päästä ja kertomaan mitä tunnet. Voinhan olla väärässä ja haluan selvittää tämän maailmankaikkeuden romanttisen totuuden.heh
Mutta irti pääseminen on vähän niin kuin alkoholivieroituksessa, että sinun pitää itse haluta lopettaa. Ja päättää lopettaa ja siirtyä etenpäin.
Sitten on olemassa sellaista oikeaa rakkautta, joka on toisesta välittämistä, sitoutumista, toisen edun laittamista oman edelle, toisen kestämistä, uhrautumista ja vikojen hyväksymistä. näin lyhyesti. Tätä voi kohdistaa yhtä aikaa useampaan kuin yhteen henkilöön ja eikä tämä välttämättä häviä koskaan.
Yleensä nämä tietysti ilmenee yhtä aikaa tai limittäin.
- älä anna perissi
Surullista. En vain ymmärrä, että minkä takia näin suuri rakkaus päättyy muuton takia? Itse olen elänyt elämäni aikana kaksi kertaa kaukosuhteessa ja molemmista kerroista on selvitty. Kevyesti. Rakkaus on jopa vahvistunut pienen välimatkan ja kaipauksen vuoksi. Tarkoitukseni ei ole hieroa omaa onnistumistani kasvoihisi - ei todellakaan! Yritän vain sanoa, että jos (kun) suhteenne oli niin ainutlaatuinen, tulisi sinun ottaa häneen yhteyttä. Muista tämä: naiset eivät toimi loogisesti. Me teemme usein suuriakin ratkaisuja hetkellisten tunnekuohujen keskellä. Sinunkin rakastettusi saattaa katua syvästi omia ratkaisujaan, mutta kokee ettei voi ottaa sinuun yhteyttä, koska pelkää sen loukkaavan sinua. Tarkoittaisihan se sitä, että hän jätti sinut harkitsematta tarpeeksi ja tästä syystä särki sydämesi turhaan. Hän ei ehkä halua ottaa vastuuta siitä, että särkisi sydämesi uudestaan. Eihän hän voi olla varma tapahtuuko näin uudestaan taas myöhemmin. Antaisitko hänelle enää anteeksi? Rakastaisitko häntä enää? Hänen on siis helpompi antaa sinun olla rauhassa. Kuten sanoin, naiset eivät toimi loogisesti.
Ota yhteyttä. Kysy vaikka kuulumisia. Jos olette ennen olleet läheisiä, on hän henkisesti sinussa kiinni aina.- särkynyt
Asumme nyt pakosta eri mantereilla (ihan suomalaisia olemme kuitenkin), eikä olla nyt muuttamassa kumpikaan. Ei siitä mitään tule. Tiedän hänen rakastavan minua, ainakin joskus on rakastanut syvästi, kyllä sen molemmat tietää, kun niin on. Mutta en tiedä, mitä nykyään olen hänelle, en ehkä edes kysy sitä, ellei hän tule ja sano sitä minulle. Ehkä hän on päässyt yli, toisin kuin minä?
Täytyy tapahtua ihme, jos juttu jatkuisi. Enkä voi perustaa elämääni ihmeelle, en voi jäädä odottamaan häntä, en viittä enkä kymmentä vuotta. Täytyy jatkaa ilman häntä, minun täytyy jatkaa elämääni ilman sydäntä, koska se on nyt luovutettu hänelle. Samalla kuitenkin pelkään, että jos hän tulee jonain päivänä ovelleni, en haluakaan tai enää voi ottaa häntä takaisin, jos aikaa on kulunut liikaa, vaikka tunneside tuleekin säilymään ikuisesti. Voiko viiden eron jälkeen enää edes jutusta tulla mitään?
Nukkumaan mennessä tulee ikävästä kyynel tai kaksi. Aina on ikävä. Tiedän, etten voi unohtaa häntä milloinkaan, mutta täytyisi oppia elämään sen kanssa. Yritän täyttää elämäni jollain, matkustelulla, menen Roomaan, Oiaan, Venetsiaan, toteuttaa unelmia, jotka olisin halunnut tehdä hänen kanssaan.
https://www.youtube.com/watch?v=tqdNy-yTl-4 - Empatiakyvytön nainen
En oikein ymmärrä,kun joku sanoo,että rakastuin heti. Mielestäni se on ihastumista toisen ulkonäköön.
Ajattelee,että mitenkä minä olen voinut saada näin kauniin yksilön seurakseni,ja mahdollisesti vaimokseni.
Jos on ihan rehellinen itselleen ja miettii,minkälainen on hänen luonteensa,arvomaailmansa,sivistyksensä. Tiedätkö niistä mitään? Lumoudut kauniista kuoresta,jonka sisällä saattaa olla tyhjää.
Jättää vain yks kaks,välittämättä hiukkaakaan toisen tunteista.
Tuntuu kylmältä,itsekeskeiseltä tyypiltä. Olisiko siitä pidemmän päälle tullut mitään? - särkynyt
särkynyt kirjoitti:
Asumme nyt pakosta eri mantereilla (ihan suomalaisia olemme kuitenkin), eikä olla nyt muuttamassa kumpikaan. Ei siitä mitään tule. Tiedän hänen rakastavan minua, ainakin joskus on rakastanut syvästi, kyllä sen molemmat tietää, kun niin on. Mutta en tiedä, mitä nykyään olen hänelle, en ehkä edes kysy sitä, ellei hän tule ja sano sitä minulle. Ehkä hän on päässyt yli, toisin kuin minä?
Täytyy tapahtua ihme, jos juttu jatkuisi. Enkä voi perustaa elämääni ihmeelle, en voi jäädä odottamaan häntä, en viittä enkä kymmentä vuotta. Täytyy jatkaa ilman häntä, minun täytyy jatkaa elämääni ilman sydäntä, koska se on nyt luovutettu hänelle. Samalla kuitenkin pelkään, että jos hän tulee jonain päivänä ovelleni, en haluakaan tai enää voi ottaa häntä takaisin, jos aikaa on kulunut liikaa, vaikka tunneside tuleekin säilymään ikuisesti. Voiko viiden eron jälkeen enää edes jutusta tulla mitään?
Nukkumaan mennessä tulee ikävästä kyynel tai kaksi. Aina on ikävä. Tiedän, etten voi unohtaa häntä milloinkaan, mutta täytyisi oppia elämään sen kanssa. Yritän täyttää elämäni jollain, matkustelulla, menen Roomaan, Oiaan, Venetsiaan, toteuttaa unelmia, jotka olisin halunnut tehdä hänen kanssaan.
https://www.youtube.com/watch?v=tqdNy-yTl-4Eli: Voiko viiden _vuoden_ eron jälkeen enää edes jutusta tulla mitään?
- Lellu...
särkynyt kirjoitti:
Eli: Voiko viiden _vuoden_ eron jälkeen enää edes jutusta tulla mitään?
Sitä ei tiedä kukaan...
Jos todella rakastatte toisianne, mikä estää teitä muuttamasta samaan maahan ja samalle paikkakunnalle ? Työpaikasta voi irtisanoutua ja etsiä uuden.
Asiat järjestyvät, jos niin tosissaan haluaa - narsku!!
Empatiakyvytön nainen kirjoitti:
En oikein ymmärrä,kun joku sanoo,että rakastuin heti. Mielestäni se on ihastumista toisen ulkonäköön.
Ajattelee,että mitenkä minä olen voinut saada näin kauniin yksilön seurakseni,ja mahdollisesti vaimokseni.
Jos on ihan rehellinen itselleen ja miettii,minkälainen on hänen luonteensa,arvomaailmansa,sivistyksensä. Tiedätkö niistä mitään? Lumoudut kauniista kuoresta,jonka sisällä saattaa olla tyhjää.
Jättää vain yks kaks,välittämättä hiukkaakaan toisen tunteista.
Tuntuu kylmältä,itsekeskeiseltä tyypiltä. Olisiko siitä pidemmän päälle tullut mitään?nainen on selvä narstisti , ei tunne embatiaa , aiheuttaa toiselle ihmiselle tuskaa jos tuntee olevansa siihen oikeutettu . jättää toisen heti kun ei itse hyödy mitään . varo !
- Jääkimmel
Empatiakyvytön nainen kirjoitti:
En oikein ymmärrä,kun joku sanoo,että rakastuin heti. Mielestäni se on ihastumista toisen ulkonäköön.
Ajattelee,että mitenkä minä olen voinut saada näin kauniin yksilön seurakseni,ja mahdollisesti vaimokseni.
Jos on ihan rehellinen itselleen ja miettii,minkälainen on hänen luonteensa,arvomaailmansa,sivistyksensä. Tiedätkö niistä mitään? Lumoudut kauniista kuoresta,jonka sisällä saattaa olla tyhjää.
Jättää vain yks kaks,välittämättä hiukkaakaan toisen tunteista.
Tuntuu kylmältä,itsekeskeiseltä tyypiltä. Olisiko siitä pidemmän päälle tullut mitään?Eivät kaikki kauniit ihmiset Ole tyhjiä kuoria. Ja toisaalta jos kohtaa sielunkumppanin kuin hän alkaa näyttää omalla tavallaan kauneimmalta riippumatta hänen ulkonäöstään.
- särkynyt
Empatiakyvytön nainen kirjoitti:
En oikein ymmärrä,kun joku sanoo,että rakastuin heti. Mielestäni se on ihastumista toisen ulkonäköön.
Ajattelee,että mitenkä minä olen voinut saada näin kauniin yksilön seurakseni,ja mahdollisesti vaimokseni.
Jos on ihan rehellinen itselleen ja miettii,minkälainen on hänen luonteensa,arvomaailmansa,sivistyksensä. Tiedätkö niistä mitään? Lumoudut kauniista kuoresta,jonka sisällä saattaa olla tyhjää.
Jättää vain yks kaks,välittämättä hiukkaakaan toisen tunteista.
Tuntuu kylmältä,itsekeskeiseltä tyypiltä. Olisiko siitä pidemmän päälle tullut mitään?Se mitä _tapahtui_ ensitreffeillä, on se mihin rakastuin, rakastuin hänen säteilyynsä. Tunsin heti hänessä jotain erityistä lämpöä, outoa kihelmöintiä ja ainutlaatuisuutta. Heti oli helppo ja hyvä olla, kuin oltaisiin vanhoja tuttuja. Meillä ei olisi ollut seuraavaa tapaamista, jos kyse olisi ollut vain ulkonäöstä, en ole sellainen. On vain asioita, jotka eivät liity ulkonäköön, olen kyllä tavannut kauniita ja ”rumiakin”. Nyt on kyse jostain muusta, kuin ulkonäöstä, jostain selittämättömästä ja ennakoimattomasta. Tällaista en ole ennen kokenut.
Jaamme kyllä samanlaisen arvomaailman, eli ihan normaalin. Meissä on tosi paljon samaa, pidämme samanlaisista asioista, musasta lähtien. Enkä tunne ehkä ketään ihmistä niin hyvin kuin häntä. Olen ollut hänen seurassaan paljon, tiedän kyllä, miten ihanaa meillä on aina yhdessä, vastaavaa tuskin tulee enää, ehkä kummallekaan. Kertaakaan ei tullut hänen seurassaan pitkäveistä, joka tapaamiselta aina muut syyt pakotti lähtemään hänen luotaan pois. Hän osaa olla ihana ja lämmin. Meissä kaikissa on hyvät ja huonot puolensa, kuten hänessäkin, rakkautta on se, että rakastaa myös heikkouksiakin. Tiedän hänet huonot puolensa, kunhan ne eivät hallitse elämää, ne eivät minua haittaa.
Täytyy olla todella iso ihme, että hän olisi ovellani jonain päivänä, se on silti salainen haaveeni.
https://www.youtube.com/watch?v=NwbcQNjhEJc - särkynyt
Lellu... kirjoitti:
Sitä ei tiedä kukaan...
Jos todella rakastatte toisianne, mikä estää teitä muuttamasta samaan maahan ja samalle paikkakunnalle ? Työpaikasta voi irtisanoutua ja etsiä uuden.
Asiat järjestyvät, jos niin tosissaan haluaaMuuttaminen ei vain nyt tule kysymykseenkään. Jos näin kuitenkin käy, siihen menee vuosia, jos silloinkaan. Pelkään, että meidän on/off-suhde pilasi osin jatkomahdollisuudet sulassa mahdottomuudessaan, vaikka yhdessäolo aikanaan olikin taivaallista, siitä on jo pitkä aika. Muistaako hän siitä enää sitä? Enää en voi olla varma, onko hänellä minua ikävä, muisteleekokaan hän edes minua, rakastaakokaan hän enää, onko hän jo mennyt elämässään eteenpäin? En halua kysyä sitä, pelkään, että kuulen jotain, joka murskaa minut jälleen. Ehkä hän jonain päivänä tulee ja kertoo minulle mitä hän vielä tuntee, jos hän rakastaa minua aidosti, hän kyllä tekee sen.
Oma ongelmani unohtamisen kanssa varmasti on se, että ero tuli kesken suurimpien rakkaudentunteiden, en suosittele sitä kenellekään.
On vain niin ikävä... :(
Mutta nyt kaipaisin vinkkejä selviämiseen?
https://www.youtube.com/watch?v=6EAyEWjnn6U - Narutatko nyt
särkynyt kirjoitti:
Muuttaminen ei vain nyt tule kysymykseenkään. Jos näin kuitenkin käy, siihen menee vuosia, jos silloinkaan. Pelkään, että meidän on/off-suhde pilasi osin jatkomahdollisuudet sulassa mahdottomuudessaan, vaikka yhdessäolo aikanaan olikin taivaallista, siitä on jo pitkä aika. Muistaako hän siitä enää sitä? Enää en voi olla varma, onko hänellä minua ikävä, muisteleekokaan hän edes minua, rakastaakokaan hän enää, onko hän jo mennyt elämässään eteenpäin? En halua kysyä sitä, pelkään, että kuulen jotain, joka murskaa minut jälleen. Ehkä hän jonain päivänä tulee ja kertoo minulle mitä hän vielä tuntee, jos hän rakastaa minua aidosti, hän kyllä tekee sen.
Oma ongelmani unohtamisen kanssa varmasti on se, että ero tuli kesken suurimpien rakkaudentunteiden, en suosittele sitä kenellekään.
On vain niin ikävä... :(
Mutta nyt kaipaisin vinkkejä selviämiseen?
https://www.youtube.com/watch?v=6EAyEWjnn6UJos aiot käydä luettelemidsasi paikoissa ulkomailla..en ymmärrä moiset voi sitä aikaa ja rahaa käyttää rakkaasi tapaamiseen. Ylipäätään ihmettelen suuresti, että noin pitkään seurusteltuanne, ette muka voi skypettää, soitella ym????? Jos näin on..tee elämäntaparemontti, ja lähetä kirjoittamasi hieno teksti hänelle.
- särkynyt
Narutatko nyt kirjoitti:
Jos aiot käydä luettelemidsasi paikoissa ulkomailla..en ymmärrä moiset voi sitä aikaa ja rahaa käyttää rakkaasi tapaamiseen. Ylipäätään ihmettelen suuresti, että noin pitkään seurusteltuanne, ette muka voi skypettää, soitella ym????? Jos näin on..tee elämäntaparemontti, ja lähetä kirjoittamasi hieno teksti hänelle.
Ei ole tarkoitus skypettää tai tavata, vaan unohtaa.
- Rakastu uudelleen
No, itseäni onnisti vasta monen tuskan jälkeen. Rakastin aina pari kolme vuotta salaa ihannoimaani tyttöä tai naista. Rakastuminen kävi nopeasti, unohtaminen kesti kauemmin, mutta kun ei puoleen vuoteen tai vuoteen nähnyt eikä kuullut, sitten yleensä oli kai jotenkin valmiimpi rakastumaan uudelleen. Niin, erona että ei koskaan ollut mitään sudetta, mutta samalla tavalla se varmaan tuohonkin toimii. Kun rakastut uudelleen toiseen, se vanha rakkaus häviää.
Sentään viittä vuotta ei koskaan mennyt. Koskaan ei ole tullut sellaista tunnetta, että nämä entiset ihastukset olisivat jotenkin ihan kokonaan hävinneet. Jotenkin uskon edelleen, että olisin luultavasti ollut onnellinen heistä kenen tahansa kanssa.
Onkos sillä nyt muuten uusi ukko? Itse olen aina vähän kummastellut noita jättäjiä. En voisi kuvitellakaan jättäväni vaimoani - ainakaan ilman uutta rakkautta. Että muuttaisin jonnekin ja sanoisin, että sinä et sinne tule tai ei tarvitse enää perään soitella. Mieluummin asun yksin. Vaikea kuvitella että se nyt ainakaan noin kävisi, vaikka kuinka olisi kuinka kaikki lopussa. - Kiva rakkaus.
Hyvää ja ihanaa rakkautta ei tarvii unohtaa.
- särkynyt
Kiitos! ♡♡♡
Olen samaa mieltä, enkä aiokaan häntä unohtaa milloinkaan, hän opetti ja antoi niin paljon hyvää minulle. Enkä edes pystyisi häntä kokonaan unohtaa. Muistan hänet vielä kuolinvuoteellakin.
Mutta pitäisi minunkin pystyä jatkamaan elämääni. En tiedä voisinko nyt edes rakastumaan muuhun, tai nauttimaan elämästä, kun on ikävä, eikä kukaan toinen pysty tässä tilassa korvata häntä. Jossain vaiheessa, kun pystyn, haluaisin kuitenkin jatkaa elämääni, kosia jotain jota rakastan edes puolet siitä, mitä häntä rakastin. Sen kosinnan kun joskus teen, kenellekään, edes hänellä, ei ole sitten asiaa siihen väliin. Se on yksi syy, miksi hän vielä mietityttääkin. Jos hän palaa takaisin liian myöhään, en voi ottaa häntä enää takaisin, sen pitäisi tapahtua nyt tai ainakin hyvin pian.
https://www.youtube.com/watch?v=2MYXZi2q02A- tuhoon tuomittu suhde
Muistaisit olla rehellin sille jota kodit. Kertoa että rakastan puolet siitä mitä voisin tuntea.
- 7+14
Siitä on nyt 367 päivää, kun tapasin maailman upeimman naisen. Mitään mahdollisuuksia ei ollut, koska myöhemmin paljastui, että hän seurusteli. Ero ei ollut katkera, vaan hänen viimeiset sanansa minulle olivat hyvin rohkaisevia.
En ole vielä löytänyt hänen vertaistaan tai unohtanut häntä. En silti ole masentunut, vaan olen tehnyt parhaani jatkaakseni eteenpäin. Voi mennä kauan ennen kuin hän jää taakse lopullisesti. En anna koskaan periksi, vaan jaksan aina uskoa siihen, että löydän vielä elämäni rakkauden.- särkynyt
Ei tässäkään mitään katkeruutta onneksi ollut, vaikka hankalaksi ero kuitenkin muodostui, koska olimme mahdottoman edessä.
Viestisi rohkaisee kuitenkin. Enkä anna itseni masentua, vaikka annan itselleni luvan surra, kun on sellainen tunne. Olen onneksi perusluonteeltani iloinen ja pirteä.
Eihän tässä olisikaan mitään ongelmaa, jos ei tietäisi kyseessä olleen jonkin aivan erityisen ihmisen. Onhan noita muita maailma pullollaan. Pelkään, etten koe enää vastaavaa rakkautta. - Elämäni on minun
särkynyt kirjoitti:
Ei tässäkään mitään katkeruutta onneksi ollut, vaikka hankalaksi ero kuitenkin muodostui, koska olimme mahdottoman edessä.
Viestisi rohkaisee kuitenkin. Enkä anna itseni masentua, vaikka annan itselleni luvan surra, kun on sellainen tunne. Olen onneksi perusluonteeltani iloinen ja pirteä.
Eihän tässä olisikaan mitään ongelmaa, jos ei tietäisi kyseessä olleen jonkin aivan erityisen ihmisen. Onhan noita muita maailma pullollaan. Pelkään, etten koe enää vastaavaa rakkautta.Minä taistelin itseni irti elämäni rakkaudesta ja vielä asuen samaa taloa... Itkin joka aamu onnetonta elämääni, mutta tein sen. Kun vihdoin lähdin talosta en tuntenut muuta kuin suunnatonta helpotusta. Tarinani on hieman erilainen.. Mutta.. Uskon että voin antaa vinkkejä. Suunnittelin allakkani kohtuu täyteen menoja ystävien ja sukulaisten kanssa, rupesin harrastamaan 4 eri urheilulajia ( joo, läskiä ei ole grammakaan :D) näiden liäski meditoin ja kuuntelin kerilaista rentoutumismusiikkia ja healingmusiikkia ja kuvittelin tulevaa elämääni ilman exää. Kertaakaan en ole potenut ikävää, vaikka koinkin että hän oli elämäni mies. Nyt kun on kulunut yli vuosi erosta niin tiedän että minua varten on rakkautta ja kenties vielä jotain hienompaa rakkautta tulossa. Koen että edellinen suhteeni ei ollut tasapainossa rakkauden suhteen... Minä olisin antanut henkeni exän puolesta ja hän taas ei olisi niin tehnyt... Rakasti ehkä niinkuin osasi mutta jatkossa se ei minulle riitä.
- -----
Kyllä monella on ihan samanlaisia tuntemuksia ollut toisen ihmisen ainutlaatuisuudesta, korvaamattomuudesta, siitä oikeasta, sielunkumppanista jne. Ja kun ero tulee, häviää elämänilo ja mielekkyys, pelkää pystyykö ketään toista rakastamaan, pystyykö koskaan enää nauttimaan elämästä. Kyse on suuresta menetyksestä ja surutyöstä, jossa menee yleensä vuosi tai pari. Etukäteen se tuntuu pitkältä ajalta, mutta jälkeenpäin ajatellen aika menee nopeaan..Nyt sinun on annettava itsellesi lupa surra ja jos tuntuu epätoivoiselta, ts. että et pääse hänestä koskaan yli, niin yritä ajatella, että no annan itselleni vielä aikaa, kuukauden, toisen. Me kaikki kohtaamme elämässämme menetyksiä ja surua, ne tulevat osaksi meitä ja opimme elämään niiden kokemusten kanssa monesti rikkaampaa elämää.
Niin ja tuosta hullaantumisesta, kyse on pitkälti aivokemiasta, rakastuneen aivoissa toimivat samanlaiset reaktiot kuin päihderiippuvaisilla- tulee vieroitusoireita kun toinen ei ole lähellä ja siksi ne tunteet tuntuvat todella voimakkailta kun toinen ei olekaan saatavilla. Mutta aivokemiakin sopeutuu uuteen tilanteeseen.
Nimimerkillä kesken suurimman rakastumisen huuman toinen katosikin elämästä, tuntui kuin sydän olisi revitty rinnasta ja vieläpä sai seurata, kuinka se toinen rakastui ja toteutti ne asiat josta haaveilin, toisen kanssa. Siitä on nyt reilu kaksi vuotta ja olen oppinut paljon itsestäni, rakastumisesta ja rakkaudesta sekä siitä, millaisen kumppanin haluan, ja nyt taas nautin elämästä enemmän kuin koskaan ennen. :)- särkynyt
Ehkä se ainutlaatuisuus on oikeasti siinä, ettei muista ole ollut tuohon samaan, ei lähellekään. Ei vain muut ole tuntunut häneen verrattuna miltään. Aina oli hyvä olla, ei ollut kertaakaan tylsää tai pitkäveteistä. Onhan noita muitakin tullut nähtyä.
Kiitos tuesta. On mullakin suunnitelmia tulevaisuudelle, joiden toivon auttavan unohtamisessa. Katsotaan, auttaako. Aika varmaan on paras apu, mutta se menee tosiaankin aika hitaasti. - selavii..
särkynyt kirjoitti:
Ehkä se ainutlaatuisuus on oikeasti siinä, ettei muista ole ollut tuohon samaan, ei lähellekään. Ei vain muut ole tuntunut häneen verrattuna miltään. Aina oli hyvä olla, ei ollut kertaakaan tylsää tai pitkäveteistä. Onhan noita muitakin tullut nähtyä.
Kiitos tuesta. On mullakin suunnitelmia tulevaisuudelle, joiden toivon auttavan unohtamisessa. Katsotaan, auttaako. Aika varmaan on paras apu, mutta se menee tosiaankin aika hitaasti.Jaa-a, normaaliin ihmissuhteeseen taitaa kuulua se, että joskus on tylsääkin ja aivan takuulla arki astuu jokaiseen suhteeseen. Hieman häiritsi tuo "muista ei ole ollut tuohon samaan", ikään kuin muiden tehtävä olisi saada sinussa aikaan valtavia fiiliksiä ilman pitkäveteisyyttä. Ehkä nyt on aika olla itsekseen ja kyllä ne ajatukset ja tunteet suhteessa tähän naiseen tulevat muuttumaan ja asettumaan uudenlaisiin mittasuhteisiin. Mutta nyt olet vielä surun ja rakkauden pauloissa, niin kuin moni muukin on ollut.
- särkynyt
selavii.. kirjoitti:
Jaa-a, normaaliin ihmissuhteeseen taitaa kuulua se, että joskus on tylsääkin ja aivan takuulla arki astuu jokaiseen suhteeseen. Hieman häiritsi tuo "muista ei ole ollut tuohon samaan", ikään kuin muiden tehtävä olisi saada sinussa aikaan valtavia fiiliksiä ilman pitkäveteisyyttä. Ehkä nyt on aika olla itsekseen ja kyllä ne ajatukset ja tunteet suhteessa tähän naiseen tulevat muuttumaan ja asettumaan uudenlaisiin mittasuhteisiin. Mutta nyt olet vielä surun ja rakkauden pauloissa, niin kuin moni muukin on ollut.
Se, että tunnen niin vahvoja hyviä tuntemuksia ilman tylsyyttä niin pitkään hänen luonaan, on mielestäni pelkästään hyvä asia. Ei hänenkään ole tarvinnut sitä sen kummemmin yrittää, eikä kenenkään tarvitse sitä yrittää, hän vaan noin vain teki sen.
Päivä kerrallaan. - unforgettable in love
särkynyt kirjoitti:
Se, että tunnen niin vahvoja hyviä tuntemuksia ilman tylsyyttä niin pitkään hänen luonaan, on mielestäni pelkästään hyvä asia. Ei hänenkään ole tarvinnut sitä sen kummemmin yrittää, eikä kenenkään tarvitse sitä yrittää, hän vaan noin vain teki sen.
Päivä kerrallaan.Ei se unohdu koskaan. Ja hyvä niin.
Olen kokenut saman, löytänyt ihmisen jonka kanssa tunsin aivan uskomatonta sielunkumppanuutta. Tunne ei ollut pelkästään yksipuolinen. Olimme nuoria ja molemmat parisuhteessa. Ja sitten yllättäen elämä heitti meidät eri puolille maata. Jatkoin omassa parisuhteessani vielä yli kymmenen vuotta, kunnes erosimme. Ei mennyt viikkoakaan, etten olisi miettinyt häntä ja toivottanut hyvää yötä hiljaa mielessäni. Vuosien päästä sain tietää, että hänkin oli eronnut, mutta ehtinyt jo uuteen parisuhteeseen ja perustamaan perheenkin. En osaa edes tuntea surua, harmia tai katkeruutta siitä, etten ole hänen kanssaan; toivon hänelle ja hänen perheelleen kaikkea hyvää ja toivon hänen olevan onnellinen. En kuitenkaan voi unohtaa häntä ja tunteitani häntä kohtaan. Sen tiedän kuitenkin, etten koskaan enää kohtaa ketään toista, jota kohtaan voisin tuntea samoin.
Mutta elämä jatkuu, vaikka tunteet tuntuvatkin laimeammilta ja väljähtyneemmiltä. - Särkynyt myös
unforgettable in love kirjoitti:
Ei se unohdu koskaan. Ja hyvä niin.
Olen kokenut saman, löytänyt ihmisen jonka kanssa tunsin aivan uskomatonta sielunkumppanuutta. Tunne ei ollut pelkästään yksipuolinen. Olimme nuoria ja molemmat parisuhteessa. Ja sitten yllättäen elämä heitti meidät eri puolille maata. Jatkoin omassa parisuhteessani vielä yli kymmenen vuotta, kunnes erosimme. Ei mennyt viikkoakaan, etten olisi miettinyt häntä ja toivottanut hyvää yötä hiljaa mielessäni. Vuosien päästä sain tietää, että hänkin oli eronnut, mutta ehtinyt jo uuteen parisuhteeseen ja perustamaan perheenkin. En osaa edes tuntea surua, harmia tai katkeruutta siitä, etten ole hänen kanssaan; toivon hänelle ja hänen perheelleen kaikkea hyvää ja toivon hänen olevan onnellinen. En kuitenkaan voi unohtaa häntä ja tunteitani häntä kohtaan. Sen tiedän kuitenkin, etten koskaan enää kohtaa ketään toista, jota kohtaan voisin tuntea samoin.
Mutta elämä jatkuu, vaikka tunteet tuntuvatkin laimeammilta ja väljähtyneemmiltä.Mun oli pakko kans kirjottaa tähän ketjuun. Tapasin kesällä aivan ihanan miehen. Tapailtiin vaikka hän asui toisella paikkakunnalla. Ihastuin häneen ja suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta. Olin varma että siitä jutusta tulisi jotain. Mutta sitten hän pisti jutun poikki. Syynä lapseni, jota hän ei hyväksynyt tähän meidän juttuun ja ehkä välimatkakin. Minun olisi pitänyt muutttaa hänen luokseen. Hän pisti välit kokonaan poikki ja sanoi poistavansa numeroni. Minä en pysty unohtamaan häntä vieläkään vaikka kuinka yrittänyt. Siinä oli jotain enemmän mitä on kenenkään kanssa ollut. Ajattelen häntä päivittäin ja itken myös. Olisi kiva tietää mitä hänelle kuuluu mutta ei hän varmaan vastaisi jos soittaisin
Ikävä on häntä..en pysty ajattelemaan että löytäisin vastaavaa koskaan. - eräsex
Särkynyt myös kirjoitti:
Mun oli pakko kans kirjottaa tähän ketjuun. Tapasin kesällä aivan ihanan miehen. Tapailtiin vaikka hän asui toisella paikkakunnalla. Ihastuin häneen ja suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta. Olin varma että siitä jutusta tulisi jotain. Mutta sitten hän pisti jutun poikki. Syynä lapseni, jota hän ei hyväksynyt tähän meidän juttuun ja ehkä välimatkakin. Minun olisi pitänyt muutttaa hänen luokseen. Hän pisti välit kokonaan poikki ja sanoi poistavansa numeroni. Minä en pysty unohtamaan häntä vieläkään vaikka kuinka yrittänyt. Siinä oli jotain enemmän mitä on kenenkään kanssa ollut. Ajattelen häntä päivittäin ja itken myös. Olisi kiva tietää mitä hänelle kuuluu mutta ei hän varmaan vastaisi jos soittaisin
Ikävä on häntä..en pysty ajattelemaan että löytäisin vastaavaa koskaan.Meitä särkyneitä on paljon, Se elämän suurin rakkaus ei unohdu koskaan.
On vain pakko myöntää olleensa väärässä omien tunteitensa kohteesta.
On pakko oppia elämään yksin tai odottaa, että kohdalle sattuu joku jota voi rakastaa yhtäpaljon.
VAi voiki ketään toista rakastaa yhtäpaljon? Voiko rakkaus toiseen olla erinlaista? - eräsex
eräsex kirjoitti:
Meitä särkyneitä on paljon, Se elämän suurin rakkaus ei unohdu koskaan.
On vain pakko myöntää olleensa väärässä omien tunteitensa kohteesta.
On pakko oppia elämään yksin tai odottaa, että kohdalle sattuu joku jota voi rakastaa yhtäpaljon.
VAi voiki ketään toista rakastaa yhtäpaljon? Voiko rakkaus toiseen olla erinlaista?Jatkan ajatuksiani
Vai voiko ketään toista rakastaa yhtäpaljon? Voiko rakkaus toiseen olla erinlaista?
En tiedä voiko toista rakastaa yhtäpaljon? Jotenkin tuntuu, että en itse edes haluaisi rakastaa ketään toista yhtäpaljon. En halua antaa itseäni niin täysillä, että hän voisi repiä sydämeni. En halua paljastaa itseäni kokonaan.
Se kaunis hullaannuttava rakkaus mitä silloin tunsin on ikuisesti kuollut. Ellaista ei ole enää.
Tilalle on tullut kypsä, jalat maassa ajatuksella toimiva aikuinen ihminen. Kun toisen, uuden, ihmisen rinnalla on hyvä olla niin se riittää. Lämmin ja toista kunnioittava tasavertainen suhde korvaa hullaantumiset. - ihanaa huumaa
eräsex kirjoitti:
Jatkan ajatuksiani
Vai voiko ketään toista rakastaa yhtäpaljon? Voiko rakkaus toiseen olla erinlaista?
En tiedä voiko toista rakastaa yhtäpaljon? Jotenkin tuntuu, että en itse edes haluaisi rakastaa ketään toista yhtäpaljon. En halua antaa itseäni niin täysillä, että hän voisi repiä sydämeni. En halua paljastaa itseäni kokonaan.
Se kaunis hullaannuttava rakkaus mitä silloin tunsin on ikuisesti kuollut. Ellaista ei ole enää.
Tilalle on tullut kypsä, jalat maassa ajatuksella toimiva aikuinen ihminen. Kun toisen, uuden, ihmisen rinnalla on hyvä olla niin se riittää. Lämmin ja toista kunnioittava tasavertainen suhde korvaa hullaantumiset.Ei ole olemassa vain yhtä suurta rakkautta. Kaikki suhteet ja rakkaudet ovat erinlaisia keskenään. Ei maksa vaivaa vertailla. Kyllä uuden ihmisen kohdatessa tarvitaan huumaa muuten siitä ei tule pysyvä rakkaussuhde. Huumaa tarvitaan, romanttista ja seksuaalista. Minulle henkilökohtaisesti ei riitä jalat maassa ja turvallisuuden tunne, tarvitsen romanttista rakkautta. Onko tämä sitten ikäkysymys?
- Anonyymi
Tuo tunne, että sydän revitään rinnasta, olen kokenut sen enkä halua enää koskaan kokea sitä, en halua tai uskolla rakastua kenenkään enää niin kipeätä teki.
- Ursula123
Miksi sitten erositte? Eikö muutto sille toiselle mantereelle ole mahdollinen?
Jos nainen erosi sinusta, koska ei tunne haluavansa sinua enää miehekseen, niin minusta sinun pitäisi ymmärtää se. Naisen pitäisi kertoa se ja sinun ymmärtää, ettei teistä tule mitään. Sen jälkeen alat oikeasti tekemään erotyötä, etkä haihattele. Tai jos ero ei johtunut tuosta, niin rupea miettimään, miten tehdä mahdoton mahdolliseksi.
Minäkin olen juuri eronnut miehestä joka oi että sai sukkani pyörimään! Hänen tuoksunsa, vartalonsa, eleensä, asentonsa, ilmeensä, olemuksensa... Miten ihana lahja on saada rakastua noin! Ymmärrän tuossa sinua täysin!
Mutta eipä auta, ero on ero. Kirjoittelen tunnepäiväkirjaa, se helpottaa pikkaisen. Mietin mitä haluta elämältäni. Silmäni ovat jotenkin avautuneet muullekin kauneudelle kuin vaan hänelle - olen innostunut laittamaan kotiani, itseäni, ihastelemaan marraskuista karuutta - outoa. Saan siitä kuitenkin nyt voimaa.
Olen häneen yhteydessä aina kun jokin ajatus pulpahtaa mieleen, mutta aktiivisesti yritän miettiä, kenelle voisin nyt kertoa ilojani yms... Yritän löytää muuta, saada voimia tavata ystäviä yms. Ihan vielä ei vaan ole sen aika...
Ilahduin kun huomasin kaupanmyyjän vahvat käsivarret - kuvittele, pystyin huomaamaan sellaista jo! Juhlan paikka:).
Pointti on siinä, että näen suhteemme mahdottomuuden - sen että toiselta puuttui tahto. Kyllä minä aion tästä taas jaloilleni nousta.- särkynyt
En haihattele hänen peräänsä, mutta jos joku muistuttaa hänestä tai kirjoittelen täällä, muistot ja tunteetkin palaavat mieleeni. Ero on ero ja pysyy, ei tässä tule muuttoja kumpaankaan suuntaan.
Kyllä tämä elämä tässä kantaa ilmankin häntä, eikä hän ainut ihminen maailmassa olekaan, kuten vielä joskus luulin, vaikka todella ihana olikin. Vaikkei koskaan palaisi yhteen, haluaisi kuitenkin pitää sen edes teoriatasolla mahdollisena, kannattaa pitää välit kunnossa exiin, varsinkin tällaisessa tilanteessa, kun varsinaista draamaa ei ole. Ei se tarkoita välttämättä yhteydenpitoa, mutta suotta siltoja polttaa, milloinkaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan.
https://www.youtube.com/watch?v=Hy9sAoPekvE - Ursula123
särkynyt kirjoitti:
En haihattele hänen peräänsä, mutta jos joku muistuttaa hänestä tai kirjoittelen täällä, muistot ja tunteetkin palaavat mieleeni. Ero on ero ja pysyy, ei tässä tule muuttoja kumpaankaan suuntaan.
Kyllä tämä elämä tässä kantaa ilmankin häntä, eikä hän ainut ihminen maailmassa olekaan, kuten vielä joskus luulin, vaikka todella ihana olikin. Vaikkei koskaan palaisi yhteen, haluaisi kuitenkin pitää sen edes teoriatasolla mahdollisena, kannattaa pitää välit kunnossa exiin, varsinkin tällaisessa tilanteessa, kun varsinaista draamaa ei ole. Ei se tarkoita välttämättä yhteydenpitoa, mutta suotta siltoja polttaa, milloinkaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan.
https://www.youtube.com/watch?v=Hy9sAoPekvEKirjoitat kauniisti, ja olet saanut hyviä vastauksiakin. Mukava lukea.
Me päädyimme tässä hetkeksi takaisin, ja sitten taas totesimme mahdottomaksi. Kerta kerralta ero on helpompaa. Mutta tähän ketjuun palatessa tuntuu hyvältä velloa siinä ihanassa tunteessa, mitä hänen tuoksunsa, vartalon kaarien ja ihanien silmien ajattelu saa aikaan. Kiva kun olet täällä jakamassa rakkausnarkkaamista:D.
No, huomenna voisinkin mennä käymään siinä kaupassa, jossa oli ne käsivarret. Tiedä vaikka tuntuisi taas piristävältä:)
- huonostikohdeltu
Ainoa keino on olla ajattelematta ja ei saa katsoa exän kuvia, eikä pitää yhteyttä exään! Hanki mahdollisimman paljon ajateltavaa, uusia ystäviä, matkusta ja hanki harrastuksia. Älä deittaile jos ei siltä tunnu. Itse olen paljon onnellisempi kahden vuoden jälkeenkin kun en edes mieti treffeille menemistä enkä mieti suhteita ja niistä koituvia draamoja ja ongelmia. Aina jos mietin näitä asioita tulen vain surulliseksi, se on vähän kuin itsensä kiusaamista!
itse en rakasta enää exääni, hän vain pelasi minun ja muidenkin naisten kanssa ja oli liian dramaattinen. Luotin liikaa ja sitten sainkin kuulla olevani pakkomielteinen. Olimme etäsuhteessa ja soitin exälleni korkeintaan kerran viikossa, mutta useimmiten kerran kolmessa viikossa jos sitäkään ja sitten minä olin se "hullu" osapuoli että niin. Itsetuntoni exäni onnistui kyllä hyvin tuhoamaan.
Jos ajattelee, niin kyllä niistä vanhoista suhteista löytää usein enemmän huonoa kuin hyvää, eivät ne muuten olisi loppuneet ja olleet tuhoon tuomittuja! ihminen voi olla kuinka tahansa kaunis tai komea, mutta muuten täysi ihmishirviö tai ilman pilaaja.- särkynyt
Keinosi ovat oikeita ja hyviä.
Tunnen itseni, tiedän että tulen aina rakastamaan häntä, myös tilanteessa, etten olisi nähnyt tai kuullut hänestä kymmeniin vuosiin. En edes haluaisi lopettaa hänen rakastamistaan, hän on sen teoillaan ansainnut. Toki kyse on jostain muusta, kuin dopamiinitasoista, kyse on kauniiden muistojen vaalimisesta. Jos joku on saanut minussa jotain näin uskomatonta aikaan, hän on niitä harvoja, jotka merkitsee jotain koko elinikäni. Sellaiseen tekoon ei elinikänäni moni pysty. Rakkaus on hieno ja kaunis asia.
https://www.youtube.com/watch?v=ERkA2YU472A
- Miksipitikäydäniin
Siitä on nyt 19 vuotta, ja edelleen kaipaan suurta rakkauttani. Elämää olen silti jatkanut eteenpäin, on lapsia ja puoliso. Ei sitä rakkautta silti unohda koskaan. Ja minä olin se joka jätin, kiukuspäissäni, myöhemmin ei ylpeys tai jokin antanut enää periksi pyytää toista takaisin. Helpompaa olisi unohtaa, jos toinen olisi jättänyt.
- 13+14
Hei, noita sattuu. Ei siinä ole kummemmasta kyse kuin siitä, että narkkaat jatkuvasti lisää omilla haaveillasi, ja siinä sivussa idealisoit koko hommaa pitäen itseäsi oravanpyörässä.
Sait häneltä hyväksyntää, ihailua, intohimoa, "kemiaa" ja tunteen että olet joku tärkeä.
Voi lisäksi olla että hän piti sinuun etäisyyttä, kasvattaen nälkääsi ja pitäen sinut nälässä - janoten lisää..
Sellainen on äärimmäisen addiktoivaa, ja siitä tässäkin asiassa on kyse: addiktiosta.
Aika auttaa, mutta jos et pääse perille siitä mitä haavoja tuolla kaikella paikkailet, niin tosiaankin voi mennä pitkään ennen kuin pääset asiasta yli ja eteenpäin.
Olen kokenut ihan saman suurella voimakkuudella, ja haaskasin siihen ihan liikaa aikaa ja voimavarojani moiseen illuusioon kun en lainkaan vielä tiennyt mistä on kyse.
Voin kertoa mistä ainakaan EI ole kyse:
- kohtalosta
- "siitä ainoasta oikeasta"
- rakkauden mystisestä voimasta
- "sielunkumppanista"
Mitään em asioista ei ole olemassa yhtään sen enempää kuin joulupukkia tai pääsiäispupuakaan, vaikka kuinka tahtoisi uskoa.- särkynyt
Montako "ainoata oikeata" elämän aikana sattuu kohdille? Toki niitä on varmasti miljoonittain viidestä miljardista, mutta yksi riittää, yhdenkin menettäminen on elämässä iso menetys.
Elämä tässä jo jatkuu. Välillä on mukavakin narkata tunteilla, ikäväkin on ihana tunne, jolla on mukava välillä narkata.
https://www.youtube.com/watch?v=6PFEQQIfBlQ - 13+6
särkynyt kirjoitti:
Montako "ainoata oikeata" elämän aikana sattuu kohdille? Toki niitä on varmasti miljoonittain viidestä miljardista, mutta yksi riittää, yhdenkin menettäminen on elämässä iso menetys.
Elämä tässä jo jatkuu. Välillä on mukavakin narkata tunteilla, ikäväkin on ihana tunne, jolla on mukava välillä narkata.
https://www.youtube.com/watch?v=6PFEQQIfBlQTosi on, että negatiivisemmillakin tunteilla on kiva välillä narkata :)
Mutta itse kukin valitsee omat paheensa kun niiden vaaroista on tietoinen.
Joillekin noita "ainoita oikeita" tulee vastaan kuulemas tämän tästä.. ihan vaan nimimerkeillä "rakkaudesta draamaan".. :)
Ja monestako ihmisestä voimme lopultakin valita? Onko paljonkin tyrkyllä? Moneenko naispuoliseen ylipäätänsä syvällisemmin onnistumme tutustua..?
Mistä sen siis tietää paljonko potentiaalisia ja vieläkin sitä edellistä potentiaalisempia ihmisiä tuolla ulkona lopultakin menee?
Go find out. - särkynyt
13+6 kirjoitti:
Tosi on, että negatiivisemmillakin tunteilla on kiva välillä narkata :)
Mutta itse kukin valitsee omat paheensa kun niiden vaaroista on tietoinen.
Joillekin noita "ainoita oikeita" tulee vastaan kuulemas tämän tästä.. ihan vaan nimimerkeillä "rakkaudesta draamaan".. :)
Ja monestako ihmisestä voimme lopultakin valita? Onko paljonkin tyrkyllä? Moneenko naispuoliseen ylipäätänsä syvällisemmin onnistumme tutustua..?
Mistä sen siis tietää paljonko potentiaalisia ja vieläkin sitä edellistä potentiaalisempia ihmisiä tuolla ulkona lopultakin menee?
Go find out.Ei ikävä, ainakaan nyt, tunnu lainkaan negatiiviselta tuntemukselta. Eri asia olisi, jos olisin katkera tai vihainen hänelle. Niin kauan, kuin minulla on hänestä ihanat muistot, hänen muistelunsa tuo mieleeni hyviä asioita.
https://www.youtube.com/watch?v=FawuatDinR8 - 8+14
särkynyt kirjoitti:
Ei ikävä, ainakaan nyt, tunnu lainkaan negatiiviselta tuntemukselta. Eri asia olisi, jos olisin katkera tai vihainen hänelle. Niin kauan, kuin minulla on hänestä ihanat muistot, hänen muistelunsa tuo mieleeni hyviä asioita.
https://www.youtube.com/watch?v=FawuatDinR8No sepä siinä onkin, kun on hyvässä koukussa niin on vaikea päästää irti.. sitä vaan fiilistelee, idealisoi kakkaa kullaksi ja muutenkin ajattelee kaikenlaista imelää.. :D
Muistan kyllä että se fiilis oli ihan omansalainen. Mutta kyllä se piehtarointi kannattaa jossain vaiheessa lopettaa ja alkaa taas elämään oikeaa elämää.. oppii pikku hiljaa nauttimaan muistakin asioista. Päästää irti haaveiden oopiumimaailmasta. :)
- ajattele niin
En usko että näin hänen huonoja puoliaan vielä, teillä synkkasi niin hyvin. En kutsuisi tuota vielä elämän rakkaudeksi noin lyhyen ajan jälkeen, miten olisitte esim. selvinneet pahoista ongelmista yhdessä tms. mutta eihän sitä voi tietää..
- Kaipaan että sattuu
Olen todella rakastunut, niin että "sattuu" varattuun mieheen.Tapasin ns. Sielunkumppanin, jonka pelkkä katse tuntuu mielettömältä. Läpitunkevalta järistykseltä.
Molemmat tiedämme, että tunnemme samoin. Olemme puhuneet asiasta. Halaaminen on tuntunut päästä varpaisiin. Puhuneet olemme paljon, miten rakastankaan hänen ääntään...keskustelujamme...töissä tapasimme. Kliseistä. Tilanteet muuttuivat, emmekä ole nähneet toisiamme useampaan kuukauteen. Soitelleet kyllä. Enää emme sitäkään...koska minä tiedän tilanteeni ja sen mitä haluaisin. Hän kamppailee vastaan tunteitaan. En halua roikkua kiinni varatussa. Enkä halua olla syy hänen avioliittonsa loppumiseen. Jos se loppuu, se loppuu omaan toimimattomuuteensa. Ongelmani on tietyllä tavalla sama kun aloittajankin...miten saada mieltä, sielua ja kehoa järisyttävät tunteet pois? Koska sattuu niin hemmetisti...kaipaus on saanut fyysisen kivun muodon. Rakkaus on hullua, eikö? Palavaa, polttavaa, repivää..En siis osaa aloittajaa auttaa, mutta tunneskaala varmaan jaettavissa...jaksamista sinulle. Itse olen ajatellut...vaikka nyt tuntuukin siltä, ettei usko ketään hänen kaltaistaan tapaavansa enää koskaan. Voihan vielä joskus kuitenkin joku tulla, ihminen joka herättää tunteet tajunnan räjäyttävälle tasolle. Jos pystyn nyt tuntemaan näin vahvasti, varmasti pystyn uudelleenkin...positiivisin ajatuksin huomiseen, rakastaminen on ihanaa kaikesta huolimatta:) - särkynyt
Kaipaan että sattuu kirjoitti:
Olen todella rakastunut, niin että "sattuu" varattuun mieheen.Tapasin ns. Sielunkumppanin, jonka pelkkä katse tuntuu mielettömältä. Läpitunkevalta järistykseltä.
Molemmat tiedämme, että tunnemme samoin. Olemme puhuneet asiasta. Halaaminen on tuntunut päästä varpaisiin. Puhuneet olemme paljon, miten rakastankaan hänen ääntään...keskustelujamme...töissä tapasimme. Kliseistä. Tilanteet muuttuivat, emmekä ole nähneet toisiamme useampaan kuukauteen. Soitelleet kyllä. Enää emme sitäkään...koska minä tiedän tilanteeni ja sen mitä haluaisin. Hän kamppailee vastaan tunteitaan. En halua roikkua kiinni varatussa. Enkä halua olla syy hänen avioliittonsa loppumiseen. Jos se loppuu, se loppuu omaan toimimattomuuteensa. Ongelmani on tietyllä tavalla sama kun aloittajankin...miten saada mieltä, sielua ja kehoa järisyttävät tunteet pois? Koska sattuu niin hemmetisti...kaipaus on saanut fyysisen kivun muodon. Rakkaus on hullua, eikö? Palavaa, polttavaa, repivää..En siis osaa aloittajaa auttaa, mutta tunneskaala varmaan jaettavissa...jaksamista sinulle. Itse olen ajatellut...vaikka nyt tuntuukin siltä, ettei usko ketään hänen kaltaistaan tapaavansa enää koskaan. Voihan vielä joskus kuitenkin joku tulla, ihminen joka herättää tunteet tajunnan räjäyttävälle tasolle. Jos pystyn nyt tuntemaan näin vahvasti, varmasti pystyn uudelleenkin...positiivisin ajatuksin huomiseen, rakastaminen on ihanaa kaikesta huolimatta:)Kuulostaa tutulta. ♡
Itselle tuli yllätyksen, että kaikki romantisoiduilta kuulostavat rakkauspuheet olivatkin ihan totta.
Ihmiset hyvät, älkää erotko rakastuneina. Se on ihan hirveää.
https://www.youtube.com/watch?v=-7k6LbRjcBU - Daa?
särkynyt kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. ♡
Itselle tuli yllätyksen, että kaikki romantisoiduilta kuulostavat rakkauspuheet olivatkin ihan totta.
Ihmiset hyvät, älkää erotko rakastuneina. Se on ihan hirveää.
https://www.youtube.com/watch?v=-7k6LbRjcBU"Ihmiset hyvät, älkää erotko rakastuneina"
...se toinen ei tainnutkaan olla ollut yhtä rakastunut? Ei tuollaista tapahdu paitsi jonkun katastrofin äärellä.
Itse olisin aikanani seurannut huumaannuttavaa ihastustani vaikka maailman ääriin ja jättänyt muun taakseni epäolennaisena.
Sitä toista vaan ei yhtä paljoa kiinnostanutkaan. Kuinkas ollakaan. - särkynyt
Daa? kirjoitti:
"Ihmiset hyvät, älkää erotko rakastuneina"
...se toinen ei tainnutkaan olla ollut yhtä rakastunut? Ei tuollaista tapahdu paitsi jonkun katastrofin äärellä.
Itse olisin aikanani seurannut huumaannuttavaa ihastustani vaikka maailman ääriin ja jättänyt muun taakseni epäolennaisena.
Sitä toista vaan ei yhtä paljoa kiinnostanutkaan. Kuinkas ollakaan.Oli se varmasti joskus rakastunut, sitä ei voi feikata, oltiin pakon edessä erota. Nykytilanteesta mulla ei ole tietoa, tuskinpa se rakastaa enää.
https://www.youtube.com/watch?v=tspgqtWA4HA - 9+9
särkynyt kirjoitti:
Oli se varmasti joskus rakastunut, sitä ei voi feikata, oltiin pakon edessä erota. Nykytilanteesta mulla ei ole tietoa, tuskinpa se rakastaa enää.
https://www.youtube.com/watch?v=tspgqtWA4HAOn se selkeästi ainakin vähän hemmetisti vähemmän rakastunut kuin sä, muuten ei olisi päästänyt sua menemään.. ja se onkin pointti.
Kannattaa sunkin vaan palata arkeen ja hankkia muita mielenkiinon kohteita ennemmin kuin myöhemmin - toivon että itsekin olisin aikanani tehnyt niin.
- särkynyt
Oli se varmasti joskus rakastunut, sitä ei voi feikata, oltiin pakon edessä erota. Nykytilanteesta mulla ei ole tietoa, tuskinpa se rakastaa enää.
https://www.youtube.com/watch?v=tspgqtWA4HA - teinirakkaus-syöpyy
Minulle kans tuli ensirakkaus 12 vuoden iässä ku useita vuosia mua vanhempi teinityttö pyysi mut mukaan lähiön viheralueelle aurinkoa ottaa, sellaseen suojaisaan poukamaan (paljon heinää, puro ja sellasta). Se tyttö oli siis mun silmin täydellinen nainen muutenkin mitä olin sitä vilkuillu. Nyt se oli vaan pienissä bikineissä ja niistäkin otti yläosan paljaaksi ku kävi maate siihe ja ohjas mun käden siihe rinnoilleen. Mä sain sit niitä tunnustella siinä ihan vapaasti.. olin rakkauden huumassa :)
Sitten ku itse oli teini-iässä niin en vaan unohtanut tätä tyttöä ja sen kaunista vartaloa, jonka vuoksi mulla ei ollut kovinkaan paljon kiinnostusta päästä muiden kavereiden tapaan tyttöjen rintaliivien alle. Olinhan hitto saanu täydellisiä pyöritellä vuosia aiemmin ihan vapaasti.
Vasta, kun tapasin vaimoni niin rupes tuo asia hieman haalenemaan päänupissa mut vieläkin vertailin vaimoni tissejä tuon tytön tisseihin.. enkä ollut ihan tyytyväinen kyllä mitä käteen jäi. Joo, et kyll se kestää vuosia varmasti et pääsee jostakin tosirakkaudesta eroon. Empä ole moista tunnekuohua kokenut tuon jälkeen vaikka en nyt mikään kokematon ole enää (sentään 50v ukko).
Toki yksi tosia on, että nuorena koetut asiat eivät poistu toisin kuin aikuisiällä koetut, en muista edes ex muijani kans koettuja sekstailuja kovinkaan tarkkaan enää (hyvä jos ollenkaan).- 6+9
No just. Meitä on moneksi.
- särkynyt
Ihminen on utelias. Laitoin hänelle sähköpostia ja kyselin kuulumisia. Hänellä on uusi suhde, joten taidan olla meistä kahdesta se, joka jää tätä suhdetta kaipaamaan.
Toivon hänen olevan siellä onnellinen. Toivon, ettei kukaan tee hänelle pahaa.
https://www.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q- voe voe
Lopeta itsesi takia haihattelu ja itsesi nöyryyttäminen. Sillä on uusi kyrpä, se on kaikki mitä sun tarvii enää tietää.
- särkynyt
voe voe kirjoitti:
Lopeta itsesi takia haihattelu ja itsesi nöyryyttäminen. Sillä on uusi kyrpä, se on kaikki mitä sun tarvii enää tietää.
:D
Aivan. Itse asiassa, olin kaksi sekuntia järkyttynyt, eikä muuta. Näin se homma etenee.
http://dr.tl/62ccbb
- karvapillu
Itse olen ajatellut eroamisen aina (muutamia tullut harjoiteltua elämän aikana) suunniteltuina vaiheina:
-Pitää antaa aikaa itselle surea ja ikävöidä, ehkä jopa vähän sääliä itseä.
-Oppia elämään ilman exää, mutta sallia hänen olla mielessä ja tiedostaa kaipaus.
-Ajan myötä elää, kuin koko juttua ei olisikaan. Tämäkin päivä aina koettaa, ennemmin tai myöhemmin. Ei ihmisiä unohda koskaan, mutta pitkän ajan kuluttua ero ei enää haittaa mitään tekemistä, vaikka oikein yrittäisi. - ikuisesti sinun
Elämänsä rakkautta ei voi unohtaa koskaan.
- niinkävi
Juuri niin minulle on käynyt (in-memoriam 2.2.2011).
En unohda yhteisiä hetkiä koskaan.
- *aria*
Ei sitä voi unohtaa, mutta kyllä siitä pääsee yli. Olin itse vastaavassa tilanteessa 6 vuotta sitten. Kesti pitkään ennenkuin tajusin, että mies ei rakastanutkaan minua ja hän esitti jotain, mitä ei ollutkaan. Tai niin järkeilin, koska ei hän olisi muutoin jättänyt niin kylmästi yhtäkkiä. Kuin kohtalon oikusta tiemme kohtasivat muissa merkeissä myöhemmin ja en enää pystynyt kohtaamaan häntä, koska olin ollut niin rakastunut häneen ja tiesin, etten voi koskaan häntä saada.
Jokaisella on omat selviytymiskeinonsa. Huonoin todettu keino on istua viikonloppuisin ravintoloissa. Parempi keino on keksiä joku uusi intressi itselleen, joku johon voi hukuttaa surunsa. Sitten voi miettiä, mistä riippuvuus johonkin ihmiseen johtuu. Vastauksia ei kenties löydä, mutta aika parantaa haavat. - odottav
Huomasin txt nyt .Toivottavasti olet selvinnyt tilanteesta eteenpäin.Itse olen samassa tilanteessa ja mietin kauanko kestää unohtaa rakastama ihminen.Toisen on helppo sanoa että jatka eteenpäin.,mutta kun se ei niin vain mene.jos vielä huomaat kirjoitukseni kerro miten sinulle kävi.
- jultontte
tuttua? minulle kävi muka noin?..mutta asiat muuttuivat, ja nyt voisin pelkästään häpeällä noita tunteitani muistella? onneksi löysin uuden rakkauden; joka taas ei minua näköjään halua muutakuin seksiä.. mutta miksi seuraani haluaa silti nykyään?..hän itsekkin on toipumassa suuren suuresta rakkaudestaan, jota ei voisi kuvitella ikinä muitten kanssa?..niin..?..
- Life_Is_
Pari kertaa elämässäni olen kokenut rakastuvani. Ex vaimoon en rakastunut. Opin pikkuhiljaa rakastamaan ja rakastin perhettä, mikä meillä oli. Koville otti sen perheen rikkoontuminen, vaikka tavallaan oli helpotus, kun se ihminen ei ollut oikea minulle. Yhteyttä tietty pidetään ja väleissä ollaan lasten vuoksi.
Mutta sitten näihin rakastumisiin. Pari vuotta avioliiton jälkeen tapasin naisen, joka vei jalat alta. Kipinöitä sinkoili puolin ja toisin. Välimatkaa oli ja elämät tahoillamme. Erottiin ja yritettiin myöhemmin uudelleen. Välimatka varmaan teki sen, että homma ei vain toiminut. Ei draamaa tms. erotessa. Silti vei varmaan puoli vuotta, ennen kuin pystyin olemaan ajattelematta tätä ihmistä. Vielä toisinaan käy mielessä, muttei mitään kaipuuta ole. Tästä aikaa parisen vuotta.
Nyt syksyllä tapasin aivan upean naisen. Vei totaalisesti jalat alta ja hänen puheiden ja huomion perusteella näin oli myös sillä suunnalla. Hänellä vain taustalla suht tuore ero. Tunsin rakastuneeni tähän naiseen ihan kympillä heti alussa. En koe olevani mikään salamarakastuja, kun olen muitakin upeita naisia vuosien varrella tavannut ilman tällaisia tuntemuksia. Hänen puolellaan se taisi olla enemmän vahvaa ihastumista. Ymmärsin hänen puheistaan, että olin jotain, mitä hän on elämäänsä kaivannut ja mies, millaita ei ole aiemmin kokenut. En nyt sen enempää lähde tätä avaamaan. Kuitenkin hän halusi (luulisin) katsella vielä, mitä muuta on tarjolla. Tuntui, kuin olisi sydän repäisty rinnasta. Tähän on helppo alkaa heittelemään faktoja vasta eronneista. Tiedän ja tunnen tarinat ja nyt olen vieläpä kokenut sen. Hän haluaa olla vielä jollakin asteella ystävä tjn. Hyvältä sekin tuntuu, mutta hidastaa toipumista. Aikaa se varmaan tälläkin kertaa ottaa, mutta elämä on.. Olisikin helpompaa, jos voisi vaan unohtaa ja siirtyä eteenpäin. Kiroan vain tämän nettimaailman ja sen mukana tuomat ilmiöt. Kevyemmän suhteen etsijät tekee meistä sitoutujista ja todelisen rakkauden etsijöistä samaa harmaata massaa, keneen ei kannata edes sitoutua. Keskustelin tässä taannoin aiheesta yhden naisen kanssa. Hän sanoi, ettei edes etsi ystävyyttä enempää. On kyllästynyt kusettajiin, eikä aio enää kyyneltäkään kenenkään vuoksi tirauttaa. Tämäkö on nykyajan trendi? Mutta sanoi lohduttavasti, että jospa nämä kenelle on sydämmensä avannut, joku päivä ymmärtäisi meidän arvon. Ei tämä tunneihmisen elämä helppoa ole, kun suurin osa ajasta menee sydänsurujen läpikäymiseen ja niiden peittelyyn. Sehän on heikkous, kun tuntee ja antaa itsensä rakastua. Aika parantaa haavat, kun muistaisi vain olla kehenkään tutustumatta. Yksinkin voi olla onnellinen, muttei saada jaettua onnea... - rakkaussyöihmistä
rinnassa koko elämänsä ja kannat mukaan
- Love_is_misery
20 vuotta mennyt rakastumisesta eikä loppua näy. Ihana suhde ihanan miehen kanssa päättyi hänen sitoutumispelkoonsa. Minulle olisi riittänyt seurustelu ilman yhteenmuuttamista mutta luulen hänen pelänneen, että haluaisin kuitenkin enemmän. Arvelin myös, että lapseni edellisesta parisuhteesta myös edesauttoivat pelkoa. Minä en oikeastaan edes halunnut lapsilleni isäpuolta vaan elää tätä rakkaussuhdetta silloin, kun lapset olivat isällään. Unohtamista haittaa se, että näen rakastani lähes viikottain. Yhteyttä emme pidä mutta hän tietää tunteistani. Toisaalta olen iloinen, kun häntä näen mutta toisaalta se repii sydämen haavat aina uudelleen auki.
Olen ollut parisuhteessa lasteni aikuistumisesta asti mutta rakastumaan en ole uudelleen pystynyt. Kyse on nykyisen kumppanini kanssa jostakin muuta kuin rakkaudesta, en osaa sitä selittää. Teenkö väärin kumppaniani kohtaa, kun jatkan parisuhdetta? Kumppanikin on kyllä huomannut, etten ole täysillä mukana ja välillä mietin, olisiko parempi lopettaa suhde. Olisinko kuitenkaan sittenkään onnellinen? Vai voisinko sitten löytää uuden rakkauden, joka saisi vanhan rakkauden hiipumaan? Onko mitään mahdollisuutta saada sitä hiipumaan niin kauan kuin rakastani niin usein näen? Rakkaus on ihana asia ja on mukava, että sellaisen on saanut kokea mutta silloin, kun se raastaa sydäntä rikki säännöllisesti, olisi helpottavaa löytää keinoja saada se loppumaan. - eiolehelppoaei
Onpas meitä paljon! Oma tarinani on lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. Rakastuin tuolloin korviani myöten erääseen mieheen; en koskaan ollut voinut kuvitellakaan sellaista tunnetta. Hän kuitenkin oli luonteeltaan hieman... varautunut, ujo, omapäinen, eikä antanut itseään täysin suhteellemme tai siltä minusta tuntui. Lopulta tein suunnattoman vaikean ratkaisun, ja lopetin suhteen, vaikka minusta tuntui kuin olisin repinyt sydämeni irti ja antanut palasen itsestäni pois. Tuon jälkeen sitten hän havahtui ja kertoi suunnitelleensa kihloja kanssani (Voi MIKSI hän ei saanut suutaan auki aikaisemmin?) ja vannoi rakkautta, kuukausien ajan, laihtuikin silmissä, surusta omien sanojensa mukaan.
Mutta minä vaan en enää tuolloin pystynyt palaamaan suhteeseen, koska pelkäsin satuttavani itseäni vain lisää, kun olin jo kerran sen vaikean eron päätöksen tehnyt. Toista eroa hänestä en olisi enää kestänyt. Harrastin kaikenlaisia laastarisuhteita peittääkseni pahan oloni...
Sittemmin, me molemmat olemme tahoillamme perustaneet perheen. Ja kyllä, rakastan nykyistä miestäni, mutta se "jokin" mikä oli tämän suuren rakkauteni kanssa, puuttuu.
Hän on perheineen muuttanut asumaan tähän kaupunkiin, jossa minä olen asunut koko ajan, ja jotenkin kummasti törmäämme toisiimme epäsäännöllisen säännöllisesti eri paikoissa.
Pahinta on se, että nähdessäni hänet tuntuu joka kerran kuin vatsa kääntyisi ympäri ja sydän heittäisi voltin, enkä vaan pysty edes tervehtimään häntä, koska ihan vain yksi sana repäisisi kaikki ne vanhat haavat auki. Ja räjäyttäisi tajunnan. Katseidemme kohdatessa voisin oikeasti kuolla suruun ja ikävään. Mutta, elämä on, ja silloin kauan sitten päätökseni tein koska toinen vaihtoehto oli liian pelottava... Joten oman kokemukseni mukaan ei edes aika paranna haavoja, jos haavat ovat riittävän syviä. Asian kanssa kuitenkin oppii elämään, ja joskus jos en näe häntä pitkään aikaan, saatan huomata olleeni ajattelematta häntä hetkeen, mutta sitten taas kun törmäämme, menee päiviä, että ajatukset kiertävät kehää. Olen kuitenkin onnellinen, että olen saanut tässä elämässä kokea sen rakkauden. - LastDaysOfSummer89
Valitettavasti sitä ei unohda koskaan. Näin se vaan on. Puhun asiasta noin 28 vuoden kokemuksesta..
- kevättalvi87
Samaa mieltä 30-vuotta tuli keväällä, kun rakastamani nainen jätti minut ja edelleen se muistuttaa minua säännöllisesti. On myöskin jollakin tavoin välillä suunnaton ikävä tuota naista, vaikka viime kohtaamisestakin on 20-vuotta, toki joskus ohimenen nähnyt hänet. Uniinkin hän tulee ja viime unesta viikko, niin kyllä oli kurja päivä sitten, vaikka mitä yritti tehdä niin mielessä se vain oli koko ajan. Perhe minulla on ja hyvä vaimo, mutta en pysty häntä kunnolla rakastamaan, vaikka yhdessä asuttu yli 20-vuotta
- xäöp
Nyyrikki-lehden tarinoita. Mäkin rakastuin joskus, tyttö oli innoissaan kun kohdattiin. Petiin nyt ja heti, sanoi, mentiinkin. mukavaa.. Aamusella ihmettelin viileämpää tunnelmaa, kunnes sanoi olevansa kihloissa, Kajaanissa. Me siis oltiin Helsingissä. Sanoi, miten tässä kävi näin, samassa sängyssä, ei olisi pitänyt. Täytyy heti soittaa kihlakumppanille Kajaaniin, tunnustaa ja armoa anoa, vieläkö mut huolii? Soittikin, mä sain itkupuhelua kuunnella. Viehättävä vaalea nainen. Tule vain, sanoi mieskumppani. Hyvästellen vielä muistuttelin, että kuten jo yöllä sanoin, yksi kumikin sit puhkesi. Ehkä apteekin kautta kotimatkalle? Emmä sinne haluu vaan heti Kajaaniin, sanoi nainen. Rakastettuni. Katosi. Onkohan mulla Kajaanissa lapsi? Ja mikä sielunhaava tämä nuorenmiehen mieleen? Ei lopunikäinen, ilolla häntä aina muistanut.
- angelicavukovic
OIEN YLITTÄVÄ RAPORTTIIN, JOTA OMA HUSBAND TULOSTA MINUN
Hei, nimeni on Angelica Vukovic, olen Irlannista. Haluan kertoa teille kaikille, että on oikeinkirjoitus ja todellinen oikeinkirjoitin. En ole koskaan uskonut mihinkään näistä asioista, mutta kun menetin mieheni Vladimir Magasin, tarvitsin apua ja jotkut, jotka kääntyisivät huonosti. Tulin kohta Isikolon loitsupet temppelin ja tilasin LOVE SPELLin. 2 päivää myöhemmin, kun loitsu on tehty puhelimellani Vladimir oli hänen vanha itsensä ja halusi tulla takaisin minulle! Ei vain tullut takaisin, tämä oikeinkirjoitusveturi avasi hänet siihen kuinka paljon rakastin ja tarvitsi häntä. Spell Casting ei ole aivopesua, mutta he avasivat silmänsä siihen, kuinka paljon meidän on jaettava yhdessä. Suosittelen ketään, joka on vanha tilanne kokeilla sitä. Se tuo sinulle ihania yllätyksiä sekä rakastajanne tulee takaisin sinulle. Näin asiat olisivat olleet, voit ottaa yhteyttä oikeinkirjoittajan osoitteeseen: drisikolosolutionhome.webnode.com YHTEYSTIEDOT EMAIL OSOITE
IS [email protected] tai mitä nyt hänellä on 2348133261196. - eteenpäin
mennään eteenpäin ja nopeasti
viisas mee eteenpäin - Mahdotontapaus
Mitenkähän tämän ketjun aloittajan elämä on mennyt, kun aikaa on mennyt kolme ja puoli vuotta? Olisi mukava tietää.
- ttrre99000
Kohta 50-vuotta, eikä unohdu.
- Anonyymi
Hei, nimeni on Mirja VÄINÄMÖINEN Olen Helsingistä, mutta siirryin Waterton Lakes National Park Kanadaan mieheni kanssa. Sanat eivät selitä, kuinka innostunut olen rikki avioliiton palauttamisesta, ja nyt mieheni on täysin palannut, kun jätin minut ja lapset toiselle naiselle. Olemme olleet naimisissa seitsemän vuotta, ja avioliiton aikana olemme saaneet sarjan taisteluja, jotka jatkoivat meitä, kunnes lopulta hän jätti kanssani ja lapsillemme ja muutti Australiaan toisen naisen kanssa. hän estänyt kaiken viestinnän, jonka hän tekee heidät virheelliseksi. Opetin, että elämäni oli ohi, ja lapseni opettivat, etteivät he koskaan näe isäänsä uudelleen. Yritin olla vahvoja vain lapsilleni, mutta en voinut hallita kipua, joka vaivasi sydäntäni, surun ja tuskan vuoksi, koska rakastin häntä todella. Joka päivä ja yötä ajattelen häntä ja haluaisin aina, että hän palaisi kanssani, olin kirjaimellisesti hullu ja tarvitsin jumalallisen väliintulon, joten kerroin jokaiselle ongelmalleni ystävälleni, jolla oli kerran samanlaisia haasteita avioliitto. Hän viittasi minut hyvin voimakkaaseen miehen nimeen DrIginovia. Hän sanoi, että hän oli ainoa syy siihen onneaan, että hän nautti tähän päivään. Drigbinovia voi auttaa, rikkoontuneita suhteita hän sanoi, että minun piti laittaa hänet kokeilemaan. Otin häneen yhteyttä hänen sähköpostiosoitteeseensa [email protected] ja hän antoi minulle ohjeet siitä, mitä tehdä, ja niin tein, niin hän teki rakkauden loitsun minulle. Suurimmalle yllätykselleni, kolmen viikon kuluttua, mieheni soitti minulle ja kertoi minulle, että hän jäi meidät yhtä paljon kuin lapset, olin niin yllättynyt, sydämeni oli täynnä iloa ja jännitystä, ja aloin varjella kyyneleeni. Hän pyysi anteeksi hänen virhettään ja pyysi anteeksi, että hän aiheutti minulle ja lapsille aiheutuneen kivun. Näin hän tuli takaisin meille, paljon rakkautta ja iloa, ja siitä päivästä lähtien meidän avioliitto oli nyt vahvempi kuin ennen. Drigbinovian ansiosta hän on erittäin voimakas mies, joten päätin jakaa tarinanni niille naisille ja miehet, jotka kokivat tapahtuneen. Haluan teidän tietävän, että on olemassa ratkaisu. Drigbinovia on ratkaisu, todellinen ja voimakas kapellimestari, joka rukoili elää pitkään auttamaan naisia ja lapsia kivun aikaansa. Ja sillä on myös loitsuja hivin, syövän jne. Parantamiseksi tai WhatsApp hänelle kautta 2348144480786 HYVÄ LUKI,
- Anonyymi
Joo mä oon vasta 14vuotias tyttö.. joku melkee 2kk sitte rakastuin iha täysin yhteen poikaan ja en ollu koskaa tuntenu sellasta rakkautta ketää muuta kohtaan.. noh me snäpätttii monta tuntia päivässä ja siinä ku sitte tutustuttii samal nii tajusin et ihastuin siihe ja seki muhun.. noh siin sitte parin viikon tuntemisen jälkee oltii jo yhessä ja rakastin sitä toosi paljon niinkö koulussaki koitin ettii sitä et näkisin sen söpöt kasvot ja olin niin rakastunut.. en tiiä oliks sil samanlaiset tunteet mua kohtaan vaikka se sano rakastavansa mua tosi paljon jne noh sitte oltii yhes melkee 3viikkoo mutta sitte ku se ei ollu snäpänny enää nii paljoo ja vaikutti aika hiljaselta kysyin et haluuks se olla munkaa enää ees yhessä.. noh se sano et ei hän tiiä.. koska hän ei halunnut että hänen kaverit tietää kosk oon vuoden nuorempi.. en tiiä mikä muu oli syy mut hetiku me erottii sitte loppujen lopuks nii mä ihastuin siihe uusiks kosk enhä mä sitä jättäny nii tietty mul oli tunteitä viel häntä kohtaan.. en voinu sillon kuvitella et tulisin koskaa rakastaa ketää nii paljoo enkä vielkää voi kuvitella.. no mut me oltii kumminki kavereita siin ja sitte ilmeni et silki oli taas tunteita mua kohtaan.. noh sitte me alettii uudestaa ja se kesti päivän kosk siit ei tullu mitää.. se ei nää vaikuttanu et se rakastas et siit suhteest ei tullu sit mitää.. noh oltii sit vaa kavereita ja sit se tuli kysyy parin viikon pääst voisko meil olla viel jotai.. noh me tykättii toisistamme ja rakastin sitä mut sanoin et noh jos oltas kavereita ja katottas jos meiän välit lämpenis tai lähennyttäs sillai.. noh sitte eilen se tuli kysyy et haluisinks olla viel yhes ja mä tietty suostuin koska noh kolmas kerta toden sanoo ja se ton kuukauden ystävyyden / ihastumisen aikana on satuttanu mua niin hiton paljon, että mun ei ees pitäs rakastaa sitä.. siis koitin snäppää sille ain mut se ignooras se ei vastannu mitään.. sitte se kehtas tulla valittaa mulle siitä et katoin yhen tyypin instagram livee mielummi ku juttelisin sille noh vaikee jutella kun hän ei vastaa.. ja se ei näyttäny koskaan ton kuukauden aikana kuinka paljon se musta välitti joten musta tuntu koko ajan et se ei tykänny musta enää jne ja on luullu et tykkään jostain toisesta vaikka olin monta kertaa sanonu et rakastan sitä iha sikana..ja eilen sain tietää et se snäppää mun ”hyvän” kaverinkaa paljon ja musta tuntuu et se on yks syy miks ei kerkee vastaa mut hän ei sitä myöntänyt.. oon itkeny niiiin paljon sen takii ja kärsiny eli olin siihen niin rakastunut etten tajunnu välittää siitä kuinka paljon se mua satutti.. noh eilen mul meni sit hermot ku sain tietää siitä et se snäppää yhelle toiselle ja tuun helposti mustasukkaseks jne mut sit vast tajusin kuinka paljon se mua satutti joten kerroin kaiken sille pitkässä viestissä et miten se mua satutti ja noh sit mulla meni siihen hermot joten ei täl hetkel olla väleis mut kysyin siltä et haluisko se ees olla väleis munkaa mut luulempa et se vaa ignooraa.. ja en tiiä yhtää miten pääsen siitä yli..
- Anonyymi
Vähän vanha juttu mutta silti! Ymmärrä sinua varsin hyvin! Ja oikeesti voimia sulle mies, mitä tänäpäivänä tunnetkaan! Itselläni tälläinen tilanne että minunkin unelmieni nainen vaan ykskaks tavallaan jätti mut! Hän kyllä oli parisuhteessa mutta tosi kuolleessa sellaisessa. Hän vannotti koko vuoden tapailumme aikana jättävänsä miehen! Alkuun viesteihin vastattiin salaman nopeudella, sydämien ja hymiöiden kera. Siinä vaiheessa rupesi hälytyskellot soida kun viesteihin ei vastattu kuin vasta ehkä tunnin päästä, ja todella yksitoikkoisesti. Yritin aina kysellä että missä mennään tai että onko hän enää kiinnostunut. Vastaukset oli aina että "juu tai joo". Viimeisen kerran kun meidän piti mennä illalliselle niin hän ei saapunut paikalle. Ja siitä tiesin että tämä ilmeisesti oli sitten tässä.. Sentään vaivautui seuraavana päivänä ilmoittaa viestillä ettei päässytkään paikalle. En nähnyt häntä enää. Yritin viikon kysellä että onko meillä enää mitään ja aina vaan sama "juujuu onon". Mutta lopuksi tuon viikon aikana hän myönsi että ei tunne minua kohtaan enää mitään. Ja se oli siinä. Kuulin hänen tutultaan että on ihastunut toiseen. Ja silti edelleen vanhassa parisuhteessa. Olin tai olen edelleen hajalla, vaikka tästä on jo reilu vuosi. Hän oli nainen jonka seura teki minusta iloisen, onnellisen ihmisen. Joo, tiedän että täytyy tuollaisen naisen unohtaa, koska olihan hän parisuhteessa, ja ihastuu yhteen sun toiseen. Mutta silti, rakastan häntä edelleen...
- Anonyymi
Olethan ottamut häneen yhteyttä?
- Anonyymi
Kymmenen vuotta auttaa jo unohtamaan
- Anonyymi
Minulla pomppasi ensirakkauteen hirveä ikävä 40 vuoden jälkeen tänä keväänä. pariviikkoa mennyt tuskissa eikä loppua näy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla pomppasi ensirakkauteen hirveä ikävä 40 vuoden jälkeen tänä keväänä. pariviikkoa mennyt tuskissa eikä loppua näy.
34 vuotta mennyt ja tuntuu, että ikävä ja rakkauden kaipuu suurenee vuosi vuodelta. Nuorempana ajattelin, että jonkun kanssa pitää jakaa elämä, joten olen ollut naimisissa jo reilu 15 vuotta, vaikkei se tunnu juuri miltään, mutta olen ajatellut, ettei se vaihtamalla parane, koska rakastan vain ja ainoastaan yhtä henkilöä.
- Anonyymi
Ensirakkaus n. 3 vuotta, toinen rakkaus n. 6kk, kolmas/neljäs suunnilleen viikossa ja siitä eteenpäin mennyt rakkaus tuntuu nipistyksenä alavatsassa ja lähtee pieraisemalla.
- Anonyymi
Se eni rakkaus, ei se koskaan kokonaan unohdu. sitä välleen havahtuu mietteisään, ett mitä siitä ois tullunna, siitä ens rakakudesta..
- Anonyymi
Noin nanosekunnin
- Anonyymi
Koskettava aihe. Lainaus kommenteista.
"Drigbinovia on ratkaisu, todellinen ja voimakas kapellimestari, joka rukoili elää pitkään auttamaan naisia ja lapsia kivun aikaansa. Ja sillä on myös loitsuja hivin, syövän jne. Parantamiseksi tai WhatsApp hänelle kautta 2348144480786 HYVÄ LUKI,"
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072685Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302375Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen202255Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631021826- 1141600
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1661318Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2771138- 711014
- 80994
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha178920