Ihannekumppanin luonteepiirteistä

Sama juttu, yksi toinen jurottajatyttö täällä! Vaikka tykkään keskustella, niin small talkkia en oikein osaa. Jos ei ole puhuttavaa, niin mieluummin sitä on puhumatta. Kaippa kaikissa pitemmissä ihmissuhteissa sellaisia hetkiä tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin? Itse ainakin toivon että kumppanin kanssa voi sekä jutella että olla hiljaa. Tärkein luonteenpiirre olisi ehkä ennakkoluulottomuus, eli toinen uskaltaisi ajatella asioita eri näkökulmista (ehkä myös kokeilla välillä esim. uusia harrastuksia tms) eikä jumahtaisi samoihin kaavoihin koska "näin asiat nyt ovat". Sitten tulisi itsekin pysyttyä hereillä ja kehityttyä.

Seura saa minusta olla mieluummin outoa kuin tylsää! Kuulostat mielenkiintoiselta persoonalta, eiköhän sinullekin oma jurottaja löydy :)

Jos itse pitää itseään outona, niin sitten pitää suoda toisellekin se outous.

Musta tossa ei oo mitään outoo...

Harvemmin kuitenkin samanlaiset vetää puoleensa toisiaan.

Täälläkin yksi hiljainen, sosiaalisesti omituinen hyyppä.

Toivoisin kumppanini olevan avoin, rehellinen tunteistaan,ulospäin suuntautunut,huumorintajuinen,empatiaan kykenevä,eläinrakas,ihmisrakas, iloisesti pirskahteleva hymynaama.
Ruttunaamaiset synkistelijät on kyllä niin turnoff.

Minusta sopivin on sellainen siltä väliltä tyyppi, ei siis mielettömän hirveä lörpöttelijä, mutta ei myöskään täysin hiljainen ja juro. Luotettava täytyy olla. Treffeillä jos toinen on aivan totaalisen tuppisuuna, tulee kyllä aika kiusaantunut olo, olipa se henkilö sitten kuinka mukava, nätti ja luotetettava noin muuten. Kiusaantunut olo tulee myös siitä, että itse pitäisi hoitaa koko juttelu alusta loppuun asti eikä toinen vastaa kuin hädin tuskin joo ja ei sanoilla. Helposti tulee myös mieleen, että mitä tuo nyt oikeasti miettii siellä päässään kun ei puhu mitään. Joillekin se voi olla myös pelottavaa kun ei yhtään voi aavistaa mitä se toinen siellä korvien välissä kelailee. Se on ihan luonnollista, että kun pidempään on tunnettu niin tulee hiljaisiakin hetkiä ja kausia, mutta ensimmäisillä ja toisilla treffeillä se on aika vaivaannuttavaa.

Sekin on erittäin tärkeää, että sen henkilön seurassa tulee aina positiivinen fiilis.

Mä lähden luettelemaan sellaisia luonteenpiirteitä, jotka ovat niin turn off, ettei niiden haltijan kanssa ole mitään tekemistä: saituus, ahneus, oman edun tavoittelu muiden kustannuksella, ylimielisyys, kykenemättömyys myöntämään omia virheitä, vastuun pakoilu, mielistely

Täälläkin introvertimpi tapaus, joka tykkää puida syvällisempiä asioita. Vieraassa seurassa olen yleensä lähinnä tarkkailija, mutta saatan osallistua keskusteluun jos mikulla sattuu olemaan jotain oikeaa sanottavaa, ja myös omanlaista ehkä sarkastista tai tummaa huumoria voin heittää mukaan. Yleensä minua kuitenkin pidetään hauskana ihmisenä koska minulla on tilannetajua, ja saman ominaisuuden takia osaan olla myös asiallinen ja empaattisuuden ollessa vahva osa minua, pidetään minua myös reiluna ja luotettavana ihmisenä. En kuitenkaan helposti koe ihmisten kanssa "yhteyttä" vaikka toisinpäin voi sellainen kuvitelma tullakin. Jotta avaisin itseäni enemmän, vaadin aika syvää yhteyttä toiseen ihmiseen, ja yleensä sellaisen muodostuminen vaatii pitemmän ajan.. Toisinaan joskus sitä kohtaa sellaisen ihmisen, jonka kokee heti tuntevansa. Nykyään vaan tulee harvoin kohdattua ihmisiä sillä tavoin että tutustuminen olisi luontevaa. Olen asiakaspalvelutyössä ja tekemisissä paljon ihmisten kanssa joten työajan ulkopuolella ei tule hakeuduttua ihmisjoukkoihin vaan täytyy latailla akkuja yksin tai läheisten seurassa.

Ihan vakavaa jurottajaa en ehkä itse jaksaisi kauaa katsella, mutta hölöttäjät ja seurapiiriliitäjät ovat ehkä vielä kauempana minun maailmastani. Ja liika erilaisuus ei siis vedä minua puoleensa, vaikka tavallaan toivonkin toisen osapuolen olevan asteen verran sosiaalisempi että saisi minutkin välillä lähtemään jonnekin (ei bilettämään).

Itse olen kai sikäli vaativa ihminen että minun kanssani pitää osata keskustella syvällisesti mutta myös vaikka makkarakeitosta niin, että se on mielenkiintoista ja ennekaikkea hauskaa. kaipaan ihmistä, jonka kanssa on helppo olla ja keskustelu vain ikäänkuin soljuu, vaikka ei äänessä aina tarvitse ollakkaan. :) Samat maailman- ja elämänkatsomus ovat tärkeitä, tai ainakin ennakkoluulottomuus toisen maailmaa kohtaan on oltava.

En ole lähtökohtaisesti haastava keskustelija ellei minua sitten haasteta (jolloin varmasti tulee tuvan täydeltä settiä). Elän ja koen elämääni ja minulla on vahvat mielipiteet ja yleensä myös hyvin perustellut. Pidän ystävällismielisestä väittelystä, joka tarjoaa uusia näkemyksiä myös minulle itselleni. Mieleni on alati liikkeessä ja kehittyvä.

Sosiaalisesti olen 50/50. Tulen hyvin toimeen seurassa, mutta viihdyn myös yksin. Kumppanini on kuitenkin ykkössijalla listallani ja myös paras ystäväni, seuralaiseni ja kaikkein se läheisin ihminen (toivon sellaisen vielä löytäväni)

Rohkea, humoristinen ja reilu. Sellanen joka sanoo suoraan päin namaa mieluummin kuin puhuu paskaa selän takana.

Kun nyt tapais vielä yhdenkin keski-ikäsen, joka ei olis dokannu ja röökannu naamaansa piloille ja ei viihtyis baarin peränurkas harvase viikonloppu.
Kun vielä osais vastata, kun kysytään ja puhuis niinku ihmisille puhutaan. Omais hyvän huumorintajun ja ois muutenkin naiseuden viitearvojen sisäpuolella.
Sellasia ei vapaana tahdo vaan liikkua, todennut tää.

No siis sellainen kene kanssa olis hyvä olla, menee jutut yksiin. Mää en usko, että ihmisen täytyy olla tietynlainen. Se osuu sitten kohdalle ;)