Vaihteeksi näkee tällaisiakin mielipiteitä. Vankeinhoitolaitoksen Sulo Laine kirjoittaa "elinkautisen vankeusrangaistuksen kohtuuttomuudesta" sivulla
http://www.vhkk.fi/ukh/8922.htm
----- 8< -----
Elinkautinen rangaistus on kohtuuttoman ankara
Sulo Laine
Rangaistusten täytäntöönpanosta annettua asetusta (RTA) on 1970- ja 1980-luvuilla muutettu useita kertoja. Kysymys on tällöin ollut määräajaksi annettujen tuomioiden vankilassa tapahtuvan täytäntöönpanon muutoksista lievempään. Elinkautisen rangaistuksen täytäntöönpanoon ei kuitenkaan ole puututtu. Vanha tuomarinohje muistuttaa, että "mikä ei ole kohtuus, se ei voi olla lakikaan."
Elinkautiset vähentyneet
Rikoslain uudistuksen yhteydessä 1800-luvun lopulla muutettiin vuoden 1734 lakia siten, että absoluuttiset rangaistukset korvattiin rangaistusasteikolla. Kuolemanrangaistusten ja elinkautisten rangaistusten määrä aleni tuntuvasti. Näin on tapahtunut koko itsenäisyyden ajan. Kun esim. vuosina 1925-1929 elinkautiseen rangaistukseen tuomittiin 121 henkilöä, oli vastaava luku vuosina 1955-1959 enää 24. Vuosina 1970-1975 luku oli ainoastaan 10. Viimeinen tilasto vuosilta 1980-1985 on edellistä korkeampi, se on 23. Kahden viimeksi mainitun ajanjakson aikana elinkautiset tuomiot annettiin yhtä lukuun ottamatta murhasta (RL 21:2).
Muutokset täytäntöönpanossa
Kansalaissodan seurauksena jouduttiin elinkautisen rangaistuksen täytäntöönpanoa uudistamaan siten, että rangaistukseen tuomittu voitiin päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun tämä oli kärsinyt tuomiotaan 12 vuotta. Ratkaisevan päätöksen tästä teki valtionhoitaja P. E. Svinhufvud 7.12.1918.
Seuraavan kerran täytäntöönpanoon kiinnitettiin huomiota 1930-luvun alussa. Lokakuun 9. pnä 1931 säädetyllä lailla muutettiin rangaistuksen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2. luvun 13 §:n säännöstä siten, että elinkaudeksi kuritushuoneeseen tuomittua ei enää voitu päästää ehdonalaiseen vapauteen oikeusministeriön päätöksellä, vaan ainoastaan tasavallan presidentin armahduksesta.
Ennen lain voimaantuloa (15.10.31) tuomittu saattoi päästä vapauteen vanhemman lain mukaan. Ns. suuren yleisön tietoisuuteen näyttää tämä lain muutos tulleen huonosti, koskapa aivan viimeaikoihin saakka on voinut kuulla toteavan kysymyksen: "Eikös se elinkautinen olekin 12 vuotta?" Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että elinkautisten kuritushuonevankien rangaistusaika vankilassa lyheni vuoden 1931 lainmuutoksen vuoksi keskimäärin kahdella vuodella (Salervo 1949), vaikka lainmuutoksen alkuperäinen tarkoitus oli toinen.
Elinkaudeksi vuosina 1929-1958 tuomittujen vankilasta vapautumistiheyttä tutkittaessa (Anttila ym.) on havaittu seuraavaa:
Varsinaisista henkirikoksista tuomittujen vapautumistiheys oli suurin 13-15 vankilavuoden aikana, ja 50%:n raja saavutettiin 13,2 kohdalla. Murhasta tuomituilla saavutettiin 50%:n raja 14,1 vuoden, ryöstömurhasta 13,6 vuoden ja taposta 10,5 vuoden kohdalla.
Näiden vapautuneiden uusimistiheydestä havaittiin, että pisimmän ajan vankilassa olleiden uusimistiheys oli kaikkein suurin. Tutkimus osoitti edelleen, että uuteen henkirikokseen syyllistyneitä oli ensimmäisen viisivuotiskauden aikana kolme sadasta. Seuraavien 15 vuoden aikana oli tapahtunut vain kaksi henkirikosta.
Elinkautiset istuneet peräti 15 vuotta
Vuosina 1970-1980 tuomittiin elinkaudeksi yhteensä 24 henkilöä. Vankilasta vapautettiin vuosina 1974-1977 10 elinkautista vankia. Heidän vankilassa oloajan mediaaniaika oli peräti 15 vuotta.
Mikä on samanaikaisesti ollut yleinen kriminaalipoliittinen suuntaus? Rangaistuskäytäntö on - vaikkakin alueelliset eroavuudet ovat olleet huomattavat ja vaikka suuntauksen voimakkuudesta tuskin on syytä puhua – osoittanut lievenevään suuntaan.
Tarkastelemme tässä vain tappoihin ja törkeisiin pahoinpitelyihin syyllistyneille annettuja tuomioita. Vuonna 1975 tuomittiin taposta kaikkiaan 44 henkilöä. Heistä 37 eli suurin osa tuomittiin alle 8 vuoden rangaistukseen. 1980-luvun alkuvuosina käytännöksi näyttää vakiintuneen , että hieman yli puolet taposta tuomituista tuomittiin alle 8 vuoden rangaistukseen. Selvemmin rangaistuskäytännön lieveneminen näkyy kuitenkin törkeiden pahoinpitelyiden kohdalla ennen kaikkea silloin, kun tarkastellaan ehdottomia eli vankilassa sovitettavia rangaistuksia. Näistä rikoksista vuonna 1970 tuomittujen rangaistusten mediaanipituus oli 18,7 kuukautta, vuonna 1980 10,1 ja 1985 10,5 kuukautta.
Määräajaksi vankilaan tuomittujen ehdonalaiseen vapauteen päästämistä on pyritty helpottamaan. Tämän vuoden alussa voimaantulleella RTA:n muutoksella vankilassa kärsittävän vankeusrangaistuksen minimiaika muutettiin 14 vuorokaudeksi entisen kolmen kuukauden asemasta. Ns. jäännösrangaistuksen vankilassa kärsittävää osaa lyhennettiin samanaikaisesti.
Uudistuksen tarve ilmeinen
Vaikka rangaistuskäytäntöä ja rangaistusten täytäntöönpanoa on siis viime vuosina lievennetty, elinkautiseen vankeusrangaistukseen ei ole kiinnitetty mitään huomiota. Päinvastoin heidän kohdallaan vankilassa vietettävä aika näyttää lisääntyneen. Tämä ihmisryhmä on pieni, mutta se tuskin oikeuttaa heidän unohtamiseen.
Elinkautisen rangaistuksen sovittaminen on erittäin raskasta. Erikoisen raskaaksi sen tekee rangaistuksen epämääräisyys; rangaistus voi nimittäin olla pitkäkin, mutta kun sillä on selvä päätepiste, sen sovittaminen on oleellisesti helpompaa kuin "ympäripyöreän". Epämääräisen rangaistuksen alkupuolella ihminen näyttää joutuvan aivan henkisen kestokykynsä rajoille. Vankilan henkilökunnalta vaaditaan silloin erikoista huolenpitoa ja rohkaisevaa ihmiskäsittelyä, että epätoivoiset ratkaisut voidaan välttää.
Elinkautiseen rangaistukseen tuomittujen rangaistuksen täytäntöönpanoon näyttää liittyvän kohtuuttomia aineksia. Vankilassa viipymisaika muodostuu perin pitkäksi. On nimittäin muistettava, että esimerkiksi 12 vuodeksi tuomittu voi päästä vapauteen jo 6 vuoden kuluttua. Elinkaudeksi tuomittu, joka vankilassa läheltä seuraa tällaista käytäntöä, tuskin kykenee pitämään rangaistustaan oikeudenmukaisena varsinkin, kun hänen armonanomuksensa samanaikaisesti hylätään vielä 12 vankilavuoden jälkeen. Kärsimystä on vielä viime vuosina lisännyt se, että armonanomusten käsittelykin on saanut epämääräisen luonteen siksi, että käsittelyaika on jossakin tapauksessa kestänyt yli vuoden.
Elinkautisen rangaistuksen täytäntöönpanon uudistamisen tarve on mielestäni ilmeinen. Sen puolesta puhuvat tilastot, oikeudenmukaisuuden tarve ja puhtaasti inhimilliset syyt. "Jokaisessa tuomiossa tulee olla armo", muistuttaa vanha tuomariohje.
Epämääräisestä rangaistuksesta ei voida päästä muuten kuin palaamalla ennen vuotta 1931 tehtyä lainmuutosta olleeseen käytäntöön, ellei elinkautisesta rangaistuksesta haluta kokonaan luopua. Kun elinkautisen vangin ehdonalaiseen vapauteen pääsy on jo vuosikymmeniä sitten ollut mahdollista 12 vuoden kuluttua, tulisi nyt yleisen rangaistuskäytännön ja rangaistusten täytäntöönpanon inhimillistymisen myötä olla mahdollista määrätä se 10 vuodeksi. Sehän vastaisi silloin 20 vuoden määräaikaisrangaistusta. Näin menetellen nyt vallitseva kohtuuttomuus saataisiin ainakin vähenemään.
Lähteet: Anttila – Törnudd – Westling: Elinkautinen kuritushuonerangaistus.
Salervo: Elinkautisesta kuritushuonerangaistuksesta käytännön valossa.
Sirèn: Oikeustilastoja elinkautiseen rangaistukseen tuomituista 1970- ja 1980-luvuilta.
----- 8< -----
Vaikka artikkelissa on paljon asiaa ja piristäviä näkökulmia, sellainen siitä kuitenkin jää huomiotta, ettei Suomessa elinkautista langeteta mistään pizzapalan näpistyksistä (kuten Kaliforniassa) vaan täällä siihen vaaditaan lähes aina raaka ja harkittu murha. Kyllä tällaiset rikokset ovat sitä luokkaa, että Laineen ehdottama kymmenen vuotta ja ehdonalaiseen olisi siitä kovin lievä seuraamus.
Sulo Laine: Elinkautinen rangaistus on kohtuuttoman ankara
21
1279
Vastaukset
- Dumar1
Kyllä rosvoja tässä maassa hyysätään ihan tarpeeksi. Oikeasti tarve olisi muuttaa elinkautinen OIKEASTI elinkautiseksi!
- Tilkki-täkki
Täyttä asiaahan Laine tuossa kertoili.
Ei maailma pitkillä rangaistuksilla paremmaksi muutu, eikä rikokset vähene.
Myös elinkautisvanki pitää osata nähdä ihmisenä, jolla on tunteet. Syyt ovat syvällä. Murhamies on monta kertaa uhri itsekin. - Rangers
Tilkki-täkki kirjoitti:
Täyttä asiaahan Laine tuossa kertoili.
Ei maailma pitkillä rangaistuksilla paremmaksi muutu, eikä rikokset vähene.
Myös elinkautisvanki pitää osata nähdä ihmisenä, jolla on tunteet. Syyt ovat syvällä. Murhamies on monta kertaa uhri itsekin."Ei maailma pitkillä rangaistuksilla paremmaksi muutu, eikä rikokset vähene".
Nimenomaan muuttuu ja vähenee!! Paras ratkaisu murhamiehille on sähkötuolihoito, ei löysät rangaistukset, mikä vain jättäisi ainoaksi vaihtoehdoksemme silmä-silmästä -toimintamallin, ja sehän ei kaiketi "sivistysvaltioon" sopisi. Eli yhteiskunnan on toimittava esikuvana taistelussa vakavaa henkirikollisuutta vastaan!!!!!!!! Rikollisten paapomiseen ja hyysäämiseen on - jo tilastojenkin valossa - täällä kyllästytty. - mikko n.
Rangers kirjoitti:
"Ei maailma pitkillä rangaistuksilla paremmaksi muutu, eikä rikokset vähene".
Nimenomaan muuttuu ja vähenee!! Paras ratkaisu murhamiehille on sähkötuolihoito, ei löysät rangaistukset, mikä vain jättäisi ainoaksi vaihtoehdoksemme silmä-silmästä -toimintamallin, ja sehän ei kaiketi "sivistysvaltioon" sopisi. Eli yhteiskunnan on toimittava esikuvana taistelussa vakavaa henkirikollisuutta vastaan!!!!!!!! Rikollisten paapomiseen ja hyysäämiseen on - jo tilastojenkin valossa - täällä kyllästytty.Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että usein ne harvat, jotka rohkenevat epäillä oikeusjärjestelmämme olevan tässä kohdin liian ankara, ovat vankeinhoitolaitoksen työntekijöitä, s.o. vartijoita, vankilanjohtajia, vankilapastoreita tai tutkijoita. Nämä joutuvat työnsä puolesta näkemään sen, mitä rangaistusten täytäntöönpano merkitsee käytännössä, eivätkä ole pelkästään iltapäivälehtien henkirikoslööppien varassa niinkuin yleensä mattimeikäläiset. Eräs asia, jota vankilatyöntekijät tuovat hanakasti esiin on rangaistusajan suorittaminen ja rangaistuksen eri osavaiheet ja -alueet (suljettu laitos, vankityöt, opiskelu, avolaitos, lomat, ehdonalainen vapaus) prosessina, joka voi onnistua tai epäonnistua. Epäonnistuminen on sitä kun rikollinen elämäntapa on pinttynyt toimintamalli josta ei pääse eroon ja vapautumisen jälkeen palaa nopeasti takaisin vankilaan. Onnistumisia on eri asteisia, jotka fokusoituvat vapautuneen vangin asumisen järjestymiseen, työnsaantiin tai päihdeongelmasta toipumiseen.
Elinkautinen rangaistus epämääräisen pituutensa vuoksi tekee hankalaksi ratkaista kysymyksiä siitä, mihin vankeusaikana annettavalla koulutuksella pyritään tai missä vaiheessa on oikea aika päästää vanki lomille tai sijoittaa avolaitokseen. Jos elinkautinen rangaistus muutamien tai useampienkin kohdalla alkaa todella venyä koko elämän mittaiseksi, seuraa siitä mittavia ongelmia vankiloiden turvallisuudelle. Kun vangilla ei ole toivoa, ei voi olettaa kovin hyvää sopeutumistakaan vankilayhteisön raameihin. Sen sijaan tilalle tulevat helposti väkivaltaiset karkausyritykset ja karkaamiset, kuten myös vankikapinat. - Niskala
mikko n. kirjoitti:
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että usein ne harvat, jotka rohkenevat epäillä oikeusjärjestelmämme olevan tässä kohdin liian ankara, ovat vankeinhoitolaitoksen työntekijöitä, s.o. vartijoita, vankilanjohtajia, vankilapastoreita tai tutkijoita. Nämä joutuvat työnsä puolesta näkemään sen, mitä rangaistusten täytäntöönpano merkitsee käytännössä, eivätkä ole pelkästään iltapäivälehtien henkirikoslööppien varassa niinkuin yleensä mattimeikäläiset. Eräs asia, jota vankilatyöntekijät tuovat hanakasti esiin on rangaistusajan suorittaminen ja rangaistuksen eri osavaiheet ja -alueet (suljettu laitos, vankityöt, opiskelu, avolaitos, lomat, ehdonalainen vapaus) prosessina, joka voi onnistua tai epäonnistua. Epäonnistuminen on sitä kun rikollinen elämäntapa on pinttynyt toimintamalli josta ei pääse eroon ja vapautumisen jälkeen palaa nopeasti takaisin vankilaan. Onnistumisia on eri asteisia, jotka fokusoituvat vapautuneen vangin asumisen järjestymiseen, työnsaantiin tai päihdeongelmasta toipumiseen.
Elinkautinen rangaistus epämääräisen pituutensa vuoksi tekee hankalaksi ratkaista kysymyksiä siitä, mihin vankeusaikana annettavalla koulutuksella pyritään tai missä vaiheessa on oikea aika päästää vanki lomille tai sijoittaa avolaitokseen. Jos elinkautinen rangaistus muutamien tai useampienkin kohdalla alkaa todella venyä koko elämän mittaiseksi, seuraa siitä mittavia ongelmia vankiloiden turvallisuudelle. Kun vangilla ei ole toivoa, ei voi olettaa kovin hyvää sopeutumistakaan vankilayhteisön raameihin. Sen sijaan tilalle tulevat helposti väkivaltaiset karkausyritykset ja karkaamiset, kuten myös vankikapinat.Elinkautisiin tuomitut ovat vakavan(/ia) henkirikoksen tehneitä, eli aivan turha niihin on yhteiskunnan varojaan tuhlata. Ratkaisu on yksinkertainen: Niskalaukaus. Siinäkin nuo pääsevät tekoihinsa nähden aivan liian vähällä. Kysymys ei ole kostosta, vaan (edes jonkinasteisesta) oikeudenmukaisuudesta!
Murha ei ole koskaan "sovitettu" tuomio loppuun istumalla, murhaa on mahdoton "sovittaa". - mikko n.
Rangers kirjoitti:
"Ei maailma pitkillä rangaistuksilla paremmaksi muutu, eikä rikokset vähene".
Nimenomaan muuttuu ja vähenee!! Paras ratkaisu murhamiehille on sähkötuolihoito, ei löysät rangaistukset, mikä vain jättäisi ainoaksi vaihtoehdoksemme silmä-silmästä -toimintamallin, ja sehän ei kaiketi "sivistysvaltioon" sopisi. Eli yhteiskunnan on toimittava esikuvana taistelussa vakavaa henkirikollisuutta vastaan!!!!!!!! Rikollisten paapomiseen ja hyysäämiseen on - jo tilastojenkin valossa - täällä kyllästytty.Monissa USA:n osavaltioissa on laki sellainen, että jos porukka tekee ryöstön ja yksi porukasta sattuisi laukaisemaan aseen niin, että joku kuolee, joutuu koko porukka niin kuskia, suunnittelijoita ja muita osallisia myöten syytteeseen "törkeän rikoksen ohessa tehdystä murhasta" (engl. felony murder) ja tästä on vain kaksi mahdollista rangaistusta, joko kuolemantuomio tai elinkautinen ilman ehdonalaisen mahdollisuutta. Miksi tämä ei sitten pelota tarpeeksi, jotta se estäisi aina uusia ja uusia höyrypäitä näin pilaamaan elämäänsä?
Käytännössä väkivaltarikosten torjunnassa ankarat rangaistukset ovat yllättävänkin toissijaisia verrattuna siihen, miten tärkeämpi on rakentaa yhteiskunta sellaiseksi, ettei muodostu laajoja syrjäytyneitä ihmisluokkia. - Murhamiehelle
Rangers kirjoitti:
"Ei maailma pitkillä rangaistuksilla paremmaksi muutu, eikä rikokset vähene".
Nimenomaan muuttuu ja vähenee!! Paras ratkaisu murhamiehille on sähkötuolihoito, ei löysät rangaistukset, mikä vain jättäisi ainoaksi vaihtoehdoksemme silmä-silmästä -toimintamallin, ja sehän ei kaiketi "sivistysvaltioon" sopisi. Eli yhteiskunnan on toimittava esikuvana taistelussa vakavaa henkirikollisuutta vastaan!!!!!!!! Rikollisten paapomiseen ja hyysäämiseen on - jo tilastojenkin valossa - täällä kyllästytty.Yleensä ihminen tuomitessaa tuo esille itsenä..eli jos sinä olet valmis tappamaan olet juuri se murhamies, josta puhut.
- paljastus
Niskala kirjoitti:
Elinkautisiin tuomitut ovat vakavan(/ia) henkirikoksen tehneitä, eli aivan turha niihin on yhteiskunnan varojaan tuhlata. Ratkaisu on yksinkertainen: Niskalaukaus. Siinäkin nuo pääsevät tekoihinsa nähden aivan liian vähällä. Kysymys ei ole kostosta, vaan (edes jonkinasteisesta) oikeudenmukaisuudesta!
Murha ei ole koskaan "sovitettu" tuomio loppuun istumalla, murhaa on mahdoton "sovittaa".Noin puhuessasi olet itse tappaja. Eikö tullut mieleesikään ? :D Toisin sanoen jo nyt voidaan sinuun toteuttaa tuota haluamaasi rangaistusta, teoriassa.
- murhaajiariittää
Kun hovinarrit laskee murhaajan vapaalle ja se murhaa uudelleen, on sama kuin murhaisivat itse. Kukaan ei mentä mitään kun murhaaja pidetään vankilassa lopun ikäänsä, paitsi rahallisesti, mitä lyhyempiä tuomioita saavat, sitä enemmän ehtivät murhata uudelleen. Miettikääpä vaikka terhiä ja montaa muuta, jotka uusivat tekonsa aina vapauduttuaan. Pitäisi laittaa pakkotyöhön että elättäisivät itsensä.
- ällöttävää
murhaajiariittää kirjoitti:
Kun hovinarrit laskee murhaajan vapaalle ja se murhaa uudelleen, on sama kuin murhaisivat itse. Kukaan ei mentä mitään kun murhaaja pidetään vankilassa lopun ikäänsä, paitsi rahallisesti, mitä lyhyempiä tuomioita saavat, sitä enemmän ehtivät murhata uudelleen. Miettikääpä vaikka terhiä ja montaa muuta, jotka uusivat tekonsa aina vapauduttuaan. Pitäisi laittaa pakkotyöhön että elättäisivät itsensä.
Murha on raskas rikos. Siksi rangaistus siitä pitää olla myös raskas.
Ei sitä paljon ajatella uhria eikä liioin omaisiakaan, kun näitä murhaajia suojellaan ja hyyssätään oikein viranomaisten toimesta. Menkää kaveriksi lusimaan, kun olette niin hempeämielisiä ja ymmärtäväisiä niitä kohtaan. - ejaslkerssasrsaasrhgsj
ällöttävää kirjoitti:
Murha on raskas rikos. Siksi rangaistus siitä pitää olla myös raskas.
Ei sitä paljon ajatella uhria eikä liioin omaisiakaan, kun näitä murhaajia suojellaan ja hyyssätään oikein viranomaisten toimesta. Menkää kaveriksi lusimaan, kun olette niin hempeämielisiä ja ymmärtäväisiä niitä kohtaan.Sen verran minäkin taivun ymmärtämään murhaajan sielun elämää, että ajattelen näin: jos ei ihmisellä ole enää muuta virkaa tai tekemistä elämässään kuin suunnitella ja toteuttaa toisen ihmisen murhaaminen, parempi olisi kun veisi hengen vain ja ainoastaan itseltään.
- hullujaonmonenlaisia
mikko n. kirjoitti:
Monissa USA:n osavaltioissa on laki sellainen, että jos porukka tekee ryöstön ja yksi porukasta sattuisi laukaisemaan aseen niin, että joku kuolee, joutuu koko porukka niin kuskia, suunnittelijoita ja muita osallisia myöten syytteeseen "törkeän rikoksen ohessa tehdystä murhasta" (engl. felony murder) ja tästä on vain kaksi mahdollista rangaistusta, joko kuolemantuomio tai elinkautinen ilman ehdonalaisen mahdollisuutta. Miksi tämä ei sitten pelota tarpeeksi, jotta se estäisi aina uusia ja uusia höyrypäitä näin pilaamaan elämäänsä?
Käytännössä väkivaltarikosten torjunnassa ankarat rangaistukset ovat yllättävänkin toissijaisia verrattuna siihen, miten tärkeämpi on rakentaa yhteiskunta sellaiseksi, ettei muodostu laajoja syrjäytyneitä ihmisluokkia.Eivät liene kaikki niin syrjäytyneitäkään. Rahanahneuttaan ja pelkkää sairasta julmuuttaan saattavat jotkut premiaatat porukoineen niitä murhiaan suunnitella ja toteuttaakin.
Tilkki-täkki kirjoitti:
Täyttä asiaahan Laine tuossa kertoili.
Ei maailma pitkillä rangaistuksilla paremmaksi muutu, eikä rikokset vähene.
Myös elinkautisvanki pitää osata nähdä ihmisenä, jolla on tunteet. Syyt ovat syvällä. Murhamies on monta kertaa uhri itsekin.Ihmisenä näkemine nimenomaan tarkoittaa sitä, että edellyttää tämän olevan oikeudellisesti ja moraalisesti vastuussa teostaan. Elinkautinen vankeus on siksi suurinta inhimillisyyttä. Lievä rangaistus halventaisi niin uhria, omaisia kuin tekijääkin.
- Tätä.mieltä
Tilkki-täkki kirjoitti:
Täyttä asiaahan Laine tuossa kertoili.
Ei maailma pitkillä rangaistuksilla paremmaksi muutu, eikä rikokset vähene.
Myös elinkautisvanki pitää osata nähdä ihmisenä, jolla on tunteet. Syyt ovat syvällä. Murhamies on monta kertaa uhri itsekin.Murhaaja ei ole koskaan uhri. Murhasta pitäisi tuomita kuolemaan ja murhaaja pitäisi teloittaa. Jos tämä ei onnistu on hänet tuomittava oikeaan elinkautiseen jota istuu koko loppuikänsä.
- Ei.armoa
mikko n. kirjoitti:
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että usein ne harvat, jotka rohkenevat epäillä oikeusjärjestelmämme olevan tässä kohdin liian ankara, ovat vankeinhoitolaitoksen työntekijöitä, s.o. vartijoita, vankilanjohtajia, vankilapastoreita tai tutkijoita. Nämä joutuvat työnsä puolesta näkemään sen, mitä rangaistusten täytäntöönpano merkitsee käytännössä, eivätkä ole pelkästään iltapäivälehtien henkirikoslööppien varassa niinkuin yleensä mattimeikäläiset. Eräs asia, jota vankilatyöntekijät tuovat hanakasti esiin on rangaistusajan suorittaminen ja rangaistuksen eri osavaiheet ja -alueet (suljettu laitos, vankityöt, opiskelu, avolaitos, lomat, ehdonalainen vapaus) prosessina, joka voi onnistua tai epäonnistua. Epäonnistuminen on sitä kun rikollinen elämäntapa on pinttynyt toimintamalli josta ei pääse eroon ja vapautumisen jälkeen palaa nopeasti takaisin vankilaan. Onnistumisia on eri asteisia, jotka fokusoituvat vapautuneen vangin asumisen järjestymiseen, työnsaantiin tai päihdeongelmasta toipumiseen.
Elinkautinen rangaistus epämääräisen pituutensa vuoksi tekee hankalaksi ratkaista kysymyksiä siitä, mihin vankeusaikana annettavalla koulutuksella pyritään tai missä vaiheessa on oikea aika päästää vanki lomille tai sijoittaa avolaitokseen. Jos elinkautinen rangaistus muutamien tai useampienkin kohdalla alkaa todella venyä koko elämän mittaiseksi, seuraa siitä mittavia ongelmia vankiloiden turvallisuudelle. Kun vangilla ei ole toivoa, ei voi olettaa kovin hyvää sopeutumistakaan vankilayhteisön raameihin. Sen sijaan tilalle tulevat helposti väkivaltaiset karkausyritykset ja karkaamiset, kuten myös vankikapinat.Murha on niin vakava ja törkeä rikos että elinkautinen on ainoa oikea rangaistus. Jos se on epämääräinen niin sitä parempi, murhaajat eivät parempaa ansaitse. Jos tuomio tuntuu liian pitkältä tai ahdistavalta voivat aina tappaa itsensä. Siihen tulisi suorastaan kannustaa sillä maailma on sitä parempi paikka mitä useampi elinkautisvanki tappaisi itsensä.
- ihanpäätöntä
Muiden henkirikosten tuomiot ovat väärässä linjassa elinkautiseen. Murhasta tuomitun ja taposta tuomitun rikoksen ominaispiirteiden ero saattaa olla hiuksen hieno, mutta murhatuomion saanut istuu lähes kymmenen vuotta enemmän.
Tappaja voi olla jo kolmen vuoden päästä avotalossa.- Ei.armoa
Tappotuomioita on tuntuvasti kovennettava. Helpoiten se käy niin että luovutaan ensikertalaisten "istu puolet ja vapaaksi" alennuksesta. Ensikertalainen istukoot kolme neljäsosaa tuomiosta, vanha tekijä päivästä päivään. Tämä käytäntö toisi taposta saatavan 8-12 vuoden tuomion lähemmäksi elinkautista.
- gkhgulgl
Sulo Laine ei oikein ymmärrä miten kohtuuton rangaistus on tullut uhrin omaisille, heille on tullut oikea elinkautinen.
Tiedän tapauksen Tampereelta jossa pariskunta murhasi ja paloitteli 2 uhria, eri aikana.
Kun asia selvisi niin toisen uhrin isä menetti terveytensä asian vuoksi ja kuoli pois surun murtamana kun kuuli mitä pojalleen oli tehty ja miten oli päätä keitetty kattilassa.
Nämä kaksi murhaaja pääsee hetken päästä ulos, ja lasken että vainajia näiden sikojen takia on tullut ainakin kolme.
Mikä oikeus näillä sioilla on edes elää??? Menköön Sulo Laine ja vastaavat paskat antamaan lempeä ja lohtua murhaajien selleihin perse pystyssä.- niinpää
Kun butt jatkaa taas hormonien ja alkoholin käyttöä niin ruumiita tulee lisää. Toivottavasti julkaistaan tuore valokuva ennen noidenkin vapauttamista että tietää ihmiset varoa.
- ihanpersiillään
Elinkautisen lusineista paluuprosentti kiven sisään on pieni. Todellisen ongelman muodostaa perustappajat ja toistuvasti törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneet, joiden tuomiot ovat naurettavia. Törkeä pahoinpitely ja törkeä ruumiinvamman tuottaminen on uhrille usein kuoleemaakin hirvittävämpi asia. Suomessa näistä saa max. neljä vuotta, josta käydään treenaamassa ja lepäilemässä kaksi vuotta.
Tuolla heiluu ihmisiä, joilla voi olla neljäkin em. kaltaista tekoa takana.
Talousrikoksista tippuu Suomessa kovempia tuomioita, kuin esimerkiksi pysyvän aivovamman aiheuttamisesta.- vammojamonelaisia
Henkisistä vammoista annetaan paljon pitempiä tuomioita. Kun nainen keksii että hänet on raiskattu vaikka ei olisi naarmuakaan, niin pitäähän siitä miehelle antaa kunnon tuomio. Nuo vammat on kuitenkin synnynnäisiä ja pahimmillaan femakoilla, etenkin hovinarreilla. Samat femakot miettii onko se törkeä pahoinpitely jos miehelle tullut aivovamma, silmä puhki, puukko rinnassa tms pientä, varsinkin nainen pääsee tekijänä useimmiten ilman tuomiota. Teon voi laittaa kätevästi myös vaikka sammuneen ryyppykaverin tai uhfomiehen syyksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 783200
- 492410
- 322127
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa4812112- 1371879
Ryöstö hyrynsalmella!
Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313311772- 311745
Sukuvikaako ?
Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne101579Joskus mietin
miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi51320Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani61264