Eräs kouluajan ihastus kuoli

Qwerty84

En ole oikeastaan koskaan pelännyt kuolemaa vaan pikemminkin tapaa, miten ja koska se tulee! Kuolema ei ole minulle mikään vieras asia. Vain kolme kuukautta sitten saattelin edesmenneen äitini haudan lepoon pitkällisestä sydänsairaudesta johtuvan traagisen kuolinkamppailun päätteeksi. Sitä ennen muutamaa vuotta aiemmin olen haudannut hukkuneena löydetyn parhaan ystäväni. Kuolema osaa olla pirullisen ovela ja mielikuvituksellinen sen suhteen, miten se uhrinsa hengen riistää. Yleensä se ei ole kaunista katseltavaa ja ne harvat olkoon onnellisia, jotka osakseen saavat nopean ja kivuttoman lopun.

Sattumalta luin tänään paikallislehdestä kuolinilmoitukset! Yleensä en niin tee, mutta nyt jostakin syystä kuitenkin tein. Yllätyksekseni siellä oli erään puolitutun tytön kuolinilmoitus. Syntynyt vuonna 1988 ja kuollut kuukausi takaperin tätä kirjoittaessa, syyskuussa 2014. Minua neljä vuotta nuorempi, vanha kouluaikojen salainen ihastus. Suunnaton järkytys iski heti täydellä voimallaan! En koskaan tuntenut häntä muuta kuin nimeltä ja ulkonäöltä, vaikka joskus nuorempana olin epätoivoisesti ujoudeltani halunnutkin häneen tutustua. Ikäero ja ystäväpiirin paine asettivat tuolloin ylivoimaisen haasteen tekemästä lähempää tuttavuutta – sääli! Tänään kuolinilmoitusta katsellessani mietin, mitäköhän siitäkin olisi tullut, jos olisin voittanut pelkoni sen yhden ainokaisen kerran ja mennyt koulun käytävällä juttelemaan ja tutustumaan? Olisiko siitä syntynyt kenties sellainen suhde, joka olisi kestänyt näihin päiviin saakka? Mistä olin jäänyt paitsi? Millainen hän oli oikeasti? Toisaalta olin kuitenkin helpottunut, että en tuntenut paremmin. Mitä jos nyt olisin ollut mukana surusaattueessa? En viitsi edes ajatella, mitä hänen läheisensä, vanhempansa ja sisaruksensa käyvät lävitse!

Aloin ajatella elämää! Mitä mieltä on elämässä, jos vasta elämänsä alkutaipaleella oleva nuori ihminen kuihtuu ja kuolee pois? Vanhan ihmisen kuoleman vielä jotenkin ymmärtää. Facebookista ja Instagramista löysin vielä hänen tuoreimpia kuviaan viime kesältä. Ilmeisesti hän oli juuri keväällä valmistunut(?) yliopistosta joksikin, en tiedä miksikä? Mitenkään ei olisi voinut aavistaa, että hänellä on syöpä, joka vain muutamaa kuukautta myöhemmin vaivuttaisi ikuiseen uneen. Järkyttävää ja todella pelottavaa!

Tajusin siinä kuolinilmoitusta katsellessani, että kuinka turhaa loppujen lopuksi elämäänsä on rakentaa. Rationaalisesti ajattelevan ihmisen ei luulisi olevan mitään järkeä pitkittää väistämätöntä, mutta silti kaikesta huolimatta ihminen käyttää valtavasti aikaa ja energiaa kouluttautuakseen työelämään ja haaliakseen ympärilleen omaisuutta, rahaa, erilaista esineistöä, kesämökkiä, autoa ja kaikkea muuta epäoleellista, vaikka kaiken ainoa päätös on vääjäämätön kuolema. Sen enempää rahalla kuin saavutuksillakaan ei ole tuon taivaallista tarkoitusta sen faktan edessä, että ennemmin taikka myöhemmin kaikki menettää merkityksensä. Olit rikas, rakas tai rutiköyhä niin lopulta koko elämä mahtuu kahden vuosiluvun ja viivan väliin, syntymän ja kuoleman ja siinä kaikki. Ei ole väljä, oletko maailmaa nähnyt professori vai kaatopaikan yksinäinen vartija, kuolema on yhdistävä tekijä, joka asettaa jokaisen yhtäläiselle viivalle. Mikä siis on elämän tarkoitus? Sairastua nuorena elämän kynnyksellä syöpään ja kuolla pois? Tuskin!

Elämässä on vain yksi päämäärä ja tarkoitus ennen kuolemaa ja se on löytää onnellisuus. Jotenkin suututtaa, satuttaa ja ärsyttää aivan mielettömästi, että en aikoinani tutustunut tuohon tyttöön, johon aivan oikeasti olisin halunnut tutustua. Sen sijaan menin sosiaalisen paineen ja porukan mukana ohi ja jätin mahdollisuuteni käyttämättä. Nyt se on myöhäistä ja toisaalta yhtä aikaa kammottavaa ja pelottavaa. Kohtalo, kohdata oma kuolevaisuutensa ennen kuin löytää onnellisuutensa, voi olla minun tai kenen tahansa muun edessä. En tiedä kuoliko tuo tyttö onnellisena? Toivon niin todella ja jotenkin jopa uskon, vaikka en voikaan olla varma. En voi edes kuvitella, miltä tuntuisi kuulla lääkäriltä diagnoosista, että ”sulla on syöpä ja sä kuolet siihen” etenkään, jos olet juuri täyttänyt 26-vuotta, saanut opiskelut päätökseen ja maailma ja elämä ovat edessä. Nuoruuden elämä niin lähellä, mutta silti tavoittamattoman kaukana. Kuolema riistää kaiken sen, minkä monet muut saavat viedä loppuun ja kuolla vasta vanhuuteen. Tasan eivät käy onnenlahjat!

3

169

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • qwerty84

      Elämä ja kohtalo on jatkuvaa pudotuspeliä. Mistä voi tietää, että tämä ei ole se viimeinen terve ilta ennen sairastumista? Miksi ylipäätään vanhemmat haluavat tehdä syntymättömille lapsilleen sellaisen epätietoisuuden tilan, jossa täydelliseksi mysteeriksi jää se, kuinka pitkään sitä elämänpolkua riittää. Itse tuntisin itseni petetyksi, jos saisin kuulla kuolevani 26-vuotiaana, vaikka mikä siitä tekeekin kaikista surkuhupaisinta, on se, että ketään ei oikeastaan voi syyttää. Mistä vanhemmat olisivat voineet tietää, että rakkaalle lapselle, jonka elämään on panostettu ja jonka saavutuksia on yhdessä hurrattu ja kannustettu, sairastuu elämänsä ensimetreillä kuolettavaan sairauteen ja kuolema riistää niin unelmat kuin saavutuksetkin. Tästä ei voi vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin, että elämä on vain yksinkertaisesti paskamaista, se antaa ja ottaa, eikä kysy aikaa eikä paikka, ei ajattele sen enempää kokijansa henkilökohtaisia tunteita kuin tämän lähiomaisiakaan. Tulee kun on tullakseen ja tekee temppunsa ja useimmiten vielä mitä katkerimmalla tavalla.

      Mikä sitten tässä paskamaisessa elämässä olisi se syy jaksaa jatkaa huomiseen vaikka tuntuisi kuinka raskaalta hyvänsä? Voi luoja, että sitten hävettää ja kaduttaa se kaikenmaailman pikkumaisuus ja turhamaisuus, jota olen tuhlannut tavoitellessani onnea, mutta havahtunut huomaamaan, että se hetkittäinen lohtu jostakin teknovempeleestä on ollut aivan turhaa. Onnea ei ole tuonut raha, ei viina, ei muut päihteet eikä edes epätyydyttävät suhteet. Mitä ne pienet asiat sitten ovat? Onni on lähtökohtaisesti itsevarmuutta olla oma itsensä ja käyttäytyä sen mukaisesti. Onni on rohkeutta olla oma itsensä, koska jos sitä ei ole eikä onneaan saavuta, voi olla, että se jossakin vaiheessa on myöhäistä. Onnea ei ole kerätä ympärilleen krääsää tai sosiaalisen arvostuksen haalimista hinnalla millä hyvänsä vaan, että saavuttaa niitä asioita, jotka kokee itselleen aidosti tärkeiksi. Itseäni hävettää pelkuruus, jonka vuoksi en koskaan saanut mahdollisuutta tutustua tuohon nyt kuolleeseen tyttöön ja jonka vuoksi nyt tunnen, en niinkään katkeruutta vaan jotakin mystistä menetettyä rakkautta ja kaipuuta, jota ei voi enää saavuttaa.

    • jälleennäkemisen toi

      Minäkin tulin hautajaisista. Ei ollut surujuhla kun vaikeasti sairas70-kymppinen pääsi taivaan kotiin. Vainaja oli syvästi uskovainen ja saamme kerran tavata kirkkaudessa.
      Jumala ei tee virheitä. Meille on annettu tietty aika ja päivät maan päällä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      110
      8086
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      39
      2905
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      35
      2482
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      121
      2213
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      18
      1876
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      13
      1624
    7. Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...

      Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan
      Suomalaiset julkkikset
      40
      1493
    8. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      10
      1456
    9. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      15
      1425
    10. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      14
      1379
    Aihe