Luther tuli uskoon raamattua, Paavalin kirjeitä, lukemalla. Hän käsitti, että pelastua voi vain yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kirstuksen tähden. Mitä mieltä olette tästä?
Martti Lutherin uskoontulo
43
3113
Vastaukset
- Leuku
Usko alkoi näkyä Lutherin teoissa. Hän leikkasi partansa ja hiuksensa, hävitti televisionsa, lakkasi ryyppäämästä ja käymästä lätkämatseissa, pukkasi vaimonsa tiineksi kerran vuodessa jne. Sitten hän perusti rauhanyhdistyksen Oulu-nimiseen paikkaan Pohjan perukoille.
- kokennut uskova
Niin olisko sittenkään se uskoon tuleminen juuri siinä kohdassa tapahtunnut (tornikokemuksessa). Luther ehkä jo aikaisemmin löysi uskon mutta oivalsi pitkän oman "tekokristillisyyden" jälkeen,,,, siis avautui tuo "vanhurkauttamis oppi" . Minullakin on elämässä ollut saman suuntainen kokemus ja todellakin suuri helpotus todeta että "vanhurskas on elävä uskostaan" ja kun sen ymmärtää vieläpä sydämmen tasolla:))
- Hynde
"Yhä uudelleen kohottaa päätään tuo väärä oppi, että ihminen voisi muka tulla kristityksi ja pysyä sellaisena vain Raamatun välityksellä"
- ......
entä mitä Luther opettikaan avioerosta?
Ja mitä taas lestat?
Kerroppas se meille kaikille.... - ei teoilla
Luther ymmärsi niistä Paavalin kirjeistä sen, että ihminen ei voi omilla teoillaan ansaita armoa, vaan ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ihminen ei siis tule kristityksi raamatun lukemisella (teko). Ihminen ei myöskään pelastu käymällä ry:llä joka sunnuntai.
- Hynde
ei teoilla kirjoitti:
Luther ymmärsi niistä Paavalin kirjeistä sen, että ihminen ei voi omilla teoillaan ansaita armoa, vaan ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ihminen ei siis tule kristityksi raamatun lukemisella (teko). Ihminen ei myöskään pelastu käymällä ry:llä joka sunnuntai.
Siellä, missä Kristus, Pyhä Henki, ei ole läsnä sanaa kirkastamassa ja sillä ihmisiä lähestymässä, ei voi syntyä elävää, vanhurskauttavaa uskoa, vaikka sydämet olisivat tulvillaan Jumala-kaipuuta, vieläpä syntejään tunnustaisivat ja anteeksi anoisivat.
- ei teoilla
Hynde kirjoitti:
Siellä, missä Kristus, Pyhä Henki, ei ole läsnä sanaa kirkastamassa ja sillä ihmisiä lähestymässä, ei voi syntyä elävää, vanhurskauttavaa uskoa, vaikka sydämet olisivat tulvillaan Jumala-kaipuuta, vieläpä syntejään tunnustaisivat ja anteeksi anoisivat.
Kyllä, olet aivan oikeassa :-) Ollaan samaa mieltä asiasta. Näin Lutherin tavoin ja Lutherin esittämällä tavalla on syntynyt elävää uskoa eri puolille maailmaa. Kuinka ihana asia se onkaan.
- Hynde
ei teoilla kirjoitti:
Kyllä, olet aivan oikeassa :-) Ollaan samaa mieltä asiasta. Näin Lutherin tavoin ja Lutherin esittämällä tavalla on syntynyt elävää uskoa eri puolille maailmaa. Kuinka ihana asia se onkaan.
Sen siis, joka tahtoo löytää Kristuksen, täytyy ensin löytää seurakunta. Sillä kuinka voisi joku tietää, missä Kristus on ellei hän tiedä, missä Hänen uskovansa ovat? Ja se, joka tahtoo tietää jotakin Kristuksesta, hän ei saa uskoa itsensä päälle, tahi omilla mielipiteillään rakentaa omat portaansa taivaaseen, vaan hänen tulee mennä seurakuntaan eli kirkkoon ja kysyä sieltä. Nyt ei kirkko ole olkia ja kiviä, vaan se on joukko kristinuskoisia ihmisiä;
- ei teoilla
Hynde kirjoitti:
Sen siis, joka tahtoo löytää Kristuksen, täytyy ensin löytää seurakunta. Sillä kuinka voisi joku tietää, missä Kristus on ellei hän tiedä, missä Hänen uskovansa ovat? Ja se, joka tahtoo tietää jotakin Kristuksesta, hän ei saa uskoa itsensä päälle, tahi omilla mielipiteillään rakentaa omat portaansa taivaaseen, vaan hänen tulee mennä seurakuntaan eli kirkkoon ja kysyä sieltä. Nyt ei kirkko ole olkia ja kiviä, vaan se on joukko kristinuskoisia ihmisiä;
Näin ovat monet löytäneet uskon. Tätä varten on rakennettu kirkkoja, joissa sanaa saarnataan ja sakramentteja jaetaan. Ollaan kyllä erittäin samaa mieltä näistä uskomisen asioista Hynde :-)
- Hynde
ei teoilla kirjoitti:
Näin ovat monet löytäneet uskon. Tätä varten on rakennettu kirkkoja, joissa sanaa saarnataan ja sakramentteja jaetaan. Ollaan kyllä erittäin samaa mieltä näistä uskomisen asioista Hynde :-)
Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: (Joh. 10:3) sen muodostavat pyhät uskovaiset ja "ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen". Sillä näin lapset rukoilevat: "Minä uskon yhden, pyhän, kristillisen kirkon
(Schmalkaldenin opinkohdat 12.)
--
"Täten asetettiin apostolit ja heidän jälkeläisensä hamaan maailman loppuun asti herroiksi, joille on viran puolesta annettu yhtä suuri valta ja voima kuin Kristuksella, Jumalan Pojalla itsellä oli. Koko maailman valta ja voima ei ole tämän rinnalla mitään, vaikka se ei ole maailman silmissä loistava, eikä valtana pidetä." - ei teoilla
Hynde kirjoitti:
Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: (Joh. 10:3) sen muodostavat pyhät uskovaiset ja "ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen". Sillä näin lapset rukoilevat: "Minä uskon yhden, pyhän, kristillisen kirkon
(Schmalkaldenin opinkohdat 12.)
--
"Täten asetettiin apostolit ja heidän jälkeläisensä hamaan maailman loppuun asti herroiksi, joille on viran puolesta annettu yhtä suuri valta ja voima kuin Kristuksella, Jumalan Pojalla itsellä oli. Koko maailman valta ja voima ei ole tämän rinnalla mitään, vaikka se ei ole maailman silmissä loistava, eikä valtana pidetä."Ja jälleen kerran olen samaa mieltä siitä, että "sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat jotka kuulevat paimenensa äänen". Siitä tosin en ole, että 7-vuotias lapsi sen tietäisi. Lapsi oppii tasan tarkkaan sen, mikä hänelle kotona opetetaan.
Yksi kirkon tunnusmerkki Lutherin mukaan on sakramenttien toimittaminen. Kuinka usein vl:sten tilaisuuksissa ehtollista vietetään? - - - -
ei teoilla kirjoitti:
Ja jälleen kerran olen samaa mieltä siitä, että "sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat jotka kuulevat paimenensa äänen". Siitä tosin en ole, että 7-vuotias lapsi sen tietäisi. Lapsi oppii tasan tarkkaan sen, mikä hänelle kotona opetetaan.
Yksi kirkon tunnusmerkki Lutherin mukaan on sakramenttien toimittaminen. Kuinka usein vl:sten tilaisuuksissa ehtollista vietetään?joo mutta maailman ainoat oikeat kristityt tänä päivänä ovat vanhoillislestadiolaisia
oletko sinä siitäkin yhtä mieltä - Hynde
ei teoilla kirjoitti:
Ja jälleen kerran olen samaa mieltä siitä, että "sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat jotka kuulevat paimenensa äänen". Siitä tosin en ole, että 7-vuotias lapsi sen tietäisi. Lapsi oppii tasan tarkkaan sen, mikä hänelle kotona opetetaan.
Yksi kirkon tunnusmerkki Lutherin mukaan on sakramenttien toimittaminen. Kuinka usein vl:sten tilaisuuksissa ehtollista vietetään?Kunnon saksaksi sen pitäisi kuulua näin: "ein heilige Gemeine" (pyhä yhteisö). Puhun tästä siksi, että nämä sanat ymmärrettäisiin oikein
Minä uskon, että maan päällä on pieni joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa. Puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.
--
Ehtoolliset pidetään Ev.Lut-kirkon ehdoilla kirkossa kirkkotilaisuuksissa. Kirkko on myöntänyt luvan kesäseuratilaisuuksiin. - Hynde
- - - kirjoitti:
joo mutta maailman ainoat oikeat kristityt tänä päivänä ovat vanhoillislestadiolaisia
oletko sinä siitäkin yhtä mieltäJa sellaisia ihmisiä (kristityitä) täytyy aina olla maan päällä, vaikka niitä olisi useampia kuin yksi tai kaksi. Sellaisia vanhoja on valitettavasti ainoastaan vähän, ja jotka eivät sitä ole, heidän ei pitäisi lukea itseään lainkaan kristityiksi, eikä heitä pitäisi lohduttaakaan, ikäänkuin he olisivat kristittyjä lörpöttelemällä paljosta syntien anteeksiantamuksesta ja Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät.
- Luther X
Hynde kirjoitti:
Sen siis, joka tahtoo löytää Kristuksen, täytyy ensin löytää seurakunta. Sillä kuinka voisi joku tietää, missä Kristus on ellei hän tiedä, missä Hänen uskovansa ovat? Ja se, joka tahtoo tietää jotakin Kristuksesta, hän ei saa uskoa itsensä päälle, tahi omilla mielipiteillään rakentaa omat portaansa taivaaseen, vaan hänen tulee mennä seurakuntaan eli kirkkoon ja kysyä sieltä. Nyt ei kirkko ole olkia ja kiviä, vaan se on joukko kristinuskoisia ihmisiä;
Jumala on siellä missä Hänen luotunsakin. Ja joka huuta avuksensa Herran nimeen pelastuu :-sanotan. Minä uskon enemmän Jumalan sanaa kuin ihmisten tulkintoja erillaisista portaista.
Ollaan yksilöinä vastaamassa itsestämme Jumalalle. Jumalan sana ja Pyhähenki tekee elävän uskon ilman välikäsiä ( ihmislihaa ) - löytyy vl-joukosta?
Hynde kirjoitti:
Kunnon saksaksi sen pitäisi kuulua näin: "ein heilige Gemeine" (pyhä yhteisö). Puhun tästä siksi, että nämä sanat ymmärrettäisiin oikein
Minä uskon, että maan päällä on pieni joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa. Puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.
--
Ehtoolliset pidetään Ev.Lut-kirkon ehdoilla kirkossa kirkkotilaisuuksissa. Kirkko on myöntänyt luvan kesäseuratilaisuuksiin.Kerrotko näistä vielä lisää? Ja eikö juuri lestadiolaisuus ole hajonnut moneen pikku kuppikuntaan?
- Hynde
Luther X kirjoitti:
Jumala on siellä missä Hänen luotunsakin. Ja joka huuta avuksensa Herran nimeen pelastuu :-sanotan. Minä uskon enemmän Jumalan sanaa kuin ihmisten tulkintoja erillaisista portaista.
Ollaan yksilöinä vastaamassa itsestämme Jumalalle. Jumalan sana ja Pyhähenki tekee elävän uskon ilman välikäsiä ( ihmislihaa )Iso Katekismus 3tta uskonkohtaa.
Opi sen vuoksi ymmärtämään tämä uskokohta mahdollisimman selvästi. Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi "Minä uskon Pyhään Henkeen", osaat silloin vastata: "Uskon, että Pyhä Henki - nimensä mukaisesti - pyhittää minut." Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää? Vastaat näin: "Hän käyttää siihen kristillistä kirkkoa, syntien anteeksiantamista, ruumiin ylösnousemista ja iankaikkista elämää." Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään. - Hynde
Luther X kirjoitti:
Jumala on siellä missä Hänen luotunsakin. Ja joka huuta avuksensa Herran nimeen pelastuu :-sanotan. Minä uskon enemmän Jumalan sanaa kuin ihmisten tulkintoja erillaisista portaista.
Ollaan yksilöinä vastaamassa itsestämme Jumalalle. Jumalan sana ja Pyhähenki tekee elävän uskon ilman välikäsiä ( ihmislihaa )Edellisestä jäi:
Sillä missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeä, joka luo, kutsuu ja kokoaa kristillisen kirkon ja jota ilman kukaan ei voi päästä Herran Kristuksen luo - kysymys
Hynde kirjoitti:
Edellisestä jäi:
Sillä missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeä, joka luo, kutsuu ja kokoaa kristillisen kirkon ja jota ilman kukaan ei voi päästä Herran Kristuksen luoSiteeraat tässä Lutheria ihan urakalla ilmeisesti yrittääksesi sillä todistaa oman joukkosi olevan se oikea yhteisö, josta Lutherkin puhuu. Ei siinä mitään, saat toki niin tehdä. Mutta esimerkiksi ehtoolliskysymys tökkii teidän kohdalla ja pahasti. Siinä ei enää uskotakkaan Lutherin sanaa. Miksi näin? Tämä minua kovasti kiinnostaisi.
- Hynde
löytyy vl-joukosta? kirjoitti:
Kerrotko näistä vielä lisää? Ja eikö juuri lestadiolaisuus ole hajonnut moneen pikku kuppikuntaan?
Emme tunnusta eriseuroja. He eivät ole meitä. Emme siis hyväksy hajaannusta.
Sellaisessa on hajaannusta joka hyväksyy eriseuroja.
On tekopyhää puolustella uskoaan ihmeteoillaan. Armolahjoihin tukeutuminen uskonsa todistukseksi ei ole muuta kuin omien tekojen esittelyä.
. Tess. 2:9
Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä.
Armolahjoja ei tarvita kuin yksi.
Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, - Hynde
kysymys kirjoitti:
Siteeraat tässä Lutheria ihan urakalla ilmeisesti yrittääksesi sillä todistaa oman joukkosi olevan se oikea yhteisö, josta Lutherkin puhuu. Ei siinä mitään, saat toki niin tehdä. Mutta esimerkiksi ehtoolliskysymys tökkii teidän kohdalla ja pahasti. Siinä ei enää uskotakkaan Lutherin sanaa. Miksi näin? Tämä minua kovasti kiinnostaisi.
Uskotaan Lutherin sanaan, tosin ei niikuin se yleisesti tulkitaan.
-Ehtoollisessa on syntien anteeksi antamus.
-Ehtoollisella käynnistä ei saa syntejä anteeksi.
Siinä sulle pähkinä purtavaksi, että tietäisit mikä on ehtollinen. Menetkö sinne vilpillisesti hakemaan syntien anteeksi antamusta eläten muuten ohi seurakunnnan, pelkällä käynnillä.
Käytätkö sitä ripin korvikkeena ja evankeliumin korvikkeeena, synninpäästön korvikkeena?
Näin on usein väärin kirkon piireissä opetettu ehtoollisen korvaavan kaikki muun evankeliumin.
Eikö jo rippisaarna opeta tunnustamaan ja pyytämään syntejä anteeksi ennen ehtoollista. Jos me ehtoollisella vahvistamme uskomme niin pilkkaajat sanovat ettemme usko saavamme siitä syntejämme anteeksi. Vahvistamme syntien anteeksi antamuksen ja ehtoollinen ei ole vain siinä tuo vaan jokapäiväinen ehtoollinen siinä yhdistyy nämä evenkeliumin osat, en osaa selittää kun ehtoollinen on nimeen omaan sakramentti ja henkilökohtaisesti ei kiinnosta opillisia saivarteluja yksityiskohdista koska ne on osa salatttuja=sakramentti.
"Siksi kristikunnassa kaikki on olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta. Se tapahtuu omantuntomme lohduksi ja rohkaisuksi. Pyhä Henki vaikuttaa näin sen, ettei meihin jäänyt synti pysty meitä vahingoittamaan. Me elämme näet kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme toisiamme" - Luther X
Hynde kirjoitti:
Iso Katekismus 3tta uskonkohtaa.
Opi sen vuoksi ymmärtämään tämä uskokohta mahdollisimman selvästi. Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi "Minä uskon Pyhään Henkeen", osaat silloin vastata: "Uskon, että Pyhä Henki - nimensä mukaisesti - pyhittää minut." Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää? Vastaat näin: "Hän käyttää siihen kristillistä kirkkoa, syntien anteeksiantamista, ruumiin ylösnousemista ja iankaikkista elämää." Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään.Herra tuntee kyllä omansa..)) Turhia opinkappaleita on tarpeeksi maailmassa. Ei taivaaseen ihmismassana mennä,,, vaan Jumalan valittuina.
Liiallinen seurakunta keskeisyys on monelle riippuvuus josta on tullut taakka. Hyvä ohjenuora on kulkea keskitietä ja välttää ääripäitä.
Jumala rakastaa jokaista puutteistaan huolimatta. Ja huolehtii siittä että perille pääsee jokainen joka Hänessä pysyy!! Hynde kirjoitti:
Uskotaan Lutherin sanaan, tosin ei niikuin se yleisesti tulkitaan.
-Ehtoollisessa on syntien anteeksi antamus.
-Ehtoollisella käynnistä ei saa syntejä anteeksi.
Siinä sulle pähkinä purtavaksi, että tietäisit mikä on ehtollinen. Menetkö sinne vilpillisesti hakemaan syntien anteeksi antamusta eläten muuten ohi seurakunnnan, pelkällä käynnillä.
Käytätkö sitä ripin korvikkeena ja evankeliumin korvikkeeena, synninpäästön korvikkeena?
Näin on usein väärin kirkon piireissä opetettu ehtoollisen korvaavan kaikki muun evankeliumin.
Eikö jo rippisaarna opeta tunnustamaan ja pyytämään syntejä anteeksi ennen ehtoollista. Jos me ehtoollisella vahvistamme uskomme niin pilkkaajat sanovat ettemme usko saavamme siitä syntejämme anteeksi. Vahvistamme syntien anteeksi antamuksen ja ehtoollinen ei ole vain siinä tuo vaan jokapäiväinen ehtoollinen siinä yhdistyy nämä evenkeliumin osat, en osaa selittää kun ehtoollinen on nimeen omaan sakramentti ja henkilökohtaisesti ei kiinnosta opillisia saivarteluja yksityiskohdista koska ne on osa salatttuja=sakramentti.
"Siksi kristikunnassa kaikki on olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta. Se tapahtuu omantuntomme lohduksi ja rohkaisuksi. Pyhä Henki vaikuttaa näin sen, ettei meihin jäänyt synti pysty meitä vahingoittamaan. Me elämme näet kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme toisiamme"Joa epäuskoinen menee ehtoolliselle, niin omaksi tuomiokseen ottaa sen.
- vah.lest
Hynde kirjoitti:
Ja sellaisia ihmisiä (kristityitä) täytyy aina olla maan päällä, vaikka niitä olisi useampia kuin yksi tai kaksi. Sellaisia vanhoja on valitettavasti ainoastaan vähän, ja jotka eivät sitä ole, heidän ei pitäisi lukea itseään lainkaan kristityiksi, eikä heitä pitäisi lohduttaakaan, ikäänkuin he olisivat kristittyjä lörpöttelemällä paljosta syntien anteeksiantamuksesta ja Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät.
Ei oikeassa uskossa kokemukset eikä tieto auta, eikä mitkään ihmisteot. Ne on hyviä kyllä maallisissa asioissa.
- lue
M.Luther syntien anteeksiantamisesta:
”Älä anna tässä johtaa itseäsi harhaan tuon farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseään, kuinka ihminen muka voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa annakaan syntejä anteeksi kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan Hän määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa tai kuten he sanovat, sisällistä anteeksiantoa.”- luetaan synninpäästö
se ei ole vl:ien yksinoikeus. Ja itseasiassa, se oli kirkossa käytössä jo ennen Lars Leevi Lestadiusta. Että ihan perusluterilainen käytäntö on tuo synninpäästö. Mutta edelleen, se ei ole sidottu ihmiseen (paavi), vaan SANAAN.
- ....
luetaan synninpäästö kirjoitti:
se ei ole vl:ien yksinoikeus. Ja itseasiassa, se oli kirkossa käytössä jo ennen Lars Leevi Lestadiusta. Että ihan perusluterilainen käytäntö on tuo synninpäästö. Mutta edelleen, se ei ole sidottu ihmiseen (paavi), vaan SANAAN.
Pysy aiheessa, älä höpötä vierestä.
Aiheena oli Lutherin uskoon tulo. - paavalin kirjeitä
.... kirjoitti:
Pysy aiheessa, älä höpötä vierestä.
Aiheena oli Lutherin uskoon tulo.vaikka opettaakin synninpäästöstä kuten opettaa. Se ei muuta miksikään sitä, miten hän on tullut uskoon.
- Hynde
paavalin kirjeitä kirjoitti:
vaikka opettaakin synninpäästöstä kuten opettaa. Se ei muuta miksikään sitä, miten hän on tullut uskoon.
On valehtelemista väittää Lutherin tulleen uskoon vain lukemalla Paavalin kirjeitä siis toisin kuin hän itse opettaa uskoon tulosta.
Luther ei voi puhua itseään vastaan.
Mielipiteesi on jonkun tutkijan harhapäätelmä.
Tiedän erään jolle valkeni usko Lestadiuksen saarnojen luvun kautta, muttei hän tullut sitä kautta uskoon vaan piti löytää kristikunta.
- el-kirahwi
Lutherin tapa saada usko on kiistanalainen kysymys, eikä siihen todennäköisesti koskaan saada täyttä varmuutta. Pääteoriat ovat, että Luther sai uskon lukiessaan roomalaiskirjeettä (muistaakseni) ja että Luther sai uskon toisen munkin vakuuttaessa hänelle Jumalan armoa.
Lestadiolaisuuspalstalla pELerin on joskus lainannut jotain ranskankielistä historiateosta, jossa Lutherin uskoontulon kerrotaan tapahtuvan sen munkin kautta.
Muuten myös uudessa Luther-elokuvassa Luther taisi saada uskon rippi-isänsä ohjauksessa. Tosin siinä ehkä painottui enemmän Lutherin rukous kuin rippi-isän sanat (eikä mitään varsinaista synninpäästöä tapahtunut). Mutta joka tapauksessa siinä ei ainakaan olut mitään raamatunlukukohtausta. Elokuvat tietysti ovat mitä ovat, eivätkä välttämättä perustu totuuteen, mutta joku syy siihenkin varmaan oli, miksi elokuva tehtiin niin kuin tehtiin. - Sakke
Kyllä vanhemmat historiankirjat kertovat Lutherin tulleen uskoon tavattuaan toisen munkin, jonka kanssa hän keskusteli.
Uusimmissa historiankirjoissa on sitten tämä lukemisjuttu ja unohdettu tyystin tuo kohtaaminen ennen uskoneen munkin kanssa.. En tiedä, miksi se on sitten näin muutettu, sitä saa jokainen itse tykönään pohtia.- ansioton
Luther oli ahkera ja nuhteeton munkki, mutta koki, ettei saanut rauhaa sielulleen millään omilla teoillaan, ei lukemalla, ei millään munkin tehtävillä tai suorituksilla. Lutherin omatunto oli rauhaton ja hän etsi armollista Jumalaa siihen saakka kunnes munkki Joh. von Staupiz saarnasi hänelle synnit anteeksi Jumalan armosta jo aiemmin uskoneena. Luther käsitti, että hän oli koko aikaisemman elämänsä vihannut Jumalaa ja yrittänyt lepyttää Häntä omilla teoillaan. Vasta Staupizin julistama evankeliumi valaisi Lutherin uskon silmät ja hän käsitti armon. Siitä lähtien Luther julisti, että ihminen tulee autuaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
- lähteen?
ansioton kirjoitti:
Luther oli ahkera ja nuhteeton munkki, mutta koki, ettei saanut rauhaa sielulleen millään omilla teoillaan, ei lukemalla, ei millään munkin tehtävillä tai suorituksilla. Lutherin omatunto oli rauhaton ja hän etsi armollista Jumalaa siihen saakka kunnes munkki Joh. von Staupiz saarnasi hänelle synnit anteeksi Jumalan armosta jo aiemmin uskoneena. Luther käsitti, että hän oli koko aikaisemman elämänsä vihannut Jumalaa ja yrittänyt lepyttää Häntä omilla teoillaan. Vasta Staupizin julistama evankeliumi valaisi Lutherin uskon silmät ja hän käsitti armon. Siitä lähtien Luther julisti, että ihminen tulee autuaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Mistä sait tämän tiedon vai onko vain kuulopuhetta? LÖytyykö netistä jotain?
- eräästä tutkimuksesta
ansioton kirjoitti:
Luther oli ahkera ja nuhteeton munkki, mutta koki, ettei saanut rauhaa sielulleen millään omilla teoillaan, ei lukemalla, ei millään munkin tehtävillä tai suorituksilla. Lutherin omatunto oli rauhaton ja hän etsi armollista Jumalaa siihen saakka kunnes munkki Joh. von Staupiz saarnasi hänelle synnit anteeksi Jumalan armosta jo aiemmin uskoneena. Luther käsitti, että hän oli koko aikaisemman elämänsä vihannut Jumalaa ja yrittänyt lepyttää Häntä omilla teoillaan. Vasta Staupizin julistama evankeliumi valaisi Lutherin uskon silmät ja hän käsitti armon. Siitä lähtien Luther julisti, että ihminen tulee autuaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Luther tarvitsi kokonaisvaltaista armahdusta. Johann von Staupitz yritti neuvoa Lutheria mystiikan tielle, antamaan itsensä Jumalan käsiin ja luopumaan omasta ponnistelusta. Kuitenkin tästä oli vain ajoittaista apua. Staupitz kehotti Lutheria katsomaan Kristukseen, mutta Luther ei nähnyt Kristusta armahtavana vapahtajana, vaan pelottavana tuomarina. Staupitz oli joka tapauksessa korvaamattomana sielunhoidollisena apuna Lutherille. Auttaakseen Lutheria ahdistuksissaan Staupitz määräsi Lutherin jatkamaan opintojaan tohtorintutkintoon asti ja ottamaan hoitoonsa raamattutiedon oppituolin Wittenbergin yliopistossa. Luther suhtautui ajatukseen hyvin vastahakoisesti, mutta suostui lopulta noudattamaan sitä. Staupitzin menettelyn pohjana oli ajatus, että Luther löytäisi sielulleen rauhan syventyessään tutkimaan Raamattua. Lokakuun 19. päivänä 1512 Luther vihittiin teologian tohtoriksi. Vuoden 1513 elokuussa Luther aloitti luentonsa psalmeista. Lukiessaan 22. Psalmin alkusanoja "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Lutherille avautui äkillisesti aivan uudenlainen käsitys Kristuksesta. Hän näki pelottavan tuomarin nyt aivan uudessa valossa. Vielä tärkeämmät olivat Lutherin luennot Roomalaiskirjeestä vuoden 1515 huhtikuusta vuoden 1516 syyskuuhun. Tutkiessaan Roomalaiskirjettä ja sanan "vanhurskaus" kreikankielisiä merkityksiä Luther löysi pelastuksen. Hänelle selvisi, että sana "vanhurskas" tarkoittaa Jumalasta puhuttaessa oikeudenmukaista, mutta ihmisestä puhuttaessa Jumalalle kelpaavaa. Tämän seurauksena Lutherille valkeni, että Jumala vanhurskauttaa ihmisen, eli lukee ihmisen Jumalalle kelpaavaksi, yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. "Sola fide, sola gratia, solus Christus." Oma kilvoittelu ei ole tarpeellista, eikä johda pelastukseen. Lutherin koki ns. tornikokemuksensa. Hän löysi evankeliumin, sai syntinsä anteeksi ja löysi sisäisen rauhan ja pelastusvarmuuden. Lutherin "uudelleen löytämää" vanhurskauttamisoppia kutsutaan reformatorikseksi löydöksi.
http://koti.mbnet.fi/~apologi/frameredir.htm?http://koti.mbnet.fi/~apologi/Artikkelit/luther.htm
Tuo tutkimus antaa kyllä hieman eri kuvaa kuin sinä tästä Von Staupitzista. Mielenkiinnosta haluaisin nähdä myös toisenlaisen tutkimuksen, ja sinulla on varmaankin sellainen esittää, koska puhut niin suurella varmuudella. - Sakke
eräästä tutkimuksesta kirjoitti:
Luther tarvitsi kokonaisvaltaista armahdusta. Johann von Staupitz yritti neuvoa Lutheria mystiikan tielle, antamaan itsensä Jumalan käsiin ja luopumaan omasta ponnistelusta. Kuitenkin tästä oli vain ajoittaista apua. Staupitz kehotti Lutheria katsomaan Kristukseen, mutta Luther ei nähnyt Kristusta armahtavana vapahtajana, vaan pelottavana tuomarina. Staupitz oli joka tapauksessa korvaamattomana sielunhoidollisena apuna Lutherille. Auttaakseen Lutheria ahdistuksissaan Staupitz määräsi Lutherin jatkamaan opintojaan tohtorintutkintoon asti ja ottamaan hoitoonsa raamattutiedon oppituolin Wittenbergin yliopistossa. Luther suhtautui ajatukseen hyvin vastahakoisesti, mutta suostui lopulta noudattamaan sitä. Staupitzin menettelyn pohjana oli ajatus, että Luther löytäisi sielulleen rauhan syventyessään tutkimaan Raamattua. Lokakuun 19. päivänä 1512 Luther vihittiin teologian tohtoriksi. Vuoden 1513 elokuussa Luther aloitti luentonsa psalmeista. Lukiessaan 22. Psalmin alkusanoja "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Lutherille avautui äkillisesti aivan uudenlainen käsitys Kristuksesta. Hän näki pelottavan tuomarin nyt aivan uudessa valossa. Vielä tärkeämmät olivat Lutherin luennot Roomalaiskirjeestä vuoden 1515 huhtikuusta vuoden 1516 syyskuuhun. Tutkiessaan Roomalaiskirjettä ja sanan "vanhurskaus" kreikankielisiä merkityksiä Luther löysi pelastuksen. Hänelle selvisi, että sana "vanhurskas" tarkoittaa Jumalasta puhuttaessa oikeudenmukaista, mutta ihmisestä puhuttaessa Jumalalle kelpaavaa. Tämän seurauksena Lutherille valkeni, että Jumala vanhurskauttaa ihmisen, eli lukee ihmisen Jumalalle kelpaavaksi, yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. "Sola fide, sola gratia, solus Christus." Oma kilvoittelu ei ole tarpeellista, eikä johda pelastukseen. Lutherin koki ns. tornikokemuksensa. Hän löysi evankeliumin, sai syntinsä anteeksi ja löysi sisäisen rauhan ja pelastusvarmuuden. Lutherin "uudelleen löytämää" vanhurskauttamisoppia kutsutaan reformatorikseksi löydöksi.
http://koti.mbnet.fi/~apologi/frameredir.htm?http://koti.mbnet.fi/~apologi/Artikkelit/luther.htm
Tuo tutkimus antaa kyllä hieman eri kuvaa kuin sinä tästä Von Staupitzista. Mielenkiinnosta haluaisin nähdä myös toisenlaisen tutkimuksen, ja sinulla on varmaankin sellainen esittää, koska puhut niin suurella varmuudella.Tämä on juuri niitä uudenlaisia tutkielmia, jolla yritetään siirtää Lutherin uskoontulosta painopiste tähän lukemisjuttuun. Vähätellään tätä käytyä keskustelua toisen munkin kanssa.
Miksi historia pitää kirjoittaa uusiksi, ellei tehdä jonkin asian suhteen uusia löytöjä? Miksei kelpaa se ennen kirjoitettu teksti? Eihän historiallisia tapahtumia voi muuttaa vaikka haluaisikin.
Minulle ainakin kelpaa vanhat historiankirjoitukset tässäkin asiassa oikein hyvin, enkä näe mitään tarvetta lähteä niitä muokkaamaan ja muuttamaan.
Lutherin uskoontulosta ei olla tehty mitään uusia ”löytöjä”, ainoastaan tulkintaa muutettu. Miksi?
Miksi sinä haluat sitä muuttaa? - kysymys
Sakke kirjoitti:
Tämä on juuri niitä uudenlaisia tutkielmia, jolla yritetään siirtää Lutherin uskoontulosta painopiste tähän lukemisjuttuun. Vähätellään tätä käytyä keskustelua toisen munkin kanssa.
Miksi historia pitää kirjoittaa uusiksi, ellei tehdä jonkin asian suhteen uusia löytöjä? Miksei kelpaa se ennen kirjoitettu teksti? Eihän historiallisia tapahtumia voi muuttaa vaikka haluaisikin.
Minulle ainakin kelpaa vanhat historiankirjoitukset tässäkin asiassa oikein hyvin, enkä näe mitään tarvetta lähteä niitä muokkaamaan ja muuttamaan.
Lutherin uskoontulosta ei olla tehty mitään uusia ”löytöjä”, ainoastaan tulkintaa muutettu. Miksi?
Miksi sinä haluat sitä muuttaa?...
- vanh.lest
Jos menet naapurille kertomaan jonkun tarinan, hän kertoo sen ehkä kolmannelle ja hän neljännelle jne. Kun se juttu sitten tulee takasin, se on täysin muuttunut. Onkohan siinä edes totuutta oleenkaan senjälkeen...
- tutkimuksia
vanh.lest kirjoitti:
Jos menet naapurille kertomaan jonkun tarinan, hän kertoo sen ehkä kolmannelle ja hän neljännelle jne. Kun se juttu sitten tulee takasin, se on täysin muuttunut. Onkohan siinä edes totuutta oleenkaan senjälkeen...
sekä huhuja ja juoruja. Niillä on huima ero.
- vah.lest
tutkimuksia kirjoitti:
sekä huhuja ja juoruja. Niillä on huima ero.
Ja huhutkin on vaan huhuja. Usko perustuu Jumlalan Sanaan eli Raamattuun.
- Hynde
tutkimuksia kirjoitti:
sekä huhuja ja juoruja. Niillä on huima ero.
Lutherin opetukset ovat ristiriidassa tutkimuksen kanssa?
Lutherin on täytynyt saada uskonymmärryksen kuten opettaa tai muuten voitte pitää Lutherianne harhaoppisena. Tätä tosiseikkaa ei kumoa tieteelliset tutkimukset. - Ahura Mazda
ansioton kirjoitti:
Luther oli ahkera ja nuhteeton munkki, mutta koki, ettei saanut rauhaa sielulleen millään omilla teoillaan, ei lukemalla, ei millään munkin tehtävillä tai suorituksilla. Lutherin omatunto oli rauhaton ja hän etsi armollista Jumalaa siihen saakka kunnes munkki Joh. von Staupiz saarnasi hänelle synnit anteeksi Jumalan armosta jo aiemmin uskoneena. Luther käsitti, että hän oli koko aikaisemman elämänsä vihannut Jumalaa ja yrittänyt lepyttää Häntä omilla teoillaan. Vasta Staupizin julistama evankeliumi valaisi Lutherin uskon silmät ja hän käsitti armon. Siitä lähtien Luther julisti, että ihminen tulee autuaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Von Staupiz lienee kuitenkin katolinen, kuinkas muuten?
- Tahvo
Liitän tähän katkelman teoksesta:
Frederich Hammerich: Kristillisen kirkon historia
Oulu 1882, suomentanut W. Lindstedt
Munkit heidän lihallisessa suruttomuudessaan eivät ymmärtäneet vähääkään tällaisia
s i e l u n t u s k i a, vaan he sanoivat häntä houkkioksi; niin teki hänen rippi-isänsäkin, vaikka tämä kuitenkin lisäsi vakavan sanan lausuessaan: ”Jumala
ei ole julmistunut sinuun, vaan sinä tahdot riidellä hänen kanssansa!" Tästä tuli Lutberus vaan yhä umpimielisemmäksi, harvapuheisemmaksi ja sulkeutui koppeliinsa, eikä hänen rakas luuttunsa eikä luostarin kasvitarhakaan enään
voineet ilahduttaa häntä. '
Tähän aikaan saapui veljeskunnan provinsiali, sittemmin pää-vikarius Johannes Staupitz, Saksen'iin, jossa hänen oli määrä valvoa luostareita; hän oli mystikkoihin
kuuluva, ja oli itse läpikäynyt ankaran hengellisen taistelun ja sitte tullut käännetyksi (7 aikak. § 7). Hän puhui ahdistuksien tarpeellisuudesta. ”Saatpa nähdä, veli, että Jumala on käyttävä sinua palvelijanansa suuriin tekoihin! Mutta korkeat puut täytyy hänen latvata, niin etteivät ylettyisi taivaasen". Hätääntynyttä sielua hän kehoitti turvautumaan Jesuksen veressä löytyvään pelastukseen ja Jumalan rakkauteen: ”rakasta häntä, joka ensiksi rakasti sinua"
Ja kun Lutherus valitti syntejänsä, vastasi hän: "Haluaisitko olla ainoastaan maalattu syntinen, jolla olisi ainoastaan maalattu lunastaja? Että Jumala antoi Poikansa pelastukseksemme ei ole mikään valekuva, eikä leikintekoa". Kerran hän taasen kirjoitti leikillisesti: ”Sinä, veli, tahdot kaikin mokomin olla syntinen, eikä sinulla kuitenkaan ole todellista syntiä. Ei, jos mielit saada Kristusta auttajaksi, niin älä tule sellaisella hutiloimuksella ja sellaisilla pienillä synneillä, vaan sinulla täytyy olla jotensakin pitkä suurien syntien luettelo". Staupitz lahjoitti hänelle raamatun, josta
Lutherus sittemmin lausui: "Se on mailman viehättävin kirja, sen sanat leikkivät, hymyilivät ja tanssivat ympärilläni!" Näiden sisällisten taistelujen kestäessä vihittiin hän p a p i k s i v. 1507; piispa antoi hänelle kalkin lausuen, kuten tapa oli: ”Täten annan sinulle vallan uhrata sekä kuolleitten että elävitten puolesta!" Tästä lausui hän sittemmin: ”Ettei maa nielaissut meitä, se tapahtui suuren Jumalan äärettömästä pitkämielisyydestä!"
Mutta papin virka, tuo edesvastauksen alainen virka pikemmin enensi kuin lieventi hänen sielunsa tuskaa. Kun hän eräänä Kristuksen ruumiin juhlana kulki juhlasaatossa Staupitz'in rinnalla, tuli hänelle pelko ja kauhistus ajatellessaan, että Kristus itse oli pyhässä hostiassa (rippileipä); jota Staupitz kantoi; tuskan hiki valui hänen otsalleen. Mutta Staupitz sanoi: ”Sinun ajatuksesi eivät ole Kristus, sillä Kristus ei kauhistuta, vaan hän lohduttaa."
Lutherus tarttui taasen ruoskaansa, kidutti itseänsä paastoomisilla ja yövalvonnalla, mutta kaikki oli turhaan. Silloin, turvautui hän erääsen ijäkkääsen, koeteltuun munkkiin, jolle hän tunnusti "pelkonsa”, jota hän tunsi omassatunnossaan, ja munkille suotiin levittää valoa tässä sielun pimeydessä. Hän neuvoi Lutherusta kääntymään kasteenliittoonsa ja kolmanteen uskon kappaleesen s y n t e i n anteeksi saamisesta, kertoi ääneensä pyhät sanat: "minä uskon syntein anteeksi saamisen" ja lisäsi: "Älä nyt ainoastaan usko, että Jumala on antanut David'ille ja pyhälle Pietarille heidän syntinsä anteeksi, sillä sen uskoo perkelekin! Ei, vaan Jumalan tahto on, että jokainen uskoisi syntinsä, juuri omat syntinsä olevan hänelle annetut anteeksi!" Nämät sanat olivat otetut eräästä Bernhard'in saarnasta, ja hän laski Lutherus'en sydämelle nämät sekä Romalais-epistolan opin uskon vanhurskauttamisesta. Ja Lutherus kuuli Herran äänen munkin sanoissa, kasteessaan oli hän löytänyt syntein anteeksi antamisen; hänen silmänsä aukenivat ja sielunsa sai lohdutuksen. Tosin oli vielä paljon selkenevä, tosin sielun tuskat eivät vielä lakanneet - vastedes tulemme kertomaan niistä enemmän -, mutta niiden tutkain oli katkaistu. Sen tähden olemme ennättäneet erääsen Lutherus'en ja samalla koko kirkon elämän kääntökohtaan.- p_EL_erin
Olen siteerannut samaa historiaa aiemminkin, kuten tuolla ylempänä EL Kirahwi totesi. En ole osallistunut tähän keskusteluun, mutta voinen nyt ottaa sitaatin tähän. Se jotenkin täydentää edellistä puheenvuoroa.
Eli näin:
. . Työtä ei kuitenkaan oltu saatettu loppuun. Päävikaari (Staupitz) oli valmistellut sitä: Jumala säästi vähäisemmälle välikappaleelle kunnian sen täyttämisestä. Nuoren augustinolaismunkin omatunto ei ollut saanut rauhaa. Lopulta hänen ruumiinvoimansa uupuivat siitä jännityksestä, jossa hänen sielunsa oli pitkään ollut. Hän sairastui, mikä vei hänet haudan partaalle. Hän oli silloin toista vuotta luostarissa. Kaikki hänen entinen ahdistuksensa ja kauhunsa heräsivät henkiin kuoleman lähestyessä. Ajatus omasta saastaisuudesta ja Jumalan pyhyydestä valtasi uudelleen hänen sielunsa. Eräänä päivänä, kun hän oli epätoivon vallassa, astuu vanha munkki hänen selliinsä ja sanoo hänelle joitakin lohdutuksen sanoja. Luther avaa sydämensä ja kertoo hänelle pelkonsa, jotka ravistelevat hänen sisintään. Arvoisa vanhus ei ymmärtänyt -Staupitzin tavoin - seurata tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siinä löytänyt lohdun sydämelleen. Hän käyttää siis nuorelle veljelle samaa lääkettä. Johdattaen hänet apostoliseen tunnustukseen, jonka Luther varhaislapsuudessaan oli saanut oppia Mansfeldin koulussa, luki vanha munkki hurskaalla yksinkertaisuudella kohdan: Minä uskon syntien anteeksiantamiseen. Nämä yksinkertaiset sanat, hurskaan veljen sydämellisesti lausumana tällä ratkaisevalla hetkellä, vuodattivat suuren lohdutuksen Lutherin sydämeen. “Minä uskon”, hän toisti pian itsekseen kipujen vuoteessaan, “minä uskon syntien anteeksiantamiseen”. “Ah”, sanoi munkki, “ei riitä, että uskoo, että Daavid ja Pietari ovat saaneet syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin. Jumalan käsky on, että meidän tulee uskoa, että meidänkin syntimme on annettu meille anteeksi”. (Davidi aut Petro...Sed mandatum Dei esse, ut singuli homines nobis remitti peccata credamus [Melanchton Luther-elämänkerrassa]). Kuinka ihanalta tämä käsky kuulostikaan Luther-raukan korvissa! “Kuule, mitä Pyhä Bernhard sanoo puheessaan Marian ilmestyksestä”, lisäsi vanha veli: “Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: sinun synnit annetaan sinulle anteeksi”.
Tällä hetkellä lankesi totuuden valo nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu ja hän oli uskolla käsittänyt sen.
Tämän on kirjoittanut J.H. Merle D’Aubigné, Geneven teologisen seminaarin professori, teoksessaan Uskonpuhdistuksen historia, osa 1, kappaleessa, jonka otsikkona on Lutherin nuoruus ja kääntymys. Merle D’Aubigné oli etelä-ranskalaista sukua, joka oli paennut Sveitsiin katolisen kirkon vainoja 1700-luvulla. Jean Henri Merle D’Aubigné eli 1794-1872, ja kuten huomaamme, hän on käyttänyt lähteenään mm. Melanchtonin kirjoittamaa Luther-elämäkertaa.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1511903
Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu131826Joensuun (kaupungin) kiusaamisongelma
Syrjitään, savustetaan ulos ja kiusataan. Pieneen piiriin ei kaikki mahdu. Tehdään elämästä mahdotonta, jolloin ainoa va391674- 1061250
Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa
Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu1961228- 851208
Evoluutioteoria on varmuudella väärin - monet tutkijat irtisaunoutuvat siitä
Tutkimuksissa on löytynyt paljon näyttöä siitä, ettei evoluutioteoria ole totta. Monet tutkijat kuitenkin vielä kannatta4121110- 62889
- 49841
- 50836