migreenikko

Ei ole pitkä vaan ihan normaali. Aloitus 80 mg/vrk ja siitä pikkuhiljaa alennetaan. Ihan oikeat ohjeet olet saanut. Tuolla tavalla kroonistunut migreeni katkaistaan erityisesti jos särkylääkepäänsärky on mukana kuvioissa.

Mikä actavis 8 mg?

Ei ole Atacand, vaan Seloken. Verenpainelääke sekin, mutta en tiedä mitä eroa noilla on keskenään. Mulla ei riitä pelkästään, vaan lisänä menee vielä Topiramaatti. Pääsääntöisesti toimii hyvin, mutta sitten on niitä kausia kun ei mikään auta. Sille vaan ei voi mitään, mutta itse ajattelen niin, että jos saan estolääkkeillä sen puoli vuotta tervettä aikaa niin sekin on jo hyvin.

Mulla on siinä mielessä hankalaa, kun olen herkkä hajuille. Siinä ei mikään estolääke auta, jos jossain on hajukynttilä tai jollain ihmisellä liikaa hajuvettä. Jos menen kylään kotiin, jossa on kuivumassa pyykit jotka on pesty hajustetulla pesuaineella niin muuta ei tarvita. Näin joulun alla kauppareissut päättyy usein sängyn pohjalle. Tuoksukynttilät ja hyasintit on jopa ruokakaupoissakin niin, ettei niitä voi kiertää mitenkään. Pitäisi varmaan alkaa käyttää hengityssuojainta :)

Kun aina sanotaan, että vältä laukaisevia tekijöitä, niin täytyyhän migreenipotilaankin ruokakaupassa käydä. Kaikki muut voi jättää pois.

Toivottavasti sinulla ei ole näin vaikeata :)

Tuohon Atacandin annostukseen en kyllä osaa sanoa mitään. Itse olen Selokenin kanssa tehnyt niin, että kysyin lääkäriltä maksimiannostuksen, jonka enimmillään saan vuorokaudessa ottaa. Sen puitteissa sitten tein omia kokeiluja.

Jos joku Atacandia käyttävä lukee tätä ketjua niin ole kiltti ja vastaa tähän, jooko?

Itse käytän Cerazettea (minipilleri, keltarauhashormonia) ja se vie kuukautiset pois kokonaan. Varmasti silläkin joku vaikutus on. Lääkärisi ei taida olla ihan ajan tasalla. Sehän on ihan yleisesti tiedetty tosiasia, että hormonit vaikuttaa migreeniin.

Sanoisin kyllä, että jos tilanteesi on tuo, niin syö se kortisonikuuri ja katso mitä tapahtuu. Mitä menetettävää sinulla on? Et sinä sitä olisi saanut, jos lääkäri olisi katsonut sen vaaralliseksi. Ei kahdessa viikossa mitään pysyvää vahinkoa ehdi tapahtua, vaikka kortisonissa riskinsä onkin.

Minä aloitan omani huomenna :)

Hei!

Migreenin ja kipulääkepäänsäryn hoitoon käytetään tosiaan joskus neurologien ohjeistamana myös kortisonikuureja, eli ohje on kyllä tämän käytännön mukainen. Estolääkkeenä käytetty Atacand (kandesartaani) kuuluu ns. AT-salpaajiin ja sitä käytetään migreenin eston lisäksi mm. verenpainelääkkeenä. Kandesartaanin annos riippuu potilaasta, mutta on yleensä 8-32 mg / vrk.

Kivuttomia päiviä toivotellen:

-Klinikin lääkäritiimi

http://klinik.fi/terveysinfo/migreeni
Klinik - terveyspalvelusi netissä
www.klinik.fi

Ei välttämättä kannata ihan kauheasti ajatella sitä, mitä muilla on. Verenpainelääkkeen annos riippuu omasta verenpaineestasi. Jos minä ottaisin mallia muista Selokenin syöjistä niin hengenlähtö olisi lähellä. Luontainen verenpaine kun on hyvin alhainen jo valmiiksi niin mun maksimiannos on muiden aloitusannos. Lääkärisi määrittää sinulle sopivan annostuksen.

Totta, Topiramaatista tulee pahoinvointia, mutta mulla auttaa parin viikon Primperan-kuuri. Sen jälkeen tilanne pysyy hanskassa pitkän aikaa. Makuaistiakin se jollakin tavalla muuttaa. Limsat ja vissyvedet maistuu kummallisilta. Mutta tarvinneeko ihmisen semmoisia juoda... Topiramaatin ansiosta saan niin pitkiä oireettomia jaksoja, että siedän kyllä ne sivuvaikutukset. Maaliskuusta syyskuuhun oli lähes täysin migreenitön kausi. Muistaakseni kaksi migreeniä koko aikana. Syksy on aina paha. Johtuu varmaan pimeydestä. Valot loistaa kirkkaammin ja lähestyvä joulu tuo kaiken hajustetun tuuban ja välkkyvät valot joka paikkaan.

Tuo silmänpainejuttu onkin kinkkisempi juttu. Pitäisi tietää, tarkoittaako se pitkäaikaiskäytössä vai kaikessa käytössä. Ja jos se silmänpaine nousee niin laskeeko se sitten kuurin loputtua? Kyse ei kuitenkaan ole kuin kahdesta viikosta ja annosta lasketaan koko ajan muutaman päivän välein. Sinun varmaan pitäisi joka tapauksessa käydä sen kahden viikon aikana tarkistuttamassa tuo paine muutamaan kertaan. En tiedä, tämä vaatii kyllä lääkärin arviota. En itse aloittaisi omin päin.

Onko sinulla taloudellisesti mahdollista käydä yksityisellä neurologilla? Minä päädyin ihotautilääkärin asioissa tähän vaihtoehtoon, kun ei tk-lääkärin hoidoista tullut sen valmiimpaa eikä lähetteen saamisesta ollut toivoakaan. Jostain toki joutuu sitten nipistämään, mutta monen vuoden turhat hoidot ja rasvat loppui kahden viikon hoitoon ja sen jälkeen ei ole sairaus uusinut. Samalla loppui epätietoisuus ja sain ohjeet ja uuden reseptin tulevan varalle, jos uusii tai hoito ei auta. Eihän tuo halpaa ole, mutta valitettavasti joskus ainoa tapa saada apua.

Lue myös tuo toinen keskustelu gluteenittomasta ruuasta. Itse lähdin kokeilemaan toisista syistä. Ei auttanut alkuperäiseen tarkoitukseen, eikä migreeniinkään ollut mitään vaikutusta mutta pitkään jatkunut salaperäinen kuumeilu loppui siihen paikkaan, samoin vuosia vaivanneet aftat. Minulle tapahtui myös tuo pään kirkastuminen. Uskon helposti, että jotkut saavat tästä avun migreeniinkin, vaikka minua ei auttanutkaan.

Primperan on pahoinvointilääke. Ilman sitä minäkin olisin joutunut lopettamaan Topiramaatin. Olipa neurologisi erikoinen tyyppi. Eihän Topiramaatti ole kuin yksi vaihtoehto. Tosin yksi tehokkaimmista, siksi kai sitä yleensä ensimmäisenä kokeillaankin. Tiedän monen saaneen avun Triptylistä (minuun ei ollut mitään vaikutusta) sekä Lamotrigiinistä (en ole kokeillut). Gabapentiniä kokeilin, mutta pönttö meni niin sekaisin, että lopetin alle viikossa, sama juttu Deprakinen kanssa. Stemetil aiheutti päänsärkyä, ei migreeniä vaan tavallista jomottavaa pääkipua. Kannattaa kysyä, mitä mieltä lääkärisi on näistä, josko joku voitaisiin ottaa kokeiluun. Mikään ei ollut sikakallis, joten sen puolesta ei tarvii murehtia. Mulle neurologi sanoi, että migreeni voidaan karkeasti jakaa kahteen tyyppiin. Toiset reagoi masennuslääkkeisiin ja toiset epilepsialääkkeisiin. Jos on selvästi nähtävissä kumman ryhmän lääkkeet tehoaa niin sopivan löytäminen on paljon helpompaa.

En tiedä missä asut, mutta kyllä täällä meillä päin on ihan selvää, että migreeniä hoitaa neurologi silloin kun yleislääkärin taidot ei riitä enää. Sinun tilanteesi kuulostaa niin vaikealta, että tuosta voisi jo tehdä kyselyn potilasasiamiehelle, että miksi ei pääse kun muualla Suomessa pääsee. Voisit kokeilla sellaista vielä, että seuraavan kohtauksen tullessa menet päivystykseen tippaan. Jotkut sanovat, että silloin kyllä pääsee, ja osalla on saattanut jopa neurologi tulla päivystykseen katsomaan. Riippuu vähän asuinpaikasta, että miten iso sairaala on ja onko päivystävää neurologia. Voi myös olla, että jos asut isossa kaupungissa niin siellä vaan on niin hirveät jonot neurologille, että heidän on pakko karsia porukkaa siitä jonosta. En tiedä kuka osaisi sanoa, miksi ihmisiä kohdellaan niin eriarvoisesti. Johtuuko asuinpaikasta, iästä, sukupuolesta, sosiaalisesta asemasta, lääkärin tekstistä lähetteessä...

Tottakai vastaan. En tiedä onko tästä mitään varsinaista apua, mutta ainakin vertaistukea. Ainakin tiedät, että joku lukee tätä ja on hengessä mukana vaikka ei ilman lääkärin koulutusta paljon mitään pystykään tekemään.

Toivoa ei saa koskaan menettää. Mitenkäs tuo Stemetil tai Lamotrigiini? Kummastakin on moni saanut avun. Yks mikä tuli mieleen, niin jos se keltarauhashormoni auttoi niin miksi ei voisi kokeilla minipillereitä? Jos siis ei ole jatkuvalle käytölle olemassa muita esteitä.

Minulla on nyt ihan selvästi kortisoni auttanut. Olo on migreenien osalta mahtava, mutta kun en saa nukuttua niin se hiukan hankaloittaa elämää. Mutta pieni hinta kivuttomuudesta. Pääsisitkö tk-lääkärillesi neuvottelemaan siitä silmäasiasta? Jos sitä voitaisiin jotenkin seurata hoidon aikana? Kaksi viikkoa on lyhyt aika ja annosta lasketaan koko ajan, joten kuinka todennäköistä olisi saada pysyviä vaurioita jos sitä silmänpainetta tarkkailtaisiin?

Niin, kumpi sitten on se pienempi paha? Ottaa riski vai jatkaa migreenien kanssa. Vaikeita kysymyksiä. Kunpa osaisin sanoa jotakin viisasta.

Nuo on läpi käyty. Tutkimuksissa lääkäri totesi että on ollut lapsuudesta saakka. Sain esto ja kohtauslääkkeet. No, enpä oivaltanut lääkäriltä enempää tenttailla tai tiesikö lääkärikään muuta. Tästä on jo aikaa.
Nyt jokin aika sitten sain akuuttistressireaktion (olen saanut sen kerran aiemminkin ) nyt osasin hakeutua hoitoon heti - kannatti sillä selvisin viikossa. Tämä siksi että heti stressikohtauksen aluksi alkoi kova päänsärky, mitkään lääkkeet eivät auttaneet. Keskustelu auttoi.
Ymmärsin että aiemmat päänsärkyni joita hoidettiin migreeninä (tehottomilla lääkkeillä) olikin stressin aiheuttamaa. Keskustelun osuus on todella tärkeä. Asioiden joiden olettaa aiheuttaneen stressin ja päänsäryn. Kannattaa ehkä miettiä onko päänsärky todella migreeniä. Mulla toimi tämä.

Auttaa tai ei, niin onhan sitä silti mukava keskustella toisten samanlaisten kanssa :)

Tuo lisäainejuttu oli kyllä hyvä huomio. Saan itsekin migreenin monestakin makeutusaineesta. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä ettei sellaisia edes tarvita muutenkaan, joten enpä ostaisi keinomakeutettuja tuotteita vaikka ei olisikaan migreeniä. Yleensä teen kaiken alusta asti itse, joten ihan hirveästi ei tarvitse pohtia näitä asioita kaupassa.

Mitenkäs "migreeni ainainen" tilanteesi tällä hetkellä?

Tuohon lääkeasiaan on kyllä paha näin maallikkona sanoa mitään. Ainahan se on riski mennä omin päin rukkaamaan annoksia, mutta samaahan olen itsekin tehnyt... Jos pystyt tarkkailemaan paineita niin ei kai siinä sitten mitään hengenvaaraa ole. Käsittääkseni suurin vaara ilmeisesti tulee siitä, että alkaa huippaamaan ja pyörtyy lyöden päänsä johonkin ja sitä kautta sitten voi käydä huonosti.

Onhan ne lääkkeet sitten auttaneet tosi paljon, jos noinkin paljon olet saanut migreenilääkkeitä vähennettyä. Pienikin edistys on iloinen asia :)

Tähän asti olen voinut ihan hyvin, mutta viime yönä sain tuosta kortisonista jonkin ihme "kohtauksen". Jalat turposi kaksinkertaisiksi, ihoa kuumotti ja oli kosketusarka ja sydän takoi hullun lailla. Aamulla kun lähdin kotiin (olen siis yövuorossa tällä viikolla) niin en meinannut päästä autoon kun ei polvet taipuneet niin että olisi päässyt penkkiin. Oli aikamoinen kokemus. Ei tiennyt pitäisikö ajaa päivystykseen vai kotiin :) En vaan käsitä kuinka se tuolla tavalla puun takaa tuli, kun muuten ei mitään pientä turvotusta kummempaa ole ollut koko aikana. Olisinko sitten syönyt jotain sopimatonta.

Kuten monta kertaa on todettu, niin teki sitten niin tai näin, niin ikinä ei mene hommat putkeen.

Kyllä katosi. Yhtään kohtausta ei ole ollut koko aikana, eikä edes sellaista tunnetta että olisi tulossakaan. Aloitusannos oli 80 mg ja siitä kolmen päivän välein laskevin annoksin. Piti jatkua 2 viikkoa, mutta nyt lopetetaan nopeutetusti. Ensimmäinen viikko meni loistavasti. Aivan pientä turvotusta oli havaittavissa loppuviikosta, mutta ei millään tavalla häirinnyt elämää.

Nyt tänään on jo ihan normaali olo. Toivottavasti tästä nyt oli pidempiaikainen apu, vaikka jäikin vähän tyngäksi.

Siitä kirjasta voisi olla monelle ihmiselle apua. Ei muuta kuin kynä käteen :) Tai siis näppis... Oletko lukenut Migreenikon mieli -blogia koskaan? Siellä olisi paljon kiinnostavaa luettavaa ja hyvää tietoa, kun vaan joskus olisi tuota aikaa.

Olisi ihan kiva, kun tällä palstalla vilkastuisi kirjoittelu.

Onko siitä Atacandin nostosta tapahtunut mitään? Toivottavasti ei ainakaan negatiivisia vaikutuksia :)

Tuohon silmäasiaan pitäisi saada silmälääkäriltä mielipide. Eihän välttämättä noin lyhyen kuurin aikana kaikki sivuvaikutukset jää pysyviksi. Mutta ei sitä oikein omin päin uskalla lähteä kokeilemaan.

Mulle on neurologi määrännyt atacandia 8mg päivässä. Atacandi ei laske pulssia siksi sain sitä, minulla pulssi 50 ja alle. Sumatriptaania menee sitten välillä useammin ja välillä pääsee viikkoja ettei tule kohtauksia.