Huumoria, pliis

Kyllä Veikko Huovinen on Suomen tasokkain humoristi kirjailijoiden joukossa. Varsinkin ne lyhyistä erillisistä tarinoista kootut teokset ovat hupaisia.

Kalle Päätalon kirjoissa on myös huimaa huumoria, mutta sen kokeakseen täytyy olla hänen kerronnallisesta, hitaasti etenevästä tyylilajista kiinnostunut.

Mutta hieman epäilen, että jos nimimerkki pitää Arto Paasilinnan pelkistetystä (pieru)huumorista, tämä Huovisen vivahteikkaampi sellainen saattaa mennä yli hilseen.

Samaa mieltä: Huovis-Veikon "lyhyet erikoiset" ovat ylivoimaisia kun puhutaan suomalaisesta huumorista.

Mika Waltarihan oli myös todella hauska mies aikanaan; esimerkkeinä vaikkapa Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim. Häntä vain ei mielletä hauskaksi, koska hän kertoo tarinansa niin naama peruslukemilla. Sama pätee osin Antti Tuuriin.

Pari muuta:

Charles Bukowski: Postitoimisto ( muukin Bukon tuotanto)
Venedikt Erofejev: Moskova-Petuski (avaa ikkunan venäläiseen sieluun ja antaa drinkkivinkkejä)

En muista, että Arto Paasilinnan kirjoissa olisi pierty kertaakaan enkä kyllä miellä hänen tekstiään pieruhuumoriksi edes kuvaannollisesti. Jos pyydän asiallisesti kirjasuosituksia, niin turha esitellä sellaisia, jotka todellakin saattavat mennä yli hilseen. Minä nimittäin olen erittäin yksinkertainen ihminen. Tyhmäkin vielä.

Päätaloa en ole saanut luetuksi 20 sivua pitempää, suosittelen unilääkkeeksi. Ehkä yli 95- vuotiaille muutenkin.

Bukowskilta yritin lukea jotain, valitettavasti en muista nimikettä, teksti oli mieleistäni mutta aihepiiri liian yksipuolisesti viina ja naisia. Pitää katsoa hänen tuotantoaan vielä. Tuon venäläisen jätän väliin ja kaiken muunkin mitä tulee itärajan yli. Väkisintuputusta neuvostoihmisen sieluun oli liikaa 1970-luvun kirkasotsaisina taistolaisvuosina.

Lisää suosituksia otetaan vastaan.

Oletko mahdollisesti jossain vaiheessa tutustunut Markus Kajon televisio-ohjelmiin. Parikymmentä vuotta sitten yllätyin, kun hänen joitakin vuosia aiemmin televisiossa "lukemat" ajatuksensa olivat vielä huvittavampia kirjoitettuna.

Pitänee muuten itsekin tutustua "Kettusen" myöhempään tuotantoon.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Markus_Kajo#Kirjoja

Antti Tuurin ja 1990-luvun Reijo Mäen yhtäkkisille lohkaisuille olen itsekin nauranut, lukemalla sen huvittavan kohdan jopa parin, kolmeen kertaan. Mainitulla Veikko Huovisella on tietysti hauskoja juttuja, mutta seassa myös väkisin väännettyä. Huumorihan perustuu pitkälle yllätyksiin, eikä ole helppoa sillä, joka etukäteen julistetaan humoristiksi.

Oletko lukenut Roope Lipastin teoksia? Niissä on huumoria. Syksyn esikoiskirjailija Antti Holma on kuulemma humoristi, mutta en ole lukenut Järjestäjää.

Minna Lindgrenin teoksissa on rutkasti huumoria. Vanhusten elämä ei todellakaan ole tylsää.
Antti Hyryn Uuni naurattaa.

Joonas Janssonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta
Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus

Nämä tulivat hetkessä mieleeni.

Ehdottaisin vanhaa kunnon Anni Polvaa. Itse olen nauranut mm. räiskyvän punatukkaiselle Lululle, joka esiintyy useammassakin kirjassa. "Rakkaus ajaa ojaan" oli myös mieleenjäävän hauska teos. Pitäisikin lukea se uudestaan. Uudemmista saksalainen David Safyer. Häneltä on käännetty kaksi teosta. Ensimmäisessä nainen kuolee ja syntyy uudestaan muurahaisena. Toisessa teoksessa tavataan hirviöperhe. Kalle Isokalliota en ole itse vielä lukenut, mutta ne saattavat olla todella hauskoja. Jonathan Johanssonilta on ilmestynyt toinenkin teos: "Lukutaidoton,joka osasi laskea". Mutta tässä edellisessä, joka jo mainittiin satavuotias vanhus karkaa syntymäpäivänään ikkunasta ja saa peräänsä niin poliisit kuin rikollisetkin. Juoneen mahtuu lähihistorian käännekohtia ja norsu. Ruotsalaisissa kirjailijoissa pysyäkseni vinkkaan myös teoksesta "kakkua kiitos" tässä ryhmä virkeitä vanhuksia päättää lähteä tutustumaan eloon vankilassa, sillä siellä olot ovat arvatenkin palvelutalo paremmat, mutta ensin sinne pitäisi päästä. Tekijänä on Catharina Ingelmark-Sundberg.

Stephen Leacock: " Naurua naamion takaa".

Tässä ketjussa on ollut hyviä vinkkejä muillekin kuin jotka ovat keskustelleet aiemmin. Kiitokset!

Huumoria ei ole koskaan teksteissä liikaa.

luin kummatkin Jonas Jonssonit ja ne oli huippuja!

Olisiko mitään vastaavaa, mitä ei ole tässä ketjussa mainittu?

Jari Tervon Pyhiesi yhteyteen -romaania lukiessa hohottelin lukuisia kertoja. Äärimmäisen hauska kirja ja selvästi Tervon paras. Pyhiesi yhteyteen on aivan ylivoimainen verrattuna niihin Tervon uudempiin teoksiin, joita olen sattunut lukemaan.

Tulin äsken kehuneeksi Jari Tervon Pyhiesi yhteyteen -teosta, mutta toki Suomessa on jotain paljon hauskempaakin julkaistu. Kyseessä on Neil Hardwickin kirja Paluu Timbuktuun. Se kertoo maailmanympärimatkasta TV-ohjelman tekemiseksi. Hardwick on TV-komedian mestari (Tankki täyteen, Reinikainen, Sisko ja sen veli) ja osoittaa matkakertomuksessaan hallitsevansa suvereenisti myös kirjoitetulla tekstillä naurattamisen. Paluu Timbuktuun lienee hauskinta, mitä olen ikinä lukenut.

Mitenkä olisi Hasekin "Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa"?

Henry Aho on kirjoittanut huumorikirjoja. Esim. dekkari pohjanmaalta

Tuomas Kyrö on jäänyt mainitsematta, samoin Miikka Nousiainen. Vanhoista klassikoista voi kaivaa Cervantesin Don Quijoten.
Uusimmat Kaari Utriot ovat hupaisaa luettavaa.

Jammun Yrjökirjat ja Juha Vuorion kirjat

Lewycka: Muu maa mansikka. Hervoton!

TULKAA KÄYMÄÄN MEILLÄ KYLÄSSÄ:

https://sankomies.wordpress.com/

Hotakaisella on myös joitenkin ihan koomisia teoksia - ainakin Klassikko on lukemisen arvoinen. Periaatteessa Tolstoin novellitkin lienevät jonkinlaista parodiaa aikansa Venäjän pikkuporvarien edesottamuksista.