Vanhoista sutrista kertomus

Yhdessä vanhimmista buddhalaisista sutrista "Udana 3: Nandavaggo" (engl: "The discourse about Nanda"), oli kertomus Yasojasta. Siinä kerrottiin, että kerran kun Buddha asusteli lähellä Savatthia Jetan metsässä, paikalle tuli 500 munkkia joita johti mies nimeltä Yasoja. Tämä joukko piti kovaa meteliä tervehtiessään Jetassa asuvia munkkeja ja järjestellessään kulhojaan ja kaapujaan. Buddha sanoi Anandalle: "keitä nämä ovat, jotka pitävät kovaa meteliä? Voisi luulla että joukko kalastajia lastaa kalojaan!"

"He ovat 500 vierailevaa munkkia, Yasoja johtajanaan, jotka tulivat tavatakseen opettajan. Nämä munkit pitävät todella kovaa meteliä järjestellessään tavaroitaan ja tervehtiessään täällä asuvia munkkeja".

"Nyt Yasoja, käy sanomassa heille, että opettaja kutsuu heitä".

"Kyllä kunnioitettu herra", sanoi Ananda ja kävi ilmoittamassa vierailijoille.

Saavuttuaan paikalle ja tehtyään kunnianosoituksia, munkit asettuivat istumaan. Kun he olivat asettuneet, Buddha sanoi: "Miksi te munkit pidätte niin kovaa meteliä, että teidän voisi luulla olevan joukko kalastajia kaloineen?"

Yasoja vastasi: "Nämä, arvoisa opettaja, ovat 500 munkkia, jotka ovat tulleet tähän paikkaan tapaamaan kunnioitettua opettajaa. He pitivät kovaa meteliä tervehtiessään täällä asuvia munkkeja ja järjestellessään kulhojaan ja kaapujaan".

"Menkää munkit, lähetän teidät pois. Teidän ei pitäisi olla minun kanssani."

"Kyllä arvoisa herra", vastasivat munkit ja noustuaan ylös, osoitettuaan kunnioitusta, kierrettyään Buddhan ympäri, järjestettyään sijansa ja kerättyään kaapunsa ja kulhonsa he lähtivät kävelemään Vajjin suuntaan.

Ennenpitkää he tulivat Vaggumuda-joelle ja tekivät sinne asumuksia puusta ja lehdistä. He kohtasivat joukon sadekauden hiljentymisaikaa viettäviä munkkeja ja kertoivat, että opettaja joka haluaa heidän parastaan ja on aina myötätuntoinen, lähetti heidät pois luotaan heidän omaksi parhaakseen, ja että heidän tulee nyt elää siten että opettaja voi olla heihin tyytyväinen.

"Tehkäämme näin", vastasivat munkit Yasojalle.

Nämä munkit asuivat Vaggumuda-joen rannalla hyvässä suojassa, tarkkaavaisina ja rauhassa ja he kaikki ymmärsivät Kolme Syvällistä Viisautta.

Kun Buddha oli viettänyt haluamansa ajan Savatthissa, lähti hän kävelemään Vesalin suuntaan. Hän asettui asumaan Vesalin Suuressa Metsässä olevaan suureen temppeliin. Hän käytti mieltään, ja kun hänen mielensä oli kokonaan ympäröinyt Vaggumuda-joen rannalla asuvien munkkien mielet, hän sanoi Anandalle: "On aivankuin jotain kevyttä olisi ilmaantunut, aivan kuin jotain todella hienoa olisi ilmestynyt minulle, Ananda, tuossa suunnassa. Meneminen tuohon suuntaan missä munkit asuvat Vaggumuda-joen rannalla, ei olisi ollenkaan huono asia."

"Lähetä Ananda, viestinviejä sanomaan heille, että opettaja haluaa tavata arvoisat munkit".

Ananda sanoi yhdelle munkeista, että mene viemään viesti, että opettaja haluaa tavata heidät. "Kyllä ystävä" vastasi munkki ja niinkuin voimakas mies ojentaisi käsivartensa, tai vetäisi sen koukkuun, munkki katosi temppelistä ja ilmestyi Vaggumuda-joen rannalla asuvien munkkien eteen.

Kerrottuaan viestinsä kohteliaasti, munkit vastasivat myöntävästi. Kerättyään tavaransa hekin hävisivät joen rannalta ja ilmestyivät metsätemppeliin.

Temppelissä Buddha istui järkähtämättömässä keskittyneisyyden tilassa. Munkit ymmärsivät hänen tilansa ja istuivat alas, hekin asettuen keskittyneeseen mielentilaan.

Kun yö oli kulunut ja aamu sarasti, Ananda nousi ylös ja sanoi Buddhalle: "Yö on kulunut, arvoisa herra, nämä vierailevat munkit ovat istuneet tässä kauan aikaa. Etkö tervehdi heitä?"

Buddha ei vastannut.

Ananda toisti sanomansa toisen kerran, mutta Buddha pysyi vieläkin ääneti.
Auringon noustua ja Anandan toistettua asiansa kolmanteen kertaan, Buddha havahtui olotilastaan ja sanoi: "Jos tietäisit Ananda, et sanoisi edes tuon vertaa näistä munkeista. Minä ja nämä 500 munkkia olemme istuneet syvässä keskittymisen tilassa jota ei voi häiritä."

Ymmärrettyään tilanteen merkityksen, Buddha sanoi: "Hän joka voittaa aistinautintojen siteen, pilkatuksi ja tapetuksi joutumisen siteen ja muut kahleet, joka on hievahtamaton kuin vuori, se munkki ei vapise nautinnon tai kivun vaikutuksesta."