Omistan kohta 3 vuotiaan sakemannin. Hain koirani aamulla vanhempieni luota hoidosta. Kun ovi avattiin koirani murisi minulle ja isäni joutui ottamaan koiraa pannasta kiinni ja vetämään pois. Menin sisälle ja koira edelleen murisi ja käyttäytyi kun olisin ventovieras. Hetken aikaa yritin jutella ja ihmeteltiin että miten se ei tunnista.
Heitin isälleni kuonopannan joka laitettiin koiralle jottei mitään sattuisi. Heitin myös hanskani jotta koira haistaisi tutun tuoksun. Vähän aikaa kesti kun näin koiran rentoutuvan. Sanoin isälleni että voi päästää irti ja koira juoksi iloisesti luokseni. Hetken päästä koira murisi minulle taas mutta ei kuitenkaan niin vihaisesti, pikemminkin mumisi ja lopetti kun käskin.
Samanlainen tilanne tapahtui vähän aika sitten kun isäni tuli meidän luokse kylään, tällä kertaa ei päästänyt isää sisälle.
Muutenkin ulkona koira on epäileväinen melkein jokaista vastaantulijaa. Välillä murisee tavaroille esim muovipussille maassa tai jollekkin vieraalle esineelle ulkona, sitten vasta kun mennään lähemmäksi katsomaan ja haistelemaan niin lopettaa ja tajuaa ettei ollutkaan mitään.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta käytöksestä ? Soitan heti huomen aamulla lääkärille ajan tarkastukseen. Mielessä on käynyt että onkohan koira sokeutumassa tai muuten aistit heikentyny vai onkohan sillä jokin sairaus...
Tuntuu aika pahalta kun oma koira ei tunnista tai sitten tunnisti mutta ei kuitenkaan halunnut lähelle.
Heitin isälleni kuonopannan joka laitettiin koiralle jottei mitään sattuisi. Heitin myös hanskani jotta koira haistaisi tutun tuoksun. Vähän aikaa kesti kun näin koiran rentoutuvan. Sanoin isälleni että voi päästää irti ja koira juoksi iloisesti luokseni. Hetken päästä koira murisi minulle taas mutta ei kuitenkaan niin vihaisesti, pikemminkin mumisi ja lopetti kun käskin.
Samanlainen tilanne tapahtui vähän aika sitten kun isäni tuli meidän luokse kylään, tällä kertaa ei päästänyt isää sisälle.
Muutenkin ulkona koira on epäileväinen melkein jokaista vastaantulijaa. Välillä murisee tavaroille esim muovipussille maassa tai jollekkin vieraalle esineelle ulkona, sitten vasta kun mennään lähemmäksi katsomaan ja haistelemaan niin lopettaa ja tajuaa ettei ollutkaan mitään.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta käytöksestä ? Soitan heti huomen aamulla lääkärille ajan tarkastukseen. Mielessä on käynyt että onkohan koira sokeutumassa tai muuten aistit heikentyny vai onkohan sillä jokin sairaus...
Tuntuu aika pahalta kun oma koira ei tunnista tai sitten tunnisti mutta ei kuitenkaan halunnut lähelle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sairaskohtaukseltahan tuo pahasti kuulostaa. Se aiheuttaa yleistä epävarmuutta koirassa, ja siten ne muovipussitkin alkavat pelottamaan. Onpa ikävä tilanne.
Onko koirasi ennenkin ollut agressiivinen/muriseva?.........sillä omani ei edes omista minkäänlaista kuonokopan tapaistakaan, vaikka iso koira onkin.
Niin ne muovipussit sun muut on ihan päivittäistä, tuntuu ettei se nää niitä kunnolla tai jtn kun murisemalla menee luokse, sitten lähtee häntä heiluten pois että he he eihän se mitään ollutkaan. Pahasti epäilen että näössä vikaa joka aiheuttaa pelokkuutta.
Joo sillä on tullut ulkona rähisemistä vieraille, joten olen nähnyt paremmaksi hankkia kuonokopan. Se on semmoinen joka on auki siitä suun kohalta mutta estää suun aukomisen isoksi. Mielestäni on ollut oikein hankkia se koska koira kuitenkin käyttäytyy oudosti, ettei sitten vaan pääse sattumaan mitään.
Entiiä mikä sairauskohtaus se olisi sitten ollut. Sillonkun menin hakemaan koiraani niin se oli kuulemma keittiössä syömässä ilosesti lihanpalasia jota äitini hänelle antoi, ja yhtäkkiä kun tulin niiin ei sitten ilmeisesti halunnutkaan mua sinne... Noh mutta tänään aukee ajanvaraus klo 17 eläinlääkärille niin varaan mahd nopee ajan :) vähän jo kyllä pelottaa valmiiks mutta ei voi mitään pakko käydä
Arka luonne yhdistettynä voimakkaaseen vartioimisviettiin.
Se on muuten julmetun huono yhdistelmä ja tuppaa vain pahenemaan koiran vanhetessa...
Nii-i... Muuten kyllä niin ihana koira, osottaa hellyyttä joka päivä ja tulee kyllä toimeen vieraitten kanssa hetken tutustumisen jälkeen.
Mutta ymmärrän kyllä sen että ei voi pitää koiraa josta ei voi mennä varmuuseen. Mulla ei lapsia ole, yksin asun koiran kanssa mutta samanlainen riski se on mullekkin. Ja tosiaan vaikeuttaa elämää paljon.. Ei ole kauheasti rahaa laittaa tutkimuksiin, tässä ollaan vähän umpikujassa ja se tuntuu todella pahalta.
Tyypillinen sakuli. Valitettavasti.
ex-sakuli: Vai tyypillinen sakemanni. Empä usko. Ei mun narttu ainakaan käyttäydy noin
Mielessä onko käynyt, että se sun koiras saattaa olla poikkeus?
Sakut on suosittu rotu, jota on näin ollen ties mitkä sekopäät jalostaneet edemmäs: on haluttu "hurja" koira, jo kun on löytynyt joku joka murisee ja haukkuu, niin on teetetty lisää "vahtikoiria" muille halukkaille ymmärtämättä, että vahtikoira on täyspäinen koira, joka on koulutettu vartioimaan, eikä hermoheikko rähisijä.
Näin on. Ikävä kyllä sakemanneissa noita kuvatunlaisia piisaa. Sekopäisyyttä pahentaa jalostuksella aikaansaatu selkävikaisuus/ köyryselkäisyys, jota on joka toisella sakemannilla. Kannattaa kiertää kaukaa.
Olen koiran vanhemmat tavannut, täyspäisiä ne ainakin olivat. Ja parin muun pennun omistajan kanssa jutellut niin ei ongelmia ja ovat ihania perhekoiria. Voihan minun koirallani olla sitten joku luonnevika tai myöhemmin jostakin kehittynyt vika luonteeseen. Tulimme juuri lääkäristä ja koira nukkuu nyt tuossa lämpimän viltin alla kun oli nukutettuna. Pyysin korvat tarkistamaan kun ne on koiraa vähän vaivannut niin siellä oli hiivaa. Muuten ei ulkoisesti ollut mitään huomattavaa. Lääkäri otti laajat verikokeet joiden tulokset kuulen parin päivän päästä. Lääkäri oli sitä mieltä että jos ei testeistä mitään löydy niiin lopetus ei olisi yhtään väärin tässä tilanteessa... Joutuu nyt sitten vaan ite kovasti miettimään mitä tehdä
Jostakin kyllä kumpuaa se taisteluhalu viimeiseen asti. Pakko kokeilla jos ammattilaiskouluttajasta olisi kuitenkin apua. En usko että koira kuitenkaan läpimätä on ja minunkin on katsottava peiliin. Koira on fiksu ja empaattinen, usko koiraani on kova. Jos kouluttajasta ei ole apua niin sitten ymmärrän kyllä että temppuilevan sakemannin kanssa ei voi elää koska se on vaaraksi. Mutta pakko vain katsoa jokanen luukku ennenkuin luovutan.
Juujuu, lisäkoulutusta vaan ja kontaktin hakua. On äärimmäisen harvinaista että koiralla on joku sairaus tai oikeasti häiriö korvien välissä. Näin ilman mitään tunnesidettä koiraan, päällisin puolin se on juuri tyypillinen aikuiseksi tuleva koiruus, joka yrittää ottaa reviiriä itselleen. Tai ei yritä, vaan on jo ottanut.
Ensin epävarmaa käytöstä ulkona, kaiken vahtimista, rähinää ja muuta päsmäröintiä, ja sitten vielä lupaavasti kehittymässä oleva ruoka-agressiivisuus. Aika normaali kehityskaari: Pentuna kyllä koulutetaan, sitten nuorena, ja jos koulutuksen ja sosialistamisen ylläpito jää vähemmälle, koira laajentaa reviiriään vaivihkaa, jos omistajat ei pidä varaansa. Koulutuksen kynnyksiä on mm. nuorena, aikuisuuden alkaessa, ja koiran muuttuessa senioriksi.
Ei pidä sallia mitään ylimääräisiä vahtimisia, edes muovipussin kyttäilyä, sillä siitä se alkaa, ympäristön määräily. Koulutuksen ja sosiaalistamisen joutuu aloittamaan aika alkeista, silloin kun koira on remmirähjä. Ylläpitokoulutusta ja sosiaalistamista pitää tehdä koiralle kaiken ikää: Jos koira kehittää tuollaisia ylimääräisiä vahtimisia, yksi näkökanta on, ettei sillä ole riittävästi tekemistä.