perheelle kertominen vaikeaa:(

Kerro vaan, älä nyt menetä tuon takia tyttöystävääsi. Asia olisi joskus pakko ottaa puheeksi kuitenkin.
Tsemppiä

Itse aikanaan vaan möläytin puolivahingossa ja myrsky nousi, mutta pikkuhiljaa se siitä laimeni. Tavallaan oli hyvä möläytys, kun ei pitkittynyt. Vedä laastari, mieti mitä kaikkea hyvää kertomisesta seuraa salailuun verrattuna. Tsemppiä:)

joo... ei löydä miestä = lesbo. :'D

Nimim. Marialiina,

Et menetä mitään, vaikka et kerro milloinkaan.

Jos ilmoittaudut lesboksi, sitä ei saa enää tekemättömäksi. Se on vihoviimeinen antautuminen seksuaaliselle sairaudelle ja pahalle, jos niin teet. Jos kerrot olevasi lesbo, avaat oven ja toivotat itse alakerran isännän tervetulleeksi elämääsi ja annat hänelle avoimen valtakirjan hallita sinua.

Jos myöhemmin vaihdatkin puolta alakerran isännältä yläkerran isännän puoleen ja hylkäät lesboilun, stigma jää silti ja sinut muistetaan tämän ajallisen elämäsi loppuun saakka lesbona, vaikka tilanne olisi siis muuttunutkin. Ei sellainen tahra pois lähde.

Älä kerro perheväellesi, lopeta tuo nykyinen lesbosuhteesi ja heivaa kumppanisi ja kiellä häntä ottamasta enää yhteyttä. Rupea miettimään, haluatko lopultakaan elää lesboudessa koko elämääsi, vai olisikohan elämälle olemassa parempaakin sisältöä.

Itse tajusin olevani lesbo about 7-8 vuotta sitten ja silloin tulin kaapista ulos aikalailla ilmoitusluontoisesti eli menin äidille kylään ja kerroin että tällaisen asian itsestäni olen huomannut/tajunnut/oppinut ja tietty se parahti heti vävypoikien perään mutta lohduttelin että eihän veljistä ikinä tiedä... X) Mutta sen jälkeen marssin isovanhemmille ja tein samoin ja olivat yllättyneitä mutta ymmärsivät (ukki lupasi yrittää ymmärtää ja mummo oli kuin olisin kertonut jonkun ilouutisen).
Ja serkut ja muut meni siinä samassa sekä ystävät ja koska olen aina ollut rehellinen kaikille he hyväksyivät asian ilman tuomitsemista. Kerro vain rohkeasti ja ole rehellinen, kyllä he aikojen kuluessa viimeistään huomaavat ettei se ole sen ihmeellisempi asia eikä se sinusta mitenkään erikoisempaa tee :)
Luota heihin ja heidän rakkauteen, siihen on syy miksi olette niin läheisiä ja se ei ole seksuaalisuus varmastikaan ;)

Vielä kerron tuosta ukista sen verran että kun vein sitten exäni (silloin nykyinen) näytille niin ukki tokaisi heti että ei ymmärrä mutta yrittää ja siinä kerkes kulua se parikymmentä minuuttia kun sit ex ja mummoni lähti tupakalle (ja minä seuraksi) sit ukkikin kömpi seuraksi ja sen jälkeen se aina kysy että milloin se ex (käytti kyllä nimeä) tulee käymään, oli kuulemma niin ihana tyttö :)

En ole törmännyt yhteenkään kaveriin/sukulaiseen joka ei olisi muuttanut jollain tapaa negatiivista/vähättelevää mielipidettään lesboudestani viimeistään sen jälkeen kun on vierestä seurannut ja huomannut että kyse on ihan normaalista asiasta.

Minulla se asian hyväksyminen sukulaisten lähimpien äiti, sisarukset kesti vuosia. Yllättävää oli se että ketä luuliavarakatseiseksi olikin jotain muuta. Lähinnä kai ajatus oli että olin joutunut mieron tielle ;).
No hankalaa se osaltani vuosia mutta en muttunut mihinkään koko muu suku ei tiedä, tai mitä liearvailevat, se minun oma asiani. Tsemppiä, mitä sitten teetkin.

Hei!
olin saman tapauksessa kuin sinulla. Minua pelotti ja salasin pitkään. Perheen oli tavannut tyttöystäväni vaikka esitin ystävänä. Lopulta päätin ja otin riskin ,että kerroin koko perheelleni sekä sisaruksilleni mutta tosi suhtautuivat loistavasti ja hyväksyivät :-). Toki äitini jo paljastunut joka aavistanut jo aikaisemmin jotain vaikka en edes kertonut. Valehtelu tosi huono juttu ja kalvasi minua. Kerroin heille vasta kai 28 vuotiaana vaikka olen jo lesbo yli 10 vuotta. Nyt helpompaa tilannetta. Jos sinun perhe aika suvaitsevaisia niin uskoisin ,että suhtautuvat hyvin.

Jos, livenä kertominen on hankalaa :) pistä jollekkin läheisistä sähköposti, tekstiviesti tai kirje ja kerro tästä asiasta, että oot lesbo ja oot seurustellut naisen kanssa kohta vuoden. Kerro myöskin, että sua jännittää kertominen perheelle ja tarvitsisit tukea asian suhteen. Sitten nähdä tää ihminen kahden kesken ja sitten tämän ihmisen avustamana tulla kaapista ulos. Kannattaa valita sellainen ihminen kehen luotat ja on helppo kertoa tunteistaan jne. :)

Mää tulin kaapista ekan kerran 7-9 vuotiaana äitille ja siskolle, kun kerroin, että oon niin ihmeissäni kun, mää oon ihastunut vaan tyttöihin. Äiti puhui jostakin vaiheesta.

Tajusin lesbouteni vajaa parikymppisenä. Kerroin sisaruksille epävarmuudesta jne. :) Isosisko puhui alusta asiasta niin luonnolliseen sävyyn, että uskaltauduin tulemaan koko perheelle kaapista. Lopullinen kaapista ulos tulo oli 22 vuotiaana, kun vein ex tyttöystäväni ihan reilusti isovanhemmille näytille :) missä, oli mun sisarukset ja porukat ^^

Ei tartte tulla ulos kaapista.
Se voi mennä pahasti pieleen.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12024744#comment-66499256