Otsikko saattaa kuulostaa oudolta, mutta itse tunnen kärsiväni sellaisesta.
Tietoisesti kontrolloin liikaa omaa elämääni optimien mukaan, ihanteita kohti.
En tuhlaa senttiäkään rahaa, en syö ylimääräisiä kaloreita, harrastan kurinalaisesti liikuntaa, teen työt niin hyvin kuin pystyn, jne.
Kumppanin etsinnässä seulon hyvin tarkkaan epäsopivat pois fyysisten ja henkisten ominaisuuksien perusteella, epätyydyttävien tulevaisuudennäkymien vuoksi, jne.
En polta, olen ollut absolutisti yli vuoden.
Nyt taas alkaa tuntumaan siltä, että poltan itseni loppuun liiallisella kontrolloinnilla.
Aikaisemmin olen kokenut saman muutaman kerran. Tiedän jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan.
Alan nauttimaan alkoholia kohtalaisesti, kadotan kontrollin, alan seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa kuka ei kuitenkaan pidemmän päälle ole oikea.
Vuoden-parin vuoden kuluttua alan taas kiristämään otettani elämästäni, lopetan kaiken kontrolloimattoman hauskanpidon, hankkiudun kumppanista eroon ja vähän ajan kuluttua olen taas lähtöpisteessä.
liiallinen elämänhallinta?
4
222
Vastaukset
- Peruspaskaa
Tuntuu siltä, että vastasit jo itse kysymykseesi. Sopivasti kaikkea. Pariutuminen sitten on hieman mielenkiintoisempaa hommaa. Siihenkin liittyy niin paljon biologisia juttuja, että huhuh.
- mittanauha katki
Eli pelkäät epäonnistumista? Ainut tapa voittaa pelkonsa on kohdata ne eli jospa koittaisit tietoisesti "tehdä väärin" joustamalla tavoitteistasi? Jokin tuossa nykyelämäntyylissäsi on joka tapauksessa sellaista, joka ei vain sinulle sovi. Toisin sanoen yrität olla joku muu kuin oma itsesi. Hylkää siis paineet ja tee niin kuin sinusta oikeasti tuntuu hyvälle. Lopulta voit kuitenkin olla vain oma itsesi.
- Viikatemies2015
Mene hautausmaalle kävelemään ja tule pois vasta kun alkaa tuntua siltä että sinunkin aikasi täällä maanpäällä on rajallinen. Siinä ne estot karisee.
- soutaa&huopaa
Mulla vähän samanlaista kun aloittajalla, joskaan ei kuitenkaan ehkä aivan. Yritän tehdä työni niin hyvin kun osaan, elää terveellisesti ja ottaa muut huomioon, eli elää kaikin puolin "täydellistä elämää". Kausittain onnistun tässä jotenkuten, mutta tuntuu, että en koskaan onnistu tarpeeksi hyvin. Mikään ei riitä, enkä onnistu mielestäni tarpeeksi hyvin. Sitten en jaksa enää yrittää ja varsinkin terveelliset elämäntavat unohtuvat kokonaan. Alkoholia en tosin käytä ja työni yritän edelleen tehdä hyvin. Tunnen kuitenkin huonoa omaatuntoa tästä yrittämisen puutteesta.
Miten löytäisin jonkinlaisen keskitien näiden kahden väliltä ja saisin pitäydyttyä siinä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial311935Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1651890Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3791773Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2161248Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221158- 121131
- 921113
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt81076- 2851025
Pirkanlinna yleisötapahtuma
Oli todella hyvä tilaisuus. Ja EERO. L. Aivan mahtava tyyppi. Veti rennosti ja asiallisesti. Ja yleisöltä hyviä kysymyks501011