Tietoa reservin kieltäytymisestä / täydennyspalvelusta Kiuruvedellä

Niin, tämähän on tietenkin vain mielipide..

Minulle jäi tuosta kurssista mieleen, että isoin osa paikalla olleista oli kieltäytynyt reservistä tärkeimpänä henkilökohtaisena syynään kertausten aiheuttama vaiva & vitutus. Mutta, paikalla oli myös ihmisiä joille eettiset/uskonnolliset syyt olivat tärkeitä.

Tätä on hieman hankala selittää lyhyesti.
Itse lukeudun jälkimmäiseen ryhmään, suunnilleen suhteella kertausvitutus: 40%, uskonnolliset syyt: 60%. Käytännössä kädessäni oli kertauskutsu Rovaniemelle, 900km päähän, viideksi päiväksi. Asun Helsingissä, ja kävin varusmiespalvelukseni Santahaminassa, Helsingin kupeessa. Palvelukseni loppumisen, vuoden 2001 alussa, jälkeen olen kasvanut/muuttunut henkisesti hyvin paljon. (En lähde kuvaamaan filosofista näkemystäni maailmasta sen tarkemmin, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin hakusana 'advaita vedanta' tai 'ramana maharshi' kertovat lisää.)

- Se mitä tämä tarkoittaa, on että en tiedä mitä tekisin jos rk62 laitettaisiin käteeni rintamalla. Yhdysvaltojen armeijan tutkimusten mukaan II. maailmansodassa, vietnamissa ja koreassa, suurin syy mikä sai sotilaat ampumaan vihollista kohti (en nyt siis puhu ilmaan tunnelman mukana räiskijöistä ja muista, joita oli ilmeisesti useita kymmeniä prosentteja kaikista), oli toveruus. Se että vieressä oli tuttu kaveri, joka kuolisi jos ei itse toimi ensin vihollista vastaan. Hädän hetkellä tuo syy, motivaatio saa ihmisen toimimaan nopeammin kuin ajatus tai järki juoksee.

Veikkaan että tuo sama syy saisi minut tilanteen tullen vetämään liipaisimesta, ei mikään muu syy, suora esimiehen käsky tai vastaava. Kun tuollaista tilannetta, jossa viholliset juoksevat asemapaikkaa kohti aseet ladattuna, pysähdyn miettimään nyt, tajuan että vastapuolella tilanne on sama. Ei löydy maata joka olisi käytännössä täynnä verenhimoisia tappajia jotka odottavat sotaa. Suurin osa on samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä, jotka haluavat vain elää omaa elämäänsä. Syy miksi rintamalla ollaan, on se että valtionpäämiehet -joissain maissa demokraattisesti äänestetyt, joissain maissa itse oikeuden ottaneet- ovat näin käskeneet kenraaleita. Komentoketjun päässä, ase kädessä ja kypärä päässä, roikkuvat tavalliset ihmiset joilla ei ole senttiäkään halua tappaa ketään.

Tähän voisi heittää jotain kärjistettyä siitä että 'valtioiden päämiehet ja kenraalit pitäisi lähettää autiolle saarelle tappamaan toisiaan, kun haluavat kuolemia ja tuhoa'. Tai muuta vastaavaa, millä ei ole mitään käytännön todellisuus pohjaa. Joten jää heittämättä.

Sen sanon kuitenkin, että minä en sitä tappamista halua tai aio tehdä myöskään.

"Ei sulla oo vaihtoehtoa siinä vaiheessa kun vihollinen sitten kuitenkin tulee, polttaa maasi ja raiskaa vaimosi, lapsesi! Sitäkö toivot, että näin pääsee käymään?"

Sitä en toivo, kellekään. Mutta annan silti ennemmin kaiken omaisuuteni hyökkäävän valtion ahneille päämiehille, kuin ammun toisia ihmisiä jotka eivät myöskään halua olla rintamalla tappamassa.
Se mitä toivon, on että ne jotka kokevat omaksi identiteetikseen puolustaa läheisiään, omaisuuttaan ja muita ihmisiä voimalla, aseen kanssa, tekevät kuten juuri tuntevat oikeaksi.

Itse asiaan:

"..miksi palveluskelposia miehiä pitäisi palkita tosipaikan tullen tuosta kieltätymisestään paremmilla hommilla.."
->
Minusta kukaan ei ole velvollinen tappamaan ketään toisen käskystä. En odota keltään palveluskelpoiselta mieheltä yhtään enempää. Jos jokainen laskee aseensa, koemme seuraamukset moisesta, olivat ne sitten mitä tahansa. Näin ei kuitenkaan käytännössä käy. Aivan satavarmasti suurin osa aikuisista miehistä tarttuu aseeseen, vaikka vastahakoisesti, ja rintamalla vetävät liipaisimesta kun näkevät naapurinsa/ystävänsä vaarassa. Se on heidän olemuksensa ja tehtävänsä, mutta se ei ole minun asiani. Jokainen joka haluaa aseesta kieltäytyä, kieltäytyköön. Jokainen joka siihen tarttuu, tarttukoon.

"..mikä tossa olisi se järki-osuus kappareiden taholta?"
->
Sodan tullessa, on tärkeää valtion, yhteiskunnan selviytymisen ja säilymisen kannalta, että tietyt tärkeät siviililaitokset jatkavat toimintaansa täydellä voimalla. Voimalaitokset, hälytys/pelastuslaitokset, ruuantuotanto ja niin edelleen. Näiden pyörittämiseen tarvitaan työvoimaa, työkykyisiä nuoria ja aikuisia. Tähän näkisin että olisi hyödyllisintä käyttää aseista kieltäytyvää väestöä, jotka mitä todennäköisemmin ovat valmiita suojelemaan ja auttamaan toisia ihmisiä. Tehokasta väestönsuojelu, ensiapu ja yleishyödyllistä koulutusta heille. Näin minä sen näkisin

täydennyspalvelumies -04 kirjoitti:

Niin, tämähän on tietenkin vain mielipide..

Minulle jäi tuosta kurssista mieleen, että isoin osa paikalla olleista oli kieltäytynyt reservistä tärkeimpänä henkilökohtaisena syynään kertausten aiheuttama vaiva & vitutus. Mutta, paikalla oli myös ihmisiä joille eettiset/uskonnolliset syyt olivat tärkeitä.

Tätä on hieman hankala selittää lyhyesti.
Itse lukeudun jälkimmäiseen ryhmään, suunnilleen suhteella kertausvitutus: 40%, uskonnolliset syyt: 60%. Käytännössä kädessäni oli kertauskutsu Rovaniemelle, 900km päähän, viideksi päiväksi. Asun Helsingissä, ja kävin varusmiespalvelukseni Santahaminassa, Helsingin kupeessa. Palvelukseni loppumisen, vuoden 2001 alussa, jälkeen olen kasvanut/muuttunut henkisesti hyvin paljon. (En lähde kuvaamaan filosofista näkemystäni maailmasta sen tarkemmin, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin hakusana 'advaita vedanta' tai 'ramana maharshi' kertovat lisää.)

- Se mitä tämä tarkoittaa, on että en tiedä mitä tekisin jos rk62 laitettaisiin käteeni rintamalla. Yhdysvaltojen armeijan tutkimusten mukaan II. maailmansodassa, vietnamissa ja koreassa, suurin syy mikä sai sotilaat ampumaan vihollista kohti (en nyt siis puhu ilmaan tunnelman mukana räiskijöistä ja muista, joita oli ilmeisesti useita kymmeniä prosentteja kaikista), oli toveruus. Se että vieressä oli tuttu kaveri, joka kuolisi jos ei itse toimi ensin vihollista vastaan. Hädän hetkellä tuo syy, motivaatio saa ihmisen toimimaan nopeammin kuin ajatus tai järki juoksee.

Veikkaan että tuo sama syy saisi minut tilanteen tullen vetämään liipaisimesta, ei mikään muu syy, suora esimiehen käsky tai vastaava. Kun tuollaista tilannetta, jossa viholliset juoksevat asemapaikkaa kohti aseet ladattuna, pysähdyn miettimään nyt, tajuan että vastapuolella tilanne on sama. Ei löydy maata joka olisi käytännössä täynnä verenhimoisia tappajia jotka odottavat sotaa. Suurin osa on samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä, jotka haluavat vain elää omaa elämäänsä. Syy miksi rintamalla ollaan, on se että valtionpäämiehet -joissain maissa demokraattisesti äänestetyt, joissain maissa itse oikeuden ottaneet- ovat näin käskeneet kenraaleita. Komentoketjun päässä, ase kädessä ja kypärä päässä, roikkuvat tavalliset ihmiset joilla ei ole senttiäkään halua tappaa ketään.

Tähän voisi heittää jotain kärjistettyä siitä että 'valtioiden päämiehet ja kenraalit pitäisi lähettää autiolle saarelle tappamaan toisiaan, kun haluavat kuolemia ja tuhoa'. Tai muuta vastaavaa, millä ei ole mitään käytännön todellisuus pohjaa. Joten jää heittämättä.

Sen sanon kuitenkin, että minä en sitä tappamista halua tai aio tehdä myöskään.

"Ei sulla oo vaihtoehtoa siinä vaiheessa kun vihollinen sitten kuitenkin tulee, polttaa maasi ja raiskaa vaimosi, lapsesi! Sitäkö toivot, että näin pääsee käymään?"

Sitä en toivo, kellekään. Mutta annan silti ennemmin kaiken omaisuuteni hyökkäävän valtion ahneille päämiehille, kuin ammun toisia ihmisiä jotka eivät myöskään halua olla rintamalla tappamassa.
Se mitä toivon, on että ne jotka kokevat omaksi identiteetikseen puolustaa läheisiään, omaisuuttaan ja muita ihmisiä voimalla, aseen kanssa, tekevät kuten juuri tuntevat oikeaksi.

Itse asiaan:

"..miksi palveluskelposia miehiä pitäisi palkita tosipaikan tullen tuosta kieltätymisestään paremmilla hommilla.."
->
Minusta kukaan ei ole velvollinen tappamaan ketään toisen käskystä. En odota keltään palveluskelpoiselta mieheltä yhtään enempää. Jos jokainen laskee aseensa, koemme seuraamukset moisesta, olivat ne sitten mitä tahansa. Näin ei kuitenkaan käytännössä käy. Aivan satavarmasti suurin osa aikuisista miehistä tarttuu aseeseen, vaikka vastahakoisesti, ja rintamalla vetävät liipaisimesta kun näkevät naapurinsa/ystävänsä vaarassa. Se on heidän olemuksensa ja tehtävänsä, mutta se ei ole minun asiani. Jokainen joka haluaa aseesta kieltäytyä, kieltäytyköön. Jokainen joka siihen tarttuu, tarttukoon.

"..mikä tossa olisi se järki-osuus kappareiden taholta?"
->
Sodan tullessa, on tärkeää valtion, yhteiskunnan selviytymisen ja säilymisen kannalta, että tietyt tärkeät siviililaitokset jatkavat toimintaansa täydellä voimalla. Voimalaitokset, hälytys/pelastuslaitokset, ruuantuotanto ja niin edelleen. Näiden pyörittämiseen tarvitaan työvoimaa, työkykyisiä nuoria ja aikuisia. Tähän näkisin että olisi hyödyllisintä käyttää aseista kieltäytyvää väestöä, jotka mitä todennäköisemmin ovat valmiita suojelemaan ja auttamaan toisia ihmisiä. Tehokasta väestönsuojelu, ensiapu ja yleishyödyllistä koulutusta heille. Näin minä sen näkisin

Lue lisää

Sä katot asiaa ihan väärällä tavalla. Ei sulla ole mitään oikeuksia! Noi on ihan ihmisten omia keksintöjä ja riippuen tilanteesta, yhteiskunta joko hyväksyy ne tai ei! Tällä hetkellä tuo sun aseistakieltäytyminen on ihan ok, eihän siitä aiheudu yhteiskunnalle mitään harmiakaan.
Sodan aikana tilanne on vaan ihan toinen. Toi sun syysi luistaa sotimasta on sillon varmasti yksi huonoimmista. Toi jo ihan senkin takia, että sotilaiden moraalia saattaisi saada aikamoisen iskun, jos aseistakieltäyjät olisivat päässet mukaviin sisähommiin kauaksi taistelualueilta. Tietyt asiat yhteiskunnassa pitää hoitaa sillonkin, mutta niitä hoitaa kumminkin ammattihenkilöt, eli osa niistä jotka tekee sitä nytkin. Tuon lisäksi naiset ja jollain tavalla vammautuneet voivat tehdä noita. Noi on sodan aikana varmasti hyväksyttäviä syitä olla poissa taistelukentältä. Aseistakieltäytyjät sen sijaan valitsevat telotuskomppanian ja rintaman väliltä. Sotiminen on sen verran paskaa hommaa, että vankilakin olisi liian hyvä ja huokutteleva vaihtoehto tuolloin.

??? kirjoitti:

Sä katot asiaa ihan väärällä tavalla. Ei sulla ole mitään oikeuksia! Noi on ihan ihmisten omia keksintöjä ja riippuen tilanteesta, yhteiskunta joko hyväksyy ne tai ei! Tällä hetkellä tuo sun aseistakieltäytyminen on ihan ok, eihän siitä aiheudu yhteiskunnalle mitään harmiakaan.
Sodan aikana tilanne on vaan ihan toinen. Toi sun syysi luistaa sotimasta on sillon varmasti yksi huonoimmista. Toi jo ihan senkin takia, että sotilaiden moraalia saattaisi saada aikamoisen iskun, jos aseistakieltäyjät olisivat päässet mukaviin sisähommiin kauaksi taistelualueilta. Tietyt asiat yhteiskunnassa pitää hoitaa sillonkin, mutta niitä hoitaa kumminkin ammattihenkilöt, eli osa niistä jotka tekee sitä nytkin. Tuon lisäksi naiset ja jollain tavalla vammautuneet voivat tehdä noita. Noi on sodan aikana varmasti hyväksyttäviä syitä olla poissa taistelukentältä. Aseistakieltäytyjät sen sijaan valitsevat telotuskomppanian ja rintaman väliltä. Sotiminen on sen verran paskaa hommaa, että vankilakin olisi liian hyvä ja huokutteleva vaihtoehto tuolloin.

Lue lisää

Vaikkei täydennysmiehenä palveleminen ole rikos, mistä menettää vänrikinnappinsa tai alikersantinrautansa, on kuitenkin vaikea ajatella, että motivaatio-ongelmaista voitaisiin laittaa joukkueen tai ryhmän johtajiksi.

Näin ollen todennäköisesti henkilöt sijoitettaisiin johonkin paikallisjoukon huoltoon tai esikuntatehtävään, missä ei tarvitse olla esimiehenä ja johtaa joukkoa.

Suomessa sodanajan reservi pienenee koko ajan, joten kymmeniä prosentteja voidaan käytännössä vapauttaa palveluksesta tai panna tertiäärisiin tehtäviin.

??? kirjoitti:

Sä katot asiaa ihan väärällä tavalla. Ei sulla ole mitään oikeuksia! Noi on ihan ihmisten omia keksintöjä ja riippuen tilanteesta, yhteiskunta joko hyväksyy ne tai ei! Tällä hetkellä tuo sun aseistakieltäytyminen on ihan ok, eihän siitä aiheudu yhteiskunnalle mitään harmiakaan.
Sodan aikana tilanne on vaan ihan toinen. Toi sun syysi luistaa sotimasta on sillon varmasti yksi huonoimmista. Toi jo ihan senkin takia, että sotilaiden moraalia saattaisi saada aikamoisen iskun, jos aseistakieltäyjät olisivat päässet mukaviin sisähommiin kauaksi taistelualueilta. Tietyt asiat yhteiskunnassa pitää hoitaa sillonkin, mutta niitä hoitaa kumminkin ammattihenkilöt, eli osa niistä jotka tekee sitä nytkin. Tuon lisäksi naiset ja jollain tavalla vammautuneet voivat tehdä noita. Noi on sodan aikana varmasti hyväksyttäviä syitä olla poissa taistelukentältä. Aseistakieltäytyjät sen sijaan valitsevat telotuskomppanian ja rintaman väliltä. Sotiminen on sen verran paskaa hommaa, että vankilakin olisi liian hyvä ja huokutteleva vaihtoehto tuolloin.

Lue lisää

"Aseistakieltäytyjät sen sijaan valitsevat telotuskomppanian ja rintaman väliltä. Sotiminen on sen verran paskaa hommaa, että vankilakin olisi liian hyvä ja huokutteleva vaihtoehto tuolloin."

Jos sinulla on näyttää tästä joku lakipykälä tai muu säädös, niin kerro toki? Käsittääkseni aiheesta ei ole minkäänlaisia säädöksiä, arvauksia voit toki sinäkin heittää.

Jos edessä on teloituskomppania, niin sitten on. Tämä ruumis kuolee kuitenkin joskus, ennemmin tai myöhemmin.

Olen kokenut tarpeeksi monta persoonallisuuteni kuolemaa/hetkittäistä katoamista, että voisin enää välittää niin paljon yksilöllisyyteni säilymisestä.

Tärkeintä on mielestäni, että tekee kuten näkee parhaimmakseen ja kokee osakseen elämässä. Oli se sitten teloittajan, tai teloitetun osa.

>>> kirjoitti:

Vaikkei täydennysmiehenä palveleminen ole rikos, mistä menettää vänrikinnappinsa tai alikersantinrautansa, on kuitenkin vaikea ajatella, että motivaatio-ongelmaista voitaisiin laittaa joukkueen tai ryhmän johtajiksi.

Näin ollen todennäköisesti henkilöt sijoitettaisiin johonkin paikallisjoukon huoltoon tai esikuntatehtävään, missä ei tarvitse olla esimiehenä ja johtaa joukkoa.

Suomessa sodanajan reservi pienenee koko ajan, joten kymmeniä prosentteja voidaan käytännössä vapauttaa palveluksesta tai panna tertiäärisiin tehtäviin.

Lue lisää

Unohtu tosta edellisestä yksi asia. Mä laitan sen tähän, koska se liittyy tuohon ed kommenttiin.
Eli, tän ketjunkaan alottajakaan ei varmasti ole sitä mieltä, että tappaminen on absoluuttisesti väärin. Sä vaan ajattelet tässä ajassa ja tässä paikassa siten. Muutetaan olosuhteita ja sun arvotkin muuttuu. Sä voit jopa ajatella, että jos joku haluaa ryöstää sun omaisuutesi, sä antaisit ennemmin sen viedä kaiken kuin tappaisit sen estääksesi tuon tapahtumasta. Tilanne voi olla jo ihan toinen, jos joku olisi esim raiskaamassa ja tappamassa sun tyttöystävääsi. En tiedä riittäisikö toikaan sulle, mutta jossain vaiheessa säkin olet valmis ylittämään tuon rajan ja tappamaan.
Aseistakieltäytyjät olisivat melko varmasti, sotilasarvostaan riippumatta, sodan aikana etulinjassa. Tilanne on sillon ihan toinen kuin nyt ja tuon lisäksi te olisitte siellä täysin yksin ajatuksienne kanssa. Siellä ei siis varmasti ole ketään teidän tukenanne. Lisäksi, kuten ketjunkin alottaja sano, siellä tulee tilanne missä te valitsette teidän itsenne ja teidän kavereidenne hengen sekä vihollisen (siis sen joka haluaa tappaa teidät) hengen väliltä. Eli sodan sattuessa teidät pistetään ihan varmasti tilanteeseen missä testataan teidän todellinen vakaumus.
Sinänsä muuten aika huvittavaa tuo teidän vakaumuksenne. Te varmasti arvostatte teidän oikeuksianne myös esim mielipiteeseen, sananvapauteen, omistukseen jne? Lisäksi teidän mielestä noiden asioiden esitaistelijat ovat varmasti suuria sankareita ja te arvostatte heidän uhrauksiaan, koska noi heput kärsi aikanaan ja paljon, jotta me muut saimme nämä oikeudet itsellemme? Mutta kaikesta tuosta huolimatta te itse ette ole valmiita tekemään mitään noiden oikeuksien eteen. Nyt yhteiskunta puolustaa teidän oikeutta mielipiteeseen ja sodan aikana meidän muiden pitäisi mennä rintamalle ja kuolla noiden takia, mutta ei teidän! Hyökkäys tänne on aina myös hyökkäys noita vastaan. Harva vallottaja antaa mitään oikeuksia vallottamilleen, vaan ihan päinvastoin.

Täyd.palv.mies -04 kirjoitti:

"Aseistakieltäytyjät sen sijaan valitsevat telotuskomppanian ja rintaman väliltä. Sotiminen on sen verran paskaa hommaa, että vankilakin olisi liian hyvä ja huokutteleva vaihtoehto tuolloin."

Jos sinulla on näyttää tästä joku lakipykälä tai muu säädös, niin kerro toki? Käsittääkseni aiheesta ei ole minkäänlaisia säädöksiä, arvauksia voit toki sinäkin heittää.

Jos edessä on teloituskomppania, niin sitten on. Tämä ruumis kuolee kuitenkin joskus, ennemmin tai myöhemmin.

Olen kokenut tarpeeksi monta persoonallisuuteni kuolemaa/hetkittäistä katoamista, että voisin enää välittää niin paljon yksilöllisyyteni säilymisestä.

Tärkeintä on mielestäni, että tekee kuten näkee parhaimmakseen ja kokee osakseen elämässä. Oli se sitten teloittajan, tai teloitetun osa.

Lue lisää

Tossamun ed viestin kirjottamisessa meni sen verran aikaa etten nähnyt tätä, mutta siinä on ainakin jotain tähänkin.
Ei tosta tietenkään ole mitään pykälää, mutta noin ne asiat vaan tulisivat menemään. Tällä hetkellä tollasta lakia tuskin saisi edes läpi, sodan aikana se olisi lähinnä ilmoitusasia.

??? kirjoitti:

Tossamun ed viestin kirjottamisessa meni sen verran aikaa etten nähnyt tätä, mutta siinä on ainakin jotain tähänkin.
Ei tosta tietenkään ole mitään pykälää, mutta noin ne asiat vaan tulisivat menemään. Tällä hetkellä tollasta lakia tuskin saisi edes läpi, sodan aikana se olisi lähinnä ilmoitusasia.

Lue lisää

viime sodassakin aika harvoja kieltäytyjiä teloitettiin, useimmat laitettiin vankilaan. Demokraattisessa maassa omien kansalaisten laajamittainen teloittaminen edes sota-aikana ei välttämättä paranna moraalia vaan voi myös heikentää sitä.

Pepe kirjoitti:

viime sodassakin aika harvoja kieltäytyjiä teloitettiin, useimmat laitettiin vankilaan. Demokraattisessa maassa omien kansalaisten laajamittainen teloittaminen edes sota-aikana ei välttämättä paranna moraalia vaan voi myös heikentää sitä.

Lue lisää

Suotta noita katsoo miten asiat hoidettiin jossain edellisissä sodissa. Esim tota edeltäneessä isolle osalle hävinneistä pistettiin luoti päähän. Ei noilla ole enää mitään merkitystä, kaikki riippuu siitä kuka sillon antaa määräykset ja mikä on sen mielipide asiasta. Ja toi riippuu paljon siitäkin miten moni menisi ennemmin vankilaan kuin rintamalle. Mitä vähemmän niitä on, sitä pienempi ongelma. Toisaalta tehän kieltäydytte vain kantamasta asetta. Toi ongelmahan hoituu helposti, pistetään teidät pahimpaan paikkaan ja sen jälkeen saatte arvioita uudelleen haluatteko te sen aseen vai ette. Noita keinoja hoitaa tilanne on varmasti useitakin, ei se telotus olisi varmastikaan heti ensimmäisenä.
Muuten sinänsä ihan ovela tuollainen "lusmuilutaktiikka" teillä. Hyvin harvahan meistä haluaa ihan todella tappaa toisia, vai mitä? Mutta te olette hankkineet itsellenne erityisoikeuksia tuolla täysin itsestään selvyydellä :). Ainut erohan teidän ja näiden muiden ei-tappamishalusten välillä on se, että te olette lukeneet aiheesta jonkun toisen kirjottamia tekstejä ja olette omineet sen ajatukset. Joten, kun teiltä kysytään syytä tuohon, te osaatte kertoa jonkun toisen valmiiksi analysoimat periaatteet ominanne. Nämä muut taasen eivät ikinä ennen ehkä edes ajatelleet asiaa ja osaavat vaan sanoa yht'äkkiä kysyttäessä syyksi "etten mä vaan halua". No, eihän tuo ole mikään kunnon syy, mutta samat periaatteethan heilläkin on taustalla.

??? kirjoitti:

Suotta noita katsoo miten asiat hoidettiin jossain edellisissä sodissa. Esim tota edeltäneessä isolle osalle hävinneistä pistettiin luoti päähän. Ei noilla ole enää mitään merkitystä, kaikki riippuu siitä kuka sillon antaa määräykset ja mikä on sen mielipide asiasta. Ja toi riippuu paljon siitäkin miten moni menisi ennemmin vankilaan kuin rintamalle. Mitä vähemmän niitä on, sitä pienempi ongelma. Toisaalta tehän kieltäydytte vain kantamasta asetta. Toi ongelmahan hoituu helposti, pistetään teidät pahimpaan paikkaan ja sen jälkeen saatte arvioita uudelleen haluatteko te sen aseen vai ette. Noita keinoja hoitaa tilanne on varmasti useitakin, ei se telotus olisi varmastikaan heti ensimmäisenä.
Muuten sinänsä ihan ovela tuollainen "lusmuilutaktiikka" teillä. Hyvin harvahan meistä haluaa ihan todella tappaa toisia, vai mitä? Mutta te olette hankkineet itsellenne erityisoikeuksia tuolla täysin itsestään selvyydellä :). Ainut erohan teidän ja näiden muiden ei-tappamishalusten välillä on se, että te olette lukeneet aiheesta jonkun toisen kirjottamia tekstejä ja olette omineet sen ajatukset. Joten, kun teiltä kysytään syytä tuohon, te osaatte kertoa jonkun toisen valmiiksi analysoimat periaatteet ominanne. Nämä muut taasen eivät ikinä ennen ehkä edes ajatelleet asiaa ja osaavat vaan sanoa yht'äkkiä kysyttäessä syyksi "etten mä vaan halua". No, eihän tuo ole mikään kunnon syy, mutta samat periaatteethan heilläkin on taustalla.

Lue lisää

"Esim tota edeltäneessä isolle osalle hävinneistä pistettiin luoti päähän"

Jos sisällissotaa tarkoitat niin ei siinäkään aseistakieltäytyjiä tapettu. Kyllä ne jotka saivat napin päähänsä teloitettiin ihan muista syistä esim. väärä poliittinen mielipide. Ei siis aseistakieltäytyminen ollut kuin aniharvan teloituksen syynä silloinkaan, ja siitähän tässä keskustelussa oli kysymys.

Pepe kirjoitti:

"Esim tota edeltäneessä isolle osalle hävinneistä pistettiin luoti päähän"

Jos sisällissotaa tarkoitat niin ei siinäkään aseistakieltäytyjiä tapettu. Kyllä ne jotka saivat napin päähänsä teloitettiin ihan muista syistä esim. väärä poliittinen mielipide. Ei siis aseistakieltäytyminen ollut kuin aniharvan teloituksen syynä silloinkaan, ja siitähän tässä keskustelussa oli kysymys.

Lue lisää

No tuskin ne aseistakieltäytyjiä teloittaa. Sotilaskarkurit ehkä, jos niitäkään.

Pepe kirjoitti:

"Esim tota edeltäneessä isolle osalle hävinneistä pistettiin luoti päähän"

Jos sisällissotaa tarkoitat niin ei siinäkään aseistakieltäytyjiä tapettu. Kyllä ne jotka saivat napin päähänsä teloitettiin ihan muista syistä esim. väärä poliittinen mielipide. Ei siis aseistakieltäytyminen ollut kuin aniharvan teloituksen syynä silloinkaan, ja siitähän tässä keskustelussa oli kysymys.

Lue lisää

Sä sitten jaksat keskittyä kaikkeen aivan toisarvoseen. Pointti tuossa oli, että se oli sillon ja nyt on nyt. Asiat on hoidettu menneisyydessä tavallaan, mutta ei se tarkota, että hoidettaisiin tulevaisuudessakin samanlailla. Tuskinpa noiden sotien aikaan moni edes ajatteli asistakieltäymisen olevan jonkinlaisen vaihtoehdon.
Teille löytyy sotatilanteessa ihan varmasti käyttöä, sillon tulee olemaan paljonkin paskoja itsemurhatehtäviä, jotka jonkun on tehtävä. Ilman asetta te tulette olemaan lähinnä rasite kaikille muille, joten kukahan on se joka lähtetään noihin ensimmäisenä?
Jos te todella haluatte välttää aseen käteenoton sotatilanteessa, niin teidän pitää joko olla nainen, vammanen tai helvetin kaukana täältä. Jos mikään noista ei onnistu, niin suosittelen, että pidätte turpanne kiinni tuosta ja teette tasan niinkun muutkin. Tossa tilanteessa teillä ei tule olemaan kovinkaan montaa ymmärtäjää tuolle ja siellä voi olla melkosen ikävät olot, jos omatkin haluaa tappaa teidät.

??? kirjoitti:

Unohtu tosta edellisestä yksi asia. Mä laitan sen tähän, koska se liittyy tuohon ed kommenttiin.
Eli, tän ketjunkaan alottajakaan ei varmasti ole sitä mieltä, että tappaminen on absoluuttisesti väärin. Sä vaan ajattelet tässä ajassa ja tässä paikassa siten. Muutetaan olosuhteita ja sun arvotkin muuttuu. Sä voit jopa ajatella, että jos joku haluaa ryöstää sun omaisuutesi, sä antaisit ennemmin sen viedä kaiken kuin tappaisit sen estääksesi tuon tapahtumasta. Tilanne voi olla jo ihan toinen, jos joku olisi esim raiskaamassa ja tappamassa sun tyttöystävääsi. En tiedä riittäisikö toikaan sulle, mutta jossain vaiheessa säkin olet valmis ylittämään tuon rajan ja tappamaan.
Aseistakieltäytyjät olisivat melko varmasti, sotilasarvostaan riippumatta, sodan aikana etulinjassa. Tilanne on sillon ihan toinen kuin nyt ja tuon lisäksi te olisitte siellä täysin yksin ajatuksienne kanssa. Siellä ei siis varmasti ole ketään teidän tukenanne. Lisäksi, kuten ketjunkin alottaja sano, siellä tulee tilanne missä te valitsette teidän itsenne ja teidän kavereidenne hengen sekä vihollisen (siis sen joka haluaa tappaa teidät) hengen väliltä. Eli sodan sattuessa teidät pistetään ihan varmasti tilanteeseen missä testataan teidän todellinen vakaumus.
Sinänsä muuten aika huvittavaa tuo teidän vakaumuksenne. Te varmasti arvostatte teidän oikeuksianne myös esim mielipiteeseen, sananvapauteen, omistukseen jne? Lisäksi teidän mielestä noiden asioiden esitaistelijat ovat varmasti suuria sankareita ja te arvostatte heidän uhrauksiaan, koska noi heput kärsi aikanaan ja paljon, jotta me muut saimme nämä oikeudet itsellemme? Mutta kaikesta tuosta huolimatta te itse ette ole valmiita tekemään mitään noiden oikeuksien eteen. Nyt yhteiskunta puolustaa teidän oikeutta mielipiteeseen ja sodan aikana meidän muiden pitäisi mennä rintamalle ja kuolla noiden takia, mutta ei teidän! Hyökkäys tänne on aina myös hyökkäys noita vastaan. Harva vallottaja antaa mitään oikeuksia vallottamilleen, vaan ihan päinvastoin.

Lue lisää

"Eli, tän ketjunkaan alottajakaan ei varmasti ole sitä mieltä, että tappaminen on absoluuttisesti väärin. Sä vaan ajattelet tässä ajassa ja tässä paikassa siten."

Minen usko että on olemassa absoluuttista oikeaa tai väärää, millään tasolla. Jokainen yksilön tietoinen teko on perusteltu aiempien kokemusten, havaintojen ja käsitysten perusteella. Itselleen voi tietty rakentaa kaikenlaisia totuus/valhe, oikea/väärä -hierarkioita, jotta tietäisi mitä tehdä, miten ajatella kulloinkin.

Mutta kaikki sellainen rakentelu on keinotekoista lopulta. Uudet kokemukset voivat pyyhkäistä sen kaiken olemattomiin, kuin tuulenpuuska korttitalon, tai hirmumyrsky kerrostalon. Kuin läheisen raiskaus omat moraalikäsityksensä.

Miten siis selittäisin sen, mihin kirjoittamani sanat, ajatukset ja mielipiteet, pohjautuvat? Olen saanut ajoittain kokemuksia, joissa minä (siis persoona, mieli) olen kuin omakotitalo tornadon edessä .. ja kun tornado osuu siihen taloon, sen palaset alkavat irtoilemaan, lauta kerrallaan. Hieman niin kuin lyhytkestoiset ajatukset ja mielipiteet pyyhkiytyvät kadoksiin kun jotain äkillistä ja suurta tapahtuu. Kaikki mikä on rakennettu, kaikki mikä on hetkellistä ja muokkaantuvaa, katoaa. Kaikki näkyvä mitä jää jäljelle on vain talon perusta, joka on kuten ruumis, kestävä, mutta ennen pitkää tuhoutuva. Mutta tällaisena hetkenä ei silti seuraa olemattomuus, tajuttomuus tai pimeys

Vaikka kaikki ajatukset, sanat ja käsitykset katoavat, on silti olemassa kokemus olemassaolosta. Tietoisuudesta joka läpäisee ja lävistää kaiken, jokaisen pisteen, kaiken pohjalla. Jotain mikä on ajatonta ja pysyvää.

Kun näin käy, kaikki ruumiin teot muuttuvat kuin automaattisiksi, kuin jonkun toisen ohjaamiksi. Ja ne ovat vailla itsekkyyttä tai tietoista tarkoitusta. .. Se on ainoa asia jonka voin katsoa oikeasti hyväksi. Ja kun asioiden pohtimisessa ja jaottelussa on kyse eroista niiden eri asioiden välillä, niin vastakohtana on todellinen pahuus. Täydellinen itsekeskeisyys, oman persoonan ja mieltymysten palveleminen, toisista persoonista, ihmisistä välittämättä.

Jos joku läheiseni tapettaisiin, en voi mitenkään tietää täsmälleen miten sen kokisin. Mutta tunnen, että kaikesta huolimatta paras ratkaisu ei olisi kosto.. En tiedä miten toimisin.



"Te varmasti arvostatte teidän oikeuksianne myös esim mielipiteeseen, sananvapauteen, omistukseen jne?"

Suhteellisesti, kyllä. Tapanko omistamisoikeuden vuoksi, en.



".. ja te arvostatte heidän uhrauksiaan, koska noi heput kärsi aikanaan ja paljon, jotta me muut saimme nämä oikeudet itsellemme? Mutta kaikesta tuosta huolimatta te itse ette ole valmiita tekemään mitään noiden oikeuksien eteen."

Jossain aiemmassa viestissä oli kirjoitusta että aseettomat pitäisi sijoittaa oikeisiin tehtäviin, *palvelemaan* aseetta.

??? kirjoitti:

Sä sitten jaksat keskittyä kaikkeen aivan toisarvoseen. Pointti tuossa oli, että se oli sillon ja nyt on nyt. Asiat on hoidettu menneisyydessä tavallaan, mutta ei se tarkota, että hoidettaisiin tulevaisuudessakin samanlailla. Tuskinpa noiden sotien aikaan moni edes ajatteli asistakieltäymisen olevan jonkinlaisen vaihtoehdon.
Teille löytyy sotatilanteessa ihan varmasti käyttöä, sillon tulee olemaan paljonkin paskoja itsemurhatehtäviä, jotka jonkun on tehtävä. Ilman asetta te tulette olemaan lähinnä rasite kaikille muille, joten kukahan on se joka lähtetään noihin ensimmäisenä?
Jos te todella haluatte välttää aseen käteenoton sotatilanteessa, niin teidän pitää joko olla nainen, vammanen tai helvetin kaukana täältä. Jos mikään noista ei onnistu, niin suosittelen, että pidätte turpanne kiinni tuosta ja teette tasan niinkun muutkin. Tossa tilanteessa teillä ei tule olemaan kovinkaan montaa ymmärtäjää tuolle ja siellä voi olla melkosen ikävät olot, jos omatkin haluaa tappaa teidät.

Lue lisää

Ei niihin itsemurhahommiin (eli vaativiin ja tärkeisiin operaatioihin yleensä vihollisen selustassa) mitään sivareita laiteta vaan jääkäreitä ja vastaavia.

Itse aion kyllä olla Paraguayssa tai Thaimaassa siinä vaiheessa kun rähinä on päällänsä.

??? kirjoitti:

Suotta noita katsoo miten asiat hoidettiin jossain edellisissä sodissa. Esim tota edeltäneessä isolle osalle hävinneistä pistettiin luoti päähän. Ei noilla ole enää mitään merkitystä, kaikki riippuu siitä kuka sillon antaa määräykset ja mikä on sen mielipide asiasta. Ja toi riippuu paljon siitäkin miten moni menisi ennemmin vankilaan kuin rintamalle. Mitä vähemmän niitä on, sitä pienempi ongelma. Toisaalta tehän kieltäydytte vain kantamasta asetta. Toi ongelmahan hoituu helposti, pistetään teidät pahimpaan paikkaan ja sen jälkeen saatte arvioita uudelleen haluatteko te sen aseen vai ette. Noita keinoja hoitaa tilanne on varmasti useitakin, ei se telotus olisi varmastikaan heti ensimmäisenä.
Muuten sinänsä ihan ovela tuollainen "lusmuilutaktiikka" teillä. Hyvin harvahan meistä haluaa ihan todella tappaa toisia, vai mitä? Mutta te olette hankkineet itsellenne erityisoikeuksia tuolla täysin itsestään selvyydellä :). Ainut erohan teidän ja näiden muiden ei-tappamishalusten välillä on se, että te olette lukeneet aiheesta jonkun toisen kirjottamia tekstejä ja olette omineet sen ajatukset. Joten, kun teiltä kysytään syytä tuohon, te osaatte kertoa jonkun toisen valmiiksi analysoimat periaatteet ominanne. Nämä muut taasen eivät ikinä ennen ehkä edes ajatelleet asiaa ja osaavat vaan sanoa yht'äkkiä kysyttäessä syyksi "etten mä vaan halua". No, eihän tuo ole mikään kunnon syy, mutta samat periaatteethan heilläkin on taustalla.

Lue lisää

"Suotta noita katsoo miten asiat hoidettiin jossain edellisissä sodissa."

Näinhän se on juu, suurimmalta osin.

Se on sääli, jos sodan aikana yhteiskunnan peruspilarit romahtavat, ja toisista ihmisistä välittämistä ja huolehtimista laiminlyödään. Nyky-yhteiskunta on niin vahva kontrollissaan, että on vaikea kuvitella, että sodankaan aikana sallittaisiin sotilaiden toteuttamia murhia, tai hyväksyttäisiin virallisesti teloituskompanioita.
Tuollainen, jos mikä toiminta, rapistaa moraalia, kun ei enää taistella 'hyvän' puolesta, vaan pahalla pahaa vastaan, hinnalla millä hyvänsä.


"Ainut erohan teidän ja näiden muiden ei-tappamishalusten välillä on se, että te olette lukeneet aiheesta jonkun toisen kirjottamia tekstejä ja olette omineet sen ajatukset."

Minä en ainakaan aseistakieltäytymiseen liittyviä kirjoja ole lukenut, tai muita vastaavia tekstejä.
Tietty jokainen asia jonka näkee ja lukee, jää vaikuttamaan, hetkellisesti tai pitkäaikaisesti, paljon tai vähän. Luit tai kuulit sen sitten ystävältäsi tai tuntemattomalta ihmiseltä netistä.


"Joten, kun teiltä kysytään syytä tuohon, te osaatte kertoa jonkun toisen valmiiksi analysoimat periaatteet ominanne."

Hmn, kaikki asiat joilla olen tähän keskusteluun osallistunut, on ollut omia ajatuksiani, jotka ovat syntyneet elämän aikana tapahtuneista kokemuksista. Se pitää allekirjoittaa, että suurimpia muutoksia ajattelussa ja maailman näkemyksessä aiheuttaa useimmiten toiset ihmiset ja heidän puheensa. Oli se sitten oma isä, joku valtion päämies, vieraassa maassa useita vuosia sitten elänyt ihminen tai oma kaveripiiri jne.

Useinhan tärkeintä on se kaikkien puheiden 'pohjalla, taustalla', oleva ydin, ei ne itse sanat. Sanoja voi kopioida suoraan uudelleen ja uudelleen kuka tahansa. Jos vain lainaa toisia ymmärtämättä laajemmalti ja syvästi, merkitys haalistuu, sekä itseltä, että niiltä joille yrittää sitä sanaa jakaa. Sanojen pitäisi nousta aina uudistuvasta, alati koettavasta lähteestä omassa itsessään.

Nykyään, lopulta, ainoa asia jota olen halunnut omaksua muiden puheista ja mielipiteistä, on se opetus, mikä johtaa minut puhtaaseen kokemukseen olemassaolosta.. koska sen kokemuksen päälle rakentuu kaikki muu, vasta sen päälle ilmestyy 'minä'-käsitys ja ajatus, ja sen jälkeen kaikki mielipiteet ja puheet. Parhaimmillaan sinun ei tarvitse kirjoittaa 'itse', tietoisesti, vaan asia kirjoittaa itse itsensä, sinun kauttasi.

Täyd.palv.mies -04 kirjoitti:

"Aseistakieltäytyjät sen sijaan valitsevat telotuskomppanian ja rintaman väliltä. Sotiminen on sen verran paskaa hommaa, että vankilakin olisi liian hyvä ja huokutteleva vaihtoehto tuolloin."

Jos sinulla on näyttää tästä joku lakipykälä tai muu säädös, niin kerro toki? Käsittääkseni aiheesta ei ole minkäänlaisia säädöksiä, arvauksia voit toki sinäkin heittää.

Jos edessä on teloituskomppania, niin sitten on. Tämä ruumis kuolee kuitenkin joskus, ennemmin tai myöhemmin.

Olen kokenut tarpeeksi monta persoonallisuuteni kuolemaa/hetkittäistä katoamista, että voisin enää välittää niin paljon yksilöllisyyteni säilymisestä.

Tärkeintä on mielestäni, että tekee kuten näkee parhaimmakseen ja kokee osakseen elämässä. Oli se sitten teloittajan, tai teloitetun osa.

Lue lisää

"Aseistakieltäytyjät sen sijaan valitsevat telotuskomppanian ja rintaman väliltä. Sotiminen on sen verran paskaa hommaa, että vankilakin olisi liian hyvä ja huokutteleva vaihtoehto tuolloin."

-> tätä asiaa on spekuloitu perkeleesti siellä sun täällä, joten yritän esittää asiani lyhyesti. mistään ei ole vuotanut tietoa siitä, onko sivarien ym sodanaikaisesta "käytöstä" olemassa minkäänlaisia suunnitelmia. joka tapauksessa yläoleva väite on väärä, sillä kuolemanrangaistus MYÖS sotatilanteessa on poistettu perustuslaista, eli vaihtoehdot eivät todellakaan ole kuvaamasilaiset. käytännössä edelleen totaalisti kieltäytyjät päätynevät "suota kuokkimaan", sivareja =sotilaskoulutusta ja usein minkäänlaista tappamismotivaatiota ilman olevia ei mitä todennäköisimmin tulla "heittämään" rintamalle, vaikka joku jostakin "pikakoulutuksestakin" fantasioi, sillä tällaisten henkilöiden varaan sodankäynnin laskeminen on aika uhkarohkeaa. sitäpaitsi sivareita ja res. kieltäytyjiä ei vielä ole niin paljoa, että tämän ryhmän koko aiheuttaisi ongelmia. sitäpaitsi nyky-(tieto) yhteiskunnan (=teknologia!) pyörittäminen ei aivan yksinkertainen temppu, joka onnistuu tosta noin vaan, kun kaikki "velvollisuudentuntoiset", kynnelle kykenevät mieshenkilöt on lähetetty ase kädessä tappamaan. pitkälle koulutetuille miehille löytyy aina koulutustaan ja työkokemustaan vastaavaa, tärkeää työtä suomessakin, jopa tämän fiktionaalisen sotaskenaarion aikana. tähän joku taas vetää jutun työttömistä ja syrjäytyneistä, hampunpolttajasivareista katkeruuttaan, vaikka tosiasia on se, että sivareita ja res. kieltäytyjiä löytyy yhteiskunnan joka askelmalta. väitänkin siis, että monet avainhenkilöt/tärkeässä asemassa olevat/erityistä ammattitaitoa omaavat/muuten hyödylliset sivarit, totaalit ja res. kieltäytyjät saavat todennäköisimmin pitää työnsä/sijoitetaan johonkin (yleis)hyödyllisiin hommiin, näin heistä saadaan suurin hyöty, sillä sotahulluja (=nämä "velvollisuudentuntoiset") tässä maassa kyllä riittää. sota ei siis sivareita ym mitä todennäköisimmin kaipaa, ETENKÄÄN kun mitään todellista uhkaa ei pääesikunnankaan mukaan ole, vaikka monet katkeroituneet purkavatkin tuskaansa uhoamalla teloittavansa/marssittavansa sivarit ja muut teloituskomppanian eteen ym lapsellista jauhantaa. no, antaa heidän fantasioida sivarien ym tappamisesta ja sönköttää jostakin "velvollisuudesta", joka on kyllä aika paksua paskaa. minulla ei ole mitään "kunniavelkaa" tai "velvollisuutta" kenellekään eikä millekään sillä perusteella, että olen tänne peräpohjolaan sattunut syntymään. näin on vain käynyt, tähän on turha sönköttää mitään sananvapaudesta tai muusta, sillä ne nyt ovat tällä hetkellä, jos eivät olisi, mitä sitten? sitten eivät olisi. ja jos olisin syntynyt johonkin valtioon, jossa esim sananvapautta ei olisi, mitä sitten? sitten olisin syntynyt. se on kumminkin tosiasia, että täällä ollaan eikä muualla, turha ryhtyä spekuloimaan jollakin hypoteettisella asialla.

??? kirjoitti:

Suotta noita katsoo miten asiat hoidettiin jossain edellisissä sodissa. Esim tota edeltäneessä isolle osalle hävinneistä pistettiin luoti päähän. Ei noilla ole enää mitään merkitystä, kaikki riippuu siitä kuka sillon antaa määräykset ja mikä on sen mielipide asiasta. Ja toi riippuu paljon siitäkin miten moni menisi ennemmin vankilaan kuin rintamalle. Mitä vähemmän niitä on, sitä pienempi ongelma. Toisaalta tehän kieltäydytte vain kantamasta asetta. Toi ongelmahan hoituu helposti, pistetään teidät pahimpaan paikkaan ja sen jälkeen saatte arvioita uudelleen haluatteko te sen aseen vai ette. Noita keinoja hoitaa tilanne on varmasti useitakin, ei se telotus olisi varmastikaan heti ensimmäisenä.
Muuten sinänsä ihan ovela tuollainen "lusmuilutaktiikka" teillä. Hyvin harvahan meistä haluaa ihan todella tappaa toisia, vai mitä? Mutta te olette hankkineet itsellenne erityisoikeuksia tuolla täysin itsestään selvyydellä :). Ainut erohan teidän ja näiden muiden ei-tappamishalusten välillä on se, että te olette lukeneet aiheesta jonkun toisen kirjottamia tekstejä ja olette omineet sen ajatukset. Joten, kun teiltä kysytään syytä tuohon, te osaatte kertoa jonkun toisen valmiiksi analysoimat periaatteet ominanne. Nämä muut taasen eivät ikinä ennen ehkä edes ajatelleet asiaa ja osaavat vaan sanoa yht'äkkiä kysyttäessä syyksi "etten mä vaan halua". No, eihän tuo ole mikään kunnon syy, mutta samat periaatteethan heilläkin on taustalla.

Lue lisää

vaikuttaa vahvasti sillä, että yleisesti kaltaisistasi "velvollisuuden" julistajista valtaosa ei ole koskaan oikeastaan ajatellut asiaa sen kummemmin, vaan hokee sitä, mitä heille on syötetty isiensä ja sosiaalisen ympäristönsä kautta. he eivät ole asiaa koskaan sen kummemmin kriittisesti tarkastelleet, koska se on "väärin" ja jonkinlasista kuviteltua "valtavirtaa" vastaan. niinpä he toistelevat näitä "totuuksia" kuin papukaijat, vailla sen kummempaa mieltä.

??? kirjoitti:

Sä katot asiaa ihan väärällä tavalla. Ei sulla ole mitään oikeuksia! Noi on ihan ihmisten omia keksintöjä ja riippuen tilanteesta, yhteiskunta joko hyväksyy ne tai ei! Tällä hetkellä tuo sun aseistakieltäytyminen on ihan ok, eihän siitä aiheudu yhteiskunnalle mitään harmiakaan.
Sodan aikana tilanne on vaan ihan toinen. Toi sun syysi luistaa sotimasta on sillon varmasti yksi huonoimmista. Toi jo ihan senkin takia, että sotilaiden moraalia saattaisi saada aikamoisen iskun, jos aseistakieltäyjät olisivat päässet mukaviin sisähommiin kauaksi taistelualueilta. Tietyt asiat yhteiskunnassa pitää hoitaa sillonkin, mutta niitä hoitaa kumminkin ammattihenkilöt, eli osa niistä jotka tekee sitä nytkin. Tuon lisäksi naiset ja jollain tavalla vammautuneet voivat tehdä noita. Noi on sodan aikana varmasti hyväksyttäviä syitä olla poissa taistelukentältä. Aseistakieltäytyjät sen sijaan valitsevat telotuskomppanian ja rintaman väliltä. Sotiminen on sen verran paskaa hommaa, että vankilakin olisi liian hyvä ja huokutteleva vaihtoehto tuolloin.

Lue lisää

Luistaa sotimasta, hmmmm.
Meinasin avautua jo mutta enpä taida. Ei hyödytä ketään. Sanotaanko vaan että onneksi nuorissa näkyy muutoksen merkkejä...

"jokainen kykenevä mies varustetaan millä tahansa asella mitä vain löytyy, ja laitetaan rintamalle"

Jokaista kykenevää miestä ei laitettu rintamalle edes jatkosodassa. Enimmillään väestöstä oli joku reilu 10% rintamalla. Nykyään tuollainen rintamasodankäynti on muuten sitten aika harvinaista. Vanhoja sotaelokuvia katsomalla ei tule sellaista ymmärtämystä, että kannattaisi alkaa veikkailemaan mitä tapahtuisi jos ja jos.

Antautuminen tulee kyseeseen jo paljon ennen kuin aletaan laittamaan "kaikkia kykeneviä" talikoiden kanssa "rintamalle". Eikä siitä edes tulisi mitään.

??? kirjoitti:

Sä sitten jaksat keskittyä kaikkeen aivan toisarvoseen. Pointti tuossa oli, että se oli sillon ja nyt on nyt. Asiat on hoidettu menneisyydessä tavallaan, mutta ei se tarkota, että hoidettaisiin tulevaisuudessakin samanlailla. Tuskinpa noiden sotien aikaan moni edes ajatteli asistakieltäymisen olevan jonkinlaisen vaihtoehdon.
Teille löytyy sotatilanteessa ihan varmasti käyttöä, sillon tulee olemaan paljonkin paskoja itsemurhatehtäviä, jotka jonkun on tehtävä. Ilman asetta te tulette olemaan lähinnä rasite kaikille muille, joten kukahan on se joka lähtetään noihin ensimmäisenä?
Jos te todella haluatte välttää aseen käteenoton sotatilanteessa, niin teidän pitää joko olla nainen, vammanen tai helvetin kaukana täältä. Jos mikään noista ei onnistu, niin suosittelen, että pidätte turpanne kiinni tuosta ja teette tasan niinkun muutkin. Tossa tilanteessa teillä ei tule olemaan kovinkaan montaa ymmärtäjää tuolle ja siellä voi olla melkosen ikävät olot, jos omatkin haluaa tappaa teidät.

Lue lisää

"teillä ei tule olemaan kovinkaan montaa ymmärtäjää tuolle ja siellä voi olla melkosen ikävät olot, jos omatkin haluaa tappaa teidät."

Äh, ei mun tee mieli tappaa ketään, paitsi nyt tuon luettuani sinut.

Olet kuvottava saasta ja loiseläjä, paskaakin alhaisempi.