"Uupunut " äiti on ihan huuhaata.

hyi teitä

Nykyajan äidit olette sitten saamattomia, avuttomia, valitatte ja vingutte ihan kaikesta.
2 lapsen kanssa elämä on muka ihan ylivoimaista, ette osaa imettää ja plaa plaa plaa - ajatelkaa tätä:

minulla oli 5 lasta, navetta ulkotyöt sisätyöt - ruuanlaitot, siivoukset, pyykinpesut saunassa pulsaattorikoneella JA imetin kaikkia monta kuukautta.
Pesin myös sideharsovaippoja - muita ei ollut.
No, mikä nyt on niin hemmetisti muuttunut että äidit väsyvät " uupuvat " kahden !! lapsen hoidosta?
Nyt on kaikki mahdolliset koneet ja vempaimet, lapsia kuskataan päiväkotiin että UUPUNUT äiti saa vetää lonkkaa.
Kun isät tulevat töistä, heitä patistetaan kotitöihin kun se uupunut äiti ei koko päivänä ole " ehtinyt".
Ja jos vedätte tähän että lapsia surmataan - koska äidit ovat niin uupuneita niin stop!
Ennen oli paljon tekemistä, ei ostettu eineksiä, ei ollut mitään helpottavia asioita kuten nyt; tiskikoneet, pakastimet jne.

Jos äiti noin uupuu kahden muksun hoidosta, on parempaa että EI hanki lapsia ollenkaan.
Yhteiskuntaa on samperin hyvää syyllistää kun itse ollaan niin avuttomia, laiskoja ja ties mitä.
Miten luulette entisaikojen äitien jaksaneen?
Osaatteko edes ajatella sitä?
Kukaan ei nosta kissaa pöydälle, kaikki vain myötäilevät näitä väsyjä räsyjä jotka eivät jaksa ( viitsi) hoitaa omia lapsiaan !

206

4318

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mustat silmänaluset

      Ennen naiset uupuivat raskaan fyysisen työ vuoksi, mutta sen avulla he myös nukkuivat paremmmin.

      Nykyäidit uupuvat tuijottaessaan sinistä valoa iltamyöhään ja kärsivät sen vuoksi huonosta unenlaadusta. :D

      • lahja taivaasta

        Lasten saaminen on nykyisin vapaaehtoista, mekin vuosia yritettiin, kunnes...
        Tiesin jo etukäteen, että vauva-arki on raskasta, sitten tuli toinenkin heti perään. Itkin onnesta, välillä väsymyksestä. Onneksi oli hyviä ystäviä ja ihana mies auttamassa.


      • mies kaks ysi
        lahja taivaasta kirjoitti:

        Lasten saaminen on nykyisin vapaaehtoista, mekin vuosia yritettiin, kunnes...
        Tiesin jo etukäteen, että vauva-arki on raskasta, sitten tuli toinenkin heti perään. Itkin onnesta, välillä väsymyksestä. Onneksi oli hyviä ystäviä ja ihana mies auttamassa.

        Niin, juttu taitaa olla niin että aika vaikuttaa ihmiseen; Aikoinaan ihmisillä ei ollut
        varaa valittaa, koska kaikki kaskavatettiin tiukassa kurissa toimimaan yhdessä ja tekemään töitä.
        Nykyinen lapsia hankkiva sukupolvi on taas ihan eri luokaa; Nämä ovat päässeet jo melko helpolla, jolloin osan ei ole tarvinnut tehdä mitään kotona.
        Näissä helpoissa sukupolvissa, varsinkin nuoremissa on paljon myös kasvannut itsekästä ajattelua "minä-minä", joiden on jopa vaikea asua kumppanin kanssa, puhumattakaan ymmärtää että lapsi tarvitseekin huomion, eikä itseään voikaan enään laittaa etusijalle.


        Toisaalta, näen tähän tilateeseen toisenkin syy; Ennen oli yhteiskunta missä ajatteltiin että jokaisen naisen tulee hankkia lapsia ja tehdä niistä kunnon kansalaisia.Lapsia ei siis aikoinaankaan aina hankittu vapaasta omasta tahdosta vaan yhteiskunnallisesta pakosta.
        Nykyään taas ihmisillä on tarve näyttää muille ja kilpailla.Jos kaveri tai sukulainen ostaa omakotitalon, toinen ostaa hienomman.Jos toinen taas pyöräyttää lapsen tai kaksi, toisetkin tekevät tämän, juurikaan asiaa sen enempää ajattelematta.Lopulta homma voikin olla tiukempi pala mitä kuvitteli.

        Näitä on nykyään surullisen paljon, ihan lapsen kannalta ajattelen. Kaikkien näiden surullisten tarinoiden keskellä on kuitenkin muistettava että ei kaikilla mene kuitenkaan näin huonosti vaan on myös hyviäkin äitejä jotka kantavat itsensä, lapsensa ja joskus myös miehensäkin huolet, sanomattakaan kenellekkään.


      • Mikään ideaali
        mies kaks ysi kirjoitti:

        Niin, juttu taitaa olla niin että aika vaikuttaa ihmiseen; Aikoinaan ihmisillä ei ollut
        varaa valittaa, koska kaikki kaskavatettiin tiukassa kurissa toimimaan yhdessä ja tekemään töitä.
        Nykyinen lapsia hankkiva sukupolvi on taas ihan eri luokaa; Nämä ovat päässeet jo melko helpolla, jolloin osan ei ole tarvinnut tehdä mitään kotona.
        Näissä helpoissa sukupolvissa, varsinkin nuoremissa on paljon myös kasvannut itsekästä ajattelua "minä-minä", joiden on jopa vaikea asua kumppanin kanssa, puhumattakaan ymmärtää että lapsi tarvitseekin huomion, eikä itseään voikaan enään laittaa etusijalle.


        Toisaalta, näen tähän tilateeseen toisenkin syy; Ennen oli yhteiskunta missä ajatteltiin että jokaisen naisen tulee hankkia lapsia ja tehdä niistä kunnon kansalaisia.Lapsia ei siis aikoinaankaan aina hankittu vapaasta omasta tahdosta vaan yhteiskunnallisesta pakosta.
        Nykyään taas ihmisillä on tarve näyttää muille ja kilpailla.Jos kaveri tai sukulainen ostaa omakotitalon, toinen ostaa hienomman.Jos toinen taas pyöräyttää lapsen tai kaksi, toisetkin tekevät tämän, juurikaan asiaa sen enempää ajattelematta.Lopulta homma voikin olla tiukempi pala mitä kuvitteli.

        Näitä on nykyään surullisen paljon, ihan lapsen kannalta ajattelen. Kaikkien näiden surullisten tarinoiden keskellä on kuitenkin muistettava että ei kaikilla mene kuitenkaan näin huonosti vaan on myös hyviäkin äitejä jotka kantavat itsensä, lapsensa ja joskus myös miehensäkin huolet, sanomattakaan kenellekkään.

        ei ole naiselle kantaa "itsensä, lapsensa ja vielä MIEHENSÄkin huolet" ja eteeenkään sanomatta mitään kellekään; lue: purkamatta kelleen, esim. ystävälleen sydäntään taakkojen ja kuormien alla. Täydellinen uhrautuvan naisen malli tuollainen vanhanaikainen, joka on ollut juurikin se ylistämällä alistettu nainen. PERINTEINEN KAIKKIVOIPA KAIKEN KESTÄVÄ JA KEIKEN JAKSAVA SUOMINAINEN. Tällaisia oli yhteiskunta täynnä sotien jälkeen; joidenkinhan sitä oli tämä hyvinvointi yhteiskunta rakennettava. Nuo naiset ottivat kaiketii mallia äideistään, vahvoista naisista. Moni mies nimittäin oli sotien jälkeen niin rikki, että. Mitä en kyllä vähättele yhtään; rankat kokemukset takana.

        Kipeät kokemukset, joista ei voinut puhua. Seuraava sukupolvi laittoi tarmonsa työntekoon. Ja sitten tulllaankin me 30-kymppiset; terapiasukupolvi. Heikot ketkensä ne ovat meilläkin. Me ollaan se TIEDOSTAVA ikäluokka. Osataan olla itsellemme armollisia ja olla vaatimatta liikaa. Mikä olikaan se hammasta purren -meininki?

        Yhteiskunta on paljon muuttunut mummon ajoista. Ei ollut ennen tällaista kiirettä ja suoritetta esim. mitä työelämään tulee. Nykyvempaimista ei paljon ole apua, jos mietitään taas sitä näkökulmaa, miten verkkainen elämänrytmi tietyllä tapaa oli ennen henkisessä mielessä. Fyysisen työn määrää en vähättele, mutta ennenvanhaan mielestäni on kuitenkin ollut ennemmän fyysistä rasitetta kuin nykyajan henkistä. Asioita voidaan toki puntaroida eri näkökulmista. Toki liika fyysinen rasite voi ottaa myös psyykkeen päälle. Ja sitten on ylipäätään erilaiset ihmistyypit; tekijät / toimijat ja ajattelijat / haaveilijat / viosioijat. Molempia tarvitaan yhteiskunnassa, mutta erityisesti tuo ensimmäinen ihmsityyppi kestää enemmän henkistä painetta tuossa sarjassa, mitä oli tuo tekijänaisten tarmokkuus sotien jälkeen. Eli tämän perään kysytään; missä ovat nämä naiset nyt? Ehkä edelleen he ovat niitä, jotka JAKSAVAT pyörittää perhettä miehen tehdessä uraa.

        Mielestäni on ihan yhtälailla miehen tehtävä tukea naistaan siinä missä nainen myös tukee miestään. Puiolin ja toisin, sitä on tasavertainen suhde. Missä molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja niille on myös annettava sijansa.


      • Jatkoa:
        Mikään ideaali kirjoitti:

        ei ole naiselle kantaa "itsensä, lapsensa ja vielä MIEHENSÄkin huolet" ja eteeenkään sanomatta mitään kellekään; lue: purkamatta kelleen, esim. ystävälleen sydäntään taakkojen ja kuormien alla. Täydellinen uhrautuvan naisen malli tuollainen vanhanaikainen, joka on ollut juurikin se ylistämällä alistettu nainen. PERINTEINEN KAIKKIVOIPA KAIKEN KESTÄVÄ JA KEIKEN JAKSAVA SUOMINAINEN. Tällaisia oli yhteiskunta täynnä sotien jälkeen; joidenkinhan sitä oli tämä hyvinvointi yhteiskunta rakennettava. Nuo naiset ottivat kaiketii mallia äideistään, vahvoista naisista. Moni mies nimittäin oli sotien jälkeen niin rikki, että. Mitä en kyllä vähättele yhtään; rankat kokemukset takana.

        Kipeät kokemukset, joista ei voinut puhua. Seuraava sukupolvi laittoi tarmonsa työntekoon. Ja sitten tulllaankin me 30-kymppiset; terapiasukupolvi. Heikot ketkensä ne ovat meilläkin. Me ollaan se TIEDOSTAVA ikäluokka. Osataan olla itsellemme armollisia ja olla vaatimatta liikaa. Mikä olikaan se hammasta purren -meininki?

        Yhteiskunta on paljon muuttunut mummon ajoista. Ei ollut ennen tällaista kiirettä ja suoritetta esim. mitä työelämään tulee. Nykyvempaimista ei paljon ole apua, jos mietitään taas sitä näkökulmaa, miten verkkainen elämänrytmi tietyllä tapaa oli ennen henkisessä mielessä. Fyysisen työn määrää en vähättele, mutta ennenvanhaan mielestäni on kuitenkin ollut ennemmän fyysistä rasitetta kuin nykyajan henkistä. Asioita voidaan toki puntaroida eri näkökulmista. Toki liika fyysinen rasite voi ottaa myös psyykkeen päälle. Ja sitten on ylipäätään erilaiset ihmistyypit; tekijät / toimijat ja ajattelijat / haaveilijat / viosioijat. Molempia tarvitaan yhteiskunnassa, mutta erityisesti tuo ensimmäinen ihmsityyppi kestää enemmän henkistä painetta tuossa sarjassa, mitä oli tuo tekijänaisten tarmokkuus sotien jälkeen. Eli tämän perään kysytään; missä ovat nämä naiset nyt? Ehkä edelleen he ovat niitä, jotka JAKSAVAT pyörittää perhettä miehen tehdessä uraa.

        Mielestäni on ihan yhtälailla miehen tehtävä tukea naistaan siinä missä nainen myös tukee miestään. Puiolin ja toisin, sitä on tasavertainen suhde. Missä molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja niille on myös annettava sijansa.

        en ole perheellinen, ainakaan vielä. Toiveissa kyllä olisi mies ja muutama lapsi (muutaman ennättäisin vielä saada - ) ; jos Luoja suo.

        Itselleni olisi kuitenkin tärkeää, että myös mies ottaisi vastuuta lasten kasvatuksesta. Niinkään ei olisi painetta - jos itseltäni kysytään - materian kahmimisen suhteen, mikä mielestäni tänäpäivänä on juurikin pois perheen yhteisestä ajasta ja näin ollen hyvinvoinnista. Kun mies tekee sitä pitkää päivää, eteenkin jos on yrittäjä. Ja etenkin jos tietty statustelumeininki on saatava näkyväksi. "miellä on tavaraa, meillä on kaikkea; autot, luxusmökit, tahiamaanmatkat, huvijahdit yms. " Pienellä sarkasmilla lue edellinen lause. ;) (Luoja varjele minut yrittäjämieheltä! ; ))

        Asiat on tärkeää laittaa tärkeysjärjetykseen. Siinä näkyy miedän arvomme, mihin aikamme ja rahamme pistämme. Amen.


    • EnnenParemmin?

      Ennen naisilla oli lähes aina jotain apua kotona. Joko omia vanhempia tai muuta vanhempaa sukupuolvea, sukulaistyttö kotiapulaisena tms. Tai edes joku naapuri jolle saattoi lapset laittaa hetkeksi. Muita lapsiperheitä oli joka mutkassa ja lapset laitettiin leikkimään keskenään ulos heti kun oli mahdollista. Aika harva joutui selviämään ihan vain täysin yksin kuten nyt valitettavan usein on pakko kun kaikki tukiverkot ovat kaukana.
      On varmaan aika hankala vanehmman polven tajuta miten yksin monet äidit nykyään todella ovat. Ei välttämättä ole ketään kelle puhua tai jolta pyytää apua. Itsekin muistan miten vielä 70-luvulla kotirouvat ehtivät kahvitella rauhassa ja välillä joku vilkaisi ulos että lapset ovat vielä tallella. Nyt koko talossa on ehkä yksi äiti kerralla kotona ja siinä sitten ihmetellään miten pää kestää.

      • Mustat silmänaluset

        Ennen naisilla ei suinkaan ollut "lähes aina jotain apua kotona". Mistä moinen harhaluulo?


      • NäinMeillä
        Mustat silmänaluset kirjoitti:

        Ennen naisilla ei suinkaan ollut "lähes aina jotain apua kotona". Mistä moinen harhaluulo?

        No kyllä se oli todella yleistä vielä 60- ja 70-luvulla. Monilla asuivat esim. omat vanhemmat joko samassa taloudessa tai lähellä ja heitä käytettiin kotiapuna . Kotiapua sai niin maksamalla (ja oli myös keskituloisella varaa) kuin myös kunnan palveluna. Myös naapurit auttoivat.


      • Mustat silmänaluset
        NäinMeillä kirjoitti:

        No kyllä se oli todella yleistä vielä 60- ja 70-luvulla. Monilla asuivat esim. omat vanhemmat joko samassa taloudessa tai lähellä ja heitä käytettiin kotiapuna . Kotiapua sai niin maksamalla (ja oli myös keskituloisella varaa) kuin myös kunnan palveluna. Myös naapurit auttoivat.

        Jaa-a, minusta äideillä ole ennen raskaampaa kuin nyt, mutta sinä olet toista mieltä. Ehkä sinun emosesi sitten eli ja oli kuin Lohtaan rovasti - ken ties, mutta ei siitä voine vetää yleistystä.

        Oma elämäni on ollut ainakin kaksi kertaa kevyempää ja helpompaa, kuin äidilläni.

        Minulla on lapsia 3, äidillääni 5.
        Minulla on kevyt henkinen työ, äidilläni raskas fyysinen maatyö
        Minulla kunnallinen hoitopäikka, äitini hoiti lapset "siinä sivussa"
        Minulla kaikki nykyajan laitteet, tiskinkoneet, automaattipesukoneet, äidilläni käsintiski ja pulsaattorikone
        Minulla vesi tulee ja menee, niin äidillänikin, mutta vain kantaen

        Haluatko että jatkan?

        Ei äidilläni ollut kotiapua, isovanhempia tai lapsenlikkoja. Oli oma puoliso joskus apuna, kuten minullakin.


      • sisua kehiin
        Mustat silmänaluset kirjoitti:

        Jaa-a, minusta äideillä ole ennen raskaampaa kuin nyt, mutta sinä olet toista mieltä. Ehkä sinun emosesi sitten eli ja oli kuin Lohtaan rovasti - ken ties, mutta ei siitä voine vetää yleistystä.

        Oma elämäni on ollut ainakin kaksi kertaa kevyempää ja helpompaa, kuin äidilläni.

        Minulla on lapsia 3, äidillääni 5.
        Minulla on kevyt henkinen työ, äidilläni raskas fyysinen maatyö
        Minulla kunnallinen hoitopäikka, äitini hoiti lapset "siinä sivussa"
        Minulla kaikki nykyajan laitteet, tiskinkoneet, automaattipesukoneet, äidilläni käsintiski ja pulsaattorikone
        Minulla vesi tulee ja menee, niin äidillänikin, mutta vain kantaen

        Haluatko että jatkan?

        Ei äidilläni ollut kotiapua, isovanhempia tai lapsenlikkoja. Oli oma puoliso joskus apuna, kuten minullakin.

        Ei köyhällä kansalla ennenkään mitään kotiapua ollut, ei kodinkoneitakaan. Monessa mökissä ei ollut sähköäkään. Vedet vintattiin ja kannettiin kaivosta sekä navettaan että huusholliin, pyykit, myös lasten kapalot, pestiin käsin pesuvadissa tai paljussa, kunhan ensin polttopuut oli pilkottu ja kannettu sisälle, hella sytytetty ja pesuvesi lämmitetty hellan päällä. Ei ollut karjakeittiötäkään, vaan perheenäiti pesi maitoämpärit, tonkat ja siivilät keittiön lattialla samalla tavoin lämmitetyllä vedellä, ja kantoi likavedet ämpärillä tunkiolle.
        Vaatteet piti myös silittää, kankaat vaativat sen. Silitysrauta lämmitettiin kuumalla hellalla, ja sitten silitettiin kunnes rauta jäähtyi, ja sama uudestaan. Ei kukaan olisi kehdannut liikkua ryppyisissä vaatteissa, Nenäliinat olivat kankaisia, ne liotettiin ensin suolavedessä, sitten pestiin ja lopuksi silitettiin, samoin silitettiin tyttöjen lettinauhat.
        Lauantai oli leipomis- ja saunomispäivä. Tummaa ja vaaleaa leipää, kakkua ja muuta vierasvaraa. Ensin oli uuni tietysti polttopuut haettava, uuni lämmitettävä ja uuniluudalla puhdistettava, taikinat tehtävä yms. Saunan lämmitys ja veden kanto, lasten peseminen.
        Perjantaina kun siivottiin, kantoi äiti patjat pihalle kahden tuolin varaan ja piiskasi pölyt pois. Samoin matot hakattiin ulkona, kesällä pestiin joella.
        Iltaisin öljylampun valossa äiti sitten parsi sukkia ja kutoi uusia, myös upeita kirjoneulepuseroita. Ei tarvinnut lasten kulkea risat roikkuen, vaikka köyhyyttä oli. Ja kyllä lapsille luettiin ja laulettiin, opetettiin iltarukouskin, joku aina äidin sylissä. Tämä siis sotien jälkeen.
        Johtuisiko nykyajan äitien hirveä väsymys tietokoneesta ja älypuhelimesta, joita raplataan monta tuntia vuorokaudessa? Tai siitä, että äidit eivät viitsi lähteä ulos? Ennen joutui heti aamutuimaan kiiruhtamaan ulkohuussiin, kunhan ensin loi lumet huussinpolulta, ja sitten rivakasti navettaan, kaivolle ja ladolle. Vaatetta ei ollut paljon, joten talvisaikaan sai liikkua reippaasti, jos halusi pysyä lämpimänä. Muutenkin sai pitää kiirettä, että sai päivän työt tehdyksi ennen yötä.


      • näimpä
        sisua kehiin kirjoitti:

        Ei köyhällä kansalla ennenkään mitään kotiapua ollut, ei kodinkoneitakaan. Monessa mökissä ei ollut sähköäkään. Vedet vintattiin ja kannettiin kaivosta sekä navettaan että huusholliin, pyykit, myös lasten kapalot, pestiin käsin pesuvadissa tai paljussa, kunhan ensin polttopuut oli pilkottu ja kannettu sisälle, hella sytytetty ja pesuvesi lämmitetty hellan päällä. Ei ollut karjakeittiötäkään, vaan perheenäiti pesi maitoämpärit, tonkat ja siivilät keittiön lattialla samalla tavoin lämmitetyllä vedellä, ja kantoi likavedet ämpärillä tunkiolle.
        Vaatteet piti myös silittää, kankaat vaativat sen. Silitysrauta lämmitettiin kuumalla hellalla, ja sitten silitettiin kunnes rauta jäähtyi, ja sama uudestaan. Ei kukaan olisi kehdannut liikkua ryppyisissä vaatteissa, Nenäliinat olivat kankaisia, ne liotettiin ensin suolavedessä, sitten pestiin ja lopuksi silitettiin, samoin silitettiin tyttöjen lettinauhat.
        Lauantai oli leipomis- ja saunomispäivä. Tummaa ja vaaleaa leipää, kakkua ja muuta vierasvaraa. Ensin oli uuni tietysti polttopuut haettava, uuni lämmitettävä ja uuniluudalla puhdistettava, taikinat tehtävä yms. Saunan lämmitys ja veden kanto, lasten peseminen.
        Perjantaina kun siivottiin, kantoi äiti patjat pihalle kahden tuolin varaan ja piiskasi pölyt pois. Samoin matot hakattiin ulkona, kesällä pestiin joella.
        Iltaisin öljylampun valossa äiti sitten parsi sukkia ja kutoi uusia, myös upeita kirjoneulepuseroita. Ei tarvinnut lasten kulkea risat roikkuen, vaikka köyhyyttä oli. Ja kyllä lapsille luettiin ja laulettiin, opetettiin iltarukouskin, joku aina äidin sylissä. Tämä siis sotien jälkeen.
        Johtuisiko nykyajan äitien hirveä väsymys tietokoneesta ja älypuhelimesta, joita raplataan monta tuntia vuorokaudessa? Tai siitä, että äidit eivät viitsi lähteä ulos? Ennen joutui heti aamutuimaan kiiruhtamaan ulkohuussiin, kunhan ensin loi lumet huussinpolulta, ja sitten rivakasti navettaan, kaivolle ja ladolle. Vaatetta ei ollut paljon, joten talvisaikaan sai liikkua reippaasti, jos halusi pysyä lämpimänä. Muutenkin sai pitää kiirettä, että sai päivän työt tehdyksi ennen yötä.

        Ei se fyysinen tekeminen ketään nujerra. Ei ehi miettiä joutavia ja pysyy kunnossa. Raskainta mitä tiedän olisi olla kerrostalossa telkkari ja tietokone seurana. Ja vaikka ne kiukuttelevat lapset. Paljon paremmin ihminen voi kun se joutuu tekeen fyysistä ja olemaan ulkona. Mutta nykyään ei tarvi, ja siitä ei voi syyttää äitejä. Esim. Minä jaksan parhaiten kotihommat ja lapset, kun teen ensin fyysisesti raskaan työpäivän. Sen jälkeen ruuat sun muut. Yli kellon ympäri reilusti ja hyvin jaksaa. Nyt työttömänä kotona, niin pälli hajoaa ja kunto rapisee. Se rytmin puute ja tekemättömyys tässä väsyttää. Että ihan turhaa entisajan äidit kehutte itteenne ja haukutte nykyajan äitejä.


      • Vapaaehtoista???
        näimpä kirjoitti:

        Ei se fyysinen tekeminen ketään nujerra. Ei ehi miettiä joutavia ja pysyy kunnossa. Raskainta mitä tiedän olisi olla kerrostalossa telkkari ja tietokone seurana. Ja vaikka ne kiukuttelevat lapset. Paljon paremmin ihminen voi kun se joutuu tekeen fyysistä ja olemaan ulkona. Mutta nykyään ei tarvi, ja siitä ei voi syyttää äitejä. Esim. Minä jaksan parhaiten kotihommat ja lapset, kun teen ensin fyysisesti raskaan työpäivän. Sen jälkeen ruuat sun muut. Yli kellon ympäri reilusti ja hyvin jaksaa. Nyt työttömänä kotona, niin pälli hajoaa ja kunto rapisee. Se rytmin puute ja tekemättömyys tässä väsyttää. Että ihan turhaa entisajan äidit kehutte itteenne ja haukutte nykyajan äitejä.

        Ei uUomessa ole pakko olla työttömänä kotona. Kävele työvoimatoimistoon ja tee harjoittelusopimus esimerkiksi puotipuksuksi. Yksityisyrittäjät ottavat riemumielin vastaan "ilmaista työvoimaa", jolle Kela maksaa pv-rahat.
        Luulen, ettei sua vaan kiinnosta tehdä töitä?


      • ihmetellen
        NäinMeillä kirjoitti:

        No kyllä se oli todella yleistä vielä 60- ja 70-luvulla. Monilla asuivat esim. omat vanhemmat joko samassa taloudessa tai lähellä ja heitä käytettiin kotiapuna . Kotiapua sai niin maksamalla (ja oli myös keskituloisella varaa) kuin myös kunnan palveluna. Myös naapurit auttoivat.

        Elin itsekkin lasten ja mieheni kanssa 60.70 luvulla,enpä tuntenut yhtään perhettä joilla olis ollut asumassa mummot ja ukit,harhaa moinen apu.Joskus kymmeniä vuosia sitten sodan jälkeen oli vanhukset samassa, mutta nekin oli lisä hoidettavia. Edelleen ihmetellään ,miksi äidit ei jaksa mitään, jaksavat yöjuoksuun lähteä kuitenkin. Toki ei keikki vaan sitten juhlitaan kotona, seuraava päivä tosi väsyneenä ei jäksa.On sairautta tai muuta elämässä jolloin se kunnan-kaupunkin kodinhoitaja apu olisi tarpeen.Muut väsyneet kurssille ,jossa opetataan päivänrytmiä.60-70 luvulla mentiin töihin melkopian vauvan mennessä hoitoon,ja koti työ siihen päälle,senaikaiset miehet ei liion auttaneet,heillä toisenlaiset kotityöt,tai monella kaksikin työpaikkaa


      • nähnyt1
        Vapaaehtoista??? kirjoitti:

        Ei uUomessa ole pakko olla työttömänä kotona. Kävele työvoimatoimistoon ja tee harjoittelusopimus esimerkiksi puotipuksuksi. Yksityisyrittäjät ottavat riemumielin vastaan "ilmaista työvoimaa", jolle Kela maksaa pv-rahat.
        Luulen, ettei sua vaan kiinnosta tehdä töitä?

        Nykyisin on äitejä jotka jaksaa kaljaa kiskoa,lapsi huutaa kaukana äidin ja isän huoneesta,ei herätä katsomaan mikä lasta itkettää sinne lapsi nukahtaa itkuunsa.Koti on kauhea sotkupesä,vaattet lattioilla käytävät joita pitkin kävellään ,isät samanlaisia eihän muuten moinen nainen olisi vaimona.Soskun tädit eivät edes kysy naapureilta lapsen oloista, itkuista yöllä ,ilman ulkovaatteita ulkona oleskelusta,kotikäynti jutustelua ja siihen jää. Jospa sinne tavallisia naisia virkaansa hoitamaan.Voisi äiditkin saada neuvoja ja jopa vaatia toteuttamaan.Nukkumalla väsyy vain lisää kun päivät sängyssä.


      • anonyymi__
        nähnyt1 kirjoitti:

        Nykyisin on äitejä jotka jaksaa kaljaa kiskoa,lapsi huutaa kaukana äidin ja isän huoneesta,ei herätä katsomaan mikä lasta itkettää sinne lapsi nukahtaa itkuunsa.Koti on kauhea sotkupesä,vaattet lattioilla käytävät joita pitkin kävellään ,isät samanlaisia eihän muuten moinen nainen olisi vaimona.Soskun tädit eivät edes kysy naapureilta lapsen oloista, itkuista yöllä ,ilman ulkovaatteita ulkona oleskelusta,kotikäynti jutustelua ja siihen jää. Jospa sinne tavallisia naisia virkaansa hoitamaan.Voisi äiditkin saada neuvoja ja jopa vaatia toteuttamaan.Nukkumalla väsyy vain lisää kun päivät sängyssä.

        Kyllä entisaikaankin on ollut alkoholisteja ja varmasti vielä enemmän kuin nykyään, samoin itsemurhat paljon yleisempiä. Älä syytä nykyajan äitejä kun alkoholismi ei ole mikään "trendisairaus" ja paljon on 1900-luvulla lähtenyt ihmisiä hautaan sen takia. Nykyään siihen saa sentään edes hoitoa.


      • 70v.

        mistä päättelet että ennen oli asiat noin omia harhakuvitelmiasi .Ei ollut apua kotona eikä mummot ja papat eikä naapurit hoitanut kun itsekkin olivat töissä nyt kun ollaan jo vanhoja niin pitää hoitaa lastenlapsia vaikka olemme vanhoja ja sairaita.olemme hoitaneet omat viisikin lasta eikä koskaan tullut mieleenkään valittaa väsymystä.Eikä 70luvulla kait ollu kotirouvia paitsi rikkaat joilla oli varaa olla kotona ei tavallisilla työläisillä ollut varaa olla kotona kun ei niitä sosiaalitukiaakaan silloin ollut.


      • 5+6
        sisua kehiin kirjoitti:

        Ei köyhällä kansalla ennenkään mitään kotiapua ollut, ei kodinkoneitakaan. Monessa mökissä ei ollut sähköäkään. Vedet vintattiin ja kannettiin kaivosta sekä navettaan että huusholliin, pyykit, myös lasten kapalot, pestiin käsin pesuvadissa tai paljussa, kunhan ensin polttopuut oli pilkottu ja kannettu sisälle, hella sytytetty ja pesuvesi lämmitetty hellan päällä. Ei ollut karjakeittiötäkään, vaan perheenäiti pesi maitoämpärit, tonkat ja siivilät keittiön lattialla samalla tavoin lämmitetyllä vedellä, ja kantoi likavedet ämpärillä tunkiolle.
        Vaatteet piti myös silittää, kankaat vaativat sen. Silitysrauta lämmitettiin kuumalla hellalla, ja sitten silitettiin kunnes rauta jäähtyi, ja sama uudestaan. Ei kukaan olisi kehdannut liikkua ryppyisissä vaatteissa, Nenäliinat olivat kankaisia, ne liotettiin ensin suolavedessä, sitten pestiin ja lopuksi silitettiin, samoin silitettiin tyttöjen lettinauhat.
        Lauantai oli leipomis- ja saunomispäivä. Tummaa ja vaaleaa leipää, kakkua ja muuta vierasvaraa. Ensin oli uuni tietysti polttopuut haettava, uuni lämmitettävä ja uuniluudalla puhdistettava, taikinat tehtävä yms. Saunan lämmitys ja veden kanto, lasten peseminen.
        Perjantaina kun siivottiin, kantoi äiti patjat pihalle kahden tuolin varaan ja piiskasi pölyt pois. Samoin matot hakattiin ulkona, kesällä pestiin joella.
        Iltaisin öljylampun valossa äiti sitten parsi sukkia ja kutoi uusia, myös upeita kirjoneulepuseroita. Ei tarvinnut lasten kulkea risat roikkuen, vaikka köyhyyttä oli. Ja kyllä lapsille luettiin ja laulettiin, opetettiin iltarukouskin, joku aina äidin sylissä. Tämä siis sotien jälkeen.
        Johtuisiko nykyajan äitien hirveä väsymys tietokoneesta ja älypuhelimesta, joita raplataan monta tuntia vuorokaudessa? Tai siitä, että äidit eivät viitsi lähteä ulos? Ennen joutui heti aamutuimaan kiiruhtamaan ulkohuussiin, kunhan ensin loi lumet huussinpolulta, ja sitten rivakasti navettaan, kaivolle ja ladolle. Vaatetta ei ollut paljon, joten talvisaikaan sai liikkua reippaasti, jos halusi pysyä lämpimänä. Muutenkin sai pitää kiirettä, että sai päivän työt tehdyksi ennen yötä.

        Kiitos sisua kehiin!

        Kerroit lapsuuteni ajasta, kyllä silloinkin elettiin ihan onnellisesti,
        ei sairastuttu burn-outtiin tai masennukseen pienistä vastoinkäymisistä.
        Eikä ollut aikaa sairastella...


      • 70v.
        70v. kirjoitti:

        mistä päättelet että ennen oli asiat noin omia harhakuvitelmiasi .Ei ollut apua kotona eikä mummot ja papat eikä naapurit hoitanut kun itsekkin olivat töissä nyt kun ollaan jo vanhoja niin pitää hoitaa lastenlapsia vaikka olemme vanhoja ja sairaita.olemme hoitaneet omat viisikin lasta eikä koskaan tullut mieleenkään valittaa väsymystä.Eikä 70luvulla kait ollu kotirouvia paitsi rikkaat joilla oli varaa olla kotona ei tavallisilla työläisillä ollut varaa olla kotona kun ei niitä sosiaalitukiaakaan silloin ollut.

        Ja isovanhempien lasten hoidosta vielä kun nykyään on uusioperheitä ja tehdään lapsia niin iäkkäät mummot ja papat (65-85v)joutuu hoitamaan vielä tämänuusperheenkin lapsiakin kun ajattelevat että se on heidän velvollisuus eihän se niin ole vaan ajatelkaa vanhukset itseänne ja voitte kieltäytyä sillä ollaanhan tehty päivätyömme ja omat lapset viety/haettu päivähoidosta ja kotityöt tehty ilman että oisi ollut apuvoimia.


      • juoppomummu
        anonyymi__ kirjoitti:

        Kyllä entisaikaankin on ollut alkoholisteja ja varmasti vielä enemmän kuin nykyään, samoin itsemurhat paljon yleisempiä. Älä syytä nykyajan äitejä kun alkoholismi ei ole mikään "trendisairaus" ja paljon on 1900-luvulla lähtenyt ihmisiä hautaan sen takia. Nykyään siihen saa sentään edes hoitoa.

        Juuri noin, kieltolain aikaan suomessa oli enemmän juoppoja kuin sitä ennen ja sen jälkeen, takuulla oli niitä "äitejäkin".
        Muistan lapsuudesta, kun menimme mummolaan, ei ollut heillä edes puhelinta, sinne vaan oven taakse katsomaan onko ryyppy päällä, pelotti joka kerta.

        ps. mummoni oli jo 30-luvulla juoppo, oli sitä loppuun asti, lapset välillä lastenkodissa kun vanhin lapsista heidät sinne vei. Oli syntyn 1915


      • pennoska 123

        Lisäksi on aika paljon kaikkea muuta huolta mitä ei ennen ollut. Lapsia jopa nykyään kasvatetaan ... pitää kantaa huolta työpaikasta, lasten turvallisuudesta, harrastuksista, tietokeneista, taloudesta, isommista asunnoista, pihoista, autoista, isovanehmmista, teineistä yms yms yms

        Olen samaa mieltä että liian paljon ruikuti ruikuti, mutta itse erittäin energisenä ja ilman huolta työpaikosta, lainoista yms ja mieskin tekee paljon - sanon, että aika moinen homma. Täysipäiväinen homma, että lapset ovat siistejä ja niiden psyyke kunnossa. Nyt ei edes lasketa vieraiden kestitsemistä, jouluja, sukulointeja sun muita koulun myyjäisiä.

        Tähän voi tietenkin todeta ettei ole tarvis olla siistit vaatteet, toimivat tietkoneet sun muut harrastukset - mutta ne on helpompi hoitaa kun lapsen psykke joka syrjäytyessään menee rikki.

        Haasteet ovat nykyään paljon vaativammat kun se, että on paljon fyysistä työtä. Jos sillä fyysisellä työllä pelkästään selviäisi niin ei tässä hätää olis varmaan kellään. Hihojen heiluminen ripesäti on se ehkä helpoin ongelma nykyajan yhteiskunnassa.


      • 75 ja risat

        Eipä kuule ollut apua, päinvastoin joutui hoitamaan omiensa lisäksi vieraitakin lapsia. Kolme omaa lasta ja siihen päivähoitolapset vielä lisäksi. Sideharsovaipat olivat ylellisyyttä silloin.

        Monella oli vain hiutuneita miestenpaitojen selkämyksiä ja vanhoista pehmenneistä lakanoista revittyjä vaippoja.

        Kylmä vesi, ja puuhella jossa levyllä voi keittää isossa kattilassa vauva pyykit. Oltiin onnellisia ja tyytyväisiä kun asuntoon tuli vesi sisälle. Eikä tarvitse mennä kuin 60 luvun alkuun.

        Että kyllä tuntuu turhamaiselle tuo nykyajan saamattomuus. Vanhempien pitäisi jaksaa passata nämä uusavuttomat "vanhemmat" oman elämänsä hoitamisen lisäksi.


      • karvala1
        pennoska 123 kirjoitti:

        Lisäksi on aika paljon kaikkea muuta huolta mitä ei ennen ollut. Lapsia jopa nykyään kasvatetaan ... pitää kantaa huolta työpaikasta, lasten turvallisuudesta, harrastuksista, tietokeneista, taloudesta, isommista asunnoista, pihoista, autoista, isovanehmmista, teineistä yms yms yms

        Olen samaa mieltä että liian paljon ruikuti ruikuti, mutta itse erittäin energisenä ja ilman huolta työpaikosta, lainoista yms ja mieskin tekee paljon - sanon, että aika moinen homma. Täysipäiväinen homma, että lapset ovat siistejä ja niiden psyyke kunnossa. Nyt ei edes lasketa vieraiden kestitsemistä, jouluja, sukulointeja sun muita koulun myyjäisiä.

        Tähän voi tietenkin todeta ettei ole tarvis olla siistit vaatteet, toimivat tietkoneet sun muut harrastukset - mutta ne on helpompi hoitaa kun lapsen psykke joka syrjäytyessään menee rikki.

        Haasteet ovat nykyään paljon vaativammat kun se, että on paljon fyysistä työtä. Jos sillä fyysisellä työllä pelkästään selviäisi niin ei tässä hätää olis varmaan kellään. Hihojen heiluminen ripesäti on se ehkä helpoin ongelma nykyajan yhteiskunnassa.

        höpönlöpön pennoska, on sulla toooooosi "raskasta ja hiiirrrrmu "vaaativaa",,
        jösses!!!


      • älä höpäjä sontaa

        "Ennen naisilla oli lähes aina jotain apua kotona. Joko omia vanhempia tai muuta vanhempaa sukupuolvea, sukulaistyttö kotiapulaisena tms. Tai edes joku naapuri jolle saattoi lapset laittaa hetkeksi."


        Ja höpön höpöä!!! Ei tasan ollut kuin kartanoissa ja suurtilallisilla. Tavallisella mökinmuijalla ollut muuta apua kuin omat kersat sitä mukaa kun kasvoivat auttamaan pystyviksi.

        Ennen ei luuhattu feibookia ja twitteriä päivittämässä.. eikä notkuttu netissä niinkuin tämän ajan muijat.


    • mulla helppoa

      Tuota samaa olen minäkin miettinyt. Nykyään on kaiken maailman helpotuksia. Oma suurperheen äitini joutui pyykkivedetkin hakemaan purosta ja lämmittämään sen ja vielä pesemään pyykit käsin. Samalla oli liki kymmenen lasta siinä saman katon alla. Ei ollut naapureita eikä muitakaan apuna. Aviomiehenkin piti olla päivät töissä,että sai ruokittua perheensä.

      • KysynVaan-76

        "Tuota samaa olen minäkin miettinyt. Nykyään on kaiken maailman helpotuksia. Oma suurperheen äitini joutui pyykkivedetkin hakemaan purosta ja lämmittämään sen ja vielä pesemään pyykit käsin. Samalla oli liki kymmenen lasta siinä saman katon alla. Ei ollut naapureita eikä muitakaan apuna. Aviomiehenkin piti olla päivät töissä,että sai ruokittua perheensä."

        Käytännössä noissa tilanteissa lapset olivat aika lailla "heitteillä" eli siis sisarukset hoitivat miten pystyivät ja äiti ehti vain laittaa ruokaa eteen. Ei puhettakaan sylissä pitämisestä tai lukemisesta puhumattakaan mistään leikkimisestä.
        Tuotako ihan oikeasti pidätte ihanteena?!?


      • Hanki aivot
        KysynVaan-76 kirjoitti:

        "Tuota samaa olen minäkin miettinyt. Nykyään on kaiken maailman helpotuksia. Oma suurperheen äitini joutui pyykkivedetkin hakemaan purosta ja lämmittämään sen ja vielä pesemään pyykit käsin. Samalla oli liki kymmenen lasta siinä saman katon alla. Ei ollut naapureita eikä muitakaan apuna. Aviomiehenkin piti olla päivät töissä,että sai ruokittua perheensä."

        Käytännössä noissa tilanteissa lapset olivat aika lailla "heitteillä" eli siis sisarukset hoitivat miten pystyivät ja äiti ehti vain laittaa ruokaa eteen. Ei puhettakaan sylissä pitämisestä tai lukemisesta puhumattakaan mistään leikkimisestä.
        Tuotako ihan oikeasti pidätte ihanteena?!?

        Vain tosi hölmö, kuvittelee, että tuollaista joku pitää ihanteena!


      • mulla helppoa
        KysynVaan-76 kirjoitti:

        "Tuota samaa olen minäkin miettinyt. Nykyään on kaiken maailman helpotuksia. Oma suurperheen äitini joutui pyykkivedetkin hakemaan purosta ja lämmittämään sen ja vielä pesemään pyykit käsin. Samalla oli liki kymmenen lasta siinä saman katon alla. Ei ollut naapureita eikä muitakaan apuna. Aviomiehenkin piti olla päivät töissä,että sai ruokittua perheensä."

        Käytännössä noissa tilanteissa lapset olivat aika lailla "heitteillä" eli siis sisarukset hoitivat miten pystyivät ja äiti ehti vain laittaa ruokaa eteen. Ei puhettakaan sylissä pitämisestä tai lukemisesta puhumattakaan mistään leikkimisestä.
        Tuotako ihan oikeasti pidätte ihanteena?!?

        Kuka sitä ihanteena piti?!? Asiat nyt vaan olivat niin. Eihän sitä syliin niin paljon varmaankaan päässyt,mutta hengissä selvittiin ja ihan normaaleja ihmisiä meistä tuli kaikista.


      • KysynVaan-76
        mulla helppoa kirjoitti:

        Kuka sitä ihanteena piti?!? Asiat nyt vaan olivat niin. Eihän sitä syliin niin paljon varmaankaan päässyt,mutta hengissä selvittiin ja ihan normaaleja ihmisiä meistä tuli kaikista.

        Kyllä täällä on noita menneitä aikoja ihannoitu ja ihmetelty miksi äidit nyt uupuvat kun eivät joudu tekemään juuri mitään. No minä nyt vain kerroin että niinä aikoina ei siihen lasten hoitoon panostettu yhtään niin paljon kuin nyt ja lapset hoitivat itse itsensä aika pitkälle. Ja juuri tämä ero lastenhoitotyössä selittää sen eron miksi nykyään uuvutaan. Juuri jatkuva läsnäolo lapsen kanssa on henkisesti hyvin uuvuttavaa. Ennen tätä ei ollut.


      • Hanki aivot
        KysynVaan-76 kirjoitti:

        Kyllä täällä on noita menneitä aikoja ihannoitu ja ihmetelty miksi äidit nyt uupuvat kun eivät joudu tekemään juuri mitään. No minä nyt vain kerroin että niinä aikoina ei siihen lasten hoitoon panostettu yhtään niin paljon kuin nyt ja lapset hoitivat itse itsensä aika pitkälle. Ja juuri tämä ero lastenhoitotyössä selittää sen eron miksi nykyään uuvutaan. Juuri jatkuva läsnäolo lapsen kanssa on henkisesti hyvin uuvuttavaa. Ennen tätä ei ollut.

        Ei ole ihannoitu. On vain kerrottu, että ennen perheellisen naisen asema oli raskaampi kuin nyt, mutta silti valitetaan ja valitetaan, eikä osata nauttia tästä helposta elämästä.

        Ihmiset laiskistuu ja kohta jokainen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan vinkukiinasta, että jaksaa syödä ja käydä vessassa.


      • mulla helppoa
        Hanki aivot kirjoitti:

        Ei ole ihannoitu. On vain kerrottu, että ennen perheellisen naisen asema oli raskaampi kuin nyt, mutta silti valitetaan ja valitetaan, eikä osata nauttia tästä helposta elämästä.

        Ihmiset laiskistuu ja kohta jokainen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan vinkukiinasta, että jaksaa syödä ja käydä vessassa.

        Just noin!!


      • aha.
        Hanki aivot kirjoitti:

        Ei ole ihannoitu. On vain kerrottu, että ennen perheellisen naisen asema oli raskaampi kuin nyt, mutta silti valitetaan ja valitetaan, eikä osata nauttia tästä helposta elämästä.

        Ihmiset laiskistuu ja kohta jokainen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan vinkukiinasta, että jaksaa syödä ja käydä vessassa.

        ......


      • KysynVaan-76
        Hanki aivot kirjoitti:

        Ei ole ihannoitu. On vain kerrottu, että ennen perheellisen naisen asema oli raskaampi kuin nyt, mutta silti valitetaan ja valitetaan, eikä osata nauttia tästä helposta elämästä.

        Ihmiset laiskistuu ja kohta jokainen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan vinkukiinasta, että jaksaa syödä ja käydä vessassa.

        "Ei ole ihannoitu. On vain kerrottu, että ennen perheellisen naisen asema oli raskaampi kuin nyt, mutta silti valitetaan ja valitetaan, eikä osata nauttia tästä helposta elämästä."

        On siis kerrottu että ennen naisten elämä oli ehkä fyysisesti raskaampaa kuin nyt. Kukaan ei ole pystynyt kertomaan, onko naisten elämä todella ollut KAIKIN TAVOIN, siis myös henkisesti, raskaampaa kuin nyt eikä myöskään sitä eikö KUKAAN äiti muka ennen uupunut tai valittanut.
        Koko aloitus siis perustuu täysin olettamuksiin ja siihen ajatukseen että naiset ja äidit olivat ennen jotenkin vahvempia, ahkerampia ja pystyvämpiä kuin nyt. Ja tuo jos joku ON ihannointia.


      • tellex
        mulla helppoa kirjoitti:

        Kuka sitä ihanteena piti?!? Asiat nyt vaan olivat niin. Eihän sitä syliin niin paljon varmaankaan päässyt,mutta hengissä selvittiin ja ihan normaaleja ihmisiä meistä tuli kaikista.

        Syliä ei tosiaan ollut juurikaan tarjolla,mutta ruokaa oli pöydässä ja puhtaat vaatteet.Varhain jouduttiin osallistumaan töihin ja se oli silloin ihan luonnollista.Ei tullut kuuloonkaan,että olisi uskaltanut kitistä etten jaksa tai en mää halua:Kolme vuotta vanhempana pidin pikkusiskosta huolta ihan aikuisikään asti.Minä olin hänelle se auktoriteetti ja turva.Se opetti paljon samoin kuin maatalon töihin osallistuminen.Ei ole myöhemminkään mennyt sormi suuhun.


      • aina on uuvuttu
        KysynVaan-76 kirjoitti:

        "Ei ole ihannoitu. On vain kerrottu, että ennen perheellisen naisen asema oli raskaampi kuin nyt, mutta silti valitetaan ja valitetaan, eikä osata nauttia tästä helposta elämästä."

        On siis kerrottu että ennen naisten elämä oli ehkä fyysisesti raskaampaa kuin nyt. Kukaan ei ole pystynyt kertomaan, onko naisten elämä todella ollut KAIKIN TAVOIN, siis myös henkisesti, raskaampaa kuin nyt eikä myöskään sitä eikö KUKAAN äiti muka ennen uupunut tai valittanut.
        Koko aloitus siis perustuu täysin olettamuksiin ja siihen ajatukseen että naiset ja äidit olivat ennen jotenkin vahvempia, ahkerampia ja pystyvämpiä kuin nyt. Ja tuo jos joku ON ihannointia.

        Kuule jos vähänkään itse ottaisi selvää, niin tietäisi että lastenkoteja on perustettu 1800 luvulla, lapsia otettiin silloin huostaan, siksi ettei äiti heitä tappaisi. Eli ennenkin reilusti yli 100 vuotta sitten, tiedostettiin se, että äidit uupuu, tosin työtaakan alle, ei facebookin alle. Itse asuin 70-luvulla rivitalossa, se oli myös äideille helpompaa, 3-4 vuotiaita saatiin olla keskenään pihalla, ikkunoista näki että pysytään siellä myös, mutta äitini kertoi että paljon meni äitejä läheiseltä omakotitaloalueelta junan alle, uupuivat siis lasten hoitoon (lestaadiolaisia) ja velkataakan alle.


        ps. tuolloin 1800 luvulla ei maaseudun lapsia kukaan pelastanut, kun ei millä kulkea katsomassa.


      • kauhuissaan ovat
        tellex kirjoitti:

        Syliä ei tosiaan ollut juurikaan tarjolla,mutta ruokaa oli pöydässä ja puhtaat vaatteet.Varhain jouduttiin osallistumaan töihin ja se oli silloin ihan luonnollista.Ei tullut kuuloonkaan,että olisi uskaltanut kitistä etten jaksa tai en mää halua:Kolme vuotta vanhempana pidin pikkusiskosta huolta ihan aikuisikään asti.Minä olin hänelle se auktoriteetti ja turva.Se opetti paljon samoin kuin maatalon töihin osallistuminen.Ei ole myöhemminkään mennyt sormi suuhun.

        Tunnen monia jotka ovat pienestä pitäen pitäneet nuoremmista sisaruksistaan huolta, nyt kun heillä on jo ikää reilusti 70 vuotta, ovat kauhuissaan siitä. Kyllä se katsos jossakin vaiheessa tulee esiin, että jäi oma lapsuus elämättä, samoin liikaa vastuuta liian pienenä.


      • Happamia sanoi kettu
        tellex kirjoitti:

        Syliä ei tosiaan ollut juurikaan tarjolla,mutta ruokaa oli pöydässä ja puhtaat vaatteet.Varhain jouduttiin osallistumaan töihin ja se oli silloin ihan luonnollista.Ei tullut kuuloonkaan,että olisi uskaltanut kitistä etten jaksa tai en mää halua:Kolme vuotta vanhempana pidin pikkusiskosta huolta ihan aikuisikään asti.Minä olin hänelle se auktoriteetti ja turva.Se opetti paljon samoin kuin maatalon töihin osallistuminen.Ei ole myöhemminkään mennyt sormi suuhun.

        Jep, ja te, jotka nyt ihannoitte sitä kurin, nuhteen, työnteon ja jaksamisen aikaa olette kasvaneet kylmiksi arvostelijoiksi ilman empatiaa. Haukutte nykyäitejä, joiden pitäisi teille todistaa olevansa yhtä kovia kuin itsekin olette.

        Jos kerran olette kasvatetut ilman aikaa syliin ja läsnäoloon, niin seuraukset näkyvät tässä palstalla: arvostelua, oman erinomaisuuden korostusta, ylimielisyyttä ja syyttelyä. Nykyajan äidit eivät voi olla yhtä "kovia" kuin te, koska ovat kasvatetut aivan eri maailmassa. Olisiko äitien siis luovuttava kodinkoneista, omasta urastaan ja ystävistäänkin siksi, että olisivat entisaikojen äitien arvoisia?

        Lapsista 98 % huolehditaan nykyään kunnolla, ja te haukutte niitä muutamaa prosenttia, jotka "kehtaavat" valittaa. Äideiltä vaaditaan hyvin erilaisia asioita tänä päivänä, mutta myös lapset ovat terveempiä. Suuri ero on siinä, asuuko maaseudulla vai kaupungin kerrostalossa, nykyään kun naisten työ ei ole maatalossa vaan paljolti kaupungeissa, sillä vanhanajan maaseutua ei ole enää olemassakaan.


      • makiaa elämää
        Happamia sanoi kettu kirjoitti:

        Jep, ja te, jotka nyt ihannoitte sitä kurin, nuhteen, työnteon ja jaksamisen aikaa olette kasvaneet kylmiksi arvostelijoiksi ilman empatiaa. Haukutte nykyäitejä, joiden pitäisi teille todistaa olevansa yhtä kovia kuin itsekin olette.

        Jos kerran olette kasvatetut ilman aikaa syliin ja läsnäoloon, niin seuraukset näkyvät tässä palstalla: arvostelua, oman erinomaisuuden korostusta, ylimielisyyttä ja syyttelyä. Nykyajan äidit eivät voi olla yhtä "kovia" kuin te, koska ovat kasvatetut aivan eri maailmassa. Olisiko äitien siis luovuttava kodinkoneista, omasta urastaan ja ystävistäänkin siksi, että olisivat entisaikojen äitien arvoisia?

        Lapsista 98 % huolehditaan nykyään kunnolla, ja te haukutte niitä muutamaa prosenttia, jotka "kehtaavat" valittaa. Äideiltä vaaditaan hyvin erilaisia asioita tänä päivänä, mutta myös lapset ovat terveempiä. Suuri ero on siinä, asuuko maaseudulla vai kaupungin kerrostalossa, nykyään kun naisten työ ei ole maatalossa vaan paljolti kaupungeissa, sillä vanhanajan maaseutua ei ole enää olemassakaan.

        Eivät nykyajan lapset ole terveempiä kuin ennen. Olet varmasti lukenut, että esim. 2-tyypin diabetes voi olla jo lapsella. Syödään huonosti ja liikutaan vähän. Kohta todellakin jo lapset tarvitsevat lääkkeitä ja leikkauksia ja eliniän odotus on kääntynyt jo laskuun.


      • karvalaukku
        KysynVaan-76 kirjoitti:

        "Ei ole ihannoitu. On vain kerrottu, että ennen perheellisen naisen asema oli raskaampi kuin nyt, mutta silti valitetaan ja valitetaan, eikä osata nauttia tästä helposta elämästä."

        On siis kerrottu että ennen naisten elämä oli ehkä fyysisesti raskaampaa kuin nyt. Kukaan ei ole pystynyt kertomaan, onko naisten elämä todella ollut KAIKIN TAVOIN, siis myös henkisesti, raskaampaa kuin nyt eikä myöskään sitä eikö KUKAAN äiti muka ennen uupunut tai valittanut.
        Koko aloitus siis perustuu täysin olettamuksiin ja siihen ajatukseen että naiset ja äidit olivat ennen jotenkin vahvempia, ahkerampia ja pystyvämpiä kuin nyt. Ja tuo jos joku ON ihannointia.

        nykyajan pikkunaiset ei ees hoida lapsiansa kunnolla, vaikka aikaa olisi...
        itsekkyys lisääntynyt, ymmärrys vähentynyt..


      • pimpelipom1
        Happamia sanoi kettu kirjoitti:

        Jep, ja te, jotka nyt ihannoitte sitä kurin, nuhteen, työnteon ja jaksamisen aikaa olette kasvaneet kylmiksi arvostelijoiksi ilman empatiaa. Haukutte nykyäitejä, joiden pitäisi teille todistaa olevansa yhtä kovia kuin itsekin olette.

        Jos kerran olette kasvatetut ilman aikaa syliin ja läsnäoloon, niin seuraukset näkyvät tässä palstalla: arvostelua, oman erinomaisuuden korostusta, ylimielisyyttä ja syyttelyä. Nykyajan äidit eivät voi olla yhtä "kovia" kuin te, koska ovat kasvatetut aivan eri maailmassa. Olisiko äitien siis luovuttava kodinkoneista, omasta urastaan ja ystävistäänkin siksi, että olisivat entisaikojen äitien arvoisia?

        Lapsista 98 % huolehditaan nykyään kunnolla, ja te haukutte niitä muutamaa prosenttia, jotka "kehtaavat" valittaa. Äideiltä vaaditaan hyvin erilaisia asioita tänä päivänä, mutta myös lapset ovat terveempiä. Suuri ero on siinä, asuuko maaseudulla vai kaupungin kerrostalossa, nykyään kun naisten työ ei ole maatalossa vaan paljolti kaupungeissa, sillä vanhanajan maaseutua ei ole enää olemassakaan.

        mihins tietoon tuo 98 prosenttii perustuu...
        nykyiset pikkunaiset mussuttaa mutu.tietoo....
        pitäähän se oma laiskuus jotenkin oikeuttaa ettei ihan usko mee tähän nykyelämän "raskauteen"!


    • Yt. tulossa.

      Jaa näin oli -50 luvul sää vissiin imetit samalla, kun lypsit lehmiä eihän tuollon ollut lypsykoneita.
      Oliko ne muut lapset mukanasi navetassa siellä"paskan" joukossa vai oliko talon vanha emäntä lapsenpiika?
      No sulla ei ollut 50 km työmatkaa navetta oli siinä vieressä.
      Etkä vienyt lapsia päiväkotiin joka aamu, taisivat vielä nukkua, kun sinä kuuden aikaan menit navettaan ja olihan isäntäkin talossa joka varmasti myös katsoi lasten perään.
      Ennenvanhaan isommat lapset vahti pienempiä ainakin koulun jälkeen ja lomilla.
      Maataloihin sai myös kodinhoitajan aika helposti-60 luvulla joka meni myös navettaan, jos äiti oli sairas ja se yöpyikin talossa.
      Aikansa kutakin nyt on nyt.

      • 676767

        Ei se ihan noin mene. Kyllä joutu äiti lypsyjen välillä tekee jopa muksun.
        savusaunassa.
        Ja meillä kelkalla vedettiin ladosta heinätkin päivänäöllä, ja vesi kannettiin usein ämpärillä ulos ja sisään ja lehmille. Vaikka oli pari kantturaa silti siinä meni aikaa.
        kesällä viikate oli ainoa heinän kaataja, ja me pennut leviteltiin ja kuivateltiin heinät ja kannettiin latoon sapilailla. ja paljon ,paljon muuta.
        Lähdettiin omia aikoja kouluun ja takaisin ... tulipa ulkoiltua.

        ei kaduta yhtään , oppi ainakin järjestystä ja elämän oppia.
        Minkä itse teet, niin se ei jää tekemättä.


      • 676767
        676767 kirjoitti:

        Ei se ihan noin mene. Kyllä joutu äiti lypsyjen välillä tekee jopa muksun.
        savusaunassa.
        Ja meillä kelkalla vedettiin ladosta heinätkin päivänäöllä, ja vesi kannettiin usein ämpärillä ulos ja sisään ja lehmille. Vaikka oli pari kantturaa silti siinä meni aikaa.
        kesällä viikate oli ainoa heinän kaataja, ja me pennut leviteltiin ja kuivateltiin heinät ja kannettiin latoon sapilailla. ja paljon ,paljon muuta.
        Lähdettiin omia aikoja kouluun ja takaisin ... tulipa ulkoiltua.

        ei kaduta yhtään , oppi ainakin järjestystä ja elämän oppia.
        Minkä itse teet, niin se ei jää tekemättä.

        ja vielä siitä isännästä joka oli 6 päivää viikossä pölliä tekemässä.
        ja nääpureilla oli samat mutkat.


    • ei oo häpyä

      Niin on, ja laiskat äidit saisivat hävetä.
      Mikä ihme on hoitaa lapsiaan itse -
      eikä niitä kodinhoitajia ollut noin vain saatavissa.
      50 luku oli 50 luku kyllä - mutta perusasiat EIVÄT ole muuttuneet - ihan samaa mitä törkeät bilettävät laiskat " äidit " kitisevät.

    • Ihan helppoa

      Mistähän tulee kuvitelma että ennen äideillä olisi ollut apua kotona enemmän kuin nykyään? Itselläni oli neljä lasta 70-luvulla ja päivätyö lisäksi. Ihan hyvin jaksoin, eikä ketään pyydetty kertaakaan lapsenvahdiksi. Meillä lapset oli aina mukana, niin ulkoilemassa, kylässä kuin matkoillakin. Minusta pienten lasten äitinä oli hyvä olla ja siksi niitä hankittiinkin useita. On pelkästään mukavia muistoja.

      Äitiyslomien ajat olin myös kotiäitinä ja silloin työnjako meni niin että mies hankki rahaa ja minä hoitelin koko kodin. Muina aikoina taloustöitä hiukan jaettiin, mutta mies ei ole niitä koskaan paljoa tehnyt enkä minä vaatinut. Lasteni kanssa olin mielelläni. Nyt isoäitinä en enää jaksa sillä tavalla lasten kanssa, mutta eikös se ole luonnollista, että nuorena jaksaa enemmän?

    • näimpä

      Minun äiti pesi meän pyllyt ranta saunassa, vettä ei tullu ahtaaseen pieneen mökkiin. Köyhyyttä oli ja ukko väkivaltanen juoppo. Lehmät oli kans.Kolme meitä lapsia oli. 80-luvulla. Nyt mulla on kaks lasta,6 kissaa, kaks koiraa mies ja iso talo. Kotitöitä aamusta iltaan. Pyykkiä tulee enempi ku kone pesee, ennen vanhaan mentii samat päälä monta päivää. Nykyään ei kehtaa. Sama tiskikoneen kans. Jos tiskaisin käsinniin viikko syötäis samoista.
      Ennen oli vaan järkevämpää ja ei niin tarkkaa. Nykyajan täydellisyyteen pyrkiminen väsyttää. Lisäksi samalla töiden etsiminen ja töissä välillä hyppääminen, epävarmuus väsyttää. Koen välillä väsyväni jatkuviin samoihin hommiin. Silti äitini nostaa mulle hattua ja sen mielestä oon kova tekeen. Jos oltais 80-luvulla tekisin kaiken niin ku äiti ja jaksaisin yhtä hyvin tai huonosti kuin nyt. Ei kukaan ennen pessyt yli 20kg pyykkiä päivässä käsin... hommat muuttuu ku on tarkempaa.
      Eikä nykyään lasta saa pistää yksin pihalle leikkimään. Kaikki on tarkkaa ja jos kämmäät sossu vie. Ennen oli rennompaa kasvattaa. Päivähoidossaki heti napistaan jis vaatteet on pikkusen vääränlaiset. Ei jessus, että on tarkkaa. En halua edes viefä päivähoitoon kun tunnen vaan itseni ja lapseni epätäydellisiksi. Olispa niin ku ennen.
      Ps. Ja vielä muutama vuos sitte minäki asuin ilman suihkua ja vessaa. Veet keitin rehukeittimessä navetassa ja kävin pesula. Mettässä kakalla. Enkä kokenut sen olevan yhtään raskaampaa ku nyt.
      Enemmän ja nopeampaa ja paremmin.. se tässä on raskasta. Voispa pysähtyä ja muuttaa mettään pikku mökkiin. Olispa helpompaa. Nykyään on kaikkea liikaa. Olen 31 vee.

      • Pyykkipäivä

        Kyllä vaan 20 kg pyykkiä pestiin päivässä käsin ja ehkä enemmänkin, muttei varmasti joka päivä.


      • skeidaa

        Hä!! -80 luvul joku pesi käsin pyykkiä, ei voi pitää paikkaas ja kävi metsässä pas-kalla hahaaa....


      • näimpä
        skeidaa kirjoitti:

        Hä!! -80 luvul joku pesi käsin pyykkiä, ei voi pitää paikkaas ja kävi metsässä pas-kalla hahaaa....

        No kun asuttiin maalla ja oli köyhää. Mettäsä kävin paskala vielä 5 vuotta sitten, kun ei sellasta talossa ollu sisällä. Nyt on.


      • Ei ole skeidaa!!!!!
        skeidaa kirjoitti:

        Hä!! -80 luvul joku pesi käsin pyykkiä, ei voi pitää paikkaas ja kävi metsässä pas-kalla hahaaa....

        Kyllä 80-luvulla on Suomessa ollut vielä paljon talouksia, joissa ei ele ollut vesijohtovettä eli ei myöskään ollut mahdollisuutta automaattipesukoneisiin. Pulsaattorikoneella peseminen on lähes käsinpesua, koska pyykin huuhtelu piti tehdä käsin!


      • juppi aikaa
        Ei ole skeidaa!!!!! kirjoitti:

        Kyllä 80-luvulla on Suomessa ollut vielä paljon talouksia, joissa ei ele ollut vesijohtovettä eli ei myöskään ollut mahdollisuutta automaattipesukoneisiin. Pulsaattorikoneella peseminen on lähes käsinpesua, koska pyykin huuhtelu piti tehdä käsin!

        Juu, jossain peräpohjolassa vanhat ihmiset, mutta ei lapsiperheet, tai sitte se oli omaa saamattomuutta, jos asu jossain mökissä, -80 luvul oli hyvä työllisyystilanne ja sillon sai jo kaikkia sosiaalietuisuuksiakin ja kodinhoitotuki tuli voimaan vuonna .85.
        Asuntotuet oli myös ja kaupunkien vuokraasunnot.
        80 luvun lopulla tuli myös jo ekat kännykät ns. mobirat ja toisilla ei ollu edes sisävessaa???????


      • Että näin eletty70lu
        juppi aikaa kirjoitti:

        Juu, jossain peräpohjolassa vanhat ihmiset, mutta ei lapsiperheet, tai sitte se oli omaa saamattomuutta, jos asu jossain mökissä, -80 luvul oli hyvä työllisyystilanne ja sillon sai jo kaikkia sosiaalietuisuuksiakin ja kodinhoitotuki tuli voimaan vuonna .85.
        Asuntotuet oli myös ja kaupunkien vuokraasunnot.
        80 luvun lopulla tuli myös jo ekat kännykät ns. mobirat ja toisilla ei ollu edes sisävessaa???????

        Monessa taloudessa ei -70-80 luvuilla ollut edes sähköä saati saanut kotiapua jos sai jotain avustusta se piti maksaa takaisin-70 alussa äitiyspäivärahaa sai 3kk ja lapsilisää 4kertaa vuodessa.Asuntotukia ei ollut ja ehkäisypillerit tuli joskus 60 luvun loppupuolella.Mekin asuimme Hermannissa 1979 ei ollut sisävessaa ja kylmä vesi haettiin vesipostista ei ollut kylpymahdollisuutta kävimme yleisessä saunassa.Emme asuneet kaupungin asunnossa mutta kuitenkin vuokralla ja pyykki pestiin käsin.Tämä olin tavallista mutta työlästä ja aikaa vievää ei kyllä ehtinyt kännyköitä räplätä niinkuin tämän päivän ihmiset mutta eihän niitä ollutkaan -60-70 luvuilla puhelin ei kuulunut kotiimme ja sehän oli lankapuhelin kun se vihdoin tulikin.Suurimmassa osassa perheissä ei ollu TV 60luvulla.ja Huom .tämä oli sitä aikaa ja oli pakko pärjätä.JUU ei tarvinnut peräpohjolaan lähteä näitä oloja etsimään kyllä ne löytyivät Heljingistä.


      • mummi2
        juppi aikaa kirjoitti:

        Juu, jossain peräpohjolassa vanhat ihmiset, mutta ei lapsiperheet, tai sitte se oli omaa saamattomuutta, jos asu jossain mökissä, -80 luvul oli hyvä työllisyystilanne ja sillon sai jo kaikkia sosiaalietuisuuksiakin ja kodinhoitotuki tuli voimaan vuonna .85.
        Asuntotuet oli myös ja kaupunkien vuokraasunnot.
        80 luvun lopulla tuli myös jo ekat kännykät ns. mobirat ja toisilla ei ollu edes sisävessaa???????

        70-80luvulla oltiin menty avioon mun ikäryhmä.Ja kaikki tuttava perheet osti oman asunnon velalla.Toihin molemmet ja ammattiin valmistui ihmiset,oli pakko ja normaalia oli lapset ja velkainen kotia maksettiin.ei liion keritty valittamaan oli opittu vanhemmilta työnteko ja onnistuminen elämässä.Meidän lapset on 30-45v ja he eivät myöskään välita vaan tekevät lapset maksavat talonsa ja remppaa tekevät valittamatta.Eiköhän tämä ole perinne mitä kodista saa evääksi.Ja lasten kanssa matkustettiin oltiin paljon ,eikä sylikään jäänyt vähäiseksi, mutta rajat oli ja oli opittava jotain itsekkin ,eipä ollut pahaksi kasvaa yrittävässä perheessä.Kivasti jaksavat pyörittää työ-lapsiperheitään. Joku on mennyt pieleen ja pahasti , oisiko työ ja rahaa hankittava itse ,kaikki tulee liian helposti


      • mitä töitä ????
        mummi2 kirjoitti:

        70-80luvulla oltiin menty avioon mun ikäryhmä.Ja kaikki tuttava perheet osti oman asunnon velalla.Toihin molemmet ja ammattiin valmistui ihmiset,oli pakko ja normaalia oli lapset ja velkainen kotia maksettiin.ei liion keritty valittamaan oli opittu vanhemmilta työnteko ja onnistuminen elämässä.Meidän lapset on 30-45v ja he eivät myöskään välita vaan tekevät lapset maksavat talonsa ja remppaa tekevät valittamatta.Eiköhän tämä ole perinne mitä kodista saa evääksi.Ja lasten kanssa matkustettiin oltiin paljon ,eikä sylikään jäänyt vähäiseksi, mutta rajat oli ja oli opittava jotain itsekkin ,eipä ollut pahaksi kasvaa yrittävässä perheessä.Kivasti jaksavat pyörittää työ-lapsiperheitään. Joku on mennyt pieleen ja pahasti , oisiko työ ja rahaa hankittava itse ,kaikki tulee liian helposti

        Se pieleen mennyt asia on, ettei ole töitä eikä rahaa. Tänäpäivänä ei ole töitä kaikille, ei ole opiskelupaikkoja, ei ole rahaa. Tyhjästä saa keksiä ruokaa, tyhjästä saa vaatteet hankkia ja jatkuvasti ollaan haukkumassa, kun eivät tee töitä


      • s 1980
        Että näin eletty70lu kirjoitti:

        Monessa taloudessa ei -70-80 luvuilla ollut edes sähköä saati saanut kotiapua jos sai jotain avustusta se piti maksaa takaisin-70 alussa äitiyspäivärahaa sai 3kk ja lapsilisää 4kertaa vuodessa.Asuntotukia ei ollut ja ehkäisypillerit tuli joskus 60 luvun loppupuolella.Mekin asuimme Hermannissa 1979 ei ollut sisävessaa ja kylmä vesi haettiin vesipostista ei ollut kylpymahdollisuutta kävimme yleisessä saunassa.Emme asuneet kaupungin asunnossa mutta kuitenkin vuokralla ja pyykki pestiin käsin.Tämä olin tavallista mutta työlästä ja aikaa vievää ei kyllä ehtinyt kännyköitä räplätä niinkuin tämän päivän ihmiset mutta eihän niitä ollutkaan -60-70 luvuilla puhelin ei kuulunut kotiimme ja sehän oli lankapuhelin kun se vihdoin tulikin.Suurimmassa osassa perheissä ei ollu TV 60luvulla.ja Huom .tämä oli sitä aikaa ja oli pakko pärjätä.JUU ei tarvinnut peräpohjolaan lähteä näitä oloja etsimään kyllä ne löytyivät Heljingistä.

        Aika outoa, olen ite syntynyt vuonna 1980 , isäni oli autonasentaja ja äitini ompelija ja isossa omakotitalossa asuttiin, jota isä ja äiti maksoi ja isä ja isoisä sen rakensi ja oli tietty saunat ja vessat sisällä ,automaattipesukone, väritelkkari ,auto ja muut senajan vempaimet.
        mulla oli kaksi sisarusta, jotka oli mua hiukan vanhempia.
        Näin Porin lähellä ja olin työläisperheestä.


    • yksi syy

      Jos tavoitteena on olla täydellinen äiti ja kasvattaa täydellisiä lapsia, niin varmasti uupuu. Kukaan kun meistä ei ole täydellinen. Lapset eivät ole enää nykyään samalla tavalla luonnollinen jatkumo elämässä vaan joku saamarin projekti vanhemmille, johon ladataan valtavasti paineita ja odotuksia. Samalla realiteetit sitten hämärtyvät.

      • edellinen

        Itselläni se ei ole tavoite ja tuntuu, että se onväärin. Varsinkin päivähoitoon viedessä tulee se tunne. Lapsilla on niin hienoja ja kalliita vaatteita, että.. onkohan ne kotonakin niin hienosti. Itse arvostan käytännöllisyyttä. Yksissä juhlissa oli pikkutyttöjä puettuina kermakakkuihin, ihan kuin kilpailuna.. mutta yhdellä tytöllä oli vähän kulunut tavallisen näköinen, mutta siisti ja kaunis mekko. Ehdottomasti se nätein tyttö :-) en halua itse mukaan enempää nykyajan hulluuteen, se vain ahdistaa.
        Olin itse ainakin onnellisempi silloin kun oli vaatimattomampaa. Työtä oli paljon, mutta se oli fyysisempää ja piti kropan kunnossa ja mielen virkeänä. Itse tein polttopuut jne. Nykyään vain täyttelen nuita saamarin koneita..


      • näimpä
        edellinen kirjoitti:

        Itselläni se ei ole tavoite ja tuntuu, että se onväärin. Varsinkin päivähoitoon viedessä tulee se tunne. Lapsilla on niin hienoja ja kalliita vaatteita, että.. onkohan ne kotonakin niin hienosti. Itse arvostan käytännöllisyyttä. Yksissä juhlissa oli pikkutyttöjä puettuina kermakakkuihin, ihan kuin kilpailuna.. mutta yhdellä tytöllä oli vähän kulunut tavallisen näköinen, mutta siisti ja kaunis mekko. Ehdottomasti se nätein tyttö :-) en halua itse mukaan enempää nykyajan hulluuteen, se vain ahdistaa.
        Olin itse ainakin onnellisempi silloin kun oli vaatimattomampaa. Työtä oli paljon, mutta se oli fyysisempää ja piti kropan kunnossa ja mielen virkeänä. Itse tein polttopuut jne. Nykyään vain täyttelen nuita saamarin koneita..

        En siis usko, että äidit uupuvat fyysisen työn määrään vaan henkisesti. Itse en koe jatkuvaa kotona oloa mielekkääksi sellaisena kuin se nykyään on. Ennen piti enemmän olla ulkona, nykyään painellaan nappeja sisällä. Kehitys on tuonut paljon pahaa oloa, vaikka sen pitäisi helpottaa. Se helpottaa,, että ehtii tehdä enemmän muuta. Sillä aikaa, kun koneet käyvät täytyy tehdä muuta. Tai pahimmassa tapauksessa passivoitua telkkarin tai tietokoneen eteen. Se jos jokin masentaa. Ymmärrän miksi nykyajan äidit väsyy.
        Toisaalta, nykyään nämä väsymiset on enemmän esillä. Varmasti ennenkin väsyttiin. Tiedän yhdenkin äidin kauan aikaasitten, joka hyppäsi jäihin ja pienin oli muutaman viikon. Ei sentään vienyt lapsia mukanaan.


    • hemmoteltujalapsia

      Syyttäkää nykytekniikkaa. Naiset saavat kaiken eteensä kertaheitolla, mitään fyysistä ponnistelua ei tarvitse tehdä. Tottakai se laiskistaa.

      Ennen lapset elivät siinä sivussa, eivätkä saaneet heti jakamatonta huomiota. Nykyään lapset saavat jatkuvaa huomiota, koska kotiäideillä on aikaa. Tämä tekee lapset vielä vaativimmiksi, koska ovat tottuneet huomioon. Ennen lapset eivät välttävän kiintymyssuhteen takia osanneet vaatia oikein mitään. Nykyään lapset senkin edestä :I

      • isät yhtälailla syyl

        "Naiset saavat kaiken eteensä kertaheitolla, mitään fyysistä ponnistelua ei tarvitse tehdä."

        Miehet kuitenkin joutuvat ponnistelemaan? Vai eivätkö miehet laiskistu samojen asioiden takia kuin naiset vai eikö miesten laiskistuminen haittaa?


    • veriset kätesi

      Hyi sinua.

      Juuri kun on tapetilla äidin suorittamat lapsenmurhat, sinä pykäset tällaisen avauksen.

      Ei sinulle siihen pieneen, pieneen, ahtaaseen päänuppiisi pälkähdä, että juuri sinun kaltaisesi lyttääjät ja syyllistäjät ovat niitä, jotka aiheuttavat äideille paineita selvitä apua hakematta ja yksin?

      Ja mites sitten käy, kun yksin ei enää selvitäkään?

      Mietipä sitä ja mene samalla pesemään veriset kätesi, tonttu.

      • se on minästä kiinni

        Tokko syyllistää. Nämähän keskustelupalstat ovat täynnä uupuneita äitejä jotka eivät jaksa kahta, kolmea lasta hoitaa.

        Miksi hän ei saisi kirjoittaa omaa näkemystään asioista. Ei hän syyllistä.

        Ennen jos tarkkoja ollaan sitä apuakaan ei löytynyt nurkan takaa. Tarkoitan näitä mielenterveys asioita esimerkkinä. Nykyään se apu on soiton päässä kun ottaa vain sen luurin käteensä. Neuvolassa neuvotaan, lääkärissä hoidetaan, koulussa opastetaan. Kaikki on saatavilla jos haluaa.


      • KysynVaan-76
        se on minästä kiinni kirjoitti:

        Tokko syyllistää. Nämähän keskustelupalstat ovat täynnä uupuneita äitejä jotka eivät jaksa kahta, kolmea lasta hoitaa.

        Miksi hän ei saisi kirjoittaa omaa näkemystään asioista. Ei hän syyllistä.

        Ennen jos tarkkoja ollaan sitä apuakaan ei löytynyt nurkan takaa. Tarkoitan näitä mielenterveys asioita esimerkkinä. Nykyään se apu on soiton päässä kun ottaa vain sen luurin käteensä. Neuvolassa neuvotaan, lääkärissä hoidetaan, koulussa opastetaan. Kaikki on saatavilla jos haluaa.

        "Miksi hän ei saisi kirjoittaa omaa näkemystään asioista. Ei hän syyllistä."

        Jaa, sinustako alla oleva aloittajan kommentti ei ollut syyllistävä ja myös hyvin provosoiva?

        "Jos äiti noin uupuu kahden muksun hoidosta, on parempaa että EI hanki lapsia ollenkaan.
        Yhteiskuntaa on samperin hyvää syyllistää kun itse ollaan niin avuttomia, laiskoja ja ties mitä."


      • ÄLLI
        KysynVaan-76 kirjoitti:

        "Miksi hän ei saisi kirjoittaa omaa näkemystään asioista. Ei hän syyllistä."

        Jaa, sinustako alla oleva aloittajan kommentti ei ollut syyllistävä ja myös hyvin provosoiva?

        "Jos äiti noin uupuu kahden muksun hoidosta, on parempaa että EI hanki lapsia ollenkaan.
        Yhteiskuntaa on samperin hyvää syyllistää kun itse ollaan niin avuttomia, laiskoja ja ties mitä."

        Ei normaali nuori ihminen uuvu kahden lapsen hoitamisesta.


      • veriset kätesi
        se on minästä kiinni kirjoitti:

        Tokko syyllistää. Nämähän keskustelupalstat ovat täynnä uupuneita äitejä jotka eivät jaksa kahta, kolmea lasta hoitaa.

        Miksi hän ei saisi kirjoittaa omaa näkemystään asioista. Ei hän syyllistä.

        Ennen jos tarkkoja ollaan sitä apuakaan ei löytynyt nurkan takaa. Tarkoitan näitä mielenterveys asioita esimerkkinä. Nykyään se apu on soiton päässä kun ottaa vain sen luurin käteensä. Neuvolassa neuvotaan, lääkärissä hoidetaan, koulussa opastetaan. Kaikki on saatavilla jos haluaa.

        Jos äiti ehdollistetaan (aloittajan kaltaisten yli-ihmisten toimesta) uskomaan, että avun hakeminen on merkki epäonnistumisesta äitinä, ei hän hae apua ajoissa.

        Esimerkiksi univelka on tuhoavaa ihmisen mielenterveydelle. On yksilöllistä, kuinka rajusti univelka iskee ja kuinka paljon äiti saa pienen vauvan kanssa nukuttua. Nykyään, jolloin neuvoloissa kehoitetaan imettämään "aina vauvan niin viestiessä", imetysvälit voivat pahimmillaan olla niinkin lyhyet, kuin puolitoista tuntia. Yöt, päivät.

        Unen estämistä käytetään kidutuskeinona, sillä se romahduttaa ihmisen psyyken.

        Väsynyttä ja romahdusvaarassa olevaa äitiä ei lainkaan auta tämänkaltaiset ketjut, joissa syyllisestään ja solvataan väsynyttä ja lyödään jo lyötyä. Jos se iskisi vain tuohon äitiin, sen voisi käsittää aikuisten väliseksi kiusanteoksi. Mutta nyt on kyse ÄIDISTÄ, jolla on PIENIÄ LAPSIA ja äidin vointi vaikuttaa suoraan noihin lapsiin.

        Ajatelkaa pääkopassanne hiljaa omassa yksityisyydessänne ihan mitä tahansa, mutta jättäkää solvaamatta pienten lasten äitejä.

        Ihan vaan niiden lasten tähden.

        Ajatelkaa edes lapsia.


      • KysynVaan-76
        ÄLLI kirjoitti:

        Ei normaali nuori ihminen uuvu kahden lapsen hoitamisesta.

        Sinä et voi tietää millaisessa elämäntilanteessa kukin hoitaa lapsiaan ja millaisia ne lapset ovat (esim. koliikki, erityislapset, nukkumisvaikeudet yms.). On aika kummallista vain julkistaa että kukaan ei voisi uupua kahden lapsen kanssa. Aivan kun minä sanoisin että kukaan ei voi koskaan uupua työssään.


      • Hanki aivot
        KysynVaan-76 kirjoitti:

        Sinä et voi tietää millaisessa elämäntilanteessa kukin hoitaa lapsiaan ja millaisia ne lapset ovat (esim. koliikki, erityislapset, nukkumisvaikeudet yms.). On aika kummallista vain julkistaa että kukaan ei voisi uupua kahden lapsen kanssa. Aivan kun minä sanoisin että kukaan ei voi koskaan uupua työssään.

        Ei minustakaan normaali, terve ihminen uuvu, vaikka hoitaisi kahta koliikki-, eritys- tai unihäiriöiseksi opetettua lasta. Nykyään on pitkät vanhempainLOMAT ja kyllä vauva-aikojen vaikeudet siinä ajassa hoituu.

        Toki ihminen voi uupua yhdenkin lapsen hoidosta, mutta silloin on kyseessä masennus, joka voi johtua hormonien heittelystä tai heikosta stressinsietokyvystä, joka taas voi olla peräisin lapsuusajan kasvatuksesta. Kun ihminen uupuu, hän on HERKKÄ uupumaan ja useimmiten hän ei tällöin saa myöskään yhtään TUKEA puolisoltaan.

        Kun kaksi nahjusta saa yhdessä lapsia, uupumus on todellista.


      • keittiöpsykologiaa?
        Hanki aivot kirjoitti:

        Ei minustakaan normaali, terve ihminen uuvu, vaikka hoitaisi kahta koliikki-, eritys- tai unihäiriöiseksi opetettua lasta. Nykyään on pitkät vanhempainLOMAT ja kyllä vauva-aikojen vaikeudet siinä ajassa hoituu.

        Toki ihminen voi uupua yhdenkin lapsen hoidosta, mutta silloin on kyseessä masennus, joka voi johtua hormonien heittelystä tai heikosta stressinsietokyvystä, joka taas voi olla peräisin lapsuusajan kasvatuksesta. Kun ihminen uupuu, hän on HERKKÄ uupumaan ja useimmiten hän ei tällöin saa myöskään yhtään TUKEA puolisoltaan.

        Kun kaksi nahjusta saa yhdessä lapsia, uupumus on todellista.

        Monenko erityislapsen pitkäaikaisesta hoidosta sulla on kokemusta...?

        Jos olet hälytysvalmiudessa 24/7 ja et saa ikinä nukkua edes täysiä yöunia, niin ei siinä ole kyse siitä, että olet herkkä uupumaan, tai sulla oli vääränlainen kasvatus lapsena.


      • Viiden äiti
        keittiöpsykologiaa? kirjoitti:

        Monenko erityislapsen pitkäaikaisesta hoidosta sulla on kokemusta...?

        Jos olet hälytysvalmiudessa 24/7 ja et saa ikinä nukkua edes täysiä yöunia, niin ei siinä ole kyse siitä, että olet herkkä uupumaan, tai sulla oli vääränlainen kasvatus lapsena.

        Hei!

        Meillä on kehitysvammainen sekä toinenkin lapsi, joka eri tavalla sairas. Eli meillä on 2 erityislasta ja kolme muutakin.
        Itse olen kotona ja mies käy töissä kodin ulkopuolella.

        Olen samaa mieltä "ÄLLI"n kanssa, että niin kauan kun itselläni on "pää kunnossa" niin jaksan lasten kanssa hyvinkin. Ja usko vaan, että jokunen yö on valvottu...
        Väittäisin, että jos alkaisin tuntea psyykkisiä ongelmia niin pitkälle ei pötkittäisi ja toivottavasti ymmärtäisin hakea välittömästi apua.
        Niinä aamuina kun on herännyt "silmä kourassa" ja on päivän väsynyt niin teen vain pakolliset jutut. Minulla on esim. pakkasessa (pilkottuja makkaroita&keittojuureksia, kaupan pyttipannua yms) ja kaapissa (hernekeittoa, pussipata-aineksia) AINA nopeaa ja helppoa ruokaa.

        Meillä on ollut onni myötä jaksamisen kanssa, mutta enpä tänne virtuaalimaailmaankaan ehdi joka päivä. Nyt kun lapset ovat nukkumassa saan sitä omaa aikaa ja talo tuntuu turhankin hiljaiselta. Jonain iltana kaadun sänkyyn heti lasten jälkeen, mutta yleensä puuhailen hetken jotain omia juttuja.

        Jaksamista meille kaikille äideille ja isille!


      • Hanki aivot
        keittiöpsykologiaa? kirjoitti:

        Monenko erityislapsen pitkäaikaisesta hoidosta sulla on kokemusta...?

        Jos olet hälytysvalmiudessa 24/7 ja et saa ikinä nukkua edes täysiä yöunia, niin ei siinä ole kyse siitä, että olet herkkä uupumaan, tai sulla oli vääränlainen kasvatus lapsena.

        Itselläni on, luojan kiitos terveet lapset, mutta olen kyllä tietoinen erityislasten tarpeista. Erityislapset nukkuvat oikein hyvin yönsä, jopa paremmin kuin tavikset, koska erityislapset ovat opetettu tiettyyn päivärytmiin (ja nyt en todellakaan puhu kolmen kuukauden koliikista).

        Jos sinulla on lapsi, joka on niin sairas, että olet "hälytysvalmiudessa 24/7", tämän lapsen oikea paikka olisi sairaala. Taidat siis hiukan liiotella, mikä on useinkin erityislasten äideillä paha tapa. :)


      • lahja taivaasta
        veriset kätesi kirjoitti:

        Jos äiti ehdollistetaan (aloittajan kaltaisten yli-ihmisten toimesta) uskomaan, että avun hakeminen on merkki epäonnistumisesta äitinä, ei hän hae apua ajoissa.

        Esimerkiksi univelka on tuhoavaa ihmisen mielenterveydelle. On yksilöllistä, kuinka rajusti univelka iskee ja kuinka paljon äiti saa pienen vauvan kanssa nukuttua. Nykyään, jolloin neuvoloissa kehoitetaan imettämään "aina vauvan niin viestiessä", imetysvälit voivat pahimmillaan olla niinkin lyhyet, kuin puolitoista tuntia. Yöt, päivät.

        Unen estämistä käytetään kidutuskeinona, sillä se romahduttaa ihmisen psyyken.

        Väsynyttä ja romahdusvaarassa olevaa äitiä ei lainkaan auta tämänkaltaiset ketjut, joissa syyllisestään ja solvataan väsynyttä ja lyödään jo lyötyä. Jos se iskisi vain tuohon äitiin, sen voisi käsittää aikuisten väliseksi kiusanteoksi. Mutta nyt on kyse ÄIDISTÄ, jolla on PIENIÄ LAPSIA ja äidin vointi vaikuttaa suoraan noihin lapsiin.

        Ajatelkaa pääkopassanne hiljaa omassa yksityisyydessänne ihan mitä tahansa, mutta jättäkää solvaamatta pienten lasten äitejä.

        Ihan vaan niiden lasten tähden.

        Ajatelkaa edes lapsia.

        Ketä tässä viestiketjussa on kiusattu tai syyllistetty? Nykyisin apua saa ainakin yhteiskunnan taholta, mikäli ystäviä/ sukulaisia ei ole. Täytyy vain nöyrtyä ja ymmärtää hakea apua ajoissa.

        Mielestäni täällä ihan asiallista keskustelua siitä, millaista äitiys oli ennen ja millaista nykyisin. Voisin kertoa pitkät pätkät isoäitieni ja oman äitini elämästä, siihen verrattuna oma äitiyteni kahden pienen koliikkilapsen kanssa oli helppoa?

        Jokaisella ihmisellä on joskus vaikeaa, varsinkin muutaman vuoden huonosti nukkuneena, mutta jos lapset ovat toivottuja, rakkautta riittää!
        (ehtymätön voimavara!)


      • hanki älyä
        Hanki aivot kirjoitti:

        Itselläni on, luojan kiitos terveet lapset, mutta olen kyllä tietoinen erityislasten tarpeista. Erityislapset nukkuvat oikein hyvin yönsä, jopa paremmin kuin tavikset, koska erityislapset ovat opetettu tiettyyn päivärytmiin (ja nyt en todellakaan puhu kolmen kuukauden koliikista).

        Jos sinulla on lapsi, joka on niin sairas, että olet "hälytysvalmiudessa 24/7", tämän lapsen oikea paikka olisi sairaala. Taidat siis hiukan liiotella, mikä on useinkin erityislasten äideillä paha tapa. :)

        Oletko sinä jotenkin tyhmä, vai muuten vaan asiantuntematon? Ainakin huono käytöksinen.

        Ei erityislasta voi viedä sairaalaan, jos hän on terve. Ei normaalia paljon lyhyemmät yöunet ja pidätyskyvyttömyys tai liman kertyminen kurkkuun ole sairauksia, joiden perusteella lapsen saa sairaalaan. Ei myöskään epilepsiakohtaukset tai se, ettei lapsi osaa liikkua, vaan häntä pitää kantaa esim. vessaan. Se on vain normaalia elämä joillekin ja hyvin kuluttavaa sellaista. Sitten on teitä normaalia tyhmempiä pellejä, joiden mielestä erityislasten äidit liioittelevat...Mistäs sinä tiedät mikä on liioittelua, kun itse myönsit ettei sinulla ole kokemusta asiasta.


      • eteenpäin
        Hanki aivot kirjoitti:

        Ei minustakaan normaali, terve ihminen uuvu, vaikka hoitaisi kahta koliikki-, eritys- tai unihäiriöiseksi opetettua lasta. Nykyään on pitkät vanhempainLOMAT ja kyllä vauva-aikojen vaikeudet siinä ajassa hoituu.

        Toki ihminen voi uupua yhdenkin lapsen hoidosta, mutta silloin on kyseessä masennus, joka voi johtua hormonien heittelystä tai heikosta stressinsietokyvystä, joka taas voi olla peräisin lapsuusajan kasvatuksesta. Kun ihminen uupuu, hän on HERKKÄ uupumaan ja useimmiten hän ei tällöin saa myöskään yhtään TUKEA puolisoltaan.

        Kun kaksi nahjusta saa yhdessä lapsia, uupumus on todellista.

        SEPÄSE,Kun nahjukset tekee lapsia ,on yleensä molemmat samanmoisia.Näihin perheisiin pitäisi todellista opetusta olla,ei keskustelut auta, ei kumpikaan osaa ottaa ohjaita jolla mentäs lasten ja kodin kanssa normaalisti eteenpäin.MIKSI ei neuvota edes lapsen pukemista ja katsota että onnistuu.Kyllä -70 ja 80 luvulla oli kunnia asia siisti kaunis koti ja hyvin hoidetut lapset.Äiti oli yleensä se pää joka käynisti perhe-elämän ,nuorina mentiin naimisiin ja lasten syntymän jälkeen käytiin opinnot.Ensin mies opiskeli,tai teki pitkää päivää, ei tavallinen perhe saanut mitään tukia mistään.Vaimon oli vaikka siivoamassa käytävä ,että saatiin perhe elämään kuin pitikin.Silloin oli elämän halua,jos ei ollut aina oli itse noustava ja hoidettava elämää eteenpäin.MUTTA SILLOIN EI ÄLYTTY SIMPUTTAA MIESTÄ,SE ON LAISKOJEN NAISTEN NYKY KÄYTÄNTÖ.Nyt ollaan isovanhempia, ja mikä onni on saada lapset joskus viikoksikin, siinä keritään olla lasten kanssa ,kertoa menneistä ajoista,jopa kertoa elämän arvoista.näin siirtyy arvot jotka hyviksi havaittu.


      • Hanki aivot
        hanki älyä kirjoitti:

        Oletko sinä jotenkin tyhmä, vai muuten vaan asiantuntematon? Ainakin huono käytöksinen.

        Ei erityislasta voi viedä sairaalaan, jos hän on terve. Ei normaalia paljon lyhyemmät yöunet ja pidätyskyvyttömyys tai liman kertyminen kurkkuun ole sairauksia, joiden perusteella lapsen saa sairaalaan. Ei myöskään epilepsiakohtaukset tai se, ettei lapsi osaa liikkua, vaan häntä pitää kantaa esim. vessaan. Se on vain normaalia elämä joillekin ja hyvin kuluttavaa sellaista. Sitten on teitä normaalia tyhmempiä pellejä, joiden mielestä erityislasten äidit liioittelevat...Mistäs sinä tiedät mikä on liioittelua, kun itse myönsit ettei sinulla ole kokemusta asiasta.

        On minulla kokemusta, vaikka omat lapseni ovatkin terveitä. Olen myös huomannut, että erityislapsilla on erityisvanhemmat. SInäkään et osannut edes lukea.


      • Älyllinen äiti
        hanki älyä kirjoitti:

        Oletko sinä jotenkin tyhmä, vai muuten vaan asiantuntematon? Ainakin huono käytöksinen.

        Ei erityislasta voi viedä sairaalaan, jos hän on terve. Ei normaalia paljon lyhyemmät yöunet ja pidätyskyvyttömyys tai liman kertyminen kurkkuun ole sairauksia, joiden perusteella lapsen saa sairaalaan. Ei myöskään epilepsiakohtaukset tai se, ettei lapsi osaa liikkua, vaan häntä pitää kantaa esim. vessaan. Se on vain normaalia elämä joillekin ja hyvin kuluttavaa sellaista. Sitten on teitä normaalia tyhmempiä pellejä, joiden mielestä erityislasten äidit liioittelevat...Mistäs sinä tiedät mikä on liioittelua, kun itse myönsit ettei sinulla ole kokemusta asiasta.

        Juu, on kyllä liiottelua, että kukaan erityislapsen vanhempi olisi 24/7 lapselleen läsnä ja "hälytysvalmiudessa". Pidätyskyvyttömyys, limat ja mitä sitten normaalia lyhyemmät yöunet ovatkaan ovat juuri näitä tekosyitä, joilla huomiota halutaan. Itse pärjään hienosti kuuden tunnin yöunilla, joskus jopa menee viikkoja että nukun 3-4 tuntia yössä. Juu, kuluttaa, muttei uuvuta. :)

        Ai, niin, kun perheessä on lapsia, pitää jomman kumman olla aina "hälytysvalmiudessa" oli lapset sitten terveitä tai kroonisesti sairaita. Terveitten lasten vanhemmat, eivät vain jaksa tehdä asiasta niin suurta numeroa, kuin yhdenkin erityislapsen vanhemmat.


      • heh heh
        Älyllinen äiti kirjoitti:

        Juu, on kyllä liiottelua, että kukaan erityislapsen vanhempi olisi 24/7 lapselleen läsnä ja "hälytysvalmiudessa". Pidätyskyvyttömyys, limat ja mitä sitten normaalia lyhyemmät yöunet ovatkaan ovat juuri näitä tekosyitä, joilla huomiota halutaan. Itse pärjään hienosti kuuden tunnin yöunilla, joskus jopa menee viikkoja että nukun 3-4 tuntia yössä. Juu, kuluttaa, muttei uuvuta. :)

        Ai, niin, kun perheessä on lapsia, pitää jomman kumman olla aina "hälytysvalmiudessa" oli lapset sitten terveitä tai kroonisesti sairaita. Terveitten lasten vanhemmat, eivät vain jaksa tehdä asiasta niin suurta numeroa, kuin yhdenkin erityislapsen vanhemmat.

        MIllä lailla sitä huomiota halutaan? Onko se huomion haluamista, jos kirjoittaa tuntemattomana netissä? Kenelle se huomio silloin edes menee, kun kukaan ei tiedä kuka kirjoittaa.. Miten mielestäsi erityislasten vanhemmat hakevat huomiota? Minusta he onnistuvat siinä aika huonosti, kun heitä ei erityisesti huomioida missään. Onpas outoa, tai sitten sinä olit se outo :)

        Eli sinusta terveen lapsen hoitaminen on täysin sama asia, kuin sairaan tai vammaisen? Ihanko totta? Eikö ole kumma miten lääkärit ja sairaanhoitajat ovat kuitenkin eri mieltä...Johtuisiko siitä, että he tietävät asiasta jotain ja sinä et.

        Älyllinen se on ameebakin... Olisitko ehkä sillä tasolla :)


      • Viiden äiti
        Hanki aivot kirjoitti:

        Itselläni on, luojan kiitos terveet lapset, mutta olen kyllä tietoinen erityislasten tarpeista. Erityislapset nukkuvat oikein hyvin yönsä, jopa paremmin kuin tavikset, koska erityislapset ovat opetettu tiettyyn päivärytmiin (ja nyt en todellakaan puhu kolmen kuukauden koliikista).

        Jos sinulla on lapsi, joka on niin sairas, että olet "hälytysvalmiudessa 24/7", tämän lapsen oikea paikka olisi sairaala. Taidat siis hiukan liiotella, mikä on useinkin erityislasten äideillä paha tapa. :)

        "Jos sinulla on lapsi, joka on niin sairas, että olet "hälytysvalmiudessa 24/7", tämän lapsen oikea paikka olisi sairaala. Taidat siis hiukan liiotella, mikä on useinkin erityislasten äideillä paha tapa. :)"

        Ehkä saattaakin jäädä päälle, että koska tahansa voi sattua mitä tahansa.
        "Tervettä" vammaista lasta ei niin vaan viedä sairaalaan. Laitos on tietysti eri asia, mutta kaikki eivät sinne lastaan halua ennenkuin pakon edessä.

        Kokemuksesta sanon, että kyllä se 24/7 hälytysvalmius vaan on totta.
        Kerroinkin aiemmin, että välillä sänkyyn kaatuu väsymyksestä heti lasten jälkeen, mutta jos joku herää esim. kramppeihin tunnin päästä niin kyllä siinä vanhempaa tarvitaan. Ei siinä lapselle sanota, että katsotaan aamulla...

        Elikä tässä asiassa komppaan nikkiä "hanki älyä".


      • Viiden äiti
        Älyllinen äiti kirjoitti:

        Juu, on kyllä liiottelua, että kukaan erityislapsen vanhempi olisi 24/7 lapselleen läsnä ja "hälytysvalmiudessa". Pidätyskyvyttömyys, limat ja mitä sitten normaalia lyhyemmät yöunet ovatkaan ovat juuri näitä tekosyitä, joilla huomiota halutaan. Itse pärjään hienosti kuuden tunnin yöunilla, joskus jopa menee viikkoja että nukun 3-4 tuntia yössä. Juu, kuluttaa, muttei uuvuta. :)

        Ai, niin, kun perheessä on lapsia, pitää jomman kumman olla aina "hälytysvalmiudessa" oli lapset sitten terveitä tai kroonisesti sairaita. Terveitten lasten vanhemmat, eivät vain jaksa tehdä asiasta niin suurta numeroa, kuin yhdenkin erityislapsen vanhemmat.

        "Juu, on kyllä liiottelua, että kukaan erityislapsen vanhempi olisi 24/7 lapselleen läsnä ja "hälytysvalmiudessa"."

        Itse en tiedä kenenkään terveen lapsen vanhemman pitävän esim. yli 10vuotiaalla itkuhälytintä joka yö päällä, mutta ehkä tämäkin on vain sinusta "numeron tekoa". Itse pidän sitä elämäni helppottamisena kun voin sängystäni kuulla onko kaikki hyvin.

        En pidä yöllä heräämisiä pahana, mutta toisinaan 3-4 tuntia yhtenäistä nukkumista on luksusta. Itsekin nukun normaalisti sen 5-6 tuntia jos saan sen nukkua yhteen menoon.

        Toivon, ettet kenellekään kasvotusten sano ettei vammaisessa lapsessa olisi tervettä lasta enempää työtä, fyysistä & psyykkistä. Voin kertoa, että kyllä on.
        Jos tunnet vammaisen lapsen niin voisithan tarjoutua vaikka viikonloppuisin häntä hoitamaan, koska menisihän hän siinä omasi sivussa.

        "Terveitten lasten vanhemmat, eivät vain jaksa tehdä asiasta niin suurta numeroa, kuin yhdenkin erityislapsen vanhemmat."

        Tunnen useita perheitä, joissa on vammainen lapsi. Olen kanssasi täysin eri mieltä, että he olisivat jotain "numeron tekijöitä". Päinvastoin tuntuu, että monen vammaisen lapsen vanhemmilla on käsittämättömän paljon voimaa, sitä fyysistä & psyykkistä.


      • karvalaukku
        KysynVaan-76 kirjoitti:

        Sinä et voi tietää millaisessa elämäntilanteessa kukin hoitaa lapsiaan ja millaisia ne lapset ovat (esim. koliikki, erityislapset, nukkumisvaikeudet yms.). On aika kummallista vain julkistaa että kukaan ei voisi uupua kahden lapsen kanssa. Aivan kun minä sanoisin että kukaan ei voi koskaan uupua työssään.

        kysynvaan-76 on malliesimerkki avuttomasta lusmuilijasta....


      • sulla ei taida olla
        Hanki aivot kirjoitti:

        On minulla kokemusta, vaikka omat lapseni ovatkin terveitä. Olen myös huomannut, että erityislapsilla on erityisvanhemmat. SInäkään et osannut edes lukea.

        Eli sinulla ei oikeasti ole hajuakaan millaista on olla erityislapsen vanhempi, mutta halusit nyt kovasti päteä, niinhän.

        Tottakai ne vanhemmatkin ovat erillaisia, koska ovat paljon väsyneempiä ja stressantuneempia, kuin vittumainen besserwisser, kuten sinä :)


    • Nauran sulle!

      Tottakai voimme olla sitäkin.
      Mutta eipä se sulle kuulu mitä me kukin ollaan. Mä en välitä mitä muut minusta sanoo, itse tiedän parhaiten.

      Voisin isnustakin sanoa että olet laiska juoppo ruma ja varas... ihmistiä on niin helppo haukkua, kiitosta et saa koskaan.
      Voit olla noita kaikkia ja voi olla ettet ole, mistä minä sen tiedän? En mistään. Aivan kuin sinäkään, et voi tietää toisista aisoista. Kuvittelet vaan, ja siksi kenenkään ei pidä ottaa itseensä arveluja keneltäkään jos ei tunne.

    • ****

      Aloittaja on oieassa. Hemmoteltuja ja tietsikan ääreen jämähtäneitä laiskoja vätyksiä on paljon. mutta on onneksi ihan hyvin selviytyviäkin. He ovat jo kotonaan oppineet tekemään työtä eikä olleet valmiilla.

      • KysynVaan-76

        Sanotteko te vaikka masentuneelle ihmiselle että hän masentuu ihan vain omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan? Kuinka vaikea on ymmrtää että äidin uupumus on ihan samanlainen henkinen kuormitustila kuin vaikka työuupumus tai moni masennus.
        Eivät ne ole ihmisen ahkeruudesta tai vastaavista kiinni. Todella kylmää väittääkin niin.


      • KysynVaan-76
        KysynVaan-76 kirjoitti:

        Sanotteko te vaikka masentuneelle ihmiselle että hän masentuu ihan vain omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan? Kuinka vaikea on ymmrtää että äidin uupumus on ihan samanlainen henkinen kuormitustila kuin vaikka työuupumus tai moni masennus.
        Eivät ne ole ihmisen ahkeruudesta tai vastaavista kiinni. Todella kylmää väittääkin niin.

        Ja edelliseen lisäisin että eniten eivät todellakaan uuvu ne laiskimmat äidit vaan päinvastoin ne jotka haluavat joitaa kaiken mahdollisimman hyvin ja usein eivät osaa ottaa riittävästi sitä lepoa ja jättää joskus joitain töitä vähemmälle.


    • miesten vika

      Äidit uupuu, kun lasten isät eivät täytä omia velvoitteitaan lastensa hoidosta.

      Miksi siinä miehessä ei ole vikaajoka ei lapsistaan välitä, aina se on äidin vika?=

      Miesten syy jos äiti uupuu, miehet rellestää kapakoissa ennemmin kuin hoitaa omia lapsiaan.

      On se jännä, että äiti huomataan, mutta isää ei... missä on isät?

    • orkun puute

      Kyllä se uuvuttaa kun kaikki on helvetin hyvin mutta mies ei pane kunnolla eikä osaa iloita elämästä yleensäkään vaikka on muka täysin tyytyväinen tilanteeseen.

    • syyt ja seuraukset

      Lastenmurhien syy ei ole aina väsymys, vaan useimmin avioero- tai muu parisuhdekriisi. Kriisi voi tulla vaikka ei oltaisi yhtään väsyneitä, mutta riidellään tai alistetaan toisiaan. lapset ovat paras keino kostaa.

      Väsymys puolestaan tulee usein siitä, että ei osata luopua entisestä elämäntyylistä kun tullaan vanhemmiksi. Halutaan vapaa-aikaa, huvittelua ja itsensä toteuttamista samalla tavalla kuin ennen lapsia, ja sehän ei ole mahdollista muille kuin superihmisille.

      • addikti

        "Väsymys puolestaan tulee usein siitä, että ei osata luopua entisestä elämäntyylistä ..."

        Niinkuin nukkumisesta?

        Juu, täytyy myöntää, että nukkumisesta oli minunkin vaikea luopua. Ennen vanhemmaksi tuloa olin niin addiktoitunut, että halusin nukkua jokaikinen vuorokausi edes vähän! Tein sitä joka yö! Joskus jopa aamuun asti! Ihan häpeilemättä, itsekseni pimeässä peiton alla ...


      • kierroksia lisää
        addikti kirjoitti:

        "Väsymys puolestaan tulee usein siitä, että ei osata luopua entisestä elämäntyylistä ..."

        Niinkuin nukkumisesta?

        Juu, täytyy myöntää, että nukkumisesta oli minunkin vaikea luopua. Ennen vanhemmaksi tuloa olin niin addiktoitunut, että halusin nukkua jokaikinen vuorokausi edes vähän! Tein sitä joka yö! Joskus jopa aamuun asti! Ihan häpeilemättä, itsekseni pimeässä peiton alla ...

        Samoin runkkaaminen ja parisuhdeseksi. Tuovat kummasti energiaa päiviin, eikä se nukkuminenkaan enää tunnu niin tärkeältä. Tietenkin uusi raskaus, synnytys ja vastasyntyneen hoito inan hidastaa vauhtia.


    • Näin meillä

      Kyllä se on niin, että äidit on luotu hoitamaan lapset oman työnsä ohessa, mies tuo isomman rahan kotiin joten on oikeutettu saamaan hyvät yöunet ja olemaan vapaalla töidensä jälkeen.
      Siksihän ne miehet vaimot ottaa jotka hoitaa kodin, lapset ja hänet sekä käy töissä. Ei ole naiselta liikaa vaadittu.

      Mies kuitenkin tekee lumityöt, leikkaa nurmikon, huoltaa auton, ja tuo sen suurentilin kotiin. Sallikaamme heille vapaata koti jalasten vahitimis hommista.

      • KysynVaan-76

        "Sallikaamme heille vapaata koti jalasten vahitimis hommista."

        Mitkä nuo kotijalakset ovat? Miksi niitä pitää vahtia?


      • viisasten kivi
        KysynVaan-76 kirjoitti:

        "Sallikaamme heille vapaata koti jalasten vahitimis hommista."

        Mitkä nuo kotijalakset ovat? Miksi niitä pitää vahtia?

        kotijalakset on aamutossut


      • KysynVaan-76
        viisasten kivi kirjoitti:

        kotijalakset on aamutossut

        Mutta miksi niitä pitää vahtia?


    • luojalle kiitos

      valittakaa sitten kun 10 lasta kasvatettu 40luvulla kairankorvessa ja jos alkaa oireita näkymään

      • oikea totuus

        Siellä kairan korvessa niitä 10 lasta ei ole kukaan kasvattanut.


    • asiat toisin

      Joka puhuu siitä, ettei ennen ollut äideille apua, ei omaa kokemusta asiasta. Joka tapauksessa vuosikymmeniä sitten lapset saattoivat oleilla pitkiä aikoja keskenään, maalla jopa päiväkauden. Lapsettomilla tai muuten kotona olevilla sukulaisilla oli tapana ottaa hieman isompia lapsia jopa viikkokausiksi kyläilemään, etenkin maalla ja lapset tekivät pieniä hommiakin. 60-80 luvuilla tuli vielä kotisisar lapsia hoitamaan näiden sairastaessa jos äiti oli työssä tai sairaana. Kotiavustajat tekivät myös siivousta.
      Koulutetuissa ammateissa työskentelevillä oli järjestään kotiapulainen tai lastenhoitaja jatkuvasti.

      Kotona "omana herrana" työskentelevältä puuttu stressi jonka aiheuttaa niskaan puhaltava pomo, asiakkaat tai muu pakkotahtinen työ. Lasten hoidon pystyy junailemaan paremmin esim. kotona työskennellessä.

      Nykyisin lapsien kasvatus on monipuolinen suoritus/tehtävä, niillä eväillä joilla ennen lapset kasvatettiin selkäsaunojenkin saattamina ja isien säännöllisin väliajoin ulkosalle väkivalloin saattelemana,joutuisi moni lapsi huostaan tänä päivänä.
      Nykyäidit kohtelevat lapsia hellemmin, opastavat ja opettavat monipuolisesti, huolehtivat kaikin tavoin lapsen parhaasta, järjestävät aikaa olla lapsen kanssa yhdessä, jne. Entistä useampi lapsi ei kasva täysin terveenä monenlaisten lisääntyvien sairauksien takia.

    • Öyestä

      Entisaikojen äidit jaksoivat koko jumpan, kun koko suku asui mx. 500m päässä.

      Mietippä sitä ennen kuin tulet laukomaan tänne "totuuksiasi".

      • Näin elänyt

        Kellä asui kellä ei mutta etupäässä oli itse tultava toimeen ja hoidettava lapset ja talous.Miehet oli usein töissä pitkiäkin päiviä ei kapakoissa oli niitäkin tietenkin mutta vähemmän kun tänäpäivänä ja rahaa ei ollut käytettävissä kun ei etuuksia ja avustuksia ollut oli tultava omillaan toimeen.


      • lahja taivaasta

        Meillä lähisukulaiset toisella puolella Suomea.
        myös silloin, kun lapset olivat pieniä. Ei siis ollut isoäiti/ äiti heti auttamassa.

        Onneksi oli hyviä ystäviä, myöskin pienten lasten äitejä, joihin tutustuin neuvolan ja vauvakerhojen kautta.

        Joskus harvoin, kun molemmat alle 2-vuotiaat huusivat kuorossa, laitoin vain oven kiinni. Menin kylppäriin, avasin vesihanat, huusin ja kiroilin ja revin vaippoja silpuksi. (erittäin terapeuttista, ainakin minulle)
        Sitten soitin mammakaverille ja pyysin hätäapua. Sain lapsenvahdin ja lähdin lenkille, oma pää tuulettui mukavasti matkalla. Myös mieheni auttoi paljon.

        Siis en ole superäiti minäkään...


    • ei lapsia, kiitos

      Ja vielä... ennen lähes kaikki pienten lasten äidit olivat NUORIA, nykyään jopa nelikymppisiä eli entisaikojen isoäitien ikäisiä. Nuorena jaksaa paremmin eikä ole vielä "oman ajan" tarvetta kun siihen ei ole ehtinyt sinkkuna tottua.

    • vaativa äitiys

      Kannattaa muistaa myös se, että vielä 80-luvun lopulla avioeron sai vain, jos siihen oli riittävä syy (esim. väkivalta, todistettavissa oleva pettäminen). Entisaikaan parisuhteet kestivät pakostakin yhdessä. Tällöin vaimo saattoi olla varma, että mies on ja pysyy siinä vierellä. Kahden ihmisen rahoilla pärjää ihan eri tavalla kuin yksin ja ne lapsetkin tulee eri tavalla hoidettua, kun ei tarvitse olla 24/7 vuosikausia lasten kanssa.

      Nykyisin on nettipornot ja muut. Jos parisuhde ei suju, ero voi tapahtua hetkessä. Suurin riski avioeroihin on alle 1 vuotiaiden vanhemmilla. Sekin asettaa paineita, että vaikka hyvään parisuhteeseen olisi tehty lapsia, niin yhtäkkiä voikin olla se tilanne, että mies vaatii seksiä ja sitä pitää antaa, ettei mies lähde vieraisiin tai lataa iltaisin nettipornoa.

      Nykyisin miehet eivät vaimojaan elätä. Naisen oletetaan menevän takaisin töihin. Moni palaa töihin jo silloin, kun lapsi ei vielä osaa nukkua yöuniaan heräilemättä. Työttömyysuhka, työllistyminen, taloudellinen pärjääminen - kaikki se asettaa paineita.

      Entisaikaan tontit eivät juuri maksaneet mitään ja asuntoon pääsi käsiksi muutaman vuoden asuntolainalla. Nyt lähes jokainen joutuu 20 vuoden velkakiikkuun omistusasunnon takia. Tai sitten joudutaan vuokralle, josson kiskurihintaiset vuokrat.

      En ymmärrä sitä, että miksi naiset ovat susia toisilleen. Eikö äidit ole oppineet yhtään myötätuntoa ja ymmärrystä siitä, että vaikka itsellä olisi mennyt kaikki ongelmitta, niin jollakulla toisella voi olla suuria vaikeuksia selviytyä edes jotenkuten? Vähättely ja menneiden sukupolvien ylistäminen ei auta nykynaisia selviytymään lastenhoitotaakastaan. Sitäkö me haluamme, että tapahtuu lisää lapsensurmia tai pahoinpitelyitä?

      Ehkä yksi ongelma onkin se, ettei jaksamisen kanssa taistelevat uskalla puhua ongelmistaan, koska nettipalstoilta on opittu, että myötätuntoa ja apua et saa, vaan ainoastaan pilkkaa ja vähättelyä. Ei viitsitä pyytää apua, koska niin ne isoäidin aikaiset naisetkin ovat jaksaneet.

      Entisaikaan muuten vanhemmat lapset pakotettiin hoitamaan nuorempia sisaruksiaan, joka aiheutti mm. sitä, että isommilla sisaruksilla ei ollut aikaa hoitaa läksyjään. Ongelmista vaiettiin ja ne olivat häpeällisiä. Olen kuullut, että esim. mielenterveysongelmat olivat ehdottomasti tabuja. Lapsensurmia ja kotiväkivaltaa tapahtui, mutta niistä ei tiedotettu kuten nykyisin. Lapsia ei pidetty sylissä eikä heitä hellitty, vaan kasvatettiin sukupolvi toisensa jälkeen puhumattomia ja juroja ihmisiä, jotka hoitivat ongelmat mykkäkoululla ja väkivallalla.

      Olen itse kärsinyt omien lasteni vauva-aikana kroonisesta univajeesta, synnytyksen jälkeisestä hoitamattomasta masennuksesta, varahoitajien puutteesta, vauvojen koliikista yms. Tilanteesta olisi ollut helpompi selvitä, jos mies olisi ollut ymmärtäväinen, mutta hän ei esim. suostunut heräilemään öisin vauvan takia ja hän oletti, että äitiys_loman_ takia hoidan tietenkin kodin, ruoat, pyykit jne. Selvisin, mutta toipuminen oli hidasta ja erittäin raskasta. Ymmärrän ihan täysin niitä naisia, joilla käy mielessä se, että hyppäänkö junan eteen yksin vai vauvan kanssa.

      En vähättele äitiyden raskautta entisaikoina, mutta äitiyden vaativuus on ihan eri tasolla kuin nykyisin. Nykyisinhän lapset otetaan huostaan, jos jätät vauvan kotiin 10 minuutiksi ja käyt kaupassa, kun taas entisaikaan sellainen oli ihan normaalia, että käytiin navetalla, saunaa lämmittämässä jne. Entisaikaan nainen pystyi keskittymään kotiäidin rooliin, kun taas nykyisin täytyy pitää ammatillista osaamista yllä, huolehtia omalta osaltaan elatuksesta ja myös kasvattaa lapsia, jotta he eivät kasva ns. pellossa.

      • nyt ja ennen

        Äitiyden taso ollut ennen huonompi vai mitä?Kyllä äitiyden vaativuus ei ole miksikään muuttunut mutta arjen pyöritys on kyllä helpottunut 50v niin että sitä ei voi samana päivänäkään verrata.Tiskit pesee kone ,pyykit peseeja kuivaa kone on ropotti imurit ja kaikenlaiset vempaimet mitä te vielä haluaisitte.Vapaaaikaa on enemmän kun koskaan.Mietihän sitä.


      • astinlauta
        nyt ja ennen kirjoitti:

        Äitiyden taso ollut ennen huonompi vai mitä?Kyllä äitiyden vaativuus ei ole miksikään muuttunut mutta arjen pyöritys on kyllä helpottunut 50v niin että sitä ei voi samana päivänäkään verrata.Tiskit pesee kone ,pyykit peseeja kuivaa kone on ropotti imurit ja kaikenlaiset vempaimet mitä te vielä haluaisitte.Vapaaaikaa on enemmän kun koskaan.Mietihän sitä.

        Ennen taisi olla myös vaatimukset vähempiä kodinhoitoon. Ehkä siitä pitäisi oppia. Nykyäänhän talotkin on kuin palatseja verrattuna entisaikojen torppiin. Ei kaiken tarvitsisi olla niin kiiltävää ja hienoa.


      • sisua kehiin
        astinlauta kirjoitti:

        Ennen taisi olla myös vaatimukset vähempiä kodinhoitoon. Ehkä siitä pitäisi oppia. Nykyäänhän talotkin on kuin palatseja verrattuna entisaikojen torppiin. Ei kaiken tarvitsisi olla niin kiiltävää ja hienoa.

        Kummanko tekisit mieluummin: imuroisit "palatsin" lattiat tai vaikka pyyhkisit ne kostealla, kun lämmin vesi on lorissut hanasta ja pesuaineet saanut ostetuksi kaupasta, vai kuuraisit "torpan" lattiat lumivalkoisiksi hiekalla ja kaivosta tai järvestä kantamallasi, hellan päällä lämmittämälläsi vedellä?
        Heittäisit siliävät lakanat ensin pesukoneeseen ja sitten kuivausrumpuun vai liottaisitko ne itse kantamassasi vedessä, virittäisit tulen itse hankkimillasi)puilla pyykkipadan alle, keittäisit lakanasi siinä, pesisit ne itse tekemälläsi lipeällä, huuhtosit järvessä tai avannolla, ripustaisit kuivumaan ja lopuksi mankeloisit käsikäyttöisellä mankelilla? Tietenkin olisit itse ommellut lakanasi itse kasvattamastasi, käsittelemästäsi ja kankaaksi kutomastasi pellavasta, virkannut niihin pitsit ja kirjaillut nimikirjaimet. Tyynyliinojen nauhat laskostaisit lopuksi veitsen avulla.
        Minä en usko, että kodinhoito oli ennen vähemmän vaativaa kuin nykyään. i


    • niin se vain on

      synnytyksen jälkeinen masennus on vain asenneongelma jos ei ennen lapsia ole masennusta muuten ollut.

    • mätisäkki

      Just olen lähtemässä nostelemaan tästä huushollista. Tuo laiska mätisäkki ei saa nykyisin enää mitään muuta aikaseksi kuin jatkuvaa kiroamista, haukkumista sun muuta kitinää. Ei jakseta tehä siis yhtään mitään töiden jälkeen. Itellä kohta kyrpä ottassa kun pitää hoitaa omien töiden ohessa kaikki kotityöt sun muut ja se ei ole yrittäjänä mikään helppo homma. Niin ja lapset otan matkaan. Jätetään ämmä uupuneena vahtaamaan telkkaria ja puhumaa jonnin joutavaa naamakirjaan :-D. Kyllä tuo aloittaja on valitettavasti täysin oikeassa. Semmosta laiskaa paskaa en enää ikinä huolisi. Ainoa hyvä asia hänessä on, että tekas pari ihanaa muksua. Työhulluja on tulossa molemmista ja heidän apu kotiaskareissa on ihan korvaamaton vaikka alle kouluikäsiä ovatkin. Parempi mulla on olla lasten kanssa keskenään kuin vahata tuomosta vetelystä.

      • Tyhmää

        Kyllä sen huomaa kun katselee lastenvaunuja työntäviä miten tärkeä se kännykkä tuntuu olevan lapsi parkuu vaunuissa ja äiti paasaa puhelimeen minä kerkii ,kun toinen puhelu loppuu niin toiselle pitää ilmoittaa mitä se nut taas sanoi,omat yksityisasiat kailotetaan kaikkien kuultavaksi mikä on vastenmielistä kuultavaa.


    • sanon minä

      Selfiet ja kaikenmaailman belfiet on hiton tärkeitä, nehän nää nykyajan mammat väsymään saa. Niitä tuijotellaan sit kaikenaikaa ettei vaan hiuskarva ole väärässä kohdassa ja näyttääkö se perse nyt kivalta. Samaa touhua jo lapsista saakka nykyisin harrastetaan..

    • duunarixx

      Syy nykyajan kotiäitien väsymiseen on huono kunto.Suurin osa on lihavia vässyköitä, joillaei ole minkäänlaista kestävyyttä eikä sisua.

    • Äiti minäkin

      Terveiset aloittajalle..Nostan pöydälle sen kissan.
      Tiedät myöskin sen, että aiempina, hyvinä aikoina kuoltiin nuorempina. Monet sairaudet olivat juurikin stressatuneen ja väsyneen ihmisen kropan hätähuuto. Ei vain ollut hoitoa eikä tietämystä. Myös asioista vaiettiin.
      Jos ei "luonnollinen" kuolo korjannut, niin perhesurmia ja itsemurhia silloinkin tapahtui.
      Lapset olivat varsinkin maataloissa työvoimaa, heti kun kävelemään oppivat. Varsinkin poikalapset olivat haluttuja suvun jatkajia.
      On ollut renkejä ja piikoja nurkissa ja jopa imettäjää. Tiedänpä lehmän sarveen leipämössöä sylkeneen mummon suvussani olleen, joka ruokki näin toisen lapsia.
      Suvut ja naapurit pitivät yhtä eri tavalla, kuin tänä päivänä.
      Sinun onnesi on ollut sinun mutta se ei tarkoita samaa muille äideille, heidän elämänsä on myös uniikki.

      Oletko muuten kysynyt lapsiltasi, millainen äiti olit heille? Se kertoo paljon enemmän kuin oma kirjoituksesi.
      Onneksi et ole minun äitini..

      • lahja taivaasta

        Hei Äiti minäkin,
        nyt kissat pöydälle! Kissatappelu? Miksi?
        Taidat olla jostain syystä vähän katkeroitunut/ kateellinen? Olet elänyt oman lapsuutesi jotenkin henkisesti ankeissa oloissa? Et ehkä nauttinut äitiydestäsi? Tai sinulla oli huonosti valittu isä lapsillesi? Otan osaa...

        Omilta lapsiltani olen kysynyt ja olemme keskustellet paljonkin, millainen varhaislapsuus heillä oli. Ihmisillä on erilaisia muistoja, nekin voivat vääristyä, mutta lapseni muistavat näköjään lähinnä mukavia, positiivisia asioita.

        Onneksi minusta tuli heidän äitinsä!
        Kiitos siitä jonnekin ylöspäin...


      • Äiti minäkin
        lahja taivaasta kirjoitti:

        Hei Äiti minäkin,
        nyt kissat pöydälle! Kissatappelu? Miksi?
        Taidat olla jostain syystä vähän katkeroitunut/ kateellinen? Olet elänyt oman lapsuutesi jotenkin henkisesti ankeissa oloissa? Et ehkä nauttinut äitiydestäsi? Tai sinulla oli huonosti valittu isä lapsillesi? Otan osaa...

        Omilta lapsiltani olen kysynyt ja olemme keskustellet paljonkin, millainen varhaislapsuus heillä oli. Ihmisillä on erilaisia muistoja, nekin voivat vääristyä, mutta lapseni muistavat näköjään lähinnä mukavia, positiivisia asioita.

        Onneksi minusta tuli heidän äitinsä!
        Kiitos siitä jonnekin ylöspäin...

        "Lahja taivaasta" Avauksessa oli lause kissan nostamisesta pöydälle ensin, siihen vastasin.
        Oletpa ärhäkkä, riitelynhaluinen.

        Mitäpä jos joku lapsistasi uupuisi tai sinä itse? Häpeäisitkö ja kieltäisitkö?

        Minulla on ollut ja on, hyvä opettavainen elämä :), kiitos kysymästä. Sitä haluan myös muille.
        Minulle lapseni saavat olla rehellisiä kun kysyn, mitä kuuluu. Näin ovat toimineet vanhempanikin, suuri kiitos heille.

        Yksi asia jäi mietityttämään, kuinkahan oman lapsuutesi miellät.. Tekstistäsi voi lukea selvää ahdistusta. Tietyssä iässä, kielletyt negatiiviset lapsuuden kokemukset alkavat nousta pintaan.
        Voimia.


    • 60-luvun lapsi

      Juu, ei ennen ollut tapana valittaa pikku jutuista. Ja apua ainakaan maaseudun äideillä ei todellakaan ollut. Lapsia sensejiaan usein paljonkin ja siihen päälle kaikki talon työt, kun mies oli esim metsätöissä . Oli navetta työt ja muut. Varmaan väsyneitä olivat, mutta se kuului luonnollisena elämänosana. Ainakaan vähävaraisimmissa taloissa, joita oli valtaosa talosta, ei todella ollut renkiä saati piikoja. Ja harvalla oli apua esim isovanhemmista. Kyllä siinä yksin oli heillä pakko pärjätä, väsytti eli ei.

      • älä valehtele

        Voi kuule, kyllä oli maaseuduilla apua, oli piikoja tekemässä ne raskaat kotityöt ja lapset hoitamassa, moni sukulainen oli piikana.


    • äijät siivoamaan het

      Ennenn 60 70 luvulla äidit oli lähes kaikki kotona, hoiti lapset ja huushollin. Mies oli kodin ulkopuolella töissä ja makasi sohvalla kun tuli kotiin.
      Nykyisin äidit on töissä ja hoitava huushollin ja lapset. Miehet edelleen on töissä kodin ulkopuolella, ja mkaaavat sohvalla kun tulevat.
      Äidit tekevät kolmekertaa enempi töitä kuin miehet, joten nyt äijät suut suppuun j aottamaan omat vastuut perheestä, ei se ole äidin vastuull akaikki.

      • Ei pidä paikkaansa!

        En tiedä, missä maailmassa sinä olet elänyt. Ehkä jossakin, missä naiset olivat kotiäitejä ja ovat kai vieläkin. Minun sukuni naiset ovat 60-70-luvulla käyneet töissä!


    • vaimo orjana?

      Ja jopa on sellaisia miehiä jotka juoksee rakastajattaren luona ja vetoavat et kiirettä muka töissä ym.vaimo saa tehdä kaiken yksin ja maksaakkin, sillä mies laittaa itseensä rahat,hieno auto sun muuta pitää olla.

      • karvalaukku

        naiset ne lapsia enimmäkseen tahtovat...biologinen kello tikittää ja sit lapsen avulla yritetään lassota mies omaksi...
        eihän se tietenkään toimi, miehet on miehii ja tekevät mitä huvittaa..
        sit nää vätyseukot avuttomina parkuvat kun mieht kohtelevat heitä huonosti..
        voi hellanlettas, tutti kuuluis niitten ämmien suuhun..
        no, napsitaan tabuja sitten..elämä kun on niiiiiiiin raskasta!


    • armotonta

      Voimia on myös annettu eri mitalla - toisille enemmän toisille vähemmän. Niin nykyään kuin ennenvanhaankin.

      Ja sivusta on useinkin aika mahdotonta tietää mikä on raskasta mikä keveää.

      Ennen oli paljon raskasta työtä. Totta. Moni äiti ja isä jaksoi - jotkut taas eivät jaksaneet. Oli huonosti voivia lapsia ja oli hyvin voivia lapsia. Olosuhteet olivat kaukana optimaalisista.

      Nyt on erilaista - monessa suhteessa helpompaa ja keveämpää, mutta nykyajassa on paljon haasteita mistä entisaikojen vanhemmat eivät tienneet mitään.

      Kuka mittaa ja millä mittarilla, että kenellä on raskainta? Kuka saa väsyä? Millaista uupumista voi ymmärtää?

      Kun annetut mittarit piippaavat punaisella - ei riitä, et riitä.

      Olen 50-luvulla syntynyt, pienen maalaistalon pentu. Keskimmäinen seitsemän katraasta. Omat lapseni 4 kpl sain -80 luvulla. Lastenlapsia ei vielä ole. Jos niitä tulee en kyllä hetkeäkään ajattele, että helppo homma nykyvanhemmilla. Ei se ole - joka ajassa on omat juttunsa ja vaikeutensa.

      • lahja taivaasta

        armotonta,
        elämä joskus on, mutta Sinulla oli hyviä, ajateltuja ajatuksia, kiitän !


    • -k-

      Ja ennenvanhaan lapsia ei hoidettu/ vahdittu, saivat olla ja mennä miten huvitti. Nykyään lasta pitää jonkun vahtia ihan koko ajan, muuten se on heitteillejättö ja otetaan huostaan.

    • xxxvierailija

      Uskomaton aloitus, kaikki me olemme voimavaroiltamme erilaisia ja eri elämäntilanteissa.
      Itse en ihmettele yhtään äitien uupumusta, ihan oman kokemukseni kautta ja silti yritän selvitä joka päivä, en jaksa perusteluita kirjoittaa, mutta ei ketään saa tuomita, jokaisella meistä on oma taakkamme kannettavana!
      Harmittaa ap suppea näkemys asioille, sen verran lisään olen oman lapseni hautaan saattanut ja arki muiden kanssa yksin selvitymistä, eli älä lähde tuomitsemaan kaikkia, jokaisella on oma taakkansa kannettavana.

    • Koettelee vaan ei hy

      Heh, eipäs mennä tuomitsemaan kylmiltään....
      Itse olen yhden 19v tyttären yksinhuoltaja ja välillä tuntuu, että minulla on tusina lapsia kun oikein tulee tuutista ja täysillä... Nykyisin, oli lapsia sitten yksi tai kaksitoista, elämä koettele. Aikoinaan eksä nollasi itsetunnon ja sitä kasvattaessa on mennyt viimeiset vuodet. Lasten kaveripiiri asettaa hirveästi paineita ja niistä selviäminen jo koettelee terveyttä, verenpaineet vetelee korkeita lukemia .... Meidänkin perheessä isä päätti ottaa loparit vastuista ja tässä sitten työttömänä sinnittelemme vuokra-asunnossa. Itsensä on pitänyt unohtaa jo vuosia sitten, jos päivä kerrallaan vain selviämme niin hyvä niin. Joulun tulo jo ajatuksena nostaa verenpaineita ja mennään pian kahtasataa. Jokaisen meidän tilanne on oman laisensa, älkäämme siis tuomitko. Elämä on :)

    • nyt töissä ja edelle

      Mä tulin äidiksi 16 v ja nyt on 6 lasta, kertaakaan en ole väsähtänyt, itse olen lapseni mieheni kanssa hoitanut, ei ollut koskaan tullu mieleen valittaa ja ruikuttaa oman perheen asioista kenellekkään. Apua olen aina saanut tutuilta jos on ollut menoa ettei lapet ole mukaan voineet tulla, tms.

      Olen nauttinut jokaisesta päivsätä lastne kansas. Töihin menin kun viimeinen lähti kouluun, ja nyt on kaikki lähes aikuisia ja omat perheet.

      Asenne kysymys.

      Sama kun kotityöt, mitä enempi kodinkoneita sen laiskemmaksi ihminen tulee.

      Kun oppii valmiiseen ei ole valmis itse tekemään yhtään mitään.

    • Töissä Alkossa

      Nykyajan äitöset vetää sidukkaa, viiniä ja lonkeroa sekä naposteltavaa ja roskaruokaa lärviin melkein joka päivä. Ei ole ihmekään jos ei jaksa, kun joka aamu on pientä alkoholin aiheuttamaa nestehukkaa ja pöhnää (pieni nestehukka tulee jo 1-2 annoksesta). Kyllähän sen jo naamasta näkee, että keillä on tapana noita vedellä.

      • Sirkka l

        Myös liikunnan puute uuvuttaa. Nykyisin on älypuhelimet, joissa vitter ja votter myllyttää 24/7 ja tietokoneet joiden äärellä istutaan iso osa päivästä. Äidit ovat tottuneet tekniikan helpottamaan elämään ja jääneet koukkuun tekniikkaan, niin se laiskistaa.


      • Sirkka l
        Sirkka l kirjoitti:

        Myös liikunnan puute uuvuttaa. Nykyisin on älypuhelimet, joissa vitter ja votter myllyttää 24/7 ja tietokoneet joiden äärellä istutaan iso osa päivästä. Äidit ovat tottuneet tekniikan helpottamaan elämään ja jääneet koukkuun tekniikkaan, niin se laiskistaa.

        Minunkin tyttäreni on koko ajan luuri kädessä kun on vaikkapa kävelyllä lapsensa kanssa. Katsooko edes eteensä? Kävelee vain kännykkä kädessä ja odottaa että muut väistävät. Olen ottanut asian puheksi, mutta tyttö suuttui


    • Erilaiset elämät

      Olen sitä mieltä, että raskasta on aina ollut, mutta ajat ovat tuoneet helpottavia tekijöitä nykyaikaan, mutta myös lisänneet uudenlaisia haasteita, joita ei ennen ollut. On siksi mahdotonta vertailla eri aikakausien äitejä.

      Jos entisaikaan oli paljon työtä fyysisesti, on nykyisin taas sillä saralla helpompaa. Nykymammat taas joutuvat henkisten paineiden alle, sillä äidiltä odotetaan hyvän vanhemmuuden vuoksi (sitäkin tarkkaillaan toisin kuin ennen) lisäksi koulutusta ja työpaikkaa ja harrastuksia ja ulkoisia apuja. Ja esim. työnsaanti ja jatkuvuus ei ole itsestäänselviö, kuten ennen. Siksi joudutaan elämään kovan stressin alla kamppaillessa asuntolainojen alla ja tästä mahdollisesti aiheutuvien parisuhdeongelmien kanssa. Esimerkiksi siis näin. Mikään ei ole itsestään selvää nykyisin ja moraalikäsitykset ovat löyhentyneet, josta aiheutuu taas lisähaasteita perheille, jotka yrittävät kasvattaa lapsiaan näillä heikoilla voimavaroilla; varsinkin, jos apua tai tukiverkkoa ei löydy. On tietsikoita ja vempaimia, joiden käyttöä vanhempien on valvottava; toisin kuin ennen. On lisääntynyttä rikollisuutta, esim. huumeita yms, joita vastaan vanhemmat kamppailevat lastensa puolesta. Pitää olla paras, jotta voi tavoitella edes niitä perusasioita elämässä: kilpailu on kovaa ja raadollista toisin kuin ennen.

      Uupumus/masennus on sairaus, kuten fyysiset sairaudetkin. Esimerkiksi syöpä ei kysy lupaa tulla; niin ei myöskään masennus. Tästä johtuen ei hirveästi kannattaisi mollata tuntemattomia ihmisiä, jotka ovat tielleen uupuneet. Ap ei heidän kengissään ole kulkenut. Hän ei voi tietää taustoja, jotka vaikuttavat ihmisten pärjäämiseen. Jos elämä on ap:lle onnistumisen kokemus, olkoot hän ylpeä itsestään, mutta jättäkööt parjaamiset väliin.

    • Suppea näkökanta

      Elämä ei ole ihan noin yksinkertaista kun kuvaat: "ennen äidit olivat parempia". Jokainen aikakausi asettaa uudet haasteet niin perheellisille kuin perheettömillekin.

      Itse kuulun siihen sukupolveen (40 ), joka on "saanut kaiken helpolla", eli olen elänyt aineellisesti vauraan lapsuuden, hankkinut korkeakoulututkinnon ja pärjännyt työelämässä. Vaatimukset ovat olleet kovat: vähempi ei olisi vanhemmilleni riittänytkään. Minun tulee pärjätä elämässä kaikilla osa-aslueilla, se on ehdoton edellytys, ja iskostunut selkäytimeeni. Ennen (siis ennen minun lapsuuttani) ei tällaisia vaatimuksia välttämättä esitetty ollenkaan lapsille.

      Olen vapaaehtoisesti lapseton. Minulle riittää se, että pärjään elämässä hyvin. En ehkä ole halunnut ottaa "riippakiveksi" vielä omaa perhettäkin, koska odotukset ovat joka suhteessa niin kovat.

      Kun katson perheellisiä, sisaruksiani ja tuttaviani, niin totean, että ei perheellisen elämä todellakaan helppoa ole tänä päivänä. Esim. naiselta odotetaan uran luontia ja aktiivisuutta monella elämänalueella; tätä painetta ei ed. sukupolvella ollut. Miehen odotetaan osallistuvan kaikkeen, myös kodinhoitoon. Tätäkään painetta ei ennen ollut.

      On siis kohtuutonta arvostella nykynaisten (tai -miesten) elämää vain omaan elämään peilaten; se on aivan liian suppea perspektiivi.

      • karvala2

        "uranaisen" ei pidä hankkii lapsia..
        kuules pikkuaivo, elämä on valintoja.


      • jane-xx
        karvala2 kirjoitti:

        "uranaisen" ei pidä hankkii lapsia..
        kuules pikkuaivo, elämä on valintoja.

        miksi mulla sitten on ura ja lapset? - hups, niin vaan sattu käymään, eli joo, "elämä (tosiaan) on valintoja" - sullahan tosiaan leikkaa terävästi, kun tälläsen oivan sutkauksen keksit


    • voi ihme

      Ehkä jaksoit, mutta et ehtinyt paljon äiti olemaan lapsillesi, tunnusta pois että muut niitä hoitivat tai toinen toistaan passasivat, olivat heitteillä suurimman osan ajasta. Annoitko myös lasten huutaa rauhassa itkunsa etkä välittänyt heistä, kun itse vedit lonkkaa, joskushan ne superäiditkin nukkuvat.

    • itseaiheutettu ongel

      MINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄ

      Siinä nykyvanhempien väsymyksen syy. Oma aika ja oma sitä ja oma tätä. Kai se ny uuvuttaa jos yrittää olla menevä sinkku ja vanhempi samaan aikaan. Kun lapset tulee, oma elämä loppuu. Sori vaan tollot mutta näin se menee. Lapsesi on elämäsi.

      Jos ei kelpaa ÄLÄ HANKI LAPSIA! Nykyään kun on ehkäisy toisin kuin joskus 1800-luvulla.

      • ei lapsia, kiitos

        Aika hyvä... :))


    • Mahat pystyssä

      Säälittävät ruikuttavat vauvamammat ei oo huomanneet että maapallo on jo liikakansoitettu ja kannattaisi se omakin emätin tukkia umpeen ja olla tekemättä lisää kuormittavia kuluttajia tälle pallolle.

      Maha pystyssä kuljetaan, puhelimeen/tablettiin/tietokoneeseen otetaan enemmän kontaktia kuin omaan lapseen ja sitten mietitään missä meni vituiksi.

      Jepjep.

    • Rauhoittukaa ajoissa

      Olen aivan samaa mieltä ! Miten äidin jaksoivat aikoinaan sodan jälkeen kuin lapsia saattoi olla perheessä jopa 11. Nykyään hankitaan lapsia lyhyen suhteen aikana ja jäädään nopeasti yksinhuoltajaksi. Kannattaisi tutustua kunnolla tulevaan lasten isään useita vuosia ennen kuin lapsia hankkii. Nykyään pitää saada kaikki heti, kuten velaksi ostettu asunto, uusi auto ja paljon muuta vielä lisäksi. Pankille ollaan velkaa korvia myöten useita vuosikymmeniä, ja se jos mikään rasittaa elämää. Olen 56-vuotias nainen ja elän aviomieheni kanssa eikä meillä ole ollut koskaan yhtäkään lainaa pankista. Luottokortti on mutta sitäkään ei käytetä. Kaikki hankinnat ostetaan käteisellä eikä mitään ole koskaan puuttunut. Asumme vuokralla eikä ole autoa eikä ajokorttiakaan. Kesämökillä emme tee yhtään mitään kuin asutaan merellisessä Helsingissä missä olemme syntyneetkin. Mistään emme ole saaneet löysää rahaa vaan käydään töissä freelancer työntekijöinä ja pidetään vapaata silloin kuin huvittaa.
      Emme ole uupuneita koska emme alistu yhteiskunnan standardimääritelmään perheestä jolla on kaikki. Voimme pukeutua hyvin ja hoitaa itseämme sekä matkustaa mihin ikinä haluamme eikä ole tiukkaa aikataulua. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja miten sen ajan käyttää merkitsee paljon. Kunnon yöunet ja terveellinen ruoka
      on elämisen peruskiviä sopivien harrastusten lisäksi. Joulustressiä ei meillä ole.

      • tilastotieto

        On vain yksi lapsi, nyt jo aikuinen.
        Äitiyslomaa pidin 9 kk.
        En millään olisi raskinut viedä lasta hoitoon, mutta pakko oli töissä käydä. ( 1980-luvulla)

        Nykyajan äidit ( eivät kaikki tietenkään) ottavat mallia mediasta..
        Miestä vaihtavat, jäävät yksinhuolataksi ja siitä se köyhyysloukku moonelle alkaa, ihan tilastotietoa on!


      • vastuu xx
        tilastotieto kirjoitti:

        On vain yksi lapsi, nyt jo aikuinen.
        Äitiyslomaa pidin 9 kk.
        En millään olisi raskinut viedä lasta hoitoon, mutta pakko oli töissä käydä. ( 1980-luvulla)

        Nykyajan äidit ( eivät kaikki tietenkään) ottavat mallia mediasta..
        Miestä vaihtavat, jäävät yksinhuolataksi ja siitä se köyhyysloukku moonelle alkaa, ihan tilastotietoa on!

        entäs miehen rooli ja vastuu? ja eikö mieskin jää yksinhuoltajaksi?


      • tilastotieto
        vastuu xx kirjoitti:

        entäs miehen rooli ja vastuu? ja eikö mieskin jää yksinhuoltajaksi?

        No, nainen on usein se joka vahtii ns " rikasta miestä" ja kun tämän saa niin katse suuntaa jo toisaalle, syrjähyppyyn tai jokin muu syy eroon.

        Miehellä usein parempi palkka, omaisuutta ja yms. Jos mies jäisi yksinhuoltajaksi ( usein erot riitaisia ) nainen ei suostu tähän, ja yhteishuoltajuudessakin nainen jäisi toiseksi.( usein työtön, pienempi palkkainen jne..)
        Kuvaus tosielämästä!


      • just joo
        tilastotieto kirjoitti:

        No, nainen on usein se joka vahtii ns " rikasta miestä" ja kun tämän saa niin katse suuntaa jo toisaalle, syrjähyppyyn tai jokin muu syy eroon.

        Miehellä usein parempi palkka, omaisuutta ja yms. Jos mies jäisi yksinhuoltajaksi ( usein erot riitaisia ) nainen ei suostu tähän, ja yhteishuoltajuudessakin nainen jäisi toiseksi.( usein työtön, pienempi palkkainen jne..)
        Kuvaus tosielämästä!

        Laitatko linkin tuohon tilastoon.

        Eli siihen, että nainen vahtii rikasta miestä, Naiset tekevät syrjähyppyjä enemmän kuin miehet, naisten tekemiset ovat suurin syy eroihin, erot ovat usein riitaisia ja että naiset ovat useammin työttömiä.

        Laitappas ne mainostamasi tilastotiedot meillekkin. Muutenhan voimme epäillä sinua valehtelusta :)


      • tilastotieto
        just joo kirjoitti:

        Laitatko linkin tuohon tilastoon.

        Eli siihen, että nainen vahtii rikasta miestä, Naiset tekevät syrjähyppyjä enemmän kuin miehet, naisten tekemiset ovat suurin syy eroihin, erot ovat usein riitaisia ja että naiset ovat useammin työttömiä.

        Laitappas ne mainostamasi tilastotiedot meillekkin. Muutenhan voimme epäillä sinua valehtelusta :)

        Tässäpä muutama osoite nopeasti etsittynä!

        Oma vika! rakkaus, järki päässä,!

        Eron tullessa yksinhuoltajat ovat muita suuremmassa vaarassa ajautua köyhyysloukkuun. Suurin osa yksinhuoltajista on naisia.


        http://www.kukakuunteleekoyhaa.fi/tiedostot/200710-tuominen.pdf


        Yksinhuoltajat tilastoissa

        Yhden vanhemman perhe on köyhin
        kotitaloustyyppi


        http://yle.fi/uutiset/yksinhuoltajat_usein_perhe-etuuksien_ulkopuolella/5079280


        Kelan tutkimusten mukaan nämä yksinhuoltajat ovat usein nuoria, eronneet avoliitosta, heillä on matala koulutus eikä työpaikkaa, johon palata ja he elävät usein toimeentulotuella. Kotinhoidontuki kuntalisineen on silloin yksi lisätuki muiden tukien joukossa.
        - Jos ei ole vakituista työpaikkaa, niin sitten ei välttämättä ole kovin kiire pois sieltä kotihoidon tueltakaan, arvioi Eija Tuominen.
        Yksinhuoltajat ovat selvästi köyhempiä kuin mikään muu lapsiperhetyyppi, sanoo Tuominen.


        https://www.theseus.fi/handle/10024/48649



        Tutkimustulosten mukaan yksinhuoltajat olivat vähävaraisia, eikä heillä ollut varaa edes välttämättömiin taloudellisiin menoihin. Yksinhuoltajat kaipasivat sosiaalietuuksien korottamista tai muokkaamista vastaamaan tämän ajan taloudellista todellisuutta.


        http://www.yvpl.fi/media/yhden-vanhemman-perheet-tilastoina/


        http://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/toimeentulo


      • ei asian vierestä ki
        tilastotieto kirjoitti:

        Tässäpä muutama osoite nopeasti etsittynä!

        Oma vika! rakkaus, järki päässä,!

        Eron tullessa yksinhuoltajat ovat muita suuremmassa vaarassa ajautua köyhyysloukkuun. Suurin osa yksinhuoltajista on naisia.


        http://www.kukakuunteleekoyhaa.fi/tiedostot/200710-tuominen.pdf


        Yksinhuoltajat tilastoissa

        Yhden vanhemman perhe on köyhin
        kotitaloustyyppi


        http://yle.fi/uutiset/yksinhuoltajat_usein_perhe-etuuksien_ulkopuolella/5079280


        Kelan tutkimusten mukaan nämä yksinhuoltajat ovat usein nuoria, eronneet avoliitosta, heillä on matala koulutus eikä työpaikkaa, johon palata ja he elävät usein toimeentulotuella. Kotinhoidontuki kuntalisineen on silloin yksi lisätuki muiden tukien joukossa.
        - Jos ei ole vakituista työpaikkaa, niin sitten ei välttämättä ole kovin kiire pois sieltä kotihoidon tueltakaan, arvioi Eija Tuominen.
        Yksinhuoltajat ovat selvästi köyhempiä kuin mikään muu lapsiperhetyyppi, sanoo Tuominen.


        https://www.theseus.fi/handle/10024/48649



        Tutkimustulosten mukaan yksinhuoltajat olivat vähävaraisia, eikä heillä ollut varaa edes välttämättömiin taloudellisiin menoihin. Yksinhuoltajat kaipasivat sosiaalietuuksien korottamista tai muokkaamista vastaamaan tämän ajan taloudellista todellisuutta.


        http://www.yvpl.fi/media/yhden-vanhemman-perheet-tilastoina/


        http://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/toimeentulo

        Tuossa puhutaan aineellisesta köyhyydestä. On se ihan selvä, että yhden tulot on vähemmän, kuin kahden tulot. Mutta ns. tilastosi koskivat kyllä eri asiaa kuin mitä väitit.

        Toimeentulotuen hakijat ovat yleensä lapsettomia miehiä... Ei suinkaan ihmisiä, joilla on lapsia.

        Eli siis tilastoja siitä, että nainen vahtii rikasta miestä ym... kuten aiemmin kysyin.


      • ???
        ei asian vierestä ki kirjoitti:

        Tuossa puhutaan aineellisesta köyhyydestä. On se ihan selvä, että yhden tulot on vähemmän, kuin kahden tulot. Mutta ns. tilastosi koskivat kyllä eri asiaa kuin mitä väitit.

        Toimeentulotuen hakijat ovat yleensä lapsettomia miehiä... Ei suinkaan ihmisiä, joilla on lapsia.

        Eli siis tilastoja siitä, että nainen vahtii rikasta miestä ym... kuten aiemmin kysyin.

        Yksinhuoltaja äiti ottaa kyllä kaikki tuet mitä vaan saa!

        Yksinhuoltajuus on köyhyysloukku ilman tilastojakin!


      • ygkiv
        ??? kirjoitti:

        Yksinhuoltaja äiti ottaa kyllä kaikki tuet mitä vaan saa!

        Yksinhuoltajuus on köyhyysloukku ilman tilastojakin!

        Ei kaikkia tukia noin vain saa. Se, että toimeentulotukea saisi noin vain on täyttä paskaa,

        Tuossa kysyttiin tilastoja ihan eri asioista. Minuakin hieman kiinnostaisi nuo absurdit höpinät, joita totena kaikille väitetään.


      • oikoluku1
        ygkiv kirjoitti:

        Ei kaikkia tukia noin vain saa. Se, että toimeentulotukea saisi noin vain on täyttä paskaa,

        Tuossa kysyttiin tilastoja ihan eri asioista. Minuakin hieman kiinnostaisi nuo absurdit höpinät, joita totena kaikille väitetään.

        Siis kaikki tuet mitä vaan saa, ei kaikkia tukia!


      • fyysistä kasvatusta

        Mummo jaksoi sota-ajan sodan jälkeen hyvin, lapsenkasvatusoppi oli; pitää pyörittää tukasta niin että neljä ilman suuntaa näkyy yhtäaikaa, jos eivät tottele = tee kotitöitä, kun hän käskee. Osaa lapsista ei kasvatettu ollenkaan vaan olivat täysin heitteillä, eli olipa kivaa. Joko pahoinpideltiin tai jätettiin heitteille


      • joo, hankippa sellai
        oikoluku1 kirjoitti:

        Siis kaikki tuet mitä vaan saa, ei kaikkia tukia!

        Paitsi, että niin taitavat tehdä muutkin, kuin yksinhuoltajat.


    • 3-lapsen äiti

      Kerrankin aiheesta erittäin hyvä kirjoitus! Yhdyn kirjoittajan kantaan, täysin.

    • missä isät?

      Toki fyysisesti pääsee nykyisin helpommalla, mutta henkisesti taitaakin olla raskaampaa. Naiselle asetetaan myös vaatimuksia ihan toisella tavalla kuin ennen. Mies ei elätä, täytyy pitää työpaikastaan kynsin ja hampain kiinni, hankkia todennäköisesti toinen koulutus (työn ohessa) ja yrittää olla seksikäs ja antaa aina kun mies haluaa, jottei mies lähde kävelemään.

      Ennen lapset kasvoivat ns. pellossa. Nykyisin heillekin pitäisi pystyä hankkimaan kännykkää ja tietokonetta, fillaria ja luistimia. Ei kukaan yläasteikäinenkään enää kulje äidin neulomissa paidoissa, vaan pitää ostaa kaupasta vaatteet, jotta sulautuisi joukkoon. Pitäisi tukea koulutuksessa, jotta oma lapsi saisi tulevaisuudessa edes jonkunlaisen työpaikan. Köyhistä oloista oleva isäni lopetti koulut 14-v ikäisenä ja teki töitä yli 50-v olematta päivääkään työttömänä sellaisella alalla, joka ei nykyisin enää työllistä lainkaan.

      Miksi vain naisia syytetään tilanteesta, kun ihan yhtä suuri vastuu kodista, parisuhteesta ja lapsesta on myös isällä? Nainen hoitaa raskauden, synnytyksen ja imetyksen, mutta kaikkeen muuhun mieskin pystyy. En ole koskaan nähnyt miesten kiistelevän netissä siitä, miten nykymiehet ovat sontaa verrattuna aiempiin sukupolviin!!!!!

      • kartanonrovva

        Tämä ketjuhan on ihan täyttä shittiä, nykypäivää ei kannata verrata aatamin aikaan mitenkään ja eikä päinvastoin. No akat ei ole näköjään muuttuneet


      • sisua kehiin

        Muutamia kirjoituksesi herättämiä mietteitä:

        Mies on "elättänyt" vaimoaan kautta historian vain melko harvoissa tapauksissa. Agraariyhteiskunnassa oli naisten ja miesten työt, jotka molemmat olivat välttämättömiä perheen elättämiseksi. Nainen huolehti lapsista, kotitöistä ja karjanhoidosta sekä osallistui peltotöihin. Torpparisäädyssä naiset tekivät taksvärkkinä "naistenpäiviä", ja tilattoman väestönosan naiset olivat taloissa piikoina, pyykkäsivät, kehräsivät yms.
        Kun teollistuminen alkoi, työllistyivät naiset suurin joukoin tehtaisiin, usein tehdän vuorotyötä miestensä kanssa, jotta lapset tulivat hoidetuiksi.
        Sota-aikana naiset pyörittivät oman perheensä lisäksi koko yhteiskuntaa. Sotien jälkeen naiset ovat pääsääntöisesti käyneet töissä kodin ulkopuolella. 70-luvulle asti työviikko oli kuusipäiväinen, joten kotityöt oli tehtävä iltaisin ja sunnuntaisin, vaikkakin sunnuntaityötä katsottiin ennen karsaasti.
        "Antaminen" silloin kun mies haluaa on ollut itsestään selvä, vaikka ehkäisyä ei ollut, abortti oli rikos ja jokainen yhdyntäkerta saattoi johtaa raskauteen ja synnytykseen ja vaarantaa naisen hengen. Vasta parin sukupolven ajan on ajateltu, että naisella on oikeus kieltäytyä seksistä aviomiehensä kanssa.
        Mitä lasten kasvattamiseen tulee, kautta aikojen jotkut ovat kasvattaneet lapsensa paremmin, jotkut huonommin. Nykyään näkee valitettavasti lapsilla käytöstä, jotka ennen olisi tavannut vain yhteiskunnan pohjasakan keskuudessa: alaikäiset vetävät kaljaa, huutelevat hävyttömyyksiä, eivät hallitse käytöstapoja, näpistelevät yms. Onneksi eivät kaikki.
        Kyllä ennenkin lapsille pyrittiin hankkimaan mitä voitiin ja mitä siihen maailmanaikaan oli olemassa: pojille kello, räätälin tekemä puku tai oma hevonen, tytölle kapiot ja kauniit vaatteet ja korut. Sukset, kelkat, luistimet, polkupyörä jo kymmeniä vuosia sitten. Sekä koulutus, joka oli valtava taloudellinen panostus vanhemmilta aikana ennen peruskoulua.
        Yläasteikäisistä en mene sanomaan, mutta eipä kaikilla pikkulapsillakaan ole nykyään äidin valmistamia vaatteita, ei edes villasukkia. Valmisvaatteita on nykyään saatavana helposti ja hinnat ovat murto-osa siitä mitä muutama vuosikymmen sitten. Ei tarvitse kylvää pellavaa ja keritä lampaita, kehrätä eikä kutoa kangasta, neuloa ja ommella kuten esiäidit joutuivat tekemään pitääkseen lapsensa vaatetettuina. Eikä ollut lapsilisiä, joilla lasten vaatteet voi ostaa.
        Tämä palsta on äitien palsta, joten täällä keskustelevat etupäässä naiset. Eivätkä miehet ilmeisesti muutenkaan notku niin paljon keskustelupalstoilla kuin naiset. Ehkä heillä on muuta tekemistä. Mutta totta kai nykymiehetkin pääsevät helpommalla kuin isänsä ja isoisänsä. Kummankin sukupolven olisi syytä käyttää runsas vapaa-aikansa hyödyllisesti ja rakentavasti.


      • Uuvuttaa

        Enään kukaan äiti ei osaisi kutoa saatika jaksaisi.


      • karvis2

        eukot ne on niitä jotka lapsia haluavat, harvemmin miehet...
        sitä saa mitä tilaa...
        ruikunruikuttavii naisii....


      • öööh
        Uuvuttaa kirjoitti:

        Enään kukaan äiti ei osaisi kutoa saatika jaksaisi.

        Just tein lapsille villapaidat ja toiselle sukat. Nyt ajattelin aloittaa keepin itselleni. Niin ja virkkasin vauvanpeiton sisarelleni, kun hän odottaa.


      • käytä kortsua
        karvis2 kirjoitti:

        eukot ne on niitä jotka lapsia haluavat, harvemmin miehet...
        sitä saa mitä tilaa...
        ruikunruikuttavii naisii....

        Seli seli :)


    • sinkku, uranainen

      Miks hankitte 5 kersaa?? Turha valittaa, jokainen on tiensä valinnut itse.

    • ön väsyjä

      Kyl väsyä sää jös väin hälyää

      • 6+9

        Hei rakas öökkönen,
        Kaikki ihmiset väsyvät joskus.
        Onneksi ehkäisy on keksitty!
        Lapsia ei ole pakko tehdä,
        seksiä voi harrastaa huvikseen.
        Tiesitkö?


      • oletpa fiksu
        6+9 kirjoitti:

        Hei rakas öökkönen,
        Kaikki ihmiset väsyvät joskus.
        Onneksi ehkäisy on keksitty!
        Lapsia ei ole pakko tehdä,
        seksiä voi harrastaa huvikseen.
        Tiesitkö?

        Niin eli etukäteen pitää tietää tuleeko uupumaan vai ei ? Kerrotko miten se tapahtuu ?


    • 50 vuotta

      Kyllä minusta piti huolta 5 vuotta vanhempi siskoni, äitiäni en edes paljon lapsuudessani muista.
      Ei saanut aamupalaa ennen kouluun menoa, sisko letitti hiukset joka aamu ja saattoi kouluun.
      Hän myös siivosi, teki ruokaa.
      Myöhemmin äitini sanoi, että joskus teki mieli tappaa meidät ku ei olisi jaksanut.
      Meitä oli 4 lasta.

      Nykyään äitini kanssa ollaan mitä parhaimpia kavereita.

      • TEIJO 56

        JA PASKAT VAI PARHAITA KAVEREITA


    • mikä oikein?

      Helppoa kuin heinänteko oli maaseudulla lapsuus, ja oli tilaa myös sisaruksia paljon. Toisiamme vahdittiin, mutta kuri oli kova.

      En hyväksy tänä päivänäkään niitä selkäsaunoja joita sai ihan pikku jutusta, vaikkapa jos vahingossa rikko lasisen astian?

      Mikä oikein ja mikä väärin, vaikea valita, sillä ei sekään et lapset joutuu heräämään jo aamulla aikaisin päiväkotiin, tee elmästä helppoa.

    • ....................

      Olet ihan oikeassa. Mutta taitaa olla tuon uupuneen sanantilalle oikea sana ja myös masentuneet .suora vitutus eikä se mitään hoitoa tarvi muuta kun työntekoa

    • TrolliVaroitus!

      Älkää ruokkiko?!!!

    • muistan hyvällä

      Jopa opettaja anto -60 luvulla vaatteita jos huomas, ettei kotona ollu varaa ostaa.

    • qwaszx

      Paskat ne mitään uuvu...ovat vain niin laiskoja ja eivät kerkeä facebookista ja rakennekynsien laitosta.

    • Työmyyrät

      Nettikiusaamista on monenlaista. Esim. vähätellään kun ei asiasta mitään tiedetä. Käsketään töihin, kun työttömyysprosentti on mitä on. Sanotaan, että kovan työn jälkeen kyllä uni tulee.
      Kun perheessä on huonosti nukkuvia eri-ikäisiä lapsia, on ihan tavallista, että äidin yhtäjaksoinen unirupeama on n. 3 h. Se uuvuttaa vähitellen nuorenkin ihmisen.
      Mutta eihän tällaisia asioita kannata julkisesti palstalla kirjoitella, kyllä häiriköt pilkkaavat sydämen kyllyydestä ja jäkättävät laisuudesta ja uusavuttomuudesta.
      Tietysti aikaisempinakin aikoina naiset olivat yötäpäivää työssä kiinni. Mihin he olisivat voineet valittaa? Silloin ei ollut nettikiusaajia vaan jumalisia naapureita, jotka käskivät kiittää jumalaa pirttiviljelyksestä ja jokapäiväisestä leivästä.

    • ghjklö.

      Nykyäidit ovat pississukupolvea, jotka eivät siedä minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Pissisäidit huutavat oikeuksiensa perään, mutta velvollisuuksia ja vastuuta heillä ei saa olla.

    • 60++

      Yhteenveto luetuista kommenteista. 15-20% vastanneista (nuorista) on kartalla ja realistisia omasta osaamisestaan. Loput aivan ulkona elämästä ja realiteista...harmi!

    • vanhat ja rohkeat

      Mitä edellä oleva kertoo? Lapsi ja äiti-vihamielisyys on meillä huolestuttava ilmiö. Kaikki on kuitenkin muutettavissa ja Face-bookissa tapahtuu positiivisia asioita kaiken aikaa.
      Vanhoihin tapoihin kuului itsestään selvänä, että vanhemmat naiset tukivat ja opastivat nuorempiaan, se kuuluu jopa ihmislajin synnynnäiseen taipumukseen kuten eläimillä. Ei sen tarvitse olla kirjaimellista uusimman tiedon jakamista vaan tunnepuolella tapahtuvaa henkisen puolen tukemista, vaikka olisi kyse yksinkertaisestakin eleestä, esim. lapsesta kiinnostuminen ja jutustelu. Kaikki äidit tietävät että oma lapsi on se suloisin olento ja vieraskin mummo kaupassa voi pysähtyä sanomaan pari sanaa.

    • niksu6

      On sinällään huvittavaa kun nykyään 60 -vuotiaat kertoo nuoremmille sukupolville, että miten rankkaa oli "silloin joskus".. Eli ei ollut aikaa uupumukselle, mielenterveysongelmille yms... On vaan tosiasia, että me nuoremmat sukupolvet ollaan kasvettu melkoisen erilaisessa yhteiskunnassa ja ajassa kuin te aiemmat. Tähän voi nyt vetää vaikka kuinka paljon "ennen hiihdettiin kouluun"-tyyppisiä kommentteja, mutta meidän kokemuksemme eivät taida koskaan tulla kohtaamaan...

      • syyllistämistä

        Niinpä ja tuntuu olevan vain ja ainoastaan nuorten vika, ettei enää ole niin vaikeaa eikä pidä hiihtää kouluun jne. Itse toivon todellakin lapsilleni helpompaa elämää kuin itselläni on ollut, vaikka nuorimmaiset ovat jo ripiltä päässeet, enkä hiihtänyt kouluun kuin silloin kun oli hiihtoa liikunnassa.


    • Ladyhunaja

      Mutt äiskä uupuu ja romahtaa kun kynsi katkeaa , elämä ei oo makeeta .

      • todellisuus on tätä

        Omat lapset syntyivät 90-luvun laman aikaan, oli = ei palkkatöillä ahdisteltu. Raha oli väliin tiukassa, lapset sai ruokaa ja vaatteita, me vanhemmat oltiin ilman väliin, eli nälissään. Joten samaa p*skaa tänäpäivänäkin on vanhemmilla, itku silmässä moni vanhempi miettii tulevaa joulua, onko ruokaa lahjoja lasten ei kannata toivoa jne.


    • Henkinen puoli

      Nykyään aika monella on myös rahahuolia ja osaa elää ihan soskun tukien varassa. Kyllä uupumukseen vaikuttaa muutkin tekijät kuin se homman määrä.

    • aikoja ja tapoja

      Miten olisi samainen äiti pärjännyt nykyajan kilpailuyhteiskunnassa, yrittäen selvitä koulutuksesta, työelämästä ja yhteiskunnan paineista? Kotityöt ovat siinä yhtälössä vain yksi osa-alue, johon yritetään repiä jäljellä oleva aika. Luulen, että puntit olisivat kutakuinkin tasan.
      Itse olen kasvanut monilapsisessa perheessä ja muistan toivoneeni, että äidillä olisi joskus ollut aikaa vaikka pelata lautapelejä. Aikaa ei silloin paljon lasten peleihin jäänyt.
      En silti ajattele pahalla niitä aikoja. Jokaisella sukupolvella on erilaiset ongelmat ja huolet. Toivottavasti ymmärrystä riittää toisille yli sukupolven.

    • jdklgjlskg

      Itse olen lopen kyllästynyt tähän jatkuvaan vertailuun mitä jopa oma äitinikin välillä heittää kun nykyajan äidit eivät jaksa mitään ja pitää olla sitä omaa aikaa harrastaa ja käydä bilettämässä.

      Ajat ovat erilaisia, on turha lähteä vertailemaan, ennen äidit ovat olleet rautaa mutta ovat mielestäni tänäkin päivänä.

      Haasteet ovat aivan erilaisia nyt kuin vaikka 70-luvulla ja aika kultaa muistot. 70-luvun äidit muistelevat että aina olivat kotona ja hoitivat lapset mutta itsekin muistan omasta lapsuudestani että hoidin itse koululaisena monia naapuritalon lapsia kun vanhemmat lähtivät baariin istumaan. Olinkohan itse jotain 10-12 v kun olin lapsenhoitajana jopa ihan yön yli hoitamassa.

      Silloin lapset olivat pihoilla kaikkien kanssa ja minunkin perääni katsoi monta naapurin tätiä ja mummoja, yhteisöllisyys oli aivan eri luokkaa kuin tänä päivänä.'

      Nyt monet perheet ovat todella yksin eikä naapureita tunneta. Olen ollut luennolla missä luennoitsija sanoi että ihmisen pään pitäisi olla aivan järkyttävän iso koska niin paljon on kasvanut henkiset paineet ja tietotulva mitä ihminen joutuu tänä päivänä ottamaan vastaan koko ajan.

      Töissä piippaa ja soi kännykät pöydällä, sähköpostia pitää lukea minuutin välein, some, palaverit, lapset tarhaan/kouluun, harrastuksiin/, kauppaan, kotiin, auto huoltoon, omat harrastukset, kotityöt, pitäisi lukea jatkuvasti wilma viestejä, leipoa myyjäisiin, hoitaa asioita sinne tänne ja tonne.

      Ei silloin 60-70-luvulla ollut tälläistä, silloin pystyi keskittymään vaan töihin ja kotiin, lapset kulkivat itse harrastuksiin, ainakin minä ja kaikki koulukaverit mentiin kävellen tai bussilla, ei vanhemmat kuskanneet mihinkään.

      Nyt kuskaan itse lapsiani harrastuksiin jo ihan välimatkoista johtuen, eikä kukaan tänä päivänä voi laittaa 8-vuotiasta tonne yksin kulkemaan pimeällä.

      Väiättäisin että nykyajan vanhemmat ovat paljon enemmän lastensa kanssa kuin ennen vanhaan joten turhaa syyllistämistä, miten maailma paremmaksi sillä muuttuu ap???

      • karvalaukku

        jospa miettisit joskus kunnolla, pitääkö lapsii kuskailla joka paikkaan..
        joo, oman kunniahimos takii....
        säälin sua miten typerä oot..
        ja vielä enemmän sun lapsias, kun pikkumammalla on kunnianhimoo....jösses!


    • äiti on hullu

      on teillä ongelmat. maksoin elstusmaksut lasteni isälle, kun olin muiden mielestä väsynyt, toisten mielestä agressiivinen, joidenkin mielestä yliaktiivinen jne, joten kaikki pääsivät helpommalla, kun isä
      hoisi nyt aikuiset lapset. itse vaan sisustan ties monettako asuntoa,
      ihan mielenterveyssyistä. lapset ovat olleet terveinä ja menestyneet elämässään.

    • ajat muuttuvat

      Henkinen kuormitus väsyttää enemmän kuin fyysinen, tai näin on omakohtainen kokemus.

      Olen tehnyt fyysisesti rankkoja päiviä, kantanut puita, tehnyt lumitöitä monta tunta putkeen, siivonnut tunteja, tehnyt ruokaa jne. jne.. ja olen ollut todella pirteä illalla ja nukkunut vaan 6 h unet ja herännyt aamulla pirteänä jälleen. Verrattuna sitten työpäivään jossa on tietokoneenä äärellä, koulutusta, pitää olla skarppina koko ajan ja oppia uutta, illalla kaatunut sohvalle eikä siitä ole jaksanut nousta. Olen siis nainen.

      Joten nyt puhutaan aivan erilaisisista uupumuksista, henkisestä ja fyysisestä, näitä ei saisi sekoittaa keskenään.

      Joten ei ihme että ennen vanhaan oltiin pirteämpiä, varmasti jos tänäkin päivänä tehtäisiin fyysisiä töitä enemmän jaksettaisiin enemmän. Nyt on pakko mennä salille että kroppa kestää tehdä istumatyötä.

      • nonniin1

        Yksinhuoltajaäidin, köyhän sellaisen, näkee jo päällepäin. Vaunuja lykkivä äiti, usen känny korvalla , räpättää kovaan ääneen, tai jos ei känny, niin sitten sätkä! Usen myös ylensyönyt!

        Rouvat kulkee selkä suorana, on päämäärä. Eivät ole luovuttajatyyppejä. Osaavat keskustella ongelmista, ratkoa, on pitkä pinna, sisua, kokonasvaltaista näkemystä. Joten heistä ei useinkaan tule yksinhuotajia, köyhyysloukkuun tippujia.
        Jaksavat yrittää!


      • pöljä
        nonniin1 kirjoitti:

        Yksinhuoltajaäidin, köyhän sellaisen, näkee jo päällepäin. Vaunuja lykkivä äiti, usen känny korvalla , räpättää kovaan ääneen, tai jos ei känny, niin sitten sätkä! Usen myös ylensyönyt!

        Rouvat kulkee selkä suorana, on päämäärä. Eivät ole luovuttajatyyppejä. Osaavat keskustella ongelmista, ratkoa, on pitkä pinna, sisua, kokonasvaltaista näkemystä. Joten heistä ei useinkaan tule yksinhuotajia, köyhyysloukkuun tippujia.
        Jaksavat yrittää!

        Nyt riitti !
        Omalta osaltani jos olen loukannut jotkin, pyydän anteeksi!
        Anteeksi!
        Kaikki olemme hyviä ja parhaamme tehneet!


      • karvalaukku

        naiset ei kestä tasa-arvoa, uupuvat rassukat....
        oiskos parempi ottaa hattu kouraan ja pyytää miehiltä apua?


      • jbkfd
        nonniin1 kirjoitti:

        Yksinhuoltajaäidin, köyhän sellaisen, näkee jo päällepäin. Vaunuja lykkivä äiti, usen känny korvalla , räpättää kovaan ääneen, tai jos ei känny, niin sitten sätkä! Usen myös ylensyönyt!

        Rouvat kulkee selkä suorana, on päämäärä. Eivät ole luovuttajatyyppejä. Osaavat keskustella ongelmista, ratkoa, on pitkä pinna, sisua, kokonasvaltaista näkemystä. Joten heistä ei useinkaan tule yksinhuotajia, köyhyysloukkuun tippujia.
        Jaksavat yrittää!

        Eli siis miehen tuloilla eläminen rauhoittaa ja vähentää haluja puhua puhelimessa.


      • nevrj
        karvalaukku kirjoitti:

        naiset ei kestä tasa-arvoa, uupuvat rassukat....
        oiskos parempi ottaa hattu kouraan ja pyytää miehiltä apua?

        Eivät miehetkään. He kun tilastojen valossa ovat todenäköisemmin rikollisia, alkoholisteja, narkomaaneja tai psyykkisesti sairaita...Että sellaista apua :O


      • justniin
        nevrj kirjoitti:

        Eivät miehetkään. He kun tilastojen valossa ovat todenäköisemmin rikollisia, alkoholisteja, narkomaaneja tai psyykkisesti sairaita...Että sellaista apua :O

        Äidin kasvattamat eropojat!


      • hyi miehet
        justniin kirjoitti:

        Äidin kasvattamat eropojat!

        Jotka isä hylkäsi :(


      • omarotu
        jbkfd kirjoitti:

        Eli siis miehen tuloilla eläminen rauhoittaa ja vähentää haluja puhua puhelimessa.

        joidenkin naisten koko identiteetti perustuu siihen, että ovat päässeet naimisiin; nämä haluavat tulla kutsutuksi "rouviksi" (ihan oma rotunsa)


    • Oycnogv

      Eipä tässä maassa kukaan varmman fyysisen taakan alle ole sortumassa. Kyllä se henkistä on, ja sillä tavalla raskasta että se ei lepäämällä mene pois. Monellako oli turvallinen lapsuus 90-luvulla?

      • Pygh

        Kun ihmiset eivät enää vedä yhtä köyttä vaan pärjäävä potkimalla muita kumoon...


      • sisua kehiin

        Eipä 40-lukulaisillakaan turvallista lapsuutta ollut. Isät olivat rintamalla, äiti odotti peloissaan, tuleeko pappi tuomaan viestiä kaatumisesta, ja moneen kotiin tulikin. Ilmapommituksia paettiin vaikka keskellä yötä kolkkoihin ahtaisiin pommisuojiin. Karjalaislapset kokivat kaksi evakkomatkaa, Melkein 100 000 lasta lähti sotalapsiksi Ruotsiin ilman vanhempiaan. Äiti teki yksin kaikki työt, niin miesten kuin naistenkin. Kaikesta oli puute, ruoasta ja vaatteista. Jos isä säilyi hengissä, hän oli usein henkisesti tai fyysisesti vammautunut. Eikä puute ja säännöstely päättynyt rauhantekoon, vaan jatkui pitkälle 50-luvulle asti.
        Sitä edeltävä sukupolvi oli kokenu lapsina lamakauden, sisällisodan, espanjantaudin. Ja koko ajan olivat joutuneet elämään köyhyydessä ja tekemään kovaa työtä pienestä pitäen.
        Esittäessänne vaatimuksia isovanhemmille muistakaa, että heilläkin on historiansa ja taakkansa.


    • JOONNA 30

      EIHÄN SITÄ OLLUT ENNEN ÄITIYSLOMIAKAAN MUISTAN KUN ÄITINI TEKI RUUAT Y.M JA LÄHTI ILLALLA SIIVOOMAAN JA AAMULLA LEHDEN JAKOON EIHÄN NYKYISIN OSATA TEHDÄ RUOKAA EIKÄ OLE KUN VIIKONLOPPU MIELESSÄ ET PÄÄSEE KAPAKKAAN JUHLIMAAN KYLLÄ SIT OLLAAN NIIN VÄSYNEITÄ KUN ARKI TULEE VÄLIN KUN KUUNTELEE NOITA VALITUKSIA TEKISI MIELI SANOA.....

    • HHUHUH

      Olen ajatellut aivan samaa asiaa, kun olen kuunnellut telkasta ja lukenut lehdistä, ett'ä missä ihmeessä mättää.. Ei tarvitse olla kuin yksi lapsi, niin ollaan niiiin masentuneita, että pahaa tekee. Miten hjelkkarissa se voi olla mahdollista?? Yksi syy siihen, on että ollaan täysin virtuaalimaailmassa ja kaikki muu on toisarvoista. Yksinkertaistettuna:

      Leikitään, ruokaohjeet, vauvanhoito-ohjeet, nukkumaohjeet, vaipanvaihto-ohjeet, pesuohjeet,, uni- ja ruokarytmit jne jne jne hoidetaan netissä muiden yhtä tyhmien pikku"äitien" kanssa.. Ennen nuo asiat keskusteltiin puistoissa muiden kanssa naamatusten.. Nyt ei nämä pikku"äidit" näe ketään vaan ovat 24/7 neljän seinän sisällä tuijottaen lasittunein silmin apaattisesti näyttöä ja kakara(t) hoidetaan siinä sivussa pikaisesti ja työnnetään takasin pinnasänkyyn nukkumaan. Siinå syy. Noita apaattisesti kulkevia (kun on PAKKO mennä ruokakauppaan) näkee ihan riittävästi tallustelemassa kun zompiet katuja.

    • 123235424124

      Vikana on HENKINEN jaksaminen eikä suinkaan fyysinen.

      Useat suomalaisethan viettävät lomansa "rentoutumalla" kesämökillä hyvinkin alkeellisissa oloissa halonhakkuun, ruoanlaiton ja lukuisten pihatöiden parissa.

      Uupumusta aiheuttavat kiire, pelko tulevaisuudesta ja taloudellisesta tilanteesta, yksinäisyys (ei enää tavata kodin ulkopuolisia ihmisiä), välkkyvät näytöt ja se, ettei mitään enää tehdä omin käsin. Koneet tekevät kaiken ja se on henkisesti hyvin raskasta. Ja vaikka haluaisi tehdä kaiken vaikeamman kautta ja pestä vaikka pyykit käsin, ei nykyään aika enää sellaiseen tunnu riittävän.

      En sano, että ennen äitiys olisi ollut helppoa. Mutta ymmärrän, miksi ihmiset masentuvat nykyään helpommin, eikä se todellakaan johdu laiskuudesta.

      Olin joskus 4kk työttömänä. Eli periaatteessa ei tarvinut tehdä mitään kuin olla kotona ja lähetellä välillä työhakemuksia. Mutta se 4kk kulutti minut ihan loppuun henkisesti. En ole koskaan ollut yhtä uupunut. Nyt olen työllistynyt ja on ihanaa herätä aamulla aikaisin, nähdä ihmisiä ja tulla kotiin kiireisen työpäivän päätteeksi. Ja kotityöt, ruoanlaitto ja siivoukset tehdään tietysti varsinaisten töiden jälkeen. Olo on rento.

      • 45v

        En uupunut vaikka sain lopputilin 23-työvuoden jälkeen. Pani vain yrittämään entistä enempi.
        Ensi shokista kun selvisi, niin siitä se sitten läksi rullaamaan. Vanhan loppu on uuden alku.

        Oli myös työttömyyskausia, lomautuksi..jne... vaikeuksia pilvinpimein.

        Uskon että loppupelissä kysymys on persoonasta ja hyvän näkeminen huonossakin tilanteessa!


      • uupunut yhden äiti
        45v kirjoitti:

        En uupunut vaikka sain lopputilin 23-työvuoden jälkeen. Pani vain yrittämään entistä enempi.
        Ensi shokista kun selvisi, niin siitä se sitten läksi rullaamaan. Vanhan loppu on uuden alku.

        Oli myös työttömyyskausia, lomautuksi..jne... vaikeuksia pilvinpimein.

        Uskon että loppupelissä kysymys on persoonasta ja hyvän näkeminen huonossakin tilanteessa!

        Mahdollisia syitä uupumiseen: yksinäisyys/tukiverkkojen puute irl: (kaikki "kaverit" kun vaan fb:ssä hehkuttaa suloisten kuvien kera, kuinka ihanaa lapsiperhe-elämä on). Epärealistinen käsitys lapsien hoidosta:. Monella nykyäidillä ei ole mitään kokemusta/vertailupohjaa/ perimätietoa edes, kuinka rankkoja ensimmäiset vuodet voivat olla. Kova vaatimustaso: koetaan uupumista kun ei olla vuoden iässä jo vähintään vauvauinnissa/ muskarissa/ vauvajoogassa jne. Oma tausta: jos on lusikalla saanut, ei voi kauhalla antaa. Eli omat mahdolliset kipupisteet aktivoituvat kun naisesta tulee äiti. Puolison tuen puute/ ei toivottu/ suunniteltu raskaus jne jne..


      • uupunut yhden äiti
        uupunut yhden äiti kirjoitti:

        Mahdollisia syitä uupumiseen: yksinäisyys/tukiverkkojen puute irl: (kaikki "kaverit" kun vaan fb:ssä hehkuttaa suloisten kuvien kera, kuinka ihanaa lapsiperhe-elämä on). Epärealistinen käsitys lapsien hoidosta:. Monella nykyäidillä ei ole mitään kokemusta/vertailupohjaa/ perimätietoa edes, kuinka rankkoja ensimmäiset vuodet voivat olla. Kova vaatimustaso: koetaan uupumista kun ei olla vuoden iässä jo vähintään vauvauinnissa/ muskarissa/ vauvajoogassa jne. Oma tausta: jos on lusikalla saanut, ei voi kauhalla antaa. Eli omat mahdolliset kipupisteet aktivoituvat kun naisesta tulee äiti. Puolison tuen puute/ ei toivottu/ suunniteltu raskaus jne jne..

        Lisäksi tietysti tärkeänä lapsen terveydentilaan liittyvät syyt: (vaikkapa keskosuus/ pienipainoisuus, refluksitauti, korvakierre jne jne)


    • ihan äiti vain

      Olen päälle kolmekymppinen kahden lapsen äiti. 2 ja 4-vuotiaat rakkaat lapseni ovat villejä,touhukkaita ja terveitä lapsia.Onnellinen heistä joka päivä.Itse elin lapsuuttani 80-luvulla isäni ja äitini kanssa.Kaksi vuotiaasta lähtien mummullani ja eskari iästä tädilläni jne.. eli hyvin hajanainen milloin missäki meininki.Ruotsin maallaki asuttiin ja kävin kolme ensimmäistä kouluvuottani siellä.Aikuiset käyttivät alkoholia ja juhlivat kavereittensä kanssa eli noin seiska vuotiaasta lähtien olin enemmän ja vähemmän omissa oloissani,omissa leikeissäni.Nyt kun itselläni on omia lapsia,niin olen ptänyt huolen siitä että heillä on kaikkea mitä itselläni ei lapsuudessani ollut.Rakkautta,huolenpitoa,syliä,leikkimistä ja jopa riehumista.Antaa lapsien olla lapsia.Aikuisten alkoholijuhlintaa heidän ei tarvitse koskaan kokea.Käyn töissä ja samoin mieheni.Mies aamuvuorossa ja itse iltaisin näin ollen ei lapsia tarvitse vielä kuljettaa päivä hoidossa.On kotityöt,ruuan laitot,kaupassa käynnit jne.. mutta en valita.Olen niin onnellinen että saan elää tavallista elämää.Eikä tarvitse enään asua alkoholistein kanssa.Eihän se tietenkään aina ole yhtä ruusuilla tanssimista.On niitä päiviä jolloin on uupunut enenmmän kuin muulloin.Tiedän että omani puolelta ei ole tukiverkostoa,ei edes sen vertaa että voisi kysyä neuvoa vaikka jossain käytännön asiassa joskus.Mieheni puolelta on isovanhemmat,mutta he ovat tehneet selviksi etteivät osallistu lasten lastensa hoitoon.Eivät kuulema pärjää ja eivät kuulema osaa olla vieraitten lapsien kanssa.Outoa sinänsä kun ovat itse kasvattaneet kolme villiä poikaa ja eihän omat lasten lapset niin kovin vieraita voi olla.Se asia surettaa joskus,mutta olen päättänyt että en jää sen asian kanssa paikalleen vatvomaan.Mieheni vanhemmat ovat itse lapsensa kasvattaneet 70 ja 80 luvuilla ja ei välttämättä sillonkaan mitään apuja ollut joten heidän kieltäytymisensä voi myöskin johtua niiltä ajoilta.Eli siis ajattelu tapa,että kun ei mekään mitään apuja silloin saatu niin ei meidänkään tarvitse auttaa.Näinhän se oikestaan on,vastuu pitää itse kantaa.Myönnän kyllä että joskus olen kateellinen kun tiedän tuttava piirissäni ihmisiä jotka vievät joskus lapsensa mummulaan ja pappalaan vaikka yhdeksi yöksi hoitoon että saavat vaikka sen yhden päivän vapaata aikaa.Enkä minä nää siinä mitään pahaa,että miksi niin ei saisi tänäpäivänä tehdä jos kerta löytyy sellaisia isovanhempia jotka haluavat hoitaa omia lapsen lapsiaan.Ainoa asia mikä pistää ärsyttämään on,että joskus olen keskustellut mieheni kanssa hänen vanhemmistaan ja siitä miksi he eivät halua lapsia ottaa hoitoon ja heidän jaksamisestaan,niin koskaan ei olla päästy asiasta minkaanlaiseen selvyyteen.Mies sanoo lopuksi,että kyllä jos lapsia hankkii niin ne pitää myös itse kasvattaa.Olen samaa mieltä kyllä mutta sitten miehelläni on joskus taipumus valittaa kuinka raskasta on ollut ja kuinka väsyttävää,mutta minä en saa ottaa puheeksi sitä että joskus joku voisi auttaa esimerkiksi hänen vanhempansa.Omia vanhempiaan hän puolustaa loppuun saakka.Elämä on joskus ristiriitaista.Joskus mieheni haluaa,että pääsisi jonku kaverin luona käymään ja minä oon sanonu että tottakai sinun pitää mennä käymään ja mielelläni olen lasteni kanssa joskus kolmistaan,mutta sitten menee muutama päivä ja mies sanoo että ei lähtisi mihinkään vaikka maksettas.

    • noh minun tietääkseni sisaret laitettiin hoitamaan lapsia ja lapsien terveydestä ei pidetty niin hyvä huolta ja lapsien tarpeista isoäiitikin oli "auttamassa" lapset teki töitäkin.
      lapset tehtiin nuorempana ja kuri on vahvempaa, lapsi kuolleisuus oli korkeampaa.
      ainut että nykyään tieto leviää naapurin kauhusta nopeammin kuin siihen aikaan.
      ja kuri on löysempää, joten lapsien käytöskin näkyy katukauhuna.
      mutta on niitä fiksujakin lapsia olemassa.

    • ONNETON ÄITI2

      Olen 70-kymppinen mummeli ja olin kolmen muksun yksinhuoltaja, kävin tekemässä kahta työtä, en ole ikinä sossun ovia aukaissut ja elämä oli suht koht hyvää. Tosin vanhempi tyttäristä joutui hakemaan pienempiä tarhasta ym. normaalia. Koko elämäni aikana olen saanut kuulla kuinka huono äiti olen ollut tämän tyttären mielestä vaikka itse 50-kymppisenä on menettänyt asuntonsa maksamattomien vuokrien takia, elää toisten nurkissa milloin missäkin, elää tukien varassa ja odottaa yhteiskunnalta aina vaan enemmän, vaikkei itse tee mitään. JA KAIKKI SYY ON MINUSSA. Olisiko minun pitänyt vaan jäädä kotiin yhteískunnan harteille, eikä yrittää niin paljon. Ja on kaikenlisäksi kateellinen siskoksilleen ja minulle, kun meillä on asiat hyvin. Tee niin tai näin, aina se on väärin päin.Ainoa mitä suren on, että miksi hänestä tuli tuollainen.

    • Olin uupunut

      Kyllä yhdenkin lapsen vanhempi voi uupua. Itselläni on kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä. Aikoinaan pelkäsin hoitaa vauvaani, koska mielessäni oli ikäviä ajatuksia ja pelkäsin toimivani väärin lasta kohtaan. Jouduinkin noiden ongelmien takia vähäksi aikaa psykiatriselle osastolle..

      Joten on mahdollista, että lapsen äiti uupuu vaikka kyseessä olisikin yhdenkin lapsen äiti. Itselläni on asiat nyt paremmin, mutta kyllä toisinaan on raskasta yhdenkin uhmaikäisen kanssa. Enempää lapsia ei meille luultavasti koskaan tulekaan.

      Joten toivoisin ihmisiltä avarakatseisuutta ja mahdollisuutta nähdä erilaisia elämäntilanteita. Eri ihmisten voimavarat ovat erilaisia. Mutta jos joku asia käy liian raskaaksi, on viisasta hakea apua luotettavalta taholta.

    • Pullamössösukupolvi

      Ei uupunut äiti ole huuhaata. Nykyään vain uuvutaan eri syistä kuin ennen. Suurin syy nykypäivän uupumiselle on se, että elämässä on päästy liian helpolla ja kun sitten vastaan tulee tilanne, jossa pitäisi kyetä venymään, siihen ei ole välineitä, eikä minkäänlaisia resursseja.

    • Johanon1

      Nykyäitien pitää olla koulutettuja ja urakeskeisiä. Samalla on kasvatettava lapset nykyajattelun mukaan joka on ennenkaikkea raukkauden osoittaminen, läsnäolo ja aito kiinnostus lapsen asioista.
      Samalla on näytettävä hyvältä, tyylikkäältä ja huollteltulta jotta olisi myös siten yhteiskuntakelpoinen. On harrastettava jotta ns oma aika näkyisi myös muille.
      Joten navettamammoista ja uramammoista on turha tehdä vertailua kun painivat ihan eri sarjoissa. Molemmat syövät naista ja saa tosinaan uupumaankin. Kuitenkin terve äiti ei tapa lastaan tai heittäydy auton alle jos riittävä tukiverkko ympärillä. Uupua saa kunhan osaa siihen apua hakea. Naisten on turha tuota uupumistaakkaa lisätä vertailemalla keskenään mitä kaikkea onkaan saanut taakakseen ja ollut pakko jaksaa.

      • sisua kehiin

        Onko tullut mieleesi, että Suomessa on edelleen karjankasvatusta, sekä lypsy- että lihakarjan, ja että "navettamammojakin" täällä on yhä? Joillekuille karjankasvatus on elämänura. Joten aivan eri sarjoissa eivät navettamammat ja uramammat sentään paini.
        Nykyään on paljon helpompaa olla koulutettu kuin vielä muutama sukupolvi sitten, ja päiväkodit ovat helpottaneet suuresti lasten ja työuran yhdistämistä.
        Tätä lausettasi en ymmärtänyt, voisitko selventää: "On harrastettava jotta ns oma aika näkyisi myös muille."
        Uupumiseen auttaa yleensä se, että menee ajoissa nukkumaan ja nousee aikaisin, ei käytä alkoholia eikä tupakkaa, säännöstelee sokerin syöntiä, rajoittaa tietokoneella istumistaan, ulkoilee päivittäin vähintään pari tuntia lastensa kanssa, tuijottaa entistä vähemmän omaa napaansa eikä piittaa siitä, mitä muut ajattelevat.


      • siskoni.
        sisua kehiin kirjoitti:

        Onko tullut mieleesi, että Suomessa on edelleen karjankasvatusta, sekä lypsy- että lihakarjan, ja että "navettamammojakin" täällä on yhä? Joillekuille karjankasvatus on elämänura. Joten aivan eri sarjoissa eivät navettamammat ja uramammat sentään paini.
        Nykyään on paljon helpompaa olla koulutettu kuin vielä muutama sukupolvi sitten, ja päiväkodit ovat helpottaneet suuresti lasten ja työuran yhdistämistä.
        Tätä lausettasi en ymmärtänyt, voisitko selventää: "On harrastettava jotta ns oma aika näkyisi myös muille."
        Uupumiseen auttaa yleensä se, että menee ajoissa nukkumaan ja nousee aikaisin, ei käytä alkoholia eikä tupakkaa, säännöstelee sokerin syöntiä, rajoittaa tietokoneella istumistaan, ulkoilee päivittäin vähintään pari tuntia lastensa kanssa, tuijottaa entistä vähemmän omaa napaansa eikä piittaa siitä, mitä muut ajattelevat.

        Minun pikkusiskoni on" navettamamma"ja myös sairaanhoitaja, hänen mies on tilan isäntä ja koulutukseltaan agronomi ja tekee päätoimisesti tilan töitä ja siskoni auttaa aina, kun töistään kerkiää.
        Tila on täysin koneistettu, lehmät menee sellaseen karuselliin, jossa ne lypsetään ja kaikki tiedot tietokoneen kautta lehmistä suoraan meijeriin ja kaikki muutkin työt tehdään koneilla , ei maatalossakaan enään tehdä fyysisesti raskasta työtä.
        Heillä on aika suuri tila.


    • Anonyymi

      Nykyään olisi sossutädit aika nopeasti oven takana, jos lapset jättäisi oman onnensa nojaan töiden ajaksi. Jos lapset raahaisi mukanaan töihin, tulisi aika äkkiä potkut.

      Nykypäivän töitä ei tehdä siinä sivussa, vaan työnataja odottaa alaiseltaan 110% työtehoa. Kyllä, myös naisen olisi hyvä huolehtia omasta elannostaan, sillä ukon elatuksen jatkumisesta hautaan saakka ei ole mitään takuita.

      Imetyskin sinulla ilmeisesti onnistunut ilman taisteluja ja oletan, että lapsesi ovat myös nukkuneet yöllä, eivätkä valvottaneet refluksivaivaisina yötäpäivää.

    • Anonyymi

      Sosiaalityöntekijät tulloo

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskalla lähestyä minua

      Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S
      Ikävä
      60
      6144
    2. Päätin että suostun keskustelemaan

      Jos sellainen tilanne tulee.
      Ikävä
      100
      3172
    3. Oulaskankaan päätöksistä

      https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.
      Oulainen
      25
      2456
    4. EMMINÄ JAKSA OOTTAA KOLMEA VIIKKOA!

      Kyllä se aiemmin parantuu😘
      Ikävä
      21
      2118
    5. Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!

      Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun
      Suomi24 Blogi ★
      351
      1772
    6. Kaikki menevät kouluu tai töihin

      Hyvää huomenta vaan. 😊 Minä menen kohta uudelleen nukkumaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 😊☕🎄🧡🐺
      Ikävä
      391
      1737
    7. Et varmaan edes sitä uskoisi

      Mutta varattunakin sydämeni on pohjimmiltaan aina kuulunut sinulle. Toivottavasti vielä jonain päivänä saan viimein oll
      Ikävä
      79
      1666
    8. Tiedoksi että

      En aijo laittaa viestiä enkä soittaa enkä edes harkitse asiaa.
      Ikävä
      27
      1646
    9. Huh, huh. Aitolehti eronnut?

      Osui Gekkosessa silmiini uutinen, jossa vihjataan, että Aitolehti olisi kenties eronnut kihlatustaan, joka on viimeksi o
      Kotimaiset julkkisjuorut
      69
      1541
    10. Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua

      Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n
      Perussuomalaiset
      223
      1384
    Aihe