Onko "veli" velipuoli vai veli??

...perheeseemme kuuluu minä, minun kaksi lasta ja mieheni ja hänen yksi poika. Lapsille olemme puhuneet, että he ovat sisaruksia keskenään, vaikkakin puolikkaita sellaisia. Lapset ovat nyt 7v, 5v ja 3v. Hyvin ovat asian ymmärtäneet, puhuvat pienemmät tarhassakin isosta veljestään.
Ainut ongelma meillä on ex-mieheni, joka kerran sanoi lapsille ettei tämä isoveli ole mikään heille. Ei veli eikä puoliveli. Ja senkin hän oli muistanut sanoa, että jos minä ja mieheni saamme vielä yhteisen lapsen, ei sekään ole heille sisar!
Tyttäreni 5v kertoi siitä sitten onneksi minulle ja kerroin hänelle ettei se ole totta. Kerroin heidän isän olevan väärässä ja häntä ei tässä asiassa kannata kuunella.
Ex-miehelleni kerroin sen jälkeen, että tuollainen pas**n puhuminen saa riittää, koska se ei ole edes totta.
Minä olen sitä mieltä, että ovat sisaruksia ja mahdollinen tuleva lapsi on sitä vielä enemmän. Onhan hänkin sitten minusta "tullut".

Mä olen aina sanonut siskoani siskoksi vaikka oikeasti on siskopuoli meillä on sama isä!!
Mummumme sanoi meille aina pienenä jo että ette te ole mitään siskopuolia vaan siskoja niin olen asian itsekkin mieltäny, minun mielestäni se riippuu tietenkin hieman myös sisarusten väleistä ja siitä miten he asian tuntevat ja itse kokevat!!!

Meillä on myös sinun, minun ja yhteinen lapsi. Yhteisen lapsen kohdalla olemme puhuneet aina sisaruksesta. Emme erittele ihmisiä puolikkaiksi.
Lapsetkin puhuvat pikkuveljestään, vaikka tietävät että biologinen side on vain toisen vanhemman "varassa" ; että kyseessä on puolisisaruus.
Lapset eivät tätä ole ihmetelleet, eivät kyseenalaistaneet. Iästä riippumatta he kait kokevat tilanteen normaalina ja luonnollisena ja tavallisena; pieni veli on kovin rakas ja tärkeä.

Mieheni ex, jonka luona miehen lapset asuvat arkensa, kuitenkin onnisui saamaan ihmetystä aikaan lapsissaan: hän valisti, ettei kyseessä ole mikään veli, vaan veliPUOLI.

Kyseessä on ilmeisesti hänen tarpeensa ilmoittaa oma arvomaailmailmansa tai ettei tämä pieni ihminen ole yhtä tärkeä kuin he kaksi keskenään. Ei siis ole kolmea sisarusta, on vain kaksi. Tämä kolmas on puolinaisena ulkopuolella heistä, vajaa, koska on puolikas???
en tiedä mitä tämä ihminen on ajatellut..

Meillä ei kuitenkaan ole puolikkaita ihmisiä, on vain kokonaisia. Kaikki ovat siis samanarvoisia, riippumatta siitä miten biologinen sisaruus vanhempien kautta tulee.

Alkuperäiselle: luulen, että opettaja on opettanut lapsellesi ihan vaan sen biologisen puolen. Ei tunnesidettä, ei perheen sisäistä tapaa ajatella asia, ei sitäkään, miten ja kenen "huostassa" lapset asuvat = ASuvatko samassa taloudessa vai ei.

Poikasi kaveri ja opettaja ovat siinä mielessä olleet siis ihan oikeassa: koska lapsilla on eri isä, he eivät ole täyssisaruksia, vaan puolisisaruksia (tai sisarpuolia, meni nyt sekaisin että miten se määriteltiin missäkin tapauksessa)
Jos verrataan adoptioon: siinähän lapset saavat samat juridiset ja oikeudelliset edut kuin biologisten vanhempien suhteen.

Teidän tapauksessanne ei ole perheen sisäistä adoptiota: poikiisi liittyvät juridiset ja oikeudelliset velvollisuudet (sairaanhoito, perintöasiat) on biologisilla vanhemmilla, sinulla ja pojan isällä. Poikasi ei peri miestäsi, paitsi testamentin kautta ja siinäkin huomioidaan lakiosa omiesn "verisukulaisten" suhteen.

Poikasi on jo muurrosiässä? Minkä ikäinen? 14? 15 ?
Sen ikäisen pitäisi jo tajuta nämä asiat.

Sukupuuta piirrettäessä piirretään biologinen sukupuu. Adoptiolapset piirtänevät adoptiovanhempansa, kasvattilapset voivat miettiä, tekevätkö biologisen vai emotionaalisen /sosiaalisen sukupuun.

Biologian ja lain kannalta opettaja oli oikeassa, ja olisi hyvä jos kertoisit sen lapsillesi jo nyt, murroiskäisen pitäisi jo ymmärtää tämmöset asiat. Ettei sitten joskus perunkirjoituksissa lapsillesi tule ylläriä: hän ei perikään yhtään mitään mitä miehesi omistaa, koska kyseessä on äidin mies, sisarusten isä, muttei oma isä.

Minulle kaikki isän, isäpuolen ja äidin kautta olevat sisar(1/2):t (tms. hyvänpäivän tuttua tutummat) ovat sisaruksia - biologisen määritelmän mukaan minulla ei ole täys-sisaruksia.

Isä-1/2:n pojan epäilen pitäneen minua veli-1/2:na ainakin lapsena, nykyisin luultavasti veljenä. Samoin hänen (äitinsä luona asunut) siskonsa. Tietysti hän oli täyssisarus siskolleen. Molemmat, kuten yllä esitin, OVAT sisaruksia minulle (isä-1/2:n tyttö oli tosin pitkään sisar-1/2; hän asui äitinsä luona).

Luultavasti isä-1/2:n poika (särähtääpä korvaan moinen) tuntee olevansa veli äitinsä uuden miehen kanssa tekemille lapsille - tai sitten veli-1/2. Ei ole ollut puhetta. Siskoonsa pätee sama määritelmä.

Isä-1/2:n poika pitänee itseään äitini ja isä-1/2:n lapsille veljenä, kuten minäkin.

Äitini ja isäpuoleni kautta nuorempi veli(1/2) taas pitää meitä muita perheessä asuneita täyssisaruksina, luultavimmin myös vanhempi. Heidän suhtautumisestaan sisko-1/2:eensa en tiedä, luultavimmin hän on kuitenkin heille sisko.

Isä taas (ainakin joksus) oli sitä mieltä, että jos isä on sama, niin lapset ovat täyssisaruksia keskenään. Siis äidin isä-1/2:lle synnyttämät eivät olisi "kokonaisia" sisaruksia. Siis minä olisin hänen mukaansa hänen kauttaan minulle (biol.) sisar-1/2:lleni veli, en veli-1/2.

Äidin ja isä-1/2:n avioliitossa luulen äitini pitäneen meitä perheessä asuneita täyssisaruksina, mutta taas perheen ulkopuolisia (paljon kylässä käynyttä isä-1/2:n tytärtä lukuunottamatta) sisar-1/2:na; siis käytännössä pelkästään isäni puolelta olevia sisarus(1/2):ni olisivat minulle ÄITINI mielestä sisar-1/2:a minulle. Siis henkisellä tasolla.

Isä-1/2:lle minä en ollut hänen lapsensa. Siispä olin hänen ja äitini yhteisille lapsille "veli-1/2", muille en tietysti sitäkään.

Tietysti isäni nyk. entinen vaimo on uusissa naimisissa ja heillä on lapsia. Koska en tavannut näitä lapsia ennen 25 ikävuotta, eivät he ole minulle sisaruksia.


Arvatkaa, kuka vihasi ala-asteella yli kaiken JOKASYKSYISTÄ ainekirjoitusta aiheesta: "Minun perheeni" (ainoa vaihtoehto). :-)

Opettaja pääsi helpolla, minä en; useinmiten jätin aineen kirjoittamatta. Joskus opettajakin uskoi jonkin toisen aiheen olevan minulle parempi sen jälkeen, kun hän oli kuunnellut pari minuttia selostustani em. uusperhestatuksesta. Siihen aikaan uusperhe oli harvinaisuus tai ainakin keskikokoista suurempi tabu: taisin olla isäpuolen poikaa lukuunottamatta ainoa uusperheen lapsi koko koululla, ainakaan tietoa toisesta uusperheestä ei ollut.


Niin, ja myös vaimoni lasta pidän omana lapsenani. HUOM: En pitänyt todellisena vaihtoehtona yh:n kanssa naimisiin menoa - niin (hyvin) vain kävi.



"Mielestäni kukaan ulkopuolinen ei voi tulla määrittelemään kuka on kenenkin veli tai velipuoli - edes opettaja, vaikka kasvattaja onkin, muttei silti tiedä perheestämme juurikaan mitään." ... "Minä aion edelleenkin "opettaa" näille pienemmille lapsilleni sisaruskäsitteitä sosiaalisin perustein eli että nuo isommat pojat ovat heidän veljiään, vaikkei isä olekkaan sama."

Samaa mieltä. Monta mutkaa suoristuu tuolla asenteella.

"Oikeasti" jos vain jompikumpi vanhemmista on sama, on kyseessä velipuoli. Jos velipuoli on kuitenkin enemmän veli kuin puoli, voi sitä aivan hyvin kutsua veljeksikin. Velipuoli voi olla myös avioliiton kautta sukuun tullut (kumpikaan vanhemmista ei ole sama, esim. äitipuolen poika = isän poikapuoli).

mikä on biologisen ja sosiaalisen ero ja että opettajan tehtävä on opettaa asia biologiselta kannalta. Mun poika on sitä mieltä että hänen isänsä muut lapset ovat puolikkaita koska ovat vähän tekemisissä. Yhteisessä kodissa asuva sisko(puoli) on täyssisko koska kasvavat yhdessä. Poika on jo niin iso (14v) että on saanut määritellä asian itse.

on sun lapsilles vieras poika. Ihan sama kuin kuka tahansa naapurin poika tai koulukaveri.

Veli on niin arvokas sana, ettei sitä levitellä tosta noin vain täysin tuntemattomien kesken.

Vai onko sunkin sisko naapurin rouva tai kaupanmyyjä jota et tunne?

Itselläni on yksi biologinen ja yksi adoptoitu veli. Kumpiakin kutsun veljiksi. Vanhempani ovat eronneet ja molemmat uusissa naimisissa, mutta yhteisiä lapsia heillä ei kummallakaan ole. Isäpuolellani on yksi poika ja äitipuolellani on neljä poikaa. Isäpuoleni pojan kanssa en ole juurikaan ollut tekemisissä, koska olimme molemmat jo isoja ja muuttaneet pois kotoa, kun vanhempamme tapasivat. Äitipuoleni vanhemmat pojat ovat kanssani suurinpiirtein samanikäisiä ja nuoremmat pojat siis minua nuorempia. Nuorin asuu vielä isäni ja äitipuoleni luona. Näin ollen tunnen äitipuoleni lapset paljon paremmin. Kutsun kuitenkin heitä kaikkia velipuoliksi, vaikka minkäänlaista sukua emme olekaan. Aivoitukseni lähtee siitä, että enhän ole isäpuolelle ja äitipuolellenikaan mitään sukua... Lisäksi on helpompi kutsua isäpuoleni ja äitipuoleni lapsia muille puhuttaessa velipuoliksi kuin aina selittää pitkästi, että kenestä puhun... En nimittäin tiedä heille muutakaan järkevää termiä! Pahinta kuitenkin oli, että siihen aikaan, kun vanhempani erosivat, avioerot ja uusperheet eivät olleet yleisiä. En sen takia myöskään tiennyt keneltä olisin näistä asioista voinut kysyä neuvoa ja saanut tarvitsemaani tukea. Sain ennen hävetä perhestatustani, mutta nyt aikuisena olen tjaunnut, että tärkeintä on vanhempieni onni, koska se tekee myös minut onnelliseksi. Vanhempien ainainen riitely teki kotiolot sietämättömiksi ja kaikki kolme lasta onnettomiksi. Nyt tukenamme on neljä vanhempaa, joihin kaikkiin voi tarvittaessa tukeutua. Nyt haluaisinkin kuulla, että oletko itse ollut samassa tilanteessa? Miten kutsut isäpuolesi ja / tai äitipuolesi lapsia heistä muille puhuessasi?

Sitähän ei sitten kukaan tiedäkään, kuinka ,monta " sisarusta " jossain vastaan tulee, isille kun luonto on järkännyt asiat niin että voivat jopa tietämättään jättää jälkeensä lapsia - kyllä se aina on SISAR TAI VELIPUOLI jos vain äiti / isä on yhteinen. Turha sitä on kaunistella.

Näin kauanko sinä ap olet tätä asiaa miettiny, jo vuodesta 2006!!!! Huh.. on sulla pitkä pinna.

No mihinkä tulokseen olet tullut, vai vieläkö mietit?

Elleivät lapset biologiset vanhemmat ole kummatkin samoja, vaan toinen vaihtuu, on lapsi lain edessä aina -puoli. En näe mitään estettä sille, että kotona ja sosiaalisessa kanssakäynnissänne puhut ja kohtelet lapsia täyssisraruksina.

Käytännössä sillä, että lapsella on eri äiti tai eri isä, ei ole merkitystä, ainoastaan lain kannalta.

En kuitenkaan kannata sitä, että faktoja pimitetään, ne saattavat saada suuremman merkityksen, kuin mikä niillä oikeasti käytännön elämässä on. Kyllä teini-ikäisen kanssa pystyy jo keskustelemaan näistäkin asioista, varsinkin kun ne häntä jo askarruttavat.

Minulla kyllä kolahti pahan kerran, että isän uuden liiton sisarukset ovat veli- ja sisarpuolia, mutta sinun ja uuden kumppanisi veljiä. Jos et halua käyttä sisar- ja velipuoli sanoja, niin myös lasten isän uudesta liitosta syntyneet sisar- ja velipuolet ovat sisaria ja veljiä. Muutenhan lapsi sekoa kokonaan, jos sitä rupeaa miettimään, miten nämä velipuolet eroavat toistaan.

Kyllä on malliesimerkki sotku-perheiden kuvioista . .. . . . . .

Totuus on , että uusioperheen aikaisemmayt lapset eivät ole milloinkaan mitään sukua toisilleen.

Minusta on tavattoman väärin heidän ajatella olevan sikkoja tai velijä tai puolikkaita, sillä sehän ei ole totta. Ei ole isäpuolta tai äitpuolta, he ovat isän tai äidin uusia suhteita, eivätkä muutu milloinkaan näille äideiksi tai isiksi. Puhutaan totta lapsille.

Vain totuus, ei valkoisia eikä muitakaan valheitä lapsille.

On alkanut niin kovasti vaivata tämä sisaruus -asia, että mistä saa OIKEAA, VIRALLISTA tietoa? Haluaisin tietää virallisen kannan asiaan. Eikö virallisesti ole niin, että vain jos molemmat vanhemmat ovat yhteisiä ollaan täyssisaruksia? Kaikki muut ovat keskenään puolisisaruksia, eikö? Tahtoisin kiihkeästi tähän mustaa valkoisella - on periaatekysymys!

Faktallisesti lapsilla on oltava samat, KUMMATKIN, vanhemmat, jotta olisivat täyssisaruksia. Jos jakavat vain saman yhteisen biologisen isän TAI äidin, ovat puolisisaruksia.

Henkisesti sydämmellä ajatellen ajattelen, että päivittäisen elämänsä yhdessä jakaneet, samassa perheessä asuneet ja eläneet lapset ovat siskoja ja veljiä keskenään, arkielämässä ei ole tarvetta ja merkitystä erikseen muistutella ja muistaa, kuka on kenenkin "oikea" sisarus, minusta se on henkistä köyhyyttä ja keinotekoista erillään pitämistä ja arvottamista.

Jos oikein ymmärsin teillä kummallakin oli omat lapset entisen puolison kanssa, silloin nämä lapset eivät ole mitään sukua keskenään, eivät ole edes velipulia tai siskopuolia.
Jos teillä on lisäksi yhteinen lapsi, silloin tämä on velipuoli tai siskopuoli.

Toivon hartaasti, että uusiopuolisot, ette sotke omilla tahdoillanne lapsien elämää, heistä ei milloinkaan synny minkäänlaisia velia tai siskoja. Lapset joutuvat hyvin vaikeaan asemaan jos heitä ohjaatte näin sanomaan.

Tuntuisi tietysti teistä itsestänne hyvältä näin tehdä, sillä kaipaatte perhettä, mutta se rikotun perheen mukana menetitte sen oikean perheen ja lapsillenne ei enää koskaan voi tulla minkäänlaista isää tai äitiä tilalle. Toivottavasti heillä on olemassa jossakin nämä perheestä puuttuvat oikea rakastavva isä tai äiti.

Sinä eronnut äiti tai isä, muista että lapset entisestä liitosta ovat joutuneet elämässään hirveään paikkaa syyttään, itse olette rikkoneet kodin heiltä
teidän tulee nyt entistä enemmään antaa heille aikaanne, yrittää saada uskomaan että elämä kantaa heitä, ettekä koskaan jätä, mikään teidän uusi suhteenne ei koskaan korvaa ketään näille lapsille.
Tuo järkyttävä lasten uhohtaminen Suomessa pitää saada loppumaan. Teidän oma seksinne, harrastuksenne tai perheenne hylkääminen, suuri välinpitämättömyys tuhoaa jo niin paljon lapsia.

Mieli tekisi teitä jokaista eronnutta tulla oikein todella antamaan selkään, sillä teidän omat turhamaisuudet ovat aivan järkyttäviä.
Ja älkää erottako näitä lapsianne heideän oikeista sukulaisistaan, he ove se tärkein turva näille lapsille jos vielä pahempaa tulee.

Jos lapsilla on vain toinen vanhempi yhteinen, niin silloin he ovat suomenkielessä määritelty puolisisaruksiksi. On toki ihan ymmärrettävää, ettei normaalissa perhe-elämässä jatkuvasti käytetä tuollaisia puoli-nimiä, kun kerran tunneperäisesti ollaan ihan oikeita sisaruksia, mutta ei myöskään pitäisi ihmetellä, jos joku muu, jolla niitä teidän tunteita ei ole, käyttää asioista ihan virallisia nimiä. Ja kannattaisi mielestäni lapsillekin opettaa alkujaan jo ne oikeat termit, jolloin niiden kuuleminen ulkopuoliselta ei tulisi järkytyksenä.

Ne eivät ole sisaruksia, ei puoli eikä mitään, ne ovat uusikon ja sinun lapsia edellisistä liitoista, ja teidän yhteenmeno ei tee heistä minkäänlaisia sisaruksia, ei puoli eikä mitään, samoin oma yhteenmenonne ei tee teistä äiti, eikä isäpuolia, sillä näitä puolikkaita ei ole olemassa, Puhukaa asiat oikein lapsille ja nämä kutusuvt kaikki aulkopuolisia vain nimeltä ja kertovat että toiset lapset ovat sen nimeltä olevien lapsia.

Jättäkää jo lastenne raatelu ja lopettakaa valehtelemasta asioista.
Vasta teidän yhdessä saamanne lapset ovat näille ex-liitosta oleville puolikkaita.

Puhekielessä lapset ovat mitä tahansa keskenään. Nainen 2 lasta eri miehille = puolikkaat, Mies 2 lasta eri naisille = sisarukset, Mies Nainen ja lapsia ennestään taikka yhdessä ja yhdessäerikseen = uusiosisarukset.

Olen raskaana, miehelläni on lapsi edellisestä liitosta ja tää poika viettä meillä joka toisen viikonlopun.
No, hän ei ole minun syntyvän lapseni veli.
Velipuoli on, mutta ei missään nimessä veli, ja aion tehdä tämän selväksi. Tällä mieheni pojalla on myös siskopuoli eli äitinsä uusi lapsi, puhuu siitä aina siskonaan. Mun lapsesta ei ala puhumaan siskona/veljenä, vaan siskopuolena/velipuolena, niinkuin asia oikeasti on.
Mun lapsi on vain puoliksi sukua tälle pojalle. Pojan äiti on kamala akka, ja mun lapsi ei voi olla täysin veli/sisko lapselle, joka on tullut ulos niin hirvittävästä ihmisestä. Mua inhottaa ajatuskin, että joku luulisi heidän olevan samojen vanhempien lapsia, yöks.

Mä en kutsu äidin uuden miehen lapsia sisaruksiksi enkä sisaruspuoliksi. Eihän ne oo mulle mitää sukua, koska kummatkin vanhemmat on eri... Sen sijaan äidin ja uuden miehen yhteistä lasta sanon veljeksi vaikka isä on eri. Jokainenhan saa määritellä miten tahtoo, mutta oma mielipide on se, että vanhempien uusien puolisoiden lapset edellisistä liitoista ei oo sukua...

Meitä on kaksi
siis veljeni ja minä

Veljeni on vanhempi

Me kasvoimme perheessä jossa
oli ns. minun isäni kuten veljeni määrittelee

Hänellä on ns.eri isä
mutta, meillä on sama äiti

Olen aina pitänyt häntä iso veljenäni.

Itse olen 13v poika. Olin neljä kun vanhempani erosivat. Asuin ensin veljeni kanssa isän luona, kunnes äiti löysi uuden miehen, jolloin muutimme äidin kanssa tämän luo. Meni noin vuosi kunnes veljeni kuoli. Olin apea ja iloton (tuolloin eskarissa), mutta pikku hiljaa aloin taas elämään normaalia elämää. Kun olin kahdeksan, kun pikkuveljeni syntyi. Aloin heti pitämään häntä veljenä, mutta kerroin kyllä kaikille kavereille avoimesti, että hän on oikeasti minulle "vain" velipuoli. Kahden vuoden päästä sain siskon, jonka kanssa kävi sama juttu. Lisäksi uudella miehelä on minua pari vuotta vanhempi poika. Ehkä kasvatuksen (en tiedä) vuoksi olen aina pitänyt häntäkin omana isoveljenä. Sitten isän uudella vaimolla on kaksi minua vanhempaa poikaa, joita pidän myöskin isona veljinä, vaikkemme olekkaan kovin läheisiä. Tiedän kyllä ettei minulla ole enää yhtäkään biologisesti "täyttä" sisarusta, ja joskus kun puhutaan sisauksista, niin varsinkin eräs kaverini muistaa aina kertoa kaikille ettei minun sisarukset olekkaan mun sisaruksia, vaan sisko- ja velipuolia.

sisar = samat vanhemmat

sisarpuoli = sama isä tai äiti

tottakai voi kutsua velipuolta veljeksi ei se väärin ole. mutta näin se virallisesti menee. ja jokaisella omalla lapsella on yhtäläiset oikeudet perintöön.

Näistä nimityksistä taistellaan aina.
Minusta olisi järkevää ajatella ihan niinkuin asia on.
On täyssisarukset, joilla on samat äiti ja isä ja sitten on tämä uusioperheet, joissa esim äiti saa uuden lapsen uusikkonsa kanssa, tämähän on velipuoli tai sisarpuoli.
Tosin monesti tämä vanhempia haluaa sanoa sisar tai veli, mutta virallisessa muodossa ovat puolikkaita.
Sitten ovat nämä lapset, jotka uusioperheessä eivät ole minkäänlaisia puoliakaan ovat, kun molemmilla on entisitä liiloita lapset, heillähän ei oel minkäänlaista sukulaissuhdetta. Silloin on parasta puhua sen ja sen lapsista.

Mutten kyllähän tämä lapsille on aikamoista sekamelskaa, saattaa mennä lpsi todella vaikeaksi, kun jossakin aletaan sanoakin, että oletkin vain velipuoli, joka on ihan totta.

Ihan lasten vuoksi toivoisin sanottavan ihan oikein asiat, jotta eivät joutuisi noloon tilanteeseen missään siitä, mitä ovat kenellekin.

Minulla on velipuoli, mutta jo ennen syntymää totesin äidille, että en aio olla kenellekkään mikään puolikas, eli olen sisko ja velipuoli on veli, ellei sitten äiti osaa määritellä onko oikea vai vasen puoli tisesta sitä minun veljeäni ;)

Samoin tavoin olen opettanut omille lapsilleni, kertonut, että on velipuoli, mutta KÄSKENYT kutsumaan veljeksi, meidän perheessä kun ei ole puolikkaita lapsia, asuivat tai eivät meidän kanssa, samaa perhettä ollaan silti.

Ainoastaan lapset, jotka eivät ole sukua millään tavoin, niin heitä ei sisaruksiksi kutsuta, edes puolikkaiksi. Saavat itse päättää miten haluavat suhteensa määrittää sitten kun ja jos haluavat sen jotenkin määrittää.

Se miksi en itse hyväksy puolikkaaksi nimitystä kotona, johtuu siitä, että en halua yhdenkään tämän talouden lapsen ajattelevan, että kuuluisi vain puoliksi perheeseen tai olisi vain puoliksi jotakin ja erityisen tärkätä tämä on mielestäni juurikin sille lapselle, joka ei kanssamme useasti ole, jotta ymmärtää sen, että vaikka on "Velipuoli" niin sillä ei ole mitään merkitystä eikä ole vain puoliksi yhtä tärkeä, vaikka en satukkaan olemaan tytön äiti, vaan samalla viivalla on kaikkien lasten kanssa, kun on täällä.

JA olen se ilkeä vanhempi, joka on kysynyt omilta biologisilta lapsiltaan, ettäs kumpis puoli sitten veljestä on sun veljeä? Laitetaanko mistä kahtia? Ja miltä puolelta olet sitten veli/sisko ja miltä puolelta et. Ja samaa kysyn niistä lapsista, jotka ei ole omiani, mutta lapsilleni sisaruksia, jos puhuvat puolikkaista sisaruksista, että miten tämä puoli sitten jaotellaan..eli nekin ovat meillä siskoja ja veljiä, ei mitään puolikkaita, kun heistä puhutaan.

meillä on sisarpuoli. Miehen ex-ex suhteesta on 10-vuotias tyttö ja meillä on nyt yhteinen tytär, eivät kasva samassa perheessä, isä tapaa ensimmäistä lastaan joka toinen vkonloppu ja rallattelee tämän kanssa menemään ties missä.

En näe heitä sisaruksiksi koska heillä on eri äiti, sama isä, eivät asu yhdessä ja eivät näin ollen myös kasvakkaan yhdessä. Jos minulla olisi ex suhteesta lapsi joka asuisi meidän kanssa, en luultavasti pitäsi häntäkään meidän yhteisen lapsen sisarena, koska minkä takia on luotu veli, velipuoli, sisko, siskopuoli, sisar, sisarpuoli jos niiden merkitys unohdetaan.

Vahva ja joidenkin mielestä jyrkkä periaate, mutta olen kasvanut perheessä jossa ei ole puolikkaita ja koen asian ihan simppelinä, jos ei ole samat biologiset vanhemmat niin eivät lapset silloin voi olla täysiä sisaria, ilman muuta ovat puolikkaita.

He ovat velipuolia, koska eri toinen vanhempi, eivät ole asuneet samassa ydinperheessä. Minusta on reilua kasvattaa niin lapsille, koska mitä vanhemmaksi tulevat, sen enemmän sitä törmää terveydenhuollossa, koulussa ym että kyse virallisesti velipuolista. Toki arjessa voi kutsua veljiksi, mutta kyllä asiat miten yhteiskunnassa asiat käsittellään kannattaa kerran puhua lapsille oikein. Heitähän voi kutusa veljiksi ja mieluiten toki ihmisiä sitten kutsutaan omalla nimellä. Kyllä naapurissakin miellä asuu mummo, toki lapsi tietää että se ei ole oikea mummi, enkä rupea sellais heille väittämäänkään. Itse olen äiti ja pojallani on velipuoli exän uuden naisen kanssa. Se on velipuoli, koska jos olisi veli, minähän olisin sen lapsen äiti. KYllä sillä velipuolella on ihan oma äiti enkä minä se ole. Saa toki kutusa miksi haluaa, mutta kyllähän opettajan kuuluu selittää miten veli ja velipuoli ovat. Ihan normaalia.

Eivät ole veliä eikä velipuolia.

Velipuoli on vasta sitten kun puolisot, joilla on omia lapsia ovat naimisissa. Kun olette avoliitossa, eivät ole velipuolia.

jos ei ole samat biologiset vanhemmat niin ei niistä lapsista saa veljiä ja siskoja kuin nimellisesti, sitä he eivät käytännössä ole vaan jos jompikumpi vanhemmista on sama niin silloin ollaan puolikkaita.

Meillä ei käytetä sanaa sisko tai siskopuoli tai veli tai velipuoli vaan puhutaan lapsen nimellä. Eipä tarvitse lapsen koulussa selitellä että no ei se oikeasti ole minun veli tai sisko vaan se on isän puolelta ja käy meillä aina joskus ym ym. Mä olen monien mielestä varmaan sen verran p****a ihminen etten puhu siskosta tai veljestä vaan nimellä. En minä sano lapseni siskoksi tai veljeksi sellaista joka ei sitä ole. Se on jonkun toisen ihmisen lapsi, en ole sitä synnyttänyt enkä ole sitä mieheni kanssa tehnyt.

Ihan sama mitä ajattelette mutta näin se on.

Tästä asiasta on "veistä väännetty" suuntaan jos toiseen.

Taidetaan hyvin paljon puhua veljistä ja sisarista näissä uusliitoissa, siinä käy hyvin esille, että eletyt asiat vaivaavat.
Toki olen sitä mieltä, että mitään puolikkaita ei voi oikein olla, joten mielestäni lapset voivat olla kuvaannollisesti Jaakon tai Ullan lapsia tai heidän yhteisiä lapsiaan.
Viisaitna olisi kutsua kaikki omalla nimellään ja jättää nuo puolittamiset pois, samoin se on näiden äiti ja isäpuolten kanssa, kutsukaa nimeltä henkilöitä, sillä totuuden mukaan kukaan ei ole isäpuoli tai äitipuoli.
On ihan turhaa kinastella ja järkyttää lapsien mielenrauhaa näillä asioilla.

Virallisissa papereissa uusliiton parin entisten suhteiden lapset eivät kuulu perheeseen vaan ovat kummankin omia lapsia, heitä ei kutsuta edes vierallisissa papreissa puolikkaiksi, sitten nämä uusparin yhteiset lapset he ovat molempien lapsille veli- tai sisarpuolia.

Lienee ihan yhden tekevää miten heitä siellä kotikilessä kutsutaan, mutta viralliset paperit kertovat totuuden.

Jos teidän perhe on niin läheinen että lapset pitävät toisiaan sisarruksina niin he ovat sisarruksia.

Itse puhun biologisesta äidistäni hänen nimellään ja mut äiti"puoleni" on mulle mun äiti.

Olen siis elänyt isänluona ja hänen uudetsa puolisostaan on tullut mulle äiti. Ja vaikka mun "sisko" ei mulle oikeasti mitään sukua olekkaan, niin kyllä se silti on mun sisko :)

Jokainen perhe määrittää omat terminsä sen mukaan miltä tuntuu.
Joskus se uusioperhe on vaan rakkaampi ja parempi kuin se alkuperäinen ydinperhe, tai näin ainakin meillä!

Veljelläni on sama isä ja äiti kuin minulla.
Velipuolellani on eri äiti kuin minulla.
Velipuoleni on myös äitipuoleni poika, joka ei ole minulle mitään sukua.

Jo heti alussa tulee esille se ristiriita, että eronneet vanhemmat tahtoisivat kutsua lapsiaan sisaruksiksi, joka sitten tulee esiin ristiriitana lapsille koulussa ja muualla elämässä.

Joten olisi jo heti alusta saakka hyvä olla rehellinen itselleen ja lapsilleen, että samasta äidistä olevat lapset, mutta eri isä ovat veli tai sisarpuolia ja uusperheen entisten liittojen lapset eivät ole keskenään minkäänlaisia sisaruksia, voisivat kutsua toisiaan nimeltä ja aika harvoinhan on niin että molempien lapset asuvat samassa lähiperheessä, useimmiten toisen lapset käyvät vain joka toinen viikonloppu vanhempansa luona ja iän karttuessa entistä harvemmin.

Mekoista sekamelskaahan tuo nimittely on, mutta totuus on aina oikea tapa toimia.

Esimerkkinä kerron, mitä se merkitsee lapselle, että hänelle ei kerrota oikeita nimityksiä. Eräs tyttö oli asunutkin äitinsä uusperheessä ja hänelle valkeni vasta rippikloulussa, että ei hän ole äitinsä uuden miehen lapsi ja sisarukset eivät myöskään ole hänelle täysiä sisaruksia vaan sisarpuolia. Tämä äidin mies kuoli ja tässä sitten täydellinen totuus rysähti silmille, ei tällä tytöllä ollut mihinkään minkäänlaista osaa eikä arpaa.
No jo rippikoulu aikana tulleen tiedon vuoksi tyttö tuli nolatuksi ja hän kauas koko perheestä ja kaikinpuolin uusiin ympyröihin ja lisäksi sillä oli valtava vaikutus siihen mitä lapsi elämässään teki. Hän tunsi aina olevansa jotenkin liikaa ja vähempiarvoinen ihminen.

Uskokaa hyvät vanhemmat, että lapsenne joutuvat kärsimään jos heille yritätte syöttää muuta kuin totuuden, valheet paljastuvat aina. Suuremmin ette voi lastenne satuttaa kuin valhetella hänelle.

Lissyn läpsillä ei ole sitä ongelmaa. Kun suvussa ei ole vieraita kaikki nai toisiaan, niin jokainen on toisen sisko ja veli. Ei edes serkkuja. Vain siskoja ja veljiä.

Lissulta loppui ideat. Lissu kaivoi vanhan jutun esiin.

.....

Totuus on se mitä opettaja sanoi kummatkin vanhemmat sisaruksilla samat on sisarruksia ja vain toinen vanhempi sama sisaruksilla niin sit ollaan sisarpuolia ! Ja sinä voit asennoitua miten haluat

Jotkut haluaa esittää ydinperhettä ja siskopuoli on sisko. Häpeä erosta on niin suuri ja onhan se ymmärrettävää. Mutta sisko ja veli ovat oikeasti vain lapset joilla on sama isä ja äiti. Itkin kun ystäväni häissä sanottiin hänen alkuperäinen sukunimi pikkulapsivaiheesta, nimi joka oli vaiettu vuosia kuoliaaksi. Isäpuoli oli kieltänyt kertomasta taustoista ja esitti ydinperheellistä.

Joillekin se on rahakysymys. Kuvittelevat saavansa pitää sijoitetut lapset, kun pakottavat nämä käyttämään itsestään "äiti" ja "isä" nimityksiä ja kaikista mahdollisista talossa vierailevista kriisilapsistakin nimitystä "veli" tai "sisko". Muutenkin niitä suhteita kierretään ja kaarretaan sijaispeheissä miten sattuu. Suhteet menevät ristiin ja rastiin, niin etteivät lapset tiedä, kuka on kuka.

Samalla, kun vielä mustamaalataan lasten omia vanhempia ja perheenjäseniä, syntyy aika soppa. lapsia opetetaan kutsumaan omia vanhempiaan etunimillä.

Tuokaan juoni ei aina tuon rahan puolesta ole onnistunut. Julma kasvatus on mennyt karille ja rahan tulo on loppunut!

Vanha aloitus, mutta näitähän on koko ajan enemmän, ja perheet ovat monimuotoisempia. Myös termit suhteista varmasti vaihtelevat.

Itse olen oppinut, että termien käyttöön vaikuttaa vahvasti LAPSEN OMA KOKEMUS. Jos esimerkiksi ei koskaan tapaa omaa velipuoltaan, niin tuskin sanoo veljeksi. Jne.

Meidän uusperheessä on kolme lasta, yksin mieheni ja kaksi minun. He ovat siis virallisesti uussisaruksia (minun lapseni puolisisaruksia), mutta kukapa sellaista termiä arjessa käyttäisi. Sanovat toisiaan kaikki veljiksi ja siskoiksi. Ovat tunteneet toisensa jo 1-4v saakka, joten ovat hyvin läheisiä, mikä vaikuttaa siihen, että vilpittömästi elävät elämää kuin kuka tahansa siskot ja veljet. Siis yhtä läheisinä.

Minun biologisella toisella lapsellani on myös biologisen isänsä puolelta kaksi siskopuolta sekä kaksi uussisarusta. Hän tapaa heitä kuitenkin hyvin satunnaisesti. Niitä siskopuoliaan kutsuu välillä siskoiksi, mutta uussisaruksia ei koskaan sisaruksiksi. Siskopuolien kanssa on iso ikäero, joten sellaista lapsuuden jakamista heidän kanssa ei koskaan ole ollut. Isäänsäkin on heikko side, koska isä muutti aikoinaan kauas. Hän kutsuu isäpuoltaan isäkseen. Sekin siis puhtaasti lapsen oma kokemusperäinen asia. Perheemme muut lapset kutsuvat äiti/isäpuolta etunimellä, koska heillä on suhden myös biologiseen vanhempaansa.

Mielestäni lapsille kannattaa opettaa termit kuten ne "virallisesti" ovat, ja sitten tuumana, että lapset itse voivat käyttää niitä termejä mitkä tuntuu oikeilta. Osaavat sitten kertoa ihmettelijöille (joita tosin on nykyään aika harvassa.)

Itse olen kasvanut ydinperheessä, joten kyllä nämä asiat on oppinut vasta elämän varrella.

Tästä asiasta sitä jaksetaan paaruta.
Niin teille eronneille olisi tärkeää saada lapsenne uskomaan ns, satuihin.

Totuus kuitenkin on, että entisten liitojenne lapset eivät ole minkäänlaisia sisaruksia keskenään ja jos uuden kumppanin kanssa saatte lapsen tämä on juridisesti velipuoli tai sisarpuoli.
Eikä kannattaisi puhua totuuden mukaan, sillä lapsenne tulevat asian kohtaamaan elämässään monesti, että eivät ole tasavertaisia asioissa.
Lapsianne kukaan ei kiellä olemasta keskenään väleissä ja hyväksymään toisiaan. Sama se äitipuolen tai isäpuolen nimitys, niissäkin totuus esiin.
Kun lapsi joutuu virastoissa hoitamaan omia asioitaan ja vasta silloin saavat tietää totuuden, se on niin kipeä paikka heille, että menetätte kaiken luottamuksenne omiin lapsiinne.
Valehtelu ei auta asiassa yhtään, mikään ei muuta sitä tosiasiaa että olette eronneet ja perustaneet uuden perheen, jossa on entisten liitojen lapsia, jotka eivät ole millään tavalla sukua toisilleen.
Pieni lapsia ei osaa ymmärtää vielä asioita, mutta vanhemmat kyllä alkavat ymmärtää, joten heillä on oikeus tietää totuus myös omista vanhemmistaan, nääs kun niitä äitejä ja isiäkään ei voi olla kuin yksi.
Olen saanut omakohtaisesti kokea miten tuo vaikuttaa ihmisiin, kun aikanaan saavat esille valehtelun.

Tämä asia on sellainen, että vanhemmat toki toivoisivat että lapset olisivat täysiä sisaruksia keskenään. Jos äiti on kaikki synnyttänyt, mutta ovat eri miesten kanssa.
Lapsia voitaneen kutsua sisaruksiksi, toisaalta virallinen taho tuntee heidät nyt ja aina sisarpuolina ja kaikki oikeustoimet tapahtuvat myös tämän mukaan, he eivät todellisuudessa tule olemaan koskaan tasa-arvoisia. Jotenkin näkisin asian siten, että lapsille on tämän äidin tai isän joka on lasten huoltaja tehtävä tämäkin puoli asioista selväksi ja ajoissa. Se haluavatko olla sen jälkeen sisaruksia pitää antaa lasten itsensä ratkaista, kun on kerrottu tosiasiat ja vaikutukset myös tulevaisuudessa.

Voi käydä hyvin tai huonosti, ja sekin miten hyvin tämä sisarushomma pyörii siinä uusperheessä, paljon on niitä jotka eivät oikein pyöri.
Varsinkin silloin kun näitä puolisisaruksia ei uusperheessä ole, vaan on kummankin entisen liiton lapset, silloin en näkisi hyvänä heitä millään tavalla yrittää edes nimitellä sisar- tai velipuoliksi, sillä eivät he ole näitä, eikä äidin tai isän uusi kumppani ole äitipuoli tai isäpuoli,
Silloin näkisin viisaana kutsua näitä kaikki vain omalla etunimellä tai että ovat Pekan tai Maijan lapsia.

Tosiasiana kerron tapahtuneen, jossa naisen uusi mieskumppani sanoi kirkonmäellä, että olimme pojan tyttären rippijuhlassa. Siinä miehen naapuri tokaisi, että montako poikaa sinulla on, kun varsin hyvin tiesi pojan olevan tämän vaimon avioton poika. Poika oli asunut heillä ilman että edes koskaan on tavannut oikeaa isäänsä eli muuta kotia ei ole ollut.

Joten tämän tapaisia asioita varten on syytä kertoa asiat oikein lapsille.
Rankkaahan se on tavallaan elää niitä erojensa hetkiä uudelleen, mutta kun ne tulevat vastaan kuitenkin on sentään helpotus jos on kertonut niille joille tieto on tarpeen.
Tiedän että näitä asioita on yritetty salata aina, eräs mies äitinsä hautajaisissa sai kuulla kaiken aika pahasti, hän tiesi, mutta salasi lapsiltaan ja niin yksi sukulainen halusi tuoda esille asian, jätti karmean jäljen lapsiinsa, joten totuus on ainoa oikea tapa toimia.

Asia on harvinaisen yksinkertainen: hän on VELI, koska velipuolikin on veli.

Yksinkertaista joukko-opia.

(Sitäpaitsi isästä nyt ei tunnetusti aina ole minkäänlaista varmuutta, vaikka lapset olisivat syntyneet aviossa.)