Koira mukaan vuokra-asuntoon?

Ainakin joku yhteistyö teillä kannattaisi olla.

"olen pyrkinyt käyttämään Aadaa lenkillä joka päivä" on eri asia, kun se että sitä PITÄÄ käyttää lenkillä pidemmin 2 kertaa ja pissalla 1-2 kertaa siihen päälle. Se tekee isohkon koiran kanssa minimissän 15 tuntia ulkoilua viikkoon. Se on hyväksi ja tervettä, mutta saattaa olla että tulee vähän yllätyksenä.
Lisäksi se asettaa rajoituksia, paljonkin joskus. Koira on hoidettava oli kokeet, kaverit tai muuta. Ja tässä kohtaa olisi hyvä, jos saisitte sovittua että voisitte välillä vuorotella.

Koska väität koiraa omaksesi, olen periaatteessa sitä mieltä, että oppirahat on maksettava ja päävastuu on sinun. Sinä sitten käyt sen 3 kertaa päivässä ulkona, vähennät bileitä, lasket menosi, katsot aikataulusi sen mukaan ja hoidat sen sitoumuksen minkä olet ottanutkin.
Vaikka olitkin 16-vuotias. Mutta itse halusit joten itse vastaat. Ja nyt olet 20-vuotias, siinä iässä pitää joko olla aikuinen tai sitten kasvaa semmoiseksi.
Koiran ja opiskelujen aikatauluttaminen on takulla 100% varmana hankalaa: mutta sinä sen halusit ja sanot että se on sinun koira.

Joten jos olisin sinun vanhempasi, olisin sen verran tiukkana tuossa, että sanoisin että sen minkä ottaa, siitä vastaa. Jos pitää sovittaa niin pitää ja jos on itselleen hankaluuksia tilannut, niin pitää opetella pärjäämään.
Auttaisin kyllä, jos pystyisin mutta en aina ja joka vinkauksesta. Koirahoitolatkin on sitten.
Minusta SINUN parhaaksesi pitkällä tähtäimellä on kasvaa ihmiseksi, joka ymmärtää tekemänsä sitoumukset, kantaa vastuunsa ja kasvaa aikuiseksi, joka osaa huolehtia itsestään ja omistaan.
Olen vähän sillai vanhanaikainen.

Koira menee kerrostalossa varsin mainiosti (siis tuo koira) kun pääsee kuitenkin riittävästi lenkille, voit vaikka juosta sen kanssa, vaihdella maastoa ja muuta ja sitten tosiaan se voisi isän kanssa käydä metsällä jne. Joten se ei ole se syy. Yksinäinen lenkittämätön "pihakoira" on onnettomampi kuin hyvin hoidettu, ja lenkitetty laumakoira.

Ja jos jätät koiran isällesi, muista myös, että se ei ole sinun enää. Koira on sen, kuka sen oikeasti hoitaa. Tosin isällesi jääminen olisi huono ratkaisu, koska koiraa pitää lenkittää säännöllisesti ja päivittäin ja ei ole semmoista kuin "pihakoira", koiran pitää saada olla laumansa kanssa. Pitkät päivät eivät ole myöskään onnellisuuden tuojia koiralle. Aadankaan parhaaksi en ihan sitä ratkaisua nää.

Yhteenvetona, minusta sekä sinun että Aadan parhaaksi olisi se, että kun se kerran Sinun koirasi on ja sinä sen halusit, kannat siitä myös vastuun ja perhehän pidetään oli vaikeaa tai helppoa. Sitten isän kanssa tehdään yhetistyötä. Kuten perheen kanssa aina.

No, mutta kyllä te varmasti hyvän ratkaisun keksitte!

Kiitos paljon kommentista!

Olen sanonut isälle, että haluaisin Aadan ottaa mukaan omaan asuntoon. Hänen mielestään Aada ei kuitenkaan sovi kerrostaloasuntoon, koska on metsästyskoira. Joten tästä asiasta pitää vielä keskustella. Mutta olet oikeassa, loppujen lopuksi vastuu Aadan hyvinvoinnista on minulla.

Voit ihan alkuun kokeilla sitä kerrostaloasumista ihan kotona niin, että viet koiran vähintään 3 kertaa päivässä lenkille. Jos koira asuu nyt enimmäkseen pihalla, voi sisään tulevan pölyn määrä yllättää. Koira likaantuu tiellä paljon enemmän kuin metsässä. Tosin tuommoinen pystykorva on lyhytkarvainen ja siten helpompi kuin tuo minun karvapuuhkani.

Voin kertoa kokemuksesta, että lenkittäminen tuntuu toisinaan hieman tylsältä, koska siitä ei saa vapaata ja joutuu itse tekemään kaikki lenkit joka päivä. Koiran omistaminen perheessä, jossa kaikki ulkoiluttavat sitä, on helpompaa. Teininä kuskasin meidän belgiä pitkille iltalenkeille joka päivä, koska se oli vapaaehtoista, nyt oman koiran kanssa joskus laiskottaa. Ei se sitä tarkoita, että haluaisin koirasta luopua tai että elämä sen kanssa olisi ihan kamalaa.

Koiralle olisi kuitenkin ehkä parempi tulla sinun kanssasi kerrostaloon ja käydä isäsi kanssa metsällä, kuin jäädä tarhan perälle räksyttämään. En tiedä, miten asumismuoto vaikuttaa turkinlaatuun, mutta tarviiko sitä koiraa viedä metälle monen kymmenen asteen pakkasilla tuntikausiksi. Tavan talvipäivänä pitäisi kyllä normaaliturkkisen kerrostalokoirankin kestää ulkoilupäiviä. Ylipäänsä ulkoilu liikkeessä on lämpimämpää kuin paikallaan kyhjötys.

Sillä olisi sinusta seuraa ja sinulle olisi siitä seuraa. Voit liittyä sen kanssa koiraharrastusseuraan tai lenkkiporukkaan ja saada uusia tuttavia. Sinä varmaan jaksat aktivoida sitä enemmän kuin isäsi. Toisaalta koira voi rajoittaa rientoja ja siten eristää opiskelukavereista.

Mutta tuleeko sille kuuma, sitäkään en tiedä. Onko sillä kuuma kesällä? Mulla on pk collie kerrostalossa, eikä se ole kuumissaan, mutta pohjoisen pystykorvalla on kuitenkin enemmän alusvillaa kuin tuolla. Tiedän esim. lapinkoiran, jolla oli mahdollisuus valita, ja se halusi mennä vieraat tervehdittyään ulos - 30 asteen pakkaseen.

Mä en itse pitäisi koiraa vallan tarhakoirana, jos koiria olisi vain yksi. Ellen sitten olisi sellainen ihminen, joka viettää ulkona 12 h päivässä tai jotain niin, että koira voi pyöriä puuhissa mukana tai ainakin katsella sieltä tarhasta.

Haukkuminen. Koira saattaa alkuun haukkua enemmän, kuin se ehkä muuten haukkuisi, koska se ei ole vielä oppinut, mille kannattaa tai voi haukkua. Kiinnitä siis heti muuton jälkeen huomiota siihen, mille koira haukkuu ja puutu siihen. Ehkä kannattaa laatia suunnitelma, mitä tehdä, jos koira alkaa reagoida johonkin ääneen, yksinoloon tms.

Multa iteltäni on jäänyt koira kotikotiin, mutta tilanne oli siinä erilainen, että kyseessä oli oikeastaan perhekoira, ei minun oma koirani. Kotikoti oli sille koti ja sinne se jäi kuolemaansa asti, vaikka minä olinkin sitä hoitanut niinkuin se olisi ollut puoliksi omani (ruokin, harjasin, leikkasin kynnet ja hoidin 2/3 lenkeistä).

Mutta ethän sinä mitään menetä, jos kokeilet soveltuuko koira kerrostaloon. Otat sen pariksi päiväksi ja katsot miten menee. Voihan sitä sitten vuorotella, kun sinulla on aikaa jne niin otat koiran sinne joksikin aikaa.

Kyllä koirat ovat ennenkin muuttaneet omistajiensa opintojen vuoksi kaupunkiin, myös omani.

Oma koirani (sheltti) ei ollut ulkokoira, mutta täysiverinen maalaiskoira kuitenkin. Se oli tottunut hiljaisuuteen, siihen että kaikki mitä näkyi, oli sen "reviirillä" ja siihen, että kaikki epäilyttävät kuulo- ja näköhavainnot piti haukkua. Kesällä ovi oli aina auki ja koira saattoi rampata omakotitalon ja pihan väliä niin paljon kuin tahtoi. "Paimennusviettiä" toteutettiin kasvimaan vartijana - vaikka jänikset luikertelivatkin aidan raoista sisäpuolelle, niin montaa suupalaa ne eivät ehtineet ottaa, ennen kuin koirani säntäsi paikalle :D

Tiedostin, kuinka erilaisiin oloihin koirani joutuisi sopeutumaan, joten aloitin totuttamisen hyvin varhain, reilu kaksi viikkoa ennen luentojen alkua.

Vähensin koiran omatoimista ulkoilua ja sen sijaan käytin sitä taajamissa. Varmistin, että se tottuu hälinään eikä pidä sitä kummoisena.

Aloin vaatia itseltäni koiran lenkitystä väh. 3 krt päivässä (aiemman yhden kerran sijaan). Olen aamuihminen, joten se iltalenkki osoittautui kaikkein vaikeimmaksi :D Itselleni on kaikkein helpointa herätä kuudelta, tehdä koiran kanssa 1-1,5 h lenkki aamulla (luennot alkavat aikaisintaa 8:15 ja asun hyvin lähellä yliopistoa) ja "löysäillä" loppupäivä parin pikkulenkin muodossa. Pidin - ja pidän edelleen - itselleni armeijakuria lenkitysajankohtien suhteen. Sen sijaan lenkitysajat vaihtelevat 10 min - 2 h. Vaihtelu virkistää ja lenkeistä voi tehdä erilaisia koulutustuokioilla, koirapuistoon menemisillä tai ottamalla omia kavereita ja heidän koiriaan mukaan.

Itse muutin yksiööni n. viikko ennen luentojen alkua. Koira oli surullinen ja hätääntynyt parin ensimmäisen päivän ajan. Pidin lenkit hyvin lyhyinä - kortteli tai kaksi - koska koira oli hämillään jopa kerrostalon kaksikerroksisuudesta. Se kipitteli levottomana toisen kerroksen käytäviä päästä päähän ja jäi vinkumaan puisteluparvekkeen ovelle eikä millään ymmärtänyt kerrostalon väliovia (jotka eivät olleetkaan seiniä!) eikä hissiä. Kuljeskeltiin yhdessä kaikki kerrostalon käytävät läpi, jonka jälkeen koira rauhoittuikin hieman.

Koiran rauhoituttua (2-3 päivää) varmistin, ettei sillä ilmennyt eroahdistusta (kännykkä käteen ja käytävälle dataamaan tunniksi...) ja aloin tullessani ja mennessäni myös rimputtelemaan ovikelloa sekä koputella ovea. En nimittäin halunnut koiran reagoivan MIHINKÄÄN ääneen (sheltilläni oli siinä mielessä hyvät lähtökohdat, että kotona on remontoitu sen tulemisesta lähtien ja se on tottunut ääniin. Ovikello ja kerrostalon palohälyttimien testaus olivat ne vaikeimmat).

Etenin koirani kanssa aika hitaasti, mutten halunnut epäonnistua totuttamisessa. En käyttänyt minkäänlaisia feromonisuihkeita, haukunestopantoja tms., vaan tein asiat niin helpoiksi, että koiran oli pakko onnistua :D

Nyt käsissäni on koira, joka "takaisin maalle" päästessään haukkuu "isännän" auton sekä kaikki ovikelloa rimpauttavat vieraat ja tietysti myös ne oudot äänet, mutta joka ei lotkauta kaupunkiolosuhteissa korvaansa edes aamuyöllä kämppiinsä palaaville örveltäjille. Mutta tosiaan, tuo koira on ihan äärimmäisen sopeutuvainen örkkimörkki. Jämptin kanssa voi olla enemmän vääntämistä :P

Muuten! Jos koiralla alkaa ilmetä häiriökäytöksiä, niin oman koirani kohdalla syynä on aina ollut TYLSYYS. Ihan kaikki, siis ihan kaikki ongelmat on alkutotutuksen jälkeen saatu hoidettua lisäämällä sen arkeen jotain extraa 3 lenkkikerran ja 2 ruokailun lisäksi. Varsinkin kouluttaminen, leikittäminen ja niiden jälkeen tarjottu naudan nilkka tms. pitkäkestoinen pureskeltava on tehokkaaksi todettu yhdistelmä. Myös muiden koirien seura on hyvin tehokas tapa purkaa energiaa, vaikkeivat ne sähköjäniksinä juoksisikaan.

Kiitos vinkeistä ja kannustuksesta! Eiköhän Aadalle sopiva ratkaisu löydy :)