Vuoden viimeisiä päiviä tässä eletään

Anteeksi ketjun aloittaja, tämä aiheesi meni nyt ihan sivuraiteille takiani, mutta kun teki mieli puhua, en kysynyt neuvoa enkä halunnut sääliä, ihan vaan puhuin että sain ulos jotain mitä sielussa kaiversi.

Niin, kaikille ISO Kiitos, on ollut mukavaa huomata että on olemassa ymmärtäväisiä ihmisiä näin paljon, nöyrä kiitos.


Ja, illalla saimme pojan kanssa lattialla istuvan mieheni raahattua nukkumaan, ei olisi tullut yksin mitään.

Tänä aamuna en saanut miestäni ottamaan lääkkeitään, en saanut vaihtaa kuiviin enkä mennä edes käden matkan päähän, ei auttanut kuin pyytää kotisairaanhoidosta ihminen nostelemaan kaverina ja toimittamaan aamutoimet, sitten sain vuoron terv.kesk.lääkärille, jota kautta hoitoon, en tiedä kuinka tästä eteenpäin, kamalalta tuntui jättää...onneksi en tarvitse nyt puhua ääneeni.

Kiitos.

Pirre* kirjoitti:

Anteeksi ketjun aloittaja, tämä aiheesi meni nyt ihan sivuraiteille takiani, mutta kun teki mieli puhua, en kysynyt neuvoa enkä halunnut sääliä, ihan vaan puhuin että sain ulos jotain mitä sielussa kaiversi.

Niin, kaikille ISO Kiitos, on ollut mukavaa huomata että on olemassa ymmärtäväisiä ihmisiä näin paljon, nöyrä kiitos.


Ja, illalla saimme pojan kanssa lattialla istuvan mieheni raahattua nukkumaan, ei olisi tullut yksin mitään.

Tänä aamuna en saanut miestäni ottamaan lääkkeitään, en saanut vaihtaa kuiviin enkä mennä edes käden matkan päähän, ei auttanut kuin pyytää kotisairaanhoidosta ihminen nostelemaan kaverina ja toimittamaan aamutoimet, sitten sain vuoron terv.kesk.lääkärille, jota kautta hoitoon, en tiedä kuinka tästä eteenpäin, kamalalta tuntui jättää...onneksi en tarvitse nyt puhua ääneeni.

Kiitos.

Lue lisää

Hyvä Pirre, ei ole mitään anteeksi pyytelemisiä, olen aina hyvä kuuntelija ja kanssaeläjä elävässäkin elämässä ja toivon voimia sinulle koko sydämestäni. Oma omaiseni on ollut nyt runsaan vuoden muistisairaiden osastolla ja on käyty läpi myös nämä agressiivisuudet ja muut käytöshäiriöt....
"Mikään inhimillinen ei ole vierasta"... keskustelut voivat rönsyillä minun puolestani vaikka maat ja taivaat, jatketaan ensi vuonnakin...

Pirre* kirjoitti:

Anteeksi ketjun aloittaja, tämä aiheesi meni nyt ihan sivuraiteille takiani, mutta kun teki mieli puhua, en kysynyt neuvoa enkä halunnut sääliä, ihan vaan puhuin että sain ulos jotain mitä sielussa kaiversi.

Niin, kaikille ISO Kiitos, on ollut mukavaa huomata että on olemassa ymmärtäväisiä ihmisiä näin paljon, nöyrä kiitos.


Ja, illalla saimme pojan kanssa lattialla istuvan mieheni raahattua nukkumaan, ei olisi tullut yksin mitään.

Tänä aamuna en saanut miestäni ottamaan lääkkeitään, en saanut vaihtaa kuiviin enkä mennä edes käden matkan päähän, ei auttanut kuin pyytää kotisairaanhoidosta ihminen nostelemaan kaverina ja toimittamaan aamutoimet, sitten sain vuoron terv.kesk.lääkärille, jota kautta hoitoon, en tiedä kuinka tästä eteenpäin, kamalalta tuntui jättää...onneksi en tarvitse nyt puhua ääneeni.

Kiitos.

Lue lisää

Vai noin on pahaksi päässyt teidän tilanne, Pirre*. Pitkään oletkin jaksanut.

Saitkin täältä jo niin paljon ymmärrystä ja rohkaisua, ettei siihen ole juuri
lisättävää. Mutta samaa mieltä olen muiden kanssa. Eikö nyt ole jo aika
luovuttaa ? Ehkä miehesi tekee omaa surutyötään, jättää omia jäähyväisiään,
väkivaltaisella käytöksellä ja tekee siten sinulle helpommaksi luopua ylivoimaisesta taakasta. Etköhän sinä ole hoitotyötä tehnyt riittävästi yhden ihmisen osalle.
Toivotaan, että hoitopaikka löytyy ja saat jäädä ansaitulle "vapaalle" kokoaikaisesta hoitotyöstä

Aloituksesta sen verran, että omat kuvioni menivät hetkessä uusiksi kesän lopulla kun minustakin tuli omaishoitaja - ei samalla tavalla kuin näistä "oikeista", koska puolisoni on vielä "nuori", 61 v, ja hänet katsotaan kuntoutujaksi. Liikuntakyky jää kai jotenkin vajavaiseksi, mutta luonne ei ole muuttunut - ainakaan pahemmaksi..))

Iloinen iso asia oli sitten keväällä syntynyt pikkuprinsessa ja uusi miniäkokelas...
Hyvää mieltä tuli myös siitä, että saimme paljon myötämieltä ja konkreettista apua puolison tapaturman vuoksi.

demeter1 kirjoitti:

Vai noin on pahaksi päässyt teidän tilanne, Pirre*. Pitkään oletkin jaksanut.

Saitkin täältä jo niin paljon ymmärrystä ja rohkaisua, ettei siihen ole juuri
lisättävää. Mutta samaa mieltä olen muiden kanssa. Eikö nyt ole jo aika
luovuttaa ? Ehkä miehesi tekee omaa surutyötään, jättää omia jäähyväisiään,
väkivaltaisella käytöksellä ja tekee siten sinulle helpommaksi luopua ylivoimaisesta taakasta. Etköhän sinä ole hoitotyötä tehnyt riittävästi yhden ihmisen osalle.
Toivotaan, että hoitopaikka löytyy ja saat jäädä ansaitulle "vapaalle" kokoaikaisesta hoitotyöstä

Aloituksesta sen verran, että omat kuvioni menivät hetkessä uusiksi kesän lopulla kun minustakin tuli omaishoitaja - ei samalla tavalla kuin näistä "oikeista", koska puolisoni on vielä "nuori", 61 v, ja hänet katsotaan kuntoutujaksi. Liikuntakyky jää kai jotenkin vajavaiseksi, mutta luonne ei ole muuttunut - ainakaan pahemmaksi..))

Iloinen iso asia oli sitten keväällä syntynyt pikkuprinsessa ja uusi miniäkokelas...
Hyvää mieltä tuli myös siitä, että saimme paljon myötämieltä ja konkreettista apua puolison tapaturman vuoksi.

Lue lisää

"Luopua ylivoimaisesta taakasta", luuletko miehen olevan hänelle pelkkä ylimääräinen taakka?

en usko kirjoitti:

"Luopua ylivoimaisesta taakasta", luuletko miehen olevan hänelle pelkkä ylimääräinen taakka?

En tarkoittanut miestä vaan hänen hoitamistaan. "En usko".
Ei kai miehestä tarvitse luopua, vaikka etsii huojennusta hoitoprosessiin.

demeter1 kirjoitti:

En tarkoittanut miestä vaan hänen hoitamistaan. "En usko".
Ei kai miehestä tarvitse luopua, vaikka etsii huojennusta hoitoprosessiin.

Huomenta demeter.. tuli tuosta mieleen vielä, että kuinka paljon on siitä miehestä enää jäljellä, kun luin Pirren elämästä tuolla alempana tässä ketjussa, tuli mieleen että ei kovinkaan paljon... taitaa olla enemmän sairautta jäljellä kuin sitä toisen henkeä. Ja mä ymmärrän sen että toista hoidetaan niin paljon kuin vaan voi ja sietää jos se toinen on vielä.. öh.. "kotona", tai jos on toivoa siitä että tulee kotiin.

hmp.f kirjoitti:

Huomenta demeter.. tuli tuosta mieleen vielä, että kuinka paljon on siitä miehestä enää jäljellä, kun luin Pirren elämästä tuolla alempana tässä ketjussa, tuli mieleen että ei kovinkaan paljon... taitaa olla enemmän sairautta jäljellä kuin sitä toisen henkeä. Ja mä ymmärrän sen että toista hoidetaan niin paljon kuin vaan voi ja sietää jos se toinen on vielä.. öh.. "kotona", tai jos on toivoa siitä että tulee kotiin.

Lue lisää

Huomenta sinullekin, hmp.f. - ja tietysti kaikille muillekin..))

Hyvin nähty. Tuollainen käsitys minullakin on näistä tietyntyyppisten sairauksien kulusta - enkä nyt välttämättä viittaa täällä puheena olleeseen.

Dementikot saattavat kysyä puolisoltaan, kuka tämä on, mutta niin voi myös omaishoitaja kysyä, ketä hän oikeastaan hoitaa, tuttua vai vierasta....

demeter1 kirjoitti:

Huomenta sinullekin, hmp.f. - ja tietysti kaikille muillekin..))

Hyvin nähty. Tuollainen käsitys minullakin on näistä tietyntyyppisten sairauksien kulusta - enkä nyt välttämättä viittaa täällä puheena olleeseen.

Dementikot saattavat kysyä puolisoltaan, kuka tämä on, mutta niin voi myös omaishoitaja kysyä, ketä hän oikeastaan hoitaa, tuttua vai vierasta....

Lue lisää

Skitson äitini kanssa tein itelleni sellaiset rajat, että kun sairaus ottaa vallan, en voi hoitaa häntä. Kun hän on taas ite paikalla omassa kehossaan, hän on mun vastuuta. Kohtalaisen helppo päätös, kun tuo sairaus on mitä on.

Mutta mä ehdotan kaikille sitä samaa rajaa, ja että se rajan asettaa. "Kun se menee yli tämän, minä nostan kädet." Jonkinlainen oma hoitotestamentti toisten varalle. Sen olen lapsillekin sanonut, että toimikaa näin.

Ei näitä tule mietittyä etukäteen, mutta ehkä pitäisi... eiku ruutupaperi esille ja suunnittelemaan :)

hmp.f kirjoitti:

Skitson äitini kanssa tein itelleni sellaiset rajat, että kun sairaus ottaa vallan, en voi hoitaa häntä. Kun hän on taas ite paikalla omassa kehossaan, hän on mun vastuuta. Kohtalaisen helppo päätös, kun tuo sairaus on mitä on.

Mutta mä ehdotan kaikille sitä samaa rajaa, ja että se rajan asettaa. "Kun se menee yli tämän, minä nostan kädet." Jonkinlainen oma hoitotestamentti toisten varalle. Sen olen lapsillekin sanonut, että toimikaa näin.

Ei näitä tule mietittyä etukäteen, mutta ehkä pitäisi... eiku ruutupaperi esille ja suunnittelemaan :)

Lue lisää

Pfff... hitsin virheet, huoks, lisää kahvia..

hmp.f kirjoitti:

Pfff... hitsin virheet, huoks, lisää kahvia..

Viisas päätös, hmp.f. Siperia opettaa varmasti tässäkin, rajojen asettamisessa. Toisen nahkoihin tai pään sisälle ei voi mennä. Siellä jokainen on meistä yksin.

Myötätunto on arvokas ominaisuus, mutta sairaatkin osaavat käyttää toisen myötätuntoa hyväkseen. Sen olen itse oppinut kantapään kautta - etenkin mielenterveyskuntoutujien kohdalla - heillä kun on usein silmää nähdä ja taito
vetäistä oikeasta narusta...

Jaa-a. Tulevan ennakointi voisi olla paikallaan, mutta mulla kun on sellainen elämänkatsomus, että oikein isot asiat ovat "korkeimmassa käres" niin harvoin niitä tulee ajatelleeksi... Joskus tietysti angsti iskee, kun läheltä näkee, miten voi käydä ikätovereillekin...

demeter1 kirjoitti:

Viisas päätös, hmp.f. Siperia opettaa varmasti tässäkin, rajojen asettamisessa. Toisen nahkoihin tai pään sisälle ei voi mennä. Siellä jokainen on meistä yksin.

Myötätunto on arvokas ominaisuus, mutta sairaatkin osaavat käyttää toisen myötätuntoa hyväkseen. Sen olen itse oppinut kantapään kautta - etenkin mielenterveyskuntoutujien kohdalla - heillä kun on usein silmää nähdä ja taito
vetäistä oikeasta narusta...

Jaa-a. Tulevan ennakointi voisi olla paikallaan, mutta mulla kun on sellainen elämänkatsomus, että oikein isot asiat ovat "korkeimmassa käres" niin harvoin niitä tulee ajatelleeksi... Joskus tietysti angsti iskee, kun läheltä näkee, miten voi käydä ikätovereillekin...

Lue lisää

Ja mä huomaan että mun edellinen viesti oli taas sitä kuin korkealta oksalta kirjoitettu, "minä tiedän, minä itte". Ei pitäis koskaan kiireellä kirjoittaa. Ei mun totuudet kaikille sovi.

Se on yllättävän kova paikka se, kun joutuu sanomaan että nyt ei riitä rahkeet enää. Sitä haluaisi vaan jatkaa ja jatkaa, itsensä, voimavaransa ja vastuunsa. Ja yleensä kun se paikka tulee eteen, käy läpi luopumisen tuskaa samalla. On niin tunteisiinsa ja väsymykseensä kietoutunut ettei näe edes kaikkia ratkaisuja. Näkee kaiken mustavalkoisena. Saattaa jopa joutua taistelemaan muita vastaan, viranomaisia jotka säästävät, muita sukulaisia joilla on omat näkemykset. Siinä sitä sitten heiluu kuin tuuliviiri ja kuluttaa ittensä loppuun. Mua on auttanut se, että on se oma näkemys mietitty jo etukäteen, ei tarvi sitä yrittää vahvistaa kun on heikoimmillaan.

Kaikki sympatiat Pirrelle...

hmp.f kirjoitti:

Ja mä huomaan että mun edellinen viesti oli taas sitä kuin korkealta oksalta kirjoitettu, "minä tiedän, minä itte". Ei pitäis koskaan kiireellä kirjoittaa. Ei mun totuudet kaikille sovi.

Se on yllättävän kova paikka se, kun joutuu sanomaan että nyt ei riitä rahkeet enää. Sitä haluaisi vaan jatkaa ja jatkaa, itsensä, voimavaransa ja vastuunsa. Ja yleensä kun se paikka tulee eteen, käy läpi luopumisen tuskaa samalla. On niin tunteisiinsa ja väsymykseensä kietoutunut ettei näe edes kaikkia ratkaisuja. Näkee kaiken mustavalkoisena. Saattaa jopa joutua taistelemaan muita vastaan, viranomaisia jotka säästävät, muita sukulaisia joilla on omat näkemykset. Siinä sitä sitten heiluu kuin tuuliviiri ja kuluttaa ittensä loppuun. Mua on auttanut se, että on se oma näkemys mietitty jo etukäteen, ei tarvi sitä yrittää vahvistaa kun on heikoimmillaan.

Kaikki sympatiat Pirrelle...

Lue lisää

En minä ainakaan kokenut minkäänlaista "yläpuolelle asettumista" viestissäsi, hmp.f.

Ja eikös lukija viime kädessä päätä, miten viestin ottaa vastaan ?

Omien tuntojen kuvaaminen voi minusta myös palvella muita. Vaikka olemme erilaisia, jotakin samaa meissä silti on. Toinen voi nähdä kirkkaammin sen, minkä itse vain aavistan.

Kerrassaan oivallinen kuvaus (toinen kappale) tuosta prosessista, mihin jokainen läheisensä hoitooon vienyt voi tänä päivänä joutua. Mankelin läpi on mentävä, ja samalla tavalla ajattelen, että kun asiat on tykönään työstänyt on eräällä tavalla haavoittumaton ja valmis siihen, mitä tuleman pitää....

demeter1 kirjoitti:

En minä ainakaan kokenut minkäänlaista "yläpuolelle asettumista" viestissäsi, hmp.f.

Ja eikös lukija viime kädessä päätä, miten viestin ottaa vastaan ?

Omien tuntojen kuvaaminen voi minusta myös palvella muita. Vaikka olemme erilaisia, jotakin samaa meissä silti on. Toinen voi nähdä kirkkaammin sen, minkä itse vain aavistan.

Kerrassaan oivallinen kuvaus (toinen kappale) tuosta prosessista, mihin jokainen läheisensä hoitooon vienyt voi tänä päivänä joutua. Mankelin läpi on mentävä, ja samalla tavalla ajattelen, että kun asiat on tykönään työstänyt on eräällä tavalla haavoittumaton ja valmis siihen, mitä tuleman pitää....

Lue lisää

Kiitos demeter sun lempeydestä.. heti tekee mieli rutata :)

Se kyllä kolahti se sun aiempi viesti myös, se kun kirjoitit myötätunnosta ja sairaista. Kun joku perheessä sairastuu, se koskettaa niin koko perhettä. Ei yksin sitä sairasta. Joskus se on tietty aivan ilmiselvää, mutta ei aina anneta omaisten surulle sijaa :/

hmp.f kirjoitti:

Kiitos demeter sun lempeydestä.. heti tekee mieli rutata :)

Se kyllä kolahti se sun aiempi viesti myös, se kun kirjoitit myötätunnosta ja sairaista. Kun joku perheessä sairastuu, se koskettaa niin koko perhettä. Ei yksin sitä sairasta. Joskus se on tietty aivan ilmiselvää, mutta ei aina anneta omaisten surulle sijaa :/

Lue lisää

Kiitos itsellesi, hmp.f...)) Vastavuoroisuudesta kai tässä on kyse. Se on aina voimaannuttava asia...

Pirre* kirjoitti:

Anteeksi ketjun aloittaja, tämä aiheesi meni nyt ihan sivuraiteille takiani, mutta kun teki mieli puhua, en kysynyt neuvoa enkä halunnut sääliä, ihan vaan puhuin että sain ulos jotain mitä sielussa kaiversi.

Niin, kaikille ISO Kiitos, on ollut mukavaa huomata että on olemassa ymmärtäväisiä ihmisiä näin paljon, nöyrä kiitos.


Ja, illalla saimme pojan kanssa lattialla istuvan mieheni raahattua nukkumaan, ei olisi tullut yksin mitään.

Tänä aamuna en saanut miestäni ottamaan lääkkeitään, en saanut vaihtaa kuiviin enkä mennä edes käden matkan päähän, ei auttanut kuin pyytää kotisairaanhoidosta ihminen nostelemaan kaverina ja toimittamaan aamutoimet, sitten sain vuoron terv.kesk.lääkärille, jota kautta hoitoon, en tiedä kuinka tästä eteenpäin, kamalalta tuntui jättää...onneksi en tarvitse nyt puhua ääneeni.

Kiitos.

Lue lisää

Pirre*
Ymmärsin, että miehesi pääsi jo hoitoon. Koetahan nyt levätä ja ulkoilla. Muistelen, että ulkoilua kaipasit.
Itelläni aina ulkoilu on "selvittänyt päätä". Itkukin laantuu, ainakin jos on pakkasta :)
Yöt varmaan tuntuvat pitkiltä kun kuuntelet olemattomia ääniä vanhasta tottumuksesta tai sitten nukut kuin tukki.
Lämmöllä

-kantsii pitää se kuusi siel nurkas, ja sit laittaa se suoraan juhannuskokkoon kesäkuus...kätevää, vai mitä... :)

Minullekin kuusen poistaminen merkitsee kevään ja valoisn ajan alkua. Harvoin maltan odottaa loppiaiseen vaan kuusi sun muuut joulukoristeet saavat kyytiä kaappeihin jo aiemmin.

äijä. kirjoitti:

-kantsii pitää se kuusi siel nurkas, ja sit laittaa se suoraan juhannuskokkoon kesäkuus...kätevää, vai mitä... :)

No olis kyllä aika kätsyä, juhannushan on ihan kohta täällä kuitenkin, äijän lempiaikaa, otaksun :)

.Siilimuori kirjoitti:

Minullekin kuusen poistaminen merkitsee kevään ja valoisn ajan alkua. Harvoin maltan odottaa loppiaiseen vaan kuusi sun muuut joulukoristeet saavat kyytiä kaappeihin jo aiemmin.

Lue lisää

Joo, samoin :) kaikki blingbling on ihan kivaa kun marraskuun on kitunut pimeässä. Ja suklaa ja viini ja kaikki herkut maistuu kun ahertanut pitkään... Kyl vaan kaikkeen kyllästyy silti. Alkaa tehdä mieli puhdasta ja tilaa, vettä ja kaurapuuroa :) Tammikuu on hyvä aika kaikenlaiselle puhdistukselle.

hmp.f kirjoitti:

Joo, samoin :) kaikki blingbling on ihan kivaa kun marraskuun on kitunut pimeässä. Ja suklaa ja viini ja kaikki herkut maistuu kun ahertanut pitkään... Kyl vaan kaikkeen kyllästyy silti. Alkaa tehdä mieli puhdasta ja tilaa, vettä ja kaurapuuroa :) Tammikuu on hyvä aika kaikenlaiselle puhdistukselle.

Lue lisää

Joo, esim vähäsokerinen tammikuu kuulostaa hyvältä idealta :).

Ei joulussa mitään rasittavaa ollut.

Välivuosi takana, välivuosi edessä.

Nyt on elettävä kuin viimeistä päivää, alkaa uusivuosi uusine aatoksineen odotuksia on, ajatuksia suunnittelua jos ei olisi nii tuntuisi tyhjältä.

€-- kirjoitti:

Nyt on elettävä kuin viimeistä päivää, alkaa uusivuosi uusine aatoksineen odotuksia on, ajatuksia suunnittelua jos ei olisi nii tuntuisi tyhjältä.

Oikein aina pitää kahtoa etiäppäin ja olla tulevaisuudensuunnitelmia. Muutoin menee aika näköalattomaksi elämä.

.Siilimuori kirjoitti:

Oikein aina pitää kahtoa etiäppäin ja olla tulevaisuudensuunnitelmia. Muutoin menee aika näköalattomaksi elämä.

Niin joulupyhät hujahti melko yksin, tyttär lapsensa kans piti tulla pariksi päivää mutta tulivat kipiäksi, no ei se mitään tulevat loppiaisen aikaan.
On se mukavaa kun kevättä ja kesää kohti mennää ja pääsee taas poies kaupungista, kovasti oon panostanu siihen.
Luntakin on tullu vähän joten kohta saavat ladut hiihtämistä varten.

€-- kirjoitti:

Niin joulupyhät hujahti melko yksin, tyttär lapsensa kans piti tulla pariksi päivää mutta tulivat kipiäksi, no ei se mitään tulevat loppiaisen aikaan.
On se mukavaa kun kevättä ja kesää kohti mennää ja pääsee taas poies kaupungista, kovasti oon panostanu siihen.
Luntakin on tullu vähän joten kohta saavat ladut hiihtämistä varten.

Lue lisää

No voi harmistus, varmaan keljutti kun eivät päässeet tulemaankaan. Mutta onneksi ilo kuitenkin on edessäpäin.M eidänkin lähipiirissä on lapset ja vähän aikuisetkin sairastaneet niin että harmittavia kyläilyjen peruuntumisia on sattunut mutta sitten ku paranee jaksaa kyläilläkin.

Se on kyllä huippua kun kevättä kohde ollaan huimaa vauhtia menossa, ainakin kukonaskelin :). Aattelin käydä ostamassa ihtelleni ne uudet sukset, joista olen pitkään jo haaveilut. Jos vaikka harjoittelisi taas hiihtämistä.

.Siilimuori kirjoitti:

No voi harmistus, varmaan keljutti kun eivät päässeet tulemaankaan. Mutta onneksi ilo kuitenkin on edessäpäin.M eidänkin lähipiirissä on lapset ja vähän aikuisetkin sairastaneet niin että harmittavia kyläilyjen peruuntumisia on sattunut mutta sitten ku paranee jaksaa kyläilläkin.

Se on kyllä huippua kun kevättä kohde ollaan huimaa vauhtia menossa, ainakin kukonaskelin :). Aattelin käydä ostamassa ihtelleni ne uudet sukset, joista olen pitkään jo haaveilut. Jos vaikka harjoittelisi taas hiihtämistä.

Lue lisää

Jee hiihtämisestä tykkään enempi kuin kävelemisestä, tossa parinsadan metrin päässä on yleensä latu kunhan saavat kuntoon ja jäällä oleva latu melkein vieressä kunhan jäät vahvistuvat, joskus on hyvät on hyvät kelit siellä nii ei tarvii latujakaan otan silloin repun ja evästä nii saatan hiljakseen hiihdellä päivänkin. Nyt oon vain makoillu vain härskisti on ollu vähän kylmää ulkosalla, syöny ja lihotellu kuvetta hohhoijaa.

€-- kirjoitti:

Jee hiihtämisestä tykkään enempi kuin kävelemisestä, tossa parinsadan metrin päässä on yleensä latu kunhan saavat kuntoon ja jäällä oleva latu melkein vieressä kunhan jäät vahvistuvat, joskus on hyvät on hyvät kelit siellä nii ei tarvii latujakaan otan silloin repun ja evästä nii saatan hiljakseen hiihdellä päivänkin. Nyt oon vain makoillu vain härskisti on ollu vähän kylmää ulkosalla, syöny ja lihotellu kuvetta hohhoijaa.

Lue lisää

Minusta käveleminenkin on kivaa, saapi samalla raitista happea, tosin nyt on kuten sanoitkin vähän turhan raitista. Aamulla 21.7 asteta pakkasta. Sainpahan viimein tehä pari jäälyhtyä portinpieliin. Meilläin on tuossa aikaste lähellä latu ja joen jäällekin pääsee sitten hiihtelemään, kunhan se nyt ensin jäätyy, noh keväällä aurinkoisille hangille viimeistään joen jäälle. Juu, kahvia tai kuumaa mehua pulloon ja muuta evästä ni mikäs se somempaa vaikka nuotiota tehä tai laavulla istua makkaraa paistamassa :).

Mun joulu meni sukkelaan vähän niinkuin huomaamati, aattoilta töissä ja joulupäivä vapaata ihmetellessä. Tapaninpäivä-ajelut on tehty ja kummityttö tullenee huomenna yökylään, kuulostaa et on parantunu.

Just tuossa jonkun kanssa puhuttiin et kyllä niitä yökkäripäiviäkin pitää olla, voi hyvillä mielin lueskella, kattoa töllötintä ja välillä syödä, sitten arvostaa taas sitäkin muuta touhotusta ja menemistä. Ja jouluhan on siihen oivaa aikaa kun on lupakin hiljentyä.

Juu huoks, sen verta on tullut syötyä vuoroin suolaista ja maikiaa jotta tänä aamuna piti käväistä jo kuntosalilla antamassa kropalle vähän kurinpalautusta Kyllä maistuikin talakkuna sitten hyvältä :).

"korpikirjailija"

Haluaisitko että kertoisin perhe-elämästämme silloin kun veljeni oli pieni ja
hento?
Minäkin asuin vielä kotona ja iso-veljenä.
Emme pysyneet pikku-veljinä.
Tarvittaessa kirjoittaisin pitkään ja hartaasti. :)
Useinkin.

Kyl sää sit oot kauhee...

yst.

H.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Haluaisitko että kertoisin perhe-elämästämme silloin kun veljeni oli pieni ja
hento?
Minäkin asuin vielä kotona ja iso-veljenä.
Emme pysyneet pikku-veljinä.
Tarvittaessa kirjoittaisin pitkään ja hartaasti. :)
Useinkin.

Kyl sää sit oot kauhee...

yst.

H.

Lue lisää

Sinulla on täysi vapaus kirjoittaa asioista kuten minullakin. Sinulla on oikeus kertoa asioita, jotka koet kulloinkin tärkeiksi. Itse koin tärkeäsi matkata menneeseen ja palata tähän hetkeen ja rakensin palasista sillan tulevaan.

Niin ja voit ohittaa, tietty, vaan et pysty ;))

korpikirjailija kirjoitti:

Sinulla on täysi vapaus kirjoittaa asioista kuten minullakin. Sinulla on oikeus kertoa asioita, jotka koet kulloinkin tärkeiksi. Itse koin tärkeäsi matkata menneeseen ja palata tähän hetkeen ja rakensin palasista sillan tulevaan.

Niin ja voit ohittaa, tietty, vaan et pysty ;))

Lue lisää

"korpikirjailija"

Nii...i
Palstalla tulee usein vastaan tuo lemppari-juttu.
Ei vaan voi ohittaa sillee.
Vaikka olisi kirjoitus kuinka surkea ja avuton.
En kuitenkaan voi toteuttaa toivettasi.
Jos alkaisin itsestäni kirjoittaa, tuntisin että olen vanha, eikä minulle ole
mitään uutta enää.
Lukijanikin saattaisivat alkaa ajatella että en kykene enää uuteen romantiikkaan.
Vanhoja vain kelaan :)

H.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Nii...i
Palstalla tulee usein vastaan tuo lemppari-juttu.
Ei vaan voi ohittaa sillee.
Vaikka olisi kirjoitus kuinka surkea ja avuton.
En kuitenkaan voi toteuttaa toivettasi.
Jos alkaisin itsestäni kirjoittaa, tuntisin että olen vanha, eikä minulle ole
mitään uutta enää.
Lukijanikin saattaisivat alkaa ajatella että en kykene enää uuteen romantiikkaan.
Vanhoja vain kelaan :)

H.

Lue lisää

Vanhahan sinä todella olet, kun et edes muista, kuinka paljon olet täällä itsestäsi kirjoittanut ja meenneestä elämästäsi.

voi pyhä jysäys kirjoitti:

Vanhahan sinä todella olet, kun et edes muista, kuinka paljon olet täällä itsestäsi kirjoittanut ja meenneestä elämästäsi.

"voi pyhä jysäys"

En kai se minä ole...
Jolle usein kommentoidaan: Minä, minä, minä...?
Sillee ärtyisästi.
Pitäisiköhän minun laittaa enämpi: Sinä, sinä, sinä...
Olisi kiva, kun kaikki kirjoittaisivat enemmän toisistaan.
Vaikka kuinka nimmari ällöttäisi, laittaisi jotain kilttiä hali-nallea.

H.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Nii...i
Palstalla tulee usein vastaan tuo lemppari-juttu.
Ei vaan voi ohittaa sillee.
Vaikka olisi kirjoitus kuinka surkea ja avuton.
En kuitenkaan voi toteuttaa toivettasi.
Jos alkaisin itsestäni kirjoittaa, tuntisin että olen vanha, eikä minulle ole
mitään uutta enää.
Lukijanikin saattaisivat alkaa ajatella että en kykene enää uuteen romantiikkaan.
Vanhoja vain kelaan :)

H.

Lue lisää

Tuskin sen hauskempaa tulee vastaan kuin se kun katsoit isän kanssa ikkunasta kun äiti tuli polkupyörällä viimeiseltä postinjakoreissulta ennen joulua. Sen voisit kertoa vaikka uudestaan.

YST. K.

ihan.oikeesti kirjoitti:

Tuskin sen hauskempaa tulee vastaan kuin se kun katsoit isän kanssa ikkunasta kun äiti tuli polkupyörällä viimeiseltä postinjakoreissulta ennen joulua. Sen voisit kertoa vaikka uudestaan.

YST. K.

Lue lisää

"ihan.oikeesti"

Siitä oli hauska kertoa.
Itsekin kannoin postia kahtena vuotena.
Ala-ikäinen olin kun kaaduin minäkin pihassa.
Vanhempani eivät moittineet.
Viisaina tiesivät että en minä ottanut.
Aikuiset antoivat.
Hyvät tarinat menevät pilalle, jos niitä jatkuvasti jankutetaan.
Siksi huomautan aina että olen tuosta jo kirjoittanut aiemmin.

H.

hunksz kirjoitti:

"ihan.oikeesti"

Siitä oli hauska kertoa.
Itsekin kannoin postia kahtena vuotena.
Ala-ikäinen olin kun kaaduin minäkin pihassa.
Vanhempani eivät moittineet.
Viisaina tiesivät että en minä ottanut.
Aikuiset antoivat.
Hyvät tarinat menevät pilalle, jos niitä jatkuvasti jankutetaan.
Siksi huomautan aina että olen tuosta jo kirjoittanut aiemmin.

H.

Lue lisää

Hunksz@

Mietin miksi se itsestä kirjoittaminen koetaan vaikeaksi. Kaikki kirjoittaa omista kokemuksistaan, jotkut harvat wikistä.

Tiedepohjainen keskustelu ei kanna se on nähty. Tavalliset arjen jutut kantavat ja niissä arjen jutuissa on minä minä minä aina voimakkaasti mukana.

Kävin blogissani, suurin osa blogini lukijoista tulee suomi24:stä toinen ahkera lukijaryhmä tulee facebookista.

Kummasti asiani kiinnostaa ja kivahan se on jos joku löytää jotain itselleen kirjoituksistani vaikkapa vain aloituksen aiheen tai sananalaskuja hyötykäyttöön..

Kuulostaa Pirre aika hankalalta.

Hyötyisikös miehesi vaikka jostain osastohotojaksosta, jossa vähän katottaisiin sitä käyttäytymistä ja oisko vaikka lääkityksessä kohentamista. Ei kai kenenkään tarvitse pieksättää itseään vaikka kuinka lähimmäisenrakkautta tuntisi hoidokkiaan kohtaan?Apuahan mies käytöksensä hillitsemiseen tarvitsee, tuskin terveenä noin käyttäytyisi vai kuinka?

.Siilimuori kirjoitti:

Kuulostaa Pirre aika hankalalta.

Hyötyisikös miehesi vaikka jostain osastohotojaksosta, jossa vähän katottaisiin sitä käyttäytymistä ja oisko vaikka lääkityksessä kohentamista. Ei kai kenenkään tarvitse pieksättää itseään vaikka kuinka lähimmäisenrakkautta tuntisi hoidokkiaan kohtaan?Apuahan mies käytöksensä hillitsemiseen tarvitsee, tuskin terveenä noin käyttäytyisi vai kuinka?

Lue lisää

Ei selvin päin.

En tiedä mitä tekisin, päivystys on n. 80 kilsan päässä, kun pääsis huomiseen, ei hän lyötyä saa mutta tarttuu kiinni ja kovasti vääntää, entinen ruhje käsivarresta hädin parantunu, ja kun pitää auttaa istumaan niin pakko mennä lähelle, eikä saisi liikutta eikä sanoa mitään, mahoton päänsärkyki tässä monen päivän jännittämisestä.

Huomenna mie vien hänet jonnekin, en jaksa enää, saavat kattoa sen lääkityksen. Ensi kuun puolella oisi neurologin vuoro, en tiedä pitäsikö vaatia vielä altzhaimer tutkimuksetkin, kun on jotenkin sen oloinen :(

Pirre* kirjoitti:

Ei selvin päin.

En tiedä mitä tekisin, päivystys on n. 80 kilsan päässä, kun pääsis huomiseen, ei hän lyötyä saa mutta tarttuu kiinni ja kovasti vääntää, entinen ruhje käsivarresta hädin parantunu, ja kun pitää auttaa istumaan niin pakko mennä lähelle, eikä saisi liikutta eikä sanoa mitään, mahoton päänsärkyki tässä monen päivän jännittämisestä.

Huomenna mie vien hänet jonnekin, en jaksa enää, saavat kattoa sen lääkityksen. Ensi kuun puolella oisi neurologin vuoro, en tiedä pitäsikö vaatia vielä altzhaimer tutkimuksetkin, kun on jotenkin sen oloinen :(

Lue lisää

Selvin päin? Mistä hän saa viinaa?
Ei ehkä ole päivystysasia jos pitempään jatkunut kuitenkin. Jos pitää auttaa istumiseen nousemisesakin, anna maata, siinähän nukkuu :)). Ei ku oikeesti tietenki vaikea antaa neuvoja näin kun ei tunne tai tiedä tapausta, mutta se mikä on varmaa, pieksättää ei kenenkään kannata antaa.

.Siilimuori kirjoitti:

Selvin päin? Mistä hän saa viinaa?
Ei ehkä ole päivystysasia jos pitempään jatkunut kuitenkin. Jos pitää auttaa istumiseen nousemisesakin, anna maata, siinähän nukkuu :)). Ei ku oikeesti tietenki vaikea antaa neuvoja näin kun ei tunne tai tiedä tapausta, mutta se mikä on varmaa, pieksättää ei kenenkään kannata antaa.

Lue lisää

Niin aikoinaan otti alkoa viikonloppuisin runsaastikin ja silloin oli pahapäinen, mutta nyt ei viinasta saa fiiliksiä parkinsonin taudin takia, eli ei ota oikeastaan yhtään, mutta tuo perussairaus alkaa olla siinä vaiheessa ettei kotona hoitamisesta tule kertakaikkiaan mitään, kyl se on nyt jo realismia,sairastanut -99 lähtien tuota parkkista, Nyt on tullut vihaisuus, muistamattomuus, harhat, ja kottiin on aina lähössä vaikka omassa olohuoneessa istuu, ja tekee töitä..olevinaan, lastaa autoon työkaluja jne., jne. kurjaa tää elämä.

Nyt putosi, tai liukui nojatuolista lattialle enkä mie saa häntä ylös, odottelen tässä että poikamme tulee avuksi. Tämmönen joulu meillä täällä..

Pirre* kirjoitti:

Niin aikoinaan otti alkoa viikonloppuisin runsaastikin ja silloin oli pahapäinen, mutta nyt ei viinasta saa fiiliksiä parkinsonin taudin takia, eli ei ota oikeastaan yhtään, mutta tuo perussairaus alkaa olla siinä vaiheessa ettei kotona hoitamisesta tule kertakaikkiaan mitään, kyl se on nyt jo realismia,sairastanut -99 lähtien tuota parkkista, Nyt on tullut vihaisuus, muistamattomuus, harhat, ja kottiin on aina lähössä vaikka omassa olohuoneessa istuu, ja tekee töitä..olevinaan, lastaa autoon työkaluja jne., jne. kurjaa tää elämä.

Nyt putosi, tai liukui nojatuolista lattialle enkä mie saa häntä ylös, odottelen tässä että poikamme tulee avuksi. Tämmönen joulu meillä täällä..

Lue lisää

Jaksamista varmasti vaatii ja joskushan tulee eteen sekin seikka et pää tulee vetävän käteen. Toisin sanoen tulee vastaan hoitajan jaksamisenkin raja.

Pirre* kirjoitti:

Niin aikoinaan otti alkoa viikonloppuisin runsaastikin ja silloin oli pahapäinen, mutta nyt ei viinasta saa fiiliksiä parkinsonin taudin takia, eli ei ota oikeastaan yhtään, mutta tuo perussairaus alkaa olla siinä vaiheessa ettei kotona hoitamisesta tule kertakaikkiaan mitään, kyl se on nyt jo realismia,sairastanut -99 lähtien tuota parkkista, Nyt on tullut vihaisuus, muistamattomuus, harhat, ja kottiin on aina lähössä vaikka omassa olohuoneessa istuu, ja tekee töitä..olevinaan, lastaa autoon työkaluja jne., jne. kurjaa tää elämä.

Nyt putosi, tai liukui nojatuolista lattialle enkä mie saa häntä ylös, odottelen tässä että poikamme tulee avuksi. Tämmönen joulu meillä täällä..

Lue lisää

Taitaisi olla parasta Pirre että menisitte poikanne kanssa sinne kuntanne vanhustenhoitovastaavan sekä lääkärin luokse ja kertoisitte että nyt ei isää ja aviomiestä voi enää kotona hoitaa. Ja että tilanne on akuutti.

hytinä kirjoitti:

Taitaisi olla parasta Pirre että menisitte poikanne kanssa sinne kuntanne vanhustenhoitovastaavan sekä lääkärin luokse ja kertoisitte että nyt ei isää ja aviomiestä voi enää kotona hoitaa. Ja että tilanne on akuutti.

Lue lisää

Minun nähdäkseni Pirre on viisas nainen, tietää mitä tekee. Mutta kun rakkaus on niin monipiippuinen sekamelska.

hytinä kirjoitti:

Taitaisi olla parasta Pirre että menisitte poikanne kanssa sinne kuntanne vanhustenhoitovastaavan sekä lääkärin luokse ja kertoisitte että nyt ei isää ja aviomiestä voi enää kotona hoitaa. Ja että tilanne on akuutti.

Lue lisää

Aina mie aattelen että huomenna, ja huomenna mie aattelen että huomenna, jne., se on vaikea päätös, ei sitä usko ennen kuin kokee.., mutta joku ratkaisu on pakko tehä, kohta..

Pirre* kirjoitti:

Aina mie aattelen että huomenna, ja huomenna mie aattelen että huomenna, jne., se on vaikea päätös, ei sitä usko ennen kuin kokee.., mutta joku ratkaisu on pakko tehä, kohta..

Lue lisää

Jouluaatonaattona sain puhelun nuoruuden ystävältäni. Yleensä kun hän soittaa hän on humalassa.

Viimeiset neljäkymmentä vuotta hän on tehnyt avioeroa viinaan menevästä miehestään. Hän on kertonut, että kun on kerran avioliittoon mennyt ei hän pysty eikä voi erota vaikka elämä on helvettiä. Päätöstä hän on vatvonut ja vatvonut ja alkanut käyttämään yhä enempi ja enempi alkoholia. En usko, että sinä sortuisit alkoholismiin, mutta kauanko jaksat terveenä.

Toivotan sinulle Hyvää Uutta Vuotta Pirre!

Pirre* kirjoitti:

Aina mie aattelen että huomenna, ja huomenna mie aattelen että huomenna, jne., se on vaikea päätös, ei sitä usko ennen kuin kokee.., mutta joku ratkaisu on pakko tehä, kohta..

Lue lisää

Kyllä minäkin yhtyisin noihin muihin tuolla ylempänä jotka ehdottivat että veisitte nyt miehesi hoitoon ainakin joksikin aikaa. Nähdäkseni tilanne on tosi vaikea ja mitä iloa siitä on sitten kenellekään jos sinulta voimat loppuvat kokonaan?
En sinuna eneää odottaisi mitään. Rakkaus, auttamishalu ja solidaarisuus ovat kantaneet sinua pitkään, mutta nyt miehesi tarvitsee enemmän apua kuin mitä sinä voit yksinäsi antaa.
Toivon että tätä kirjoittaessani on poikasi tullut jo avuksesi ja olette tehneet yhdessä päätöksen miehesi hoidosta.

Paloma.se.co kirjoitti:

Kyllä minäkin yhtyisin noihin muihin tuolla ylempänä jotka ehdottivat että veisitte nyt miehesi hoitoon ainakin joksikin aikaa. Nähdäkseni tilanne on tosi vaikea ja mitä iloa siitä on sitten kenellekään jos sinulta voimat loppuvat kokonaan?
En sinuna eneää odottaisi mitään. Rakkaus, auttamishalu ja solidaarisuus ovat kantaneet sinua pitkään, mutta nyt miehesi tarvitsee enemmän apua kuin mitä sinä voit yksinäsi antaa.
Toivon että tätä kirjoittaessani on poikasi tullut jo avuksesi ja olette tehneet yhdessä päätöksen miehesi hoidosta.

Lue lisää

Helppo leikkiä juryn jäsentä, kun itsellä ei ole Pirren kaltaisia tunnesiteitä mieheen.
Rakkaus ei aina kulje järjen jäljessä, käsi kädessä.
Voi vain kuvitella itseään Pirren osassa.

.--. kirjoitti:

Helppo leikkiä juryn jäsentä, kun itsellä ei ole Pirren kaltaisia tunnesiteitä mieheen.
Rakkaus ei aina kulje järjen jäljessä, käsi kädessä.
Voi vain kuvitella itseään Pirren osassa.

Lue lisää

Et tunnu olevan järjen jättiläinen sinäkään kun kannustavat kommentiti Pirrelle ärsyttävät.

Korppis* kirjoitti:

Et tunnu olevan järjen jättiläinen sinäkään kun kannustavat kommentiti Pirrelle ärsyttävät.

Osta uudet klasit, saat kolmet yksien hinnalla. Minähän en sinulle vastannut. Hieman tarkkuutta, syystä tai toisesta.

Järjen jättiläinen, sinäkö sitä leikit? Titi-nalle?

.--. kirjoitti:

Helppo leikkiä juryn jäsentä, kun itsellä ei ole Pirren kaltaisia tunnesiteitä mieheen.
Rakkaus ei aina kulje järjen jäljessä, käsi kädessä.
Voi vain kuvitella itseään Pirren osassa.

Lue lisää

Tilanne on harvinaisen selvä ulkoapäin katsottuna, mutta ymmärrän täysin miksi se on Pirrelle vaikea. Päätös on tietenkin hänen omansa, mutta mielestäni hän on halunnut kuulla mielipiteitämme asiasta.
Halusin vain sanoa että vaikka se vaikealta tuntuisikin minä hänen sijassaan todennäköisesti olisin jo hakenut ulkopuolista apua. Ei se tarkoita sitä etteikö hän edelleen rakastaisi miestään.

Paloma.se.co kirjoitti:

Tilanne on harvinaisen selvä ulkoapäin katsottuna, mutta ymmärrän täysin miksi se on Pirrelle vaikea. Päätös on tietenkin hänen omansa, mutta mielestäni hän on halunnut kuulla mielipiteitämme asiasta.
Halusin vain sanoa että vaikka se vaikealta tuntuisikin minä hänen sijassaan todennäköisesti olisin jo hakenut ulkopuolista apua. Ei se tarkoita sitä etteikö hän edelleen rakastaisi miestään.

Lue lisää

Tää oli sitten pisteille viivalle ja pilkuille joka oli eriävää mieltä.

Pirre* kirjoitti:

Aina mie aattelen että huomenna, ja huomenna mie aattelen että huomenna, jne., se on vaikea päätös, ei sitä usko ennen kuin kokee.., mutta joku ratkaisu on pakko tehä, kohta..

Lue lisää

Pirre, Yritä muistaa edes välillä, että sinulla on velvollisuuksia myös itseäsi kohtaan.Toivottavasti ehdit ja pääset kokemaan myös hyviä hetkiä tulevana vuonna.

Ihailen jaksamistasi, mutta yritä järjestää parempia päiviä ja hetkiä itsellesikin - edes joskus. Osaisitko esittää vaatimuksia? Jospa huomaat heti seuraavana arkipäivänä, että huominen on tänään!

Pirre* kirjoitti:

Aina mie aattelen että huomenna, ja huomenna mie aattelen että huomenna, jne., se on vaikea päätös, ei sitä usko ennen kuin kokee.., mutta joku ratkaisu on pakko tehä, kohta..

Lue lisää

Huomenta Pirre*
Ymmärsin, että miehesi on isokokoinen ja aggressiivisena nyrkissä on ainkin tuplasti voimaa.
Jospa se huominen olisi tänään. Ettei kävisi niin, että jossain vaiheessa makaatte molemmat avuttomina ja loukkaantuneina lattialla.
Sinulla onPirre* äitini ja isoäitinä paljon annettavaa ja elämää edessäpäin.
Ethän sinä heitteille ole miestäsi jättämässä vaan antamassa auttaviin ja väkeviin käsiin.
Lämmöllä!

eräs emppis kirjoitti:

Huomenta Pirre*
Ymmärsin, että miehesi on isokokoinen ja aggressiivisena nyrkissä on ainkin tuplasti voimaa.
Jospa se huominen olisi tänään. Ettei kävisi niin, että jossain vaiheessa makaatte molemmat avuttomina ja loukkaantuneina lattialla.
Sinulla onPirre* äitini ja isoäitinä paljon annettavaa ja elämää edessäpäin.
Ethän sinä heitteille ole miestäsi jättämässä vaan antamassa auttaviin ja väkeviin käsiin.
Lämmöllä!

Lue lisää

"Pirre"
Jokaisella oma "via dolorosansa" Simon Kyreneläinen kantoi loppumatkan
Jeesuksen ristiä. Anna sinäkin toisten auttaa.

eräs emppis kirjoitti:

Huomenta Pirre*
Ymmärsin, että miehesi on isokokoinen ja aggressiivisena nyrkissä on ainkin tuplasti voimaa.
Jospa se huominen olisi tänään. Ettei kävisi niin, että jossain vaiheessa makaatte molemmat avuttomina ja loukkaantuneina lattialla.
Sinulla onPirre* äitini ja isoäitinä paljon annettavaa ja elämää edessäpäin.
Ethän sinä heitteille ole miestäsi jättämässä vaan antamassa auttaviin ja väkeviin käsiin.
Lämmöllä!

Lue lisää

Yhdyn tuohon kommenttiin.
Vaikuttaa kirjoitusten perusteella siltä että mies on sairas eikä itse ehkä hallitse käyttäytymistään ja muu perhe kärsii. Kannattaako antaa tällaisen olla useamman henkilön elämän tirehtöörinä. Pirre voisi ottaa ohjat omiin käsiinsä terveenä, empaattisena, hyväsydämisenä ja rakastavanakin ja rakastaa ,myös itseään sen verran että järjestää itselleen siedettävän elämän vaikka miestään ei hylkääkkään. Samalla näyttää pojalleenkin että kaikkia tyydyttävä ratkaisu hyvän elämän puolesta ja järjestämiseksi löyty aina.Että hankliikin asioihin löytyy aina ratkaisu jos itse tahtoo ja yrittää.

Mutta suurin vaikeus lienee tehdä se päätös alkaa toteuttaa muutosta.

.--, kirjoitti:

Osta uudet klasit, saat kolmet yksien hinnalla. Minähän en sinulle vastannut. Hieman tarkkuutta, syystä tai toisesta.

Järjen jättiläinen, sinäkö sitä leikit? Titi-nalle?

Lue lisää

Et sinä minulle vastannut vaan palomalle.

Olen kuitenkin erimieltä sinun sanomastasi, että helppo leikkiä jyryn jäsentä kun itsellä ei ole Pirren kaltaisia tunnesiteitä mieheen. Jyryssä on useita ihmisiä, joten viittasit useampaan aikaisempaan vastaukseen. Se oli sanomasi ja lisäsit oman, syvän empatiasi asettuessasi rakkauden sitein Pirren asemaan.

Ja paskat sanon minä.

Uskon kaikkien kirjoittajien kannustavan sydämestään Pirreä kukin omilla ajatuksillaan.

Rakkaus on jo sairauden tuossa vaiheessa pois haihtunut tunne, jäljellä on hoitosuhde, huoli sekä suru kumppanin vaipuessa yhä syvemmälle sairauden syöveriin. Paluuta ei ole. Tosiasioita, johon rakkauteen viittaus ontuu.

Meillä on oikeus elää myös itsellemme. Jos elämme muille ja unohdamme itsemme oma elämämme jää elämättä. Jäämme lopuksi yksin ja mietimme minne elämäni katosi.

Kirjoitin tuonne ylemmäksi katselleeni videoita menneestä. Niin moni on poistunut elämästäni, mutta eivät unohtuneet. Rakkaus elää sydämessä kaipauksena. En kuitenkaan kanna surua mukanani. Kun itse jatkan huolehtia itsestäni ja elää itselleni, jaksan siten olla hyvä äiti lapsilleni.

Sinullahan ei ole lapsia vain mies ja rakkaus, sellainen elämä ei kaikille riitä.

Titi-Nalle on kaukana minusta.

Pirre* kirjoitti:

Niin aikoinaan otti alkoa viikonloppuisin runsaastikin ja silloin oli pahapäinen, mutta nyt ei viinasta saa fiiliksiä parkinsonin taudin takia, eli ei ota oikeastaan yhtään, mutta tuo perussairaus alkaa olla siinä vaiheessa ettei kotona hoitamisesta tule kertakaikkiaan mitään, kyl se on nyt jo realismia,sairastanut -99 lähtien tuota parkkista, Nyt on tullut vihaisuus, muistamattomuus, harhat, ja kottiin on aina lähössä vaikka omassa olohuoneessa istuu, ja tekee töitä..olevinaan, lastaa autoon työkaluja jne., jne. kurjaa tää elämä.

Nyt putosi, tai liukui nojatuolista lattialle enkä mie saa häntä ylös, odottelen tässä että poikamme tulee avuksi. Tämmönen joulu meillä täällä..

Lue lisää

Pirrelle.
Luin monet järkevät kommentit mitkä sulle oli osoitettu.
Osaan myötäelää tilanteesi koska mulla on myös erittäin kova hoivavietti,ns omistaan huolehtiminen on kunnia asia mulle.
Jos tuntisin sen pettäneeni häpeisin silmät päästäni,uskon sun tuntevan samoin.
Mullekkin tuli tilanne jossa oli pakko päästää irti ,tee sinäkin samoin ja kun myöhemmin asiaa ajattelet niin huomaat pitäneesi sen minkä kerran lupasit.
Keräämällä nyt voimia jaksat huollehtia ja rakastaa paljon pitempään.
Voimia arkeesi.

koti-kiusattu kirjoitti:

Pirrelle.
Luin monet järkevät kommentit mitkä sulle oli osoitettu.
Osaan myötäelää tilanteesi koska mulla on myös erittäin kova hoivavietti,ns omistaan huolehtiminen on kunnia asia mulle.
Jos tuntisin sen pettäneeni häpeisin silmät päästäni,uskon sun tuntevan samoin.
Mullekkin tuli tilanne jossa oli pakko päästää irti ,tee sinäkin samoin ja kun myöhemmin asiaa ajattelet niin huomaat pitäneesi sen minkä kerran lupasit.
Keräämällä nyt voimia jaksat huollehtia ja rakastaa paljon pitempään.
Voimia arkeesi.

Lue lisää

Äiti/lapsi, isä/lapsi suhde on erilainen kuin parisuhde. Sinä isänä, minä äitinä seison loppuun asti lapsiemme rinnalla, tapahtuipa mitä hyvänsä.

Parisuhteessa rakkauden tunne on erilainen kuin isä/lapsi suhteessä. Parisuhteessa olet kykenevä jättämään puolisosi vaikka vielä ns. rakastat häntä, mutta et voi jatkaa oman itsesi hyvinvoinnin vuoksi.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni kommentistasi joka myöräilee omaani.

Pirre* kirjoitti:

Ei selvin päin.

En tiedä mitä tekisin, päivystys on n. 80 kilsan päässä, kun pääsis huomiseen, ei hän lyötyä saa mutta tarttuu kiinni ja kovasti vääntää, entinen ruhje käsivarresta hädin parantunu, ja kun pitää auttaa istumaan niin pakko mennä lähelle, eikä saisi liikutta eikä sanoa mitään, mahoton päänsärkyki tässä monen päivän jännittämisestä.

Huomenna mie vien hänet jonnekin, en jaksa enää, saavat kattoa sen lääkityksen. Ensi kuun puolella oisi neurologin vuoro, en tiedä pitäsikö vaatia vielä altzhaimer tutkimuksetkin, kun on jotenkin sen oloinen :(

Lue lisää

Pirrelle menee myös ajatukseni...

Ihminen ajautuu mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin kun se tulee silleen hivuttaen, ei yhtäkkiä. Aattelee että kyllä minä kestän vielä tämän.. ja niin kestääkin yleensä.

Muista Pirre itekin jutella aivomesti sun tilanteesta miehesi lääkärin kanssa! Mitään salaamatta, vaikka tuntuukin kavalalta.

Se voi olla sun miehellesikin parempi, ammattilaiset voi nähdä asioita mitä sinä et voi, lääkityksestä, sairaudesta.. Jos ei miehesi ole jo sen pisteen yli mennyt että tajuaa mitä ympärillä tapahtuu, hänellekin voi olla hyväksi saada muita kontakteja. En tarkoita sitä että sun seurassa tai sun hoivassa olisi mitään vikaa, mutta joskus ulkopuolinen apu pystyy tarjoamaan sellaista mitä ei ite pysty. Tämä vaan vinkkeliksi sille, että hakemalla apua et tee miehellesi pahaa, se voi olla toisinkin päin.

korppis kirjoitti:

Äiti/lapsi, isä/lapsi suhde on erilainen kuin parisuhde. Sinä isänä, minä äitinä seison loppuun asti lapsiemme rinnalla, tapahtuipa mitä hyvänsä.

Parisuhteessa rakkauden tunne on erilainen kuin isä/lapsi suhteessä. Parisuhteessa olet kykenevä jättämään puolisosi vaikka vielä ns. rakastat häntä, mutta et voi jatkaa oman itsesi hyvinvoinnin vuoksi.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni kommentistasi joka myöräilee omaani.

Lue lisää

Kirjotuksessani oli kohta,minkä kerran lupasit.
Sillä lähinnä viittasin vihkivalan kohtaan niin ylä ku alamäessäkin.

koti-kiusattu kirjoitti:

Kirjotuksessani oli kohta,minkä kerran lupasit.
Sillä lähinnä viittasin vihkivalan kohtaan niin ylä ku alamäessäkin.

Tarkoitat siis jos pettäisit puolisosi, vaikka jättämällä hänet, häpeäisit silmät päästäsi vihkivalaan nojaten.

Kuitenkin jatkoit, päästä irti? Päästä irti ymmärsin siten,että päästiti irti kunjouduit luopumaan lapsestasi.

En oikein pysy nyt mukanasi. Selventäisitkö.

korppis kirjoitti:

Tarkoitat siis jos pettäisit puolisosi, vaikka jättämällä hänet, häpeäisit silmät päästäsi vihkivalaan nojaten.

Kuitenkin jatkoit, päästä irti? Päästä irti ymmärsin siten,että päästiti irti kunjouduit luopumaan lapsestasi.

En oikein pysy nyt mukanasi. Selventäisitkö.

Lue lisää

Otetaas kerran viel.
Hoivavietti tarkottaa lapsen kohralla sitä loppuun asti menemistä ja sit kun lapsi itte haluaa niin silloin päästetään irti, unohretaan omat toiveet ja ajatellaan lapsen parasta.
Kun ollaan aviossa niin se tehrään mikä jaksetaan ja voiraan kohtuurella vaatia, jossain vaihees sit aletaan ajattelemaan omaa hyvinvointia.
Kun on parhaansa tehnyt kaikilla taidoillaan niin silloin ei tarvii hävetä silmiään päästään.
Ei nyt ole avierosta ei pettämisestä kysymys.
Ilmesesti meiänkin pitäs siel laiturin nokalla jutella ja opetella tuntemaan toistemme tapa esittää asiat niin ja ajatusmailmakin olis kiva tuntea.
Nyt kutsuu kuntopyörä.

koti-kiusattu kirjoitti:

Otetaas kerran viel.
Hoivavietti tarkottaa lapsen kohralla sitä loppuun asti menemistä ja sit kun lapsi itte haluaa niin silloin päästetään irti, unohretaan omat toiveet ja ajatellaan lapsen parasta.
Kun ollaan aviossa niin se tehrään mikä jaksetaan ja voiraan kohtuurella vaatia, jossain vaihees sit aletaan ajattelemaan omaa hyvinvointia.
Kun on parhaansa tehnyt kaikilla taidoillaan niin silloin ei tarvii hävetä silmiään päästään.
Ei nyt ole avierosta ei pettämisestä kysymys.
Ilmesesti meiänkin pitäs siel laiturin nokalla jutella ja opetella tuntemaan toistemme tapa esittää asiat niin ja ajatusmailmakin olis kiva tuntea.
Nyt kutsuu kuntopyörä.

Lue lisää

Ajattelussamme on aivan samat linjat. Kirjallisessa ilmaisussa ei asia aina tavoita vastaanottajaa oikealla tavalla.

Lyhyissä viesteissä jää tulkinnan varaa liikaa. Nyt meni kaaliini!

Muistanet kun kirjoitit minulle joulun aikana, että minuakaan ei kukaan haukkunut koska oli hiljaista ; )

Eli, uskon, että luetun ymmärtämisessä on usein vajetta ; )

Pirre* kirjoitti:

Aina mie aattelen että huomenna, ja huomenna mie aattelen että huomenna, jne., se on vaikea päätös, ei sitä usko ennen kuin kokee.., mutta joku ratkaisu on pakko tehä, kohta..

Lue lisää

Pirre
Varmaankin olisi syytä kartoittaa miehesi nykytilanne hoitavien asiantuntijoiden kanssa.
Tiedät varmaan sen tosiasian, että tilanne ei parane.
Kaikkein surullisin ajatus on se, että Sinustakin tulee potilas, raskaan hoitovastuun vuoksi.
Elämänmuutoksen päätös on aina vaikea. Poikasi lienee tukenasi.
Miettikää voisitteko jostain löytää jaksamisen elementtejä.
Kenties helpompi asia olisi kuitenkin etukäteen alkaa ajatuksissaan varautua.
Silloin mahdollinen äkkitilanne ei satu niin kovasti.
Ota vastaan apu mikä on saatavilla äläkä unohda itseäsi.
Voimia ja valoa uudelle vuodelle.

Pirre* kirjoitti:

Niin aikoinaan otti alkoa viikonloppuisin runsaastikin ja silloin oli pahapäinen, mutta nyt ei viinasta saa fiiliksiä parkinsonin taudin takia, eli ei ota oikeastaan yhtään, mutta tuo perussairaus alkaa olla siinä vaiheessa ettei kotona hoitamisesta tule kertakaikkiaan mitään, kyl se on nyt jo realismia,sairastanut -99 lähtien tuota parkkista, Nyt on tullut vihaisuus, muistamattomuus, harhat, ja kottiin on aina lähössä vaikka omassa olohuoneessa istuu, ja tekee töitä..olevinaan, lastaa autoon työkaluja jne., jne. kurjaa tää elämä.

Nyt putosi, tai liukui nojatuolista lattialle enkä mie saa häntä ylös, odottelen tässä että poikamme tulee avuksi. Tämmönen joulu meillä täällä..

Lue lisää

Ellei teillä jo ole erinäisiä apuvälineitä, niin nyt kannattaisi jo hankkia. Vaikka omalla rahalla, ellei muuten järjesty.
Kaatumista pelkäävä ja jännittävä varmaan huomaamattaan saattaa puristaa liikaa ja murjoa, ja tukea antavan otteet taas saavat huonotuuliseksi jos eivät tunnu autettavasta oikeilta, ja voivat sitä paitsi myös tehdä oikeasti kipeää. Silloin helposti vastustellaan jo etukäteen eikä anneta koskea.
Talutus- ja otevöissä on sellainenkin malli joka estää tuolilta liukumisen.

korpikirjailija kirjoitti:

Ajattelussamme on aivan samat linjat. Kirjallisessa ilmaisussa ei asia aina tavoita vastaanottajaa oikealla tavalla.

Lyhyissä viesteissä jää tulkinnan varaa liikaa. Nyt meni kaaliini!

Muistanet kun kirjoitit minulle joulun aikana, että minuakaan ei kukaan haukkunut koska oli hiljaista ; )

Eli, uskon, että luetun ymmärtämisessä on usein vajetta ; )

Lue lisää

Tiivistäminen on varsinais-suomalaisten opittu ominaisuus, syylistyn itekkin samaan.
Kysellään tarvittaessa.

bessie* kirjoitti:

Ellei teillä jo ole erinäisiä apuvälineitä, niin nyt kannattaisi jo hankkia. Vaikka omalla rahalla, ellei muuten järjesty.
Kaatumista pelkäävä ja jännittävä varmaan huomaamattaan saattaa puristaa liikaa ja murjoa, ja tukea antavan otteet taas saavat huonotuuliseksi jos eivät tunnu autettavasta oikeilta, ja voivat sitä paitsi myös tehdä oikeasti kipeää. Silloin helposti vastustellaan jo etukäteen eikä anneta koskea.
Talutus- ja otevöissä on sellainenkin malli joka estää tuolilta liukumisen.

Lue lisää

bessie, on talutusvyökin, mutku ei kulje mukana, eli ei lähde mihinkään...ei maanitellen, ei käskien...pyörätuolikin on, mutku ei aina halua istua siihen, mitäs teet, yli sata kiloinen vihainen mies siinä, joka asiassa vastahankaan, ihan joka asiassa, sylkee hammaspesuvedet suustaan silmille tai seinille, kusee olohuoneen lattialle, keittiöön tai missä nyt sattuu tarve tuntumaan, ei syö, laittaa kädet ruokaan ja mössöää sitä , ei löydä suutaan joskus ei kättään, ei lusikkaa..jne., jne....ei ei jaksa enää.

p.s. tuolilta liukui kun yritti itse nousta ylös, ei antanut auttaa..pelkään että hän kaatuu ikkunaa vasten tai lisiovisia kaappeja päin, en jaksa ottaa enää vastuuta siitä mahdollisuudesta että kaulavaltimo leikautuu ja hän kuolee siihen käsiin, ruma kuolema, luulisin, ja mikä syyllisyys jäisi..

Jos saavat lääkkeillä tilanteen siksi että vastahakoisuus häviää, ja vaeltelu, voin ottaa vielä kotiin, muuten en jaksa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Tilanne on harvinaisen selvä ulkoapäin katsottuna, mutta ymmärrän täysin miksi se on Pirrelle vaikea. Päätös on tietenkin hänen omansa, mutta mielestäni hän on halunnut kuulla mielipiteitämme asiasta.
Halusin vain sanoa että vaikka se vaikealta tuntuisikin minä hänen sijassaan todennäköisesti olisin jo hakenut ulkopuolista apua. Ei se tarkoita sitä etteikö hän edelleen rakastaisi miestään.

Lue lisää

paloma, meille pitäisi palkata toinen henkilö avukseni kokoaikaisesti, mieli tulla juttuun eli pärjätä tässä hänen kanssaan, eikä meillä semmoisia rahoja ole...

Pirre* kirjoitti:

bessie, on talutusvyökin, mutku ei kulje mukana, eli ei lähde mihinkään...ei maanitellen, ei käskien...pyörätuolikin on, mutku ei aina halua istua siihen, mitäs teet, yli sata kiloinen vihainen mies siinä, joka asiassa vastahankaan, ihan joka asiassa, sylkee hammaspesuvedet suustaan silmille tai seinille, kusee olohuoneen lattialle, keittiöön tai missä nyt sattuu tarve tuntumaan, ei syö, laittaa kädet ruokaan ja mössöää sitä , ei löydä suutaan joskus ei kättään, ei lusikkaa..jne., jne....ei ei jaksa enää.

p.s. tuolilta liukui kun yritti itse nousta ylös, ei antanut auttaa..pelkään että hän kaatuu ikkunaa vasten tai lisiovisia kaappeja päin, en jaksa ottaa enää vastuuta siitä mahdollisuudesta että kaulavaltimo leikautuu ja hän kuolee siihen käsiin, ruma kuolema, luulisin, ja mikä syyllisyys jäisi..

Jos saavat lääkkeillä tilanteen siksi että vastahakoisuus häviää, ja vaeltelu, voin ottaa vielä kotiin, muuten en jaksa.

Lue lisää

Tuntuu käsittämättömälle, että sivistysvaltioksi luetussa Suomessa edes annetaan kenenkään hoitaa yksin ympäri vuorokaudet sellaista potilasta, jonka Pirre on kuvaillut. Tyttäreni oli asistenttina tuota lajia olevalle potilaalle. Heitä oli aina kaksi ja kaksi kolmessa työvuorossa vuorokausittain. Silti se oli paikka, missä kukaan ei jaksanut kauan.

ent. siivoojaparka kirjoitti:

Tuntuu käsittämättömälle, että sivistysvaltioksi luetussa Suomessa edes annetaan kenenkään hoitaa yksin ympäri vuorokaudet sellaista potilasta, jonka Pirre on kuvaillut. Tyttäreni oli asistenttina tuota lajia olevalle potilaalle. Heitä oli aina kaksi ja kaksi kolmessa työvuorossa vuorokausittain. Silti se oli paikka, missä kukaan ei jaksanut kauan.

Lue lisää

Tuli heti kanssa mieleeni, ennen kun luin kommenttisi (siivoojaparka), ettei laitoshoidossakaan kukaan hoida yksin noin vaikeahoitoista potilasta.
Vaikuttaa, että mies on pitkälle dementoitunut.

Pirre
Hae apua, Sinä olet itse vaarassa menettää terveytesi, se ei ainakaan ole kenenkään etu.

Pirre* kirjoitti:

paloma, meille pitäisi palkata toinen henkilö avukseni kokoaikaisesti, mieli tulla juttuun eli pärjätä tässä hänen kanssaan, eikä meillä semmoisia rahoja ole...

@Pirre, olen todella iloinen että olet tehnyt päätöksen miehesi hoidon antamisesta ulkopuolisille, siis en epäile lainkaan ettetkö sinä olisi tehnyt kaiken voitavasi ja paljon enemmänkin hänen hyväkseen, mutta miehesi sairaus oli nyt edistynyt siihen vaiheeseen jossa hän tarvitsee useamman aikuisen ja ammattiauttajan ympärilleen. Muistan sinun joskus sanoneen että elämä ei ole koskaan ollut helppoa hänen rinnallaan ja kuitenkin kun sairaus iski niin sinä uskollisena ja rakastavana puolisona otit itsellesi hänen hoitovastuunsa, rakkaudesta, velvollisuudentunnosta tai solidaarisuudesta, tai kaikkien näiden summasta. (Olit luvannut olla hänen rinnallaan hyvässä ja pahassa jne.) Olet hoitanut oman osuutesi yli kaikkien odotusten eikä kukaan, edes sinä itse, voi vaatia sinulta enempää.
Tuo väkivaltaisuus, joka käsittääkseni ei ole ainoastaan sairauden tuomaa ja se että sinä siitäkin huolimatta olet hoitanut häntä vaikka onma terveytesi ja hyvinvointisi on ollut uhattuna ja olet saanut esim. ruhjevammoja kertoo paljon sinusta. Minä voin vain sanoa omasta puolestani että tokkopa olisin koskaan pystynyt olemaan yhtä hyvä ihminen kuin sinä. Olipa sitten luvattu sitä tai tätä papin edessä minä en olisi katsellut tilannetta noin pitkään. Tai oikeastaan yhtään. "Naiseen ei saa koskea kuin ruusun terälehdellä" sanotaan jossain (vaikka ne sitten tekeekin päinvastoin) mutta mulla on kyllä ollut nollatoleranssi noihin pahoinpitelyjuttuihin ja alkoholinkäyttö ei ole mikään puolustus.
Toivon vain että jaksat pitää päätöksesi miehesi laitoshoidosta; käyt siellä häntä katsomassa ja alat totuttautua elämääsi vapaana hoitovastuusta. Kaikkea hyvää sinulle, Pirre, tsemppiä, jaksamista ja onnellisempaa uutta vuotta kuin mitä joulusi on ollut.

Tylsänä realistina ennustaisin sen ilmassa leijuvan olevan täällä ainakin sementinpölyä. Tervetuloa 7.1 ja kolme itämaan viisasta miestä tekemään kylppäriremppaa!

Oleks sä hunksi koskaan miettiny sitä että oletko todella niin vahva et pystyt tekemään tahdostas lain?
Eli elämään ku lehto tuntemattomassa,ilman lauman suomaa turvaa.

koti-kiusattu kirjoitti:

Oleks sä hunksi koskaan miettiny sitä että oletko todella niin vahva et pystyt tekemään tahdostas lain?
Eli elämään ku lehto tuntemattomassa,ilman lauman suomaa turvaa.

Lue lisää

"koti-kiusattu"

Laitoitpa tosi hyvän kommentin.
Vastaukseksi ei riitä pelkkää pinta-liitoa.

Kun sinfonia-orkesteri soittaa yhdessä yhden ainoan soinnun, on siinä mukana
jokainen soitin.
Pieninkin niistä, piccolo-huilu.
Huilu ei orkesteria johda, mutta ilman sitä kokonaisuus ei olisi täydellinen.
Huilu elää niin kauan, kun siihen henkeä puhalletaan.
Siihen ei henkeä puhalla orkesteri, vaan yksi ja ainoa.
Minä olen kuin tuo huilu.
Joskus nousen orkesterin ylitse, joskus hennosti sointuja tuen.
Hoidan oman osani, pidän reikäni avoinna hengelle.
Sillä minun loppuani ei orkesteri voi estää.
Se on suuremmas käres...

H.

hunksz kirjoitti:

"koti-kiusattu"

Laitoitpa tosi hyvän kommentin.
Vastaukseksi ei riitä pelkkää pinta-liitoa.

Kun sinfonia-orkesteri soittaa yhdessä yhden ainoan soinnun, on siinä mukana
jokainen soitin.
Pieninkin niistä, piccolo-huilu.
Huilu ei orkesteria johda, mutta ilman sitä kokonaisuus ei olisi täydellinen.
Huilu elää niin kauan, kun siihen henkeä puhalletaan.
Siihen ei henkeä puhalla orkesteri, vaan yksi ja ainoa.
Minä olen kuin tuo huilu.
Joskus nousen orkesterin ylitse, joskus hennosti sointuja tuen.
Hoidan oman osani, pidän reikäni avoinna hengelle.
Sillä minun loppuani ei orkesteri voi estää.
Se on suuremmas käres...

H.

Lue lisää

Eikä orkesteri kaadu huilistin kuolemaan se jatkaa soittoaan, huiluun alkaa puhaltamaan uusi huilisti.

Hyvä on esimerkkisi, tosi hyvä.

korpikirjailija kirjoitti:

Eikä orkesteri kaadu huilistin kuolemaan se jatkaa soittoaan, huiluun alkaa puhaltamaan uusi huilisti.

Hyvä on esimerkkisi, tosi hyvä.

"korpikirjailija"

Olkoon kirjoitukseni opiksi sinulle(kin), kuinka itsestään pitää kirjoittaa.
Tasaisen tylsä sanojen-virta houkuttelee vain heitä, jotka etsivät
mahdollisuuksia pilkkaan ja ivaan.
Tasaisesta tavislaisuudesta ei kukaan etsi itselleen ahaa-elämyksiä.
Muista tämä myös blogia kirjoittaessasi, tai kehuessasi.
Suuremmoisuuden tunne lipsahtaa niin helposti, jos henki on heikko.
Lihasta nyt puhumattakaan.

Olen huomannut usein, että fiksut kirjoitukseni saavat toisinaan uskomattoman
naurettavan säälittäviä töksähdyksiä.
Kirjoittajilta joiden äly ei korkeammalle yllä.
Ole huolellinen lukiessasi tätä.
Tämä ei ole moite sinulle.
Ei ainakaan ihan paksusti :)

H.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Olkoon kirjoitukseni opiksi sinulle(kin), kuinka itsestään pitää kirjoittaa.
Tasaisen tylsä sanojen-virta houkuttelee vain heitä, jotka etsivät
mahdollisuuksia pilkkaan ja ivaan.
Tasaisesta tavislaisuudesta ei kukaan etsi itselleen ahaa-elämyksiä.
Muista tämä myös blogia kirjoittaessasi, tai kehuessasi.
Suuremmoisuuden tunne lipsahtaa niin helposti, jos henki on heikko.
Lihasta nyt puhumattakaan.

Olen huomannut usein, että fiksut kirjoitukseni saavat toisinaan uskomattoman
naurettavan säälittäviä töksähdyksiä.
Kirjoittajilta joiden äly ei korkeammalle yllä.
Ole huolellinen lukiessasi tätä.
Tämä ei ole moite sinulle.
Ei ainakaan ihan paksusti :)

H.

Lue lisää

" .........fiksut kirjoitukseni.." Nyt en ymmärrä????

korpikirjailija kirjoitti:

Eikä orkesteri kaadu huilistin kuolemaan se jatkaa soittoaan, huiluun alkaa puhaltamaan uusi huilisti.

Hyvä on esimerkkisi, tosi hyvä.

Hitsi, mä luin nopeesti "yksi hullu", mutta annattehan anteeksi olen selvästi lukihäiriöinen tänä aamuna kun on liikaa hässäkkää ympärillä mä en pysty hahmottaan olennaista. Mä OLEN käynyt stretssinkäsittelykurssin, mutta jäin siinä luokalleni.

hunksz kirjoitti:

"koti-kiusattu"

Laitoitpa tosi hyvän kommentin.
Vastaukseksi ei riitä pelkkää pinta-liitoa.

Kun sinfonia-orkesteri soittaa yhdessä yhden ainoan soinnun, on siinä mukana
jokainen soitin.
Pieninkin niistä, piccolo-huilu.
Huilu ei orkesteria johda, mutta ilman sitä kokonaisuus ei olisi täydellinen.
Huilu elää niin kauan, kun siihen henkeä puhalletaan.
Siihen ei henkeä puhalla orkesteri, vaan yksi ja ainoa.
Minä olen kuin tuo huilu.
Joskus nousen orkesterin ylitse, joskus hennosti sointuja tuen.
Hoidan oman osani, pidän reikäni avoinna hengelle.
Sillä minun loppuani ei orkesteri voi estää.
Se on suuremmas käres...

H.

Lue lisää

H:lle

Piti minunkin nyt tähän sekaantua, kun tuo orkesteri-vertauksesi oli niin hyvä.

eppu2 kirjoitti:

H:lle

Piti minunkin nyt tähän sekaantua, kun tuo orkesteri-vertauksesi oli niin hyvä.

Nii. Joo, tavallaan.
Likoilla oli yhteinen huilu (ei piccolo) ja jatkuva kilpailu kumpi sitä puhaltelee. Tuolla se nyt lojuu laatikon pohjalla. Otin kerran käsiini ja yritin puhaltaa, mutta kovin oli vaimean tukahtunut ääni. Puhdistelin sitä vähän ja löysin sisältä vanhan makkarankappaleen...

outo ilmaisu kirjoitti:

" .........fiksut kirjoitukseni.." Nyt en ymmärrä????

"Naurettavan säälittäviä töksäyksiä, kirjoittajilta joiden äly ei korkeammalle yllä", sun olisi pitänyt kehua kuten nuo toiset tekivät. Slurpsutellen ja suosioon pyrkien.

ent. siivoojaparka kirjoitti:

Nii. Joo, tavallaan.
Likoilla oli yhteinen huilu (ei piccolo) ja jatkuva kilpailu kumpi sitä puhaltelee. Tuolla se nyt lojuu laatikon pohjalla. Otin kerran käsiini ja yritin puhaltaa, mutta kovin oli vaimean tukahtunut ääni. Puhdistelin sitä vähän ja löysin sisältä vanhan makkarankappaleen...

Lue lisää

Tulipa mieleeni, kun pojanpoika oli 2v laittoi videokasetinluukkuun voileivän.

eppu2 kirjoitti:

Tulipa mieleeni, kun pojanpoika oli 2v laittoi videokasetinluukkuun voileivän.

Jos olisi laittanut kopiointikoneeseen, niin ei olisi tarvinnut ostaa koskaan lisää leipää.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Olkoon kirjoitukseni opiksi sinulle(kin), kuinka itsestään pitää kirjoittaa.
Tasaisen tylsä sanojen-virta houkuttelee vain heitä, jotka etsivät
mahdollisuuksia pilkkaan ja ivaan.
Tasaisesta tavislaisuudesta ei kukaan etsi itselleen ahaa-elämyksiä.
Muista tämä myös blogia kirjoittaessasi, tai kehuessasi.
Suuremmoisuuden tunne lipsahtaa niin helposti, jos henki on heikko.
Lihasta nyt puhumattakaan.

Olen huomannut usein, että fiksut kirjoitukseni saavat toisinaan uskomattoman
naurettavan säälittäviä töksähdyksiä.
Kirjoittajilta joiden äly ei korkeammalle yllä.
Ole huolellinen lukiessasi tätä.
Tämä ei ole moite sinulle.
Ei ainakaan ihan paksusti :)

H.

Lue lisää

Hunksz@

En toki samaistanut sinua huilistiin vaan yksilöihin ryhmässä.

Blogissani en kirjoita kuvakieltä, kertoessani olleeni Rotterdamissa ,syntymäpäivillä tai lounaalla. Kerron tekemiseni yksinkertaisin lausein, enkä ajattele sinua.

He, jotka etsivät mahdollisuutta pilkkaan ja ivaan ovat minua heikompia.

Mietin muuten mistä olet lainannut tämän huilujutskan se kun tuntuu niin tutulta.

eppu2 kirjoitti:

Tulipa mieleeni, kun pojanpoika oli 2v laittoi videokasetinluukkuun voileivän.

eppu2, :)) he, kyllä he keksivätkin, kaikkea pitää tuossa iässä kokeilla :)

korppis kirjoitti:

Hunksz@

En toki samaistanut sinua huilistiin vaan yksilöihin ryhmässä.

Blogissani en kirjoita kuvakieltä, kertoessani olleeni Rotterdamissa ,syntymäpäivillä tai lounaalla. Kerron tekemiseni yksinkertaisin lausein, enkä ajattele sinua.

He, jotka etsivät mahdollisuutta pilkkaan ja ivaan ovat minua heikompia.

Mietin muuten mistä olet lainannut tämän huilujutskan se kun tuntuu niin tutulta.

Lue lisää

"korppis"

Kertokaahan sitten, sinä tai "viaton sivullinen", joka teki ensimmäisenä
huomautuksen, kuka teki alkuperäisen tarinan.
Laitan sitten lisäykseksi tekijän-oikeus-merkinnän.
Minä en ole moista tarinaa nähnyt enkä lukenut.
Omaa ali-tajuntaani on se.

H.

hunksz kirjoitti:

"korppis"

Kertokaahan sitten, sinä tai "viaton sivullinen", joka teki ensimmäisenä
huomautuksen, kuka teki alkuperäisen tarinan.
Laitan sitten lisäykseksi tekijän-oikeus-merkinnän.
Minä en ole moista tarinaa nähnyt enkä lukenut.
Omaa ali-tajuntaani on se.

H.

Lue lisää

Jaa, orkestireihin viittaavat vertaukset ovat olleet kautta aikojen suosittuja. Pitää puhaltaa samaan pilliin. Kuitenkin niin ei aina käy.

Olimme päivällisellä Hollannissa sinfoniaorkesterin viulistien luona ja siellä oli myös hänen kollegansa. Oli mielenkiintoista kuulla, että se yhteen hiileen puhaltaminen ei aina täysin onnistu. Joskus heidän on improfisoitava kun joku porukasta hiipuu.

Saimme kuulla hauskoja tarinoita vuosien varrelta.

korppis kirjoitti:

Jaa, orkestireihin viittaavat vertaukset ovat olleet kautta aikojen suosittuja. Pitää puhaltaa samaan pilliin. Kuitenkin niin ei aina käy.

Olimme päivällisellä Hollannissa sinfoniaorkesterin viulistien luona ja siellä oli myös hänen kollegansa. Oli mielenkiintoista kuulla, että se yhteen hiileen puhaltaminen ei aina täysin onnistu. Joskus heidän on improfisoitava kun joku porukasta hiipuu.

Saimme kuulla hauskoja tarinoita vuosien varrelta.

Lue lisää

"korppis"

Tarkoitan että tarkennat sanasi "lainannut".
Sanasi on aikasti osoitteleva.
Paljonkin on tarinaa Suomessakin, kuinka orkan on ollut pakko olla
improfisoitava(?)
Kun solisti on ollut kossusta liikaa softisitoitunut. :)

Minun ammatissani, nörtissä, on myös ollut paljon hauskaa.
Sitä hauskaa vaan ei ymmärrä kukaan tavallinen ihminen.
Et usko mitä näytöllä saattaa näkyä, jos koodissa on sopiva virhe.
Tässä ei siis tarkoituksellista pornoa tai muuten ala-päätä.
Kuten tavis tietysti ensimmäisenä ajattelee.

yst.

H.

hunksz kirjoitti:

"korppis"

Tarkoitan että tarkennat sanasi "lainannut".
Sanasi on aikasti osoitteleva.
Paljonkin on tarinaa Suomessakin, kuinka orkan on ollut pakko olla
improfisoitava(?)
Kun solisti on ollut kossusta liikaa softisitoitunut. :)

Minun ammatissani, nörtissä, on myös ollut paljon hauskaa.
Sitä hauskaa vaan ei ymmärrä kukaan tavallinen ihminen.
Et usko mitä näytöllä saattaa näkyä, jos koodissa on sopiva virhe.
Tässä ei siis tarkoituksellista pornoa tai muuten ala-päätä.
Kuten tavis tietysti ensimmäisenä ajattelee.

yst.

H.

Lue lisää

Tiedän miltä äiskästä tuntuu kun lapsi tietää ja ymmärtää tietokoneista ja koodauksista ja osaa niitä. Molemmat poikani ovat nörttejä.

Älä vaan kirjoita, että eivät osaa kuten sinä. Sillä aikoinaan tietokoneen käyttöä ammattikoulussa opettanut naapuri, opetti yhden illan maksusta esikoista ensimmäisen tietokoneen saloihin Poika tuumasi jälkeenpäin, että kauhea miten sekava ja vaikea tajuinen opettaja. Ei halunnut lisätunteja vaan opetteli itse.

Niin sinä voisit saada samanlaisen arvioinnin opettamisesta.

ent. siivoojaparka kirjoitti:

Nii. Joo, tavallaan.
Likoilla oli yhteinen huilu (ei piccolo) ja jatkuva kilpailu kumpi sitä puhaltelee. Tuolla se nyt lojuu laatikon pohjalla. Otin kerran käsiini ja yritin puhaltaa, mutta kovin oli vaimean tukahtunut ääni. Puhdistelin sitä vähän ja löysin sisältä vanhan makkarankappaleen...

Lue lisää

Noin. Sainkin huilun soittokuntoon. Nyt sitä on taas ilo puhallella kilpaa kenen vaan.

MInä pidin kauan aikaa saman uudenvuodenlupauksen, että yritän elää niin, ettei kenenkään tarvitse itkeä kuolemaani. Nyt joskus ajattelee, että olisi se toisaalta mukavaakin, jos tietäisi edes jonkun tirahduttavan pienen kyyneleen sitten haudallani.

En tiedä varmasti että mitä se on, äksyily, ehkä vain dementian Tai Parkinsonin taudin aiheuttamaa, tai voi se olla Altzhaimerin alkuakin, muistisairaus on todettu vuosia sitten, mutta diagnosoitu Parkinson dementiaksi, vaan mistäpä noita, elää jo omissa harhoissaan, on vieraita ihmisiä kotona jne., pitää joutua töihin, mennä kotiin...jne. jne...yritän uskotella ettei hänen tilansa ole syytäni :/.

Asiat järjestyy, neurologit on ollu jo aikoja mieltä että hän kuuluisi laitoshoitoon, samoin muutama terv.kesk. lääkäri.