Monet Euroopan maat, kuten Puola, ovat erittäin kiinnostuneita aloittamaan kiistanalaisen liuskekaasun tuotannon maaperästään. Ongelmallista tuotannon aloittamisesta tekee kuitenkin tuotannollisen infrastruktuurin täydellinen puute, ympäristöhaitoista puhumattakaan.
Myös USA on ilmaissut kiinnostuksensa yhteistyökumppanuudesta Euroopan energiatuotannossa vuodesta 2011 asti vireillä olleen TTIP-sopimuksen (Transatlantic Trade and Investment Partnership) osalta. Sopimus on aiheuttanut suurta kritiikkiä oikeustieteilijöiden keskuudessa – heidän mielestään sen sisällään pitämä investointisuoja toimii käytännössä vallansiirtona kansallisilta hallituksilta kansainvälisille yrityksille.
Sopimuksesta tekee erityisen ongelmallisen myös siihen sisältyvä välimiesmenettely, jonka avulla suuryritykset voivat haastaa valtioita oikeuteen, mikäli valtiot säätävät yritysten toimintaa haittaavia ympäristölakeja. Esimerkkinä tästä on yhdysvaltalaisen kaivosyritys Lone Pinen tapaus vuodelta 2013. Yhtiö haastoi NAFTA-vapaakauppasopimuksen nojalla Kanadan valtion välimiesmenettelyyn liuskekaasutuotannon kieltämisestä Quebecissä. Korvausvaatimus ympäristölainsäädännön kiristämisestä on 250 miljoonaa dollaria.
Puolan tapauksessa liuskekaasutuotannon aloittaminen tarkoittaisi käytännössä tiiviin yhteistyön aloittamista jonkin yhdysvaltalaisen energiajätin kuten Exxon Mobilin tai Chevronin kanssa. Puolan maaperässä arvioidaan olevan noin 800–2 000 miljardia kuutiometriä liuskekaasua. Lähes kolmannes sen maaperästä on tosin ”luontoarvoltaan herkkää”. Näillä alueilla ei lainsäädännön mukaan saa porata kilometriä syvemmälle, liuskekaasuvarojen sijaitessa noin viiden kilometrin syvyydessä. Tästä syystä liuskekaasun etsintä Puolassa on myös lainsäädännöllisesti mahdotonta. Näin ollen Puolan hallitus on päättänyt poistaa tieltään kaikki rajoitukset tuotannon aloittamisen tieltä. Maa saikin Brysselistä huomautuksen ympäristövaikutusten arvioinnin ohittamisesta.
Liuskekaasua tuotetaan vesisärötykseksi kutsutulla menetelmällä, jolloin vettä, hiekkaa ja kemikaaleja pumpataan maan alle kovalla paineella kaasun purkamiseksi murtuvasta liuskeesta. Tämä on puolestaan vapauttanut vaarallisia aineita suoraan vesistöihin. Näiden jälleenkäsittely on vaikeaa.
”Liuskekaasutuotannossa hengitysilmaamme pääsee suuria määriä vaarallisia, sumua tuottavia ja ilmastoon vaikuttavia saasteita. Tuotanto turmelee myös pohjavesiä ja on muutenkin vakava uhka terveydelle ja luonnolle”, luetteli Ilana Solomon yhdysvaltalaisesta ympäristöjärjestö Sierra Clubista.
Toteutuessaan TTIP-sopimus koskettaisi myös Suomea, joten nähtäväksi jää, saavatko jo ennestään ympäristöstä piittaamattomat kaivosyhtiöt maassamme lisää valtaa, muusta Euroopasta puhumattakaan.
Lähde: Suomenluonto.fi
http://www.patriootti.com/liuskekaasu-puhuttaa-euroopassa/
Myös USA on ilmaissut kiinnostuksensa yhteistyökumppanuudesta Euroopan energiatuotannossa vuodesta 2011 asti vireillä olleen TTIP-sopimuksen (Transatlantic Trade and Investment Partnership) osalta. Sopimus on aiheuttanut suurta kritiikkiä oikeustieteilijöiden keskuudessa – heidän mielestään sen sisällään pitämä investointisuoja toimii käytännössä vallansiirtona kansallisilta hallituksilta kansainvälisille yrityksille.
Sopimuksesta tekee erityisen ongelmallisen myös siihen sisältyvä välimiesmenettely, jonka avulla suuryritykset voivat haastaa valtioita oikeuteen, mikäli valtiot säätävät yritysten toimintaa haittaavia ympäristölakeja. Esimerkkinä tästä on yhdysvaltalaisen kaivosyritys Lone Pinen tapaus vuodelta 2013. Yhtiö haastoi NAFTA-vapaakauppasopimuksen nojalla Kanadan valtion välimiesmenettelyyn liuskekaasutuotannon kieltämisestä Quebecissä. Korvausvaatimus ympäristölainsäädännön kiristämisestä on 250 miljoonaa dollaria.
Puolan tapauksessa liuskekaasutuotannon aloittaminen tarkoittaisi käytännössä tiiviin yhteistyön aloittamista jonkin yhdysvaltalaisen energiajätin kuten Exxon Mobilin tai Chevronin kanssa. Puolan maaperässä arvioidaan olevan noin 800–2 000 miljardia kuutiometriä liuskekaasua. Lähes kolmannes sen maaperästä on tosin ”luontoarvoltaan herkkää”. Näillä alueilla ei lainsäädännön mukaan saa porata kilometriä syvemmälle, liuskekaasuvarojen sijaitessa noin viiden kilometrin syvyydessä. Tästä syystä liuskekaasun etsintä Puolassa on myös lainsäädännöllisesti mahdotonta. Näin ollen Puolan hallitus on päättänyt poistaa tieltään kaikki rajoitukset tuotannon aloittamisen tieltä. Maa saikin Brysselistä huomautuksen ympäristövaikutusten arvioinnin ohittamisesta.
Liuskekaasua tuotetaan vesisärötykseksi kutsutulla menetelmällä, jolloin vettä, hiekkaa ja kemikaaleja pumpataan maan alle kovalla paineella kaasun purkamiseksi murtuvasta liuskeesta. Tämä on puolestaan vapauttanut vaarallisia aineita suoraan vesistöihin. Näiden jälleenkäsittely on vaikeaa.
”Liuskekaasutuotannossa hengitysilmaamme pääsee suuria määriä vaarallisia, sumua tuottavia ja ilmastoon vaikuttavia saasteita. Tuotanto turmelee myös pohjavesiä ja on muutenkin vakava uhka terveydelle ja luonnolle”, luetteli Ilana Solomon yhdysvaltalaisesta ympäristöjärjestö Sierra Clubista.
Toteutuessaan TTIP-sopimus koskettaisi myös Suomea, joten nähtäväksi jää, saavatko jo ennestään ympäristöstä piittaamattomat kaivosyhtiöt maassamme lisää valtaa, muusta Euroopasta puhumattakaan.
Lähde: Suomenluonto.fi
http://www.patriootti.com/liuskekaasu-puhuttaa-euroopassa/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.