Hänni eli merilokki

No, Nykysuomen sanakirjassa kyllä on: "hänni /s. kans./ merilokki, kihu". Tässä s. = substantiivi, kans. = kansanomainen. Eiköhän tuo pohjautune todelliseen kielenkäyttöön, vaikka muut sanakirjat eivät taida tällaista sanaa tunteakaan – ellei sitten Suomen murteiden sanakirja, jota minulla ei nyt ole käden ulottuvilla. Sanakirjan kuvaus on kyllä sikäli virheellinen, että kirjan käytännössä pitäisi täysin eri merkitykset erottaa puolipisteellä eikä pilkulla. Merilokki on tietty laji, kun taas ”kihu” tarkoittaa lajiryhmää (heimoa Stercorariidae), johon merilokki ei kuulu,

Kaisa Häkkisen kirjasta ”Linnun nimi” tällaista nimeä ei löydy pienellä etsimisellä ainakaan merilokin kohdalta. Kirja on kuitenkin hyvin epäkäytännöllinen – pikemminkin viihdyttävä lukemisto kuin kätevä hakuteos –, koska siitä puuttuu varsinainen hakemisto.

Jukka Hintikan kirjasta ”Suomen lintujen nimet” löytyy kuitenkin se tieto, että ”kihu” on viroksi ”änn”, joka on virolaisen Mart Mägerin mukaan muodostettu häntää tarkoittavasta sanasta ”händ” (genetiivi ”hänna”), joka on tietysti samaa alkuperää kuin suomen ”häntä” (alkuperä epäselvä, yleensä pidetään vanhana omaperäisenä sanana). Nimi tietysti viittaisi kihujen pyrstöön, joka onkin useiden lajien vanhoilla yksiköillä pitkähkö ja vielä lajityypillisellä tavalla.

Eesti etümoloogiasõnaraamat esittää saman tiedon, sanan ”änn” selityksenä ”kajakasuurune röövlind (Stercorarius)” (kalalokin kokoinen ”petolintu”, missä ”petolintu” on ymmärrettävä kihujen käyttäytymiseen eikä petolintujen lahkoon viittaavana, ja tieteellinen nimi tekee selväksi, että tarkoitetaan kihuja).
http://www.eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=änn&F=M&C06=et

Voi siis olla, että ”hänni” on lainautunut jostain viron kielen muodosta joihinkin suomen kielen murteisiin ja kehittynyt myös merilokkia tarkoittavaksi.