Onko HMD ym. lajit jyränny karaten?

tohan se syy onkin! Enpä itse hokannu :D Kiitti.

ennen kun itse aloitin karaten. Eipä se ollut huono asia, koska silloin karatea pidettiin todella kovana lajina ja se olikin sitä. Silloin treenit oli todella rankkoja ja sitä pidettiin sen ajan extreme-urheiluna, juuri ehkä sen takia. Kouluissa liikkui juttuja tyyliin: "Se meni karateen. Ei se sitä kauan jaksa treenata. Kohta se lopettaa." Lajilla oli hurja maine. Se oli tosiasia, että alkeiskursseilta ei jäänyt vuosittain kuin yksi tai kaksi ns. varsinaiseksi karatekaksi ja muut lähti maitojunalla. Ne jotka jaksoi tiesi silloin ja tietää vieläkin, että on kovia jätkiä ja mimmejä. Lajia harjoiteltiin aivan eri tyyliin. Monen seuran tekniikkavalikoimat jne. on kasvanut ja ns. "tietoa lajista" on tullut lisää, mutta jotain on hävinnyt mielestäni ja on sääli hieman, kun tuo vanha maine on mennyt. Nykyäänhän karate on räätälöity, joka pojalle ja tytölle sopivaksi kuntoliikehdinnäksi ja lisäksi on tullut monenlaista leikinvarjolla lajiin tutustumista jne. No ei sen puoleen kyllä noi taekwondot, hmd:t, hermopistekaratet, jne. on aivan samoilla linjoilla ja ne kilpailee nykyään karaten kanssa, mutta minusta ne on ollut sitä, jo heti Suomeen rantautuessaan. Niiden treeneissä ei ole ollut tuota karaten alkuaikojen ruumiin karaisemiskulttuuria milloinkaan. Monelle kovalle jätkälle riitti ennen karate ja ei varmaan ollut ylimääräistä energiaa uhota ja tarvetta näyttää muiden lajien osaajille. Nyt kovat jätkät joutuu hakemaan hien ja kovuuden jostain muualta.

jujutsuka kirjoitti:

ennen kun itse aloitin karaten. Eipä se ollut huono asia, koska silloin karatea pidettiin todella kovana lajina ja se olikin sitä. Silloin treenit oli todella rankkoja ja sitä pidettiin sen ajan extreme-urheiluna, juuri ehkä sen takia. Kouluissa liikkui juttuja tyyliin: "Se meni karateen. Ei se sitä kauan jaksa treenata. Kohta se lopettaa." Lajilla oli hurja maine. Se oli tosiasia, että alkeiskursseilta ei jäänyt vuosittain kuin yksi tai kaksi ns. varsinaiseksi karatekaksi ja muut lähti maitojunalla. Ne jotka jaksoi tiesi silloin ja tietää vieläkin, että on kovia jätkiä ja mimmejä. Lajia harjoiteltiin aivan eri tyyliin. Monen seuran tekniikkavalikoimat jne. on kasvanut ja ns. "tietoa lajista" on tullut lisää, mutta jotain on hävinnyt mielestäni ja on sääli hieman, kun tuo vanha maine on mennyt. Nykyäänhän karate on räätälöity, joka pojalle ja tytölle sopivaksi kuntoliikehdinnäksi ja lisäksi on tullut monenlaista leikinvarjolla lajiin tutustumista jne. No ei sen puoleen kyllä noi taekwondot, hmd:t, hermopistekaratet, jne. on aivan samoilla linjoilla ja ne kilpailee nykyään karaten kanssa, mutta minusta ne on ollut sitä, jo heti Suomeen rantautuessaan. Niiden treeneissä ei ole ollut tuota karaten alkuaikojen ruumiin karaisemiskulttuuria milloinkaan. Monelle kovalle jätkälle riitti ennen karate ja ei varmaan ollut ylimääräistä energiaa uhota ja tarvetta näyttää muiden lajien osaajille. Nyt kovat jätkät joutuu hakemaan hien ja kovuuden jostain muualta.

Lue lisää

mutta olet kyllä aivan oikeassa, että ennen karate oli KARATEA eli kovaa fyysistä ja henkistä "kuria". Salissa ei puhuttu. Nykyään siellä saa rupatella ihan mitä vaan ja tunteen purkauksia näkyy paljon, joka ei ennen olisi tullut kuuloonkaan. Sääli todellakin, että lajista on tullut niin "lälly".

jujutsuka kirjoitti:

ennen kun itse aloitin karaten. Eipä se ollut huono asia, koska silloin karatea pidettiin todella kovana lajina ja se olikin sitä. Silloin treenit oli todella rankkoja ja sitä pidettiin sen ajan extreme-urheiluna, juuri ehkä sen takia. Kouluissa liikkui juttuja tyyliin: "Se meni karateen. Ei se sitä kauan jaksa treenata. Kohta se lopettaa." Lajilla oli hurja maine. Se oli tosiasia, että alkeiskursseilta ei jäänyt vuosittain kuin yksi tai kaksi ns. varsinaiseksi karatekaksi ja muut lähti maitojunalla. Ne jotka jaksoi tiesi silloin ja tietää vieläkin, että on kovia jätkiä ja mimmejä. Lajia harjoiteltiin aivan eri tyyliin. Monen seuran tekniikkavalikoimat jne. on kasvanut ja ns. "tietoa lajista" on tullut lisää, mutta jotain on hävinnyt mielestäni ja on sääli hieman, kun tuo vanha maine on mennyt. Nykyäänhän karate on räätälöity, joka pojalle ja tytölle sopivaksi kuntoliikehdinnäksi ja lisäksi on tullut monenlaista leikinvarjolla lajiin tutustumista jne. No ei sen puoleen kyllä noi taekwondot, hmd:t, hermopistekaratet, jne. on aivan samoilla linjoilla ja ne kilpailee nykyään karaten kanssa, mutta minusta ne on ollut sitä, jo heti Suomeen rantautuessaan. Niiden treeneissä ei ole ollut tuota karaten alkuaikojen ruumiin karaisemiskulttuuria milloinkaan. Monelle kovalle jätkälle riitti ennen karate ja ei varmaan ollut ylimääräistä energiaa uhota ja tarvetta näyttää muiden lajien osaajille. Nyt kovat jätkät joutuu hakemaan hien ja kovuuden jostain muualta.

Lue lisää

Yksi syy tuohon pehmenemiseen on että on tullut liikaa väliä alkuperäisistä japanilaisista senseistä. Japanissa kulttuuri on aivan toinen ja siellä ruumiillinen kuri on aivan normaalia vielä nyäänkin.

Suomessa sensei on miltei kaikissa seuroissa sellainen, joka ei ole edes nähnyt japanilaista saatikka harjoitellut näiden alaisuudessa. Onneks itse harrastan seurassa, jonka sensei on vielä "vanhaa" kaartia =)

Karateka* kirjoitti:

Yksi syy tuohon pehmenemiseen on että on tullut liikaa väliä alkuperäisistä japanilaisista senseistä. Japanissa kulttuuri on aivan toinen ja siellä ruumiillinen kuri on aivan normaalia vielä nyäänkin.

Suomessa sensei on miltei kaikissa seuroissa sellainen, joka ei ole edes nähnyt japanilaista saatikka harjoitellut näiden alaisuudessa. Onneks itse harrastan seurassa, jonka sensei on vielä "vanhaa" kaartia =)

Lue lisää

oli ennen ja on nykyäänkin. Itse olen ollut tekemisissä sekä Japanilaisten, että Suomalaisten senseiden kanssa. Näissä Suomalaisissa oli muutama sensei, jotka oli enemmän Japanilaisia, kuin Japanilainen koskaan voisi olla. Mutta onhan nämäkin tyypit jo rauhoittuneet, kun ikää on tullut. Se oli tavallaan huvittava piirre. Homma voi mennä överiksi, kun järjenjuoksu alkaa takkuamaan. En ala kehumaan Japanilaisiakaan, koska he eivät osaa taas ajatella omilla aivoillaan ollenkaan. Suomessa on hyviä senseitä. Tuota vanhaa kurinalaista tunnelmaa kaipaan kyllä. Se oli jotain mahtavaa, kun asteli dojolle, oli kuin eri planeetalla ja ei ollut ainakaan aikaa miettiä arkipäivän ongelmia. Joskus saattoi jopa hieman pelottaakin, kun ei tiennyt mitä tänään tulee tapahtumaan. Mutta tunnelma oli mahtava. En usko, että missään lajissa on tänä päivänä tuota tunnelmaa, mikä karatedojoilla oli ennen.

Karateka* kirjoitti:

Yksi syy tuohon pehmenemiseen on että on tullut liikaa väliä alkuperäisistä japanilaisista senseistä. Japanissa kulttuuri on aivan toinen ja siellä ruumiillinen kuri on aivan normaalia vielä nyäänkin.

Suomessa sensei on miltei kaikissa seuroissa sellainen, joka ei ole edes nähnyt japanilaista saatikka harjoitellut näiden alaisuudessa. Onneks itse harrastan seurassa, jonka sensei on vielä "vanhaa" kaartia =)

Lue lisää

..oliskohan nyky ihmiset(nuoret)niin huono kuntoisia, ettei voi vetää ns "rankkoja" treenejä? Onhan tehty tutkimuksia jonka mukaan esim. armeija ikäiset kaverir ovat paljon huonommassa kunnossa kuin ennen.Istutaan vaan tietokonella ja kirjoitellaan keskustelu palstoille ja kehutaan "omaa" lajia...?no ei sentään ihan näin, mutta toi alku ehkä kuitenkin totta.Treinailkaa ja laittakaa itsellenne tavoitteet yrittäkää päästä tavoitteisiinne,tapahtuipa ympärillänne sitten mitä tahansa eli jos jokin laji kehuu itseään semmoisena tai tämmöisenä, älkää antako sen vaikuttaa vaan keskittykää siihen mitä itse teettä.

jujutsuka kirjoitti:

oli ennen ja on nykyäänkin. Itse olen ollut tekemisissä sekä Japanilaisten, että Suomalaisten senseiden kanssa. Näissä Suomalaisissa oli muutama sensei, jotka oli enemmän Japanilaisia, kuin Japanilainen koskaan voisi olla. Mutta onhan nämäkin tyypit jo rauhoittuneet, kun ikää on tullut. Se oli tavallaan huvittava piirre. Homma voi mennä överiksi, kun järjenjuoksu alkaa takkuamaan. En ala kehumaan Japanilaisiakaan, koska he eivät osaa taas ajatella omilla aivoillaan ollenkaan. Suomessa on hyviä senseitä. Tuota vanhaa kurinalaista tunnelmaa kaipaan kyllä. Se oli jotain mahtavaa, kun asteli dojolle, oli kuin eri planeetalla ja ei ollut ainakaan aikaa miettiä arkipäivän ongelmia. Joskus saattoi jopa hieman pelottaakin, kun ei tiennyt mitä tänään tulee tapahtumaan. Mutta tunnelma oli mahtava. En usko, että missään lajissa on tänä päivänä tuota tunnelmaa, mikä karatedojoilla oli ennen.

Lue lisää

Olen harrastanut karatea toistakymmentä vuotta ja minulla onkin siitä mustavyö ollut jo pitemmän aikaa.Samoin olen harrastanut monta muutakin kamppailulajia joten kokemusta on aika runsaastikin.

Aloittaessani karaten oli Suomessa liiankin kova salikuri josta nyt ollaan onneksi pikkuhiljaa pääsemässä pois. Huutaminen ja turha "meuskaaminen" ei ketään harrastajaa kehitä vaan täytyy kannustaa ja koettaa pitää hermonsa kurissa. Todellinen sensei ja kamppailulajin harrastaja tulee esiin silloin kun osaa hillitä itsensä niin salissa kuin siviilissä.

Länsimaiseen kamppailulajikulttuuriin ei "armeijakuri" enää pure vaan ja siksipä metodit ovat muuttuneet siitä kun itsekin aloitin. Kuri pitää tietysti olla mutta rajansa silläkin.

Omassa seurassani kun käytettiin tuota "huutamis ja mesuamistekniikkaa" oli sillä selvästi negatiivinen vaikutus harrastajiin ja harrastajamääriin. Ja kun harrastajamäärät kävivät pieniksi oli opetusmallia muutettava. Haukkuminen ja huutaminen kun ei tuo niitä harrastajia.

On tosiaan toivottavaa että kamppailulajit viedään enemmän harrastajia kannustavammiksi kuin liian tiukan salikurin ylläpitämiseksi. Länsimaiseen kulttuuriin ei tämä enää sovellu vaan täytyy mennä ajan ja lajin kanssa eteenpäin uusin metodein.

Oma opetustyylini on muuttunut alkuajoista huomattavasti. Pieni pilke silmäkulmassa ja itsehillintä on tuonut saliin paljon uusia harrastajia ja sitä kaivattua iloa eikä niinkään kuria.

Kaikille opettajille neuvona että kuri täytyy olla tasapainossa "salihuumorin" kanssa.

Hyvää joulua kaikille karaten ja muitten kamppailulajin harrastajille !

sensei itsekin kirjoitti:

Olen harrastanut karatea toistakymmentä vuotta ja minulla onkin siitä mustavyö ollut jo pitemmän aikaa.Samoin olen harrastanut monta muutakin kamppailulajia joten kokemusta on aika runsaastikin.

Aloittaessani karaten oli Suomessa liiankin kova salikuri josta nyt ollaan onneksi pikkuhiljaa pääsemässä pois. Huutaminen ja turha "meuskaaminen" ei ketään harrastajaa kehitä vaan täytyy kannustaa ja koettaa pitää hermonsa kurissa. Todellinen sensei ja kamppailulajin harrastaja tulee esiin silloin kun osaa hillitä itsensä niin salissa kuin siviilissä.

Länsimaiseen kamppailulajikulttuuriin ei "armeijakuri" enää pure vaan ja siksipä metodit ovat muuttuneet siitä kun itsekin aloitin. Kuri pitää tietysti olla mutta rajansa silläkin.

Omassa seurassani kun käytettiin tuota "huutamis ja mesuamistekniikkaa" oli sillä selvästi negatiivinen vaikutus harrastajiin ja harrastajamääriin. Ja kun harrastajamäärät kävivät pieniksi oli opetusmallia muutettava. Haukkuminen ja huutaminen kun ei tuo niitä harrastajia.

On tosiaan toivottavaa että kamppailulajit viedään enemmän harrastajia kannustavammiksi kuin liian tiukan salikurin ylläpitämiseksi. Länsimaiseen kulttuuriin ei tämä enää sovellu vaan täytyy mennä ajan ja lajin kanssa eteenpäin uusin metodein.

Oma opetustyylini on muuttunut alkuajoista huomattavasti. Pieni pilke silmäkulmassa ja itsehillintä on tuonut saliin paljon uusia harrastajia ja sitä kaivattua iloa eikä niinkään kuria.

Kaikille opettajille neuvona että kuri täytyy olla tasapainossa "salihuumorin" kanssa.

Hyvää joulua kaikille karaten ja muitten kamppailulajin harrastajille !

Lue lisää

että asiat ja laji kehittyy olen samaa mieltä. Tuota vanhan ajan tunnelmaa minä kaipaan. Voi olla ettet tiedä, mistä puhun kun olet harrastanut vasta toistakymmentä vuotta. Nämä minun kokemukset tuosta "aidosta tunnelmasta" vie ajassa pikälle 80-luvun puolelle. Suurin osa silloisista omista senseistäni on jo lopettanut ja uudet on tilalla. Tosin onhan muutama sissi sentään jäljellä. Lajissa oli jo 90-luvun alussa nähtävissä tämä nykyinen kehityssuuntaus ja sitä ei voi enää pysäyttää, koska suurin osa "senseistäkään" ja harrastajista ei tunne muuta tapaa ja kulttuuria. Ei niitä kepillä hakkaavia intiaaneja, jne. kukaan kaipaa enää, mutta sitä dojon ilmapiiriä itse kaipaan. Kun on uhrannut vuosikausia lajille, tuntee joskus petetyksi tavallaan, kun omaa lajia on muokattu ja muokataan edelleen, jokapojan kuntoiluviihteeksi. Itse olisin toivonut, että kehitys olisi yleisesti mennyt karatessa kovempaan suuntaan tai pysynyt edes ennallaan. Nyt on kyllä tullut korvaavia lajeja, tositoimia kaipaaville, ja moni karateka onkin vaihtanut leiriä. Mutta olisin toivonut, että se kunkkulaji olisi ollut karate. Simputukset on aina ollut turhia ja se on nykyään todellinen plussa puoli tässä kehityksessä, kun ne on jäänyt kuvioista.

Karate ei ole muodissa nyt.. Tarkoittanee
sitä, että harrastajilla on hyvästi motivaatiota
ja motivaattori ei ole muille näyttäminen..?

Moni tuttuni harrastaa karatea ja voipi olla
että jos asia ei olisi tullut puheeksi, niin en
tietäisi vieläkään siitä ;)

Toisaalta huvittaa tyypit jotka kulkee kadulla
paidoissaan suuret "WT Kung Fu" tai vastaavat
logot :D

jujutsuka kirjoitti:

oli ennen ja on nykyäänkin. Itse olen ollut tekemisissä sekä Japanilaisten, että Suomalaisten senseiden kanssa. Näissä Suomalaisissa oli muutama sensei, jotka oli enemmän Japanilaisia, kuin Japanilainen koskaan voisi olla. Mutta onhan nämäkin tyypit jo rauhoittuneet, kun ikää on tullut. Se oli tavallaan huvittava piirre. Homma voi mennä överiksi, kun järjenjuoksu alkaa takkuamaan. En ala kehumaan Japanilaisiakaan, koska he eivät osaa taas ajatella omilla aivoillaan ollenkaan. Suomessa on hyviä senseitä. Tuota vanhaa kurinalaista tunnelmaa kaipaan kyllä. Se oli jotain mahtavaa, kun asteli dojolle, oli kuin eri planeetalla ja ei ollut ainakaan aikaa miettiä arkipäivän ongelmia. Joskus saattoi jopa hieman pelottaakin, kun ei tiennyt mitä tänään tulee tapahtumaan. Mutta tunnelma oli mahtava. En usko, että missään lajissa on tänä päivänä tuota tunnelmaa, mikä karatedojoilla oli ennen.

Lue lisää

..jos jonkinmoista juttua noista "vanhoista hyvistä ajoista" ja mun mielest on ihan kiva et sensei ei enää lyö nenää murskaks jos haukottelee treeneissä vaan käskee tehdä nyrkkipunnerruksia...

jujutsuka kirjoitti:

ennen kun itse aloitin karaten. Eipä se ollut huono asia, koska silloin karatea pidettiin todella kovana lajina ja se olikin sitä. Silloin treenit oli todella rankkoja ja sitä pidettiin sen ajan extreme-urheiluna, juuri ehkä sen takia. Kouluissa liikkui juttuja tyyliin: "Se meni karateen. Ei se sitä kauan jaksa treenata. Kohta se lopettaa." Lajilla oli hurja maine. Se oli tosiasia, että alkeiskursseilta ei jäänyt vuosittain kuin yksi tai kaksi ns. varsinaiseksi karatekaksi ja muut lähti maitojunalla. Ne jotka jaksoi tiesi silloin ja tietää vieläkin, että on kovia jätkiä ja mimmejä. Lajia harjoiteltiin aivan eri tyyliin. Monen seuran tekniikkavalikoimat jne. on kasvanut ja ns. "tietoa lajista" on tullut lisää, mutta jotain on hävinnyt mielestäni ja on sääli hieman, kun tuo vanha maine on mennyt. Nykyäänhän karate on räätälöity, joka pojalle ja tytölle sopivaksi kuntoliikehdinnäksi ja lisäksi on tullut monenlaista leikinvarjolla lajiin tutustumista jne. No ei sen puoleen kyllä noi taekwondot, hmd:t, hermopistekaratet, jne. on aivan samoilla linjoilla ja ne kilpailee nykyään karaten kanssa, mutta minusta ne on ollut sitä, jo heti Suomeen rantautuessaan. Niiden treeneissä ei ole ollut tuota karaten alkuaikojen ruumiin karaisemiskulttuuria milloinkaan. Monelle kovalle jätkälle riitti ennen karate ja ei varmaan ollut ylimääräistä energiaa uhota ja tarvetta näyttää muiden lajien osaajille. Nyt kovat jätkät joutuu hakemaan hien ja kovuuden jostain muualta.

Lue lisää

Kyllä karatesa karsintaa edelleen tapahtuu. Itse olen oman alkeiskurssiryhmän ainoa joka on seuraan jäänyt. Onahn se välillä fyysisesti rankkaa kun noita vatsalihaksia ja muuta metkaa tehdään. Kontaktia on toki rajoitettu, vaikka kyllä sitäkin on. Ei toki potkita toiselta ilmoja pihalle tai naamaan lyödä jos ei ole varusteita, vahinkojahan toki sattuu. Kipukynnys kyllä kasvaa kun noita lukkoja tehdään, eivät ole aina kovin mukavantuntuisia.
Välillä on tosin sitten ihan kontaktiakin, kun potkitaan toista vatsaan, silloin potkittavana oleva saa ihan itse sanoa kuinka kovaa haluaa ottaa vastaan, ihan itsestä siis kiinni kuinka "kovaksi" haluaa tulla.

Että laji vielä kehittyy. Kun lajin perustaja vielä tallaa maallisia dojangeja ja samalla itsekin kehittyy. Ehkä vielä joskus Han Moo Doa pidetään tasaveroisena lajina muihin verrattuna. Nyt se, palstalla kuin palstalla, jakaa porukat kahtia: puolesta ja vastaan. Eipä siinä mitään. Kaikilla on mielipiteeseen oikeus.
Muuten tällainen lajien välinen vertailu on lähinnä samaa kuin vertaisi Batmania Hämähäkkimieheen - kumpi voittais. Ei kovin älyllistä toimintaa - aikaa voisi käyttää paremminkin, vai? Kuitenkin:
Toivotan kaikille, lajista ja tyylisuunnasta riippumatta, treeni-intoa sekä hyvää Joulun odotusta!
Tv HMD:n harrastaja.

HMD harrastaja kirjoitti:

Että laji vielä kehittyy. Kun lajin perustaja vielä tallaa maallisia dojangeja ja samalla itsekin kehittyy. Ehkä vielä joskus Han Moo Doa pidetään tasaveroisena lajina muihin verrattuna. Nyt se, palstalla kuin palstalla, jakaa porukat kahtia: puolesta ja vastaan. Eipä siinä mitään. Kaikilla on mielipiteeseen oikeus.
Muuten tällainen lajien välinen vertailu on lähinnä samaa kuin vertaisi Batmania Hämähäkkimieheen - kumpi voittais. Ei kovin älyllistä toimintaa - aikaa voisi käyttää paremminkin, vai? Kuitenkin:
Toivotan kaikille, lajista ja tyylisuunnasta riippumatta, treeni-intoa sekä hyvää Joulun odotusta!
Tv HMD:n harrastaja.

Lue lisää

karate on semmonen laji et sitä ei kannata jättää kesken. Sen jälkeen kun alotin karaten eli noin 3vuotta sitten en oo kertaakaan ollu kipeenä. Tietty pientä flunssaa on ollu mut ei sen kummempaa. Ja kunto on tietty ollu myös parempi, samoin notkeus, refleksit ja kivun kesto on myös lisääntynyt (tämä johtuu siitä että otteluissa sun muissa joskus vähän tärähtää). Meidän sensei (yrjö pursianen eli shihan) käy dojolla melkein joka harkoissa. Mun mielestä sillä on tuo vanhan ajan tyyli hallussa, kun se napauttaa sormia jos pulisee ja pistää usein myös punnertamaan. Mistäköhän se muuten johtuu et porukat lopettaa karaten heti alussa tai sitten jossain sinisen tai vihreän vyön paikkeilla? Must tuntuu et usein taistelulajeista luullaan liikoja ja sit ku ei heti alussa opikkaan niitä "hyppykierre potkuja", lopetetaan lajin harrastus. Onks muuten muita shukokain harrastajia? Kertokaa omia kokemuksia omista karate tyylisuunnistanne. Mulle tuo on muuten aivan sama että onks se kova juttu et harrastaa karatea vai ei, se on hyvä laji ja piste.

Enpä kyllä muista milloin oltais viimeks oltu hippaa harkoissa. Harvoin siellä mitään hipan tapasta tehdään.

Sekoitat nyt karaten hapkidoon :P

Niin nössöt ja nössöt, säännöt on sääntöjä, jos haluat otella ilman niitä lähinnä on sitten katutappelu ja sit vapaaottelu. Jos puhut K1 sääntöjen rajaavan sun ottelutaitoja etkä kunnolla edes tiedä karatelisenssin saantipaikkaa, on puheesi hiukan ristiriidassa! Lisäksi uhoilit aiemmin harrastavasi ottelua K1 säännöin etkä tiennyt että päähän saa potkaista niin säärellä, nilkalla, polvella tms.(samoin tietenkin yrittää lyödä pään maatakiertävälle radalle!) eli olisiko niin että ennen uhoamista olisi syytä kokeilla lajia josta puhuu??
Thai säännöt ja K1 eivät eroa toisistaan juuri mitenkää, paitsi kyynerpäät ovat thaissa mukana,tosin niiden käyttöä rajaa esim. niskapaini (K1ssä 1sek. max. kiinnipito)- mutta sulle näitä on turha selittää kun et ole lajia kokeillut!
Kävele sinne Vantaan salille ja sano vaik Katariina Perkkiölle, että haluat kovaa matsia ja sovi vaik se ilman sääntöjä, olen VARMA että katru suostuu siihenkin ja sit sais sinutkin lopettamaan sen TURHAN UHOILUN JA NS. TIETÄVÄISYYDEN!
Ps.En kyllä tiedä mitä ovat kirjoittamasi alapääpotku- ilmeisesti nivusiin suunnatut potkut(?) tai kyynerpää potkut(?) tai pääpää potkut???

ad-hd kirjoitti:

Niin nössöt ja nössöt, säännöt on sääntöjä, jos haluat otella ilman niitä lähinnä on sitten katutappelu ja sit vapaaottelu. Jos puhut K1 sääntöjen rajaavan sun ottelutaitoja etkä kunnolla edes tiedä karatelisenssin saantipaikkaa, on puheesi hiukan ristiriidassa! Lisäksi uhoilit aiemmin harrastavasi ottelua K1 säännöin etkä tiennyt että päähän saa potkaista niin säärellä, nilkalla, polvella tms.(samoin tietenkin yrittää lyödä pään maatakiertävälle radalle!) eli olisiko niin että ennen uhoamista olisi syytä kokeilla lajia josta puhuu??
Thai säännöt ja K1 eivät eroa toisistaan juuri mitenkää, paitsi kyynerpäät ovat thaissa mukana,tosin niiden käyttöä rajaa esim. niskapaini (K1ssä 1sek. max. kiinnipito)- mutta sulle näitä on turha selittää kun et ole lajia kokeillut!
Kävele sinne Vantaan salille ja sano vaik Katariina Perkkiölle, että haluat kovaa matsia ja sovi vaik se ilman sääntöjä, olen VARMA että katru suostuu siihenkin ja sit sais sinutkin lopettamaan sen TURHAN UHOILUN JA NS. TIETÄVÄISYYDEN!
Ps.En kyllä tiedä mitä ovat kirjoittamasi alapääpotku- ilmeisesti nivusiin suunnatut potkut(?) tai kyynerpää potkut(?) tai pääpää potkut???

Lue lisää

Se on tyttö. Typerä kana, joka kuvittelee että karatea harjoittelemalla tyttökin pärjää pojille. :D Elokuvat ja todellisuus ovat hyvin erilaisia.