Hiskin hakujen tuloksena tulee saattaa tulla seuraavia nimiä:
Sufanna, Lifa, Pehrsfon, Pekofenaho jne.
Onkohan kaikki kirjojen tallentajat aivan päteviä?
Sufanna, Lifa, Pehrsfon, Pekofenaho jne.
Onkohan kaikki kirjojen tallentajat aivan päteviä?
HISKIn luotettavuus
äffä
27325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hiski on VAIN hakukone ja hyvä onkin. Se on APUVÄLINE, eikä mitään muuta.
Kaikki täytyy tarkistaa alkuperäisistä!
Vanhoissa käsialoissa f-kirjainta muistuttava tarkoittaa s-kirjainta.
Ei tarvitse mennä kuin 1956-1981 väliseen aikaan, kun tuo kirjoitustapa tulee vastaan. Nimittäin Urho Kekkosen kirjoituksissa.
Saahan sinne laittaa korjauksen kaikkiin virheisiin, joita havaitset! Avaa suurenuslasilla tieto isommaksi ja kirjoita kommentti.
Mutta kuten mainittu, tiedot on tarkistettava alkuperäisistä, AINA.
Jäljentäminen tarkoittaa myös sitä, että tiedot siirretään kirjain kirjaimelta samalla tavalla eikä ruveta arvioimaan, onko kirjoituksessa virhe vai ei.
Kirkonkirjat ovat käsinkirjoitettuja opuksia, monilla käsialoilla. Virhemahdollisuus on olemassa.
His-Ki on epätarkka. Kun haluat olla varma, etsit alkuperäiset kirkonkirjat His-Kin vihjeiden mukaan ja saat sitten OK tiedot. Virheeksi luulemasi voi olla jo alkuperäisessä tekstissä. On syytä etsiä kaikki henkilön tiedot myös edellisistä kirkonkirjoista ja syntyneitten luetteloista. His-Killä pääset siunattuun alkuun. Se on ihan hyvä apuväline. Toivottavasti sen jatko on turvattu.
Muuten - tiedät hyvin, että ässä on kirjoitettu väärin, Kyllä noilla tiedoilla edelleen voi pysyä kärryillä.
Toki ymmärsin että ässä oli luettu äffäksi, mutta voi käydä niin, että juuri se oikea osuma haussa jää saamatta, kun Lisa on kirjattu Lifaksi.
Mielikuvitusta mukaan! Ei voida vaatia, että parinsadan vuoden takaiset tekstit ovat tämän päivän tasoa. Kyllä Lifa on tarkistettava, ei sitä noin vain pidä hylätä, jos isännimi tai sukunimi täsmäävät.
Minulla on ollut omissa tutkimuksissani sellainen murhe, että suvun piirissä on pojilla käytetty vain 3 etunimeä vuoronperään. Jos esikoinen kuoli, sai kuopus saman etunimen, veljeksien lapset olivat kaikki samannimisiä, ikäeroa oli vuosi, pari. Isännimet myös yksi näistä kolmesta! Yksi nimi vielä oli varalla, Otto, ja murheekseni huomasin, että Otot usein olivat nuorimmaiset ja heikoimmat, ja he kuolivat pois. Harva Otto jatkoi sukua.
Pysyäkseni kärryillä oli aina etsittävä paitsi syntymäajat, myös vaimot kaikkine tietoineen, sillä tavalla pystyin pitämään isät, pojat ja veljenpojat jossakin järjestyksessä.
Sukututkimuksessa ei koskaan tutki liikaa eikä koskaan tee liian tarkkoja muistiinpanoja.
" Kyllä Lifa on tarkistettava, ei sitä noin vain pidä hylätä, jos isännimi tai sukunimi täsmäävät."
Nyt et ymmärtänyt. Kun haen esim. Lisaa, ei tämä Lifaksi kirjattu tule hakutuloksiin mukaan laisinkaan. Se saattaisi olla kuitenkin juuri se jota etsin.
Menin Hiskiin, valitsin Kastetut ja kirjoitin nimen "LIFA" ja valitsin "Kaikki"
Vastaukseksi tuli Suomen seurakuntien luettelot, joika alkaa Ahlaisista, ja siinä on liuta Elisabeth-nimisiä kastettuja, seuraavassa seurakunnassa näkyi olevan Lijsa ja Lisa jne.
Niin että mikä siis on ongelma?Elisabeth ja Lijsa
Hah, "äffä" ei ymmärtänyt.
Heh, tainnut kalahtaa kun virhettä noin innokkaasti puolustellaan.
Äffää huvittaa uffaffaa-huumori, mistä itse kukin vetäköön omat johtopäätöksensä.
Muista piste sanan lopussa. Jos kirjoitat vaikka Lind. pisteen kanssa, saat tulokseksi pelkästään Lind nimisiä , eikä muita esim Lindberg, Lindqvist, Lindström jne...
Sukututkijalla on niin paljon tekemistä muutenkin, että kyllä kirkonkirjojen kirjoittajien olisi pitänyt se ymmärtää ja kirjoittaa kirjaimet niin, että 300 vuoden kuluttuakin lukeminen käy helposti ja ymmärrettävästi.
Onneksi nyt on tietokoneet. Tietysti voidaan 300 v kuluttua ihmetellä, miten noita vanhoja kummallisia nettitikkuja ja levyjä pitää käsitellä, että niistä saisi tiedot ulos, mutta sehän on sitten tulevaisuuden murhe, se.
Käytä jokerimerkkiä: esim. li*a
tai lyhennä li
on sangen yleinen virhe laittaa koko nimi hakuun, kun 1 tai 2 kirjainta riittäisi
Menee jo liian hankalaksi jos kaikki mahdolliset kiroitusvirheetkin pitäisi ottaa huomioon...
Kyllä minä niin mieleni pahoitin... kun kaiken pitäisi olla niin helppoa ja valmiina, pullamössöille.
Ettet vaan ole yksi niistä kirjojen tallentajista...
Se S kirjoitettiin ennen kuten nykyisin ÄF, ja sen pitäisi kyllä selvitä myös HISKI.n sivuilta.
Ei siis ole mitään virhettä, vaan kun tieto on kirjattu, se on kirjattu aivan oikein, tulkintasi on väärä.
Vanhat kaunokirjoituskirjaimet on syytä opetella, erilaisia merkkejä löytyy mm. E:n Z:n , K:n, ja G.n kirjoitusasuissa.
Tietoa löytyy mm. kansalaisopiston sukututkimuskurssilta sekä alan kirjoista.
Meinaat että kun aloitteleva tallentaja luuli ässää äffäksi ja kirjasi tytön nimeksi Lifa, se onkin aivan oikein eikä mitään virhettä ole tapahtunut :)
Jos kirjoissa on äffä, niin millä oikeudella jäljentäjä rupeaa arvailemaan oikeaa kirjainta. Jospa kyseessä onkin jokin ihan muu nimi, ja koko merkintä on epäselvä?
Pitäisikö jäljentäjän ruveta tulkitsemaan nykykielelle sanoja ja lyhenteitä?
Taidat olla vähän ulkona asiasta, pienellä s-kirjaimella on kaksi kirjoitusmuotoa, joista toinen muistuttaa f-kirjainta.
Katso tuosta:
http://www.hist.uib.no/gotisk/Gotiskalfa.htm
Jotkut tekevät ilmaista vapaaehtoista työtä muiden hyväksi, ja ei muuta kuin naristaan.
Tottakai hiski on kokonaisuutena aivan loistava palvelu. Mutta jos haku ei löydä etsittyä henkilöä, pitää kokeilla myös yleisimmillä kirotusvirheillä ja lyhennetyllä hakusanalla.
Hiski perustuu 1800-luvun puoliväliin asti ns. mustiin kirjoihin, alkuperäisistä kirkonkirjoista käsikirjoitettuihin luetteloihin. Jos Hiskissä on virheitä, ne saattavat johtua mustiin kirjoihin tulleista virheistä, jotka on kopioitu Hiskiin sellaisenaan sen käskyn mukaan, että mitään ei saa muuttaa. On myös mahdollista, että Hiskiä rakennettaessa on luettu väärin mustia kirjoja. Tosin mustien kirjojen tekstit ovat selvempiä kuin varsinkin vanhempien kirkonkirjojen kirjaukset. Alkuperäisissä kirkonkirjoissa saattaa olla saman henkilön nimestä eri versioita eri aikoina. Muuten, f ja s ovat koneessa verraten lähekkäin, virhelyöntejä tapahtuu.
Minä fen, sunfa-raa sunfa-raa sunfa ralla-lalla laa, hifkiin tallenfin, fralla lalla laa...
esim. Persfon = Pers Son = Per in Poika
Usein 2 S:ää peräkkäin = jälkimmäinen näyttää f:ältä.
Suomen kirjakielen isä Agricola toimi 1500-l puolivälin tuntumassa, jolloin erityisesti kirjaimet olivat hakuisessa. Sama sana saattoi olla vähän eri tavoin kirjoitettu eri osassa tekstiä. tietenkin kestää ennenkuin immeiset oppii lukemaan ja kirjoittamaan.
Juu. Ja sukunimenkin ne osaa sössiä. Ben Zyskowicz ei löydä tuolta vaarmaan kuin pienen osan sukulaisiaan ;-)-