Lukion enkku vaikeaa?

Rehellisesti sanottuna lukion englanti on pirun helppoa. Yläasteella taisi englannin numero olla aina kasia, mutta lukiossa ollut poikkeuksia lukuunottamatta ysiä tai kymppiä. Duunia en numeroiden eteen ole tehnyt pätkän vertaa, kuten en missään muussakaan aineessa (toki kaikissa ei menekkään näin hyvin). Katson paljon elokuvia ja kuunnellut jo vuosia englannin kielestä musiikkia päivittäin. Varmasti tällä on jotain tekemistä asian kanssa, mutta mielestäni hyvin helppoa kyllä siis englanti lukiossa. Kirjoituksetkin vaikuttavat lastenleikiltä verrattuna moneen muuhun lukion oppiaineeseen.

Minulle lukion englanti on vaikeaa. Olen kuitenkin saanut ihan hyviä arvosanoja, kaseja ja ysejä, koska olen opetellut kokeessa kysyttävän sanaston ja kielioppiasiat hyvin. Englannissa tuntuu siltä, että oppikirjan sanasto ei riitä esimerkiksi luetunymmärtämistehtävissä, vaan ikään kuin oletetaan, että sanastoa on opittu muualtakin: tv:stä, peleistä, netistä ynnä muualta. Mieleenpainunein esimerkki tästä on luetunymmärrysteksti, jossa oli hyötyä tietää sana "gay" - ja sitähän en muista koskaan koulussa opetetun. Hyvä, että jostain syystä sen tiesin.

Lukion englanti on todella vaikeaa. Siinä ei välttis pärjää vaikka perus englantia osaisikin.

Mielestäni lukion englanti on erittäin vaativaa. Siinä pärjää parhaiten ne, jotka ovat oppineet englannin ikään kuin itsestään kaiken pelien, musiikin, elokuvien jne. myötä. Ne, jotka yrittää opiskella paljon _pakosti_ niin eipä tule hyviä arvosanoja. Englanti tai kielet yleensäkin koostuu niin monesta asiasta, joita ei voi opiskella hetkessä. Se vaatii vuosien työn kehittyäkseen paremmaksi! Sanoja on valtavan paljon, sanontoja ja kielioppiakin pitäisi ymmärtää.

Tuskaista on opiskella enkkua, mutta näillä eväillä mennään pitkän englannin ylppäreihin! Saas nähdä, kuinka käy.

Voin rehellisesti E:n paperit saaneena ja yliopistossa opiskelevana sanoa, että se on lukion ärsyttävin ja vaikein aine saada hyvä arvosana jos ei lasketa pitkää matikkaa, joka ei ole pakollinen. Lukioon mennessä sain enkusta ysin jokaiselta kurssilta ja kun menin lukioon se keskiarvo tippui 7,5:een ja sain C:n kirjoittamalla tasan sen alarajan pisteet. Eniten minua ärsytti kuuntelut ja luetunymmättämiset joissa nussitaan pilkkua oikein kunnolla eikä se testaa mitään. Enkussa pärjäävät ne jotka jaksavat ja pystyvät keskittymään varsinkin kuunteluissa. Kieltenkokeet eivät testaa mitään vaan varsinainen taito tulee esiin omassa puheen ja tekstin tuotossa.

Ruotsinkin kieltenkoe on ärsyttävä, mutta ei niin ärsyttävä, sillä siinä ei kysellä epäselvästi mahdottomia ja kuunteluissa puhe on selvää eikä sinne laiteta epäselvästi puhuvia idiootteja tai taustamölyä. Sain ruotsista M:n yo-kokeessa.

Jos tarkoituksena on jatkaa yliopistossa tai vaikkapa amk:n jälkeisissä kansainvälisissä tehtävissä, niin lukion enkun ysi tai kymppi on hyvä alku sellaisen kielitaidon oppimiseen, jolla voi jo alkaa tuottaa englanninkielisiä teknisiä tai tieteellisiä raportteja. Näissä ei pelkästään sanaston osaaminen riitä, vaan tarvitaan myös vahva kieliopin osaaminen. Lisäksi pitää ymmärtää, että englannin small talkissa käytetään aivan eri sanastoa ja rakenteita kuin laadittaessa tieteellisiä raportteja, mikä ei suomalaiselle ole aivan itsestään selvää.

Siinäpä motivaatiota englannin opiskeluun.

Riippuu ihmisestä mikä asia tuottaa vaikeuksia.Itse olen hieman tollukka, mutta sain todella sitkaalla lukemisella fysiikasta ja lyhyestä matikasta kirjoitettua L, kemia oli E ja äidinkieli B.Luin viikossa läksyjä tasaisesti 2-3 tuntia 5 kertaa viikossa, mutta en silti saanut kirjoitettua pitkästä englannista kuin A:n.Keskiarvo englannin kursseista 7,4.

Valitettavasti se vain on niin että jotkut käyttävät englantia vapaa-ajallaan niin pajon, että osaaminen on aivan eri luokkaa kuin niillä jotka joutuvat sitä opiskelemaan.

Itse opin englantia televisiota katselemalla, ja tv:stä ja musiikista kertyikin omatoimista harjoitusta ennen yo-kirjoituksia n. kymmenen tuhatta tuntia.

On lienee selvää että kun kieleen käyttää 10-kertaisen ajan koulun oppitunteihin nähden, on osaaminenkin aivan eri tasolla kuin keskiverto-oppilailla.


Yleisesti ottaen englannin kieliopin osaamisen taso vain on niin kova, että kaikenlaisia hölmöjä knoppeja on pakko kokeisiin laittaa jotta tasoerot saadaan selville.

Vastaavilla taidoilla saakin siis muissa kielissä aivan varmasti parempia arvosanoja kuin englannista.

"Kieltenkokeet eivät testaa mitään vaan varsinainen taito tulee esiin omassa puheen ja tekstin tuotossa."

Oma puhe ja teksti saattavat olla kokelaan omasta mielestä erinomaisia. Se ei tarkoita, että ne olisivat hyviä natiivin puhujan mielestä. Sinulla on vaikeuksia ymmärtää suomeakin, sillä yo-kirjoituksissa yksi osa kielikoetta on oman tekstin tuottaminen kirjoitelmassa ja produktiivisissa vastauksissa. Mielestäsi ne eivät kuitenkaan ole kielikokeen osia.

Approbaturin saaminen aineessa kuin aineessa on nykyisin lastenleikkiä verrattuna 50 vuoden takaiseen vaatimustasoon. Se ei tietenkään ole nykyabien vika. Itse en kuitenkaan ole kehdannut käyttää yo-lakkia vappuna 40 vuoteen, koska sen saa niin mitättömillä tiedoilla..

Peruskoulussa jaetaan vitosia kailille, jotka käyvät tunneilla. Aikaisemmin piti OSATA jotakin vitosen saadakseen. Se ei nykyisin käy, sillä noin 20 % ikäluokasta ei koskaan pääsisi pois peruskoulusta, jos 50-luvun vaatimustaso ja kokeet otettaisiin käyttöön.

Porukka ei nykyisin ole yhtään tymempää kuin aikaisemmin, mutta keskikoululle oli vaihtoehto: kansakoulu. Nykyisin ei lahjattomia voida lähettää takaisin mihinkään, siksi heille jaetaan hyväksyttyjä arvosanoja, vaikka he eivät osaa mitään.

Kyllä lukion enkku vaativaa on. Moni puhuu sujuvasti niitä näitä, mutta kriittistä tarkastelua ei puheet kestä. Se kuinka pystyy vastaamaan luetun ymmärtämisen tehtäviin, kertoo kyllä paljon todellisesta osaamisesta. Mitään sinne päin ei siinä kelpaa. Ymmärtämiseen kuuluu myös tarkkuus.

Itellä on sen verran kielipäätä etten oo lukenu vielä yhteenkään englannin kokeeseen ollenkaan. Oon kyllä suorittanut vasta kolme ensimmäistä kurssia, eli varmaan kohta alkaa vaikenemaan. Englanti on kyl helpompaa ku ruotsi :D

Siis englantihan on kaikista helpoin aine. Itse luin jo alakoulussa englannin kielisiä kirjoja, katoin elokuvia sun muuta. Yläkouluikäisenä ei tekstityksiäkään tarvinnu että pystyi leffan ymmärtämään. Englantia käytän jatkuvasti myös vapaa-ajalla, ja koulun enkku on ollut minulle aina liian helppoa, ja oikeastaan kaikille. Luokan huonoimmatkin oppilaat saavat ysejä ja kymppejä koska englanti on nykyään kaikille vähän niinkuin toinen kieli. Alakoulussakin pystyivät puhumaan sitä lähes yhtä hyvin kuin suomea. Ei mielestäni ole enää edes järkeä siinä että lukiossakin on vielä enkkua. Kaikkihan jo siinä vaiheessa puhuvat sitä täysin sujuvasti, jopa luokan huonoimmat??

Englanti o hyvinki helppoa, Iso-Britanniassa sitä puhuu jopa ihan pienet lapsetkin.

itellää saaa ongelmaa ruotsin kanssa, ett loppujen lopuks se menee vähä siihe et miten lukion englantiin suhtautuu ja panostaa. Itellää englanti on ollut se helpoin kieli, koska sitä just tulee luettuu ja kuuneltuu paljon. Mut sitten ruotsin kanssa on ongelmia koska sitä ei tule kuuneltua tai luettua niin paljoa, tai niin usein.

Ja kosk oon ite aina suht vastahakosesti suhautunu ruotsiin koska oon saanu huonou arvosanoi vaikkakin on opiskeltu, ja kosk on suhtautunu ain vasthakosesti huonojen arvosanojen takii, niin sit on se 'miks ees yritän' mentaliteetti

brittienglanti ja amerikanenglanti ovat aika kaukana toisistansa,
Englannin kieli jota koulussa opetetaan on omanlaisensa standardisoitua virallista
englannin kieli. Ongelmia syntyy jos katsoo liikaa amerikkalaisia filmejä
ja musiikkivideoita. Musiikkiäänitteet ja viedot ovat kaukana asiakirjoitustyylistä.

Onko lukion englanti helppoa vai vaikeaa? Jostain syystä englannin ylioppilaskokeissa menestytään sekä hyvin että huonosti. Eli kaikille se ei ainakaan helppoa ole.

Jokainen toki pystyy solkottamaan jotain englannin tapaista ja luulee osaavansa hyvin.