Kertokaa omia kokemuksianne aikuistumisen "ihmeellisyydestä". Mitä siltä odotitte ja miksi todellisuus paljastui?
Minulla on meneillään ne kamalat hetket lapsuuden ja aikuistumisen välillä. Kauan tästä unelmoin ja kuvittelisin, että kaikki olisi kivaa ja hauskaa kun pääsen muuttamaan omilleni ja aloittamaan oman elämän, mutta ei. Tämä on vaan paskaa. Tai no, lähinnä paskaa.
En tule enää koskaan olemaan lapsi. En tule enää koskaan asumaan täyspäiväisesti kotona. Minun on pakko alkaa tietää, mitä haluan elämältäni. Tai ainakin yrittää tietää, koska noh, kuinka moni 20-vuotias OIKEASTI tietää.
En osaa oikein pukea sanoiksi, miltä se tuntuu kun pikkuhiljaa tajuat, että lapsuus on oikeasti loppumassa. En sano, että olen nyt aikuinen, mutta olen matkalla sinne.
Lainaan yhestä keskustelista pätkä, jonka kirjoitin:
"Pakko kyllä myöntää, että vähän kaiholla muistelen niitä yläasteen ja lukion päiviä jolloin saatoin vain käpertyä koulun jälkeen sänkyyni ja lukea lämpöisessä kirjaa samalla kun koira vornii viereeni nukkumaan ja äiti tekee keittiössä ruokaa ja iskä kattoo telkkaria kovalla volyymilla... Sitten aina noin puoli seitsämältä menin käymään parhaan ystäväni luona, joka asuu vain muutaman metrin päässä ja olin siellä pari tuntia."
Nykyään taas sitten asun toisessa kaupungissa, omassa asunnossani, jossa on kalseat vaaleat värit, jossa kukaan ei lämmitä takkaa (koska sitä ei ole), jossa joudun itse käymään kaupassa, laittamaan ruokani, tiskaamaan astiat ja mikä pahinta, en syö kenenkään kanssa. Menen yliopistolle, tulen tyhjään kämppään (ellei kämppikseni ole siellä, mutta nykyään harvoin on) ja yleensä vietän siellä koko loppu-illan, parin viikon välein saatan käydä jossain illanistujaisissa, mutta en oikeastaan ole sellainen ihminen, joka nauttisi niistä täysin riennoin, vaikka yleensä kyllä viihdyn oikein mukavasti. Mutta olen enemmän sellainen arkinen ihminen, joka tulee käymään joka päivä ja jonka kanssa ei tarvitse tehdä oikein mitään muuta kuin höpötellä ja olla.
Viihdyn yksin, mutta olen todella läheisriippuvainen. En kestä todellisuudessa olla yksin.
Käperryn sänkyyn, kun on kylmä, eikä kukaan vorni viereeni. Koko asunto on hiljainen, ellei lukuun oteta naapuriasunnoista satunnaisesti kuuluvia ääniä tai televisiota, jonka laitan päälle, että tuntuisi jotenkin kodilta.
Niin, kutsun tätä kodiksi, mutta ei se sitä todella ole, sillä koti on siellä, missä sydänkin on.
Myönnän kuitenkin, että olen kokenut lähinnä vain aikuistumisen henkisiä puolia... tai jotain. En maksa itse puhelinlaskuani. Saan opintotukea ja vanhempani tukevat minua taloudellisesti. En käy töissä.
On tässä puolensakin, pitää myöntää. Kukaan ei kysele tekemisiäni, kukaan ei pakota petaamaan sänkyä, ylipäätänsä mitään ei tarvitse tehdä, jos ei huvita. Bileissä on usein hauskaa ja se ei ole niin kamalaa tulla kännissä kotiin.
Mutta ahdistaa, koska elän nyt sitä kauan unelmoimaani "tulevaisuutta", jossa olen jokin yli-ihminen, mutta en ole, olen sama vanha Fnfn enkä yhtään tiedä, miten tulen tässä maailmassa pärjäämään ja miten tulen koskaan kelpaamaan kellekkään.
Uskon, että kyllä se tästä helpottuu, alku on aina hankalaa. Mutta silti, se sattuu aika paljon.
Aikuistuminen on paskaa
20
336
Vastaukset
- kauhea
Oon aikalailla samassa tilanteessa ja miettiny just samoja asioita tosi paljo... Asun vieläpä yksin ja tää on siis niiiiiiiiin paskaaaaa. Mää kuitenki maksan ite puhelinlaskut ja vanhemmat ei oikeastaan tue rahallisesti ollenkaa. Elän opintotuella ja säästöillä, jotka sain välivuonna töissä ollessa. Tää arki on jatkuvia rutiineja ja samaa paskaa päivästä toiseen. Aina ootan vaan viikonloppuja ku pääsee kottiin.. :s
Pitäs hankkia oikeita kavereita täältä "opiskelupaikkakunnalta" (kauheaa kirjottaa tuo ku tajuaa et ei tää oo vaan opiskelua varten tai siis että en mää opiskelujen jälkeen tai koskaan välttämättä muuta ennää kottiin).. Huoh. Onneks koulussa on hyviä kavereita mutta ei niitten kans hirveesti oo vapaa-ajalla. Onneksi on whatsapp.- kauhea
Niin ja se piti lisätä että tuota sun tekstiä lukiessa tajus et oikeastihan me ollaan vielä nuoria! Siis 20v ei oo välttämättä kokenu elämässään oikeen mittää vielä ja elämä on vielä ihan eessä. Ja ite en oo koskaa ees seurustellu niin sitä ootan aika paljo että löytäis jonku kivan pojan.. Ja joskus ku sais muuttaa johonki kivaan paikkaan ja perustaa perheen ja pääsis ihan oikeisiin töihin ja hyödyntämään omaa osaamista jota tuolla koulussa oppii. Opiskelijaelämä nyt vaan on tämmöstä.. Köyhäilyä. Mutta toisaalta pitäs vielä vaan mennä ja nauttia (opiskelija)elämästä ennenku asettuu alolleen. Tota taitoa en oo oikee koskaa osannu.
- kauhea
kauhea kirjoitti:
Niin ja se piti lisätä että tuota sun tekstiä lukiessa tajus et oikeastihan me ollaan vielä nuoria! Siis 20v ei oo välttämättä kokenu elämässään oikeen mittää vielä ja elämä on vielä ihan eessä. Ja ite en oo koskaa ees seurustellu niin sitä ootan aika paljo että löytäis jonku kivan pojan.. Ja joskus ku sais muuttaa johonki kivaan paikkaan ja perustaa perheen ja pääsis ihan oikeisiin töihin ja hyödyntämään omaa osaamista jota tuolla koulussa oppii. Opiskelijaelämä nyt vaan on tämmöstä.. Köyhäilyä. Mutta toisaalta pitäs vielä vaan mennä ja nauttia (opiskelija)elämästä ennenku asettuu alolleen. Tota taitoa en oo oikee koskaa osannu.
Tuossa googletellessa tuli vielä tämmönen vastaan. Luin eka sivun tuosta ketjusta ja avas kyllä silmiä ja pisti suhteuttaa omaan tilanteeseen. Varsinki tuo pitkä viesti.
http://www.pakkotoisto.com/yleinen-keskustelu/101143-aikuistuminen/ Ihanaa kun löytyy kohtalotovereita! :D Mäkään en ole koskaan seurustellut ja ootan innolla, et löydän jonkun oman kivan pojan, mutta nyt kyllä tuntuu niin epätodennäköiseltä, että sellasen pian löydän, mutta nuoriahan sitä tässä vielä ollaan.
Mä en myöskään malta odottaa, et pääsisin rakentamaan ihan omaa pesää, sellasta perhettä ja saada lapsia ja mennä töihin. Tiiätkö, saada jokin tarkoitus elämälle ja tulla kotiin, ja huomata että ei tarttis olla yksin ja sieltäkin löytyis jotain hoidettavaa ja rakastettavaa (koska sellainen mä olen, hankkisin nytkin jo kissan ja koiran, mutta se nyt ei vaan ole järkevää).
Nyt vaan olla möllötän, opiskelen ja vedän satunnaisesti lärvit. Oikeestaan kaipaan mun entisia rutiineja, on mulla sellaset nytkin, mut mun entiset oli paljon sosiaalisemmat ja aktiivisemmat.
Ja oon huomannut ton saman, että me ollaan vielä kuitenkin melko nuoria vielä :D Jotenkin iski tajuntaan kun katoin Sinkkuelämää ja tajusin, että 30-vuotiaana sitä ehkä oikeesti elää elämänsä parasta (mut ehkä samalla stressaavinta) aikaa.
Mulla on siis vielä PALJON aikaa. Kymmenen vuotta. Kyllä ihminen kymmenessä vuodessa kasvaa, ja paljon.
- paskalla ja kusella
Nussimist ja hautajaisii ym joky apina menee naimisiin jee hanki kakaroita ja mee töihi mätänevä orgasmi
- aikuinenparas
aikuistuminen on parasta perjantaikännit, vitusti seksiä, rahaa,
auto ( itellä porsche 944) , saa ite päättää mitä syö,- aikuinenparas
tekemällä töitä
Itse asun vielä kotona, mutta kyllä tässä silti on aika tyhjä olo. Syksyllä mullakin edessä muutto pois jos vaan saan kämpän. On vähän semmoista lopunaikojen tunnelmaa. Suurin muutos lienee siinä, ettei porukoita näe enää niin usein, nytkin kyllä siivoan, laitan ruokaa, käyn kaupassa jne. Se pikemminkin helpottuu tulevaisuudessa kun siivottavana on vain pieni soluhuone, ei kokonainen talo.
On tosi omituista kun koko elämän on haaveillut niistä asioista, jotka nyt lopultakin on ajankohtaisia ja sitten saa huomata, ettei tää niin kivaa olekaan. Opiskelu on rankkaa, välillä meinaa usko itseen loppua. Pitäisi tehdä valintoja, ottaa vastuuta ja olla vielä niin helevetin päteväkin. Ahdistaa kun ala ei enää tunnukaan niin omalta. Kuitenkin tuntuu, että jos nyt vaihtaisi muualle, siitä tulisi kierre, joka päättyisi siinä missä opintotukikuukaudetkin. On vaan niin vaikea hyväksyä, että elämä on pelkkää arkea. Raakaa työtä. Täytyy myöntää, olen vähän pettynyt. Noh, viisi vuotta tätä ja sitten parhaassa tapauksessa työelämään tekemään kaikkea sitä, mihin koulu ei valmistanut."On tosi omituista kun koko elämän on haaveillut niistä asioista, jotka nyt lopultakin on ajankohtaisia ja sitten saa huomata, ettei tää niin kivaa olekaan. Opiskelu on rankkaa, välillä meinaa usko itseen loppua. Pitäisi tehdä valintoja, ottaa vastuuta ja olla vielä niin helevetin päteväkin. Ahdistaa kun ala ei enää tunnukaan niin omalta. Kuitenkin tuntuu, että jos nyt vaihtaisi muualle, siitä tulisi kierre, joka päättyisi siinä missä opintotukikuukaudetkin. On vaan niin vaikea hyväksyä, että elämä on pelkkää arkea. Raakaa työtä. Täytyy myöntää, olen vähän pettynyt. Noh, viisi vuotta tätä ja sitten parhaassa tapauksessa työelämään tekemään kaikkea sitä, mihin koulu ei valmistanut"
Olisin itse voinut tiedätkö kirjoittaa ihan saman. Odotin yliopistoon pääsyä koko yläasteen ja lukion. Nyt olen päässyt yliopistoon, mutta en viihdy. Unelmoin ajoista, jolloin olin vielä lukiossa. Tiesin toisaalta jo lukion kakkosella, että elämän elämäni parasta aikaa juuri silloin.
Olen miettinyt alan vaihtamista, mutta ajattelin olla täällä nyt ainakin vuoden ja katson sitten toisen vuosikurssin keväällä, tahdonko vielä vaihtaa.
Mutta ei mitään hajua, mitä haluan tehdä. Missä kaupungissa jne.
- Joku19vpoikavaan
Jostain syystä ne tytöt hehkuttaa 18 vuotta täyttävälle kaverilleen FB:ssä useinkin, että "onnea aikuiselle" (ja rutkasti sydämiä päälle) ja täten heillä on siis mennyt käsitteet "aikuinen" ja "täysi-ikäinen" sekaisin. Minä 19v poika en kyllä vielä mikään aikuinen ole, lisäksi suhteeni vanhempiani on vielä murrosiän huuruissa ja opintoni kestävät vielä pitkään. Kun minä täytin 18 eli tulin täysi-ikäiseksi, sain useita onnitteluja FB:ssä, mutta missään ei mainittu aikuinen-sanaa. Ei se pojista oo "niin siistii olla aikuisii" kun mitä Erin laulaa nuoresta tytöstä.
- 954880
Täysi-ikäinen ei todellakaan tarkoita aikuista. Aikuisuus tulee elämänkokemuksen myötä, mun mielestä vasta joku lähemmäs kolmekymppinen on aikuinen.
Ei tarkoitakkaan, kakskymppinen on vielä aivan lapsi. Mutta puhunkin nyt aikuistumisesta, sillä eihän se mene niin, että yhtenä päivänä täytät 29-vuotta ja HUMPS olet aikuinen.
- lonlyboy95
Itse asun vielä kotona ja työtön sillä en voi tehdä töitä johon kouluttauduin terveydellisistä syistä ja nyt oon ravannu lääkäris enemmän ku riittävästi... Pitäis miettii mitä elämältä haluu mihin ammattii ylipäätää haluis yms. Aika yksinäinen olo on jo nyt tullut kun ojunut monet päivät yksin himas... Viime keväänä siis valmistuin en oikein tunnu kuuluvan minnekkään ikäänkuin väliinputoja tyhjänpantti :p ajattelen että sitten tulevaisuudessa kun, mutta nyt on se tulevaisuus nyt pitäis jo päättää pikku hiljaa eikö sit joskus....
- Tsemppiiiii
Itse oon vasta 18 vuotias mutta on monta kertaa tullu mietittyä ihan samaa :D Oon tosiaan kanssa työtön ja asun kotona, mutta ens kuussa olis muutto eessä omaan kotiin. Oon ollu jo jonkin aikaa työtön ja viime syksy ja kesä menikin vaan bilettäessä kavereiden kanssa eikä ollut edes motivaatiota hakea koulu/työpaikkaa kun tuntu ettei niitä töitä vaan löytynyt, mutta kesällä löysin itselleni poikaystävän ja aika äkkiähän se kävi niin tulin myös syksyllä raskaaksi, se oli eka ihan järkytys ja harkitsin jopa aborttia, mutta onneks päätin toisin! Nyt voin sanoo et oon oikeasti onnellinen ja ootan innolla tulevaa vauvaa ja myös sen myötä aikuistumista. Tottakai tulee olemaan vaikeeta pienen lapsen kanssa ja muutenkin kun oon näin nuori, mutta kaikesta selviää ja onneks mulla on vielä ihana poikaystävä vierellä :)
- niinonniinon
- Onnellisehkoopiskelija
Kyllä minä pidän opiskelijaelämästä.
Muutin pieneltä paikkakunnalta Hkiin. Aloin pyöriä kaikissa mahdollisissa opiskelijajärjestöissä. Aloin käydä kännibileissä vaikken ollut eläessäni käynyt edes kaljalla. Olisin ehkä halunnut jotain toisenlaista mutta päätin olla avarakatseinen. Siksihän ne järjestöt ovat, että järjestelmä sosiaalistaa sinut. Lopulta sieltä alkoi löytyä kavereita ja muutakin tekemistä kuin kännibileitä. Esim. bileiden järjestäminen ei ole kännibilettämistä.
Omillaan asumisessa parasta on että saa tehdä mitä haluaa. Jos haluan kävellä keskellä autotietä voin tehdä sen. Äiti ei kiellä. (Ei sillä että tekisin mutta voin tehdä.)
Ehkä minulla vain lähtökohdat olivat huonommat kuin sinulla. Ei minulla ollut lukiossa bestistä. Äiti oli hyvin määräilevä. En oikein uskaltanut tehdä silloin mitään. Nyt taivaat ovat auki.
En minäkään tiedä mikä minusta tulee "isona". Miksi vitussa pitäisi tietää. Jos joskus tiedän niin sitten hyvä. Jos en tiedä, niin sitten pyhitän elämäni sen etsimiseen. Opin joka päivä jotain uutta. Mitä ihmeen väliä on sillä etten ole elämässäni monta päivää työtä tehnyt tai että valmistun fil.maisteriksi, jonka työmahdollisuuksista en tiedä mitään. Suomen yhteiskunnan turvaverkkoja voi käyttää hyväksi, jos on pakko. - Muropappa
Älä muuta sano, sinä olet sitä sukupolvea jolle kännykkä on arkipäivää sekä sosiaaliset mediat. Mun lapsuudessa ei ollut kun NMT (Se verkko jota käytetään mökillä datasiirtoon) Mulle oli kauhistus huomata, että olen jo yli 30v ja mua pidetään ihan pultsarina. En ole mikään doku. Siis ajattele nyt NYKYTEKNIIKKAA! Sulla on GPS siru kännykässä, josta voi eri tahot paikantaa missä kuljet esim juuri FACEBOOK, jne. Tuputtaa kaiken-näköistä ohjelmaa, pelejä (joiden pelaaminen maksaa!), härpäkettä, palvelua ja kulutustuotetta! Minä en ainakaan semmoista suostu pitämään taskussa! Ajattele nyt järjellä! Tottakai ymmärrän, että aikuiset haluaa tietää missä muksut on, mutta silti kaikenmaailman kaupallista sontaa tuputetaan ihan lapsille jopa.
Hei Fnfn!
Aikuistumiseen kuuluu monia asioita, eikä varmasti vähäisimpinä itsenäistyminen kotoa ja omasta elämästä enemmän vastuuta ottaminen. Voi olla vaikeaa, mutta siitä ovat useimmat selvinneet enemmän tai vähemmän kiitettävästi - elämä kantaa!
Unelmia kannattaa tavoitella, ja on upeaa, että niitä on. Aina niiden saavuttaminen ei tunnu yhtä hyvältä, kuin niitä kohti kulkeminen, mutta kannattaa kokeilla vielä. Löytyisikö lähipiiristäsi kaveri, jonka kanssa ystävystyä? Löytyisikö opiskeluiden oheen harrastus, jossa tutustuisit ihan uusiin ihmisiin uudessa opiskelukaupungissasi? Tai oletko kutsunut kotikaupunkisi ystäviä käymään luonasi?
Vaikka nyt mieli olisikin matalalla, saattaa fiilis olla ihan eri jo kesän korvilla. Älä jää yksin!
Rohkeutta ja valoisaa kevättä!
Terkuin,
Katja, Kajaanin nettisaapaslainen- lycckyckoycoycoy
Virallisen valheen mukaan Osama Bin Ladenin organisoima 19 hengen saudiryhmä suoritti 911 päivän terrori-iskut.
Mutta todellisuudessa Usan ja Israelin neonconnat nämä illuminazionisti juulataiset räjäyttivät pilvenpiirtäjiä ja autopommeja Usassa.
Seuraavina päivinä juulatainen nazionisti Dr. Philip Zack murhasi asiasta liian totuudenmukaisesti kirjoittaneita toimittajia ja poliitikkoja työpaikaltaan aselaboratoriosta varastamallaan pernarutolla.
http://www.youtube.com/watch?hl=en&v=AoAwj5bRGTo 9/11 Finnish television. A car bomb exploded outside the State Department.
http://www.youtube.com/watch?v=PpOmdEfPnHs
9/11: Car & Sewer Bombs?
2001
Toiset olivat varautuneet asbestipölyn varalle, toiset ei.
Pari poliisia pitää huolen, ettei uteliaat pääse lähelle ja että heidän hengityssuojaimensa pysyy tiukasti kasvoilla, vaikka pitäisi sitten vastata uteliaan toimittajan kyselyihin, jolla ei ole hengityssuojainta.
Taustalla käppäilee pari palomiestä, näillekään kukaan ei ole kertonut, että pöly sisältää huomattavan määrän terveydelle vaarallista asbestia.
Sitten videon lopussa pari siviilin näköistä kaveria (tanssivat juutalaiset) toimittajan takana, pölynsuojat tiukasti kasvoilla, mistä he ovat tietäneet ottaa pölynsuojat mukaan.
Onko tuo valkopaitainen poliisi (katso korvalehteä) ja nuo siviilit ju......
Ja vielä:
Toimittaja Ashleigh Banfield kysyy poliisilta "Tiedätkö mitään noista voimakkaista RÄJÄHDYKSISTÄ jotka kuulimme"
Poliisi "En tiedä"
Toimittaja "Olivatko ne AUTOPOMMEJA"
Poliisi "Minulla ei ole ajatusta niistä, rouva"
Toimittaja "Onko teille kerrottu, että meidän pitää poistua tästäkin paikasta"
Poliisi "Ei...."
Toimittaja "Etsivätkö ne lisää POMMEJA"
Poliisi ".........
Ja sama naisreportteri jatkaa hiukan kauempaa
http://www.youtube.com/watch?v=BeGCusfqF8c&feature=related 9/11: Ashleigh Banfield reports secondary explosions
Huomaa taustalla taas samat kaverit, pitkätukkainen ja laukkumies, tällä kertaa ilman pölysuojaimia, ja yrittävät peittää näkyväisyyden tapahtumapaikkaan.
LAUK KUMIES NYÖKKÄÄ MERKIT.SEVÄSTI HIP PITUKKAISELLE.
Siis näiden juulataisten selän takana tapahtuu vuosituhannen spektaakkelimaisin terrori-isku, mutta miehet eivät ole kiinnostuneita siitä, kaveruksia kiinnostaa enemmän kuvausryhmän työskentely, ja sen toiminnan häirintä.
Kuvausryhmän jäsen joutuu työntämään miehet sivuun, ja naisreportteri on juuri näyttämässä jotain reunoilta palanutta paperia, ja selittämässä siitä jotain, kun yhteys katkeaa.
Olisiko noilla kavereilla ollut jotain tekemistä tuohon häiriöön.
Löytyykö samat, S I V A N ja P A U L. K U R Z B E R G, O D E D. E L L N E R, O M E R. M A R M A R I, ja Y A R O N. S H M U E L mo SS adin ag entit tästä videosta. Tanssivat is ra elin juulataiset, joiden -tehtävänä oli dokumentoida 911 tapahtumat.
Kuka antoi heille tämän tehtävän?
http://www.youtube.com/watch?v=tRfhUezbKLw&feature=related Five Dancing Israelis Arrested On 9/11
New Yorkin poliisi on pidättänyt viisi is rae lilaista mo SS adin agenttia, jotka yrittivät räjäyttää AUTOPOMMILLA George Wassingtonin sillan.
Aikaisemmin he olivat räjäyttäneen AUTOPOMMIN, jonka kyljessä oli ollut kuva lentokoneesta syöksymässä New Yorkiin. Myös yli 60 muuta juutalaista on pidätetty.
Heidän pakettiautostaan löytyi RÄHTEITÄ, po rukka pidädettiin 71 päiväksi, mutta laskettiin sitten vähin äänin vapauteen, Usan ja Israelin välisen sopimuksen perusteella.
http://www.youtube.com/watch?v=fgYtAs_PVHw
The Mossad and 9 11
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu51679Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)281568- 131169
- 71124
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w201102- 61012
- 6974
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais4971- 7965
- 6960