Kuinka usein tapaatte?

Meillä on lähes 100 kilometriä välissä ja silti halutaan nähdä viikollakin vaikka se käsittääkin aina jonkinmoisia järjestelyitä onnistuakseen.

Välimatkan vuoksi tiedän että aina ei pääse näkemään kun haluaisi, mutta en minä kyllä ymmärrä samalla paikkakunnalla asuvien viikonloppusuhdetta.
En voisi olla rakkaastani erossa kokonaista pitkää työviikkoa.

Onneksi tätä järjestelyä ei kestä ikuisesti.

olemaan naisen kanssa muuten kuin että eletään saman katon alla :)

kai se on että jokainen pari keskenään sopii tuollaiset asiat. normaalia voi olla että nähdään kerran kuussa tai kerran päivässä. itse olen jälkimmäisen kannalla, mutta täytyy kuunnella ja kunnioittaa toisenkin tahtoa.

Eräs neitokainen halusi myös käydä töissä ja harrastuksissaan viikolla ja tavata viikonloppuisin, sopi minulle, kävin myös töissä ja harrastuksissani viikolla. Asuimme samalla paikkakunnalla, matkaa toistemme luokse alle tunti. Minulla ei olisi ollut käytännön esteitä tapailla useamminkin. Koin kuitenkin ettei hänelle olisi sopinut tiheämmät tapaamiset. Suhde kesti nelisen kuukautta.


Eräs toinen neitokainen halusi tavata myös viikolla vaikka hänen työjärjestelynsä olivat sellaiset ettei tapaaminen mielestäni olisi ollut järkevää. Asiasta keskusteltiin ja ymmärsin hänen näkökantansa, minulla ei ollut käytännön esteitä. Aloimme tapailla keskellä viikkoa ja sitten useammin. Nykyiset työjärjestelymme ovat vielä huonommin yhteen sopivat tapaamisten kannalta, tapaamme silti useita kertoja viikossa. Asumme samalla paikkakunnalla, matkaa toistemme luokse on noin tunti.

Me asumme eri paikkakunnilla.
Tapaamme joka toinen kuukausi, joskus joka kuukausi. Puhumme puhelimessa aamulla puolisen tuntia ja illalla 2-4 tuntia. Että kyllä sitä elämää voi näinkin jakaa.

23 tuntia vuorokaudesta vietetään yhdessä yleensä. no vähän liioitellen. mitä ihmettä se on että vaan viikonloppuisin nähdään?! seurustelu on elämän jakamista toisen kanssa. kolmas vuosi meneillään.

erillään asutaan mutta tosi lähekkäin kyllä. ja ollaan samassa koulussa. että nämä asiat tietenkin auttaa..

Mullakin on etäsuhde kultani kanssa, koska asutaan vielä tällä hetkellä eri kaupungeissa..Välimatkaa 200km..Näemme kuukaudessa melkein joka viikko.Usein teemme niin, että viivymme toistemme luona aina viikon mun luona ja viikko hanin luona.Että näin se meillä toimii.Olen itse muuttamassa samaan kaupunkiin, joten asia on muuttumassa.Kyllä se välimatka rassaa, mutta tämä tyttö, johon olen rakastunut, on sen arvoinen, että tuollaiset pikku jutut kestää ihan helposti :)

tasan 204 km. (Onneksi ei enää yli 2000 km kuten aiemmin...). Tapaamme kerran kuukaudessa, kun vietämme yhden viikonlopun toistemme luona, väliä näille tapaamisille on tullut 3-6 viikkoa. (Joista 6 viikkoa on ihan liikaa...). Paljon useamminkin haluaisin tavata, mutta kun meillä molemmilla on noita "velvollisuuksia ;-).
Sähköpostitse/tekstiviestein olemme yhteydessä päivittäin.

Meilläkin on useita satoja kilometrejä välillämme. Hoidamme yhteydenpidon puhelimitse soittelemalla joka ikinen päivä yleensä aamulla matkalla töihin ja sitten vielä illalla pari tuntia ennenkuin mennään nukkumaan. Enää ei lähetellä sähköposteja eikä juuri tekstareitakaan.
Tapaamme yleensä kerran kuukaudessa. Joskus tulee pakostakin pidempiäkin taukoja kaikenlaisten kiireiden takia. Kesälomat ja talvilomat päästään matkailemaan yhdessä:-) Se on juhlaa. Tapaamiskertoja saa myös näppärästi lisättyä kun kumpikin pilkkoo lomansa ja ottaa ne eri aikaan osittain:-)
Me olemme asuneet yhden kesän yhdessä (siippa oli töissä minun paikkakunnallani 5 kk).
Yhdessäasuminen oli juhlaa, ja kivaa. Mutta samalle paikkakunnalle muuttaminen ei tule onnistumaan hankalista käytännön syistä.
Kuusi vuotta on jo eletty näin.

No, eipä tuo kovin kiihkeältä suhteelta vaikuta jos vain viikonloppuisin halutaan nähdä...

Itse kun olen ollut ihastunut/rakastunut, olen halunnut olla sen ihmisen kanssa kaiken mahdollisen liikenevän ajan.(varsinkin suhteen alussa) ja kun on erossa niin tuntuu että sydän pakahtuu kaipauksesta eikä kestäisi olla edes puolta tuntia erossa...

samoin jos se toinen osapuoli ei haluaisi minun kanssani olla kuin pari päivää viikossa, niin en minä sitä suhdetta silloin kovin vakavana pitäisi... enkä ihmistä kovin kiinnostuneena.

On tietysti eri asia, kun on muita menoja, kavereitakin on nähtävä, tai jos on välimatkaa paljon, mutta muuten..

kun olen parisuhteessa, haluan että minulla on omakin elämä. Omaa aikaa, omat harrastukset ja kaverit ja oma päätösvalta elämäni suhteen. Kaikkea ei aina voi eikä pidäkään tehdä yhdessä.

Mutta kyllä minä silti vietän mieluiten aikaa yhdessä kultani kanssa :)

Jokainen tietysti tavallaan ja mikä parhaalta tuntuu..

Olen elänyt naiseni kanssa 7 vuotta ja olemme asuneet n.6,5 vuotta yhdessä.
Jos toinen meistä on työn tms.takia poissa yön
kotoa, ei kumpikaan nuku kunnolla. Kultsi
on kiukkuinen jos ei ole saanut päivittäistä
seksi-ja hellyyskiintiötään täyteen.
Meillä etäsuhde ei toimisi alkuunkaan.
Onneksi maailmasta löytyy kumppanit teillekin,
jotka osaatte elää etäsuhteessa!!!

Tavataan ainakin vähintään kerran, kaksi viikossa. Toivoisin todella paljon, että voisimme nähdä useamminkin, mutta se ei ole mahdollista kultani työkiireistä johtuen. Tiesimme tämän molemmat suhteen alussa ja siihen tilanteeseen on vain pitänyt sopeutua vaikka tiukkaa se kieltämättä tekee, kun vain haluaisi olla koko ajan toisen lähellä...