Jäljen tekeminen

käväiseppä mäyräkoiraliiton sivuilla...

Kaupasta pullotettua verta ja pesusieni. En lähtisi aivan yleisille paikoille tekemään, johonkin syrjemmäksi metsään missä ei todennnäköisesti tule ketään vastaan.

Kisattavina lajeina jälkeä on useita erilaisia, ja neuvot voivat olla hyvin erilaisia riippuen siitä, keneltä kysyt. Metsästyskoirilla harrastetaan verijälkeä, jonka tarkoitus on simuloida haavoittuneen eläimen jäljestämistä. En ole metsästyskoiraihminen, joten en tiedä, millaisia eri jälkiä eri metsästysroduilla ajetaan. Joillakin roduilla on ilmeisesti rodunomaisen kokeen osana laahausjälki. Palveluskoirilla taas on metsäjälki ja erikoisjälki (eli peltojälki), jotka perustuvat ihmisen jälkien seuraamiseen. Etsijäkoirien (karanneiden lemmikkieläinten jäljittäjät) ja pelastuskoirien osaamiseen kuuluu myös jäljestys. Lisäksi on olemassa nk. tunnistusjälki, jossa koiran pitää etsiä annettua hajua vastaava jälki ja seurattava sitä.

Eli valinnanvaraa riittää. Huvikseen harrastelevalle eniten tietoa löytyy varmaankin palveluskoirien metsäjäljen opetuksesta sekä verijäljestä. Seurakoiran aktivointiin helpoin lienee palveluskoirien metsäjälkeen liittyvät ohjeet.

Olet ehkä kuullut termin makkararuutu tai makkarajälki? Se on yksi mahdollinen jälkikoiran alkeisharjoitus. Makkararuutu on maahan tallattu pieni alue, jolle on ripoteltu makupaloja, makkarajäljellä taas nami on asetettu jokaiseen jalanjälkeen. Kerran tosin kuulin neuvon, että namien ripottelun sijaan panee sukkaan lenkkimakkaran tai muun haisevan herkun ja kiskoo sitä perässään samaan tapaan kuin verijäljen tekijä vetää perässään vereen kastettua sientä. Koiran on tarkoitus oppia yhdistämään jälkien seuraaminen ruokaan. Sitten makupaloja vähennetään jäljeltä, kunnes koira voi etsiä jäljestämällä vaikka koko ruoka-annoksen tai piiloutuneen perheenjäsenen.

Mun oma koira on tehnyt ns. makkarajälkeä pellolle ja metsään, mutta olen jäänyt jumittamaan. Tarkoitus oli tulla palveluskoira, mutta lonkkavian takia koira jäi vain kaveriksi ja jälkeä tehdään huvikseen joskus mökillä. Palveluskoirien metsä- ja peltojälki eroavat toisistaan asenteen ja sääntöjen puolesta. Metsäjäljellä koiran tulee löytää jälki linjalta ja alkaa seurata sitä oikeaan suuntaan. Jäljellä on kuusi esinettä, jotka koiran pitää ilmaista. Tuomari ei kuitenkaan seuraa koirakkoa, joten koiran ei välttämättä tarvitse jäljestää pilkuntarkasti jokaista askelta. Peltojäljellä, josta on sekä oma kokeensa että suojelukokeen osa, tuomari näkee koiran koko ajan, koska maastona on pelto. Koiran pitää seurata jälkeä hyvin tarkasti ja ilmaista löytämänsä esineet määrätyllä tavalla. Olen itse halunnut opettaa omalle koiralleni hyvää tekniikkaa, koska aioin alunperin kisoihin sen kanssa ja siksi olen myös jäänyt jumittamaan. En siksi ole myöskään paras ihminen neuvomaan jäljen opetusta. Huvikseen jäljestelevällä riittää, että koiralla on kivaa ja jälkeä seurataan oikeaan suuntaan.

Mun koira on myös kokeillut verijälkeä. En tiedä, heijastuiko siihen aikaisempi makkarajäljestys vai hoksasiko se sen muuten. Päästin sen nuuskimaan toisen koiran jo ajamaa verijälkeä ja koirapa painui mettään semmoista kyytiä, etten perässä pysynyt. Löysin sen kaadolta (tallattu/potkittu läntti, jossa sieni on kasteltu uudelleen verellä) , jonka ensimmäinen jäljestäjä oli huomaamattaan ohittanut. Verijäljellä koiran pitää ilmaista kaato, tai oikeammin ohjaajan lukea koirasta, milloin se on löytänyt kaadon.

Yleensäkin mulla on mielikuva, että verijälki aletaan vaan tekemällä koiralle lyhyt suora jälki verellä, näyttämällä sille lähtöpiste ja sen jälkeen antamalla jäljestää maaliin. Jotkut koirat voivat aluksi hermostua veren hajusta.

Lapsuuden koiralle äitini teki pari kertaa makkarajälkeä. Koira oli pirun fiksu ja kun vuosikausia myöhemmin kätkin koiralle tennispalloa, se ei suinkaan syöksynyt umpimähkään sitä hakemaan, vaan seurasi tarkkaan jälkeäni. Se oli niin nokkela, että se jopa keksi, milloin olin koiraa hämätäkseni heittänyt pallon jäljeltä sivuun.

Yksi kotikoiran aktivointiin hyvin sopivaharjoitus voisi olla myös esineruutu, joka on joidenkin palveluskoirakokeiden osa. Kotikoiralle voi tehdä helpotettuja tai muulla tavalla muokattuja harjoituksia ilman kisatavoitteita. Siinä alue tallataan (eli kävellään ristiin rastiin, ettei koira löydä asioita jäljestämällä) ja piilotetaan erilaisia esineitä sille etsittäväksi. Tämä harjoitus voi osoittautua hyödylliseksi, jos joku päivä pudottaa lenkillä avaimensa huomaamattaan.

Mä ostan raakaluita, sulatan ne pöydällä.Vetelen niitä jonkun matkaa pihassa, metässä tai pellolla, ja jätän sinne.Ja puolentunnin päästä tai myöhemmin koira jäljelle.
Alkuun lyhyitä jälkiä, sitten vaikeempia ja pidempiä.Kyllä tykkä ;)

Makkara- ja verijälkiä...mennyttä aikaa ja ei anna koiralle oikeaa haastetta. Itse harrastan tunnistusjälkeä taajamassa (mantrailing)ze. Vaatii hieman alkuun enemmän, mutta muutamassa kuukaudessa, jos OJAAJASTA on hommaan, niin jälkiä voidaan tehdä vaikka Helsingin keskustaan ja sieltä se koira sen oikean tyypin hakee. Ei tarvitse opettaa purkkirataa, vaan koiralla on luontainen taito erotella hajuja ja jäljestää eri ikäisiä jälkiä. Aika ajoin järjestetään hajutunnistusluentoja, tai paikallisella pelastuskoira yhdistyksellä VOI olla omia ryhmiä, sekä netistä löytyy myös tietoa asiasta. Kivointa on se, että ei tarvitse metsässä rämpiä. Minulle suurin haaste on ollut oppia lukemaan koiraa. Koirat kyllä homman osaa, kunhan ne vain tajuaa, mitä niiltä halutaan.

Periteisillä PK-lajella ei OLE mitään tekemistä koiran kykyyn jäljestää, vaan kysymys on esim.kulmista opetetuista asioita, siis mitä jäljestäminen on ihmisen mielestä. Pari kertaa näitä makkarajälki tyyppejä on ollut seuraamassa meidän treenejä ja niiden mielestä koira ei jäljestä, kun sen kuono ei ole maassa kokoajan. Mutta, mutta, hajumolekyylit eivät käyttäydy niin, vaan jäljen iästä riippuen hajua voi olla ilmassa, rakennusten seinissä, yms. ja koira hakee se hajun sieltä missä sitä on eniten.
Olin kerran itse periteisellä jäljellä ja laiton koiran jäljelle, jolloin se nuuhki hetken, katsoi minua tyhmän näköisesti ja meni takanani olevan henkilön luo ja alkoi haukkua sitä. Kysyn henkilöltä, että sinäkö jäljen teit ja niinhän se oli ollut. Tämä on kuulemma yleistä jopa kokeissa, että jäljen tehnyt ihminen seuraa koiran työskentelyä, eli jo on tyhmyys huipussaan. Kuitenkin alkuperäinen tarkoitus on ollut löytää ihminen, joka jäljen on tehnyt, joten kuinkahan tyhminä koirat meitä oikein, kun ne hyvin tietävät, että toi tyyppii tuolla takana sen jäljen on tehnyt, mutta ajetaan nyt tämä tyhjäjälki, kun mamma tai pappa niin haluaa...

Eli itse "harrastan" esim. etsintää. Annan koiran haistaa palloa ja sitten piilotan, päästän koiran/koirat irti ja sanon etsi pallo. Ja ne etsivät niin kauan kuin löytävät. Joskus joudun toki ohjaamaan oikeaan suuntaan. Tämän hommelin aloitin aikoinaan ensin kotona ja sitten metsässä. Toki asun paikassa missä on helppokulkuista metsää pilvin pimein. Voin ottaa myös mukaan molemmille oman pallon ja etsivät ne sitten yhdessä tai erikseen. Etsittävä voi olla mikä esine vaan tai vaikkapa ihminen. Vieläkin huonolla säällä tehdään etsintää kotona. Kutsun koirat toiseen huoneeseen, pyydän istumaan ja odottamaan. Oven laitan kiinni ja jemmaan pallon. Päästän koirat sitten etsimään. Joskus joutuu siinäkin tietty hieman osoittamaan, jotta menevät oikeaan suuntaan. Aivan haltioissaan sitä tekevät. Metsässä ollessa on mukava katsoa esim. jos on kaksi ihmistä reissussa, niin että toinen menee piiloon ja sitten päästää koirat etsimään. Ihan vaan piilosta leikitään ja hauskaa, että innostavaa on koirien mielestä. Ja molemmat koirani pitävät tästä, tosin toinen on selvästi myös ilmahakuinen ja löytääkin ihmisen nopeammin. Nostaa kuononsa ja haistelee ilmaa ja samantein pyrähtää etsimään. Toinen aina kuono maassa. No, ne ovatkin hyvin erilaisia, mutta leikit on samat. Samoin yleensä kaikki jutut, mitä haluan koirieni oppivan, niin harjoittelen ensin kotona. Vaikkapa sivulle tulon. Laitoin koiran kevyeen pitkään hihnaan, sanoin sivu ja samalla ohjasin koiran oikean jalan puolelta vasemmalle sivulle. Palkakkasin aina, sillä suosin vastaehdollistamista. Toinen koirani taasen tulee oikealle puolelle. Minulle pääasia on, että koirat saavat tarpeeksi aktivointia ja tulevat luokse pyynnöstä. Ja sana SEIS on aina pysähdys juuri siihen kohtaan. Eivät nämä ryökäleet todellakaan ole mitään superelukoita, vaan ihan tavallisia rekkuja, jotka välillä käyttäytyvät todella, todella huonosti. Kumminkin mitä enemmän aktivoi ja treenaa, niin sen paremmin menee. Jäljestystä tai etsintää, kuinka vaan halutaan. Mukavaa se on ja itsekin tulee ulkoiltua.

PK-jäljen kannattajiin kuulun. Muutenkin PK:t kiinnostaa, en tee mitää metsästyskoiralla. Tutulla oli Jack joka oli hyväkin olevinaan verijäljellä ja joitain kisojakin voittanut, mutta niin vaan se hukkas jäljen, kun oma Saksanpaimenkoira ajoi jäljen nätisti loppuun asti.

Peltojäljelle olenkin joskus verisellä sienellä vetänyt jäljen ja todennut, että sit se koira vasta hyvin kulkeekin. Ainakin oman koiran kohdalla pidän ihmisen tekemää jälkeä huomattavasti haastavampana, kuin verijälkeä. Miten hurtat kulkisi pelkällä ihmisen hajulla?? Oma koirani vain skarppaa entistä enemmän verellä. Suoritus ei parane, mutta intoa tulee lisää.

Mitä tekee metsästyskoiralla, jos ei metsästä? Noita näkee paljon "kotikoirina" ja huonotapaisiakin valtaosa.