Sinä iltana... osa 1

Tämä ei ole seksinovelli ”heti vaatteet pois ja menoksi”-tyyliin, vaan enemmänkin romanttinen kertomus kahden pojan ystävyyden muuttumisesta rakkaudeksi sattumusten jälkeen. Siis jos tämäntyyppinen novelli ei kiinnosta, aina voi jättää lukematta. :) Tämä on ensimmäisiä kirjoituksiani, joten älkää ihan lyttyyn haukkuko, mutta kaikenlainen palaute on tervetullutta, kiitos. :)
Tarina ja henkilöt ovat fiktiota.

*************************************************
OSA 1

1
”Saatanan hullu mitä sä oikein kuvittelet tekeväsi?” Kaunis unenomainen hetki oli muuttunut todellisuudeksi. Putosin nopeasti taivaista, johon Sami oli minut lennättänyt. Tömähdin maahan ja lujaa. Samin silmät leiskuivat pelottavina ja en saanut suustani ulos kuin epämääräistä muminaa. ”Sami, eh, Sami, mä.. Sami..” Hoin hokemistani tajuamatta mitä ajoin takaa. Poika odotti vastausta, mutta tiesimme molemmat, että teolleni ei ollut sellaista selitystä, joka olisi saanut sen tekemättömäksi. ”Sami mä rakastan sua. Sä olet ihana, mä en tarkoittanut.” Nyyhkytin. Pojan vihreänharmaat silmät kiilsivät tuijottaen minua. Välillä silmistä oli havaittavissa kimallusta, joka antoi toivoa, mutta sitten hänen kasvonsa vääntyivät taas irvistykseen ja sama vihansekainen kiilto hänen silmissään rikkoi kaikki unelmani. ”Hyi helvetti, sä inhotat mua.” Halveksuva ääni sai kyyneleet nousemaan silmiini. Hän oli lähellä, niin lähellä, että hänen illalla nautittujen alkoholijuomienhajuinen hengitys pyyhki melkein kasvojani. Sami oli vihainen, hän jankutti samoja kirosanojen täyttämiä lauseita, joista pyrki esiin hänen hermostuneisuutensa. Mutta minä vain rakastin, tajuamatta tai kuulematta kirouksia, joita hän heitti päälleni. Hän ei vain uskaltanut myöntää, mitä hän todella oli ja mitä hän sydämessään tunsi.

Seisoin paikoillani hiljaa ja nojasin rantasaunan seinään. Sami käveli edestakaisin kivikkoista rantaa ja pysähtyi. Tukeuduin rantasaunan puiseen seinään jähmettyneenä paikoilleni. Siitä päästäminen irti tuntui hankalalta. En voinut kävellä Samin luokse, en saanut mieleen yhtäkään lausetta, joka olisi voinut korjata kaiken, joten siinä paikallaan seisominen tuntui ainoalta vaihtoehdolta.

Kivikkoinen ranta herätti muistoja. Vaikka teräväkärkisillä kivillä oli ilkeää kävellä, olimme lukemattomina lapsuudenkesinä tepastelleet niiden päällä avojaloin. Vanhemmat olivat aina muistuttaneet, ettemme saaneet mennä uimaan ilman valvontaa, kesämökin järvi oli sitä nopeasti syvenevää sorttia. Siinä järvessä olimme peuhanneet useasti. Kilpailleet, kumpi oppi uimaan koiraa aiemmin ja kumpi osasi sukeltaa pitemmälle.

Vastapäiseltä mökiltä kuului molskahduksia jonkun hypätessä laiturilta ja iloista naurua. Sami seisoi paikoillaan, selkä minuun päin. Hän heitteli kiviä peilikirkkaalle auringonlaskun sävyttämälle vedenpinnalle. Kyyneleet alkoivat kuivua poskilleni ja pyyhin niitä kädellä pois. Oli hiljaista, suurin ”meteli” oli linnun sirkutus, vaikka mökiltä kuuluikin vaimea musiikin pauhaus.

Aloin turhautua hiljaisuuden välillämme melkein kaikuessa korvissani ja mietin kokoajan päässäni, mitä sanoisin Samille. Oli turhaa alkaa selittelemään tai nimittää suuteluyritykseni tai rakkaudentunnustukseni typeriksi erehdyksiksi. Ne olivat asioita, joista olin haaveillut aina iltaisin. Typerissä unissani Sami vastasi suudelmaan ja kaatoi minut heinikkoon, hyväili ja rakasti minua. Tässä minun typerässä yrityksessäni olin yllättäen yrittänyt painaa huuleni Samin huulille saaden aikaan jonkin paniikinomaisen tilan hänessä ja todellisuudessa minä olin ainoa, joka vannoi säälittävällä tavalla rakkauttaan. Ainoa tunne-elämys, jonka sain, oli helvetinmoinen katumus, mutta samalla huomasin olevani helpottunut?!

En jaksanut enää sitä tilannetta. Joko minun oli lähdettävä tai pistettävä mykkäkoululle päätös.
”Nyt sä kuuntelet mua.” Sanoin äänellä, josta oli itsevarmuus kaukana. Sami kääntyi ja hänen kasvonsa näyttivät sillä hetkellä eleettömiltä. Viha oli niistä poissa, kasvoista heijasteli pikemminkin se sama ilme, joka Samilla oli hänen olleessaan alakuloinen. Se oli sama ilme, joka Samilla oli kasvoillaan sinä päivänä, kun tapasimme pitkästä aikaa ensimmäisen kerran hänen isänsä kuoleman jälkeen. Muistan sen hetken aina.

Rohkaisin mieleni ja kävelin pojan vierelle. Asetin käteni hänen olkapäälleen ja Sami katseli minua säikähtäneen näköisenä. ”Älä..” Hän perääntyi askeleen takaisinpäin ja tunsin itseni entistä typerämmäksi. Aiemmin meidän ei tarvinnut tuntea minkäänlaista jännitystä keskenämme, mutta nyt olin todellakin onnistunut pilaamaan sen, mitä meillä oli ja luultavasti kaiken, mikä oli pitänyt ystävyyttämme pystyssä.

”Miksi sä pelkäät?” Kysyin.
Vastaus oli entistä pelästyneempi katse ja hiljaisella äänellä tuhaistu: ”Enkä pelkää..”
”Pelkäätpäs. Sä pelkäät, että ehkä tunnetkin jotain mua kohtaan. Siksi sun pitää raivota mulle.”
”Jaakko mä en oo mikään homo. Etkä sääkään oo, mä tunnen sut.”
”Sitten sä et tunne mua kokonaan. Sillä kaikki mitä mä sanoin, mä myös tarkoitin.” Nyt oli minun vuoro kääntää selkäni. Tiesin, ettei ollut mitään, mitä olisin voinut vielä sanoa, joka olisi muuttanut kaiken. Samin piti itse tajuta kaikki. Loin pikaisen katseen poikaan, joka tuijotti minua pitkän hapsottavan ylipitkäksi kasvaneen etutukkansa takaa. Sitten lähdin.

*************************************************
2
Tunsin saaneeni jonkinlaisen otteen poikaan. En ollut varma, miten asiat tulisivat jatkumaan, mutta jotenkin tuntui, että kaikkea ei ollut vielä menetetty.

Kävelin mökille, josta kuului musiikinjytke. Minä ja Sami olimme päättäneet pitää bileet ja mökki oli illan aikana täyttynyt tutuista ja ei niin tutuista vieraista. Toivoin kokoajan, että mikään tavara ei rikkoutuisi tai muuta ei toivottua sattuisi. Vanhemmilla ei olisi varmasti siitä kovin hyvää sanottavaa. Sanna istui terassin rappusilla ja hymyili nähdessään minut. Sanna oli hyvä ystäväni ja Samin vuotta vanhempi isosisko. Meillä käytti aina hyvin ja ei todellakaan ollut aiheita, mistä emme olisi voineet keskustella. Oli todellakin onni omata kaksi niin hyvää ystävää ja olimme olleet kavereita tarhasta asti. Ja siitä olikin aikaa…

”Moi…” Istahdin hänen viereensä ja Sanna ojensi minulle olutpulloa. Kieltäydyin kunniasta, sillä mielestäni olin juonut sinä iltana jo ihan tarpeeksi. Yhtäkkiä ovi pamahti auki ja alaston Saku juoksi järveä kohti runsaan naurun saattelemana. ”Hyvä Saku!” Joku huusi kannustushuutoja ja aplodit raikuivat. Purskahdimme nauramaan Sannan kanssa. Saku oli taas tuttuun tapaansa tekemässä jotain älytöntä, sillä pojalla ei tainnut olla minkäänlaisia estoja.. Pojan perässä juoksi joku kameran kanssa.

”Onhan sillä ihan hyvä peppu.” Sanna nyökytteli päätään ja kihersi naurusta. Saku kääntyi ja iski silmää Sannalle. En voinut mitään punastumiselleni, poika oli ilman rihman kiertämää ja kun hän kääntyi, ei katseeni voinut olla osumatta… sinne. ”Taitaa olla sinunkin mielestä.” Sanna totesi sitten ja tönäisi minua olkapäälle. ”Niin mitä?” Olin ihan oman ajatusmaailmani vietävänä. Päässäni pyöri tauotta Sami ja nyt tuo alaston poika. ”Sanoin, että taitaapa olla sinunkin mielestä..” Sanna hymyili ja minä punastuin. ”Eikä..” Sopersin ja tunsin poskiani kuumottavan. Sanna osasi valitettavasti aina lukea minua, joten väittämäni ei vakuuttanut häntä.

”Älä viitsi, Teemu mä tunnen sut ja mä tiedän.” Sanna sanoi sitten. Sydämeni takoi, mistä Sanna tiesi? Mitä hän oli mieltä siitä? Olin hiljaa ja nypin käsissäni heiniä hermostuksissani. Sanna otti kädestäni kiinni. ”Mistä sä tiesit?” Kysyin. ”Mä arvasin, mutta se taisi mennä nappiin. Teemu, se on ok.” Tunsin ilon tulvivan sisälleni. ”Mut mä en kerro kenellekään.” Halasimme.

Kesken tuokiomme yhtäkkiä Sami seisoi edessämme. Hän katsoi minuun, käänsi katseensa pois ja harppoi välistämme portaita mökin ovea kohti sanomatta mitään. Tunsin piston rinnassani ja Sanna toljotti minua kysyvän näköisenä. ”Ja mikä sua vaivaa?” Sanna tiedusteli veljeltään. ”Ei mikään. Ja jos joku vaivaa, niin se saattaa liittyä jotenkin henkilöön, joka istuu vieressäsi.” Olin paniikissa, kertoisiko Sami? Mitä Sanna sanoisi, jos tietäisi minun ihastuneen hänen veljeensä? Olisin voinut vajota maan alle. ”Siis hä? Mitä sä nyt oikein selität? Mä en oo oikein kärryillä.” Sanna ei tiennyt, ainakaan vielä. Sami tuhahti ja sulki oven perässään.

Sanna kääntyi minuun päin ja hänen kasvonsa olivat kääntyneet hämmentyneeseen ilmeeseen. ”Mikä täällä nyt on oikein menossa? Onko teillä joku riita? Vastahan te menitte tuonne saunalle…” Hänen kasvoilleen nousi hymy. ”Mitä siellä tapahtui? Tapahtuiko teidän välillä jotain?” Sanna omasi todella hyvät päättelynlahjat. ”Mä oon pilannut kaiken.” Ja minun oli taas aivan pakko nyyhkyttää. Mutta minkäs raukkamaiselle nyyhkyluonteelleen voi? ”Kerro nyt.” Sanna huokaisi ymmärtäväisesti ja ripusti kätensä olkapäälleni. ”Mä oon niin idiootti, typerä…” Luettelin.

”Mitä tapahtui?” Sannalta ei todellakaan voinut salata mitään. ”Mä…kerroin Samille…että olen ihastunut siihen.” Sannan silmät pyöristyivät. ”Vau.. ” Sanna henkäisi. ”Ihastunut..” Hän toisti. Sakun seurue juoksi sillä välillä takaisin mökkiin, siis juuri ”sopivalla” hetkellä. Istuimme hiljaa sen hetken.

”Samiin?” Sanna jatkoi, kun ovi oli sulkeutunut. ”Joo.” Huokaisin hiljaa. Hämmästynyt ilme Sannan kasvoilla ei ottanut laantuakseen. ”Sami nyt on tuommoinen jästipää, kyllähän sä sen tunnet.” Sanna totesi tuttuun tapaansa. Omituista oli, että Sanna piti aina puoliani, kun minulla ja Samilla oli riitaa. Sitten yleensä Sami suuttui aina enemmän, piti mykkäkoulua ja lopulta luovutti. En ollut varma, tulisiko viimeisen tapahtuneen jälkeen käymään niin. ”Toi oli kyllä melkoinen yllätys mullekin.. ” Sanna sanoi. ”Mä en tiedä mitä mä teen..” En pystynyt hillitsemään itseäni, kyyneleet alkoivat taas nousta silmiini. ”Anna sille aikaa miettiä tota juttua. Hei, älähän nyt.. ” Sanna silitti kättäni. ”Se haukku mut ihan täysin. Enkä kyllä yhtään ihmettele.”

”Haluatko kuulla salaisuuden?” Sanna katsoi minua salaperäinen virne kasvoillaan. ”Ainahan mulle yksi salaisuus kelpaa.” Naurahdin kyyneleiden seasta. ”Mä luulen, että sulla on mahiksia, mä en sano enempää.” Katsoin Sannaa epäluuloisesti, olin jo menettänyt kaiken toivoni Samin suhteen. ”Luuletko niin?” Sanna nyökkäsi ja hymyili. ”Ja nyt loppuu synkistely. Me mennään juhlimaan!” Sanna antoi kätensä ja repäisi minut liikkeelle. Siinä oli vasta ystävä!

3

Sami oli juuri juttelemassa Kaisalle, kun astuin sisään. Kaisa oli erityisen tunnettu siitä, että hänen poikaystävävaihtuvuutensa oli hyvin suurta. Olihan hän omalla tavallaan ihan kaunis vaaleine hiuksineen, mutta hänen maineensa tuntien en ymmärtänyt, mikä hänessä oikein viehätti poikien silmissä. Yritin olla huomaamatta heitä ja olla välittämättä siitä. Mikä Samia vaivasi? Ei hän aiemminkaan ollut kiinnostunut tyhjäpää - Kaisasta, kuten hänellä oli tapana tyttöä kutsua. Olihan se aika julmasti sanottu, mutta niin pojilla oli tapana puhua. Yritin karistaa koko pojan mielestäni ja menin istumaan sohvalle. Katsoessani taas paria, näin Samin tuijottavan minua hymyillen melkein ilkeä virne kasvoillaan. Kaisa seisoi selkä minuun päin ja hän ei varmasti huomannut, että poika jolle hän jutteli, tutkaili koko ajan minua. Tunsin oloni yhtäkkiä huonoksi, johtuen ehkä liiallisesta juomisesta, tai ehkä siitä, että poika johon olin ihastunut, yritti tieten tahtoen esittää jotain roolia ja todistella jotain itselleen ja minulle. Sehän oli ilmiselvää! Tajusin, että juhlat oli juhlittu minun kohdaltani. Käänsin taas päätäni kyseisen parin suuntaan. He suutelivat! Nyt riitti, tuumin mielessäni. Sanna jutteli parhaillaan poikaystävänsä kanssa. Hänkin huomasi Samin käytöksen, hymyili minulle ja puisteli päätään.

”Bileet on ohi.” Huusin. Kaikki kääntyivät katsomaan minua ja pidin pääni. ”Kyllä, kuulitte oikein. Kerätkää kamppeenne ja lähtekää!” Kaikki tuijottivat pettyneenä minua. ”Eikä ole! Mitä sä oikein selität?” Sami tuli vierelleni ja katsoi minua kysyvästi. ”Teidän ei tarvitse lähteä vielä mihinkään!” Sami sanoi kiihtyneellä äänellään. ”Tietääkseni se on mun päätös, koska tämä on meidän mökki.” Ihmettelin yhtäkkistä päättäväisyyttäni ja sitä, että uskalsin pistää Samille kampoihin. Normaali hiljainen hissukka, joka olin, ei olisi tavallisesti tehnyt mitään sellaista.

”Miksi?” Sami kysyi äänellä, joka ei kuulostanut enää vihaiselta. ”Mehän sovittiin.” Hän kuulosti melkein anelevalta. Katsoin poikaa silmät pyöreänä vaipuen taas siihen samaan. Sami olisi voinut pyytää ihan mitä vain, ja minä olisin oikopäätä toteuttanut sen, kun hän katsoi minua niin. Taivas, että olin typerä ja niin manipuloitavissa! Huomasin samalla hetkellä, että Sami piti ranteestani kiinni. Vetäisin käteni pois. ”Hyvä on, bileet jatkuu.” Totesin, mutta päätin samalla hetkellä, että en jäisi katsomaan näiden kahden nuoleskelua. Muiden katseiden saattelemana päätin lähteä ulos. Aivan sama, halusin vain pois mökistä. Sami oli todella todistanut, että minä en merkinnyt hänelle tämän taivaallista. En tarvinnut lisää todistusmateriaalia.

Mikä ilta, ajattelin kävellessäni rantaan. Voivatko asiat enää huonommin mennäkään. Sami ei ikinä ollut tuollainen. Tajusin, että tunsin mustasukkaisuutta Kaisalle. Istahdin laiturille. Vastapäisellä rannallakin oli jonkinlaiset juhlat menossa ja naurunremakka kaikui edelleen. Oli kaunis kesäilta, mutta en melkein huomannut sitä synkkien ajatuksieni seasta. Olisi vain pitänyt jättää kertomatta. Toisaalta, asioita ei voi muuttaa ne tehtyään. Kesken ajatuksieni juoksun puhelimeni soi. ”Äiti” vilkkui näytössä. ”Hienoa!”, mutisin hiljaa itsekseni. Äiti kertoi, että vieraiden olisi poistuttava kahteentoista mennessä, kun he tulisivat takaisin. Selitin juhlieni sujuneen aivan mainiosti ja ongelmitta.

Yhtäkkiä rantasaunan ovesta astui ulos Saku ja hänen perässään Minna. He hymyilivät ja hipsivät kohti mökkiä. Ei ollut varmasti epäilystäkään, mitä siellä oli tapahtunut. Minna ja Sakukin, pari. Kaikilla oli joku, minä vain olin aina yksin. Se saattoi jotenkin tietysti liittyä siihen, että minua eivät tytöt kiinnostaneet, mutta olinko todellakin ainoa poika maailmassa, joka tunsi näin? Varmastikin ainoa meidän paikkakunnaltamme, jos enoani ei laskettu. Hän oli se sukumme ainoa mies, joka ei ikinä ollut mennyt naimisiin. Kaikkihan nyt tiesivät, missä oltiin menossa, paitsi nyt ehkä jotkut sukulaistädit, jotka aina tiedustelivat sukutapaamisissa, että koska Markun häitä juhlitaan. Minulla ei varmasti ollut tiedossa kovin auvoinen tulevaisuus, ainakaan jos siltä kantilta mietti. En tiennyt yhtään, miten vanhempani reagoisivat salaisuuteeni. Sillä hetkellä asiani eivät tienneet, kuin Sanna ja Sami.

Potkin kengänkärjelläni vettä ja suunnittelin istuvani siinä siihen asti, että juhlat päättyisivät. Mitä muutakaan olisin voinut tehdä? Ei, en ainakaan aikonut mennä katselemaan, kun Sami lääppi Kaisaa.


4

”Hei! Mitä sä täällä yksin istut?” Ääni oli kuin unesta, liian hyvää ollakseen totta. Sami istui viereeni. En pystynyt katsomaan häntä, kökötin vain jännittyneenä paikoillani. ”Eikö sun pitäisi olla siellä Kaisan kanssa? Teillähän näytti menevän niin hyvin. Ja sä teit jo harvinaisen selväksi joka ikisellä tavalla, että…” Tajusin kuulostavani jo katkeralta. ”Hei.. Älä nyt viitsi.” Katsoin Samin silmiin. Hän ei näyttänyt vihaiselta. Ah, ne silmät. Ruskeat ja niin eläväisen kauniit. Hän tiesi miksi katselin häntä, mutta hän vain hymyili. Aina kun hän hymyili, hänen poskiansa korostivat hymykuopat, samanlaiset kuin Sannalla, Samin siskolla. Sami oli jollain poikamaisella tavalla hyvin kaunis kasvoiltaan. Istuimme hiljaa laiturilla. En keksinyt mitään sanottavaa.

”Hyvät juhlathan ne oli.” Sami sanoi rikkoen hiljaisuuden ja odotti vastaustani. ”Ainiin, ethän sä tainnut niissä melkein ollakaan.” Poika naurahti. ”No miksi olisin? Ei kukaan mua siellä kaivannut.” Tajusin taas kuulostavani katkeralta. Itsepähän olin omat juhlani pilannut ihan omasta syystäni. Sami hymyili. ”Vihaatko sä mua?” Sanoin sitten hiljaa, mutta tunsin kuin sanani olisivat kaikuneet. ”Tyhmä.” Hän tönäisi minua hennosti. ”En.”

Sitten sain typerän päähänpiston. Se hetki vaikutti kai jossain humalaisessa mielikuvituksessani ihan hyvältä idealta. Olimme niin lähellä toisiamme, että vannon, että jos olisin vain hieman liikahtanut, olisin voinut suudella häntä. Tai halata… Suutelin häntä poskelle. Sami ei liikkunut pois, Sami pysyi paikoillaan. Suutelin häntä poskelle! Hän istui vain siinä kauniina ja vastustamatta oli antanut minun suudella häntä poskelle. Hän hymyili. Oliko tuo kyllä?

”Teemu ei.. Ihan totta.” Peräydyin ja tuijotin taas jalkojani. Se ei ollut siis kyllä. ”Mä en ole homo.” Hän katsoi minua melkein pelästyneellä katseella. Sami oli juonut, hän haisi vahvasti alkoholille. ”Mitä yhdestä suudelmasta? Mä vannon, jos se ei tunnu susta hyvältä, annetaan olla…” Tajusin kuulostavani myös erittäin epätoivoiselta. Sami naurahti ja puisteli päätään. ”Sä et sitten luovuta. No haluatsä? Haluatsä homo, että mä suutelen sua, niin ettei sua ole ennen suudeltu? Mutta hei, sua ei olekaan taidettu ennen suudella.” En tiennyt vihatako vai rakastaa. Kuvittelin sen olevan pilaa ja päätin lähteä siivoamaan mökkiä, ennen kuin vanhemmat saapuisivat kotiin.

Yhtäkkiä tunsin kädet ympärilläni. Sen jälkeen tunsin makaavani nurmella Sami päälläni. Katselin yllättyneenä pojan kasvoja, jonka nauru oli vakavoitunut ja ylimielinen virnistys oli poissa niistä. Olin jännityksestä kankea ja tiesin, että hän oli varmasti huomannut jäykistymäni housuissani ollessaan tiiviisti päälläni. ”Päästä irti, sä olet seonnut.” Huudahdin itse vielä vähän nauraen, vaikka sitä en halunnutkaan.

”Sami.. Samii!” Ääni kantautui jostain liian läheltä korviini! Taianomainen hetki oli kadonnut hetkessä kuullessamme tytön korkean honottavan äänen. Se oli Kaisa. ”Hei pojat..” Hän sanoi ja tuijotti kulmat kurtussa minua ja Samia. Se ilme oli näkemisen arvoinen. Sami räpiköi pois päältäni kiireen vallassa ja istui nurmelle posket punertaen. Totta puhuen, en tainnut itsekään oikein tajuta mitä oli tapahtunut. Se oli ollut leikkiä ja sitten… ”Sami.. Tuutkö sä?” Kaisa honotti ja hänen ilmeestään näki, ettei hän oikein osannut yhdistellä palasia keskenään. Sami oli punainen kuin tomaatti kasvoistaan, hänen vaatteensa olivat täynnä pihanurmea ja hän katsoi vuoroin minua ja Kaisaa. En voinut olla hymyilemättä, varsinkin kun huomasin pojan housuissa pullistuman. Hetki oli melko hupaisa.

Palasimme mökille, jossa Sanna, hänen ystävänsä Mira ja poikaystävä Jaakko olivat jo siivoustöissä. Sanna oli nostelemassa tyhjiä dippikastikekulhoja pöydältä ja Mira lakaisemassa lattialle rikkoutunutta lasia. Mökki alkoi näyttää jo kohtuulliselta, mutta ilmassa leijui vieläkin aika vahva alkoholinkatku. ”Kiitti kaverit, te oottekin tehnyt kaiken, joten mä voinkin mennä vaikka, makaamaan sohvalle.” Mira irvisti ja heitti minulle siivousrätin. ”Tosi hauskaa, katsopa tuota tiskikasaa tuolla ja…” Jaakko ja Sanna olivat halailemassa sohvalla. ”Hei mitä te teette, aina kun silmä välttää niin.. Meillä on siivoustalkoot kesken.” ”Joo joo, ihan kohta.. Sitä paitsi meillä on aikaakin ihan ruhtinaallisesti.” Katsoin kelloa, todellakin tunti oli vielä aikaa. ”Me häädettiin ne, kun tiedettiin, että sun porukat ei tykkäisi, jos ne tulisi tällaiseen kaaokseen.” Sanna informoi. ”Kiitti..” Kävelin tiskivuoren luokse. ”Ehei, kun me saatiin pitää niin hyvät bileet täällä, niin mä voin vaikka tiskata.” Mira sanoi ja hymyili. ”Mä voin vaikka kuivata astiat sitten.” Sanoin. ”Sovittu.” Mira nyökkäsi.

Minulla oli ihan epätodellinen olo. Jos Kaisa ei olisi tullut, vaikka mitä olisi voinut tapahtua. Ja mitä ihmettä edes tapahtui? Hienoa, Kaisa osasi todellakin tulla väliin juuri oikealla hetkellä, kirosin mielessäni. Varmaankin jatkossa Sami ei muka muistaisikaan tapahtunutta. Niin varmasti tulisi käymään. Miksi minulle piti aina käydä näin?

Aloin jo hymyillä tapahtumarikkaalle illalle. Bileet olivat olleet ihan hauskat, sitten loppujenlopuksi. Ja taisin olla vielä ihastuneempi Samiin, mikäli se edes pystyi olemaan mahdollista. Kaisa ja Sami juttelivat ulkona. Ulko-oven ristikkoikkunaisen ikkunan läpi näkyi, kuinka Kaisa roikkui Samin niskassa. Yllätyksekseni näin, kuinka Sami perääntyi ja Kaisa näytti hiukan vihastuneelta. ”Voisivat nuokin tuolla tulla auttamaan.” Mira ärähti tiskatessaan. Jaakko toi lisää astioita tiskipöydälle. ”Kiitoksia vaan paljon.” Mira naurahti.

Ovi aukesi ja parivaljakko astui sisälle. ”Joo mä tulinkin vaan sanomaan heiheit. Mira tuutko sä?” Kaisa lausui. Ja mikä olisi minulle paremmin sopinutkaan, vaikka siivoustöitä olisikin tullut enemmän henkeä kohti. Katsoin Samia, jonka yllättävän suora katse minuun sai vatsassani muljahtamaan. Se katse oli lyhyt, mutta sen merkitys oli suuri, ainakin minulle. Sitten hän katsoi ujosti lattiaan. ”Kaisa kuten näät, niin mulla on vähän hommat kesken, mut jos sä vaikka odotat.” Mira sanoi tiskiensä keskeltä. ”Okei.” Kaisa honotti ja liihotti keittiönurkkaukseen. ”Mä voin auttaa Miraa, jos sopii.” Hän sanoi ja repäisi kädestäni pyyheliinan. Mikä ihastuttava tyttö..


5

Olohuone alkoi näyttää jo ihan siistiltä, tosin imelä alkoholinhaju ei ottanut laantuakseen. Sami, Sanna ja Jaakko istuivat nurkkasohvalla juttelemassa. ”Valmista tuli.. Kelpaako?” Sanna huudahti ja viittoi minua istumaan sohvalle. Tilaa oli vielä Samin vieressä ja kävelin sydän hakaten hänen viereensä. Me kumpikin tiesimme, ja Sanna tiesi, mutta minusta ei tuntunut millään lailla pahalta. Päinvastoin, kuin olisin vihdoin saanut olla se kuka olin, mutta tuntui että asiat olivat tapahtuneet melko nopeasti. ”No jos vielä hammasharjalla puhdistaisitte lattian kiiltäväksi.” Sain vastahakoisia hymähdyksiä ja naurua. ”Ei vaan, kiitti kaverit, että jäitte tänne siivoamaan, ettei mun yksin tarvinnut putsata näitä sotkuja.” ”Anytime.” Sanna nauroi.

”No mites sinä ja Kaisa?” Sanna uteli sitten veljeltään, joka ei ainakaan tällä hetkellä näyttänyt kovin lämmenneen vaaleahiuksisen tytön pauloihin. ”Hehheh. Ei mitenkään.” Sami vastasi lyhyesti ilkikuriseen sävyyn. ”Näytti vaan kovasti siltä tuossa alkuillasta että teistä olisi pari tullut.” Jaakko kiusasi. ”Ai näytti vai?” Sami kysyi ja puisteli päätään. ”Enpä usko.” Sanna ja Jaakko katsoivat toisiaan hymyillen.

”Samilla taitaa olla joku muu mielessä sitten.” Sanna hymyili minulle ja tunsin punastuvani. ”Ai kuka? ” Jaakko tiedusteli. ”Ei, arvelin vaan.” Sanna myhäili salamyhkäisesti. Sami oli hiljaa ja niin olin minäkin.

”Me ollaan lähdössä nyt.” Mira sanoi ovelta. ”Tiskit on tiskattu. Hyvät bileet oli. Moi moi!” Kaisa vilkutti kanssa ja tyttöjen lähdettyä meitä oli enää vain me neljä. Jaakkokin oli noussut seisomaan lähdön merkiksi ja puki takkia päälleen. ”Tuleekos pikkuveli mukaan vai jäätkö sä tänne yöksi?” Sanna kysyi Samilta. Olin varautunut siihen, että Sami lähtisi, mutta minut yllätti täysin hänen päätöksensä. ”Mä jään, jos vaan Teemulle sopii.” En osannut kyllin ilmaista, kuinka hyvin se minulle sopi. ”Totta kai sopii.”
Sanna iski silmää ovelta minulle ja nyt vasta sydämeni hakkasikin. Olin kahden Samin kanssa kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut.

*************************************************

jatkuu…