jatkoa suljetulle osalle reumasta ja lääkäreistä

tässä linkki vanhaan juttuun:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/6171812

Keskustelu on lopetettu, mutta jatketaan sitten tässä.

Tähän alkuun voisin sanoa, että hermokivussa pahinta ei ole kärsimys vaan se, että kipu vie keskittymiskykyä, muistia jne. Jatkuva kipu alkaa myös piinaamaan psyykkisesti ja alentaa ärsyyntymiskynnystä todella paljon. Tietokonetermein voisi sanoa, että kipu on taustaprosessi ja vie paljon prosessoritehoa kaikesta muusta toiminnasta.

Töissä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä särky on häiritsevä. Minulla kuten monella muullakin iho herkistyy tai oikeastaan hermot herkistyvät ja antavat vääriä signaaleja. Esim. ollaan alasti tai pienissä vaatteissa sängyssä ja nainen hivelee vaikka reittä ja kylkeäni. Kosketus tuntuu sähköiseltä ja tuntemus saa aikaan jalan ja selän hermokivun vahvistumisen. Veden valuminen iholla saa aikaan samoja tuntemuksia. Suihkuun menoa yrittää välttää viime minuuteille asti jne. Tällaiset jutut tuntuisivat uskomattomilta, ellei itse olisi kokenut. Ei ole mukavaa sanoa kaverilleen, että älä viitsi kosketella mua nyt!!! En ikipäivänä olisi uskonut, että tulisin sanomaan naisystävälleni niin sängyssä.

Nyt olen sentään saanut vahvaa opioidia ja neurontinia kylkeen. Vieläkin on jatkuva kipu, mutta onneksi vaimentunut sen verran, että ainakin itsemurha-ajatukset ovat vähentyneet selvästi. Olen käyttänyt lääkettä kymmenen kuukautta. Buprenorfiinia laastarimuodossa. Erittäin käytännöllinen lääke. Aikaisemmin meni yli 20 panacodia ja tramalia ja kaikenlaisia muita kalikoita. Parasetamoli, aspiriini, voltaren eivät vaimenna kipua hiukkaakaan. Olen koittanut ottaa jopa aika korkeita annoksia voltarenia, ei mitään tulosta, paitsi maha todella kipeä. Noista kolmesta viimeksi mainitusta lääkkeestä en huomaa minkäänlaista vastetta kipuuni.

Laastaari on kätevä myös siksi, että se toimii viikon. Ei tarvitse huolehtia onko kaikki lääkkeet mukana ja onko niitä riittävästi, kun lähtee jonnekin. Joku sitten vielä epäili, että alan syömään kaikkia lääkkeitä päällekkäin, että tykkään vaan saada pään sekaisin. Loppui muuten panacodin ja tramalin syöminen lähes seinään, eikä todellakaan ole ikävä niitä lääkkeitä. Vieroitusoireita oli, mutta ne ovat niin pieni kärsimys verrattuna kipuihini. Olen niin tyytyväinen tähän laastariin.

Kipu on helvetillistä polttoa, raastoa, painamisen tunnetta, särkyä. Selässä jatkuvasti tunne, että se on jotenkin väärässä asennossa. Ennen tätä uutta lääkettä saattoi hyvin käydä niin, että venyttelin ja pyörin sekä hain "parempaa" asentoa kauan. Tulin katsoneeksi toisinaan kelloa, joskus huomasin pyörineeni jopa useita tunteja siinä sohvalla, venytellen ja väännellen selkärankaa, käsiä ja jalkojani. Toisinaan raivossa ja tuskassa huutaen ja omia jalkojani hakaten. Toisinaan jopa kuusi tuntia tällaista "sekoilua". Haluaa vain, että kipu jotenkin loppuisi, mutta ei se vaan lopu.

Oikein minkäänlainen kuntoutus ei ole minua auttanut, eikä tietysti kela ole minulle mitään kuntoutusta ikinä myöntänytkään, lukuisista anomuksistani huolimatta. Ihmetyttää, kun kuitenkin on ammatti ja olisi vieläkin työtaito kunnossa, kunhan kivut saataisiin hallintaan. Mitään ruumiillista työtä en tietenkään pysty tekemään, mutta oman alani hommia ehkä. Ennen laastaria olin työelämässä muutaman vuoden, viikkoni olivat sairaslomapäivien tekemää tilkkutäkkiä. Ei montaakaan ehjää viikkoa. Sitten vielä hirvittävä häpeä kun taas tulee takaisin töihin ja työkaverit ihmettelevät. Univelka oli pahinta, sunnuntaista lauantaihin saatoin nukkua alle 20 tuntia joskus jopa alle 15. Jos sellaisen viikon jaksaa, niin seuraavaa viikkoa ei sitten jaksakaan. Silloin lääkäri ei suostunut määräämään minulle Imovanea, etten jäisi koukkuun niihin :)) siis kipuklinikalla Tampereella.

Kaikki alkoi mennä niin paljon paremmin, kun lähdin kipuklinikalta pois ja sain oikeat kipulääkkeet (ylivoimaisesti parhaimmat tähän mennessä). Sain myös Imovanea, enkä ole sen jälkeen muistaakseni valvonut edes kahta yötä peräkkäin kivun vuoksi.

Ns. konservatiivisista keinoista: pilatesrulla on ollut erittäin hyvä selkää venytellessä sekä vatsalihaksia ja selkälihaksia tehdessä. Kahvakuulat ovat hyvät. Niillä saa voimaa ja ryhtiä selkään, mahalihaksiin ja jalkojen ojentajiin muunmuassa. Mutta myös se treeni toisinaan kostautuu kovalla hermokivulla. Lihaskipua olen kokenut terveenä ja sen erotan hyvin hermokivusta. Lihaskipu treenaamisesta ei ole kovin häiritsevää, mutta jatkuva "sähköinen" hermokipu on. Kahvakuulatreeneissä myös liikutaan paljon enemmän, kuin perinteistä punttia tehdessä. Kokonaisvaltaisempaa ja dynaamisempaa. Kahvakuulassa onkin lähes koko punttisali. Ja se on aina saatavilla.

Reumadiagnoosia en ole saanut, mutta pelkään sen vielä saavani. Siihen kaikki viittaa, niin oireiden kuin perimänkin puolelta.

Vali vali kirjoituksesta huolimatta oikein hyvää kevättä kaikille :)