elämä yhdenkin lapsen kanssa voi olla rankkaa..

Pieniauringonvalo

Voisin kertoa oman kokemukseni siitä, että jo pelkästään yhden lapsen kanssa elämä voi olla rankkaa. Oma syyni tähän kyllä onkin sairaudet, joten en ehkä ole hyvä esimerkki tavallisesta perheestä. Mutta kerron silti hiukan lisää..Olen sairastanut jo aika pitkään masennusta ja pakko-oireista häiriötä. Jo odotusaikana aloin pelkäämään meneekö odotus toivotulla tavalla ja olin usein ahdistunut ja masentunut. Vauvan syntymän jälkeen maailmani ns.romahti. Tuntui, että mikään ei sujunut kunnolla...minut oli leikattu alapäästä ja haava oli älyttömän kipeä, minun oli vaikea olla. Vauvan hoito tuntui minusta vaikealta, koska kärsin erilaisista pakkoajatuksista ja pelkäsin, että teenkö vauvalle jotain pahaa. Imetyskin ahdisti minua. Noin kaksi kuukautta vauvan syntymän jälkeen..juuri ristiäisten jälkeen, minä ns.romahdin. Sanoin miehelleni, että tarvitsen apua..ja mieheni vei minut päivystykseen. Olin sitten psykiatrisella osastolla jonkun aikaa ja meillä kävi myös perhetyö.


Myöhemmin opin hoitamaan lastani yksin, mutta arjessa oli myös vaikeuksia. Lopulta päädyimme siihen, että lapsemme on usein päiväkodissa sinä aikana kun mieheni on töissä. Tämä järjestely on ollut hyvä, mutta kun lapsi sairastuu tuntuu että koko perheen voimat on kovilla.


Vieläkin kärsin välillä masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä. Olisin mielelläni aivan terve, todella vihaan näitä sairauksia. Joten olen joutunut päätymään siihen, että meille ei todennäköisesti koskaan voi tulla enempää lapsia..tai jos tulee, niin oman mielenterveyteni on oltava tasapainoinen.

Onko vertaistukea tai omia kokemuksia pikkulapsiajan rankkuudesta?

1

347

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • on.rankkaa.joo

      On kokemuksia arjen rankkuudesta yhden lapsen kanssa, mutta ei baby bluesia (kesti n. kuukauden vauvan synnyttyä) kummaisemmista mielenterveysongelmista.

      Poika on nyt vähän päälle 1v. ja viimeiset n. 6 kuukautta on ollut oikeasti kiva ja ihana olla äiti, sitä ennen oli välillä todella rankkaa.

      Minullakin oli vaikea synnytys,, joka päätyi lopulta sektioon, ja sektion jälkeisistä komplikaatioista kärsin 2kk, vasta 7kk sektiosta olin täysin kunnossa, sitä ennen oli päivittäistä kipua. Vauvan ensimmäisen kahden kuukauden aikana sairastin myös kaksi kuumeista ja pitkäkestoista rintatulehdusta, jotka eivät meinanneet parantua millään. Lopulta sain vauvan ristiäisten jälkeen oman terveyteni kuntoon, mutta hän oli jo 2,5 kk vanha ja tuntuu, etten oman huonon kuntoni takia muista noista ekoista kuukausista mitään.

      Vauvani oli lisäksi "vaativa", halusi koko ajan olla sylissä tai lähellä, söi rintaa pitkiä pätkiä kerrallaan 2h välein ja nukkui päivisin vain kaksi tai kolme 30 min pätkää. 4 kuukauden iässä hän alko nukkua kunnon päikkäreitä, mutta sitten siihen asti hyvin nukutut yöt muuttuivat painajaiseksi kesän helteiden, valoisuuden ja liikkumaan oppimisen takia. 4-7kk:n iässä hän heräsi 5-10 kertaa yössä, ja alkusyksystä olin täysin loppu ja olin jo lähdössä terapiaan, kun kaikki vain itketti ja suretti. Sosiaalinen elämäkin loppui oikeastaan jo vauvan synnyttyä (moni kaveri ei halunnut enää olla kanssani), mutta tuossa unettomassa jaksossa se hävisi kokonaan, kun en vaan jaksanut pojan hoitoa enempää tehdä mitään.

      Lopulta alkusyksystä aloin päättäväisesti muuttaa pojan uniassosiaatioita ja hän alkoi nukkua kokonaisia öitä. Kuvaan tuli kuitenkin uusi ongelma: pojan infektioastma ja sairauskierre. Emme päässeet ikinä oikein minnekään, kun koko ajan lapsi oli kipeä, mutta toisaalta nautin suunnattomasti hänen hoidostaan, kun viimeinkin olin virkeä ja itse terve.

      Talvella sosiaalinen elämäkin alkoi pikkuhiljaa palata vanhoihin uomiinsa, mutta meidän poika on edelleen vaativa taapero ja todella herkkä, hän menee itkuiseksi ja selvästi stressaantuu uusista ihmisistä, paikoista ja rutiineiden muutoksista. Varmaan johtuu osittain temperamentista ja osittain siitä, että omat sairaudet ja hänen astmansa rajoittivat pitkään menoja ja tottui turvalliseen kotiarkeen liikaa. Vuoden alussa pääsimme viimein aloittamaan perhekerhon ja se on auttanut varsinkin minua, sillä välillä pääsee kotoa pois. Käymme myös kerran viikossa kahvilla/kaupungilla joko keskenään, lapsen isän tai mun kavereiden kanssa, jotta minäkin saan vähän sosiaalisia kontakteja. Lapsikin tykkää, mutta lämpenee tilaisuuksissa hitaasti, itkeskelee, kun pelkää uusia ihmisiä, ja heräilee usein seuraavana yönä, kun jotain kotiarjesta poikkeavaa on tehty. Se on raskasta, kun tietää, että omista nautinnollisista hetkistä poika "kärsii", ja itse kärsii niiden seurauksista seuraavina öinä.

      Äskettäin poika oli taas 1,5 viikkoa kipeä ja emme käyneet missään. Mieheni oli tuossa juuri samaan aikaan paljon töissä, laspsella oli paljon hengenahdistusta ja koko arki oli minun harteillani enkä päässyt yhtään hengähtämään. Silloin tuntui, että toista lasta ei tähän taloon tule, mutta toisaalta saan niin paljon iloa ja onnea lapsestani, että ehkä pojan vähän kasvettua haluaisinkin toisen lapsen.

      Yritän vain sanoa, että on muillakin sairautta (vaikkakin fyysistä), sairaita ja vaativia sekä herkkiä lapsia, mutta olen itse selviytynyt sillä, että ajattelen rankkojen aikojen olevan vain vaiheita ja menevän ohi. Lasta en kuitenkaan ikinä vaihtaisi mihinkään, rakastan häntä niin paljon.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Finlayson Tom of Finland tuotteineen ajautumassa konkurssiin

      Takavuosina kotimainen lakana- ja pyyhevalmistaja Finlayson teki jättimäisiä voittoja, myymällä alastomien gay-miesten k
      Maailman menoa
      139
      2875
    2. Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta

      Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi
      Ikävä
      26
      2417
    3. Mitä sä haluaisit

      Hänestä tai siitä jota kaipaat
      Ikävä
      135
      2008
    4. Suhde varattuun, kuinka saa tunteet katoamaan

      Kuinka unohtaa ihminen johon olet tulen palavasti ihastunut/rakastunut, varsinkin jos olet varattu tai kohteesi on vara
      Ikävä
      134
      1583
    5. Mies millä tasolla sun kiinnostus oli?

      Mitä musta halusit/hait? Nyt kun kaikki on ohi, ei ole mitään menetettävää enää...
      Ikävä
      83
      1377
    6. Saha suljetaan

      Vai Kalajoen saha ?
      Oulainen
      33
      1213
    7. Mitä aktiviteettia harrastaisit

      kaivattusi kanssa? 🏕️
      Ikävä
      100
      1161
    8. Lubondaksentiellä taitaa huomenna tyssätä!

      Nyt TAX-1 hakee kolmatta kertaa poikkeuslupaa venevajan muuttamiseksi kesäasuntoon! Sari Paljakka ehdottaa lautakunnalle
      Loviisa
      2
      1049
    9. Nainen, jos kiinnostaa niin miksi ihmeessä

      et kirjoita tänne jotain tunnistettavaa? On niin paljon eri mahdollisuuksia ottaa esille yksityiskohtia menneestä ajasta
      Ikävä
      60
      1032
    10. Minua särkee puolestasi

      Kirjoitan kahdelle naiselle tämän, koska molemmat jouduitte saman kokemaan. Minun itsehillintäni petti ja sinä jouduit
      Ikävä
      50
      990
    Aihe