Muistotilaisuudessahan usein on seisova pöytä, josta otetaan voileipiä, kahvia ja muuta tarjottavaa.
Eräällä paikkakunnalla aivan automaattisesti läheiset ottavat pöydästä ensin ja sitten muu saattoväki. Nyttemmin olen kuullut eräiden henkilöiden vierastavan tätä järjestystä. Heidän mielestään oikea ja ainoa kohtelias tapa on, että läheisimmät pyytävät muita "vieraampia" ottamaan ensin ja sitten vasta ottavat itse.
Miten teidän kokemuksenne mukaan toimitaan? Onkohan tässä paikkakuntakohtaisia eroja?
Eräällä paikkakunnalla aivan automaattisesti läheiset ottavat pöydästä ensin ja sitten muu saattoväki. Nyttemmin olen kuullut eräiden henkilöiden vierastavan tätä järjestystä. Heidän mielestään oikea ja ainoa kohtelias tapa on, että läheisimmät pyytävät muita "vieraampia" ottamaan ensin ja sitten vasta ottavat itse.
Miten teidän kokemuksenne mukaan toimitaan? Onkohan tässä paikkakuntakohtaisia eroja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
itse oli kesällä mellilässä hautajaisissa ja kyllä siellä ensin meni vainajan lähimmäiset ja sitten vasta vieraat ja naapurit!
Omaiset ensin ja sitten vasta muut,tuntuu ihmeelliseltä että tälläiset monta kertaa kaukaiset sukulaiset jotka eivät ole olleet vainajan kanssa vuosi kymmeniin yhteydessä niin sitten häntä aletaan jostain kumman syystä kunnioittamaan ja kaipaamaan niin paljon että rynnätään ensimmäisten joukossa syömään vaikka vainajaa ei edes tunnettu. niinhän se on että kun ihminen kuolee niin toiset nauttii..
Yleensä lähiomaiset aloittavat pöydän.
Seuraa tilannetta, ja toimi sen mukaan. Jos vieraiden halutaan ottavan ensin, joku ilmoittaa sen.
Muistotilaisuuden ruokailu
On etiketin mukaista että muistotilaisuudessa jos on kysymys kirkollisesta hautauksesta ennen ruokailua lauletaan virsi. Sen jälkeen joku omaisista tai ruokailusta vastaava emäntä kehottaa ottamaan ruokaa Juhla-aterian keskeiset osallistujat omaiset ottavat ensin ruuan, mutta hyvä tapa edellyttää että he kehottavat toimituksen johtanutta pappia sekä mahdollisesti kanttoria lähtemään ensin pöydästä ottamaan ruokaa ja välittömästi itse tulevat seuraavaksi. Sen jälkeen kun omaiset ovat ottaneet ruuan muut läsnäolijat järjestyksessä pöydistään käyvät sen noutamassa.
Tämä malli on etiketin mukainen ja käytännössä siellä missä hyvät tavat tunnetaan.
Ruokavirttä (kiitos ruuasta) ei yleensä lauleta ruuan jälkeen. Kun kaikki ovat syöneet pidetään pieni tauko ja muistojuhlan ohjelma jatkuu.
Voiko tilaisuudessa soittaa edesmenneen lempimusiikkia. Äidillä oli sellainen Erkki Junkkarisen kasetti. Siis että laittaisi sen soittamaan soittimella. vai onko parempi että itse laulaisi. Osaan kyllä laulaakin. onko tällaiseen etikettiä?
Jos haluat että väeltä männöö ruokahalut niin soita vaan sitä Erkki Runkkarisen kasettia.
Lähiomaiset menee ensin. Muuten toki on vapaa järjestys. Toki sujuvaa on, että mennään pöytäkunta kerrallaan. Näin on meidän suvussa tapana.
Meijän suvussa on tapana aina ottaa seisovastapöyvästä muovikassiin herkku evväät mukkaan kottiin. Njamnjam!
Noinhan se köyhien hautajaisissa menee. Varakkaammilla muistotilaisuus pidetään hienossa ravintolassa tai kartanossa. Siellä tarjoilijat tuovat ruoan pöytään ja viinä kanssa.
Syötyään vetäydytään kuuntelemaan muistokonserttia salin puolelle. Lopuksi lumusiinirivistöt noutavat vieraat pihalta kotimatkalle.
Jos jollain on epäselvyyttä, suosittelen lukemaan käytöksen kultaisen kirjan. Lienee ollut markkinoilla muutamia vuosikymmeniä mutta edelleen ajan tasalla.
Lähiomaiset ensin.