Lueskelen silloin tällöin tuota uusajan seurusteluilmiötä, sinkut.net palstaa. Olenpa kirjoitellutkin sinne. Muutaman kerran olen käynyt treffeillä :)
Mielestäni liian kauan ei kannata kirjoittaa, pitäisi mahdoll. pian tavata, eikös vaan? Kun pelkästään kirjoittelee, ehtii joskus ihan kiintyä kirjoituskumppaniin. Sanotaan, että rakastuu kirjeisiin. Tapaamisessa mahdollisesti selviääkin, että mukavaksi muodostunut mielikuva on ihan eri kuin face to face.
Tilanne on tietenkin molemminpuoleinen, hän pettyy, jonka mielikuvitus on laittanut henkilön raameihin, eikä mielikuva vastaakkaan arkitodellisuutta.
En tarkoita pelkästään ulkonäköä, huomioithan sen.
Minuun on petetty ja minä olen pettynyt.
Mielestäni liian kauan ei kannata kirjoittaa, pitäisi mahdoll. pian tavata, eikös vaan? Kun pelkästään kirjoittelee, ehtii joskus ihan kiintyä kirjoituskumppaniin. Sanotaan, että rakastuu kirjeisiin. Tapaamisessa mahdollisesti selviääkin, että mukavaksi muodostunut mielikuva on ihan eri kuin face to face.
Tilanne on tietenkin molemminpuoleinen, hän pettyy, jonka mielikuvitus on laittanut henkilön raameihin, eikä mielikuva vastaakkaan arkitodellisuutta.
En tarkoita pelkästään ulkonäköä, huomioithan sen.
Minuun on petetty ja minä olen pettynyt.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo pettyminen hämmästyttää minua. En oikein ymmärrä sitä.
Jos ihastuu toisen sisimpään kirjeitten perusteella, niin eikö itsessä ole vika tai vajavaisuus, ettei pysty näkemään tätä sisintä sieltä ulkokuoren takaa. Kumpi on loppupeleissä tärkeämpi, ulkonäkö vai se sisin, luonne?
En hae tietyn haavekuvan näköistä kumppania, vaan itsensä oloista persoonaa, johon haluan tutustua pitkän ajan kuluessa ja vasta sitten päättää, haluanko tavata. Ei minulla ole mikään hätä löytää kumppania, ja hädässä nämä pettymykset kai sattuvat.
millainen tämä toinen henkilö on ja hänen taustansa.Vois olla hyväkin nähdä nopeasti sillä kirjoittaahan voi mitä vaan.
onnistu "mitä vaan" kirjoittaminen, kaikki tulee
aina sydämestä mitä kirjoitan.
Täällä nimenomaan oppii tuntemaan ihmisen
ajatuksineen kun keskustelee kauemmin.
Saattaa olla jopa niin että joidenkin on helpompi pukea ajatuksensa sanoiksi kirjoittamalla kuin´
istumalla vastatusten kahvikupposten ääressä.
Täältä saa hyvän pohjan jos haluaa tavata ja on
sitten helpompi kohdata se "tuttava".
samaa mieltä kanssasi.
Minua on jopa ärsyttänyt tuo pinnallisuus
mikä vallitsee tuolla "e virtuaali" maailmassa.
Siellä on vaikea erottaa ihmisen sisintä koska
se peitetään kovalla ulkokuorella ja yritetään
olla jotain muuta mitä ei ole.
Itse arvostan enemmän sielua kuin ulkokuorta.
Kuoret on nykyään aika pitkälle muokattavissa
mutta sisintä ei kovin pitkälle.
Kirjoittelu on hyvä tapa tutustua toiseen. Kyllä sitä suht pian huomaa keskustelun tason, onko siinä jotain pintaa syvemmältäkin, vaiko vain tyhjänpäiväistä sanahelinää. Kyllä sieltä tekstin alta paljastuu itse ihminen. Se onkin sitten toinen juttu; kuka voi määritellä, että kauanko kannattaa "tekstimaratonia" jatkaa. Voisiko ajatella, että jos jaksaa vaikka kuukauden päivät kirjoitella, niin voisi toisesta jo tietää sen verran; että kiinnostaako tavata?
samaa mutta olen aika uusi näillä palstoilla
mutta arvostan ihmistä joka osaa pukea tällä
tavalla ajatuksensa sanoiksi.
Tämähän on verraton paikka tälle ikäluokalle kun
suurin osa ei välitä enää lähteä tuonne
yöelämään, eikä siellä mitään olekaan, pintaliitäjiä vaan ja jos jonkinlaisissa
huuruissa olevia.
Luulempa vaan että jos kaikki suhteet olisi
perustettu ensin pitkään kirjoittelemalla ei
tulisi niitä pettymyksiä sitten myöhemmin niin
paljon.
Netti on ollut kotona käytössä nelisen päivää, töissä olen päässyt näitä välillä lukaisemaan, mutta en juurikaan vastailemaan. Se vaan on edellytys ajatusten vaihdon onnistumiselle, että todella annat itsestäsi myös jotain, siinä tietysti on aina se riski, että kaikki ei tykkää, mutta siinähän erottuu jyvät ja akanat. Itse olen sitä ikäpölvea, ettei lavatansseja ole täällä pääkaupunkiseudulla tullut harrastettua, joten taidot ovat siinä lajissa hieman puutteelliset; siinä jäisi sitten jäljelle ne ravintelit, mitkä mainitsit, siellä kelpaisi minunkin valssi ja humppa, niin ja "diskota" jokainen osaa omalla tyylillään. Ei niin rumaa leidiä oliskaan, ettei sieltä joku kainaloon tarttuis, mutta kannattaako? Eipä taida, jos et välttämättä halua yhtä hoidettavaa lisää.
tutustuin tuohon ex-kumppaniin juuri vappuriennoissa ja ei todellakaan olisi kannattanut.
Nyt jäljestäpäin ajateltuna olisi ollut järkevämpää jossain mielessä viettää
täällä palstalla tuo kymmenen vuotta mikä
hupeni hänen kanssaan, ei jäänyt kuin pahat muistot. No tottakai joitakin hyviäkin jäi, mutta
enimmäkseen negatiivista, toivottavasti aika
kultaa nekin.
niinpä sitä ole miettinyt kun yksi homma finaalissa,heitänkö loppu elämän harrastuksille,niin taitaa olla paras oli tossa yksi,sen kanssa olis pitänyt käyttää alkoa,ja minä ne käytä ollenkkaan,
vastasin sikäläiseen viestiin, käytiin treffit mutta ei sytyttänyt puolin eikä toisin.
nettitreffi-ihmiset olleet samasta vai eri kaupungista kuin itse olet? Kirjoittelin 6 kk eri kaupungista olevan kanssa ja sitten se kirjoittelu vain lopahti eikä tullut tavattua. Kuvan kyllä sain mutta livenä en nähnyt. Onko se niin että jos toinen asuu liian kaukana niin se tapaaminen on epätodennäköisempää. Onhan ne treffit toki helpompaa sopia jos asutaan lähekkäin.
yritin roikkua pitkään suhteessa jossa toisella
ei ollut koskaan aikaa minulle, about 3 tuntia
lauantai-iltaisin senkin hän halusi viettää
toljottamalla TV:tä. Lopun aikaa hän ryyppäsi
kaikenlaisissa saunailloissa ym. Sama lopputulos olisi ollut vaikka olisi asunut toisella paikkakunnalla. Luultavasti olisi ollut
parempaakin se yhdessä oleminen silloin kun olisi tavattu.