Oletko koskaan käynyt terapiassa, saanut ammattiapua? Kohtalotovereita sinulla riittänee.
0Äänestä
kaukoaatoslevä
No on oltu suljetulla osastollakin. Mutta elämäntyöni tein akateemisessa ammatissa eläkepäiviin asti.
0Äänestä
KauanSitten
Nykyisin ei sodan traumoja enää synny suomalaisiin perheisiin, mutta ns. kiintiöpakolaisilla on lähes kaikilla järkyttäviä sotamuistoja omakohtaisesti koettuna, pikkulapsia myöten. Toivotaan, että tänä päivänä näitäkin asioita pystytään käsittelemään paremmin ja ymmärtämään myös traumaattisten ihmisten omaisia. 70 v. sitten pidettiin selvänä, että sodan käynyt mies sopeutuu rauhan aikaan ilman totuttelua. N kuitenkin tuntuvat ja näkyvät yhä, joskus monessa polvessa kuin perittynä taakkana.
Sodan kokemukset ovat aiheuttaneet elinikäisiä traumoja useille rintamalta palanneille. Nuoret miehet joutuivat katsomaan kuolemaa silmästä silmään, tappamaan, suojautumaan ja näkemään kun kaveriin osui. Silloin ei ollut tarjolla kriisiapua ja olisiko sitä edes osattu ottaa vastaan. Näin henkinen taistelu jatkui kotirintamalla ja siitä sai kärsiä läheiset rakkaat ihmiset. Vuosikymmeniä siitä on jo kulunut. Antaisit jo anteeksi.
0Äänestä
kaukoaatoslevä
Voihan sitä antaa anteeksi, mutta isä ampuu minut unissa useina öinä viikossa, on ampunut 60 vuoden ajan.
0Äänestä
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko koskaan käynyt terapiassa, saanut ammattiapua?
Kohtalotovereita sinulla riittänee.
No on oltu suljetulla osastollakin. Mutta elämäntyöni tein akateemisessa ammatissa eläkepäiviin asti.
Nykyisin ei sodan traumoja enää synny suomalaisiin perheisiin, mutta ns. kiintiöpakolaisilla on lähes kaikilla järkyttäviä sotamuistoja omakohtaisesti koettuna, pikkulapsia myöten. Toivotaan, että tänä päivänä näitäkin asioita pystytään käsittelemään paremmin ja ymmärtämään myös traumaattisten ihmisten omaisia. 70 v. sitten pidettiin selvänä, että sodan käynyt mies sopeutuu rauhan aikaan ilman totuttelua. N kuitenkin tuntuvat ja näkyvät yhä, joskus monessa polvessa kuin perittynä taakkana.
Lapsuuden menetys on pahempi asia.
Sodan kokemukset ovat aiheuttaneet elinikäisiä traumoja useille rintamalta palanneille. Nuoret miehet joutuivat katsomaan kuolemaa silmästä silmään, tappamaan, suojautumaan ja näkemään kun kaveriin osui. Silloin ei ollut tarjolla kriisiapua ja olisiko sitä edes osattu ottaa vastaan. Näin henkinen taistelu jatkui kotirintamalla ja siitä sai kärsiä läheiset rakkaat ihmiset.
Vuosikymmeniä siitä on jo kulunut. Antaisit jo anteeksi.
Voihan sitä antaa anteeksi, mutta isä ampuu minut unissa useina öinä viikossa,
on ampunut 60 vuoden ajan.