Oma-aika/omat menot

Meillä on vähän sama tilanne, mut toisinpäin. Eli miehen mielestä saa mennä ja minun mielestä olis kohteliasta ottaa toinen huomioon. No siis jostain kahveilla käymisistä nyt ei ole niin väliä, mutta lähinnä nämä viikonloppuillat on se ongelma. Hän lähtee kavereittensa kanssa saunomaan tms ja minä jään kotiin. Eikä siinäkään olisi oikeastaan ongelmaa, mutta kun minulla sattuu olemaan vuoro työ. Ja minua sattuu häiritsemään, kun hän kömpii kotiin siinä aamuyöllä, kun ite pitää herätä hetken päästä, enkä saa nukuttua kun koko ajan kuuntelen ja odotan millon ovi kolahtaa. Tai jos näistä olisi vaikka edes sovittu, niin ehkä se helpottaisi tuskaa. Toiseksi jos on sovittu jotain yhteistä, mutta sitten miehelle tuleekin "parempaa" tekemistä. Se on hieman loukkaavaa, jos auton korjaaminen menee minun edelle. Pahinta siinä on ehkä se välinpitämättömyys, ettei edes kysytä häiritseekö toista jostain syystä. Ite oon sata kertaa sanonut mikä minua eniten näissä viikonloppumenoissa rassaa, ja se on just tuo jos itellä on töitä, muttei hän tunnu minun kantaani ymmärtävän. Niimpä siis taas tässä yksin kotona istuskellessani toivon, että saan nukutuksi, kun kello soi 5.00. Ja se että jos kokisin että minut huomioitaisiin näissä esim niin että "jos minä tänään näen kavereita, niin tehdäänkö huomenna jotain yhdessä" ja se jotain voisi olla muutakin kun kotona krapulassa makaamista.
Mutta ehkä kuitenkin olis tärkeintä että näissä sovittaisiin jotkin yhteiset pelisäännöt...et niistä pystys keskustelee ja molemmat olis valmiita tekemään kompromisseja. Mutta jos keskusteluyhteys puuttuu, niin hankalaahan se on. Ja meillä se ainakin puuttuu.

Niin kuin yksinkotona2 kirjoitti, teidän pitäisi puhua tuosta. Mitä kumpikin haluaa ja miksi? Mikä järjestely olisi hyvä, ja miten ottaa toista huomioon? Muista, että ei ole oikein kahlita kumppania, etkä sinä saa kahlita toista. Kahlitsemisella tarkoitan lähes totaalista kieltoa olla muiden kanssa ja vähintäänkin marttyyriasennetta, jos toinen käy omilla asioilla.

Tasapainon pitäisi löytyä toisen kunnioittamisen kautta niin, että kumpikin ymmärtää jakaa aikansa ystävien, kumppanin ja muun kanssa. Ystävistä ei missään nimessä pidä luopua ja yleisesti voi sanoa, että kahlitseva kumppani on iso hälytysmerkki suhteessa. Se, että miehelläsi ei ole ystäviä vielä, ei tarkoita, että sinun pitää luopua omistasi. Mutta sen pitäisi vaikuttaa siten, että mietit, miten voisit auttaa miestäsi löytämään niitä tai ainakin siihen, että mietit miten paljon sinun on hyvä itse mennä.

Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen tuon asian kanssa!

Hmm. Monet naiset kyllä olettaa miehensä lähtevän viihteeltä kotiin yhtäaikaa. Näin olen huomannut :D Joten ei silleen ihmeellistä, että miehesi näin vaikuttaa toivovan myös tilanteenne olevan. Parisuhde on kompromisseja.
Mies tuskin tahallaan mököttää sinulle kavereiden näkemisestä mutta jos hänellä ei ole ihmeemmin omia kavereita niin väkisinkin kai ns.normaali ihminen tuntee haikeutta kun kumppani lähtee omia kavereitaan tapaamaan? Tästä olisi hyvä jutella ja nätisti ;)
Otat kai ilmeisesti miehesi myös mukaan kuitenkin illanviettoihin? Kai sitä vois välillä lähteä yhdessä kotiin ja välillä sitten jatkat hummailua pilkkuun yksin? :)

En mäkään nyt omaa ukkoani raahaa kahville tai shoppailemaan naispuolisten ystävieni kanssa mutta yhteisiä illanviettoja olen järkännyt niin, että enempi on minun miespuolisia kavereita, veli ym läsnä. Ja toki ystävieni ukot. Meillä kummallakin tosin on omiakin kavereita ja miehellä sellaisia miespuolisia, jotka eivät siedä mua silmissään. Koska olen "nörtti" ja ei-seksipakkaus, kuulemma :D Joten nähkööt ihan yksin niitä vaan, ei kiinnosta mua. Saavat vaikka inhota mua kunhan eivät tuon pahemmin sotke meidän välejä, eikä siitä pelkoa olekaan sillä ukko on niitä tyyppejä, joita ei muiden sanomiset juuri kiinnosta. Muuten olisin ehkä enempi huolissani, heh heh.

Lupia ei pidä alkaa kyselemään mutta on toista huomioivaa kysyä, ettei ole keksinyt mitään ekstraylläriä tms yhteiselle ajalle. Kyllä se silleen ilmoitusluontoisesti olisi hyvä sujua mutta ottaen toisen suunnitelmat huomioon. Jos niitä ei ole niin sitten huoletta nähdä omia kavereitaan. ;) Ja toinen keksikööt itselleen omaa tekemistä.
On toki ei-niin-kivaa jos toisella ei ole oikein muita ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa mutta tässä voit auttaa vähäsen halutessasi, vaan lopulta se on miehen/naisen oma asia hoitaa ihmissuhteitaan.
Itse olen sen verran erakkokin ettei toisen menot haittaa niinkään. Nyt vielä kun ei lapsiakaan ole onneksi. Sitten onkin noita omia menoja kummankin mietittävä eri näkökulmasta varmasti. Niin kauan kun menojalkaa vipattaa niin pitää voida ulkona käydä, tulee ne ajat sitten et keskitytään enempi niihin kotijuttuihin vaan ja ikä tasaa kyllä myös ;)
Kunhan muistaa kunnioittaa ja huomioida puolisonsa silti. Yhdessä ne sopivat pelisäännöt jokainen pari sopii.

Tuollaisia ongelmia sitä sitten on, kun muutetaan yhteen sitoutumatta kuitenkaan yhteiseen elämään. Mistä syystä on muutettu yhteen?

Usein olisi parempi miettiä ja lykätä vähän myöhemmäksi sitä yhteen muuttoa. Että on ensin omat juoksut juostu, kaverielämä rauhoittunut ja mieli kypsynyt jakamaan elämän yhden ihmisen kanssa, jolloin ne kaverimenot jäävät vähemmälle ja ystävät ovat suureksi osaksi yhteisiä kuten menotkin.

Kun yhdessä lähdetään ulos, myös yhdessä palataan kotiin. Tämä on perusjuttu. Muussa tapauksessa toinen saa jäädä sille tielleen.

No jos lähdetään yhdessä viihteelle, niin kyllä sieltä tullaan yhdessä kotiin! Tämä nyt on ihan perus juttu. Hyvä tapa, soveliasta. Ei luulis olevan liikaa vaadittu, kun kuitenkin parisuhteessa haluat elää?

Muista menoista teidän täytyy pystyä juttelemaan. Mieti että paljonko niitä on, ja kuinka yksinäinen mies on. Onko miehellä mitään omia menoja, tai mielekästä tekemistä? Uskon että juttelemalla löydätte yhteisen sävelen. Miehen mököttäminen vain aiheuttaa pahaa ilmapiiriä, eikä ole rakantevaa. Toisaalta on ymmärrettävää että keljuttaa, jos sinulla on monta kertaa viikossa joku meno?

Minun mieheni ilmoittaa juurikin noin ja samoin minä että "Tapaan "sen ja sen", eihän meillä ollut mitään menoa?" Mutta meistä kumpikaan ei siihen päälle sitten mökötä, vaan ihan hyvällä fiiliksellä mennään. Omia menoja iltaisin tai viikonloppuisin miehellä on ehkä 2 kertaa viikossa tunnin tai pari kerrallaan ja minulla suunnilleen sama.

Olemme eläneet yhdessä 3 vuotta. Mies on käynyt ilman minua viihteellä 3 kertaa, minä 2 kertaa ilman miestä. Yhdessä olemme olleet baarissa 2 kertaa. Eli emme oikein ole (enää) baarissa viihtyvää ikäluokkaa.