Risperdal nuorelle, käyttökokemuksia

Tytär on eli ei haittaa rinnat - mutta ahdistus on kova lääkkeenkin kanssa ja valittaa pahaa makua suussa. En tiedä onko kuvitelmaa vai totta, sillä outoja tuntemuksia ja kuvitelmia riittää joka minuutille yksi.

kaissa1111 kirjoitti:

Tytär on eli ei haittaa rinnat - mutta ahdistus on kova lääkkeenkin kanssa ja valittaa pahaa makua suussa. En tiedä onko kuvitelmaa vai totta, sillä outoja tuntemuksia ja kuvitelmia riittää joka minuutille yksi.

Lue lisää

Oletko ihan aidosti noin välinpitämätön tyttäresi terveydestä vai pilailetko? Kai olet tietoinen, että neuroleptit voivat aiheuttaa hallusinaatioita, todellisuuden tajun laskua ja muita sekavuuden tiloja. Siten erilaisia erikoisia päähänpistoja ja ajatuksia voi muodostua. Et tunnu ymmärtävän mitä risperidoni on ja mihin sen käyttö perustuu. Jos välität tyttäresi terveydestä, tulevaisuudesta ja hengestä perehdyt psykiatrian tapaan käyttää aineita ennen seuraavia päätöksiä.

Lääkeresistentti masennus?

Mikään masennus ei parane eikä lievity masennuslääkkeellä.

eijaei kirjoitti:

Lääkeresistentti masennus?

Mikään masennus ei parane eikä lievity masennuslääkkeellä.

jepulis. termi "lääkeresistenttimasennus" on psykiatrista huuhaata, joka suomennettuna tarkoittaa, että se paska kama ei taaskaan toiminut niin kuin unelmoidaan. Toinen mitä se voi tarkoittaa on, että henkilöllä on jo käytöstä seurannut aivovaurio, johon lisä aineiden lappaus ei enää auta. Rattaasta on ikään kuin piikit tylsytetty, joten ihan sama kuin paljon polkee (kamaa vetää) ei mitään enää tapahdu. Pyörästä paskotun rattaan voi vaihtaa, aivojansa ei voi. Siksi niitä kannattaa suojelle viimeiseen asti ja jättää psykiatriset paskapuheet kuuntelematta.

että_näin kirjoitti:

jepulis. termi "lääkeresistenttimasennus" on psykiatrista huuhaata, joka suomennettuna tarkoittaa, että se paska kama ei taaskaan toiminut niin kuin unelmoidaan. Toinen mitä se voi tarkoittaa on, että henkilöllä on jo käytöstä seurannut aivovaurio, johon lisä aineiden lappaus ei enää auta. Rattaasta on ikään kuin piikit tylsytetty, joten ihan sama kuin paljon polkee (kamaa vetää) ei mitään enää tapahdu. Pyörästä paskotun rattaan voi vaihtaa, aivojansa ei voi. Siksi niitä kannattaa suojelle viimeiseen asti ja jättää psykiatriset paskapuheet kuuntelematta.

Lue lisää

Kaikki ovat yksilöitä joten ei lääkkeet toimi joka ikisessä tapauksessa, tällöin voi hyvin puhua lääkeresistantista masennuksesta. Suurimmassa osassa tapauksissa lääkkeet kuitenkin todistetusti auttavat.

Huuhaata on nuo puheet aivovaurioista, Masennuslääkkeet eivät voi aiheuttaa mitään aivovaurioita. Ainoastaan ne joilla on jo aivovaurio väittävät että masennuslääkkeet voi aiheuttaa sellaista.

Yhtään tutkimusta ei ole olemassakaan, että masennusläkkeet auttaisivat masennukseen.

26346 kirjoitti:

Kaikki ovat yksilöitä joten ei lääkkeet toimi joka ikisessä tapauksessa, tällöin voi hyvin puhua lääkeresistantista masennuksesta. Suurimmassa osassa tapauksissa lääkkeet kuitenkin todistetusti auttavat.

Huuhaata on nuo puheet aivovaurioista, Masennuslääkkeet eivät voi aiheuttaa mitään aivovaurioita. Ainoastaan ne joilla on jo aivovaurio väittävät että masennuslääkkeet voi aiheuttaa sellaista.

Lue lisää

Niin kutsutut masennuslääkkeet voivat aiheuttaa pysyvän aivovaurion. Tämä ei ole kiisteltävissä oleva asia vaan tutkimusfakta. Väittämällä toisin osoittaa tietämättömyytensä aiheessa.

Kiitos tästä kommentista. Olet aivan oikeassa, päätöksen teko on vaikeaa ja nyt tuntuu ettei vaihtoehtoa ole. Kaksi viikkoa lääkitystä takana, tyttö ei ole yltiörauhallinen vaan ahdistusta on edelleen päivittäin ja kohtauksia on taas tullut muutamana iltana/yönä. Annostusta nostettu 2mg. Tuskan katsominenkin on kauheaa, vielä kauheampaa on lapsella itsellään enkä tiedä miten voisi auttaa. Tällä hetkellä tuntuu että mikä tahansa apu otetaan vastaan ja meidän on pakko luottaa lääkäriin. Ajattelisin, että hän saisi terapiaa ja sen jälkeen lääkitystä voisi ajaa alas vähitellen. Koulu on jäänyt, harrastuksetkin osittain. Kavereita ei ole juuri ollutkaan. Vertaistukea olen etsinyt vasta täältä, päivä päivältä ja tunti tunnilta yritetään selvitä, yhdessä yötäpäivää.

Joo, Suomi24 sivun lääketrollien uusimman tiedon mukaan johon ei tietenkään löydy mitään luotettavia lähteitä... Nää lääketrollit tietenkin tietävät paljon paremmin kuin koulutetut lääkärit.

4644 kirjoitti:

Joo, Suomi24 sivun lääketrollien uusimman tiedon mukaan johon ei tietenkään löydy mitään luotettavia lähteitä... Nää lääketrollit tietenkin tietävät paljon paremmin kuin koulutetut lääkärit.

Lue lisää

Neuroleptien ja SSRI:den aivoja vaurioittava vaikutus on ihan perustietoa eikä vaadi minkäänlaisia lääketieteen opintoja. Näistä on niin paljon tutkimusnäyttöä saatavilla ja asiaan ovat ottaneet kantaa lukuisat lääketieteen alalla toimivat. Samoin psykiatreja on, jotka ovat asian myöntäneet. Lisäksi viime aikoina on tullut lisää isoja nimiä julkisuuteen, jotka ovat ilmaisseet huolen asiasta. Mm. jo jonkin verran nimeä saanut professori Peter Gotzsche on tietoinen aivovaurioista, joita em. aineet aiheuttavat.

Ymmärrän hyvin näkemyksesi siitä, että on epäuskottavaa, että jotkut kansalaiset voisivat tietää lääkärikuntaa paremmin mitä ko. aineet saattavat aiheuttaa enkä minäkään sinua pysty vakuuttamaan. Senpä takia en sen enempiä yritä. Suosittelen vain ottamaan asiasta selvää omatoimisesti, koska esimerkiksi psykiatreilla on oma interssi peitellä käyttämiensä aineiden riskejä. Voit kutsua puolestani meitä kaikkia "lääketrolleiksi" tai "salaliittoteoreetikoiksi," jos se oloasi helpottaa. Vastaan henkilökohtaisesti vain omista sanomisistani (en ole nimim. 3434), mutta hänen kirjoittamansa on jopa kuta kuinkin jo todistettu ihan tieteellisissä tutkimuksissa. Se kuinka laaja aivovaurio todellisuudessa on ei kukaan tiedä, koska aivotutkimus on kuitenkin vielä melko lapsenkengissä. Ainoa mitä tiedämme on, että vaurioita syntyy ainakin näihin reseptorijärjestelmiin sekä neuroleptien että SSRI-aineiden kohdalla.

Vaikutuksethan ovat aina yksilöllisiä, joten ei voida sanoa kuka saa, kuinka nopeasti ja missä määrin muutos on pysyväinen (jolloin puhutaan aivovauriosta). Käyttöönotto on aina riski ja varsinkin lasten kohdalla, josta tässä ketjussa on kysymys, henkilökohtaisesta mielestäni kenenkään vanhemman ei tulisi ottaa sellaista riskiä lastensa terveyden kohdalla. Ko. aineet eivät korjaa tai paranna aivojen toimintaa mitenkään vaan päinvastoin, joten näitä aineita ei kukaan kirjaimellisesti tarvitse. Diabeetikko voi tarvita insuliinia, mutta ujo ja ahdistunut ei tarvitse alkoholia tai muitakaan huumeita, olivat ne sitten SSRI:tä, amfetamiinia tai bentsodiatsepiineja. Niistä voi olla hyötyä, mutta ne eivät korjaa mitään puutosta tai vikaa aivojen toiminnassa. Jokainen saa mielestäni käyttää niitä aineita mitä katsoo parhaakseen. Käyttäjä riskit kantaa. Lasten tilanne on vain eri. He ovat vanhempiensa, ja vanhempien tietämyksen, armoilla, joten virheellinen tieto vanhemmilla on lapsen terveyden kannalta ratkaisevaa.

Jos olet aidosti kiinnostunut ymmärtämään asiaa niin yksi hyvä paikka mistä lähteä hankkimaan luotettavampaa tietoa on www.cepuk.org.

Näin juuri.

Tästä voi aloittaa

http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakebisnes.htm

On suomeksi.

järkikäteennytnopeasti kirjoitti:

Neuroleptien ja SSRI:den aivoja vaurioittava vaikutus on ihan perustietoa eikä vaadi minkäänlaisia lääketieteen opintoja. Näistä on niin paljon tutkimusnäyttöä saatavilla ja asiaan ovat ottaneet kantaa lukuisat lääketieteen alalla toimivat. Samoin psykiatreja on, jotka ovat asian myöntäneet. Lisäksi viime aikoina on tullut lisää isoja nimiä julkisuuteen, jotka ovat ilmaisseet huolen asiasta. Mm. jo jonkin verran nimeä saanut professori Peter Gotzsche on tietoinen aivovaurioista, joita em. aineet aiheuttavat.

Ymmärrän hyvin näkemyksesi siitä, että on epäuskottavaa, että jotkut kansalaiset voisivat tietää lääkärikuntaa paremmin mitä ko. aineet saattavat aiheuttaa enkä minäkään sinua pysty vakuuttamaan. Senpä takia en sen enempiä yritä. Suosittelen vain ottamaan asiasta selvää omatoimisesti, koska esimerkiksi psykiatreilla on oma interssi peitellä käyttämiensä aineiden riskejä. Voit kutsua puolestani meitä kaikkia "lääketrolleiksi" tai "salaliittoteoreetikoiksi," jos se oloasi helpottaa. Vastaan henkilökohtaisesti vain omista sanomisistani (en ole nimim. 3434), mutta hänen kirjoittamansa on jopa kuta kuinkin jo todistettu ihan tieteellisissä tutkimuksissa. Se kuinka laaja aivovaurio todellisuudessa on ei kukaan tiedä, koska aivotutkimus on kuitenkin vielä melko lapsenkengissä. Ainoa mitä tiedämme on, että vaurioita syntyy ainakin näihin reseptorijärjestelmiin sekä neuroleptien että SSRI-aineiden kohdalla.

Vaikutuksethan ovat aina yksilöllisiä, joten ei voida sanoa kuka saa, kuinka nopeasti ja missä määrin muutos on pysyväinen (jolloin puhutaan aivovauriosta). Käyttöönotto on aina riski ja varsinkin lasten kohdalla, josta tässä ketjussa on kysymys, henkilökohtaisesta mielestäni kenenkään vanhemman ei tulisi ottaa sellaista riskiä lastensa terveyden kohdalla. Ko. aineet eivät korjaa tai paranna aivojen toimintaa mitenkään vaan päinvastoin, joten näitä aineita ei kukaan kirjaimellisesti tarvitse. Diabeetikko voi tarvita insuliinia, mutta ujo ja ahdistunut ei tarvitse alkoholia tai muitakaan huumeita, olivat ne sitten SSRI:tä, amfetamiinia tai bentsodiatsepiineja. Niistä voi olla hyötyä, mutta ne eivät korjaa mitään puutosta tai vikaa aivojen toiminnassa. Jokainen saa mielestäni käyttää niitä aineita mitä katsoo parhaakseen. Käyttäjä riskit kantaa. Lasten tilanne on vain eri. He ovat vanhempiensa, ja vanhempien tietämyksen, armoilla, joten virheellinen tieto vanhemmilla on lapsen terveyden kannalta ratkaisevaa.

Jos olet aidosti kiinnostunut ymmärtämään asiaa niin yksi hyvä paikka mistä lähteä hankkimaan luotettavampaa tietoa on www.cepuk.org.

Lue lisää

Itse olen saanut SSRI-lääkkeistä apua vaikeaan OCD:hen. Enämääni rajoittivat vaikeat pakkoajatukset, jotka jauhoivat päässäni taukoamatta. OCD :n vuoksi elämäni rajoittui ja kapeni. En lopulta voinut syödä ruokaani tai mennä ulos. Ainoaksi ratkaisuksi löysin enää itsemurhan, jotta pään sisällä jauhava "mylly" loppuisi. SSRI-lääkityksellä se helvetti loppui. Lääkityksen avulla elän normaalia elämää ja olen onnellinen. Pääni sisällä on rauha ja minulla on hyvä olla.

Moni itsemurha tai koulusurma on saattanut jäädä tekemättäkin lääkkeiden ansiosta.

Kiitos kommentista. Jos jaksat niin kirjoitatko vielä miten pitkiä lääkejaksoja ja millä määrillä, minkä ikäiselle... meillä elämä on tällä hetkellä yhtä painajaista. Yritän etsiä jonkinnäköistä vertaistukea netistä mutten vielä ole löytänyt. Nuori itkee ja on tosi ahdistunut, välillä paniikissa uskoo että tapan sen jos se tulee mun kanssa samalla junalla kotiin tms. yhtä hullua. Päähän tulee koko ajan kummia ajatuksia ja nyt on alkanut tulla pakkotoimintoja myös. Pelottaa ihan hirveästi tämä vauhti millä mennään alaspäin.

Meillä menee 15-vuotiaalle tytölle jolla ahdistuneisuushäiriö,pakko-oireinen häiriö ja adhd Risperidon 0,5 mg kokonaisena aamuisin ja illalla puolikas. Lisänä tyttö käy TAYSissa niorisopsykiatrialla ja Body Mindissa psyko-fyysisessä terapiassa. Nyt kahden viikon hoitojaksolla intensiivijaksolla . Pahoja ahdistuskohtauksia oli usein aikaisemmin,mutta nyt alkaa hiukan helpottaan. Paha kohtaus tuli viimeksi lentokoneessa kolmisen viikkoa sitten.

tämä lääkitys siis aloitettu n. vuosi sitten.En ole huomannut sivuvaikutuksia laisinkaan. Lääke tuntuu tehoavan ja olen asiasta huojentunut. Mielummin tämä lääke kun se jatkuva paha olo.

MAISKU75 kirjoitti:

tämä lääkitys siis aloitettu n. vuosi sitten.En ole huomannut sivuvaikutuksia laisinkaan. Lääke tuntuu tehoavan ja olen asiasta huojentunut. Mielummin tämä lääke kun se jatkuva paha olo.

Lue lisää

Miten sinä voisitkaan huomata haittavaikutuksia, mitä ikinä niillä tarkoitatkaan, kun et itse ainetta käytä?

NO koska tyttäreni osaa kyllä olstaan varsin hyvin kertoa :)

alkuperäinen kirjoitti:

Kiitos kommentista. Jos jaksat niin kirjoitatko vielä miten pitkiä lääkejaksoja ja millä määrillä, minkä ikäiselle... meillä elämä on tällä hetkellä yhtä painajaista. Yritän etsiä jonkinnäköistä vertaistukea netistä mutten vielä ole löytänyt. Nuori itkee ja on tosi ahdistunut, välillä paniikissa uskoo että tapan sen jos se tulee mun kanssa samalla junalla kotiin tms. yhtä hullua. Päähän tulee koko ajan kummia ajatuksia ja nyt on alkanut tulla pakkotoimintoja myös. Pelottaa ihan hirveästi tämä vauhti millä mennään alaspäin.

Lue lisää

Vastaan vaan 6 vuotta myöhemmin jos tarvitset vielä apua tai vaikka jos joku muu tarvitsee vastaavanlaiseen apua.
Lapsellasi on mitä ilmeisin OCD. Itsellä kanssa sama ja väitin äidilleni teininä että jos hän katsoo tennisturnauksiani niin sisko jää auton alle saman päivän aikana. Ja tuhat muuta erilaista luuloa. Aivojen pelkokeskus on kokoajan päällä kyseisessä taudissa ja kaikki pelkoajatukset tuntuvat todellisilta.

Kirjoitan kun on hieman rauhallisempi hetki. Kiitos! Luen täältä ihan jokaikisen kommentin ja olen kaukana välinpitämättömästä kuten yksi kommentoija vihjasi. Elämä tällä hetkellä on todellakin maanpäällinen helvetti enkä koskaan ole itkenyt niin paljon kuin kuluneen kuukauden aikana. Vielä muutama viikko sitten en olisi voinut kuvitella että meillä menisi näin huonosti - yritän pitää yllä reipasta mieltä mutta yksinollessani romahdan täysin. Joka päivä näyttää tulevan uusi pelonaihe lisää ja elämänpiiri kaventuu kaventumistaan. Ahdistusta lääke ei ole poistanut ja itkua ja tuskaa riittää mutta hirveät paniikit ovat lääkkeen myötä lieventyneet tosi paljon. Uskaltaa jo nukkua eikä pelkää että puhkon silmät yön aikana - psykoottisia piirteitä, ilmeisesti. Antaisin mitä vain jos nämä pelot loppuisivat ja voisimme palata normaaliin arkeen.

Hämmennämpä hieman tätä lääkevastaista soppaa. Itselläni alkoivat vakavan masennuksen oireet parikymppisenä ja eipä taida olla ainoatakaan nimenomaan masennuslääkkeeksi luokiteltavaa lääkettä jota ei olisi kokeiltu. Siinä mielessä olin siihen aikaan 'onnellisessa' tilanteessa, että silloin ei neuroleptejä määrätty muuten kuin psykoottisiin masennus oireisiin joita minulla siis ei ollut. Meni useampi vuosi masennus painotteisessa sekavassa vuoristoradassa. Viimein vaihtui hoitava Psykiatri, joka suhteellisen nopeasti pääsi diagnoosiin; kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi 2, masennuspainotteisena. Käyttöön otettiin lääke joka ei ole mitään sukua perinteisille masennuslääkkeille. Lamictal, epilepsialääke. Se luultavasti pelasti henkeni ja nosti minut todella kauan kestäneestä painajaisesta. Masennusoireet hävisivät ja ovat pysyneet poissa melko hyvin, nostaen elämänlaatuni inhimilliselle tasolle. Harvoin esiintyviä hypomanioita hoidetaan toisella lääkkeellä. Jos oikeaan diagnoosiin olisi päädytty jo vuosia sitten niin kohdalleni sattunut inhimillisyyden negatiivinen tragedia, joka tuhosi elämääni todella paljon, olisi vältetty...! Aloittajalle sen verran, että tyttö kyllä vaikuttaisi käyttäytymisensä puolesta hieman psykoottiselta tai on todella hämillään ja peloissaan omasta todella pahasta olosta mutta tarinani tähän sen vuoksi, että oikea diagnoosi ja sen tuomana oikea lääkitys ja oikean tyyppinen terapia voi ottaa aikansa. Tärkeintä lienee tässä vaiheessa luoda todella turvallisia olosuhteita ja pitää tarkoin huolta, että mitää peruuttamatonta ei pääse tapahtumaan. Jos tilanne pahenee samaa tahtia niin mielestäni nykyisin hyvällä tasolla oleva nuorisopsykiatrinen osastohoito kannattaisi ottaa harkintaan. Siellä olosuhteet ovat kaukana kotioloista mutta paikka on tytölle itselleen turvallinen ja oireiden helpottamiseen on paremmat mahdollisuudet.

Hhmmmm kirjoitti:

Hämmennämpä hieman tätä lääkevastaista soppaa. Itselläni alkoivat vakavan masennuksen oireet parikymppisenä ja eipä taida olla ainoatakaan nimenomaan masennuslääkkeeksi luokiteltavaa lääkettä jota ei olisi kokeiltu. Siinä mielessä olin siihen aikaan 'onnellisessa' tilanteessa, että silloin ei neuroleptejä määrätty muuten kuin psykoottisiin masennus oireisiin joita minulla siis ei ollut. Meni useampi vuosi masennus painotteisessa sekavassa vuoristoradassa. Viimein vaihtui hoitava Psykiatri, joka suhteellisen nopeasti pääsi diagnoosiin; kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi 2, masennuspainotteisena. Käyttöön otettiin lääke joka ei ole mitään sukua perinteisille masennuslääkkeille. Lamictal, epilepsialääke. Se luultavasti pelasti henkeni ja nosti minut todella kauan kestäneestä painajaisesta. Masennusoireet hävisivät ja ovat pysyneet poissa melko hyvin, nostaen elämänlaatuni inhimilliselle tasolle. Harvoin esiintyviä hypomanioita hoidetaan toisella lääkkeellä. Jos oikeaan diagnoosiin olisi päädytty jo vuosia sitten niin kohdalleni sattunut inhimillisyyden negatiivinen tragedia, joka tuhosi elämääni todella paljon, olisi vältetty...! Aloittajalle sen verran, että tyttö kyllä vaikuttaisi käyttäytymisensä puolesta hieman psykoottiselta tai on todella hämillään ja peloissaan omasta todella pahasta olosta mutta tarinani tähän sen vuoksi, että oikea diagnoosi ja sen tuomana oikea lääkitys ja oikean tyyppinen terapia voi ottaa aikansa. Tärkeintä lienee tässä vaiheessa luoda todella turvallisia olosuhteita ja pitää tarkoin huolta, että mitää peruuttamatonta ei pääse tapahtumaan. Jos tilanne pahenee samaa tahtia niin mielestäni nykyisin hyvällä tasolla oleva nuorisopsykiatrinen osastohoito kannattaisi ottaa harkintaan. Siellä olosuhteet ovat kaukana kotioloista mutta paikka on tytölle itselleen turvallinen ja oireiden helpottamiseen on paremmat mahdollisuudet.

Lue lisää

Eli käytettyäsi SSRI-aineita ja muita 'psyykenlääkkeitä' mielialasi alkoi sahata, kuten niin monilla muillakin aineita kokeilleilla. Sait "diagnoosin" 'kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi 2', kuten niin monet muutkin ja nyt kuvittelet, että oikea "diagnoosi" on löytynyt ja siihen oikea "lääke." Aivan niin kuin muutkin psykiatrian huijaamat sinisilmäiset kuuliaiset pillerinpopsijat olet tullut kusetetuksi oikein olan takaa. Sinun päätöshän se on mitä käytät. En sitä ole sinulta pois viemässä. Kannattais kuitenkin hiukkasen paremmin perehtyä siihen mitä psykiatria asiakkailleen sanoo ja tekee. Saatat vaikka tajuta jotain oleellista mielenterveysjärjestelmästä. Jos kuitenkin olet onnellinen aineita vedellen niin hyvä asia. Minusta jokainen saakin päättää mitä huumeita tai aineita ottaa omalla riskillään.

Vastaavia kommentteja on vain huvittavaa lukea ihmisiltä, jotka eivät tiedä psykiatriasta käytännössä yhtään sen enempää kuin mitä psykiatri on heille vastaanotolla valehdellut. Yksikään ei osaa määritellä mikä on se mystinen mielisairaus, jota jokainen kuvittelee sairastavansa, mitä tai mikä on psykoosi, mitä tarkoitetaan psykiatrisella diagnoosilla tai hoidolla ja mitä tutkimustieto osoittaa nappien popsien terveydentilan kauhistukseksi. Alkuperäinen kirjoittaja ymmärtämättömyyttään on myrkyttämässä tytärtään kivikaudelle eikä kukaan tajua mitä on tapahtumassa. Luoja auttakoon lasta ja antakoon voimia tulevaisuudessa kaikkien niiden aivovaurioiden tykö, joille psykiatria hänet auttamisen nimeen altistaa. :(

Missä_vastuu kirjoitti:

Eli käytettyäsi SSRI-aineita ja muita 'psyykenlääkkeitä' mielialasi alkoi sahata, kuten niin monilla muillakin aineita kokeilleilla. Sait "diagnoosin" 'kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi 2', kuten niin monet muutkin ja nyt kuvittelet, että oikea "diagnoosi" on löytynyt ja siihen oikea "lääke." Aivan niin kuin muutkin psykiatrian huijaamat sinisilmäiset kuuliaiset pillerinpopsijat olet tullut kusetetuksi oikein olan takaa. Sinun päätöshän se on mitä käytät. En sitä ole sinulta pois viemässä. Kannattais kuitenkin hiukkasen paremmin perehtyä siihen mitä psykiatria asiakkailleen sanoo ja tekee. Saatat vaikka tajuta jotain oleellista mielenterveysjärjestelmästä. Jos kuitenkin olet onnellinen aineita vedellen niin hyvä asia. Minusta jokainen saakin päättää mitä huumeita tai aineita ottaa omalla riskillään.

Vastaavia kommentteja on vain huvittavaa lukea ihmisiltä, jotka eivät tiedä psykiatriasta käytännössä yhtään sen enempää kuin mitä psykiatri on heille vastaanotolla valehdellut. Yksikään ei osaa määritellä mikä on se mystinen mielisairaus, jota jokainen kuvittelee sairastavansa, mitä tai mikä on psykoosi, mitä tarkoitetaan psykiatrisella diagnoosilla tai hoidolla ja mitä tutkimustieto osoittaa nappien popsien terveydentilan kauhistukseksi. Alkuperäinen kirjoittaja ymmärtämättömyyttään on myrkyttämässä tytärtään kivikaudelle eikä kukaan tajua mitä on tapahtumassa. Luoja auttakoon lasta ja antakoon voimia tulevaisuudessa kaikkien niiden aivovaurioiden tykö, joille psykiatria hänet auttamisen nimeen altistaa. :(

Lue lisää

alkuperäiselle kyselijälle sanoisin että jätä nuo edellisen kaltaiset kommentit omaan arvoonsa. Risperdal ei ole edes huumepohjainen lääke,conserta on :) ja muutama muu,mutta joskus vaan on pakko jos vaihtoehtona on helvetillinen elämä ilman lääkettä.nämä kaiken tieteävät arvostelijat ja tuomitsijat eivät ole tällaista helvettiä voineet itse kokea ,sen huomaa typeristä kommenteista.

MAISKU75 kirjoitti:

alkuperäiselle kyselijälle sanoisin että jätä nuo edellisen kaltaiset kommentit omaan arvoonsa. Risperdal ei ole edes huumepohjainen lääke,conserta on :) ja muutama muu,mutta joskus vaan on pakko jos vaihtoehtona on helvetillinen elämä ilman lääkettä.nämä kaiken tieteävät arvostelijat ja tuomitsijat eivät ole tällaista helvettiä voineet itse kokea ,sen huomaa typeristä kommenteista.

Lue lisää

alkuperäiselle kyselijälle sanoisin, että jätä nuo edellisenkaltaiset kommentit omaan arvoonsa. Risperidoni on voimakkaasta huumaava aine ihan siinä missä metyylifenidaattikin. Aineet ainoastaan huumaavat eri tavalla. Toiseksi suosittelen oppimaan heti alkuunsa, ettei ikinä pitäisi olettaa, että henkilö, joka kritisoi nykyistä "pilleri suuhun ja seuraava"-politiikkaa ei olisi itse kokenut. Maisku75:den tyyppiset kommentoijat harvoin arvostavat toisten ihmisten mielipiteitä tai yleensäkään ymmärtävät syvemmin mistä puhuvat. Ihmisiltä puuttuu laajempi näkökulma asioihin. Siksi heiltä kuulee usein edeltävänlaisia typeriäkin kommentteja asiapuhettakin koskien.

Psykiatria tuhoaa ihmisiä. Nuorille aikuisille määräillään adhd-lääkkeitä, ja "mielialalääkkeitä", jopa samaan aikaan. Sitten kun on unihäiriöitä ja käy kierroksilla niin aletaan miettiä onko kaksisuuntainen. Mielialalääkkeet voi aiheuttaa keskittymiskyvyttömyyttä jollekin ja adhd lääkkeet masennusta. Molemmat liikoja kierroksia ja uniongelmia. On hankala sanoa mikä johtuu mistäkin.

Nuoret aikuiset saattaa etsiä ratkaisua pilleripurkilta, nykyajan tyyliin, vaikka elintavat olisi päin kuusta. Kitataan kahvia, kolajuomia ja pistetään kroppa kierroksille ja mitään rytmiä ei ole. Syödään lisäaineita ja moskaa ja ei liikuta. Alkoholikin saattaa maistua ja tupakki palaa. Kun tähän lisätään lääkkeet niin johan ollaan sekasotkussa.

Sitten onkin seuraavana vuorossa antipsykootit tai mielialantasaajat kun on bipo-diagnoosi.

On laitettu upperia ja downeria, joskus päällekäinkin. Seloitettu useita eri välittäjäaineita. Jos ei ole sekopää ennen, on jälkeen. Elimistön herkät järjestelmät menee sekaisin. Uni häiriintyy.

Kun potilas yrittää lääkkeistä eroon, voi tulla vielä pahempia ongelmia mitä ikinä oli.

Kun aivojen välittäjäaineita onkin monta vuotta sotkettu mielinmäärin, on meillä taas todennäköisesti yksi nuori eläkeläinen ja kroonikkosairas.

Usko ei ole tiedon väärti, kuten tunnettu sanonta kuuluu.

Kyllä näitä vieläkin joku lukee. Sanasta sanaankin vielä. Selviytymistarinoita on hyvä lukea ja tietää kuinka sitten vuosien päästä kävi.

Minulla ei ole hyvää sanottavaa Risperidonista. Seronilia en tunne. Ihan eri lääkeryhmän lääke.

Pitää huomata, että kaikki me ihmiset olemme erilaisia. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Vaihtoehtoja kannattaa aina etsiä. Ensimmäinen tarjottu vaihtoehto ei välttämättä ole paras eikä ainoa.

Kiitos aloittaja, kun kävit kertomassa mitä teille kuuluu. Huojentavaa kuulla, että asiat ovat kääntyneet parempaan. Tiedän varsin hyvin mitä kävit läpi. Minä olen tyttäreni kanssa samassa tilanteessa ja risperidoni määrättiin käyttöön, siksi löysin tämän ketjun. En ole kuullut aiemmin ko lääkkeestä ja halusin tietää sen avusta ahdistusoireisiin. Luettuani ketjun, olo on vain ja ainoastaan hämmentynyt.

En usko, että kukaan tekee lääkealoituspäätöksiä ihan tuosta vaan. Ja kyllähän lapsenkin mielipide lääkkeeseen kysytään. Kyllä jo se, että ollaan asioimassa psykiatrilla nuoren kanssa, kertoo tilanteen vakavuudesta. Monesti ollaan tilanteessa, että mitä tahansa apua ottaa vastaan, kun kaikki keinot on jo kokeiltu ja oman lapsensa alasmenoa ja kärsimystä ei vaan enää pysty katsomaan.

Voimia kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville. Olkaa kriittisiä, mutta avoimia tiedolle.

Mahtava lukea onnistumistarina.

Risperdal auttoi meilläkin. Kyllähän lääkeselosteesta voi napata minkä tahansa kamalan sivuvaikutuksen ja tituleerata sitä, kuinka lääke nyt sitä varmasti aiheuttaa ihan jokaiselle.

Täällä myös ahdistuneisuus psykoottisin piirtein (pakkoajatukset sairauksiin liittyen). Risperdal vaikutti positiivisesti lääkeresistenttiin oireiluun.