Mulla on sellanen tunne etten pärjää enää kotona tän pahanolon ja ahdistuksen kanssa! Pahaaoloa jatkunu pitkään ja ahistus ei tunnu loppuvan enää ollenkaan, edes hetkeks. En syö nykyään mitään lämmintä ruokaa, ennen söin sentään ees 2-3päivänä viikossa. Huhtikuun aikana oon tainnu kerran tai pari tehä lämmintä ruokaa. Vielä vähän aikaa sitten söin leipää miltei joka päivä, nyt ku käyn kaupassa, ostan kyl leipää, mut hyvin usein se vanhentuu koskemattomana pöydällä.
Tänään en enää jaksannu vastata edes puhelimeen vaikka oli kaverinkaa sovittu meno. Päivän aikana kertyi 15 vastaamatonta puhelua, en vaan yksinkertaisesti jaksanu vastata. Huomenna varmaan hälyyttävät poliisit käymään täällä ku en vastaa.
Ainoo minkä teen joka päivä, ni ruokin eläimet. Eikä se oo pakkopullaa toisinku kaikki muut. Eläimet pyrin hoitaa mahdollisimman hyvin koska ei ne saa kärsiä siitä että mä en jaksa mitään tehdä.
Alkaiskohan osasto olla vaihtoehto? Vaikka n.5-vuotta sitten ku pääsin alaikäisten osastolta pois, lupasin ja vannoin itelleni etten enää ikinä, koskaan, milloinkaan astu kyseiseen sairaalaan enää jalallanikaan. (alaikäisenä joutu osastolle jos kävi ls-laitoksessa ohjaajan hermoille. Vaikka ei olis ollu oikeeta syytä ees osastolle joutumiseen.)
Onks täällä kellään kokemuksia psykiatrisesta osastosta? Ja nimenomaan niistä osastoista? Eroaako toimintatavoiltaan paljon alaikäisten osastosta? Täälläpäin kaikki osastot on suljettuja.
Ens tai seuraavalla viikolla alkaa terapia, mut tuskin se ainakaan heti tähän oloon auttaa. Varsinkii ku ei voi aluks kuitenkaan helposti sille puhua ku pitää saaha luottamus.
Työskenteleekö terapeutit muuten yleensä työpareina?
Mitä tehdä tällaisessa tilanteessa?
5
<50
Vastaukset
- äläturhaanpelkää
Harmilista, että sinulle on jäänyt tuollainen kuva osastosta. Kun alat itse sinne haluta, niin on oikea aika sellaiselle hoidolle. Jatkuvasti osastojen ilmapiiriä kehitellään ja kyllä siellä halutaan auttaa hoidon tarpeessa olevia. Mielialaan ja kokemukseen vaikuttaa myös oma asenne. Ja sinä haluat hoitoa ja apua ahdistukseesi.
Hei.
Kannustan sinua hakeutumaan päivystykseen, jos olo on sietämätön, ahdistus ei hellitä millään tavoin, etkä oikein syö tai pysty tapaamaan ystäviäsi. Lääkärin kanssa voitte yhdessä miettiä, mikä vaihtoehto hoidoksesi on nyt toimivin. Oli tosi mukava kuulla, että huolehdit eläimistä hyvin. Sinun pitää kuitenkin jaksaa huolehtia myös itsestäsi yhtä hyvin. Jokaisessa ihmisessä on terveitä ja sairaita puolia. Eläinten kanssa näet, että sinussakin on paljon terveyttä ja elinvoimaa, vaikka ahdistus toisaalla sitä nitistää. Toivon, että saisit apua, joka laajentaisi tuota elinvoimaa muuallekin elämääsi.
Merja, diakoni- Auu
Hei
Olen itse ollut hieman vastaavassa tilanteessa. En pystynyt mihinkään. Edes syömään, kun ahdistys oli päällä.... Menin yksityiselle lääkäriiasemalle ja sain ns. masennuslääkkeet. Ko. lääkäri tajusi, että minulle oli jäänyt paniikki/ahdistus ns. päälle ja osasi esittää asian siten, että minulta ikään kuin puuttuu aivoista jokin vitamiini, jonka saan nyt tähän hätää purkista. Oloni huononi seuraavina päivinä lääkkeiden sivuvaikutusten kautta ja jouduin menemään uudestaan samalle lääkrille. Hän konsultoi psykiatria ja sain lääkityksen alkuun lisäksi rahoittavaa, jota jouduin syömään pienellä annostuksella päiviä jatkuvasti. Pikku hiljaa aloin toipumaan ja pakotin itseni aamuisin pitkäle kävelylenkille. Kuukaudessa aloitin ensimmäisessä vakituisessa työssä:)
Eli jotain lääkitystä suosittelen kokeilemaan! Vaikka lääkevastainen olenkin, olen syönyt ko. lääkkeita jo 20 vuotta. Asiani ovat hyvin, vaikka kovia olen viime aikoina kokenutkin:) - kyselijäinen
Kävin tänään illalla vanhempieni luona kylässä. Oli pakko esittää iloista ku ne muuten ihmettelis mikä vaivaa ja eivät kuitenkaan tajuis mitään vaikka kuinka yrittäis selittää.. Olivat ne kuitenkii jotain kuulleet ku eräs oli kysellyt musta siskolta, ku en vastannu kellekään to ja pe...
Toisaalta olis hyvä mennä päivystykseen, mut toisaalta ei. En tiiä mikä siinä on niin vaikeeta! Oon vakavissani alkanu miettii osastoo, vaikka sinne meneminen erittäin ahistavaa oliskin... Tänäänkii ollu super ahistava päivä, sellanen olo ettei mikään enää ahistukseen auta. Nyt vähän helpottaa, mut ei tää lopu ollenkaan, tiiän sen! Ilman apua tää ei tuu loppumaan.. - kyselijäinen
Nyt on ollut parina päivänä TOSI hyvä olo, eikä oo ahistanu yhtään. Yks yö soitin häkeen koska ahisti ihan älyttömän paljon, mut sit tultiin ambulanssi-ihmisten kanssa siihen tulokseen, ettei päivystykseen menosta ole hyötyä. (Tai ne yritti suostutella, mutta loppujen lopuks kieltäydyin.)
Mä en voi päästä sinne kouluun opiskelee, johon haluan, tai vaikka pääsisinkii, ni siinä on sellanen este. Se este pilaa koko elämän ku ei voi opiskella mieleistä ammattia itselleen. Mietin jopa itsaria ratkaisuks... Mut sit rupesin miettii, että en mä oo ainakana toistaseks mitään tekemässä. Jäis liikaa ihmisiä ja eläimiä tänne.
Tällä viikolla siitä uudesta terapeutista ei sitten kuulunut mitään, mut ehkä se ens viikolla ottanee yhteyttä. Tuntuu vaan että sekin terapia-yritys kaatuu heti ennenku kerkee ees alkaa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801847Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181699- 171543
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191243En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121204Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61202hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121166Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291141Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää81139Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71124