Ei nimi miestä pahenna

Kysymys tulee pahasti liian myöhään.
Olen jo 65 vuotta nauttinut rakkautta ja kunnioitusta.
Luultavasti kateuttakin.
Nimeni renesassiin en pysty enää vaikuttamaan.

Koska kuollessani minut tuhkataan ja tuhkat lasketaan vesien vietäväksi.
Uskoisin aikanani päätyväni suohon.
Siellä sitten, ehkä Suo-pursun kukkiessa, joku perilliseni noukkii Lakkoja
suuhunsa.
Toivottavasti hampaansa eivät mädi.

H.

Ei hassumpi tieto, sillä onhan se porukka osannut kirjoitaa ja lukea. Minä olen tuntenut pariskunnan, joka oli meillä vuokralla/evakossa sodan jälkeen. Kumpikaan ei osannut noin jaloa taitoa.

Minä en voi nimestäni syyttää muita kuin omaa arpaonneani.
Vanhempani halusivat jo vauvasta lähtien antaa minulle tietyn itsemääräämisoikeuden; mihin uskonnonyhteisöön haluan kuulua, minkä haluan nimekseni...
Eivät vieneet minua ristittäväksi ja nimeni sain itse valita isän kahteen karvahattuun kirjoitetuista lappusista, joissa oli kirjoitettuina melkein kaikki naisten nimet allakasta. Toisessa hatussa lyhyemmät, toisessa pitemmät nimet.
Sieltä minä pikku sormillani olin nostanut nämä nimet, joita nyt olen kantanut mukanani koko ikäni. En minä näe niissä mitään pakanuuteen liittyvää ja kaikkeen tottuu, jopa nimeensäkin.

Jep

Sukunimi vähän hakuessa, siis alkuperä. Etunimistä toinen kristillistä perua ja toinen suomalaista mytologiaa ja kansanperinnettä.

Sukunimet hankalia selvittää. Ne muuttuneet vähän, miten tahansa. Vähiten asiaa ei hankaloita, että aikanaan, kun tuli kotivävy taloon, se muutti sukunimensä talon nimeksi. Ja talojen nimien selvittely ei ole helppoa sekään. Usein liittyvät paikkaan, minne jokin asumus perustettu, mutta voi olla uudisasukkaankin mukaan. Lisäksi asiaa sotkee kaikenmaailman intiaaninimet ja mitkä lie epämääräiset maakaupat/naimakaupat.

Tutkin joskus päällisin puolin hikiän sukupuita. Ei niistä ota pirukaan selvää. Kaikki kuitenkin jotenkin sukua toisilleen, mutta nimenä voi olla melkein mikä tahansa nykyään. Ihan hyvä, että vanhan kirkon mukana oli palanut kirkonkirjat, ne vois olla nykyisin kiusallisia tutkia :D

Isä on päättänyt mitkä nimet olen saanut ja erittäin tyytyväinen olen valintaansa.
Nimen alkuperä on kreikan sana pieni, kuinka ollakaan sattui ihan just jetsulleen.
Nimi on myös käytössä useissa maissa.
Eikä toinen nimenikään hassumpi ole, tykkään siitäkin.

Tidän sukupuuni noin parisataa vuotta taakse, laaja suku onkin vaikka einyt suuremmin kiinnosta hajurako pitää olla ja sekin tarpeeksi iso.
Tietysti nimi pitää olla ja otassa voisi olla viivakoodi josta pyyhkäisyllä vois tarkistaa tyypin tausta tiedot näppärästi.

Pyhimystausta..)) "Taistelukentällä kaatuneitten kokoaja ja suojelija". Aika nappiin kun mietin asenteitani ja harrastuneisuuttani...
Sukunimi otettiin luultavasti aika hätäisesti sukunimilain tultua 1924. Meitä on paljon...

Sukunimemme on suomennettu viime vuosituhannen vaihteessa.
Ollaan asuttu kirkonkirjojen mukaan samalla paikalla satoja vuosia, tietoa on siitä asti kun kirjoja alettiin pitää.
Etunimeni on hyvin tavallinen ikäluokkamme naisilla, ei juuri nyt ole muodissa, ei ole tarpeeksi vanha nimi.

Ei ole tullut koskaan fundeerattua nimeni taustaa. Googletin ja pikkusen tietävämpi nyt olen. Nimeni ei ole suomalainen (ranskal.), se lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Kaiken kaikkiaan Suomessa on kastettu samannimisiksi pikkusen yli 130 kipaletta. Tuo on toinen nimeni, mutta käytän sitä etunimenäni. Etunimi puolestaan liittyy musiikkiin. Ihan tekis mieli sanoa se nimi, vaan en nyt kuitenkaan.
Sukunimeni (siis tyttönimi) on kans semmonen, jota ei ole Suomessa kovin paljoa. Ja nykyisestä sukunimestäni en pukahda yhtikäs mitään.

Minulla Suomalainen naisen nimi. Toinen nimi Kalevalasta ja sukunimi on
heimonimi. Minulle on annettu isäni, lapsena kuolleen siskon nimi. Tulikohan minusta siksi isälle niin mieleinen lapsi. Minä kyllä kovasti pidin
isästä.

Kaksi ensimmäistä nimeä ovat 'luontoperäisiä', merkitys ei siis jää kenellekään suomalaiselle epäselväksi. Aika harvinaisia ovat - mielikuvitusta riitti siinä kohdassa nimen antajilla. Kolmas etunimi on kovasti yleismaailmallinen, vähän kristillinenkin.
Tyttönimeni tuli kai esipolvien mukana jostain Muolaan suunnalta, vesistöjä pitkin. Nimen kantajia on vain vähän toistasataa - tunnen tai tiedän heistä valtaosan. Puolisolta saatu sukunimi on paljon yleisempi, meitä on tuhansia. Ja naimisiin mennessäni pääsin eroon moukka-aatelista, hehhee.

Olen jumalatar, jota kuu ja tähdet palvovat. Vanhempani eivät tienneet, vaan valitsivat nimen foneettisen asun mukaan. On vain vähän kaimoja Suomessa, eikä sukunimen kanssa yhtään. Siitä on useimmiten hyötyä, ehkä joskus haittaakin.

Sukuni on harrastanut sukupuoliyhdyntää vähintään 400 vuotta, jonne rajapyykille sukuani on jäljitetty ja me tämän hetken elävät kuulumme siis samaan haaraan.
Sitä en tiedä, mistä sukuni on haarautunut? Onko ollut monia, laaja, alkukantainen heimo, jotka ovat riitautuneet ja jakaneet perheet eri haaroihin. Ja jokainen lähtenyt lätkimään kuka minnekin?
Alkuperäisestä nimestä voisi päätellä, että kantasukuni olisi asustellut ihan siinä Tukholman keskustassa Viking terminaalin kulmilla, 400 vuotta sitten, hypänneet jäniksinä paattiin ja tulleet pummilla suomeen ellei heillä ole ollut oravannahkoja matkansa katteeksi. Saatanneet ryypätäkin ne taxfreessä. Sitten olemme saaneet suomalaisen nimen rölli röpelöiset tms.

Etunimeni alkuperä on Itäisiltä mailta ja se tarkoittaa yötä. Nimi on jollain aatteensa puolesta kuolleella pyhimykseksi nimetyllä siellä Itämaassa ja siellä kuulemma lauletaan paljon lauluja ko. nimestä. Yksi suomalainen kirjailija on kirjoittanut nimiseni kirjan.

Joskus nuorena ensimmäisessä työpaikassani oli Kurdimies, joka ei lakannut ihmettelemästä miten suomalaisella voi olla nimi hänen maastaan. Hän kertoi tarinan pyhimykseksi nimetystä asiansa puolesta kuolleesta, siksi kai oma nimi, josta ei joskus nuorena tykännyt, alkoi kiehtoa, sai ikään kuin siivet.

Lapsena vähän häpesin etunimeäni, mutta kun sain tietää nimeni alkuperän mytologiasta, niin vedin rintani rottingille ja selvensin "kiusaajille" nimeni merkityksen. Toinen etunimenikin on merkityksellinen. Myös tyttönimeni eli ent.sukunimeni kuvaa suomalaista mytologiaa, on voimaeläin.
Avioliiton myötä saatu/ottamani sukunimi on kaunis ja kuvaava, muttei mytologiaan viittaava.