Hoitajan burn out

Ramonee

Olen 27-vuotias lähihoitaja. Töissä olen ollut neljä vuotta, tehnyt eri mittaisia sijaisuuksia useissa eri yksiköissä palvelutaloista kotihoitoon. Koen työni vähintäänkin vastenmieliseksi, toinen "burn out diagnoosi" tuli tänään lääkäriltä 1,5 vuoden sisällä.

Olen aina yrittänyt tehdä työni huolella ja täsmällisesti, kohdaten potilaat kunnioittavasti. Suurin osa hoidettavista on tavalla tai toisella hankalia ja useimmat muistisairaita. Ainainen kiire, huonot työajat ja vaikeat asiakkaat vievät voimat. Olen jatkuvasti väsynyt ja elämänlaatu kärsii - en jaksa pitää läheisiini yhteyttä, siivota kotia tai tehdä ruokaa. Vapaa-aikani kuluukin kotona lähinnä vain makoillessa. Toisinaan otan itseäni niskasta kiinni ja menen ulos, näen ystäviä jne. mutten tunnu saavan mistään enää iloa irti.

Töihin en haluaisi palata ainakaan hoitoalalle, en jaksa enää olla pohjaton empatian ja ymmärtämisen kaivo - varsinkaan niinä hetkinä kun potilaat kohtelevat minua kuin alhaisinta kuviteltavissa olevinta olentoa. Teen parhaani, enkä ole juurikaan itse saanut kiitosta miltään taholta - esimiehiltä, työkavereilta, läheisiltä, potilailta tai heidän omaisiltaan. Jos jokin asia menee vikaan, niin siitä saa kyllä kuulla itkut, haukut ja torut vaikkei itse asiaan voisi vaikuttaa millään tavalla.

Haluaisin vaihtaa alaa ja työpaikkaa, mutta miten? En tiedä mitä kannattaisi tehdä. Tuntuu kuin olisin ajanut itseni ansaan - irtisanoutua ei voi, karenssi uhkaa. Opiskelupaikkaa en tiedä, jos sellaisen ylipäätään saisi, sekään ei ole mikään itsestään selvyys. Joskus pelkään, että romahdan töissä tai teen peruuttamattoman virheen potilaalle, koska olen niin väsynyt. Selkäkipujen vuoksi (nykyisessä kotihoidon työpaikassa toisinaan epäergonomiset työasennot) joudun syömään aika ajoin Sirdaludia, mikä väsyttää ennestään, puhumattakaan kuuden työpaivän putkista jotka voivat jatkua kaksi viikkoa...ja illasta-aamuun vuorot.

Toivoisin lähivuosina perustavani oman perheen, mutta kun olen yksinkin jo näin väsynyt ja jossain määrin elämääni kyllästynyt, miten voisin edes kuvitella ottavani lisävastuuta esimerkiksi lapsesta?

Onko samankaltaisia kokemuksia kellään ja miten olette löytäneet ulospääsyn umpikujasta?

14

2471

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hoitonaattori

      Minkälainen työtilanne kaupungissasi on? Voisitko mahdollisesti vaihtaa työpaikkaa? Uudessa paikassa uudet kuviot ja ehkä myös kannustavampi ilmapiiri, kevyempi työ ja helpommat asiakkaat. Tai ehkäpä kouluttaisit itseäsi lisää, jos hoitoala kiinnostaa? Esim. terkkari (päivätyö, ei niin fyysisesti raskas) tai sairaanhoitaja.
      Itse olen tehnyt muutaman vuoden lähihoitajan töitä erilaisissa paikoissa (sairaala, kuntoutusosastot ja tehostetun palveluasumisen yksikkö) ja olen todennut että joissain paikoissa työ on liian kuormittavaa minulle (lähinnä henkisesti). Varjellakseni itseäni loppuun palamiselta, en enää mene sellaisiin paikkoihin missä on esim. jatkuva väkivallan uhka tai psyykkisesti erittäin sairaita vanhuksia hoidossa. Sellaisessa työssä en jaksaisi 5 päivää viikossa. Teen työni sellaisilla osastoilla, missä ilmapiiri on hyvä ja kannustava ja potilasaineisto helpompaa. Vaikeita tapauksia tulee aina vastaan, oli osasto mikä tahansa, mutta sen jaksaa ja kestää ihan hyvin kunhan työ ei ole sellaista koko ajan. Tehostetussa palveluasumisessa työskentely ei kiinnosta, koska koen sen liian yksitoikkoiseksi (aina samat asukkaat, syöttelyt, kääntelyt, vaipanvaihdot) vaan hakeudun sairaalaan, missä työ on haastavaa ja saan oppia uusia asioita :)
      Ennen kuin vaihdat alaa, suosittelen kokeilemaan jossain muualla lähihoitajan työtä. Ehkä löydät työpaikan missä työ onkin kivaa! Usko pois, se on mahdollista! Tsemppia joka tapauksessa :)

      • Ramonee

        Työtilanne on aika onneton, vaikka isompi kaupunki kyseessä. Työpaikkaahan aina voi vaihtaa, mutta vaihtoehdot ei kovin kummoisia. Hoitoala ei oikestaan kiinnosta enää lainkaan, eikä jatkokouluttautuminen alalla kannusta - lisäkoulutusta kolmisen vuotta köyhällä opiskelijabudjetilla, vaikka lähärin tutkinto jo alla. Palkka ei merkittävästi nouse tämänkään jälkeen. Mutta kiitos kannustuksesta, yritän jotakin keksiä :)


      • hoitsu001

        Kannattaa miettiä perheen perustamista, äitiyslomalle jäämistä ja sitten voit hoitaa lasta kotona 1,5 vuoden ajan kotihoidontuella ja sen jälkeen hankkia lisää lapsia jos et vieläkään halua palata töihin.


    • Hoitsuli88888888

      Ihanaa että täällä on muitakin jotka puhuvat tästä asiasta. Itse olen tehnyt hoitotyötä vasta 2 vuotta eri yksiköissä ja tällähetkellä olen kotihoidossa. En jaksa tehdä mitään töiden ulkopuolella ja ahdistaa ajatuskin mennä töihin.. Mutta mistäs muusta rahaa revit vuokraan yms. Mietin myös jos menisin opiskelemaan mutta mitä..? :/ ei saisi olla liian empaattinen...

    • samassaveneessä

      Kannattaa miettiä tosiaankin onko lähihoitajan työpaikka ainakaan vanhustenhuollossa tänä päivänä se ihanneammatti, varsinkaan tunnolliselle ja empaattiselle. Siinä uupuu äkkiä, jos haluaisi tehdä työnsä sillä tavoin kuin oma etiikka sanelee. Aloittajalle sanoisin että hakeudu vaikka ammatinvalintapsykologille, jonka kanssa voisitte miettiä yhdessä, mille alalle suuntautuisit. Ja et todellakaan ole väsymyksesi kanssa yksin vaan kokemasi on alalla tätä päivää. Vielä jos nuo leikkaukset palkanalennuksineen toteutuvat niin kannattaako hoiva-alalle hakeutua edes palkan takia?

    • Samassalirissä

      On. Samassa jamassa ollaan. Kotihoidossa juurikin.
      Helpottaa tieto poispääsystä. Toisaalta ei tiedä minne lähtisi.
      Umpikuja, tuttu juttu. Sitä tämä on. Tekohymy pyllyyn ja taistellaan taas asiakaslista läpi. Silmäpussit tässä vaan kasvaa. Jaksamista tilanteeseen! Mä niin voin samaistua tilanteeseesi, koska olen itse siinä!

    • Lappliisa

      hei vaan, tuttu on minullekkin tuo kuvaamasi tilanne. Burn out x 2 ollut. Ratkaisin asian vähentämällä työaikaa 80%:ksi. Aikansa se tuntui hyvältä, mutta sitten sekin alkoi rasittaa ja jäin osatyökyvyttömyyseläkkeelle pari vuotta sitten. Mutta
      olenkin ollut työelämässä pian 40 v hoitotyötä tehden. Pitäisi sinnitellä vielä muutama vuosi jotenkin.
      Sinulle sanoisinkin, että vaihda alaa ennenkuin menetät fyysisen ja psyykkisen terveytesi toivottomassa työssä.

    • Hold.still

      Nyt teet rohkean päätöksen ja lopetat itsesi kiusaamisen: pois tuosta työstä ennen kuin tapahtuu vielä pahempaa! Ja nimenomaan sinulle itsellesi. Minä sinnittelin kamalassa työpaikassa monta vuotta, kunnes romahdin. Totaalinen loppuunpalaminen, vakava masennus ja 1,5 kk osastohoidossa. Suurin syy romahtamiseen oli työ. Työni oli vakituinen, joten poisjääminen oli vaikea päätös, mutta se oli tehtävä. Onneksi sain aikuiskoulutustuen, jolla pääsin opiskelemaan kokonaan uutta alaa. Neuvoni on, että kuuntele itseäsi ja lakkaa sietämästä tuota huonoa oloa. Jos se vaatii työstä pois jäämistä, sitten jäät. Jotenkin sinun tietysti täytyy tulla taloudellisesti toimeen, mutta uskon että keksit jotain. Voimia päätökseen!

    • Lähäriukko

      Minä olen menettänyt elämästäni ison osan ollessani työssä, missä kärsin yli 20 vuotta. Menetin perheeni, itsetuntoni, terveyteni, ihmisyyteni jne.
      Nyt olen opiskellut kolmannen ammattini lähäriksi, olen töissä tehpassa, ja nautin elämästäni.
      Mieti tarkkaan mitä haluat elämältäsi, raha on niin vanhanaikainen keksintö, että sitä saa aina.
      Kouluttaudu uudelle alalle jos on tarvis, tai etsi uusi työpaikka jos mahdollista.
      Elä tuhlaa elämäsi parhaita vuosia pahoinvointiin, et saa niitä ikinä takaisin:(

    • Muistasossu

      Pieni tauko työstä voisi olla paikallaan! Kun voimat palautuvat niin saattaa keksiä myös uusia mahdollisuuksia!

      On hyvä muistaa, että vaikka irtisanoutuminen johtaisi karenssiin päivärahojen kohdalla, niin saat kuitenkin toimeentulotukea sosiaalivirastosta, jos sinulla ei ole omaisuutta. Se on n.500€ vuokrien, sähkölaskujen ja terveydenhoitokulujen lisäksi, joten kyllä sillä pärjää. Ja parin kuukauden päästä alat sitten saamaan päivärahaa.

    • irtisanoutunut

      Hoitoalalla jatkuva kuormitus sekä fyysisesti. että psyykkisesti kuluttavat loppuun nopeasti. Jouduin irtisanoutumaan vakituisesta työstäni perhetilanteeni vuoksi ja vuosi kului, kunnes huomasin, että linnut laulavat, viikonloppuna voin lähteä perhejuhliin jne. Taloudellinen tilanne ei toki kohene, kun palkka loppuu, mutta henkisesti huomaa elämässä olevan muutakin, kuin työn.

      Ihmissuhdekuormitus kuluttaa ja siksi joku työ, missä ei itsestään tarvitse antaa aivan kaikkea, olisi paikallaan. Ammatinvalintapsykologi voisi auttaa sinua uuden alan etsinnässä. On monia ammatteja, joissa voit hyödyntää hoitoalan koulutustasi ja työkokemustasi. Aikuiskoulutuksen puolelta kannattaa etsiä koulutuksia ja laittaa vaikka avoin koulutushakemus.

    • osastonsihteerinä

      Itse tulin vanhusten hoitotyösä tienpäähän noin 7 vuotta sitten. Minä päästin liian pitkälle väsymyksen eli ahdistuin ja olin itkuinen. Sain jo paniikkikohtauksiä töihin mennessä. Pitkä sairausloma ja onneksi sisko auttoi ja kannusti vaihtamaan työtä kokonaan. Koska totuus on, että ei se siitä muuksi muutu ja ajattelin itsestäni näin: minun ei tarvitse olla se, joka polttaa itseään loppuun tässä loputtomassa vanhusten hoidossa. Ja jos ajatellaan niin päin, että ei ole potilaillekaan hyväksi, että heitä hoitaa räjähtämispisteessä oleva hoitaja. Itse koin tuossa dementikkojen kanssa olossa sen ahdistavaksi, että itse annat mutta mitään et sieltä toiselta suunnalta saa, koska siis tottakai ovat sairaita ihmisiä, mikään ei mene perille ym.

      Minä en saanut mahdollisuutta vaihtaa toimipistettä vaikka sitä pyysin sairausloman jälkeen. Kukaan ei ollut kiinnostunut minun voinnista. Siitä olen edelleenkin katkera. MInä kouluttauduin vähän lisää ja tällä hetkellä olen keskussairaalaassa osastonsihteerin töissä. Työ on terveydenhuollon työtä ja nopeatempoista, josta nautin, yhteistyö asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa, potilassuhteet lähinnä puhelimitse tai ajanvarausluukulla. Tuntuu, että tässä minun olisi aina pitänyt olla. Lisäksi työhön kuuluu tekstinkäsittelyä, lähtteiden käsittelyä, miljoonista asioista huolehtimista yms. Nautin työstä. Päivätyö, huomaa että säännöllinen rytmi auttaa myös paremmin jaksamaan. Olet vielä niin nuori, että älä jää siihen, sinulla on kaikkeen muuhunkin varmasti mahdollisuudet.

    • Anonyymi

      Joo mulla on ihan samanlaiset fiilikset. Koko aja just tosi väsynyt ei jaksa oikeen tehdä yhtään mitään hyvä ku on enää ruokahalua syödä mitään, kun on koko aja niin väsynyt ja uupunut työpäivien jälkeen. Vapaa päiviä on myös niin huonosti.

    • Anonyymi

      Ei nykyään ole tarkoituskaan tehdä töitä ympäri vuoden, koska työtahti on muuttunut niin kovaksi. Jotkut ihimiset eivät vain tunnu tätä tajuavan. Tuolla menolla vain poltat itsesi loppuun aina uudestaan. Ansiosidonnainen on sitä varten että välillä voi huilata. Itse teen töitä vain puolet vuodesta ja hyvin tulee toimeen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      71
      5022
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      16
      2332
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      25
      1857
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1561
    5. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      42
      1553
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1348
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1267
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      3
      1185
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      13
      1176
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1173
    Aihe