kuinka parantua bulimiasta

maailman isoi tsemppihali<3 Mun sisko on sairastanut 8 vuotta sh:ta (nyt jo parantunut) ja hän tuli pari päivää kysymään multa kuinka paha mun syömishäiriö on. Järkytyin noin suorasta kysymyksestä niin paljon, että menin huoneeseeni ja aloin vaan itkeä ja googlettaa "kuinka päästä eroon ahminnasta". Päädyin katteleen kaiken maailman youtubevideoita yöllä ja lukemaan erilaisia artikkeleja. Yks yhteinen nousi niistä kaikista pinnalle: ravitse itseäsi hyvällä ja puhtaalla ruualla. Meidän kropat on niin aliravittuja koko ajan että pystyis helposti syömään vaikka norsun nutellakuorrutteella... Meinasin taas alottaa uuden dieetin mutta päätin nyt että EI. Oon nyt ihan vasta pari päivää syönyt niin että oon alottanut aamun kunnon proteiinisella aamupalalla ja kasviksilla (niinkuin aikoinaan kun uin..) ja jatkanut päivän mittaan tosi kasvispitosilla aterioilla ja sit vähän lihaa kans. Välipalat on yleensä hedelmiä. Jo nyt parissa päivässä oon huomannu eron!! Tää on ihan uskomatonta. Normaalisti kaupassa himottaa KAIKKKKKI, mut viime kerralla ei juuri mikään! Tottakai tekee mieli ruokaa, mut ei oo tehny mieli ahmia!!!!! Aion jatkaa tällä linjalla ja tavote pystyä oleen ahmimatta tietty niin kauan kuin mahdollista :) Mä suosittelen sulle samaa!!!! Muhun iski tosi paljon yks kommentti yhellä keskustelupalstalla: "meillä on vaan yks elämä enkä halua käyttää sitä ahmimiseen." Tää pysäytti mut ja nyt koitan oikeesti ettiä sitä kultasta keskitietä. Ei enää harppaus eteen ja kaks taakse vaan pienin askelin ainoastaan eteenpäin. Terveellinen elämä, I'm coming for u!

Ihanaa et olet saanut hyvän vireen päälle! Vaali tuota filosofiaa nyt vain joka päivä äläkä anna hetkellisten huonojen fiilisten pilata sun draivia! :) Mulla ollut vaihtelevasti ahmintahäiriön ja bulimian vuorottelua, rippuen vähän siitäkin oonko jaksanut/ pystynyt oksentamaan. Välillä olen kanssa saanut todella hyvän vireen päälle ja syönyt terveellisesti, tehnyt vihersmoothieitakin. Selkeästi ollut puutetta joistain aminohapoista ja vitamiineista, sillä tämä puhdas ruoka on tasannut elimistön ja laittanut herkkuhimot kuriin. Nautin todella terveellisestä ja puhtaasta ruuasta. Itselläni ongelmat on kuitenkin muualla (kuten enemmistöllä sh:sta kärsivillä, eli ongelman ydin tietenkin muualla). Jossain vaiheessa terveellinen ruoka saa mennä, kun tahallani pilaan kaiken hakemalla herkkuja, ahmimalla ja oksentamalla. Yksi repsahdus johtaa toiseen ja sitten on jo ihan luovuttaja olo. Olen vastavalmistunut ja töitä etsin. Elämällä ei oikein ole suuntaa ja ahdistaa. En ymmärrä miten vajaasssa vuodessa voi "huipulta", jossa kaikki on niin täydellistä vajota täysin pohjamutiin...

Mä niin ymmärrän sua. Tänään sain pikku ahmimiskohtauksen taas "tyhjästä". Sain kuitenkin tosi paljon motivaatiota alkuviikon haluttomuudesta ahmia! Muutokset ei tosiaankaan synny yhessä yössä - ei hyvään eikä huonoon suuntaan. Sitä tapaa jota vaalii, se vahvistuu. Tiedän ettei ahmiminen todellakaan ole itsekurista aina kiinni. Tottakai sitä pystyy kontrolloimaan, me ollaan kaikki rationaalisia olentoja. Syöminen on vaan oire, ei alkuperäinen syy. Onneks meistä kukaan ei oo yksin!! Mä niin rukoilen sulle ja myös mulle itselleni tästä vaan parempaa jatkumoa! Itellenikin vähän väliä maistuu nimenomaan noi vihersmoothiet yms ja se hetken olo siitä että vau olen taas terveellinen on kyllä hienoa:) Itelle vaan täytyy olla armollinen. En koskaan kohtelis kenenkään muun kroppaa niinkuin kohtelen omaani joten miks kohtelen omaani näin? Mut nyt tuntuu että jo pelkästään se halu parempaan vie eteenpäin ja motivoi. Fall down 6 times, get up 7 vai miten se menee... Ymmärrän ton pohjamutiin vajoamisen myös. Muistuta myös välillä ittees että aina on niitä joilla menee huonomminkin haha! ;) Yks repsahdus on aina hirveen tuntunen ja tuntuu että kaikki alkaa taas nollasta, mut se ei oo niin!!! Aina seuraavana päivänä (tai samana, ite aattelen vaan repsahdukset usein iltasyömisiks:D) voi jatkaa terveellisellä linjalla ja ponnistaa ja tukea terveellisiä elämäntapoja niin kauan että niistä tulee se elämäntapa. Kaikki me tanssitaan tässä nuoralla. Mut tiedä että vaikka toi sun tilanne tuntuis kuinka paskalta tahansa niin ainakin siitä on se hyöty että mulle olet tuonut ihanan lohdutuksen etten ole yksin näiden samanlaisten fiilisten kanssa! Kiitos siitä!

No hyvä jos olen edes sua pystynyt auttamaan jakamalla omia kokemuksia! :) Mulla on mennyt tää viikko niin niin penkin alle. Järki on koko ajan huutanut et lopeta tuo ruuan ostaminen ja mättö, mutta ei kun jatkan vain. Mulla olisi niin paljon syitä lopettaa, mutta tuntuu että tavallaan tämä on selviytymiskeino mun elämässä. Kaikki tuntuu niin tyhjältä ja syömisen suunnitelu ja oksentaminen tuo siihen sisältöä ja voi hetkeksi unohtaa kaiken. Tavallaan tämä kaikki on myös itseni rankaisemista, sillä miksi haluaisin oikeasti elää tällä tavalla. Rankaisen itseäni epäonnistumisesta, siitä etten tiedä mitä elämältä haluan, siitä etten ole vahva ja rohkea juuri nyt. Tuntuu että olen pilannut kaiken ja millään ei ole enää mitään väliä. Olen aina ollut ihmisenä melko itsenäinen, rohkea, vahvatahtoinen, mutta myös yksityinen. En halua rasittaa muita ongelmillani ja on erittäin vaikea olla heikon asemassa ja ottaa apua vastaan.
Kai pitäisi vaan yrittää jälleen uudestaan. Ei välittää siitä miten hidasta edistyminen on, kunhan eteenpäin mennään. Ahdistaa kesä niin pirusti! Olisi ihana pukeutua viime kesän ihaniin kesävaatteisiin ja ostaa uusia, mutta kun tällä kropalla ei huvita ostaa mitään, saati pitää pieniä toppeja ja hameita. Kesällä olisi tiedossa vaikka mitä kivaa tekemistä ja ihmisten näkemistä, mutta oma olo pilaa kaikki kesämenot...