Rauhan tervehdys -lehden juttu on vuodelta 2008. Tämä jutussa mainittu pappi Risto Liljeblad (ja vaimo myös) oli - tuosta ajasta on tosin jo kauan - siitä erikoinen tapaus, että hänellä oli hyvin raamatunmukainen käsitys uskonasioista, vaikkei hän koskaan ollut ollut Jumalan valtakunnassa, tuskin paljon kuullutkaan siitä:
###
Kahdeksan hengen ryhmä
Iin rovastikunnasta
vieraili helmikuussa
Botswanassa oppaanaan
Helmi ja Risto Liljeblad.
Kaksi viikkoa ja 3 200
ajokilometriä antoivat
kuvaa Botswanasta,
sen asukkaista ja siellä
tehtävästä lähetystyöstä.
P
uolet botswanalaisista
kuolee tätä nykyä aidsiin,
suurin osa työikäisiä. Se
merkitsee, että maassa on
paljon orpoja isoäitien huomassa
tai lastenkodeissa. Estääkseen
lasten syrjäytymisen Francistownin
kaupungin sosiaalitoimi otti
heinäkuussa 2007 yhteyttä luterilaiseen
seurakuntaan yhteistyön
aloittamiseksi.
Tscholofelong-projekti aloitettiin
syksyllä 2007. Tscholofelo
tarkoittaa toivoa ja tscholofelong
toivossa.
###
Kahdeksan hengen ryhmä
Iin rovastikunnasta
vieraili helmikuussa
Botswanassa oppaanaan
Helmi ja Risto Liljeblad.
Kaksi viikkoa ja 3 200
ajokilometriä antoivat
kuvaa Botswanasta,
sen asukkaista ja siellä
tehtävästä lähetystyöstä.
P
uolet botswanalaisista
kuolee tätä nykyä aidsiin,
suurin osa työikäisiä. Se
merkitsee, että maassa on
paljon orpoja isoäitien huomassa
tai lastenkodeissa. Estääkseen
lasten syrjäytymisen Francistownin
kaupungin sosiaalitoimi otti
heinäkuussa 2007 yhteyttä luterilaiseen
seurakuntaan yhteistyön
aloittamiseksi.
Tscholofelong-projekti aloitettiin
syksyllä 2007. Tscholofelo
tarkoittaa toivoa ja tscholofelong
toivossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Projektin koordinaattorina
toimii Suomen Lähetysseuran lä-
hetti luokanopettaja Marja Alastalo.
Projektia tukee Suomen Lä-
hetysseura, mutta siihen on saatu
sponsoriapua myös paikallisilta
yrityksiltä.
Aluksi tuen piirissä oli 17 lasta,
mutta määrää on voitu lisätä.
Tähän mennessä erilaista tukea
on saanut 144 lasta. Osa heistä
on mukana Lähetysseuran kummiprojektissa.
Tukea annetaan
tarpeen mukaan myös perheelle,
jottei koulunkäynti perheen toimeentulon
takia keskeytyisi.
Lapset saavat päivittäin kolme
ateriaa, koulupuvun, urheiluvarusteita
ja jopa alusvaatteita. Lapset
voivat peseytyä päiväkodissa
ja vaatteetkin pestään, mikäli se
on tarpeen.
Lasten elämää seurataan vielä
heidän siirryttyään kouluun. Jos
perheen toimentulo on huono,
lapset saavat käydä ruokailemassa
päiväkodissa ja saavat koulussa
tarvitsemansa tarvikkeet.
Mikäli koulunkäynti ei suju,
lapset saavat tukiopetusta setswanan
ja englannin kielissä, matematiikassa
ja taideaineissa. Kristillinen
kasvatus on luonnollinen
osa koulutusta.
Vammaiskeskuksesta
itsenäiseen elämään
Suomalaislähettien 1980-luvulla
perustama Thuson vammaiskeskus
Maunissa on tänään botswanalaisten
hallussa ja vastuulla.
Siellä työskentelee kaksi suomalaislähettiä,
fysioterapeutti Maarit
Haltia ja puheterapeutti Venla
Kurki.
Osa talon asiakkaista käy päiväkuntoutuksessa,
mutta osaa
kuntoutetaan itsenäiseen elä-
mään. He saavat asua asuntolassa
ja heitä valmennetaan arjen askareiden
hoitamiseen. Sen lisäksi
he voivat opiskella taitoja, joilla
hankkia itselleen toimeentulo.
Vammaiskeskuksella on oma
kasvimaa, jossa opetellaan viljelytaitoja.
Ompelusalissa hurisevat
polkukäyttöiset singerit, kun naiset
ompelevat vaatteita myyntiin.
Myös nahka- ja puutöiden tekemistä
opetellaan. Myyntiä harjoitellaan
vammaiskeskuksen myymälässä.
Osa käy myymässä tuotteitaan
kaupungin torilla.
Terapia
vahvistaa itsetuntoa
Haltia ja Kurki toteuttavat työssään
theraplay-menetelmää, jonka
he kertovat tuottavan nopeasti
hyviä tuloksia. He ovat saaneet
yhdysvaltalaisperäiseen terapiaan
koulutuksen Suomessa.
Theraplay on vuorovaikutuksellinen
lyhytterapian muoto,
jossa vahvistetaan lapsen ja hoitajan
välistä kiintymyssuhdetta,
lapsen tervettä itsetuntoa ja kykyjä
toimia sosiaalisissa suhteissa.
Terapian keskeinen sisältö on
välittää lapselle kokemus merkityksellisyydestä,
arvokkuudesta
ja rakastettuna olemisesta.
Vammaistyön Botswanassa
aloittivat suomalaislähetit Toini
Hihnala ja Helmi Makkonen
1980-luvulla vieraillessaan
Namibiasta Botswanassa. He ihmettelivät,
eikö Botswanassa ole
lainkaan vammaisia. Vieraillessaan
savimajoissa paljastui, että
heitä on, mutta he ovat suuri
häpeä. Ihmiset kuvittelivat, että
vammaisuus johtuu kirouksesta
eikä sille sen tähden voi mitään.
Tänään vammaisilla on ihmisarvo
asennekasvatuksen ja kuntoutuksen
ansiosta.
Lähetysseuralla
viisi lähettiä
Suomen Lähetysseuran työntekijöitä
on ollut eteläisessä Afrikassa
Botswanassa vuodesta 1972. Tällä
hetkellä suomalaislähettejä on
viisi: puheterapeutti Venla Kurki
ja fysioterapeutti Maarit Haltia
vammaistyössä, pastori Marjo
Ihalainen ja nuorisotyönohjaaja
Eero Haltia seurakuntatyössä sekä
luokanopettaja Marja Alastalo
lapsityössä.
He työskentelevät pääkaupungissa
Gaboronessa, Francistownissa
ja Maunissa. Gaboronessa
on myös teologinen seminaari,
missä suomalaislähetit paikallisten
pappien kanssa kouluttavat
työntekijöitä seurakuntiin.
Lisäksi viimeiselle puolen vuoden
työjaksolle lähti merkonomi
Helmi Liljeblad helmikuun alussa.
Hänen miehensä rovasti Risto
Liljeblad tekee maassa aids-tutkimusta
samaan aikaan.
Lähetysseura tukee myös vammaistyötä.
Kouluissa ja mediassa
annetaan aids-valistusta. Gaboronessa
on vammaistukikeskus,
johon aidsiin sairastuneet voivat
tulla päivittäin saamaan henkistä
ja aineellista tukea.
Helena Ylimaula
Haukiputaan ja Kiimingin
lähetyssihteeri