Pyörätuolilla Ummeijoelta -Tuuriin

Olipa naisilla kurja puoli vuorokautta kelata sateessa ja tuulessa. Tuuli ei kuitenkaan pääosin ole nyt vastaista. Tsemppiä!

Viimeisiä viedään — pyörätuolikelaajat lähestyvät Tuuria

9.6.2015 15:32 | Päivitetty: 9.6.2015 16:20
— Olen hiton tyytyväinen, että en ole antanut periksi. Ei tämä henkeä vie näköjään, toteaa Jaana Kivimäki (oikealla). Vasemmalla Satu Ikonen.
— Olen hiton tyytyväinen, että en ole antanut periksi. Ei tämä henkeä vie näköjään, toteaa Jaana Kivimäki (oikealla). Vasemmalla Satu Ikonen.
Myllykoskelta kohti Tuuria viikko sitten lähteneet pyörätuolikelaajat ovat lähellä määränpäätä.

— Kulkee vähän nihkeästi eilisen vetäisyn jälkeen. Keuruulta tultiin eilen 14 tuntia ja 65 kilometriä. Vähän on lihakset jumissa, vastaa Jaana Kivimäki uteluihin kuulumisista.

MAINOS, ARTIKKELI JATKUU ALEMPANA
Tänään Kivimäen ja Satu Ikosen tarkoitus on kelata noin 20 kilometriä. Viimeiselle päivälle eli huomiselle keskiviikolle jää siten viisi kilometriä.

Maanantaita Kivimäki kuvailee reissun kovimmaksi päiväksi. Kelaajien käsissä on rakkoja, jotka ovat hiertyneet auki ja verille.

— Nivelissä ei tunnu, mutta vasemmassa ranteessa on varmaan jännetupin tulehdusta. En tiedä, onko jokin alkava flunssa vai siitepöly, kun nokka vuotaa niin, että olen niistänyt nenänkin verille, Kivimäki naurahtaa.

Turvonneesta ranteesta huolimatta Kivimäki kertoo matkan menneen hyvin. Pyörätuolit ovat kestäneet hyvin matkan rasituksen. Sen sijaan hanskoja on kulunut senkin edestä puhki.

Myös Ikonen on selvinnyt matkasta hyvin, vaikka pyörätuolissa istuminen ei hänelle olekaan jokapäiväistä.

— Yhtenä päivänä Satu oli niin loppu, että ajattelimme, ettei hän pysty edes jatkamaan. Satu lepäsi kymmenisen kilometriä autossa. Ranteet olivat niin turvoksissa, ettei hän pystynyt kelaamaan. Mutta siitä se taas lähti, Kivimäki kertoo.

Hän toteaa, että Ikoselle reissu on raskas siltäkin osin, että päivän urakoinnin jälkeen vuorossa on Kivimäen avustaminen.

Matkan varrella on ollut tsemppaajia.
— Yksi vanha herrasmies pysähtyi mäen puoliväliin, tuli autosta ulos ja toi suklaata. Hän kysyi, saako auttaa mäen ylös. Sellaiset kymmenen metriä hän työnsi jyrkkää mäkeä ylös.

Etukäteen valittu reitti piti olla sellainen, että se soveltuu pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Todellisuus on ollut toista.

— Kyllähän näillä kaduilla kulkee, mutta valkoisen viivan jälkeen on ehkä 20 senttiä asvalttia. Keuruulla sain nokkapyörän, että saan nostettua pienet pyörät ilmaan ja pystyn menemään hiekkapientareellakin. Mutta yksi niin vaarallinen pätkä oli, että nousimme autoon ja menimme sen kyydissä kymmenen kilometriä.

— Jossain paikoissa pyörätiet ovat olleet huonommassa kunnossa kuin maantiet.

Kivimäki kiittää varsinkin rekkakuskeja, jotka ovat toimineet herrasmiesmäisesti ja huomioineet pyörätuolikelaajan jo hyvän matkan päästä ja tarvittaessa pysähtyneet päästämään ohi kapeimmissa kohdissa. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ihmisten suhtautuminen on ollut positiivista.

— Kerran tuli nainen huutamaan minulle, kun tulin vasenta puolta vastaan ja pyöräilijän pitäisi ohittaa tien puolelta. Nainen pysähtyi huutamaan, miten hullu olen, kun vedän tiellä pyörätuolilla. Vastasin, että voisin olla myös lastenvaunujen kanssa kulkeva kävelijä, sekin on sallittua.

Kivimäen ajatus oli tarkkailla matkalla, miten esteetön Suomi on.

— Ei Suomi esteetön ole, mutta Kouvolassa on keskustassa aika hyvin asiat. Kyllä siellä liikkuminen on helpompaa kuin useimmissa näistä paikoista, joissa ollaan nyt käyty.

Huomenna naiset saapuvat Tuuriin. Mitä Kivimäki aikoo tehdä ensimmäisenä, kun pääsee perille?

— Jos kroppa kestää, juon yhden oluen.

Taru Rantanen


Jaana Kivimäki ja Satu Ikonen saapuvat Tuuriin keskiviikkona 10.6.2015 kello 13. Viimeisille noin viidelle kilometrille ovat tervetulleita kaikki — sekä terveet että liikuntarajoitteiset. Tarkka lähtöpiste ilmoitetaan Miljoona kelaus -Facebook-sivulla tiistain aikana. Lähtöaika on arviolta ennen puoltapäivää.