Aiheesta kiinnostuneen kannattaa lukea esim. sivustoa http://www.nderf.org -sivustoa jossa ihmiset kirjoittavat omista kuolemanrajakokemuksistaan. Sivusto ei ota kantaa uskonnollisesti ja jeesustelijoita on kiitettävän vähän (toisin kuin tällä palstalla). Sivusto on karsean näköinen, mutta mielenkiintoista sisältöä on paljon.
Ylläpitäjän poimimat mielenkiintoisimmat kokemukset: http://www.nderf.org/Exceptional Accounts.htm
Uusimmat kokemukset: http://www.nderf.org/NDERF_NDEs.htm
Kyseessä ovat tietenkin vain ihmisten tarinat vailla tieteellistä perustaa, mutta mielenkiintoisia ne ovat silti.
Vapaamuotoisen tarinan lisäksi kertojilta kysytään samat kysymykset, joiden perusteella on tehty statistiikkaa. Eri kokemuksista löytyy mielenkiintoisen paljon yhteneväisyyksiä (vaikka johtuneekin useissa tapauksissa ihmisten tietoisuudesta siitä, millaista "tuolla puolen" tulisi olla).
Useimmista kertomuksista löytyvät nämä seikat:
- Kokemus on todellinen ja selkeä, ei millään tavalla unenomainen.
- Kokijat tuntevat olevansa äärimmäisen rakastettuja ja kaikki tunteet ovat pelkästään postiivisia.
- Tunnelikokemus siirryttäessä "valoon"
- Äärimmäisen kirkas valo, joka täyttää kaiken ja huokuu varauksetonta rakkautta, joka yleensä koetaan Jumalaksi
- Aikaa ei ole, kaikki on tässä ja nyt
- Yhteenkuuluvuus universumin kanssa, "kaiken" ymmärrys
- Paluu fyysiseen kehoon epätoivottua
Oma rajakokemuksien tutkintani on lähtenyt kuolemanpelostani. Haluan saada edes pientä toivon kipinää, että kaikki ei päättyisikään kuolemaan. Minussa kertomukset ovat tämän toivon herättäneet, vaikka suostun kyllä hyväksymään toisenkin vaihtoehdon, eli totaalisen tietämättömyyden tilan.
Near death experience
15
1993
Vastaukset
- ennenkin lukenut
Missäs kaikki helvetissä käynti kokemukset. Raaka tosiasia on että ihmisistä suurin osa joutuu kadotukseen. Ei nykyihmisistä kovin moni voi päässä taivaasee. Rahaa pidetään nykyään jumalana lähimmäisiä vihataan ja hakataan. Ryypiskellään ja harrastetaan irtoseksiä. Uskovaisia pidetään hihhuleina.
MITEN AHDAS ON SE PORTTI JA KAPEA SE TIE JOKA VIE ELÄMÄÄN JA VAIN HARVAT SEN LÖYTÄVÄT...
En muista raamatunkohtaa...- Mörri
Noin 15% kuolemanläheiskokemuksista kuvaa helvettiä. Kaikille helvettikokemuksille yhteistä on totaalinen yksinäisyys ja epätoivo.
- Ennenkin lukenut
Boff kirjoitti:
On yksi todella PAHA kuolemanrajakokemus:
http://www.nderf.org/meg_a's_nde.htmSuurin osa helvetissä käyneistä kertoo pimeydestä ja yksinäisyydestä. Kumminkin Jotku heistä kertovat julmemmasta rangaistuksesta niin kuin tuo äskeinen. Tulta, tuskaa ja epämääraisiä olentoja kiusaamassa. Mitäköhän pahaa tuonkin kokemuksen läpikäyny ihminen on tehny. Ei tuollaista rangaistusta helpolla saa...
- Mörri
Ennenkin lukenut kirjoitti:
Suurin osa helvetissä käyneistä kertoo pimeydestä ja yksinäisyydestä. Kumminkin Jotku heistä kertovat julmemmasta rangaistuksesta niin kuin tuo äskeinen. Tulta, tuskaa ja epämääraisiä olentoja kiusaamassa. Mitäköhän pahaa tuonkin kokemuksen läpikäyny ihminen on tehny. Ei tuollaista rangaistusta helpolla saa...
Ne tekstit, jotka kuvaavat helvettikokemusta, kertovat myös joutuneensa sinne siksi, että he ovat olleet täynnä vihaa sinne joutuessaan. Mutta samalla useimmat kokemukset myös kertovat, että Jumala ei ole kaukana Helvetissäkään. Jopa Helvetissä demonit pelkäävät Jumalan nimeä ja häipyvät. Eräs helvettikokemuksen läpikäynyt alkoi toistamaan psalmin 23 sanoja "vaikka vaeltaisin pimeyden laakson läpi, en pelkää, sillä sinä, Jumalani, olet turvani" ja lopulta sekä demonit että helvetti häipyivät ja hänen kokemuksensa muuttui paratiisikokemukseksi.
Tästä voisi päätellä, että Helvettiin joutuvalle Helvetti on rangaistus, jonka jokainen laatii itse itselleen: paikka, jossa pahimmat omakohtaiset pelot toteutuvat moninkertaisina. Mutta samalla siitä voi päätellä, että kyse on illuusiosta: Helvettiä kestää täsmälleen niin kauan, kun kykenee uskomaan että sieltä pääsee pois, parempaan. Siellä voi viettää kuitenkin vaikka koko ikuisuuden, jos heittää kaiken toivonsa pois.
Uskon, että ateistin helvetti on tuo valtava yksinäisyys, sellainen yksinäisyys jossa joutuu todella tekemisiin oman päänsä ja omien ajatustensa kanssa ja jossa yksinäisyyden tunne on todella saksilla leikattavan painostavaa. Sitten todella paheellinen ja vihantäyteinen sadisti puolestaan joutuu kärsimään oikein kunnolla. Jos maan päällä olet pelännyt hämähäkkejä, voit olla varma, että kohtaat Ungoliantin helvetissäsi. Jos olet pelännyt elävältä hautaamista, tiedät olevasi jossain syvällä, kykenemättä liikkumaan. Kaikki fobiasi toteutuvat Helvetissä - kunnes ymmärrät huutaa Jumalaa avuksi.
Tuo paratiisikokemuksille yhteinen kokemus on se, että Jumala on Rakkaus. Ja juuri niin, että Rakkaus on substanssi, ei attribuutti. He kuvaavat, että Jumala on oikeudenmukainen ja kun elämä, "Suuri Elämän Kirja", käydään läpi, sieltä tulee nuhteita, mutta ei suuttumusta eikä vihaa. Käydään läpi ne kohdat, missä meni pieleen ja mitä voisi tehdä toisin. Paratiisin kokeneet sanovat Rakkautta niin valtavaksi, että siihen verrattuna edes keskitysleirien kaameudet eivät ole yhtään mitään. Mielenkiintoista myös, he sanovat, että Paratiisi on heidän todellinen kotinsa ja että he ovat olleet siellä aiemminkin.
Se pikku nörtti minussa heräsi. Kuuntelin aamulla Hexenhausin biisiä "Nainen mustissa", joka on Uriah Heepin "Lady in black" suomennos, ja joka kertoo omalla tavallaan kuolemanrajakokemuksesta, sellaisesta, joka alkaa pelottavana ja jonka sanat tuntuvat ensikuulemalta kaameilta, mutta jotka kuitenkin ovat positiiviset. "Ei sielu parka rauhaa saa, kun rakastan vain kuolemaa, ja tiedän että saapuu mua tuo nainen noutamaan". Ehkä kuolema ei sittenkään ole kaiken loppu, vaan vain kotiinlähtö. Odotan uteliaisuudella, "kun aika vierii täyttyen". Mutta kenelläpä olisi kiire?
- Gigul216
Ei kannata pelätä mitään, pelko on suurin ja mahtavin este kaikelle kehitykselle.
Jos elää elämänsä niin että loukkaa muita mahdollisimman vähän, pyrkii rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen elämässään, mitä ihmisen tarvitsee pelätä?
Ihmisten ja Korkeimman edessä oleminen silloin, kun pyrkii parhaansa mukaan tekemään hyvää ennemmin kuin pahaa lähimmäisille ja osoittaa oikeudenmukaisuutta ja arvostusta olevaista kohtaan, ei ihmisellä käsittääkseni tällöin ole mitään pelättävää.
Kristusta ei tarvittaisi ja Hänen uhrinsa olisi mitätön jos olisimme jo täydellisiä, siksi että kaikesta on jo kerran maksettu meidän on hyvä taivaltaa kunhan yrittää elää muut huomioiden hyvän elämän.- mitä puhut
Tuo ei ole kristinuskoa.
Raamatun mukaan ihminen on pohjimmiltaan täysin paha ja Jumalan vihan alla ja joutuu omilla hyvillä teoillaan ikuiseen helvettiin.
Siksipä ihminen tarvitsee puhtaan uhrin puolestaan kärsimään ja se on Jeesus Jumalan Poika, joka kuoli synnittömänä ihmisen syntien puolesta. Tuo ilmainen lahja pitää ottaa uskolla vastaan, muuten se ei hyödytä mitään. - Mörri
mitä puhut kirjoitti:
Tuo ei ole kristinuskoa.
Raamatun mukaan ihminen on pohjimmiltaan täysin paha ja Jumalan vihan alla ja joutuu omilla hyvillä teoillaan ikuiseen helvettiin.
Siksipä ihminen tarvitsee puhtaan uhrin puolestaan kärsimään ja se on Jeesus Jumalan Poika, joka kuoli synnittömänä ihmisen syntien puolesta. Tuo ilmainen lahja pitää ottaa uskolla vastaan, muuten se ei hyödytä mitään.Jean Calvin oli sittenkin väärässä ja Pelagius oikeassa.
Mikäli kuolemanrajakokemuksiin on luottaminen, niin Pelagiuksen oppi on oikea ja Augustinuksen sekä Calvinin väärä: meillä on sekä kyky että halu ja joudumme vastuuseen teoistamme, sekä hyvässä että pahassa.
- Mörri
Minulla on kaksi läheistä ystävää, jotka ovat kokeneet jumalayhteyden - kutsuttakoon sitä kristillisittäin unio mysticaksi, buddhalaisittain nirvanaksi tai hindulaisittain mokshaksi tai ihan miksi vain, ja heidän molempien kokemuksensa ovat täsmälleen samankaltaisia kuin miksi NDE kuvataan noilla sivuilla.
Molempien kuvaus Jumalasta on toisaalta äärimmäinen viisaus - "koko maailmankaikkeus kaikkine mysteereineen avautui" ja toistaalta äärimmäinen rakkaus - "Jumala on Rakkaus: ei niin, että rakkaus olisi yksi Jumalan attribuuteista, vaan niin, että Jumala kertakaikkiaan on yksi ainoa valtava Rakkaus - ehdoton, lämmin ja hyväksyvä - nuhteleva kyllä, mutta ei vihaava".
Toiselle heistä selvisi kolminaisuusoppi välittömästi ja se, mitä P. Kolminaisuudella tarkoitetaan ja toinen kuvasi "Jumala ei ole lainkaan sitä, mitä minkään uskonnon pyhissä kirjoissa kuvataan, vaan hän on valtava, koko maailmankaikkeus ja kaikki ajatukset yhdessä, ja hän tietää kaiken ja mikään ei ole olemassa ilman tarkoitusta". Molempien kuvaus autuuden tilasta oli täsmälleen samanlainen kuin A. Hildegard van Bingenillä Pyhästä Hengestä: kokemus olla osana valtavaa kaikkeuden kollektiivia ja samalla säilyttää täysin oma yksilöllisyytensä.
Toisen ystäväni ajatus kolminaisuusopista on täsmälleen sama kuin mitä itse olen järkeillyt: kaikki ovat toistensa allotrooppeja. Isä ja Poika ja P. Henki ovat kaikki samaa substansseja, kaikki yhtä valtavaa jumaluutta, kuitenkin erillisiä ja silti samaa, aivan kuin noki, grafiitti ja timantti ovat kaikki hiilen allotrooppeja. Samoin kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samaa: kaikki on yhtä, julmetun isoa entiteettiä.
Tuo ajan kokeminen oli myös molemmille sama: lineaarinen kronos, menneisyys-nykyhetki-tulevaisuus -jatkumo käpristyi itseensä, ja jäljelle jäi ainoastaan pistemäinen kairos, ikuisuus: sekä menneisyys, nykyisyys että tulevaisuus olivat kaikki samanaikaisesti läsnä, tässä ja nyt.
Kommunikaatio Jumalan kanssa oli molempien mukaan lähinnä telepaattista: Jumala ymmärtää kaikkia ihmisten ja myös henkiolentojen kieliä. Saatana, persoonallinen paha, on samaa kantaa kuin Jumalakin; kuvaus "langenneesta enkelistä" osuu omalla tavallaan nappiin. Täydellisen pahuuden ja täydellisen hulluuden välillä ei ole mitään eroa. Pahuus lähtee halusta olla erossa tästä yhteydestä ja olla täydellisen itsekäs - lopputuloksena on täydellinen hulluus ja mielipuolisuus. Samoin pahuuden voitto on aina rajallinen, eikä koskaan lopullinen. Pahuus on olemassa siksi, että ilman sitä maailmasta ei tulisi täydellistä.
Molemmille palaaminen tähän materiaaliseen maailmaan jätti kaipuun takaisin: he kumpikaan eivät enää ole samanlaisia kuin ennen kokemusta. Molemmat tajusivat oman pienuutensa ja samalla oman tärkeytensä: olennaista on elää hyvä elämä. - Totuusfriikki
Todistus siitä mitä on kuoleman jälkeen tulee sellaisilta ihmisiltä jotka eivät kuolleetkaan.
Kyse on siitä että hermoverkon funktionaalisuus säilyy vaikka siinä ei olisikaan "liikennettä" koska yksittäiset hermosolut ovat kuitenkin materiaalista ainesta.
Jos sitä liikennettä ei ole ei ole myöskään tajuntaa.
Ihminen voitaisiin vaikka pakastaa miljardiksi vuodeksi ja niin kauan kuin hermoverkko on inaktiivinen mutta silti toimintakykyinen (on säilyttänyt fyysisen muotonsa) on kyseessä vain pause-nappulan painallus - ei originaali fyysinen kuolema joka edellyttää sen tietoisuutta ylläpitävän rakenteen tuhoutumista.
NDE ei ole todiste kuoleman jälkeisestä elämästä. Se on todiste hermoverkon toiminnasta tilanteissa joissa sen funktionaalinen toiminta loppuu hetkeksi. Eli kuolema on sitä kun tietokoneesi prosessoria käsitellään vasaralla ja NDE on sitä kun tietokoneesi virtanappulaa painetaan.
NDE on tietenkin poikkeuksellinen tilanne aivoissa ja siksipä tietokonevertauksin me tavallisesti olemme päällä koko elämämme ajan ja virrat otetaan pois vain NDE-tapauksissa. Se aiheuttaa väistämättä hermoston kannalta poikkeavan kokemuksen (tietokoneen boottivaihekin on tyystin erilainen kuin käyttöjärjestelmän ajaminen) joka on väärin tulkittu todisteeksi kuolemasta. Se on todiste hermoverkon toiminnan palautumisen aikaisista vaiheista - ei muusta. Tosiasiassa NDE-tapaus EI MUISTA "KUOLEMAANSA" vaan pelkästään sen ajan kun hän elää tai on heräämässä henkiin!- Mörri
Kun luet juttuja läpi, niin huomaat, että suurin osa, elleivät jopa kaikki, ovat olleet kliinisesti kuolleita. Eli sama medikaalisesti: EEG on tuolloin näyttänyt suoraa viivaa. Tuo aika on sitten vaihdellut muutamasta minuutista puoleentoista vuorokauteen(!).
Kuitenkin he ovat osanneet kuvailla sitä tarkasti, mitä tuona "suoran viivan" aikana on tapahtunut. Eli he ovat osanneet kertoa hyvinkin tarkasti, mitä on tapahtunut silloin, kun tuota hermoverkon liikennettä ei ole ollut olemassa. Kyse ei siis ole buuttiprosessista, ja lähes jokainen muistaa paluun ruumiiseen ikäänkuin äkkinäisenä, hetkellisenä, zappina - täsmälleen kuten EEG antaa ymmärtää. Luonnollisestikin henkiinherääminen on mahdollista vain silloin, kun tuo hermoverkko on ollut toimintakuntoinen. Mutta ihminen, jonka EEG näyttää suoraa viivaa, on aivan yhtä kuollut kuin krematorion jälkeenkin.
Minua ihmetyttää vain se, miksi kaikilla on ollut samankaltaisia kokemuksia ja se, miksi kuoleman jälkeinen olotila, helvettikokemuksia (noin 15%) lukuunottamatta on koettu äärimmäisen positiiviseksi, ja kehoon palaaminen on koettu vastenmielisenä.
Kaiken järjen mukaan homman pitäisi olla juuri päinvastoin. Mehän olemme kaikki erilaisia, ja siksi kuolemakokemusten pitäisi kaikkien poiketa toisistaan rajusti. Samoin jokainen biologinen olentohan pyrkii säilyttämään olemassaolonsa ja pitämään siitä kiinni loppuun saakka. Tällöinhän henkiinheräämisen pitäisi tuntua miellyttävältä ja valtavan hyvältä. Kuitenkin kokemukset ovat toisenlaisia. Miksi? Tämä on kysymys, johon vastaaminen on vaikeaa. - sama
Mörri kirjoitti:
Kun luet juttuja läpi, niin huomaat, että suurin osa, elleivät jopa kaikki, ovat olleet kliinisesti kuolleita. Eli sama medikaalisesti: EEG on tuolloin näyttänyt suoraa viivaa. Tuo aika on sitten vaihdellut muutamasta minuutista puoleentoista vuorokauteen(!).
Kuitenkin he ovat osanneet kuvailla sitä tarkasti, mitä tuona "suoran viivan" aikana on tapahtunut. Eli he ovat osanneet kertoa hyvinkin tarkasti, mitä on tapahtunut silloin, kun tuota hermoverkon liikennettä ei ole ollut olemassa. Kyse ei siis ole buuttiprosessista, ja lähes jokainen muistaa paluun ruumiiseen ikäänkuin äkkinäisenä, hetkellisenä, zappina - täsmälleen kuten EEG antaa ymmärtää. Luonnollisestikin henkiinherääminen on mahdollista vain silloin, kun tuo hermoverkko on ollut toimintakuntoinen. Mutta ihminen, jonka EEG näyttää suoraa viivaa, on aivan yhtä kuollut kuin krematorion jälkeenkin.
Minua ihmetyttää vain se, miksi kaikilla on ollut samankaltaisia kokemuksia ja se, miksi kuoleman jälkeinen olotila, helvettikokemuksia (noin 15%) lukuunottamatta on koettu äärimmäisen positiiviseksi, ja kehoon palaaminen on koettu vastenmielisenä.
Kaiken järjen mukaan homman pitäisi olla juuri päinvastoin. Mehän olemme kaikki erilaisia, ja siksi kuolemakokemusten pitäisi kaikkien poiketa toisistaan rajusti. Samoin jokainen biologinen olentohan pyrkii säilyttämään olemassaolonsa ja pitämään siitä kiinni loppuun saakka. Tällöinhän henkiinheräämisen pitäisi tuntua miellyttävältä ja valtavan hyvältä. Kuitenkin kokemukset ovat toisenlaisia. Miksi? Tämä on kysymys, johon vastaaminen on vaikeaa."Kun luet juttuja läpi, niin huomaat, että suurin osa, elleivät jopa kaikki, ovat olleet kliinisesti kuolleita."
Väärin. He ovat olleet "sammuneita". Hermoston fyysinen rakenne on ollut edelleen olemassa; se konkretia ja materia joka mahdollistaa itsemme havaitsemisen. Kuolema on väärin määritelty siksi että tämä EEG systeemi mittaa ennenkaikkea konkreettista elämisen kykyä - hermoston toimintaa. Ihminen - tietoisuus ja tajunta - ei ole kuitenkaan "kuollut" oikeasti mikäli hänen hermostonsa voidaan herättää - vaikka sitten kaapimalla liha aivojen ympäriltä ja laittamalla aivot maljaan ja sitten antamalla taas elektronien virrata. EEG näyttäisi silloinkin elämää ja se ihminen saisi hyvin hyvin dramaattisen NDE:n. Aivot jotka ovat lasimaljassa ja toimivat funktionaalisesti oikein ovat yhtä elossa kuin ollessaan ruumiissa. Groteski esimerkki, mutta tarpeellinen.
Oikeaa kuolemaa edustaa tilanne jossa sohaiset sen EEG-negatiivisen ruumiin aivoja kirveellä. Siitä ei palata; se ei ole potentiaalinen NDE vaan täydellinen kuolema. Rakenne hajoaa.
"Kuitenkin he ovat osanneet kuvailla sitä tarkasti, mitä tuona "suoran viivan" aikana on tapahtunut. Eli he ovat osanneet kertoa hyvinkin tarkasti, mitä on tapahtunut silloin, kun tuota hermoverkon liikennettä ei ole ollut olemassa."
Aluksi kysymys: Oletetaan että aivoille voitaisiin tehdä resetti ja saada ne lopettamaan hermosignaalin välittämisen täydellisesti hetkeksi. EEG näyttää tyhjää. Kuollut? Annetaan samantien sähköshokki joka palauttaa hermotoiminnan. Elävä? - Ei rajaa voida niin vetää, olen pahoillani. Kyse ei voi olla kuolemasta jos elämä on vain yhden napinpainalluksen päässä. Entäpä hyvin pienet ajanjaksot, sellaiset joiden aikana sähkö päässämme ei ehdi liikkua laisinkaan? Olemmeko noina hetkinä kuolleita? Tuskin. Olemme joutumassa määrittelylimboon koska olemme sitoneet elämän tiettyyn järjestelmään joka ei kestä kaikkia tarkastelunäkökulmia. Ei alkuunkaan hyvä.
En koskaan sanonut etteikö se NDE olisi mahdollista ja sisältäisi hätkähdyttäviä elementtejä. Mutta syyt miksi näin tapahtuvat ovat toiset ja näin ei tapahdu aina. Kyse ei ole kuolemasta koska aivot kykenevät palautumaan; kyse on jostain muusta. Kun alamme puhua hengistä ja sielusta emme useinkaan tajua mitä ne ovat... NDE itseasiassa vastaa osittain siihen kysymykseen mutta ei täydellisesti. Minä tiedän erään hyvän vastauksen mutta se menee ihan liian pitkälle ... NDE todellakin konkretisoi eräitä maailmankaikkeuden erikoisimmista piirteistä mutta kuoleman kanssa sillä ei ole mitään tekemistä! Hermoverkko ei havaitse kuoleman jälkeen vaan maailmankaikkeus muistaa mikä hermoverkko on koska se on fyysinen rakenne ja määrittää kokijan ohella myös ympäristöä!; siksi hermoverkko saa tietoa lähimaailmankaikkeudesta ennen syttymistään tietoisuudeksi koska lähimaailmankaikkeus on se joka kaikkein konkreettisimmin sisältää tuon hermoverkon... kas - "Sielu" syljetään seinille ja sieltä se valuu takaisin tuoden tiedon seinästä. Kun kokemus tuodaan takaisin tietoisuuteen se värittyy välittömästi tulkintana ja kokija itseasiassa menettää suurimman osan kauniista yhtymisestään maailmankaikkeuteen koska maailmankaikkeus ei ikimaailmassa mahdu kokijan päähän. Jäljelle jää vain se tylsä osuus lähitienoista ja tapahtumista; kaikkein konkreettisimmista asioista :)
En kiellä "kuolemanjälkeistä elämää" alkuunkaan. Tahdon vain että siihen suhtaudutaan realistisesti ja kunnioituksella ja tietyllä asenteella jolle ei anneta tarpeettomia mystifioituja piirteitä. Minä määrittelen kuoleman ja elämän TODELLISTA rajaa, sitä konkreettista lähestymistä jonka me voimme yksinkertaistuksena ymmärtää.
Kokeillaan selittää vielä yksinkertaisesti:
Elektrokemiallisen toiminnan loppuminen rakenteen säilyminen toiminnan palautuminen = NDE (kuolemaa ei tapahdu, rakenteellisen kuoleman tunnusmerkistö ei täyty, informaatio aivoissa kuvaa elämää ja sitä mahdollistavaa järjestelmää, ei kuolemaa!)
Elektrokemiallisen toiminnan loppuminen rakenteen tuhoutuminen = KUOLEMA (NDE ei mahdollinen, ei ilman huonon Zombie-leffan meininkiä, aivot eivät kykene enää kuvaamaan mitään vaan tuntematon on väistämätön).
Meillä siis ei ole välimuotoa jossa ihminen olisi aidosti rakenteeltaan kuollut. Täten NDE ei ole kuolemanläheinen... se on elämänläheinen kokemus :-)
Koko kantava ajatukseni on että kuoleman sitominen kliiniseen kuolemaan; elämän tyypillisten tunnusmerkkien loppumiseen; on perusteeltaan väärä. Kuolema on rakenteen häviämistä - ei kliinisesti mitattava asia.
Kuolema on kuitenkin käytännössä helppo ja tarpeellista sitoa kliinisiin merkkeihin koska muuta meillä ei ole; ja useimmiten kliininen kuolema johtaa jokatapauksessa aitoon rakenteelliseen kuolemaan (lahoamiseen, mätänemiseen, multaantumiseen). NDE on poikkeus kliinisen kuoleman määrittelyn eheyteen joka tuo viestin. Mutta se viesti on elämästä; elävältä; ei kuolleelta.
Aidosta kuolemasta pitää kysyä kallolta. Ei elävältä ihmiseltä. - Mörri
sama kirjoitti:
"Kun luet juttuja läpi, niin huomaat, että suurin osa, elleivät jopa kaikki, ovat olleet kliinisesti kuolleita."
Väärin. He ovat olleet "sammuneita". Hermoston fyysinen rakenne on ollut edelleen olemassa; se konkretia ja materia joka mahdollistaa itsemme havaitsemisen. Kuolema on väärin määritelty siksi että tämä EEG systeemi mittaa ennenkaikkea konkreettista elämisen kykyä - hermoston toimintaa. Ihminen - tietoisuus ja tajunta - ei ole kuitenkaan "kuollut" oikeasti mikäli hänen hermostonsa voidaan herättää - vaikka sitten kaapimalla liha aivojen ympäriltä ja laittamalla aivot maljaan ja sitten antamalla taas elektronien virrata. EEG näyttäisi silloinkin elämää ja se ihminen saisi hyvin hyvin dramaattisen NDE:n. Aivot jotka ovat lasimaljassa ja toimivat funktionaalisesti oikein ovat yhtä elossa kuin ollessaan ruumiissa. Groteski esimerkki, mutta tarpeellinen.
Oikeaa kuolemaa edustaa tilanne jossa sohaiset sen EEG-negatiivisen ruumiin aivoja kirveellä. Siitä ei palata; se ei ole potentiaalinen NDE vaan täydellinen kuolema. Rakenne hajoaa.
"Kuitenkin he ovat osanneet kuvailla sitä tarkasti, mitä tuona "suoran viivan" aikana on tapahtunut. Eli he ovat osanneet kertoa hyvinkin tarkasti, mitä on tapahtunut silloin, kun tuota hermoverkon liikennettä ei ole ollut olemassa."
Aluksi kysymys: Oletetaan että aivoille voitaisiin tehdä resetti ja saada ne lopettamaan hermosignaalin välittämisen täydellisesti hetkeksi. EEG näyttää tyhjää. Kuollut? Annetaan samantien sähköshokki joka palauttaa hermotoiminnan. Elävä? - Ei rajaa voida niin vetää, olen pahoillani. Kyse ei voi olla kuolemasta jos elämä on vain yhden napinpainalluksen päässä. Entäpä hyvin pienet ajanjaksot, sellaiset joiden aikana sähkö päässämme ei ehdi liikkua laisinkaan? Olemmeko noina hetkinä kuolleita? Tuskin. Olemme joutumassa määrittelylimboon koska olemme sitoneet elämän tiettyyn järjestelmään joka ei kestä kaikkia tarkastelunäkökulmia. Ei alkuunkaan hyvä.
En koskaan sanonut etteikö se NDE olisi mahdollista ja sisältäisi hätkähdyttäviä elementtejä. Mutta syyt miksi näin tapahtuvat ovat toiset ja näin ei tapahdu aina. Kyse ei ole kuolemasta koska aivot kykenevät palautumaan; kyse on jostain muusta. Kun alamme puhua hengistä ja sielusta emme useinkaan tajua mitä ne ovat... NDE itseasiassa vastaa osittain siihen kysymykseen mutta ei täydellisesti. Minä tiedän erään hyvän vastauksen mutta se menee ihan liian pitkälle ... NDE todellakin konkretisoi eräitä maailmankaikkeuden erikoisimmista piirteistä mutta kuoleman kanssa sillä ei ole mitään tekemistä! Hermoverkko ei havaitse kuoleman jälkeen vaan maailmankaikkeus muistaa mikä hermoverkko on koska se on fyysinen rakenne ja määrittää kokijan ohella myös ympäristöä!; siksi hermoverkko saa tietoa lähimaailmankaikkeudesta ennen syttymistään tietoisuudeksi koska lähimaailmankaikkeus on se joka kaikkein konkreettisimmin sisältää tuon hermoverkon... kas - "Sielu" syljetään seinille ja sieltä se valuu takaisin tuoden tiedon seinästä. Kun kokemus tuodaan takaisin tietoisuuteen se värittyy välittömästi tulkintana ja kokija itseasiassa menettää suurimman osan kauniista yhtymisestään maailmankaikkeuteen koska maailmankaikkeus ei ikimaailmassa mahdu kokijan päähän. Jäljelle jää vain se tylsä osuus lähitienoista ja tapahtumista; kaikkein konkreettisimmista asioista :)
En kiellä "kuolemanjälkeistä elämää" alkuunkaan. Tahdon vain että siihen suhtaudutaan realistisesti ja kunnioituksella ja tietyllä asenteella jolle ei anneta tarpeettomia mystifioituja piirteitä. Minä määrittelen kuoleman ja elämän TODELLISTA rajaa, sitä konkreettista lähestymistä jonka me voimme yksinkertaistuksena ymmärtää.
Kokeillaan selittää vielä yksinkertaisesti:
Elektrokemiallisen toiminnan loppuminen rakenteen säilyminen toiminnan palautuminen = NDE (kuolemaa ei tapahdu, rakenteellisen kuoleman tunnusmerkistö ei täyty, informaatio aivoissa kuvaa elämää ja sitä mahdollistavaa järjestelmää, ei kuolemaa!)
Elektrokemiallisen toiminnan loppuminen rakenteen tuhoutuminen = KUOLEMA (NDE ei mahdollinen, ei ilman huonon Zombie-leffan meininkiä, aivot eivät kykene enää kuvaamaan mitään vaan tuntematon on väistämätön).
Meillä siis ei ole välimuotoa jossa ihminen olisi aidosti rakenteeltaan kuollut. Täten NDE ei ole kuolemanläheinen... se on elämänläheinen kokemus :-)
Koko kantava ajatukseni on että kuoleman sitominen kliiniseen kuolemaan; elämän tyypillisten tunnusmerkkien loppumiseen; on perusteeltaan väärä. Kuolema on rakenteen häviämistä - ei kliinisesti mitattava asia.
Kuolema on kuitenkin käytännössä helppo ja tarpeellista sitoa kliinisiin merkkeihin koska muuta meillä ei ole; ja useimmiten kliininen kuolema johtaa jokatapauksessa aitoon rakenteelliseen kuolemaan (lahoamiseen, mätänemiseen, multaantumiseen). NDE on poikkeus kliinisen kuoleman määrittelyn eheyteen joka tuo viestin. Mutta se viesti on elämästä; elävältä; ei kuolleelta.
Aidosta kuolemasta pitää kysyä kallolta. Ei elävältä ihmiseltä.Tuo "sammunut" on nyt ihan uusi käsite, ja oletan, ettet tarkoita sillä etanoli-intoksikaatiota. Kyllä kuolema on erinomaisen hyvin määritelty sekä juridisesti että medikaalisesti, ja kyse on ollut lääketieteellisesti kuolleista ihmisistä (EEG näyttää suoraa viivaa). Koska aivosähkökemiallinen toiminta on tällöin lakannut, kaiken järjen mukaan myös sekä tietoisuuden että tajunnan tulisi tällöin lakata. Kuollut. Kaputt. Lusikka nurkassa. Heittänyt hokkarinsa. Potkaissut tyhjää. Päästänyt kylmän pierun. Siirtynyt suuren keskusviraston palvelukseen. Ekstannut.
Kun aivotoiminta loppuu, se on aivan yhtä loppunut, jos kyseessä on sydämenpysähdys tai jos huitaistaan aivoja kirveellä. Kyse on siitä, onko tilanne reversiibeli vai irreversiibeli.
Vastauksena tuohon viidennessä kappaleessa tehtyyn kysymykseen (ihan hyvä kysymys) on, että tilanne on juuri täsmälleen kuten kuvaat. EEG:n näyttäessä tyhjää aivot ovat kuolleet. Jos sähköshokki palauttaa hermotoiminnan, ne ovat elossa. Kyse on siitä, onko prosessi reversiibeli vaiko irreversiibeli. Luonnollisesti kuolemarajakokemuksia on saatu taltioitua vain reversiibeleistä tapauksista.
Tuota kuudetta kappaletta en ymmärtänyt. Maailmankaikkeushan lopultakaan ei ole muuta kuin entropian temmellyskenttä, ja tässä maailmassa epäjärjestys pyrkii koko ajan kasvamaan. Termodynamiikan 2 laki on ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoit. Mutta jotain silti kuitenkin tapahtuu, ja kyseessä ei ole hallu. Mitä? Tämä on se isoin kysymys.
Mitä tuohon NDE:hen tulee reversiibelissä ja irreversiibelissä tapauksessa, varmuudella voidaan sanoa vain, että se on mahdollinen reversiibelissä tapauksessa. Irreversiibelissä taas kukaan ei voi tulla kertomaan, mikä on tilanne.
Se, mikä ihmetyttää, on että NDE-tapauksissa lähes poikkeuksetta sen kokeneet kertovat, että paluu fyysiseen ruumiiseen tuntuu vastenmieliseltä. Miksi? Tämä on asia, jota ihmettelen. Kaiken järjen mukaanhan jokainen biologinen olento pyrkii säilymään elossa ja säilyttämään fyysisen habituksensa, ja jos selitys olisi Occamin partaveitsen mukainen (koko juttu olisi vain puhtaan materialistinen), henkiinheräämisen kertakaikkiaan täytyisi olla miellyttävä kokemus. Näin ei ole. Miksi?
NDE ei ole viesti elävältä (kelvatakseen NDE:ksi koehenkilön täytyy olla kliinisesti kuollut, mutta ilmeisen reversiibelisti), mutta onko se kuolleeltakaan?
- Anonyymi
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18534231/kuolemanraja-kokemukset-ovat-kulttuurisidonnaisia-
https://www.youtube.com/watch?v=7EPQgOwAkgc&pp=ygUJbmRlIGFsbGFo
Islam - Tapasin Allahin(Jumalan) kuolemanläheisessä kokemuksessani (NDE) Tapaamiseni Allahin kanssa | Video Essee |
https://www.youtube.com/watch?v=TZUupVwc-Uk
Nainen kuolee näkee profeetta Muhammedin sanoman jumalallisen ilmestyksen kuolemanläheisessä kokemuksessaan
https://www.youtube.com/watch?v=Sfzj-xsHzkw&t=30s
Tämä mies kuolee, paljastaa, että JUMALA ja USKONTO EIVÄT ole sitä, mitä uskot (NDE)
Tämä mies jätti kristinuskon kokoaan NDE kokemuksen jälkeen.
NDE kokemukset reinkarnaatiosta:
Neurokirurgi Eben Alexander selittää, miten reinkarnaatio hänen mukaansa toimii ja miksi emme voi muistaa aiempia elämiämme.
https://www.youtube.com/watch?v=mg9V2351FFY&pp=ygUabmRlLiByZWluY2FybmF0aW9uIGlzIHRydWU=
Neurokirurgi Eben Alexander selittää, miten reinkarnaatio hänen mukaansa toimii ja miksi emme voi muistaa aiempia elämiämme.
https://www.youtube.com/watch?v=mg9V2351FFY&pp=ygUabmRlLiByZWluY2FybmF0aW9uIGlzIHRydWU=
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.
Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies mitä ajattelet naisista?
Kerro mitä ajatuksia nousee. Mitä naiset sinulle merkitsee? Sana on vapaa.1192562Saako kantaa asetta
Voiko olla koskaan kotelossa lonkalla ase.. Siis ei mikään luvaton ase. Johon on luvat. Esim luottamustoimessa, tai kaup262364Kerro kaivattusi
Jokin tapa/piirre mikä sinua viehättää ja mistä hän voisi myös tunnistaa itsensä.581973Mitä laitatte karjalanpiirakan päälle?
Voita tietenkin, mutta mitä muuta? Itse yleensä juustoa, jotain leikkelemakkaraa ja tuorekurkkua301833Vakkuri puhuu että Suomi joutuu sotaan.
Hänen mukaansa asiantuntijat ovat yhtä mieltä että Suomi joutuu sotaan Venäjän kanssa. En tiedä kuinka lähellä se on, mu3301383- 601083
- 2591039
- 541017
- 146933
- 45908