pakko se on uskoa. Suurin este onnelliselle parisuhteelle ovat puolisojen erilaiset arvot l. heidän toimintaansa ohjaavat perusperiaatteet. Ja voi minkälaisia törmäyksiä siitä on omassakin avoliitossanikin seurannut. Ulkopuolinen voi tietysti - ja varmaan ihan aiheellisestikin - huomauttaa, että eikös tuollaiset asiat pitäisi huomata jo ennen yhteenmuuttoa. Mutta, ei asia ainakaan minun mielestäni ole niin yksinkertainen. Toisaalta ne samat arvojen ja mielipiteiden eroavaisuudet voivat olla juuri niitä "raikkaita" piirteitä jotka tekevät toisesta niin kiinnostavan alunperin. Mutta mutta, aika kuluu ja arki alkaa...kompromissejakin yritetään tehdä kuten hyvässä parisuhteessa pitääkin - ja siitä huolimatta niitä ärsyttäviä asioita tuntuu vaan kasautuvan ja kasvavan mittasuhteiltaan...
Yhtäkkiä sitä huomaa tarkkailevansa itseään "katon rajasta" ja ihmettelevän, että mitä ihmettä tuo tyyppi tekee tässä parisuhteessa!!
Mistä kaikki alkoi ja miten tähän on tultu? Eteenpäin on menty -sanoi Antti Muurinenkin :-(
Onko kukaan huomannut samaa ilmiötä? Vai olenko sittenkin väärässä... voi kunpa olisinkin. On tää ihmiselo haasteita täynnä
mitä mieltä olette?
erilaiset arvot - nuo parisuhteen pirulaiset
14
5712
Vastaukset
- nainen
Täsmälleen saman asian olen havainnut omassa suhteessani. Yhteisen asunnon myötä toisen ajattelutavat alkavat väistämättä ärsyttää liikaa molemmin puolin ja puhumattomuus miehen puolelta ei taida ainakaan helpottaa asioita. Välillä sitä jo miettii että miten ihmeessä saatoinkin olla niin sokea että muutin yhteen tuommoisen eläjän kanssa. Mutta onneksi vielä riittää niitä hyviä hetkiäkin!! :)
- annix
ettei täydellistä kumppania olekaan. Kaikilla on vikansa, mutta ero onkin siinä, millasten vikojen kanssa jaksaa elää. Exäni kanssa suurimmat ristiriidat tuli mm. rahankäytöstä ja suhtautumisesta erilaisuuteen. Nykyinen avomieskin osaa ärsyttää ja niitä eroja löytyy, mutta (minulle) tärkeistä asioista ollaan samaa mieltä.
- mutta...
On se vaan kumma, miten se erilaisuus alussa viehättää, mutta pitemmän päälle se alkaa rassaamaan. Jos arvot ovat todella erilaiset, eihän siitä mitään tule. Kivahan se olisi huomata ennen kuin yrittää suhteessa taistella 10 vuotta, mutta joskus näinkin käy. Minusta on tärkeää, ettei luovu itselle tärkeistä arvoista, sillä silloin alkaa elää toisen ehdoilla täysin. Samalla luopuu myös itsestään. En tarkoita nyt mitään pikkuasioista jääräpäisesti kiinnipitämisestä, vaan esim. perhettä, rehellisyyttä, toisen kunnioittamista, positiivista elämänasennetta jne.
- todennut
Se on se ensivaikutelman ansa. Kun on kiinnostunut jostain henkilöstä ja huomaa saavansa vastakaikua, ihminen vaistomaisesti asiaa ajattelematta pyrkii miellyttämään toista. Ja onni kukoistaa. Kun sitten hammasharjat asuvat vierekkäin ihminen rentoutuu, kotiutuu ja alkaa käyttäytyä itselleen luontevasti. Hän luottaa siihen, että voi olla oma itsensä ja toinen rakastaa silti. Niinpä, mutta olisi ollut oma itsensä myös seurustelun alkuvaiheesta asti.
Olen minäkin monesti ihmetellyt että miten ihmeessä sain ensimmäisen vuoden aikana miehestä niin huomaavaisen ja rakastavan käsityksen. Opin jopa itsekin ottamaan toisen paremmin huomioon kuin aiemmassa suhteessani. Sain jostain kipinän pitää asiat kunnossa myös siten, että toisellakin on hyvä olla. Vaikka olin kyllä tottunut hoitamaan omat asiani ja huolehtimaan omasta mukavuudenhalusta ja se, että toinen tekee ne puolestani on tietysti mukavaa, mutta pidemmän päälle tuo huonon omantunnon. Olen nyt kai totuttanut toisen 'liian hyvään'. Olisi kai pitänyt antaa hänen hoitaa huomaavaisuuspuoli ja huolehtia asioista puolestani - ainakin ajoittain. Että siinä mielessä voin syyttää vain itseäni. Luulisi silti, että toinen tajuaisi kanta kortensa kekoon. Jopa ensivaiheessa saadut käsitykset arvoista menevät romukoppaan käytännön tilanteiden myötä.- Tiina
että ihmiset odottavat kumppaniltaan liikoja, mutta myös luulevat pystyvänsä vaikuttamaan kumppanin onneen toiminnallaan turhan paljon. Pitäisi edelleen muistaa vanha viisaus "jokainen on oman onnensa seppä". Jos on itse rento ja alusta asti suhtautuu kumppaniin asenteella "katsotaan mitä tuleman pitää" eikä odota ihmeitä, jää kumppanillekin mahdollisuus olla alusta asti rento ja käyttäytyä luontevasti. Niin se vaan on , ettei miellyttämällä parisuhdetta saa kukoistamaan vaan olemalla oma itsensä. Minulla ainakin soi heti hälytyskellot jos kumpi tahansa, mies tai nainen mielistelee ja tekee kaikkensa viihdyttääkseen toista. Se on kamalan rasittavaa ja epäaitoa.
- Cachorro
Kyllä juuri näin, kuin kerroit. Olen huomannut saman asian vasta nyt, kun olemme olleet yhdessä jo yli viisi vuotta. Ja saman katon allakin jo reilut kaksi vuotta, ja lapsi tulossa.
Niinkuin moni kirjoittaja tässä on jo sanonutkin, niitä eroja ei huomaa ennenkuin alkuhuuma on mennyt ohitse. Voisin melkein kirkkain silmin nyt väittää, että minulla tuota alkuhuumaa kesti se viisi vuotta... uskooko kukaan? Uskonko itsekään? Mutta kuitenkin.
Nyt kun on lapsi tulossa, joudutaan menemään niihin tärkeimpiin arvomaailman kysymyksiin. Rahankäyttö, mahdollinen tuleva asuinpaikka sekä monet pienet asiat. Yllättävää kyllä mielestäni, mutta pienetkin asiat tuntuvat kasvavan yllättäen suuriksi.
Yksi iso asia kohdallani on ollut se, että olen sattumalta törmännyt naiseen, jonka kanssa kaikki tuntuvat kolahtavan täydellisesti kohdalleen. Hän tuntuu olevan minulle kúin "sielun toveri". Hän on avannut minun silmäni huomaamaan kuinka eri tavalla asiat voisivat olla. Olen kiitollinen siitä. Harmittelen vain, etten nyt lapsen ollessa tulossa voi erota vaimostani. Surullista, mutta totta, että ajattelen näin kuin ajattelen...- paula
Varo vaan sielun toverissasi piilevää vaaraa. Kyllä vain hänestäkin kuoriutuisi hieman toisenlainen persoona erilaisine arvoineen jos asuisi ja eläisi kanssasi ja olisi lapsi tulossa.
Mikä nykyisessä vaimossasi on niin erilaista kuin viisi vuotta sitten? Oletko ajatellut, että elämänarvot voivat muuttua sitä mukaa kuin elämänkokemus niitä muokkaa. On asioita, joista luulee ajattelevansa tietyllä tavalla, kunnes ne kohdatessaan huomaa, ettei ole ollut aivan perillä asioista. Ei vaimollasikaan varmasti helppoa ole, mutta hänellä on sinut tukemassa ja sinulla hänet. Puhukaa - rakentavasti. Jos teillä on ilmennyt paljonkin ristiriitoja pyrkikää kompromisseihin. Lapsen tulo voi "sekoittaa" naisen pään joksikin aikaa ja arvot tekevät häränpyllyä. Koita kestää. Jos pakenet toisen naisen, sielun toverin luo... petät vaimosi ja lapsesi lisäksi itseäsi ja ehkä lopulta myös tuota toista naista. Millainen teidän arvomaailmanne on luottamuksen ja rehellisyyden suhteen? - Cachorro
paula kirjoitti:
Varo vaan sielun toverissasi piilevää vaaraa. Kyllä vain hänestäkin kuoriutuisi hieman toisenlainen persoona erilaisine arvoineen jos asuisi ja eläisi kanssasi ja olisi lapsi tulossa.
Mikä nykyisessä vaimossasi on niin erilaista kuin viisi vuotta sitten? Oletko ajatellut, että elämänarvot voivat muuttua sitä mukaa kuin elämänkokemus niitä muokkaa. On asioita, joista luulee ajattelevansa tietyllä tavalla, kunnes ne kohdatessaan huomaa, ettei ole ollut aivan perillä asioista. Ei vaimollasikaan varmasti helppoa ole, mutta hänellä on sinut tukemassa ja sinulla hänet. Puhukaa - rakentavasti. Jos teillä on ilmennyt paljonkin ristiriitoja pyrkikää kompromisseihin. Lapsen tulo voi "sekoittaa" naisen pään joksikin aikaa ja arvot tekevät häränpyllyä. Koita kestää. Jos pakenet toisen naisen, sielun toverin luo... petät vaimosi ja lapsesi lisäksi itseäsi ja ehkä lopulta myös tuota toista naista. Millainen teidän arvomaailmanne on luottamuksen ja rehellisyyden suhteen?Kiitos kommentistasi paula!
Olen kyllä ajatellut tätä sielun toverissanikin piilevää vaaraa. Siksipä en ole nykyisestä parisuhteestani eroamassakaan. Uskon kyllä, että tästäkin hlöstä löytyisi aivan uusia piirteitä ajan myötä.
Nykyisessä vaimossani ei ehkä olekaan mitään järisyttävän erilaista nyt verrattuna tilanteeseen viisi vuotta sitten. Uskoisin, että nyt ne arvot ovat vasta tulleet korostuneesti esiin, joista ollaan hyvin paljon eri mieltä.
Näistä asioista olen viritellyt keskustelua vaimoni kanssa. Tässä tuleekin vastaan ensimmäinen toimintatapaero. Hänellä alkaa ääni korottumaan aika äkkiä kun puhutaan "vaikeista" asioista. Suoraan sanottuna, hän ei osaa keskustella. Homma etenee niin, että minä kun aloitan keskustelun, hän korottaa ääntään, jonka itse koen uhkaavaksi/päällekäyväksi/väitteleväksi - mikä se sana nyt onkaan - ja silloin korotan itsekin ääntäni, eikä ole enää keskustelua vaan väittelyä ja riita. Hankalaa, eikö?
En ole vielä paennut tilannetta toisen naisen luo. Tosin hänen kanssaan olen hyvin paljon asioista keskustellut - hän on hyvä ystäväni. Ja nyt tulee se mitä varmaan odotitkin. Kyllä, olen pettänyt vaimoani tämän toisen naisen kanssa. En ole siis ollut siinä suhteessa rehellinen vaimoani kohtaan.
Kaikenkaikkiaan, olen onnellinen tulevasta lapsesta, mutta en ole täysin onnellinen vaimoni kanssa. Hullu tilanne. Usko tai älä, törmätessäni tähän toiseen naiseen olin hyvin onnellinen parisuhteessani. En siis ollut etsimässä mitään rinnakkaissuhdetta. Se vain kolahti. Koskaan ennen ei ole kolantanut samalla tavalla. Ei ole ollut edes lähellä. Silloin kun kolahti, kolahti myös uutinen, että meille on tulossa lapsi... Onpa soppa... Mutta niinkuin sanottua, en aio erota nyt vaimostani. Luulen, että tämä "kolahdus", toinen nainen ja rakastumiseni häneen pikkuhiljaa hiipuu, vaikka se tulee sattumaan ja paljon. En halua katua sitä, että jätän vaimoni, jonka sisällä on lapseni. - paula
Cachorro kirjoitti:
Kiitos kommentistasi paula!
Olen kyllä ajatellut tätä sielun toverissanikin piilevää vaaraa. Siksipä en ole nykyisestä parisuhteestani eroamassakaan. Uskon kyllä, että tästäkin hlöstä löytyisi aivan uusia piirteitä ajan myötä.
Nykyisessä vaimossani ei ehkä olekaan mitään järisyttävän erilaista nyt verrattuna tilanteeseen viisi vuotta sitten. Uskoisin, että nyt ne arvot ovat vasta tulleet korostuneesti esiin, joista ollaan hyvin paljon eri mieltä.
Näistä asioista olen viritellyt keskustelua vaimoni kanssa. Tässä tuleekin vastaan ensimmäinen toimintatapaero. Hänellä alkaa ääni korottumaan aika äkkiä kun puhutaan "vaikeista" asioista. Suoraan sanottuna, hän ei osaa keskustella. Homma etenee niin, että minä kun aloitan keskustelun, hän korottaa ääntään, jonka itse koen uhkaavaksi/päällekäyväksi/väitteleväksi - mikä se sana nyt onkaan - ja silloin korotan itsekin ääntäni, eikä ole enää keskustelua vaan väittelyä ja riita. Hankalaa, eikö?
En ole vielä paennut tilannetta toisen naisen luo. Tosin hänen kanssaan olen hyvin paljon asioista keskustellut - hän on hyvä ystäväni. Ja nyt tulee se mitä varmaan odotitkin. Kyllä, olen pettänyt vaimoani tämän toisen naisen kanssa. En ole siis ollut siinä suhteessa rehellinen vaimoani kohtaan.
Kaikenkaikkiaan, olen onnellinen tulevasta lapsesta, mutta en ole täysin onnellinen vaimoni kanssa. Hullu tilanne. Usko tai älä, törmätessäni tähän toiseen naiseen olin hyvin onnellinen parisuhteessani. En siis ollut etsimässä mitään rinnakkaissuhdetta. Se vain kolahti. Koskaan ennen ei ole kolantanut samalla tavalla. Ei ole ollut edes lähellä. Silloin kun kolahti, kolahti myös uutinen, että meille on tulossa lapsi... Onpa soppa... Mutta niinkuin sanottua, en aio erota nyt vaimostani. Luulen, että tämä "kolahdus", toinen nainen ja rakastumiseni häneen pikkuhiljaa hiipuu, vaikka se tulee sattumaan ja paljon. En halua katua sitä, että jätän vaimoni, jonka sisällä on lapseni.Onnea matkaan, Cachorro! Elämä ei aina ole helppoa. Vaikeuksien voitto vahvistaa ja uudet vaikeudet eivät enää tunnu niin suurilta. Toivottavasti myös vaimosi ymmärtää "taistella" maltillisesti. Toivottavasti jonain päivänä voitte hymyillen muistella 2004 loppuvuoden häslinkiä. Toivottavasti tämä toinenkin nainen ymmärtää.
- Tiina
Cachorro kirjoitti:
Kiitos kommentistasi paula!
Olen kyllä ajatellut tätä sielun toverissanikin piilevää vaaraa. Siksipä en ole nykyisestä parisuhteestani eroamassakaan. Uskon kyllä, että tästäkin hlöstä löytyisi aivan uusia piirteitä ajan myötä.
Nykyisessä vaimossani ei ehkä olekaan mitään järisyttävän erilaista nyt verrattuna tilanteeseen viisi vuotta sitten. Uskoisin, että nyt ne arvot ovat vasta tulleet korostuneesti esiin, joista ollaan hyvin paljon eri mieltä.
Näistä asioista olen viritellyt keskustelua vaimoni kanssa. Tässä tuleekin vastaan ensimmäinen toimintatapaero. Hänellä alkaa ääni korottumaan aika äkkiä kun puhutaan "vaikeista" asioista. Suoraan sanottuna, hän ei osaa keskustella. Homma etenee niin, että minä kun aloitan keskustelun, hän korottaa ääntään, jonka itse koen uhkaavaksi/päällekäyväksi/väitteleväksi - mikä se sana nyt onkaan - ja silloin korotan itsekin ääntäni, eikä ole enää keskustelua vaan väittelyä ja riita. Hankalaa, eikö?
En ole vielä paennut tilannetta toisen naisen luo. Tosin hänen kanssaan olen hyvin paljon asioista keskustellut - hän on hyvä ystäväni. Ja nyt tulee se mitä varmaan odotitkin. Kyllä, olen pettänyt vaimoani tämän toisen naisen kanssa. En ole siis ollut siinä suhteessa rehellinen vaimoani kohtaan.
Kaikenkaikkiaan, olen onnellinen tulevasta lapsesta, mutta en ole täysin onnellinen vaimoni kanssa. Hullu tilanne. Usko tai älä, törmätessäni tähän toiseen naiseen olin hyvin onnellinen parisuhteessani. En siis ollut etsimässä mitään rinnakkaissuhdetta. Se vain kolahti. Koskaan ennen ei ole kolantanut samalla tavalla. Ei ole ollut edes lähellä. Silloin kun kolahti, kolahti myös uutinen, että meille on tulossa lapsi... Onpa soppa... Mutta niinkuin sanottua, en aio erota nyt vaimostani. Luulen, että tämä "kolahdus", toinen nainen ja rakastumiseni häneen pikkuhiljaa hiipuu, vaikka se tulee sattumaan ja paljon. En halua katua sitä, että jätän vaimoni, jonka sisällä on lapseni.Mitäpä jos rikkoisit riitelynne kaavan.. Siis kun vaimosi korottaa ääntään sinä et korotakaan vaan puhut rauhallisesti ja pysyt asiassa. Tai olet vaikka vähän aikaa sanomatta mitään.
Olisiko muuten niin, että kun sinä "aloitat keskustelun" kokee vaimosi puolestaan sen hyökkääväksi?? Sanot, ettei HÄN osaa keskustella, mutta ehkäpä hän ajattelee samoin sinusta... Sillä tuskinpa kukaan ihan ilosta alkaa väitellä ja riidellä??
Ja vielä.. kun mies haluaa keskustella naisensa kanssa tarkoittaa se usein suomeksi sitä, ettei hän millään pysty hyväksymään naisen erilaista näkemystä asiasta. Mies perustelee asiaansa kuolemaksi asti eli nainen hermostuu siihen, ettei HÄNEN mielipidettä kuunnella. Keskustelu miehen kanssa siis tarkoittaa, että naisen pitäisi allekirjoittaa kaikki mitä mies sanoo. Ei ihme, että siitä seuraa riita ja väittelyä! Miehet niin usein pitävät omia miehenlogiikalla ajateltuja mielipiteitään ja toimintatapojaan niin huisin paljon parempina kuin naisen. Ei tosinainen sellaista hyväksy. Riidassa ja väittelyssäkään muuten ei ole mitään pahaa jos ne hoidetaan oikein eikä isketä toista vyön alle. Riidan jälkeen voi olla todella helpottunut ja vapautunut olo.
Tuosta rinnakkaisuhteesta.. Ne juuri syntyvätkin salakavalasti juuri silloin kun niitä ei kaipaa... Sitten vaan kolahtaa. Joskus vain on laitettava suhde hiipumaan, ellei halua parisuhteensakin hiipuvan.
- kylmä totuus
Näin siinä kävi. Alussa olin minä oleellinen ja hän minulle, mutta kun jäi rikkaudet vaimolta saamatta niin loppui rakkauskin. Hänellä on saada rikkautta minulla (ensin)rakkautta. Meillä eivät arvot yhtyneet vaan erosivat.
- en luovu
Aion kuitenkin etsiä vielä naista joka haluaa rakkautta, minulla on aikaa..
- Tiina
Arvojen eroavaisuus on aikalailla eri juttu kuin mielipide-erot, joita ilman parisuhde kyllä on täydellisen tylsä... Arvojen eroavaisuuden taas huomaa ennen yhteenmuuttamista, mutta siihen tietysti tarvitaan toisen ihan oikeaa tuntemista... Viikko ei riitä, ei kuukausi ja tuskin vuosikaan.
- puhut
Fiksuinta vähään aikaan kuulemaani.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial11566Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras921485Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221041Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva199940- 123842
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt2787Pirkanlinna yleisötapahtuma
Oli todella hyvä tilaisuus. Ja EERO. L. Aivan mahtava tyyppi. Veti rennosti ja asiallisesti. Ja yleisöltä hyviä kysymyks42751Kuka omistaa keltaisen vanhan aravan?
Pitäs saada rakennuksen omistajaan yhteys, rappukäytävät on siivottomassa kunnossa. Hiekkaa ja roskia rappusissa, lisäks29750- 7714
- 60693