Lähteäkö seksittömästä suhteesta?

Käyttääkö vaimosi hormonaalista ehkäisyä? Minulta ainakin pillerit veivät täysin seksihalut, ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Kai vaimosi tietää, että pidät häntä yhä viehättävänä? Synnytyksessä emätin muuttuu paljon, ainakin itsellä tuntui kaikki olevan siellä suunnalla mullin mallin. Sain jumpattua itseni timmimpään kuntoon kuin ikinä, mutta silti olen ihan erilainen. Voiko syynä olla jotain tällaista?

Meillä ehkäisymuotona käytetään ainoastaan kondomia, koska hormonaalinen ehkäisy on kielletty vaimon toisen synnynnäisen sairauden vuoksi. Muutenkin ollaan käytetty ihan tapaamisesta asti vain ja ainoastaan kumia ja minulle tämä ei ole mikään ongelma koskaan ollutkaan. Mielestäni hän tietää, että pidän häntä viehättävänä, mainitsen rakastavani, näytän hellyyttä, halin ja kaikkea muuta sellaista. Elikkä en vaan ole sohvalla istumassa ja tokaisemassa "seksiä tekis mieli".

Ymmärrän toki, että synnytys muuttaa asioita - toisilla enemmän ja toisilla vähemmän mutten pidä sitä omalta osaltani kynnyskysymyksenä jos ns. paikat on erilaiset synnytyksen jälkeen. Tämä juttu kuitenkin alkoi jo n. 2-3 vuotta sitten, kun seksikerrat vähenivät noin yhteen kertaan kuukaudessa. Jos oikein hyvin kävi, saattoi saada kahdestikin yhden kuun sisään. Suuseksiä tuli myös sekä annettua että otettua vastaan ja näissä touhuissa homma toimi.

Viimeksi oikeastaan seksiä oli n. 17kk sitten. Raskausaikana seksiä ei ollut ja sen hyväksyin ehdoitta, koska varmasti naisen minäkuva muuttuu melko paljon raskauden edetessä - en koskaan painostanut tai sanonut huonoa sanaa. Mielestäni raskaana hän oli aivan yhtä haluttava kuin ennenkin ja nyt 8kk raskauden jälkeen hän on entistä paremmissa mitoissa, kuin mitä oli ennen. En vaan käsitä mitä teen väärin, koska en haluaisi lähteä tästä suhteesta, mutta tämä asia tosiaan kalvaa mieltä jokikinen yö. Ei tämäkään tervettä ole. En haluaa elää kulissisuhteessa, vaikka vaimoani tämä ei selkeästi häiritse. Puhuminenkaan aiheesta ei auta, koska sitten mennään perinteiseen "aina sä vonkaat seksiä" -tasolle, vaikka yritän rakentavasti keskustella asiasta.

Kiitän kuitenkin kommentista!

Meit samanl miehii on roppakapal,myös nyt ilman nyt juhannusyönä

Olen pohtinut samaa asiaa jo vuosia. Olen naimisissa eikä meillä ole yhteisiä lapsia, joten synnytysjututkaan ei ole tekosyynä. Olen nainen ja mieheni halusi jo alkukuukausien jälkeen huomattavasti vähemmän seksiä kuin minä. Nyt on totaalikieltäytyjä. Suoraan sanoen v.i.t.u.t.t.aa aivan mielettömästi. En usko enää suhteen eheytymiseen.

Tunnistan myös tuon syyllistämisen seksin haluamisesta. Ärsyttävää. Samoin kuin aloittaja, mietin melko paljon sitä johtaako tämä eroon.

"Tuntuu että minäkuvani on tässä hiljalleen täysin pirstoutumassa ja muutenkaan en jaksa tällaista sontaa. Olen ehdottanut myös kaiken maailman perhekurssisontaa ja mitä kaikkea skeidaa sitä nyt onkaan, mutta ei sellaiseen ole tarvetta kuulemma mennä, kun meillä on kaikki hyvin."

Sehän voi olla niin, että sinua tarvittiin naistenlehtiperheen perustamiseen ja kiiltokuvakodin luomiseen. Kun lapset ovat pieniä, miehen tarve on vähäisempi, eli lähinnä lisärahan tienaamisessa ja kotitöissä. Myöhemmin isompien lasten kohdalla sinua saatetaan tarvita enenmmän kasvattajana ja miehen mallina.
Ihmisen seksuaalisuus voi myös muuttua; Vaimosi saattaa nykyään kaivata naissuhdetta.
Parisuhdeterapia tms. on tarpeen, kun kaikki ei selvästikään ole hyvin. Vaimolle on tehtävä selväksi tarpeeksi painokkaasti, että suhde on korjattava tai se lentää roskiin. Muutoin on tehtävä onanoinnista kiinnostavampaa.

Moikka!

Tuttua tekstiä... Täällä 36v 2 lapsen isä. Naimisissa, lainaa uudesta omakotitalosta. Tiedän hyvin missä tilanteessa olet ja mitä mietit. Itse tein sen päätöksen että jäin suhteeseen, kaikesta huolimatta. Seksiä on vaimon kanssa ollut nyt kerran reilun 2 vuoden aikana. Ja 4vuoden aimana ehkä se 2-3 kertaa. Ei siis käytännössä ollenkaan.

Aluksi suutuin pihtaamisesta, tavallaan... Sitten petyin, suhteeseen, naiseeni, itseeni. Sitten tuli joku suvantovaihe ja ajattelin että kyllä tämä tästä. Vittu mitä paskaa....Sama tilanne jatkuu niin kauan kunnes minä sen lopetan. Sen nyt tiedän vuosien jälkeen, en kuvittele enää mitään. Tämä jatkuva naisen seksuaalisuuden lasku on jo ollut kyllä aavisteltavissa ihan siellä 3-4 seurusteluvuoden aikana.
Silloinkin sitä vain aina ajattelin että "kyllä tämä tästä". Rakastin häntä....rakastan vieläkin. Se tästä niin pahaa tekeekin, kun henkilö jota rakastat, jonka kanssa halusit lapsia ja perheen ja jonka kanssa haluaisit vielä eläkkeelläkin katsoa palavasti syvälle silmiin kääntää aviovuoteessa selkänsä eikä osoita minkäänlaista fyysistä tai henkistä vetovoimaa.... Se murskaa kyllä kovemmankin miehen vuosien mittaan, voin sanoa....

Nyt siellä joku nainen miettii, että voi kun tuo mies sanoisi tuon saman vaimolleen. On sanottu... siitä seuraa molemminpuolisia kyyneleitä, naisen lupaus yrittää ja ehkä jos oikein herkkään saumaan sattuu niin hän saattaa jopa etsiä netistä jotain terapiaa(jota olen jo toki ehdottanut vuosia sitten). Viikon jälkeen tämä kuitenkin on taas kaikki unohdettu....

Vaimo ei muutenkaan pysty keskustella asiasta normaalisti, suuttuu aina ja menee sättimiseksi. Ymmärrän kyllä toisaalta koska hänessähän se vika tavallaan on joka tämän perheen hajottaa ja hankala sitä on esittää tai ottaa vastaan mitenkään pehmeästi. Erokorttia en kylläkään heiluta joka keskustelussa.

Aina naurattaa nämä yleiset ohjeet, miten osallistumalla lastenhoitoon, ruuanlaittoon , siivoukseen saa naisen taas yhtäkkiä puhkeamaan kukkaan. Voin tässä vahvistaa tuon AP:nkin kertoman, että kun kyse on pitkäaikaisesta haluttomuudesta, niin ei se pillu imuroimalla kostu se on varmaa.
Jos hakkaa vaimoaan, ryyppää sohvalla likaisissa verkkareissa ja ihmettelee miksei muijaa illalla haluta, ei vika kyllä ole naisen alapäässä vaan miheen yläpäässä.... nyt ei kyllä ole kyse siitä.

Summasummarum vaihtamalla paranee. Tai se taitaa olla on ainut keino. Itse vain olen luvannut jatkaa suhteessa määräämättömän ajan, mutta toinen jalka on jo ulkona. Samassa tilanteessa oleva nainen saa tulla pelastamaan, tarjolla olis vähän käytetty moneen valmis oleva nuorehko isukki. Puhun ja pussaan....jos vain joku antais....;) wildngentle ät gmail.com

Surullista luettavaa.

Itse olen 40-vuotias nainen, jonka mies ei enää halunnut seksiä, ainakaan kanssani. Sanoi, ettei halua kenenkään kanssa. Asia ei yksinkertaisesti enää kiinnostanut häntä.

Muuten meilläkin meni oikein kivasti. Oli rakkautta ja ymmärrystä, toisen auttamista ja huomioimista jne. Oltiin hyvännäköisiä ja meneviä.

Vaikka tuntui hirveältä "menettää kaikki" seksin takia, erosin. En jaksanut enää. Itsetuntoni oli olematon. Tuntui käsittämättömän pahalta, ettei hän halunnut kanssani mutta nyt sinkkuna löydän seksiseuraa todella hyvin. Tajusin nyt, miten jumalattoman tärkeää on hyvä seksi; se tunne, että haluaa ja tulee halutuksi.

Olet nyt risteyksessä: uskallatko lähteä tuntemattomaan suuntaan? Vaikutat todella tympääntyneeltä tilanteeseen, jota on jo kestänyt kauan.

Olet varmasti jutellut vaimosi kanssa ja tehnyt tilanteessa sen mitä voi tehdä. Jos vielä silti kerran otat asian puheeksi. Kerrot vain omista tunteistasi. Että et halua enää jatkaa seksitöntä parisuhdetta. Että asia on sinulle ongelma vaikkei vaimollesi ole. Että eroat, jos vaimo ei suostu hakemaan apua. Mikäli mikään ei muutu, sinuna eroaisin. Se on jumalattoman raskasta ja hankalaa, mutta tee se ennen kuin itsetuntosi on murskana. Sitä et helposti takaisin saa.

On kyllä surullista, jos suhde, jossa oikeasti rakastaa kumppaniaan, kaatuu siihen, ettei ole seksiä. Hulluksi tulisin suhteessa, jossa ei saisi läheisyyttä ja seksiä. Jos esim. mies ei huomioisi naista ja olisi kusipää, niin ymmärtäisin seksittömyyden. Itsellä kuolee halut toista kohtaan mikäli suhteessa on muut asiat rempallaan ja mies kohtelee huonosti. Samaa neuvoisin kuin aikaisempi kommentoija. Tee selväksi, että painut hiivattiin suhteestanne, mikäli seksiongelmanne jatkuu. Jospa nainen tajuaisi, että on oikeasti menettämässä sinut. Sitä avioeroa ei ole pakko viedä loppuun asti, mutta eroa vaan vireille, jollei nainen ymmärrä ruveta keskustemaan rakentavasti kuolleesta seksielämästänne. Jospa toinen osapuoli pelästyisi ja ahaalamppu syttyisi palamaan pään yläpuolella, että hei, mies on tosissaan.

Lähde heti!
Itse olen sinua parikymmentä vuotta vanhempi ja olen kokenut saman. Ainoa ero on, että kukaan ei kertonut minulle, että se vaimosi haluttomuus ei tule koskaan loppumaan.
Itse luotin kaikenmaailman lehtikirjoituksiin, että vaimollani on juuri nyt menossa sellainen ja sellainen kriisi, jonka ohimentyä halut palaisivat entistä kiihkeämpänä.
Sitä päivää ei ole tullut.

Aivan kuten aloittajakin, olen pitänyt itsestäni huolta, en juo, en polta yms. tehnyt hyvin työni ja saanut omaisuuttakin hankittua. Eli perusasiat kunnossa.

Suunnilleen sinun ikäisenä, minulle riitti ja laitoimme tavarat jakoon. Elimme pari kuukautta erillään, mutta koska edelleen rakastin häntä, tein virheen ja palasimme yhteen.
Sitten taas seksiäkin oli muutaman vuoden ajan, kunnes se taas pikkuhiljaa alkoi vähenemään ja sitten loppui kokonaan 7 vuoden ajaksi. Aivan oikein seitsemän vuotta ilman minkäänlaista seksiä. Ei minkäänlaista läheisyyttä, ei halimista, ei suudelmia, ei lähekkäin nukkumista, ei mitään. Olimme vain kämppäkavereita.

Sitten suunnilleen vuosi sitten tapasin aivan mahtavan naisen, jonka kanssa kävin mm. tanssimassa. Hänen kanssaan kaikki tuntui osuvan yhteen. Pidimme yhteyttä pitkään, mutta en pystynyt irtautumaan avioliitostani ja jouduimme lopettamaan yhteydenpidon. Sitä kadun.

Mutta tuon naisen tapaamisen johdosta, otin vaimoni kanssa suhteemme tilan esille ja kerroin, että ellei muutosta tapahdu, edessä on avioero.
Muutos tapahtui.
Nukuimme lähekkäin, halasimme, istuimme vierekkäin mm. telkkaria katsoessa yms. Mutta sitä kesti vain muutaman kuukauden ja seksiä oli muutaman kerran.
Sitten kaikki palasi pikkuhiljaa ennalleen.
Nyt elämme taas, kuin kämppäkaverit.

Tuo oma kertomukseni vain siksi, että huomaat että saman asian on kokenut muutkin ja ettei tilanne ehkä korjaannu, vaikka tekisit mitä.

Neuvoni on, lähde nyt. Myöhemmin kun omaisuutta yms. on kertynyt enemmän, lähtö on vaikeampaa.

Minä jäin roikkumaan huonoon suhteeseen lähinä siksi, että pidän kaikesta siitä, josta joutuisin avioerossa luopumaan.

Älä tee samaa virhettä.

Mulla on myös sellainen avioliitto kuin monella muullakin,ei vaimoa kiinnosta pätkääkään minkäänlainen seksi.Ja sitten jos onnistuu houkutella niin siitä ei tule mitään.Vaikka ikää on jo 62v ja vaimo 53 niin kyllä silti pitäis jotain tapahtua.Liian pitkä avioliitto kai takana(yli 20 vuotta) Onneksi ei ole yhteisiä lapsia. En kai vaan uskalla jäädä yksin. Tai sitten alkaa ryyppäämään oikein kunnolla. Jotain ratkaisevaa täytyy pian tapahtua

Kerro vaimollesi mitä seksi sulle merkitsee. Nainen kaipaa myös läheisyyttä ja hellyyttä, joka päätyy monesti myös seksiin. Sano että olet ajatellut erota jos ette voi lähentyä, mutta kuuntele myös häntä. Pieni lapsi vie monesti äidin huomion, jos vielä kaikki kotityöt päälle. Seksi ja rakastelu, tyydytetty olo saa jaksamaan. Jakakaa tylsät arkiset hommat niin ehkä hänellä jää muutakin mietittävää kuin koti ja lapsen hoito.

Etkö sä lukenut ollenkaan näitä miesten kirjoituksia???

Sanon eka, että on todella naurettavaa jäädä suhteeseen siksi että se talo/auto/lapset/koira saa jäämään liittoon, jossa ei ole minkäänlaista läheisyyttä!! Tai ajatella, mitä suku sanoin. Seksi kuuluu oleellisesti perustarpeisiin. Johan tossa alkaa mieli jo järkkymään.

Olen nainen, 48 vuotias ja elin seksittömässä liitossa 10 vuotta, yhteensä naimisissa olin 21 vuotta. Muutaman seksittömän ja täysin läheisyyttömän vuoden jälkeen otin rakastajan. Silloin tiesin ettei mun elämä voi olla elämisen arvoista ilman seksiä. Ennenkuin erosin, pidin rakastajia eli samassa tilanteessa olevia miehiä. Tähänkin väsyin, sitä ei jaksa ikuisesti valehdella, keksiä alibeja. Erosin ja voi hitsi millainen elämä sen jälkeen aukesi! Elän hyvin täyttä elämää, johon kuuluu kaikki tarpeet ja ne myös täytetään. Ex-miehen kanssa hyvät välit, koska hän kuitenkin ymmärsi. Lapset voivat hyvin.

Haluan kertoa kolikon toiselta puoleta aiheesta, sopiiko?
Minä olen se haluttomuudesta kärsivä nainen, tämä aiheuttaa minulle tuskaa, koska en edes tiedä, miksi kärsin haluttomuudesta. On varmasti vaikea uskoa, että koen tämän vuoksi syyllisyyttä. Monesti kun lukee puutteessa elävien kirjoituksia, tulee tunne, että pihtaajapuoliso on tahallaan se mitä on. Itse en ole, haen selitystä tilanteeseeni, kumpa saisin vastauksen.
Pitäiskö salaman iskeä minuun, jotta muuttuisin. Tämän hetken ajatus, voisin elää ilman seksiä koko loppuikäni. Yksinkertaisesti en nauti seksistä ja miksi luoja loi minut tälläiseksi? -en tiedä, harmittaa.

Miehelläni alkaa loppua kärsivällisyys, ikuinen seksin odottaminen alkaa nakertaa miestä. Pelottaa, miten tässä käy. Häntä kohtaan tämä on todella väärin. Rakastamme kuitenkin toisamme, yhdessä olemme olleet jo 30 vuotta, teinistä saakka, Yhteisiä lapsiakin on.

Aiheesta(haluttomuudesta) on kirjoitettu paljon ja myös julkaistu monenlaisia artikkeleita. Niistä varmasti moni poimii itselleen omaan tilannetta tai ajatusmaailmaa tukevat kommentit.

Minun mies ei ole juuri osallistunut kodin siivoamiseen tai lasten hoitamiseen tasapuolisesti kanssani, hän on ollut omilla reissuillaan yömyöhään ja öitäkin poissa. Hän on pettänyt minua, silloin meillä oli vielä viriiliä seksielämääkin. Päätettiin jatkaa yhdessä kaikesta huolimatta.

Tämän hetken tilanne: seksiä (yhdyntojä) ei ole ollut noin kahteen vuoteen. Itsekin lasken mielessä, onpa kauan. mutta kun omia haluja ei ole, minkäs teet. Tämä on tahdoton tila kohdallani. Sydän hakkaa tahtomattani, seksihaluja ei tule, vaikka tahtoisin.

Mieheni kärsii, tiedän. Hän ei uskalla enää vongata, varmasti olen murentanut hänen miehisyytensä tuon suhteen. Olen kuitenkin sanonut hänelle, että syy ei ole hänen, eikä kyse ole siitäkään ettenkö rakastaisi häntä.

Lukemani perusteella, veikkaan, että syy haluttomuuteeni on fysiologinen sekä hormonaalinen, ikääkin tulee koko ajan. Ja tämän vuoksi oletan, että vaikka mies tekisi mitä, kuten aloittaja ja monet muut miehet, se ei auta. Syy on syvällä ja en tiedä auttaako hoidot? joidenkin lähteiden mukaan hoidotkaan eivät aina tuota haluttua tulosta.

Mitä jos suostuu seksiin, vaikka itse on haluton? Olen miettynyt tätäkin, mutta jos miehelle tarpeiden tyydytys riittää, on se uhrauduttava, vaikka ei tunnu miltään. Miksi meidän seksuaaliset tarpeet eivät kohtaa toisaan? Monet ystävistäni on kertoneet samaa, joten tieän, etten kuitenkaan olen yksin maailmassa asian suhteen.

Naisena ja haluttomana osapuolena suosittelen, kaikesta huolimatta keskustelun aloittajaa ottamaan asian puheeksi vaimon kanssa ja jos onnistuu, järjestäkää kahdenkeskistä aikaa Jos molemmat haluatte, yrittäkää päästä seksuaaliterapeutin juttusille, monesti ulkopuolinen näkökulma voi auttaa huomaamaan jotain sellaista, mitä nyt ette näe suhteessanne.

Elämä on arvotuksellista, koskaan ei voi tietä muuttuko asiat elämän myötä. Ymmärrystä antaa varmasti lisää aihetta käsittelevät kirjoitukset. Netistä löytyy tietoa, ., tässä tosi hyvä artikkeli aiheesta: http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/halu-ja-haluttomuus/mikä-normaali-halu

Pahoittelen teidän kakkien puolesta, jotka olette epäonneksenne saaneet haluttomuudesta kärsivät naisen. Täällä yksi, joka on syntynyt tähän maailmaan ihmisenä, jolla ei ole seksuaalisia tarpeita. Ei jalatonkaan juokse, tai kädetön taputa. :-(

Huh, surullista tekstiä. Minusta haluttomuudesta kärsivä osapuoli voisi mennä seksuaaliterapiaan, löytää seksuaalisuus uudelleen jos ei miehen kanssa siihen kykene. Minulla mies on haluton, harvoin tapahtuu mitään vaikka hänellä seisoo usein (tai luulen että mieheni on epävarma) ja minä taas käyn mieheeni aivan kuumana aina kun saan hänet kanssani illalla sänkyyn, koko kroppa on tulessa ja toivon että jotain tapahtuisi. Tuntuu kamalalta painostaa ja siksi jätän asian yleensä on sikseen. Pahalta tuntuu ja harmittaa miesten puolesta, joiden vaimot antaa jatkuvasti pakit. Itsetunto kärsii todella. Koen että ainoa vaihtoehto on jonkunlainen terapia, ensin yksilöterapiaa. Mieheni on kohta pakko mennä terapiaan jos meinaa pelastaa parisuhteemme, ei seksittömässä suhteessa voi elää kun itsellä on haluja. Tuntuu että sitä ihastuu jokaiseen vastaan tulevaan mieheen kun halut on korkealla. Ikää meillä on 27 vuotta, lapsiakaan tuskin tulee koskaan kun ei sitä lasta pyhällä hengellä tehdä.

Aloittaja!
Oletko koskaan saanut palautetta vaimoltasi minkälainen rakastaja olet (kovakourainen, itsekäs, akti kestää liian kauan jne)? Entä kysynyt nauttiiko hän seksistä? ymmärrät kai, jos seksi(tarkoitat varmaan yhdyntöjä) ei tuota mielihyvää, ei sitä halua, vaikka toinen tekisi minkälaisia taikatemppuja.
Syy voi fyysinen tai psyykkinen, tuskin sinussa se vika on millään lailla, en usko, että häntä sytyttää kukaan toinenkaan tällä hetkellä.
Oletan, että vaimoasi ei kuitenkaan ole ympärileikattu? Onko hänellä ollut normaalit synnytykset, ei tullut vaurioita synnytyksessä?

Mä olen kyllä samoilla linjoilla kuin edellinen. Haluton nainen = mies ei osaa käsitellä naista.
Mäkin olin naimisissa ollessani haluton, ukko kampes itsensä reisien väliin, nylkytti hetken ja se oli siinä. Missä oli mun nautintoni?? Sitä ei ollut, koskaan. Eipä ihme, että seksikin loppui...
Eron jälkeen tapasin MIEHEN, joka tiesi mitä naiselle tehdään. Mä olen nykyään ylihimokas narttu. Rakastan seksiä!

Vaikea tilanne jos kaikki muu pelittää.
Jonkun muun kanssa voi taas kaikki muu mennä päin honkia vaikka seksiä olisi.


En jaksanut lukea koko ketjua, mutta nosta kissa pöydälle naisesi kanssa, uudelleen vaikka olisitkin niin tehnyt.
On vaikka mitä terapioita, yrittänyttä ei laiteta.


Vaikutat aivan ihanalta mieheltä.
Itse en pystyisi olemaan ilman seksiä.
Vaihtoehdot ovat vähissä jos tilanne ei muutu.
Ero tai sitten etsit samassa tilanteessa olevan naisen.


Toivottavasti tilanne

Haluton vai haluton haluamaan?
Siis miten kaikki tapahtu, ja nyt ei enää tapahdu mitään. Olen ollut naimisissa kohta 20v, ja meillä oli hyvinkin tyydyttävä seksielämä. Lapsia 4, joista vanhimmat sopivasti murrosiässä, nuorimmat alaluokilla alaasteella. Nyt jotain on vain muuttunut. En jaksa haluta. Ei huvita, ei löydy kipinää, illat/aloitteet toistaa itseänsä. Painostuksen, maanittelun ja vaatimusten alla, kiinnostaa vielä vähemmän, ei pätkääkään. Joskus ylipuhuminen auttaa, joskus annan aviovelvolllisuuden vuoksi. Toistuvat riidat kotitöistä (miehelläni varsin perinteiset ajatukset ja periaatteet kotitöistä), rahasta, vapaa-ajasta ja millon mistäkin vituttaa. Olen huono perustelemaan omia mielipiteitä, pitämään puoliani.....muistutan miestäni joskus siitä, että toiset tekee ja menee miten haluaa, toiset taas tekee mitä pitää. Ja päivän päätteksi on väsy, tyytymätön itteensä, kun ei oo kaikkea ehtiny tehdä, tekemättömät työt vaivaa ja omaan leipätyöhönki pitää keskittyä asiantuntija työssä jossa paljon ihmisten kanssa tekemisissä). Haluisin pitää terveydestäni ja kehostani huolta, siihen ei meinaa löytyä aikaa. Joskus tuntuu etten oo kovin haluttavakaan, vuodet kertyneet hiukan vyötärölle. Viimeisen lapsemme syntymän jälkeen ilmoitin sairaalassa että piuhat poikki. En enää jaksaisi ajatusta, että tulis vielä yksi. Haluisin olla 100% varma. Ehdotin miehelleni, että josko hänkin laittaisi piuhat poikki...se ei käynyt. Ajatus oli kuulemma kauhea...ja sitä paitsi, mitä sillä on väliä, jos saisimme vielä viidennen? Tämä oli ensimmäinen hetki, kun alkoi vaan tuntua, että seksi vähenee.

Ja seksi alkoi vähetä. En sitä sinänsä "päättänyt" tai ajatellu näin. Ei enää haluttanu. Alkoi tuntua siltä, että mitäs jos keskityttäis toisiimme puhuen, toista huomioiden, viritettäis tunnelmaa pienillä eleillä, katseilla jne. JA niin, ettei sen tartte läheskään aina johtaa mihinkään. Niitä keskuteluja ei vaan syntynyt. Pieniä hipasuja ei vaan löytynyt. Tai jos niitä erehtyi itse tarjoamaan, tulkinta oli, että nytkö? Liian hanakkaa tarjoutumista, liian suorasukasia kommentteja ja kysymyksiä. Ja vastaus alko olla aina ei. enkä jaksanu enää kosketellakaan. Oikeestaan aloin miettimään ja tarkkailemaan, etten vain antais väärää viestiä, toivoa miehelleni, jos en ollu varma halustani. Musta tuntuu että joskus vaadin mieheltäni ajatusten lukutaitoa, mutta toisaalta, jos toisen haluu oikeen hyvin tuntea tai toinen pitäis tuntea yli 20 vuoden jälkeen, niin miksi ei osais aavistaa toisen "toiveita"? Onko mieheni oma halu niin kova, ettei jaksa edetä ja malttaa...pitää fiilistellä.

Mieheni luulee että haluun olla jotenki vaikeasti lämpenevä ja käytän seksiä pelivälineenä. Ei se ole niin. Ei vaan haluta, laiskottaa ja haluun olla itsekäskin. Joskus töissä tapaa ihmisä, joiden kanssa keskustelu on helppoa, sopivasti huumoria ja vielä jokin piirre mieeesä miellyttää, tulee mieleen, miten tuo mies suutelis, koskettais jne. Onneksi "päiväunia" ei ooo kielletty.

Noissa muutamissa edeltävissä kommenteissa on jotain järkeä. Pitää osata tulkita toista ja edetä sen mukaan. Pitää osata käsitellä. Suhteessamme on vielä seksiä, mutta sitä on vähän. Ehkä sitä joskus on enemmän, mutta nyt ollaan jotenki niin epätasapainos. Asialle pitäis ehkä tehdä jotain, mutta tuntuu että mieheni saa ettiä vastausket. Ne on sitte sellaset ku on. En jaksa ottaa tekemisen vastuuta enempää ittelleni. Sori vain, mutta kaikki ei tapahdu aina sormia napsauttamalla.

Tässä viittäkymppiä lähentelevänä naisena realistisesti ajattelen, että miksipä ei seksistä nauttisi, kun ei koskaan tiedä, milloin tulee se päivä, jolloin vaikka sairastuu niin että nauttiminen on myöhäistä. Exäni osasi tuottaa nautintoa ja nautti itsekin mutta sitten halut häneltä vaan katosivat kiireisiin ja muihin murheisiin, eivät olleet nautinnot enää tärkeyslistalla lähelläkään kärkipäätä. Mutta missäpä sitä kohtaisi samanlaisen, turvallisuutta ja pitkää suhdetta kaikkine riemuineen arvostavan. Ravintolasta haetulle ilolle kun tuskin on mitään laatutakeita.

Kannattaa lähteä. Itse aikoinaan jäin ja harmittaa. Menimme ex-vaimon kanssa yhteen teini-iässä, olimme molemmat toistemme ensimmäiset. Seksiä oli alusta lähtien melko harvoin, mutta koska olimme molemmat kovin kiireisiä opintojen ja töiden vuoksi niin laitoin asian sen piikkiin. Myöhemmin saimme kaksi lasta ja sen jälkeen seksiä olikin sitten vielä harvemmin, noin kerran-pari vuodessa. Vanhemman lapsen ollessa noin 7 vuotias loppui vaimon kanssa kaikki yhteinen puuha. Aina varovaisesti koitin ottaa asian esille, mutta tulin torjutuksi.

Vuosikaudet asia minua vaivasi, vaimoa ei tuntunut haittaavan. Pelkäsin, että jos lähden, en saa tavata lapsiani ja myös, että vaimo ei yksin selviä kahden lapsen kanssa ilman minua. Kuviteltu vastuu painoi halujen ohi. Seksittömyys ja läheisyydenpuute romahduttivat pikkuhiljaa Itsetunnon ja jossakin vaiheessa huomasi, että ei voisi kuvitellakaan kenenkään naisen kiinnostuvan minusta. Elämä oli sitä, että kävin töissä, illat katsoin tv:tä, tarkastin lasten läksyt ja luin kirjaa. Palkka meni asuntoon ja autoon sekä peruskuluihin. Niissä merkeissä meni nuoruus ja keski-ikä.

Viime vuona vaimo ilmoitti, että hänellä on nyt uusi rakas ja haluaa eron. Ero tuli. Nyt asun yksin vuokralla ja olen vanha ja ruma. Yhteinen asuntomme jää lapsille perinnöksi. Kahden vuoden kuluttua jään eläkkeelle.

Tässä kohtalotoveri, nainen ilman lapsia. Meillä ei ole koko yhteiselon aikana ollut ollenkaan seksiä, johtuen mieheni vaikeasta entisestä suhteesta. Aluksi hyväksyin tämän koska ymmärsin hänen kokemuksensa. Yhteistä taivalta on takana vasta vähän, reilut 2 vuotta joista 3kk avioliittoa. Tiedän, olin tyhmä kun ajattelin että jokin voisi muuttua. Nyt siis ero laitettu vireille siitä syystä että seksiä ei vaan heru, ei saa edes koskea. Mies siis haluaa mielummin erota kuin antaa seksiä...näin siis tapahtukoot

Olen nainen ja suhteessa se haluton osapuoli. Tai, miten sen nyt ottaa, haluaisin haluta, mutta kun ei niin ei.

Aikoinani söin masennuslääkkeitä ja pian käytön aloittamisen jälkeen kaikki muuttui. Aiemmin olin hyvin aktiivinen seksin suhteen, ja kerta päivässä ei ollut tarpeeksi. Nyt mikään ei saa mitään liikahtamaan sisälläni. Lääkkeiden lopettamisesta on noin puolitoista vuotta. Mikään ei ole muuttunut. Ennen lääkkeiden käyttöä tykkäsin katsella pornoa, masturboin usein, harrastin seksiä usein. Nyt jos katson pornoa, minussa ei tapahdu mitään. Seksi mieheni kanssa ei huvita millään, ja olen siitä kieltäytynyt pitkään. Joskus suostun mieheni vuoksi, mutta nyt hän ei enää halua sääliseksiä, koska kait kokee sen nöyryyttävänä. Sanoo olevansa mieluummin ilman. Voiko seksistä kieltäytyä pelkästään tahdon avulla? En tiedä, mutta näin hän väittää. Tosin päätöksestä on vajaa viikko....

Tilanne on kuitenkin sellainen, että MINÄ haluan haluta. Haluan sen tunteen takaisin, että oksat pois ja peitto heilumaan! Mutta mikään ei auta. Kuin osa minua olisi kuollut. En halua olla liitossa, jossa ei ole seksiä. Ja siis seksiä, jossa kummatkin haluavat sitä. Enkä halua olla liitossa, jossa mieheni päättää olla seksittömänä, vaikka satavarmasti seksiä haluaa, ja on onneton ilman sitä.

En halua olla liitossa, jossa MINÄ en voi antaa miehelleni seksiä, jossa myös minä sitä haluan. Mieluummin olen yksin. Ero tuntuu väistämättömältä, vaikka mieheni ei sitä halua. Mutta. En voi jäädä liittoon, jossa ikuisesti tiedän että minä olin se joka tein mieheni onnettomaksi.

Tässä siis haluttoman kertomus. Haluttomuus ei ole valinta, ainakaan aina. Minulle se on kirous. Minä menetin elämästäni nautinnon, ja miehen jota rakastan. Ansaitsenko vielä pihtarin leiman?

Lyhyesti oma kommenttini ilman sen kummempia spekulaatiota ap:n tapaukseen.
Olin parisuhteessamme joitakin vuosia se "haluton osapuoli". Seksiä oli silti vähintään kerran viikossa. En vain halunnut mutta tein sen velvollisuudesta. Mieheni huomasi sen, eikä tuo kerran viikossa edes riittänyt hänelle. Ahdistuin yleensä kun hän kysyi onko tänään seksiä, Joo-o Huom. kysyi. Luulin sillon että en yksinkertaisesti halua seksiä enää. Sitten tapahtui ihastuminen, totaalinen semmoinen. Olin kiihottunut tästä vieraasta miehestä koko ajan. Pienikin ajatus hänestä sai mut kuumaksi. Tunne oli molemminpuolinen. Silloin tajusin, että enhän mä ole mitenkään haluton, en vain halua omaa miestäni enää. Pyristelin vastaan yli vuoden ennen kuin antauduin himoilleni ja harrastin useaan otteeseen seksiä tämän himojeni kohteen kanssa.

annan kuitenkin. Väärin sekin. Välissä on ollut monta muutaman kerran vuotta. Sitten päätin että annan vaikka en haluaisi. En tiedä kauanko jaksan. Toinen ei vain kiinnosta enään sillä tavoin.