Etäiset vanhemmat

Jos kerran välttämättä haluat KURIN PALAUTUSTA niin sano siitä vanhemmillesi suoraan. Miltä sinusta tuntuu. Mutta on tuossa sinun kirjoituksessasi kyllä asiaa. Mutta toisaalta elä sitten valita jos saat REMMIÄ/RISUA!!!!!!

Koeta saada jollain tavalla puhuttua tunteistasi vanhemmillesi. Se ei varmasti ole helppoa, mutta ilman sitä asiassa on todella paha päästä eteenpäin.

Mulla on ollu samanlaista. Mä oon tulkinnu sen luottamikseksi ja ajatellu sen positiivisena asiana. Ite oon ajatellu et yritän olla sen arvoinen. Joskus tosin tulee tehtyä vähän tyhmiä temppuja ja ryypättyäkin, mut niistä tulee vähän ellanen olo, että kantsiiko mun vaarantaa tuota luottamusta. Se on hillinny mua tekemästä mitään pahempia mokia.

Kiitos vastauksista, en halua puhua heille kun ei heitä näytä muutenkaan kiinnostavan. Tuskinpa ne luottaa muhun, kai ne vaan antaa mun elää omaa elämää ja tehä omat virheet. Onhan mulla kuitenkin muita sukulaisia jotka oikeesti välittää.

Mul on kans ihan sama juttu. Mun vanhemmat on jo eronnu ku olin pieni. Isän kaa en oo ollenkaan väleissä ja äiti on ollu sen jälkee kerran naimisissa ja nyt on taas toisen kaa kihloissa. Hän ei oo oikeestaa yhtää kotona koska on aina siellä sen mun isäpuolen luona. Mun veli ei asu enää kotona ja isosisko on aina kavereilla. Eli oon kotona melkein aina yksin. Ennen ku tulin aina kotii jostai ni äiti aina kyseli kaikkee et olika kivaa ja missä olin ja et mitä kuuluu. Nyt ku Turun kotii ni tääl ei oo ketään kotona ja äiti ei ees soita enää usein. Se on tääl kotona ehkä 1 tai 2 yötä viikossa ja sillon ku se ei oo ni se laittaa mun tilille vaa rahaa ja sanoo et sillä voin ostaa ruokaa. Eli ymmärrän sua tosi hyvin.
En valitettavasti pysty auttamaan sua mitenkään koska en itekkää tiiä et mitä pitäis tehdä. Oon koittanut puhuu siitä mun äidille monta kertaa ni sit se saattaa olla ehkä pari päivää iha erilainen mua kohtaa mut sit taas tosi etäine.

Kyllä sun vanhemmat todennäköisesti välittää susta ja rakastaa sua, kutta ne on niitä ihmisiä, jotka ei osaa näyttää sitä. Ne ei haluu kohdella sua pikkulapsena, mutta ei toisaalta ymmärrä sitäkään, että tarvisit ja kaipaisit niiden läsnäoloa enemmän elämääsi.