riemu repesi Ångermanlandissa

Aatelisarvot on aina saatu saadaan kuninkaan armosta

Kun oli keskikoulun viimeinen päivä, meidän luokkamme leikki pikkulapsia,
Oli autoja, nukkeja joillakin muistokirjoja.
Muuan poika kirjoitti muistokirjaani olevansa niin pieni ettei osaa kirjoittaa muuta kuin "hullun ilo on halpa" .

Onnea ja iloa sata kiloa sinne Ångermanlandiin...

Onneksi Suomi on tasavalta. Ajatelkaa sentään, jos meillä pikkuprinssi nimitettäisiin Savon herttuaksi. Prinsessa olisi Vakka-Suomen paronitar. Tai olisiko kuninkaallisia jo niin paljon, että kunnat pitäisi ottaa käyttöön: Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa, Sipoon prinssi Sampo Severius.
Meillehän oli aikanaan kuningas tulossa, ja hänen nimekseenkin oli ehdotettu Väinämö Ensimmäistä. Saksalainen ruhtinas. Ajatus sammui, ja tuskin kukaan on sitä surrut.

Aatelisille annettiin vallatut maat sodan jälkeen ja linna tai kartano rakennutettiin suomalaisilla työläisillä
ja heidät käskettiin sinne palvelijoiksi, työmiehiksi ja torppareiksi..
Säädyt muodostettiin , paremmuusjärjestys oli 1) aateliset 2) papisto
3) talonpojat 4) työväki ja palvelijat

Näin se tieto karttuu. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoitettuna paikan nimeltä Ångermanland. Ja ei kun googlettamaan. Iso lääni pohjoisen Pohjanlahden reunamilla.

https://www.google.fi/search?q=ångermanland&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr&ei=UKaXVcbLNIqqswHhmK-ACg