Johtuuko teidän yksinäisyytenne ensisijaisesti siitä, että olette niin ujoja, ihmisarkoja ja mahdollisesti myös sisäänpäinkääntyneisyydessänne mukavuudenhaluisia, ettette koskaan tunne oloanne riittävän itsevarmaksi ja mukavaksi siihen, että ottaisitte kontaktia vieraisiin ihmisiin ja tutustuisitte?
Ujolle ja sisäänpäinkääntyneelle persoonalle uusien ihmisten pariin meneminen on astumista epämukavuusalueelle. Siellä saattaa tulla jännityisoireita: kädet saattavat vapista, ääni lähteä, maha saattaa mennä sekaisin, saattaa olla kömpelö ja pudotella tavaroita, saattaa sanoa sanoja väärin ja väärässä kohtaa jne jne...
Minua kiinnostaisi tietää, kuinka suuri osa yksinäisistä on sellaisia, joiden perussyy yksinäisyyteen on ujous, ihmisarkuus ja niiden määräämät elämänolosuhteet, jotka ovat muodostuneet mukavuusloukuksi.
Itselläni tilanne on mennyt niin pitkälle, etten edes osaa enää kaivata muita ihmisiä, uusia kavereita. Olen niin syvällä mukavuusloukussa, että saatan joskus kieltäytyä jopa tapaamasta olemassaolevia (vähäisiä) kavereitani tekosyyhyn vedoten. On vain niin paljon mukavampaa ja stressittömämpää olla omissa oloissaan, ihan hissukseen :D
Silti jollain tasolla ymmärrän ja vaistoan, ettei tämä ole hyväksi. Ihminen vanhenee ja alkaa tarvita läheisten apua konkreettisesti. Tai tulee jokin kriisi, ja saattaa alkaa tarvita henkistä tukea ja seuraa. Hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmä auttaa pitkälle, muttei välttämättä voi tarjota kaikkea, mitä ihminen tarvitsee voidakseen hyvin ja pärjätäkseen ruumiillisesti, henkisesti ja sosiaalisesti.
Vai voiko näin elää loppuun asti, kunnes kuolla kupsahtaa?
Yksinäiset, oletteko ujoja ja ihmisarkoja?
25
240
Vastaukset
- eiyhtäänystävää
Olen ujo ja lisäksi mulla on diagnosoitu vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko. On myös masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä, you name it... Yritän vain päivästä toiseen jotenkin selviytyä ja saada ajan kulumaan. Yksin.
- eiminullakaan
Hei, oletko nainen vai mies? Kysyn tätä siinä merkityksessä että haluaisin tutustua jos olet nainen.
- eiyhtäänystävää
eiminullakaan kirjoitti:
Hei, oletko nainen vai mies? Kysyn tätä siinä merkityksessä että haluaisin tutustua jos olet nainen.
Olen nainen ja Helsingistä. En oikein uskalla laittaa sähköpostiani tänne kaikkien nähtäväksi... Toivottavasti käyt täällä palstalla vielä.
- hemuli.jpg
Oma yksinäisyyteni johtuu riittymättömyyden tunteesta. Joskus harvoin kun joku kutsuu mut ulos, niin oletan heti että se on säälistä eikä se ihminen oikeasti haluu olla mun kanssa. Kun olen ihmisten seurassa niin pyytelen jatkuvasti anteeksi ja sellain. Kuin minulla ei olisi oikeutta elää tässä maailmassa.
Tuttu juttu, tosin itselläni ei ole kavereita ainuttakaan eikä varmaan ole koskaan ollutkaan. Miespuolista seuraa en kaipaa kun tuntuu että he vihaavat minua lyhyyteni takia tai käyttää minua seksuaalisesti hyväksi.
Naisia taas ei kiinnosta lyhyiden miesten seura ainakaan vakavassa mielessä.- Shai
"Miespuolista seuraa en kaipaa kun tuntuu että he vihaavat minua lyhyyteni takia tai käyttää minua seksuaalisesti hyväksi."
En ymmärrä. Tarkoitatko, että miehet voivat käyttää lyhyttä miestä seksuaalisesti hyväkseen? Millä tavoin käyttää seksuaalisesti hyväkseen? Entä heteromiehet? Heteromiehet tuskin käyttäisivät toista miestä seksuaalisesti hyväkseen.. Esimerkiksi alistaa minua kun tuollaisia uhkauksia on ollut netissä. Lisäksi monet miehet ovat käyneet katsomassa seuranhakuprofiiliani silloin kun se oli minulla.
Vihapuhe minua kohtaan muiden miesten suunnalta on tullut tutuksi.
- Mies26v
"Olen ujo ja lisäksi mulla on diagnosoitu vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko. On myös masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä, you name it... Yritän vain päivästä toiseen jotenkin selviytyä ja saada ajan kulumaan. Yksin."
Täysin sama juttu.- eiyhtäänystävää
Meitä taitaa olla aika paljon yksinäisiä juurikin näiden samojen ongelmien kanssa.
- n21v
Oon luonteeltani introvertti, kirsikkana kakun päälle vielä luottamuspula, oman ikäisistäni yleensä poikkeava ajatusmaailma ja kiinnostuksen kohteet sekä huono itsetunto. Lapsuudessa vanhemmat olivat niin tiukkoja/painostavia, että en melkein koskaan tavannut kavereita koulun ulkopuolella. Peruskoulun jälkeen mulla ei ole koskaan ollut oikeita ystäviä, ja muiden kuin pinnallisten suhteiden luominen on äärimmäisen vaikeaa. Ja varmaan on sitä mukavuudenhalua, kun en enää jaksa yrittääkään niin kovasti saada ystäviä, kun en osaa vain olla ihmisten kanssa. Helpompaa olla vain itsekseen.
- 111324
Olen aina ollut syrjäänvetäytyvä persoona ja erakoitumisen kautta on tullut hankittua myös sosiaalisten tilanteiden pelko. Itsetunto aivan suossa, joten krooninen huonouden ja riittämättömyyden tunne vaivaa. Vaikka välillä yrittämisen kautta ihmissuhteet tuntuvatkin toimivan, silti se herättää minussa lähinnä pakokauhua, koska en osaa luottaa ja itsepuolustuksekseni mieleni tekee hylätä toinen ihminen ennen kuin hän väistämättä hylkää minut.
En tosin ole lakannut yrittämästä sillä mukavuusalueen olen todennut hitaaksi, tuskalliseksi ja tylsäksi kuolemaksi. - Elämänlaki
Erilaiset syyt voi johtaa yksinäisyyteen. Itse vammauduin, hyvin lievästi mutta silti. Menetin suurimman osan ystävistäni. Ei edes sukua kiinnosta. Ihmiset pelkäävät erilaisuutta ja minua kohdellaan varsin alistavasti. Eli ilmaistaan hyväntekeväisyystarkoitus, jos kutsutaan jonnekin.
- näin.on
Paljon voimia sinulle. Itse olen hyvä ihminen ja aina autan kärsivää. Toivon sinullekin pelkkää hyvää!
:D Tuo oli vitsi.. Tosi inhottavaa, että vammautumisesi johti ihmisten suhtautumisen muuttumiseen. Eihän vammaisuus määritä kokonaan sitä kuka olet. Täytyy kai vaan jotenkin ymmärtää niitä, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiasta ja tehdä parhaansa valistaakseen heitä.
- Kilttis
En mä näe että olisin ujo. En ole kovin sosiaalinen mutta se johtuu taas että ei ole kavereita. Olen erilainen rauhallinen ja hiljainen enkä ole koskaan olut näkyvästi esillä joten ei tälläsestä tykätä kun ei ole koko ajan suu auki.
- pelottaaikuisesti
Kyllä olen ihmisarka ja ujo.
Kärsin voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se estää tutustumasta minua uusiin ihmisiin. En tiedä miksi edes kommentoin, sillä pelkään kuitenkin jos joku yrittää minuun tutustua. :/- eiyhtäänystävää
Heh... No ihan sama juttu. Jollain tavalla yritän kai täältä etsiä samanhenkistä ihmistä vaikka edes sähköposteja kirjoittelemaan, mutta kuitenkin pelottaa tutustua.
- Lonelyheart76
Olen itse jo neljääkymmentä lähentelevä poikamies, jolla ei oikeastaan koskaan ole ollut ystäviä tai edes kavereita. Olen introvertti enkä koskaan ole onnistunut yrityksistä huolimatta saamaan minkäänlaista ihmissuhdetta ulkopuolisiin ihmisiin, oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteista. Olen kärsinyt jo semmoiset 25-vuotta keskivaikeaa masennusta, se todettiin noin 10-vuotta sitten, sain siihen lääkitystä ja terapiaa, muttei se loppujen lopuksi kiskonut minua tästä yksinäisyyden ja naisarkuuden suosta. Työni pystyn hoitamaan, otan siellä luultavasti ihan eri roolin kuin siviilielämässä, mutta heti työn jälkeen sulkeudun omaan kuoreeni ja pysyn omassa pienessä piirissäni, pääasiassa netin, tv:n ja valokuvauksen parissa. Jokainen päivä on yhtä tuskaa -jotkut pahempia kuin toiset- seurata kuin paksun lasiseinän takaa, kun muut ikäiseni ja nuoremmat jatkavat elämäänsä, saavat ystäviä, nauttivat heidän seurastaan, löytävät tyttö/poikaystävän ja lopulta perustavat perheen lapsineen. Itse näen elämäni rykelmänä epäonnistumisia, omasta mielestäni olen yrittänyt murtaa tätä yksinäisyyden muuriani, mutta niissä tapauksissa joissa olen uskaltanut yrittää, olen joutunut tavalla jos toisella hyväksikäytetyksi ja luottamukseni on petetty karvaasti. Tästä on vain seurannut entistä pahempi epäluottamus ulkopuolisiin, etten uusien pettymysten ja huijausten pelossa edes uskaltaisikaan enää yrittää, tiedän tämän olevan karhunpalvelus itselleni, käpertyä neljän seinän sisälle, mutta ilmeisesti olen jo mielessäni luovuttanut jo toivoni saavuttaa jotain paljon parempaa ihmissuhteiden saralla.
- 237rt
Ymmärrän tilanteesi ja koen ehkä omassa elämässäni tällä hetkellä hieman samalla tavalla vaikka taustamme ovat erilaiset.
Omalla kohdallani olen ajatellut että ainoa ulospääsytie yksinäisyyden muurin murtamiseksi on saada jotenkin rakennetuksi itseluottamusta jota kautta sosiaaliset tilanteet pikku hiljaa muuttuisivat edes hieman helpommiksi. En kuitenkaan tiedä miten se onnistuu minulla saati sitten että tietäisin miten toinen ihminen voisi onnistua siinä. Toivon kuitenkin että jokin positiivinen käänne elämässäsi, mikä se sitten olisikaan, katkaisisi tuon yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kierteen. - Lonelyheart76
En kuitenkaan halua jäädä makaamaan ja vellomaan omien sosiaalisten kontaktien puutteiden keskelle, vaan pyrin jatkamaan elämääni tällaisena kuin se parhaimmillaan on, noiden mainitsemieni harrastusten ja muutaman muunkin ulkoilun merkeissä olevan. Ulkomuodolleen ja omalle luonnolleenhan ei paljoa voi tai pysty tekemään, jotain kosmeettista kylläkin, mutta sen peilikuvan kanssa on vain opittava elämään ja niin olen pyrkinytkin. Onneksi en ole tullut samanlaiseksi ihmisraunioksi kuin tällä samalla foorumilla oleva "jään aina yksin" -oleva nimimerkki, hänen kirjoituksensa on jo todella katkeraa ja moniongelmaista tekstiä jota näyttää jatkuneen viimeiset puolitoista vuotta!!? En voi muuta kuin toivoa kaverille parempia päiviä ja yrittäisi nyt keskittyä muuhun elämässään, kuin katkeruuden ruokkimiseen, sillä tuosta se ei tule paranemaan, päinvastoin.
- normaaliako
Tutulta kuulostaa. Itsekin perun tapaamisia tekosyihin vedoten. Jaksaisin ihmisiä vähän aikaa mutta sitten alkaa väsymys painaa enkä jaksaisi teeskennellä kiinnostunutta. Pelkään että kyllästyminen näkyy minusta. Nykyään tahtosin olla vaan oman mukavuusalueen sisällä. Onneksi elämässäni on kuitenkin yksi läheinen ihminen ja se riittää minulle.
Jeb... Nykyään ei oikeen tunnu että olisi silleen kiinnostavia ihmisiä olemassa.
"Kavereita" nyt on muutama, mutta niidenkin kanssa aikaa tulee vietettyä hetken aikaa kuukaudessa.
Kaikki kontaktit tuntuvat raskailta ja vaikeilta, sietämättömiltä...- Ikuinenluuseri
Kaikki mömmöt nuppii ja viinaa. Sit näyttään keskisormee junakuskille.
- Ikuinenluuseri
Ihan täyttä paskaa ollu koko elämä tähän ikään asti. Nyt tuli 33v täyteen. Pelkään kaikkea mutta en uskalla kuolla.
- Ikuinenluuseri
Tiesin jo alle kouluikäsenä että elämä tulee olemaan täyttä saatanan kärsimystä aina.
- jokotaiei1
Yksin olen, se on oma valinta. Olen tuhannesti törmännyt epäsopiviin kumppaneihin. Sitä paitsi niin kauan kuin olen työelämässä, vielä muutamia vuosia, on ihan mahtavaa tulla kotiin eikä siellä ole kukaan ole valittamassa tai sotkemassa paikkoja. Voin käyttää vapaa-ajan mihin haluan. Ihana lähteä lenkille, tai metsään samoilemaan, kokoamaan ajatuksiaan. Kuuntelen ja katselen musiikkia, teen käsitöitä tai voin olla tekemättä mitään. Käyn kynsihuollossa, kampaajalla, shoppailemassa, kukaan ei urputaa, että kaikkeen rahasi laitat. Voin lähteä johonkin jos siltä tuntuu.
Kumppani tarjokkaita olisi, mutta en viitsi haistella kenenkään pahan hajuista hengitystä tai katsella kun hän kaivaa nenäänsä tms.
Ymmärrän, että voi olla jossan vaiheessa tosi yksinäinen, varsinkin kun ikäännyn ja ehkä tarvitsen apua, yritän viimeiseen asti tulla toimeen omin avuin. Sitä on turha murehtia vielä.
Saatan tulla toisiin aatoksiin, kun jään pois työelämästä. Onhan sitten suunnitelma B, lapsen lapsen lapset, ne on vielä pitkään pieniä. Voin yllärinä antaa vanhemmille vapaata lapsen hoidosta yms. Tosin en ole mikään erakko, jos kuntoa on voin reissailla, käydä tanssimassa, lähteä autolla johonkin ilman erityistä määränpäätä.
Mahdollisuuksia riittää tehdä mitä haluaa, eikä sekään ole pois suljettu, että jos on hyvä kuntoinen, niin voi tehdä työkeikkaa itselleen sopivasti.
Yksin olemisessa on paljon hyvää, varmaan parisuhteessakin on hyvät puolensa, mutta sopivan kumppanin löytö on haastavaa, varsinkin kun siihen ei työtä tekevänä ole kauheasti aikaa.
Jokainen tekee siten miten hyvältä tuntuu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vakava rikosepäily Seinäjoella
Ilkka ei taaskaan tiedä mitään mutta hesalaiset kertoo: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010959325.html412441Mitä on woketus?
Täälläkin hoetaan usein sanaa "woketus". Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Ilmeisesti sen käyttäjät ymmärtävät sen k3891974Oletko jo luovuttanut?
Joko olet luovuttanut kaivatun suhteen ja hyväksynyt, että mitään ei tule?1381654Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä - Hoivakotiin ei pääse, vaan joutuu selviytymään yksin
Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä… Hoivakoteihin sijoittamista vältellään, koska hoito on kallista ja hyvinvoin1141469Olet saanut kyllä tunnisteita
Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens141371Hirvenmaitojuusto
Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,01062Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen
Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat211003- 65878
Kerro mulle miksi juuri me
Kohdattiin? Tässä elämässä. Vaikka ollaan edelleen tutut tuntemattomat. Se on omituinen tunne.63865Mies pakko olla rehellinen
Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau11847