Turun yliopiston professorikin sen todistaa:
http://yle.fi/uutiset/suomi_on_kekseliaan_sanasepon_unelmakieli__ruotsia_puhuva_nyrpistelee_uusille_ilmaisuille/8157970
http://yle.fi/uutiset/suomi_on_kekseliaan_sanasepon_unelmakieli__ruotsia_puhuva_nyrpistelee_uusille_ilmaisuille/8157970
Vastaukset 16
Vanhimmat
Täysin kaksikielinen edesmennyt runoilija Tommy Taberman sanoi, että kirjoittaa suomeksi, koska se on ruotsia paljon ilmaisuvoimaisempi kieli.
--> Suomen kielen historia sivistyskielenä on varsin lyhyt <--, mikä voi selittää osaltaan sitä, että uusien sanojen muodostaminen katsotaan jokamiehen oikeudeksi.
Skillnaden är att svenskan och de germanska språken har en betydligt längre historia, och därav behöver man inte hitta på ord särskilt ofta.
Niin tai olisiko sitten jäykempi muuttumaan.
Ruotsalaisilla on 160 000 sanaa suomalaisilla 210 000 ja jos
murteet otetaan huomioon 8 miljoonaa.
Mitähän suomalaiset puhuivat ennen kirjoitettua historiaa,
ehkä heilläkin joku kieli oli.
Just nu håller man på och dokumenterar svenska språket i form av Svenska Akademiens Ordbok. Det här är ett arbete som pågått mycket länge och fortgår ännu, i nuläget har man kommit till bokstaven "T" som nu är färdig.
Totalt har man dokumenterat 470 000 ord så långt. Alltså FYRAHUNDRASJUTTIOTUSEN ord.
"Totalt behandlar SAOB över 470 000 ord. Av dessa är ca 54 000 huvudord och 360 000 sammansättningar."
http://g3.spraakdata.gu.se/saob/skillnad.shtml
---
Finns det motsvarande projekt på finskt håll, som skulle kunna ge en fingervisning?
Tuo pitää täysin paikkansa kun vertaa noita kahta kieltä.
Suomen kieli on niin paljon moni-ilmeisempi ja erilaisten tunteiden ilmaisemiselle antaa paljon enemmän vivahteita.
Usein suomenruotsalainen ottaakin avuksi suomenkielisen sanan,
joka paljon paremmin kuvaa hänen haluamaansa asiaa.
Enkä tällä nyt ota kantaa kielen tarpeellisuuteen mutta olen usein
kiinnittänyt tähän asiaan huomiota.
Kaksikieliset ja useita kieliä osaavat pystyvät noukkimaan rusinat pullasta ja käyttämään parhaita ilmaisuja eri kielistä. Se on kielten rikkautta ja kaikkein hauskinta on kun vastapuolikin ne hallitsee jolloin voi revitellä täysillä. Itse pidän kielistä ja sanoilla ja ilmaisuilla leikkimisestä. Kaikkea kun ei voi kääntää.
Suomen kielen ominaispiirre on, että erilaisilla liitteillä ja päätteillä voi muodostaa uusia sanoja tai antaa sanoille erilaisia vivahteita. Ulkomaalaisen tuttavani mielestä tämä tekee kielestä tehokkaan ja selkeän.
Päivä - päivittää - päivystää - päivätä ... ; google -googlata
laulaa - laulella - laulattaa ...
Muka yksinkertaista ja helppoa kääntää.
Ulkomaan pelleillä on aina noita omituisia käsityksiä. Selvästi näkee, ettei tyypin ole tarvinnut korjata yhdys sanavirheitä kovin usein.
Kaisa Häkkinen ja Yle muistavat mainita siihen sävyyn, että "suomi on uusi sivistyskielenä" mutta eivät mainitse että ruotsi on saksan murre, joka on aivan yhtä uusi "sivistyskielenä".
Suomenruotsi on vuodelta 1918, jolloin se ensimmäisen kerran standardisoitiin.
Sitä ennen suomessa puhuttu ruotsi muodostui erilaisista murteista, finlandismeista ja suomen kielen vaikutuksesta.
Asiaa selvitellään Wikipediassa ruotsiksi. Ohessaon lyhennelmä artikkelista:
"Begreppet högsvenska kom under 1900-talet att användas huvudsakligen om en finlandssvenska som är fri från finlandismer, i synnerhet fennicismer. Det står i motsats till finlandssvenska dialektala drag — en svenska som "höjer sig" över lokalt präglade språkdrag.[1] Denna betydelse skulle med modern språkvetenskaplig terminologi kunna kallas finlandssvenskt standardspråk, men ordet lever kvar genom sin särskilda relevans för finlandssvenskans språkhistoria.(…)
Finlandssvensk högsvenska normerades i praktiken i och med en bok av Hugo Bergroth kallad just Högsvenska (1918). Möjligen influerade av kraftigt normerande stämningar från finska språkvårdares sida, blev de svenska modersmålslärarna i Finland mycket noga med att i Bergroths anda utrota både fennicismer och dialektala finlandismer. Den svenska som Bergroth beskrev är dock en historisk språknorm som inte längre är aktuell. Kanske fick den sitt tydligaste uttryck i scenspråket på Svenska Teatern i Helsingfors, som länge ansågs behöva ge den talade högsvenskan en norm. Eftersom teatern ligger vid Skillnaden och språket inte liknade något annat talat språk kallades det "skillnadska". Idag har den normerande funktionen övertagits av etermedia. (…)
Begreppet högsvenska har blivit känslomässigt laddat, särskilt utanför Helsingfors, och många tar avstånd från både begreppet och fenomenet. Artikulerade kritiker kan karakterisera försöken att normera de finlandssvenska elevernas uttal och ordförråd som uttryck för storstadscentrering eller överklassfördomar.
Numera hyllas inte högsvenska som ett ideal att eftersträva i alla språksituationer."
Märk väl, det där gäller blott talad svenska och inte skriven svenska för här i ligger en viktig diskrepans. För när det gäller skriven svenska, så följer finlandssvenskan den rikssvenska normen - så har det alltid varit och så lär det förbli.
Oikeinkirjoitus kehittyy vuosisatojen kuluessa. Ohessa on kaksi tekstiä 1500-luvulta, ruotsia ja suomea.
1. Fridz fördragh emellan Swerige och Rydzlandh
oprättat then 18. Maij åhr 1595 widh Narfwe Åå opå then Iwangorodz side wid Teusina.
2. Michael Agricola (1543):
Oppe nyt wanha / ia noori /
joilla ombi Sydhen toori .
Jumalan keskyt / ia mielen /
iotca taidhat Somen kielen
Kirjoitussasu on kummassakin outo ja kieli vanhentunutta mutta ymmärrettävää. Agricolan suomennus Uudesta testamentista ilmestyi 1548. Ruotsinnos oli ilmestynyt 1526.
Suomen kieli on kehittyvä kieli,jossa näkyy maailman muuttuminen.
Vaikka joskus täällä väitetään,että ruotsalaiset ovat antaneet meille
kielen ja toki Agricola ensimmäisenä saattoi sen kirjalliseen muotoon,
mutta kuinka se olisi tapahtunut,ellei hän olisi osannut suomen kieltä.
Niistä ajoista kieli on kehittynyt huomattavasti.
Ei tarvitse kuin tehdä sanaristikkoja niin huomaa kuinka monimerkityksinen suomen kieli on.
Siispä kiitos ilmaisuvoimaisesta suomen kielestä.
Beroende på hur man räknar så har svenskans ursprung i "urnordiskan" och "fornnordiskan" funnits i sedan år 150 e.Kr. Det vill säga i över 1850 år. Då finns de första säkra tecknen på ett skriftspråk i form av runsten.
https://sv.wikipedia.org/wiki/Urnordiska
Finska språket fick sin skriftliga form ungefär 1300 år senare genom Agricola, så på sätt är det nog mycket yngre.
Ja sille tasolleen taisi jäädäkin tuo ruoisin kieli ainakin muumiruotsi.
Suomi sensijaan kehittyy koko ajan maailman muuttumisen myötä.
Ilmankos haluatte pysyä noissa 1800-luvun alun poteroissa,ettekä
huomaa,että maailma ympärillä on aivan eri,ei noita finnejäkään enää
voi komentaa kuin ennen.
Hölynpölyä. Ei kielen keskeisiä piirteitä mikään kirjakieli välttämättä määritä. Myös murteet muodostavat jatkumoja. Suomen kieli on säilynyt kieliopillisesti ja äänteellisesti lähes muuttumattomana viimeiset 2000 vuotta (lukuunottamatta lähinnä diftongeja ie uo yö mitkä ovat syntyneet noin 500 jkr. mikä on karjalais-suomalaista murrejatkumoa), minkä voi huomata myös esimerkiksi muinaisgermaanisista lainasanoista kuten "kuningas".
https://en.wiktionary.org/wiki/Category:Proto-Finnic_lemmas
Islanti pohjoisgermaanisista kielistä vanhakantaisimpana käyttää suomen tavoin muotoa "rithari"/"ritari". Ruotsalaiset sanovat nykyään "riddare". Suomen kielessä islannin ja esimerkiksi unkarin tavoin myös painotus on vanhakantaisesti aina ensimmäisellä tavulla. Riikinruotsi on rasittavaa teennäistä intonoitua kiekumista.