Eräs tuttava pariskunta kävi tässä vierailulla lastensa kanssa ja esille tuli mielenkiintoinen asia. Perheessä isä on ateisti ja äiti sanotaanko korkeintaan tapauskovainen, käytännössä agnostikko tai ateisti. Lapset ovat kuitenkin kasvatettu kristinuskoisiksi.
Syyksi vanhemmat kertoivat, että lasten tultua tarpeeksi vanhoiksi tajutakseen pikkuhiljaa mitä kuolema merkitsee, olivat he alkaneet asiasta kysellä. Vanhemmat olivat olleet puun ja kuoren välissä, toisaalta tuntui mahdottomalta kertoa pienelle lapselle etteivät he tienneet mitä kuoleman jälkeen on, jos mitään. Ja toisaalta ajatus uskonnon syöttämisestä hätävalheena ei tuntunut hyvältä.
Lopulta he kuitenkin päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Päätöstään he perustelivat joulupukilla. Monet lapset uskovat joulupukkiin. Joulupukkin on joitan joka tuo iloa jouluun ja satua ja elämyksiä lapsille. Kun lapset kasvavat, he yleensä huomaavat koko joulupukki idean mahdottomuuden, ja kun pukki itsessään epäilyttävästi muistuttavan naapurin setää, karisee usko joulupukkiin ennemmin tai myöhemmin.
Hieman saman periaatteen he toivoivat soveltuvan myös uskontoon. Lapset saisivat usko turvalliseen jumalhahmoon, kunnes ovat tarpeeksi vanhoja käsittelemään kuolemaa ja muita elämän väistämättömyyksiä ilman tarvetta lohduttavalle sadulle.
Mitä mieltä te olette tästä ratkaisusta?
Jumala, joulupukki ja lastenkasvatus
13
1014
Vastaukset
- Jari__
Kappas, huomasin että nimimerkki "tuttumies" oli tuolla alempana jo käsitellytkin hieman tätä sivuavaa aihetta.
- agnostikko2
Huono idea mielestäni siinä mielessä että kaikki eivät pysty kyseenalaistamaan asiaa joka on heille jo pienenä opetettu.Mieluummin niin päin että kasvatettaisiin ilman uskontoa ja sitten isonpana saisi liittyä uskoon jos haluaisi,olisi ainakin oma päätös uskosta silloin..
En usko että lapselle tulee mitään traumoja siitä että hänelle kerrotaan kuolemasta, en minä ainakaan saanut.Minulle sanottiin lapsena että kuolen joskus mutta kuolemaan on niin pitkä aika että sitten kun se hetki tulee niin siihen on valmis.se rauhoitti mielen.Voisi tietysti keksiä jonkun sadun mutta ei jumala satua.siitä ei välttämättä enää pääse irti. - Jari__
agnostikko2 kirjoitti:
Huono idea mielestäni siinä mielessä että kaikki eivät pysty kyseenalaistamaan asiaa joka on heille jo pienenä opetettu.Mieluummin niin päin että kasvatettaisiin ilman uskontoa ja sitten isonpana saisi liittyä uskoon jos haluaisi,olisi ainakin oma päätös uskosta silloin..
En usko että lapselle tulee mitään traumoja siitä että hänelle kerrotaan kuolemasta, en minä ainakaan saanut.Minulle sanottiin lapsena että kuolen joskus mutta kuolemaan on niin pitkä aika että sitten kun se hetki tulee niin siihen on valmis.se rauhoitti mielen.Voisi tietysti keksiä jonkun sadun mutta ei jumala satua.siitä ei välttämättä enää pääse irti.Itse asiassa, lapsille ongelmia ei yleensä tuota heidän oma kuolevaisuutensa, paljon suurempi huolenaihe voi olla esimerkiksi vanhemmat. Se kuinka lapsi asiaan suhtautuu riippuu tietysti hyvin pitkälti lapsesta itsestään.
Uskontoihinhan lapsi törmää joka tapauksessa jossain vaiheessa elämäänsä ja hänen on siitä omat mielipiteensä muodostettava. Henkilökohtaisesti en usko että kovinkaan monesta tuntemastani ateistista olisi tullut uskovaa vaikka heidän kasvatuksensa sellainen olisikin ollut, varsinkaan jos asiasta myöhemmällä iällä vanhempien kanssa keskustellaan. Itse olen esimerkiksi uskonnollisen kasvatuksen saanut, ja tästä huolimatta suhteellisen aikaisin ateistiksi päätynyt, ja on niitä suurempiakin vahinkoja sattunut kuin uskoon tulo. Ateistit tuskin kasvattavat lapsestaan kovin fundamentalistista uskovaa. Johan se minun avaukseni oli "valumassa" taustalle, että ihan hyvä vaan, että asiaa käsitellään eri kanteilta.
Mielestäni ihan terveellisesti epäfundamentalistisia ateisteja nuo tuttusi.agnostikko2 kirjoitti:
Huono idea mielestäni siinä mielessä että kaikki eivät pysty kyseenalaistamaan asiaa joka on heille jo pienenä opetettu.Mieluummin niin päin että kasvatettaisiin ilman uskontoa ja sitten isonpana saisi liittyä uskoon jos haluaisi,olisi ainakin oma päätös uskosta silloin..
En usko että lapselle tulee mitään traumoja siitä että hänelle kerrotaan kuolemasta, en minä ainakaan saanut.Minulle sanottiin lapsena että kuolen joskus mutta kuolemaan on niin pitkä aika että sitten kun se hetki tulee niin siihen on valmis.se rauhoitti mielen.Voisi tietysti keksiä jonkun sadun mutta ei jumala satua.siitä ei välttämättä enää pääse irti.Suurimmat riskit liittyvät loppujen lopuksi liian varhaiseen uskonnon opetukseen, joka sisältää dramaattisia asioita, kuten kuolema.
On vaikea saada lapsen päästä pois käsitys, että kuoleman jälkeen joutuu a)kiirastuleen b)helvettiin c)taivaaseen.
Kuolemanpelko liittyy myös siihen, että pohtii liikaa kuolemanjälkeistä aikaa. "Mitä jos mua ei ennää oo..mitä jos mää kuolen.."
- ratkaisuni
Joo, mielenkiintoinen kysymys. Itse kyllä olen sitä mieltä, että lapselle voi aivan hyvin selittää mistä kuolemasta on kysymys. Kuolema korjaa pois muiden keskuudesta. Kun toki lohdutuksellekin on tarvetta, voidaan todeta esim. että jäähän kuolleesta ihmisestä tai vaikka lemmikkieläimestä muisto jäljelle. Niitä muistoja voi sitten pyöritellä mielessään ikävän yllättäessä.
Samoin jos on omia kokemuksia jonkun läheisen poismenosta, voi mielestäni aivan hyvin opettaa lapsilleen sitä, miten itse on käsitellyt asiaa mielessään ja päässyt siitä yli. Voihan sitä myös sanoa, että kuolleella on nyt hyvä olla, ei tunne kipua yms. vaikka ei tarvitsisi Jumalasta tai taivaasta puhuakaan.
Omasta mielestäni tällainen totuudenmukainen suhtautuminen antaa lapsellekin paremmat eväät käsitellä asiaa. En myöskään näkisi tällaisessa suhtautumisessa paljoakaan eroa "uskonnolliseen versioon asiasta", muuta kuin että yliluonnollinen on karsittu selityksistä pois. Itse toivon, että omat vanhempanikin olisivat sen osanneet tehdä... - J-E R
Meillä on kuusi vuotias tyttö ja hänen ollessa 4 vuotias kuoli häneltä isopappa ja pappa!Asiat kerrottiin niin kuin ne todellisuudessa on(eli ei sotkettu uskontoa kuolemiin)!
Kyllähän tyttö piti suruaikansa ja itkut väänsi,mutta lapsi ymmärtää monta asiaaa paljon paremmin kuin me aikuiset luullaan ja ainakin meidän tyttö käsitteli ja kyseli asian hienosti itselleen selväksi! - Lapsenvahti..
Kerran yksi lapsista totesi: Jumala ja joulupukki ovat sama asia, mutta vain toisinpäin: Kaikki sanovat, että jumala on olemassa -mutta sitä ei vaan näy. Vastaavasti sanotaan ettei joulupukkia ole olemassa, mutta miksi sitten on olemassa joulupukin maa, missä pukki ilmiselvästi tepsuttelee? Niinpä niin..
- squirrel
Tosin itse aion jauhaa kersoilleni soopaa muun muassa jolupukista,jouluuuhesta ja joulukileistä.
Mutta kyllä se kersa tajuaa jossain vaiheessa kuolevansa kumminkin. Miksi sysätä valheella pahaa oloa myöhemmäksi? Huoliaan alkoholilla myöhemmäksi siirtävää kutsutaan alkoholiongelmaiseksi. Ehkä lapsiaan huijaava ja näiden pahaa oloa tulevaisuudessa tätä kautta lisäävää(menetyksen pettymys yhdistettynä huijattuna olemisen tunteeseen:Jokainen on taatusti törmännyt samaan joulupukin kanssa.) voidaan sanoa uskonto-ongelmaiseksi.
Ainuana erotuksena,että rappioalkoholisti ei turmele lapsiensa vaan omaa maksaansa.. - Nimetön
No meillä on kerrottu lapselle että kaikki kuolevat joskus, myös me ja lapsi, suunnilleen samalla äänensävyllä kuin kertoisi että perunat on tapana kylvää loppukeväästä. En ole huomannut mitään kuolemanpelkoa. Tilanne on toki sikäli helppo, että molemmat vanhemmat ovat aktiivisia vapaa-ajattelijoita eikä tarvitse miettiä miten toinen on asiaa selittänyt.
Minä luulen, että uskonnot lohduttavat pelkoa, jonka ovat itse luoneet.
Mutta kiisto: ketään lapsen läheisiä ei ole kuollut sinä aikana kun lapsi on voinut tajuta kuoleman. Lapsi on nyt esikouluikäinen, ja on tietysti mahdollista ettei ketään kuolekaan ennenkuin lapsesta on tullut nuori.- Welhokas
Kokemukseni mukaan lapsi oppii asenteita sen mukaan miten vanhemmat (tai muut läheiset ) asioihin suhtautuvat esim.kun niistä kerrotaan.
Jos lapsille kerrotaan kuolemasta ja tahallisesti tai tahattomasti paljastuu kertojan äänensävystä tai eleistä tms. omat pelot, lapsi poimii myös pelot. - äiti
Welhokas kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lapsi oppii asenteita sen mukaan miten vanhemmat (tai muut läheiset ) asioihin suhtautuvat esim.kun niistä kerrotaan.
Jos lapsille kerrotaan kuolemasta ja tahallisesti tai tahattomasti paljastuu kertojan äänensävystä tai eleistä tms. omat pelot, lapsi poimii myös pelot.Omat aikuisten sisäiset pelot vaikuttavat lapsiin. Itse kerron syntymästä, kuolemasta, sairastumisesta, loukkaantumisesta, vammautumisesta, surusta, ikävästä, itkusta, ilosta, naurusta, onnesta jne....ihan samalla tavalla kuin työn tekemisestä, koulun käymisestä, ruuan laittamisesta tms. Elämään kuuluvista asioista.
Lapseni suhtautuvat rauhallisesti, koska ymmärtävät että niitä ei voi välttää ja ne ovat jokaisen kohdalla joskus.
Turhaa on pelätä, vaan suhtautua asioihin oikein.
Ei pidä sulkea tunteita syrjään vaan tuntea ne.
- agnostikko_
Ainakin jonkun asiantuntijan mukaan usko joulupukkiin on lapselle hyväksi omantunnon, moraalin ja empatiakyvyn kehittymisen helpottamiseksi. Lapselle annetaan lapselle sopiva syy olla muut huomioonottava ja "kiltti".
Samaa voisi kuvitella jumalankin osalta. Jumalahan on ajanut aivan saman asian aikuisille minkä joulupukki lapsille; siten saadaan ihmiset tekemään "oikein" ja noudattamaan kuria.
En osaa sanoa kumpi on parempi tapa. Jumalan kohdalla asia on hieman erilainen kuin joulupukin kohdalla, koska kukaan ei oikeasti tiedä onko jumalaa olemassa, on vain erilaisia uskomuksia. Toisaalta joulupukkikin on olemassa vaikka ei ihan sellaisena kuin sitä lapsille syötetään. Joulupukki on olemassa koska ihmiset itse tekevät siitä todellisen.
Jumaluuteen pohjautuvat kokemuksetkin ovat todellisia on jumalaa sitten olemassa tai ei. Jostain se tunnelma vaikkapa joulukirkkoon syntyy. Lapselle on kuitenkin ikävä syöttää juttua taivaasta kun ei kuitenkaan kukaan tiedä pääseekö sinne vaikka kuinka uskoisi ja olisi hyvä. Tavallaan se tuo turvaa lapselle, tuohan se aikuisellekin mutta... Jokaisen on vain henkilökohtaisesti päätettävä mitä lapselleen opettaa.
Itse olen agnostikko enkä tosiaan tiedä mitä lapselle sanoisin kun hänen joku läheisensä kuolee. "En tiedä" on kaikessa totuudessaan varmaan kaikkein huonoin vaihtoehto. Kaipa sitä kannattaisi mieluummin heittää jotain taivaasta tai sitten siitä että läheinen elää nyt muistoissamme.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu2752470Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3001334- 1081231
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n831221Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n581175Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi811116- 44992
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi67917Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa22870- 33787