Auttaako nuoremmat, lapsenne tai muut teitä selviy

Mmaija

tymään nyt ikäihmisinä? Minä olen kohta 80 ja alan tarviat enenmmän ja enemmän lasteni apuja.
Miten sanotte ja toimitte heidän auttamisensa jälkeen heitä kohtaan?
Isot kiitokset mielipiteistänne! Ja miten olisi kohtuullista ja asiallista toimia?
T. Maija

59

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hesekaar

      En tarvitse vielä apua muussa kuin tietokoneen toiminnoissa. Olen sanonut lapsilleni, että eläisivät omaa elämäänsä ensisijassa. Meillä on hyvät välit ja ehdotan avointa keskustelua läheisten kanssa. Itse olen valmis siirtymään pois nykyisestä kodistani ellen enää selviä. Kun en saa ajokorttia, siirryn tarvittaessa taksin käyttöön. Otan mallia yli 90-vuotiaaksi eläneestä entisestä naapuristani. Hän ei olettanut, että lähiomaiset kuskaisivat, siivoaisivat yms. Hänellä ei ollut suuri eläke, mutta käytti yksityistä siivoojaa. Lopuksi hän siirtyi tavalliisesta vuokra-asunnosta palvelutalon lähelle.

      • sini-sirkku

        En osaa odottaa lasten auttavan toistaiseksi, tosin muuttohommissa vanhin tyttäreni tuli omasta halustaan selvittämään vaatekarsintaani.
        Taidan olla tottunut itse selviämään, käyttäen kyllä ulkopuolista osaamista siihen jota en pysty itse hoitamaan. Pienemmän kodin siivoaminenkin hoituu nyt omin voimin, joten näillä näkyminen en ole mitään vailla.

        En osaa huolehtia kovin tulevaisuudesta, tiedän lasteni välittävän selviämisestäni, palautetta olenkin saanut omatoimisuudestani.
        Päivä kerrallaan tässä mennään!


      • Mmaija

        Mutta mites kun ja jos lapset auttaa nurmikon leikkauksessa, lumitöissä, lääkkeiden ostossa (siis hakee apteekista, ei maksa) ja dosettiin laitot, kaikki paperiasiat", kauppakäynnit sinun kanssa tai ilman, virkistymään minne milloinkin(se vaatimatonta ja tavallista, mutta silti; ei ulkomaille)? Miten kiität? Vai moititko vaan, että huonosti tehty, et kiitä ikinä?
        Minä en moiti ja kiitän, kun tarvitsen apua.


      • outokysymys
        Mmaija kirjoitti:

        Mutta mites kun ja jos lapset auttaa nurmikon leikkauksessa, lumitöissä, lääkkeiden ostossa (siis hakee apteekista, ei maksa) ja dosettiin laitot, kaikki paperiasiat", kauppakäynnit sinun kanssa tai ilman, virkistymään minne milloinkin(se vaatimatonta ja tavallista, mutta silti; ei ulkomaille)? Miten kiität? Vai moititko vaan, että huonosti tehty, et kiitä ikinä?
        Minä en moiti ja kiitän, kun tarvitsen apua.

        On tuossakin kysymys, miten kiität vai moititko. Ei kukaan täysjärkinen moiti kun saa apua tarvitessaan. Luuletko olevasi hyvinkin jalo, kun et moiti saadessasi apua.


      • Ttimon
        outokysymys kirjoitti:

        On tuossakin kysymys, miten kiität vai moititko. Ei kukaan täysjärkinen moiti kun saa apua tarvitessaan. Luuletko olevasi hyvinkin jalo, kun et moiti saadessasi apua.

        äläs sano-kyllä moittijoitakin riittää. Ja silloin kun suunnittelivat että lasten pitää hoitaa vanhuksiaan, niin ei ne herrat tajunneet et pahasuisiakin vanhuksia on olemassa, ja sit lasten pitää näitä hoitaa ja avustaa arjessa. ja haukut saa päälle. Etkö todella, aikuinen elämää nähnyt tiennyt että monenlaista on. Olen vähän nähnyt jo elämää enemmän.

        elämä on-----


      • Itse.82.vuotias
        Mmaija kirjoitti:

        Mutta mites kun ja jos lapset auttaa nurmikon leikkauksessa, lumitöissä, lääkkeiden ostossa (siis hakee apteekista, ei maksa) ja dosettiin laitot, kaikki paperiasiat", kauppakäynnit sinun kanssa tai ilman, virkistymään minne milloinkin(se vaatimatonta ja tavallista, mutta silti; ei ulkomaille)? Miten kiität? Vai moititko vaan, että huonosti tehty, et kiitä ikinä?
        Minä en moiti ja kiitän, kun tarvitsen apua.

        Jos asutte lähekkäin, eikö auttaminen on luontevaa?
        Toisaalta voisin hiukan ihmetellä, miksi tunnet itsesi niin avuttomaksi, ettet selviä "paperiasioista". Koska sinulla on kuitenkin netti käytössäsi, voit hoitaa mm. pankkiasiasi omalla koneellasi helposti. Suurimman osan säännöllisistä maksuista voi maksaa suoraan pankkitililtä. Pysyväthän sitten järjestyksessä ja ovat aina ajallaan, vaikka joutuisit esim. sairaalaan.
        Siivousapua voi rahalla hankkia. Ammatti-ihmiset siivoavat hetkessä asuntosi ja se pysyy siistinä kun kaikki lattiat luututaan kerralla ja matot tuuletetaan. Jos asut yksin, kerran kuussa riittää sellainen apu, väliaikoina voit ehkä itse silmäillä pölypallojen perään.
        Apteekki voi täyttää dosetin pientä korvausta vastaan. Mieluummin sitä ostaa palvelun, niin ei ole kenelläkään sanomista.
        Et mainitse, oletko liikuntarajoitteinen tai huononäköinen. Se tietysti vaikeuttaa yksin elämistä. Kysyisin terveyskeskuskäynnillä, millaista apua voisi saada sinun tilanteessasi.
        Itsenäisyys on jo oman mielenterveydenkin kannalta hyvä säilyttää. Jos kaiken aikaa on sukulaisten apujen varassa, joutuu kuin holhotiksi vähitellen.


      • tsällg
        Itse.82.vuotias kirjoitti:

        Jos asutte lähekkäin, eikö auttaminen on luontevaa?
        Toisaalta voisin hiukan ihmetellä, miksi tunnet itsesi niin avuttomaksi, ettet selviä "paperiasioista". Koska sinulla on kuitenkin netti käytössäsi, voit hoitaa mm. pankkiasiasi omalla koneellasi helposti. Suurimman osan säännöllisistä maksuista voi maksaa suoraan pankkitililtä. Pysyväthän sitten järjestyksessä ja ovat aina ajallaan, vaikka joutuisit esim. sairaalaan.
        Siivousapua voi rahalla hankkia. Ammatti-ihmiset siivoavat hetkessä asuntosi ja se pysyy siistinä kun kaikki lattiat luututaan kerralla ja matot tuuletetaan. Jos asut yksin, kerran kuussa riittää sellainen apu, väliaikoina voit ehkä itse silmäillä pölypallojen perään.
        Apteekki voi täyttää dosetin pientä korvausta vastaan. Mieluummin sitä ostaa palvelun, niin ei ole kenelläkään sanomista.
        Et mainitse, oletko liikuntarajoitteinen tai huononäköinen. Se tietysti vaikeuttaa yksin elämistä. Kysyisin terveyskeskuskäynnillä, millaista apua voisi saada sinun tilanteessasi.
        Itsenäisyys on jo oman mielenterveydenkin kannalta hyvä säilyttää. Jos kaiken aikaa on sukulaisten apujen varassa, joutuu kuin holhotiksi vähitellen.

        mutt jos ikäihminen on niin avuton ettei pärjää omin avuin mutta haluaa asua omassa asunnossaan ja tarvii ne avut mutta ei ota maksullisia.


      • Siihenkin.tottuu
        tsällg kirjoitti:

        mutt jos ikäihminen on niin avuton ettei pärjää omin avuin mutta haluaa asua omassa asunnossaan ja tarvii ne avut mutta ei ota maksullisia.

        Jos on avuton, eikä pärjää, on hänen muutettava hoivakotiin, ei auta mikään.
        Jälkipolvilla on oma elämänsä, työnsä, perheensä ja velvoitteensa, he eivät voi ruveta vastaamaan ikäihmisen selviytymiskamppailusta. On vain uskottava, ettei pärjää ja siirryttävä asumismuotoon, jossa ei ole yksin.


      • Tarvitsetko.apua
        Mmaija kirjoitti:

        Mutta mites kun ja jos lapset auttaa nurmikon leikkauksessa, lumitöissä, lääkkeiden ostossa (siis hakee apteekista, ei maksa) ja dosettiin laitot, kaikki paperiasiat", kauppakäynnit sinun kanssa tai ilman, virkistymään minne milloinkin(se vaatimatonta ja tavallista, mutta silti; ei ulkomaille)? Miten kiität? Vai moititko vaan, että huonosti tehty, et kiitä ikinä?
        Minä en moiti ja kiitän, kun tarvitsen apua.

        Avun antaminen on tarkkaa. Jos tekee toiselle palveluksen, työn teossa ei saa fuskata.
        Avun vastaanottajan on vaikea olla kiitollinen, jos hänen on pakko ruveta korjaamaan työn jälkiä apulaisen lähdettyä. Esim. huonokuntoisen naapurin lapsenlapsi käy ajamassa hänen nurmikkonsa. Mummo antaa taskurahaa ja ruokkii apulaisen ja tuskailee sitten jälkikäteen pensaiden ja kukkapenkkien reunoja, joissa heinät rehottavat pitkinä tupsuina. Siellä hän sitten puutarhasaksilla napsuttelee pois pahimpia.
        Aika noloa. Ymmärrän aloittajan mietteet. Vaikea on olla kiitollinen huonosti tehdystä työstä.


      • Makriina.ek
        tsällg kirjoitti:

        mutt jos ikäihminen on niin avuton ettei pärjää omin avuin mutta haluaa asua omassa asunnossaan ja tarvii ne avut mutta ei ota maksullisia.

        Aika itsekästä, jos alkaa vaatia apua, vaikka sen voisi rahallakin hankkia.
        Ei se pitkän päälle pidä välejä hyvänä, vaan auttajat tekevät työnsä vain velvollisuudesta ja harmia pidätellen.
        Ei ikä oikeuta esittämään liiallisia vaatimuksia jälkipolville.


    • Mikäli lapseni auttaisivat minua, niin maksaisin sen kunnallisen korvauksen, jonka joutuisin muutoinkin maksamaan, tietenkin kiitosten kera lapsilleni.

      Harmi, että en voi orientoitua kuvittelemaan siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, koska nyt olen voimissani (joskus), että käyn lastani auttamassa.

      Tietenkin riippuu siitä, mistä täytyy selviytyä? Jos on sairaus, joka vaatii lääkärin hoitoa, niin ei siinä lapset voi auttaa.

      Koti avustamiseen on saatavissa rahalla palvelua, joten miksi minä rasittaisin siitä lapsiani?

    • nuppineula

      Kiitos on aina paikallaan pienistäkin avustamisista!
      Yleensä suomalaisia ei ole lapsena opetettu kiittämään, ja" vanha koira ei opi istumaan"!
      Hyvä mieli kiitoksesta tulee molemmille.

      • kloopas

        Vanha koirapa oppii nussimaan!


    • avuton-

      alotukseen,
      eivät auta, enkä tiedä kuinka esittäisin heille avun tarpeeni,
      luulempa, että suoraan sossun puoleen on käänyytävä neuvojen ja avun saamiseksi,
      se on sitten senajan murhe,

    • Sukupolvien.ketju

      Vanha hokema on, että yksi äiti pystyy hoitamaan 10 lasta, mutta 10 lasta eivät pysty hoitamaan yhtä äitiä.
      Olen aina ihmetellyt, miksei tämä kymmenlapsisen perheen äiti hoida omaa äitiään myös siinä sivussa? Missä hän on?

      • ainaainaaina

        Kyllä minä hoitaisin tyytyväisen äidin, mutta en valittajaa. Parhaani teen ja ei hyvä koskaan.


      • jaanann
        ainaainaaina kirjoitti:

        Kyllä minä hoitaisin tyytyväisen äidin, mutta en valittajaa. Parhaani teen ja ei hyvä koskaan.

        On erilaisia vanhuksia.
        Ei ole vain vanhuksia ja kaikki helppoja samanlaisia kuin päättäjät luulevat.


      • kyllä-tämä-tästä-

        sukupolvien.ketju

        Itse hoidin omaa äitiäni, olisin vieny häntä lääkäriin ja ollu jopa lääkärissä toisen korvana,
        mutta hän ei halunnu, joten hän kuoli äkisti yli seitenkympisenä,
        ---onneksi isäni oli eri luontoinen joten häntä kuskasin lääkäriin ja sain olla lisäkorvana vastaanotolla,
        hän eliki parikymmentä vuotta pitempään kuin äitini,
        -- itse olin työelämässä ja oma lapsiperhekkin hoidettavana siitä huolimatta ehdin käydä aina vanhempiani katsomassa ,
        hankin heille kotiapua tarvittaessa,
        --- nyt olen itse vanhus,
        mutta en olekkaa osannu kasvaataa omia lapsiani samaan,
        muutama heistä soittaa ja kysyy vointia puhelimella,
        jotkut ei kymmeniin vuosiin pidä minkäänlaista yhteyttä,
        yksi niistä ( luojalle kiitos ) kuitenki joskus käy katsomassa,
        jotenki tiedostan,
        tulen kuolemaan yksin,
        he löytää minut joskus viikkojen päästä kuolleena, ehkä haisevana,
        koska olen sairas, sydän pysähtelee nytkin joskus, henki salpaantuu,
        viimeyönä en saanu henkeä ollenkaa hetkeen, se oli esimakua siitä mitä tuleman pitää,
        kuoleman hetki on vaan kammottava, koska tukehtumisen tunne on hirvittävä hetki, kun ei pysty hengittämään,
        toivottavasti sitten kun se lopulta tapahtuu ei kestä pitkään, vaan tajunta katoaisi mahdollisimman pian, saisin syöksyä ijäiseen pimeyteen,
        -

        --- viimeyönä kun henki salpaantui, ( näin unta )
        näin kuolleen mieheni elävänä ja ihmettelin, sanoinkin siinä unessa, voiko kuolleet nousta ylös,
        sanoin, meidän täytyy ilmoittaa että oletki elossa, hän puki ittensä hienoksi useampia puseroita päälleen siinä unessa ja meni työkavereittensa joukkoon,
        siellä oli kova nauru ja puheensorin, kun hän olikin elossa,
        joku nainen kysyi vieläkö hän on naimissa mun kanssa,
        hän ojensi itsensä ja ryhdisti rintaansa, sanoi mahtavasti kyllävain,
        se nainen nauroi niin että halliraikui oli tikahtua nauruun,
        samalla mun hengitys pysähtyi, koitin huutaa auttakaa, en saanu ääntäkää,
        sitten palasi hengitystaito takasi,
        nyt on rintakehässä raskas hieman kipee olo,
        nitrot kyllä auttaa,
        ---
        tiedän, en osaa pyytää lapsilta apua, annan heidän elää omaa elämäänsä, kuolen yksin sitten kun sen aika on,
        ---
        elämä oli elämisen arvoista vain nuorena terveenä kaikkivoipana,
        tämä vanhuus on elämäni surkeinta aikaa.


      • 18plus8

        Viime yönä näin unessa, miten ihmisiä poltettiin elävältä. Tarkemmin en enää muista. Viime aikoina on näitä tällaisia unia alkanut tulla yhä tiheämpään. Syytä en tiedä. Voisiko johtua nukahtamislääke Imovanesta, jota olen yli 20 vuotta joka ilta ottanut pystyäkseni nukkumaan? Joskus toisenkin puolikkaan noin neljän tunnin päästä, kun sen ensimmäisen vaikutus menee ohi.


      • elämä-on-rajallista-
        18plus8 kirjoitti:

        Viime yönä näin unessa, miten ihmisiä poltettiin elävältä. Tarkemmin en enää muista. Viime aikoina on näitä tällaisia unia alkanut tulla yhä tiheämpään. Syytä en tiedä. Voisiko johtua nukahtamislääke Imovanesta, jota olen yli 20 vuotta joka ilta ottanut pystyäkseni nukkumaan? Joskus toisenkin puolikkaan noin neljän tunnin päästä, kun sen ensimmäisen vaikutus menee ohi.

        Imovane kyllä aiheuttaa unien näkemistä,
        mun unet on aina ollu mielenkiintosia seikkailuja kuin olisin ollu elokuvissa, suurella mielenkiinnolla aina olen unia katsonu,
        hyvinharvoin käytän imovaane, joskus kuitenki,
        jos käytän, niin puolikkaan tai 1/4 osan pienen sirun imovaanea,
        -- viimeyönä en ollu ollenkaa unilääkkeitten vaikutuksen alaisena,
        hengityksen pysähdys oli todellinen, puolisoni näkeminen unessa
        elävänä oli hyvin todellisen tuntunen,
        hämmentävä,
        mutta elämä unessa jatkui kuin ennenki,
        hengityksen pysähdys ei johtunu unesta,
        se oli aivan irrallinen tapahtuma,
        onneksi hengitys palasi mutta rintaan jäi huono olo,
        -- hengityksen pysähdys oli hyvin pahan tuntunen hetki,
        voi olla että se joskus johtaa mun lopulliseen poismenoon,
        -- jokunen aika sitten sairaalassa on parikertaa ollu hengityksen pysähdys,
        lääkärit näki sydän filmistä että sydän oli parikertaa pysähtyny,
        se oli yhtä pahan tuntunen kohtaus siellä silloin,


      • sukupolvien.ketju
        kyllä-tämä-tästä- kirjoitti:

        sukupolvien.ketju

        Itse hoidin omaa äitiäni, olisin vieny häntä lääkäriin ja ollu jopa lääkärissä toisen korvana,
        mutta hän ei halunnu, joten hän kuoli äkisti yli seitenkympisenä,
        ---onneksi isäni oli eri luontoinen joten häntä kuskasin lääkäriin ja sain olla lisäkorvana vastaanotolla,
        hän eliki parikymmentä vuotta pitempään kuin äitini,
        -- itse olin työelämässä ja oma lapsiperhekkin hoidettavana siitä huolimatta ehdin käydä aina vanhempiani katsomassa ,
        hankin heille kotiapua tarvittaessa,
        --- nyt olen itse vanhus,
        mutta en olekkaa osannu kasvaataa omia lapsiani samaan,
        muutama heistä soittaa ja kysyy vointia puhelimella,
        jotkut ei kymmeniin vuosiin pidä minkäänlaista yhteyttä,
        yksi niistä ( luojalle kiitos ) kuitenki joskus käy katsomassa,
        jotenki tiedostan,
        tulen kuolemaan yksin,
        he löytää minut joskus viikkojen päästä kuolleena, ehkä haisevana,
        koska olen sairas, sydän pysähtelee nytkin joskus, henki salpaantuu,
        viimeyönä en saanu henkeä ollenkaa hetkeen, se oli esimakua siitä mitä tuleman pitää,
        kuoleman hetki on vaan kammottava, koska tukehtumisen tunne on hirvittävä hetki, kun ei pysty hengittämään,
        toivottavasti sitten kun se lopulta tapahtuu ei kestä pitkään, vaan tajunta katoaisi mahdollisimman pian, saisin syöksyä ijäiseen pimeyteen,
        -

        --- viimeyönä kun henki salpaantui, ( näin unta )
        näin kuolleen mieheni elävänä ja ihmettelin, sanoinkin siinä unessa, voiko kuolleet nousta ylös,
        sanoin, meidän täytyy ilmoittaa että oletki elossa, hän puki ittensä hienoksi useampia puseroita päälleen siinä unessa ja meni työkavereittensa joukkoon,
        siellä oli kova nauru ja puheensorin, kun hän olikin elossa,
        joku nainen kysyi vieläkö hän on naimissa mun kanssa,
        hän ojensi itsensä ja ryhdisti rintaansa, sanoi mahtavasti kyllävain,
        se nainen nauroi niin että halliraikui oli tikahtua nauruun,
        samalla mun hengitys pysähtyi, koitin huutaa auttakaa, en saanu ääntäkää,
        sitten palasi hengitystaito takasi,
        nyt on rintakehässä raskas hieman kipee olo,
        nitrot kyllä auttaa,
        ---
        tiedän, en osaa pyytää lapsilta apua, annan heidän elää omaa elämäänsä, kuolen yksin sitten kun sen aika on,
        ---
        elämä oli elämisen arvoista vain nuorena terveenä kaikkivoipana,
        tämä vanhuus on elämäni surkeinta aikaa.

        Eilen kuulin, että kotisairaanhoitaja löysi tuttavani menehtyneenä asunnosta. Hoitaja kävi joka aamu. Kuitenkin noin voi sattua.
        Miten voitaisiin ajatella, että lähiomainen kävisi päivittäin tarkistamassa vanhuksen tilanteen ja vastaisi siitä, että tämä on kunnossa päivää varten! Pitäisi asua samassa talossa, että se toimisi.
        Kun sitten noin murheellisesti kävisi, millainen trauma hoitavalla sukulaiselle siitä jäisi, ja mitä syytöksiä häntä kohden esitettäisiin.
        Yleinen asenne tuntuu nykyisin tähtäävän siihen, että omaiset yhä enemmän ottaisivat vastuun vanhuksen hoidosta. Se on hirveä vaatimus ihmisille, joilla ei ole hoivaan minkäänlaista koulutusta, eivätkä he saa apua edes hätätilanteessa.
        Toinen tuttava on muistisairas, mutta muuten kunnossa, ja oli onni, että puolisolla oli tytär mukana palaverissa, jossa hoitohenkilökunta yritti houkutella Parkinsonin tautia sairastavaa puolisoa ottamaan muistisairaan kotiin.
        Pelkkä rakkaus ja velvollisuudentunto kun ei tuo sairauden hoitoon taitoja eikä voimia.
        Mutta kyllä nuorten ja terveitten ihmisten tulisi olla auttavaisia vanhuksiaan kohtaan. Nurmikon leikkuu ja muu raskas homma ei ole ikäihmisen voimille sopiva, ja jos eläke ei riitä ulkopuoliseen apuun, pitäisi löytyä sen verran auttamishalua, että käydään pesemässä ikkunat ja tamppaamassa matot.
        Ei pitäisi panna vanhuksia siihen tilanteeseen, että heidän pitää pyytämällä pyytää apua. Jos on luvannut tulla "kunhan tästä kerkiän", niin lupaus on pidettävä mielessä. Ei ole helppoa pyytää samaa asiaa moneen kertaan.


      • jaanamc
        sukupolvien.ketju kirjoitti:

        Eilen kuulin, että kotisairaanhoitaja löysi tuttavani menehtyneenä asunnosta. Hoitaja kävi joka aamu. Kuitenkin noin voi sattua.
        Miten voitaisiin ajatella, että lähiomainen kävisi päivittäin tarkistamassa vanhuksen tilanteen ja vastaisi siitä, että tämä on kunnossa päivää varten! Pitäisi asua samassa talossa, että se toimisi.
        Kun sitten noin murheellisesti kävisi, millainen trauma hoitavalla sukulaiselle siitä jäisi, ja mitä syytöksiä häntä kohden esitettäisiin.
        Yleinen asenne tuntuu nykyisin tähtäävän siihen, että omaiset yhä enemmän ottaisivat vastuun vanhuksen hoidosta. Se on hirveä vaatimus ihmisille, joilla ei ole hoivaan minkäänlaista koulutusta, eivätkä he saa apua edes hätätilanteessa.
        Toinen tuttava on muistisairas, mutta muuten kunnossa, ja oli onni, että puolisolla oli tytär mukana palaverissa, jossa hoitohenkilökunta yritti houkutella Parkinsonin tautia sairastavaa puolisoa ottamaan muistisairaan kotiin.
        Pelkkä rakkaus ja velvollisuudentunto kun ei tuo sairauden hoitoon taitoja eikä voimia.
        Mutta kyllä nuorten ja terveitten ihmisten tulisi olla auttavaisia vanhuksiaan kohtaan. Nurmikon leikkuu ja muu raskas homma ei ole ikäihmisen voimille sopiva, ja jos eläke ei riitä ulkopuoliseen apuun, pitäisi löytyä sen verran auttamishalua, että käydään pesemässä ikkunat ja tamppaamassa matot.
        Ei pitäisi panna vanhuksia siihen tilanteeseen, että heidän pitää pyytämällä pyytää apua. Jos on luvannut tulla "kunhan tästä kerkiän", niin lupaus on pidettävä mielessä. Ei ole helppoa pyytää samaa asiaa moneen kertaan.

        Ei ole hauskaa, että vaikka minne menee, pitää olla siivoojana. Ei se siivoominen ole ihmisen mielestä mukavaa. Monen tyttären tehtävä on SIIVOTA, aina siivota.


      • cabee

        tyytymättömät vanhat on oma lukunsa,


      • helmoinen
        jaanamc kirjoitti:

        Ei ole hauskaa, että vaikka minne menee, pitää olla siivoojana. Ei se siivoominen ole ihmisen mielestä mukavaa. Monen tyttären tehtävä on SIIVOTA, aina siivota.

        Minun piti jyrkästi sanoa, etten voi auttaa vanhempiani esim. siivouksessa. Välimatkaa oli 130 km ja minulla oli pienet lapset. Ottivat kunnallisen siivoojan ja saivat melko edullisesti. Olettivat myös yhdessä vaiheessa, että kyyditsisin, mutta oppivat käyttämään taksia. Välit pysyivät hyvinä.


      • Makriina
        cabee kirjoitti:

        tyytymättömät vanhat on oma lukunsa,

        Onhan se niinkin, että tyttäret usein joutuvat vastentahtoisesti huushollaamaan äitinsä asunnoissa, ei sekään toivottavaa ole. Siivousapua jo saa ihan ammattilaisilta, n. 30€/tunti, ja siitä saa kotitalousvähennyksen. Ammatti-ihmiseltä ei kauan pienessä asunnossa aikaa kulu.
        Meidät vaan koulutettiin pois kaikesta kotitalousavusta taistolaisten aikaan, kun kotiapulaiset, siivoojat ja muut avustajat katsottiin korskeudeksi ja työtä tekevän ihmisten alentamiseksi. Naisten työt olivat vuosikausia halveksuttuja, ja kotiäidit pelkkiä siivellä eläjiä, jotka eivät tehneet mitään, rilluttelivat vain miehen rahoilla lapsinensa. Naiset saivat nääntyä kaikessa rauhassa työnsä ja kotihommiensa uuvuttamina, pääasia oli, ettei yksityinen naisihminen saanut palkata itselleen apua. - Ihmeellistä kyllä, miesten tekemiä remontteja ja talon maalauksia sai kyllä teettää ulkopuolisilla.


    • monnenlaisii

      kaikki vanhat ei halua antaa rahakorvauksia auttamisesta. he pitää automaattisena etuna että lapset tekee hommat talossa kun hän vanha on siinä yksistään. perivätpähän hänet sitten aikanaan niin saavat tehdäkin.

      • janatuinent

        kyllä vain.


      • autst
        janatuinent kirjoitti:

        kyllä vain.

        Tunnen monta tuollaista tapausta-


    • 45vverojamaksanut

      Satun olemaan vielä niin hyvässä kunnossa ,että en tarvitse apuja.Lapsillani on kyllä itselään niin vaativa työ ja oma perhe normaaliin tapaan ylläpidettävänä lapsineen,joten en voi kuvitellakkaan ,että ne minua hoitais ,kun tulen siihen tilaan.Olen koko ikäni laittanut jemmaan sen verran rahaa,jotta voin ostaa siivous-tai muuta apua mitä tarvitsen.Ihmisellä on vain yksi elämä, ei se ole välttämättä vanhusten hoitoa ,jos ei välttämättä halua ja jaksa.,,Nyt on mieli näin,toivottavasti sittenkin ,jos elän vanhaksi.

    • muoti

      joutavat auttaa, saavat omaisuuteni lopulta kaiken, siinä heille maksua töistään.

      • pohjatonh

        Jospa keskustelisitte sentään. Voi olla etteivät lainkaan kärky perintöä.


      • muoti
        pohjatonh kirjoitti:

        Jospa keskustelisitte sentään. Voi olla etteivät lainkaan kärky perintöä.

        Eivät he kärkykään, mutta saavat sen kuitenkin sitten aikanaan, eli joutavat siis nyt auttaa niin etten tarvitse mitään itse hankkia ulkopuolista palvelua.


      • Makriina.ek
        muoti kirjoitti:

        Eivät he kärkykään, mutta saavat sen kuitenkin sitten aikanaan, eli joutavat siis nyt auttaa niin etten tarvitse mitään itse hankkia ulkopuolista palvelua.

        Inventoi omaisuutesi ja selvitä perintöveron suuruus, Pane näkyviin veroilmoituksesi ja tilitietosi.
        Jos kerran odotat ilmaista apua siihen vedoten, että omaisuutesi tulee korvaamaan vaivannäön, niin pitäähän selvitys tehdä. Eivät omaisesi ota sikaa säkissä.

        Tutustuttuaan tulevaan perintöön he ehkä innostuvat tekemään sinulle suursiivouksen. Tai ei. Voi olla, että et näe heitä enää.


      • muoti
        Makriina.ek kirjoitti:

        Inventoi omaisuutesi ja selvitä perintöveron suuruus, Pane näkyviin veroilmoituksesi ja tilitietosi.
        Jos kerran odotat ilmaista apua siihen vedoten, että omaisuutesi tulee korvaamaan vaivannäön, niin pitäähän selvitys tehdä. Eivät omaisesi ota sikaa säkissä.

        Tutustuttuaan tulevaan perintöön he ehkä innostuvat tekemään sinulle suursiivouksen. Tai ei. Voi olla, että et näe heitä enää.

        Kyllä minä ja he tietävät jo tuon kaiken.


    • Selvä.kuin.pläkki

      Ei auta. Mielisairaalaan sosiaalivranomaisen suosiollisella avulla äitinsä kiduttamalla kiusattuna tuskin pystyiskään.
      Sitten joskus kun en itse pysty asioitani huonostikaan hoitamaan, niin sisääntulijat löytävät raatoni. Hajukaan ei paljasta tapahtumaa, koska uudessa kerrostalokolhoosissa on toimiva ilmanvaihto ja huoneiston painesuhteet kohdallaan.

      • Ei.ihan.autettava

        Kuka on kiduttanut ketä?

        Minä olen siirtänyt kaikki maksuni E-laskuksi nettiin. Eläke tulee ja menee ihmiskäden koskematta.
        Ainoa ylellisyys elämässäni on siivooja. Hän voi sitten minusta tehdä ilmoituksen, jos käy kuten Pläkille tuossa ylempänä. Mutta onhan toki puhelin, eikä suku ja muu perhe minua ole unohtanut, vaikka emme tapailekaan kuin silloin tällöin. Ja Facebuukki on. Sillä kuulumiset vaikka joka päivä.
        Minä en edes halua apua keneltäkään, ja sitten kun voimani vähenevät, hommaan avun itse. Otan sen ilolla vastaan myös suvulta, jos sieltä joku ehtii tulemaan, mutta kun olen vastannut omista asioistani yli puoli vuosisataa, en osaa edes ajatella jääväni toisten hoivattavaksi.


    • biisifriikki

      Olen törmännyt vanhoihin sinkkuihin, jotka kuvittelevat, että ensinnäkin avioliitto järjestää kaiken. Kun on mies huolehtimassa, niin ei huolen häivää. Ja miestä on palvottava, ei esim. rasitettava lastenhoidolla. Ja lapset sitten huolehtivat, kun ei itse enää selviä.
      Oma äitini opetti minut itsenäiseksi. Hän painotti, että naisenkin pitää järjestää elämänsä niin, että selviää omillaan kaikissa olosuhteissa. Lapsilleni olen sanonut, että maksan opiskelut, mutta sitten toivon heidän selviytyvän, perintöä ei välttämättä ole. Tuo jälkimmäinen ei toteutunut, koska isä kuoli 10 v sitten ja heille tuli isältä perintöä. Muuten auttelemme toisiamme satunnaisesti. En suostuisi olemaan lastenlasten päivähoitaja, mutta silloin tällöin hoitelen. Ja kaikesta sovitaan etukäteen.

    • jotainkirjoitinminäkin

      Olen jo ajoissa tiennyt kuinka tulee käymään kun vanhenen . Onneksi olen ollut kaukaaviisas . Muutin asuntoon joka sopii vanhalleihmiselle , vuokra on kuukaudessa ,kun on vaan senverran tilaa kun yksi ihminen tarvitsee - ja omistusaunto
      Kutsuja en pidä -- Jos sukua tulee on se mukavaa senaikaa kun saamme olla yhdessä . Paljon onkin tullut sitä jälkikasvua ,ja kaikkiin on tosihyvät välit ----
      Vaikka sanoin jo ajoissa että en enään senjälkeen kun 65vuotiaana lopetin työnteon ja aloin nauttia omasta eläkkeestäni ,täysin siemauksin -katso lapsienperään --jokainen saahoitaa omansa .
      Tarkoitan lasten-lasten -lapsia alkoivat saamaan niitä omiakersoja -- sanoin että se riittää minulle kun olen omani hoitanut .Ja lasteni lapsien takia muutinkin tänne työhön aikoinani . . Ullamummusta kuitenkin tykätään kun kuljetaan porukalla ja asutaankin lähekkäin --ainakin Samassa kunnassa
      Ikää tulee ja onkin ollut mukavaa-aikaa Niistä huonoistamuisteluista ei viitsi täälä kertoakkaan jokaisella on omansa.
      Usein ollaan vanhoina katkeria ja onhan siihen omat syynsäkkin --monen elämä on ollut sairautta ja muitavaikeuksia --eikä kaikki ole Saakosanoa Taistelu luonteita -- nyt Sana Taistelu --on saanut pahankaiun ainakin Mediassa -- Mummu nauraa näille jutuille -!!Jokainen on omaherransa --niinkauan kun ei ole Hölhöuksenalainen --se siittä ---loppu !
      Joko 5000 tuli täyteen ?
      U;M

    • hempppao

      itsekästä!!!!

      • tsaukkiwwwww

        minä en ole itsekäs


      • tarjann
        tsaukkiwwwww kirjoitti:

        minä en ole itsekäs

        Pärjään itsekin jotenkin.


    • kat-leija

      Mikä minun on ollessa kun kaikki kolme lastani asuvat samalla paikkakunnalla kanssani ja yhteydet pelaa. Kaheksankymppiä täytän ensi vuonna, jos Luoja antaa terveyttä. Raha- ynnä muut asiat itse hoidan nettiä hyväksi käyttäen.

      Ajoissa vaihdoin asuntoon, jossa mahdollisimman kauan pärjään, esim. ei ainuttakaan porrasta ulkoa sisälle sekä hissi.
      Kauppa, Tk, luonto, bussipysäkki ym lähellä.
      Monta kertaa olen torjunut "hyysäämisen" ikkunapesut mattojen tomutuksen sun muut. Sanon että malttakaa, koska haluan kaikki itse tehdä niin kauan kun pystyn.
      Hyödyksihän on kropalle hyötyliikunta.

      Nykyään varoittelevat pyöräilystäni, siksi ostin uuden sykkelin jossa on extra matala runko ja 3 vaihdetta.
      Tunturi Daami vaihtui Tunturi Relaxiin, joka on extra priima ajopeli. Vanhaksi jättämäni ajokortti auttaa kaupunkiliikenteessä.

      ps.nyt on taikina mustikkapiirakkaa varten noussut. Kutsuin piirakkamaistiaisille lapsenlapsenlapset, pienet 5 ja 2 vuotiaat tytöt äitinsä kanssa, jolla tänään vapaapäivä.

    • Selväpeli

      Olen nyt 60 enkä tarvitse vielä apuja. Mutta olen ilmoittanut jälkeläisilleni, että jos he eivät osallistu elämääni ja auta sitten kun apua tarvitsen, niin he eivät myöskään tarvitse mitään siitä, mitä minusta jälkeen jää.

      • hjhjhj

        Jaahas, siinä yksi, tyranni.


      • Perinnöt.vaarassa

        Lapsesi ehkä osaavat vastata samalla mitalla:
        "Okei, anna palaa".
        Tai sitten saat apua niin runsain mitoin, että voit maata saunan lauteilla ja imeskellä läskinpalaa, kuten Erkki Tantun piirroksessa.
        Jätät joka tapauksessa unohtumattoman muiston jälkipolvillesi.
        Viisainta on sinun kuitenkin maksaa ikuinen hoito haudallesi, sillä muuten se kasvanee pelkkää horsmaa.


    • fkooooo

      Toivottavasti pysyn mahdollisimman omatoimisena, koska en usko, että kumpikaan lapsistani voi olla avuksi monien esteiden vuoksi. En tule myöskään vaatimaan heiltä mitään apua, vaan hommaan itseni johonkin mukavaan palvelutaloon passattavaksi, vaikka se tuntuu surulliselta. Elämähän on lopulta aika lyhyt ja loppuu se kaikilta jonain päivänä, mitä sitä siinä enää vastaankaan kannattaa väittää...

      • Makriina.ek

        Miksi tuntuu surulliselta muuttaa palvelutaloon, jos ei jaksa enää kotona yksin olla?
        Äitini eli 12 v. palvelutalossa, sai ruuan ja hoivan, talossa kävi kampaaja kerran viikossa, samoin jalkahoitaja, ei ollut ongelmia siivouksessa, ratikkapysäkki oven edessä, sukulaiset lähialueilla. Hän sai ystäviä ja kuitenkin saattoi elää omissa oloissaan omassa huoneessaan.
        Toivoisin, että itsekin voisin joskus kustantaa itselleni noin letkeät vanhuuden päivät, mutta tuntuu siltä, että hintataso on kivunnut liian korkeaksi.


      • miinamimmi
        Makriina.ek kirjoitti:

        Miksi tuntuu surulliselta muuttaa palvelutaloon, jos ei jaksa enää kotona yksin olla?
        Äitini eli 12 v. palvelutalossa, sai ruuan ja hoivan, talossa kävi kampaaja kerran viikossa, samoin jalkahoitaja, ei ollut ongelmia siivouksessa, ratikkapysäkki oven edessä, sukulaiset lähialueilla. Hän sai ystäviä ja kuitenkin saattoi elää omissa oloissaan omassa huoneessaan.
        Toivoisin, että itsekin voisin joskus kustantaa itselleni noin letkeät vanhuuden päivät, mutta tuntuu siltä, että hintataso on kivunnut liian korkeaksi.

        Minulla on aivan hyvät kokemukset kunnallisesta palvelutalosta. Dementoitunut veljeni ja kehitysvammainen sisareni ovat tyytyväisiä asukkaita. Heillä ei ole muuta eläkettä kuin kansaneläke. Tulevat toimeen omillaan.


      • mietippävähän
        miinamimmi kirjoitti:

        Minulla on aivan hyvät kokemukset kunnallisesta palvelutalosta. Dementoitunut veljeni ja kehitysvammainen sisareni ovat tyytyväisiä asukkaita. Heillä ei ole muuta eläkettä kuin kansaneläke. Tulevat toimeen omillaan.

        Mahtaako kansaneläkkeellä tulla omillaan toimeen palvelutalossa, tuskin. Kyllä kunta joutuu maksamaan suurimman osan. Hyvä eläke pitää olla, että se riittääisi, niin kallista lystiä on palvelutalossa asuminen.
        Tämä on jo vuodelta 2009 , ja keskimääräinen maksu on noin 3600 e /kk. Sen jälkeen hinnat on varmasti vaan nousseet.


      • miinamimmi
        mietippävähän kirjoitti:

        Mahtaako kansaneläkkeellä tulla omillaan toimeen palvelutalossa, tuskin. Kyllä kunta joutuu maksamaan suurimman osan. Hyvä eläke pitää olla, että se riittääisi, niin kallista lystiä on palvelutalossa asuminen.
        Tämä on jo vuodelta 2009 , ja keskimääräinen maksu on noin 3600 e /kk. Sen jälkeen hinnat on varmasti vaan nousseet.

        Yhteiskunta sopeuttaa maksut tietenkin tuloihin. Itse annan tukeni esim. veroja maksamalla ja kansaneläkettäkin olen vain maksanut, en saanut. Tulonsiirtoja siis, mutta kohtuulliset hyväksyn. Moni tähän ikäluokkaan kuuluva puhuu hoivakotiin joutumisesta, pääsemisestä on kyse.


      • Hoitokotejavanhuksille

        No kaikkihan meidän suvun pitkään elävät ovat viimeiset vuotensa viettäneet vanhainkodissa ja lähiomaiset ovat käyneet huolehtimassa pankkitilin tyhjäksi mitä jäi hoitomaksujen jälkeen.

        Maksan siitä hyvästä että pääsen kalliiseen palvelukotiin kun jäisin rosvojen omaisten armoille jotka van vievät rahat ja sitten jättävät aivan heitteille sillä näitä tapauksia olen nähnyt aivan tarpeeksi.

        Omaisissa on kaiken maailman peli ja aine riippuvaisia ja kaiken maailman sirkushuveja harrastavia lorveja joita ei kiinnosta muuta kuin saada joltain lisää rahaa harrastuksiinsa. Kenelläkään ei ole enään järkeä päässä sijoittaa oikeisiin kohteisiin rahaa eikä tehdä mitään oikeaa vaan jumalatonta menoa matkustelua ja elää kuin viimeistä päivää. Täytyykö niiden jotka eivät ole sirkushuveihin törsänneet vaan säästäneet niin maksaa näiden viulut? Olen nähnyt kuinka saidasti elävien säästöt ovat menneet aivan taivaantuuliin ja ihmetellyt kuinka joku olisi itse saanut omilla rahoillaan jotain hyvää itselleen muttei ole käyttänyt.

        Ihmisellä pitää olla hyvä hoito ja paikka asua loppupäivänsä maksoi mitä maksoi eikä jätetä omaisten varaan jotka vievät vain rahat ja jättävät heitteille.


    • kaikkieipääsekkään

      hoivakotiin ei pääse noin vaan ainakaan julkiseen, lääkäri arvioi kunnon ja jos kriteerit täyttyy pääsee, jos haluaa...

    • Toivottavasti

      On vanhana voimia ja terveyttä lopettaa itsensä ennen kuin on liian huonossa kunnossa.

      • mat-lee-na

        Oletko jo laittanut piirongin laatikkoon tarvikkeet valmiiksi itsemurhaa varten, laita ajoissa ennenkuin olet niin huonossa kunnossa ettet enää siihenkään pysty.
        Älä turhaan huolehdi, kuolo voi kohdata vaikka kauppatorilla tai nukkuessasi. Ei kuolo aina tule kello kaulassa.
        Synkkiä ovat tuollaiset ajatukset, päivä kerrallaan päivä kerrallaan.


    • pois-täältä-ajoissa-

      Hartain toiveeni on kuolla äkkiä saappaat jalassa,
      pyörtyä vaan,
      tietoisuus kadotkoon saman tien,
      elämä oli siinä,
      jokin keino pitää olla poismenoon enennen kuin tulee niin avuttomaksi
      ettei edes osaa hakea apua,
      en ikin halua elää satavuotiaaksi,

    • huopikas

      Kyllä oma itsenäisyys täytyy saada säilyttää , siis oma päätäntävalta asioihinsa.
      Joskus olen kuullut, että lapset haluaisi liiaksi määrätä äitinsä tai isänsä asioista.
      Se on eri asia, jos vanhus pyytää apua, silloin on hyvä, että joku auttaa, mutta siinäkin tapauksessa täytyy yhdessä asioita selvitellä ja kuunnella vanhuksen mielipidettä.

      • Riiittal

        Mut kun ikäihminen ei osaa hoitaa asioita ja silti määrää kaikesta ja tekee kauaskantoisia järettömiä päätöksiä.määrää kuin joku kuningas ja päsmäröi kaikkea.


    • tämä-aika-pelottaa-

      Kaikkein eniten pelkään tulevaa aikaa jolloin
      EN ENÄÄ ITSE OSAA PYYTÄÄ edes APUA, enkä jaksa mennä lääkäriin,
      silloin ihminen on jo tosi sairas ja vanha ja avuntarpeessa,
      toivottavasti mun jälkeläiset huomaa mun avuttomuuteni ajoissa,

    • Tottakai-auttavat-nyt-jo

      kaikissa avun tarvitsemisissa, hehän ovat nuoria ja vahvoja, hyviä ihmisiä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2240
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      39
      1792
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      14
      1563
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      237
      1295
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      63
      1287
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      19
      1106
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      1041
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      61
      1006
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      107
      722
    Aihe