Liian kiltti mies?

Olen tällä hetkellä kyllästynyt ja väsynyt parisuhteeseemme. Osin vika on minussa, osin avopuolisossani. Tuntuu siltä, että puhumme eri kieltä ja se aiheuttaa useita erimielisyystilanteita. Lisäksi tuntuu siltä, että haluamme elämältämme aivan erilaisia asioita.

Avopuolisoni on todella kiltti ja herttainen, mutta myös ujo ja herkkä. Esimerkiksi seksi on alusta asti ollut todella huonoa hänen suorituspaineidensa vuoksi. Ajattelin silloin, että annan hänelle aikaa, mutta neljän vuoden jälkeen tilanne ei ole paljoa muuttunut. Tilanne syö itsetuntoni / on jo syönyt itsetuntoni. Avopuolisoni sanoo, että hän ei halua seksiä kuin enintään kerran viikossa ja, että ymmärtää sen miten koen tilanteen. Mikäään ei kuitenkaan muutu.

Hän ei kehu ulkonäköäni erityisesti (oikeastaan koskaan). Hän ei koskettele tai muutenkaan näytä ulkospäin ajattelevansa minua seksuaalisesti. Olen mielestäni nätti (normaalipainoinen, urheilullinen, hyvä iho, nätit kasvot ja hampaat yms). En missin tasoa, mutta riittävän kaunis. Joten kyse ei voi olla siitä, että olisin jotenkin vastenmielinen hänelle. Suhteen alussa juteltiin asioista, joista pidämme toisistamme ja silloin yksi niistä oli se, että olen nätti ja toinen se, että olemme kiinnostuneita samoista asioista (urheilu, samat opinnot).

Olemme keskustelleet ongelmistamme useita kertoja. Keskustelut usein pahentavat tilannetta. En enää edes jaksa ottaa asioita esille.

Tilannetta pahentaa se, että olen tulinen ja temperamenttinen sekä todella spontaani hetkessä elävä tyyppi. Olen myös hyvin herkkä. Avopuolisoni on järkevä ja järjestelmällinen sekä tyyni ja rauhallinen. Olen kuitenkin aloittanut kadottaa omaa elämänhaluani ja spontaaniuttani. Hänkään ei vakutua onnelliselta. Koen myös, että hän ei välitä minusta riittävästi. Tämä aiheuttaa sen, että en jaksa itsekään enää välittää (selviytymiskeino), vaikka välitän oikeasti hyvin paljon. En vain jaksa tulla torjutuksi - käyttäydyn häntä kohtaan nykyään hyvin välinpitämättömästi ja koen sisällä jatkuvaa ahdistusta. Tämä vain pahentaa tilannettamme.

En myöskään pysty toteuttamaan temperamenttisuuttani, koska avopuolisoni on niin herkkä. Pelkään, että hän loukkaantuu. Tunnen oloni siten myös hyvin tukahdetuksi, koska tunnen, että en saa olla oma itseni. Hän toki opettaa minulle paljon - on ihanaa kun on oppinut hillitsemään tunteensa ja ottamaan rauhallisesti sekä suunnittelemaan asioita. Hänkin on varmaan huomannut kuinka kivaa on välillä tehdä jotain spontaania.

Seksielämämme on kuitenkin ainaista lähetyssaarnaaja-asentoa pimeässä makuuhuoneessa. En enää edes muista mitä tarkoittaa intohimo. En tee enää aloitteita monen huonon kokemuksen jälkeen. En tiedä miksi avopuolisoni on niin tukahtunut oman seksuaalisuutensa kanssa. Hän ei suostu terapiaan.

Lyhyesti taustasta: Olemme seurustelleen noin 4 vuotta (asuneet yhdessä noin 3), ei lapsia. Avopuolisoni on vakituisessa työsuhteessa. Minun on tarkoitus valmistua suhteellisen pian. Olen myös jonkin verran töissä. Olemme molemmat noin 30 vuotiaita.

Ahdistavaa tässä on, että toki avopuolisossani on paljon hyviä asioita. Hän on erittäin luotettava, uskollinen, kiltti ja rehellinen. Hän ei juo, eikä tupakoi - harrastaa liikuntaa ja elää terveellisesti (arvomme ovat samat). Hän on myös sosiaalisesti lahjakas sekä älykäs. Olemme kiinnostuneita samoista asioista ja pidämme yhteisistä harrastuksistamme. Välitämme edelleen toisistamme paljon.

Mitä voin tehdä? Kuulostaako tämä ulkopuolisen korviin jo pahalta? En pysty juttelemaan tästä ystävilleni, koska silloin tuntuu, että petän avopuolisoni luottamuksen.